Sellissä ollessa ovien aukiloaikoina vartija tuli vasaran kanssa, ja otti jakkaran ylettyäkseen koputtelemaan kaltereita. Tuo oli silloin niin tavallista, ettei kiinnittänyt sen enempää huomiota. Jos kalteria oli sahattu, siitä tuli erilainen ääni kopautuksella. Ikkunasta ei saanut katsella ilta-aikaan ulos. Piikkiposti huomautti kulkiessaan, pää pois ikkunasta. Katonrajassa olevaan ikkunaan ylsi vain laittamalla jakkaran alle, ja sen päällä seisten näki ulos.
Joka kesä oli ja on kai vieläkin tunnettuja festareita. Yksi mies seisoi jakkaralla ja katseli ikkunasta. Kysyin mitä siellä. Sanoi koittavansa saada edes pientä kuuloa joka vuotisista tapahtumasta, missä oli useita bändejä. Niinpä niin, halutti kuulla, mutta ei riittänyt taidot olla sivilissä, että olisi saanut olla paikanpäällä. En ollut noihin aikoihin itsekään sen kummempi, koska omat taidot olivat samaa luokkaa.
Nuo olivat punaraitapukujen aikaa. Jalkaraudat eivät olleet vielä historiaa. Tuota rock konserttia kuuntelevaa ja itseä koskevat ajat olivat 70- lukua. Useita vuosia myöhemmin vuonna 80- siirrettiin kuuluisa vanki käsi- ja jalkaraudoissa vankilan autoon ja vietiin asemalle, mistä lähti vankivaunussa eri vankilaan. Vankivaunussa oli myös pienempiä koppeja. Niissä usein karkuri tai risari kuljetettiin minne passitus oli. Itse sain kokea tuon kopin ankeuden Sukevalta Riihimäelle mennessä. Riihimäki ei ollut tuolloin peräseinä, kuten nykyään. Kuri voi olla kova, mutta sen täytyy olla oikeudenmukainen. Olen saanut käsityksen, että Riihimäellä on varsin mielivaltaista vankeinhoitoa. Arman oli muutaman päivän Rixussa, ja samalla haastatteli vankien lisäksi myös henkilökuntaa. Joku kansliapäänmies sanoi muun asiansa yhteydessä, vartija voi olla vangille myös isähahmo. Tuo oli itselle jo kauan aikaa kuvioista pois olleena liikaa. Vartija ei ole isähahmo vaan vankeja vartioiva henkilö, kuka saa työstään palkkaa.
Vankeusvangilla oli punaraitapuku, pyttyläisillä ja nuorisovangeilla siniset housut ja takki. Asusteeseen kuului myös saman värinen lakki. Omia housuja ei saanut käyttää, mutta kauluspaitaa ja neulepuseroa kyllä. Parisen vuotta kiinniolleena pääsin ensi lomille. Istuin 2/3 osia. Käytiin keskustasta vartijan saattamana vaateostoksilla. Löytyihän sitä vaatetta. Aikoinaan koitti siviili. Mainittakoon tässä, että jäännösrangaistusta, eli pohjia jäi reilusti yli 4 vuotta.
Vankilassa oloa ja kulttuuria
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Ennen ensimmäistä vankilareissua en juuri tiennyt pillereistä mitään. Alkoholiin olin jo nuorena tutustunut. En ole alkoholisti, mutta humalan tietyssä vaiheessa tulee *hällä väliä kaikelle*, ja se toi ongelmia. Ristipäiset Pentot, Pentobromital tabletit olivat ennen minun aikakautta. Omana aikana oli Mandrax, Carbrital, Dormopan ja barbituraateista lienee kovin Vesparax Novum, joita Vespoiksi sanottiin. Carbrital oli lähinnä Pentoja, melkein sama. Sain Hämeenlinnasta lääkärin kirjoittaman ensimmäisen reseptin, joka oli sitten helpompi uusia. Harva lääkäri halusi olla ensimmäinen reseptin kirjoittaja, uusiminen oli jo helpompaa. Lääkkeen nimet ja vaikutukset olin huomannut jo vankilassa.
Carbrital kapseleita kun liotti, vaikutus oli nopeampi ja ehkä kovempi. Olivat vaan todella pahan makuisia. Helpommalla meni nielaista ja nestettä päälle. Riihimäellä pari miestä tappeli tosissaan, enemmän uhoaja hävisi. Hän oli kuitenkin rehti siinä suhteessa, että Vespoja saadessaan laittoi pari pöydälle ja kutsui tappelukaverin maistiaisiin. Niin oli rauha rakennettu. Toisessa vankilassa muuan nimimies oli pillerihumalassa ja sanoi minulle; hän ei pääse yhteisvankilan puolelle, ja se ja se lupasi Vespan, hae hälle. Olisin tuonutkin, mutta ovet osastojen välissä meni kiinni, ja asiaa ei voinut toimittaa.
Toimitin eri kerralla sivilistä hivakan sinivalkoisia Carbrital kapseleita. Siinä oli samalla ystävälleni tuliaisia, ja jonkun verran myyntiin. Joku ajattelee; kehon sisällä, mutta ei. Toimintatapa oli erilainen. Joitain joutui eristysselliin, mutta muuten talossa elämä jatkui kuten ennenkin. Kouhake tuli kalikoiden jo loputtua kysymään, miksi et hälle kertonut, että sinulla oli tavaraa. En reagoinut sen kummemmin, ajattelin vaan; sinulle Kouhake minä viimeisenä tällaisen asian kerron.
Monia vuosia myöhemmin elämän jo tasaannuttua olimme lomalla ulkomailla. Vaimon kanssa olimme kaksi viikkoa, tyttö ja lapsenlapsi viikon. Jäimme kahden ja ravintolanpitäjä, missä olimme ennenkin istuneet tuli hymyillen sanomaan; tyttö ja lapsenlapsi lähtivät ja isovanhemmat jäivät. Niin jäivät!
Vielä 90- luvulla sai joistakin maista ilman reseptiä mitä täältä ei saanut, jos vain osasi pyytää. Keski-Euroopastakin ilman reseptiä tuolloin. Sitten tuli EU ja stoppi. Joku voi ajatella, eikö haluttanut pikkusen ostaa. Mielessä kävi, mutta en ostanut.
Carbrital kapseleita kun liotti, vaikutus oli nopeampi ja ehkä kovempi. Olivat vaan todella pahan makuisia. Helpommalla meni nielaista ja nestettä päälle. Riihimäellä pari miestä tappeli tosissaan, enemmän uhoaja hävisi. Hän oli kuitenkin rehti siinä suhteessa, että Vespoja saadessaan laittoi pari pöydälle ja kutsui tappelukaverin maistiaisiin. Niin oli rauha rakennettu. Toisessa vankilassa muuan nimimies oli pillerihumalassa ja sanoi minulle; hän ei pääse yhteisvankilan puolelle, ja se ja se lupasi Vespan, hae hälle. Olisin tuonutkin, mutta ovet osastojen välissä meni kiinni, ja asiaa ei voinut toimittaa.
Toimitin eri kerralla sivilistä hivakan sinivalkoisia Carbrital kapseleita. Siinä oli samalla ystävälleni tuliaisia, ja jonkun verran myyntiin. Joku ajattelee; kehon sisällä, mutta ei. Toimintatapa oli erilainen. Joitain joutui eristysselliin, mutta muuten talossa elämä jatkui kuten ennenkin. Kouhake tuli kalikoiden jo loputtua kysymään, miksi et hälle kertonut, että sinulla oli tavaraa. En reagoinut sen kummemmin, ajattelin vaan; sinulle Kouhake minä viimeisenä tällaisen asian kerron.
Monia vuosia myöhemmin elämän jo tasaannuttua olimme lomalla ulkomailla. Vaimon kanssa olimme kaksi viikkoa, tyttö ja lapsenlapsi viikon. Jäimme kahden ja ravintolanpitäjä, missä olimme ennenkin istuneet tuli hymyillen sanomaan; tyttö ja lapsenlapsi lähtivät ja isovanhemmat jäivät. Niin jäivät!
Vielä 90- luvulla sai joistakin maista ilman reseptiä mitä täältä ei saanut, jos vain osasi pyytää. Keski-Euroopastakin ilman reseptiä tuolloin. Sitten tuli EU ja stoppi. Joku voi ajatella, eikö haluttanut pikkusen ostaa. Mielessä kävi, mutta en ostanut.
Toinen Linja
TV1 näytti äsken hyvän dokumentin. Nythän leikataan heiltä, kenellä ei ole edes mahdollisuuksia puolustautua. Kuvan dokumentissa koko sakki oli sitä joukkoa, lukuunottamatta taideterapeuttia vai mikä tämä nainen oli, ns. sivili, ja ehkä joitain muita. Vankilataustaiset hyvin edustettuna.
Kilpailutus vie Vinkit.
Kenen kanssa tai mihin ihmeeseen pitäisi kilpailuttaa? Kun pienellä eläkkeellä, toimeentulotuella tai työttömyyskorvauksilla elävä muuttaa, sosiaalivirasto vaatii usein muuttofirman kilpailuttamista. Kyseessä lähinnä muutamien kymmenien eurojen ero, kenen muuttofirman sosku hyväksyy. Itsellä ovat asiat hyvin, mutta kaikilla ei. Ohjelmassa olevista osa oli yli kymmenen vuotta nuorempia, mutta kuluttava elämä sai heidät näyttämään vanhemmilta. Hyvin sanoo vakavasti sairas lopussa: Niin kauan kuin on elämää on toivoa.
Kilpailutus vie Vinkit.
Kenen kanssa tai mihin ihmeeseen pitäisi kilpailuttaa? Kun pienellä eläkkeellä, toimeentulotuella tai työttömyyskorvauksilla elävä muuttaa, sosiaalivirasto vaatii usein muuttofirman kilpailuttamista. Kyseessä lähinnä muutamien kymmenien eurojen ero, kenen muuttofirman sosku hyväksyy. Itsellä ovat asiat hyvin, mutta kaikilla ei. Ohjelmassa olevista osa oli yli kymmenen vuotta nuorempia, mutta kuluttava elämä sai heidät näyttämään vanhemmilta. Hyvin sanoo vakavasti sairas lopussa: Niin kauan kuin on elämää on toivoa.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tuli tänään katsottua ohjelma kun se tuli uusintana (Docstop Toinen linja, löytyy myös YLE areenasta). Kiitos vaan vinkistä nimim. Clarencelle. Jäi tämä ukko mieleen, joka sairasteli vakavasti. Hän oli jo 60luvulla tutustunut huumemaailmaan ja kertoi sen ajan meiningistä. Häntä oli pidetty kiinniotettuna 42 päivää kahden 10mg diapamin takia! 21 päivän päästä oli päästetty pois ja sitten heitetty uudestaan selliin, aika päätöntä touhua. Lisäksi hän kertoi jostain pilvikeissistä, jossa Nätti-Riku niminen heppu oli lähtenyt 15 vuodeksi Niuvaniemeen 3kg pilven takia. Voi aikoja ja tapoja.
Subutexia nämä veijarit kutsui nimellä tekonitku ja yhdessä tuumin lyttäsivät tämän nykypäivän suosikkihuumeen.
Subutexia nämä veijarit kutsui nimellä tekonitku ja yhdessä tuumin lyttäsivät tämän nykypäivän suosikkihuumeen.
-
bastardofinlandese
- Aloitteleva Besserwisser
- Viestit: 11
- Liittynyt: Ti Loka 23, 2018 9:00 am
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
katsoin tuon toisen linjan.. en ole aikoihin paikallisessa douppi skenessä pyörinyt, mutta kuulin että stoorikin on lopetettu itä-helsingissä.. siellähän tuo arman kävi pälyilemäs siinä yhes ohjelmassa... hiv-epidemia saatiin kuriin vinkkien ansiosta.. myös piikityshuoneetkin vähentäisi esim. hätäsesti yleisessä vessassa vedetyistä vedoista johtuvia ohilyöntejä ja infektiota.. siitähän taisi olla myös puhetta että tuommoinen tulisi.. nuo asuntolat missä myös käytiin on todella surullisia paikkoja.. kirjaimellisesti niinku steenin biisissä ''voit sä pysyy kuivil ku naapuris on huumeluukku'' ongelmatapaukset vaan saman katon alle joo.. helppo irtautuu piireistä..
sori offtopic, mutta mitä clarencen juttuihin tulee niin jatka samaa rataa. mukava kuulla old skuul meiningeistä!!
sori offtopic, mutta mitä clarencen juttuihin tulee niin jatka samaa rataa. mukava kuulla old skuul meiningeistä!!
Muurien kummaltakin puolelta
Kolme Ringo nimistä miestä olen tuntenut. Helsingissä, Keski-Suomessa ja Lapissa. Lapin Ringo oli Pelkosenniemeltä kotoisin. Joskus käräjäreissulla ollessaan punaraitapuvussa Pelkosenniemen tai jonkun lähistön poliisilaitoksen putkassa ollessaan karkasi. Karkasi vanginvaatteet päällä, tuolloin punaraita puku. Varasti poliisiauton ja huristeli pois. Kysyin käytitkö sireeniä päällä, johon Ringo vastasi; mettätaipaleella. Ensi kerran Ringo oli vankilassa 1963, 15-vuotiaana. Reilusti alle kolmikymppisenä Ringo hakkasi pisteitä vankilan kongilla. Muuan Ami piti sanomalehteä ylhäällä, johon Ringo paukutti ja lopuksi päästi mahtavan naurunsa. Ringo oli musikaalinen. 80- luvulla olin Oulun läänin matkasellissä lähdössä etelään, niin Ringo sanoi saatesanoiksi: Sanohan sille etelän Ringolle, että on varastanut hänen nimensä. Päälle se mahtava nauru.
Kaksi Ringoista on kuollut, kolmannesta ei ole tietoa. Helsingin Ringo oli kova penkkimies. Yhteen näistä Ringoista törmäsin ensi kerran vahingossa. Meillä oli kilikali-juttu, ja poliisit haravoivat aluetta. Ringo kavereineen oli väärään aikaan väärässä paikassa, oli auto sipannut. Toivat poliisilaitokselle. Kun me kilikali-jutun tekijät jäimme saartorenkaassa kiinni, olivat poimineet Ringon kavereineen samalla.
Ketkale teki suuren ohikkaan tutulle miehelle. Sijoitusvankilaan tullessa Ketkale meni suoraan rundiin. Olisi olla ollut kauhusta kankeana siellä en tiedä kuinka kauan, mutta kamuni kävi sanomassa: Nouse ylös, ei ole seuraamuksia. Sen jälkeen Ketkale uskalsi nousta. Vanhoissa vintiöissä oli perieetteen miehiä. Mikä annettiin anteeksi, se oli anteeksi annettu ja historiaa. Myöhemmin yhden mielisairaalan katkaisuosastolla kävin tapaamassa tuttavaani. Pelasivat Trivial Pursuittia ja Ketkale oli pelinjohtaja kinginä. Kysyin, muistatko. Ei muistanut. Meinasin huutaa, kuulehan juippi, onko noin noussut nuppiin olla katkon pelinjohtaja. Hillitsin itseni ja annoin ukon olla uransa huipulla. Usein Ketkaleen kaltaiset kuolevat alkoholimyrkytykseen, taikka omaan oksennukseensa humalaansa nukkuessaan.
Kaksi Ringoista on kuollut, kolmannesta ei ole tietoa. Helsingin Ringo oli kova penkkimies. Yhteen näistä Ringoista törmäsin ensi kerran vahingossa. Meillä oli kilikali-juttu, ja poliisit haravoivat aluetta. Ringo kavereineen oli väärään aikaan väärässä paikassa, oli auto sipannut. Toivat poliisilaitokselle. Kun me kilikali-jutun tekijät jäimme saartorenkaassa kiinni, olivat poimineet Ringon kavereineen samalla.
Ketkale teki suuren ohikkaan tutulle miehelle. Sijoitusvankilaan tullessa Ketkale meni suoraan rundiin. Olisi olla ollut kauhusta kankeana siellä en tiedä kuinka kauan, mutta kamuni kävi sanomassa: Nouse ylös, ei ole seuraamuksia. Sen jälkeen Ketkale uskalsi nousta. Vanhoissa vintiöissä oli perieetteen miehiä. Mikä annettiin anteeksi, se oli anteeksi annettu ja historiaa. Myöhemmin yhden mielisairaalan katkaisuosastolla kävin tapaamassa tuttavaani. Pelasivat Trivial Pursuittia ja Ketkale oli pelinjohtaja kinginä. Kysyin, muistatko. Ei muistanut. Meinasin huutaa, kuulehan juippi, onko noin noussut nuppiin olla katkon pelinjohtaja. Hillitsin itseni ja annoin ukon olla uransa huipulla. Usein Ketkaleen kaltaiset kuolevat alkoholimyrkytykseen, taikka omaan oksennukseensa humalaansa nukkuessaan.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Jouluaika vankilassa ei mielestäni juurikaan poikennut arkipyhistä. Paksumpi siivu kinkkua ja jotain muuta hiukan parempaa ruokapuolessa, mutta ei muuta. Omalla rahalla sai kanttiinista ennen joulua ostaa enemmän. Iltapäivälehdessä Vanajan naisvangeilla vartijan saattamana oli kävelyretkellä vankilan lähistössä kolme murhasta tuomittua naista. Olen joskus vaihtanut pari sanaa tämän mukavan ja persoonallisen naisvartijan kanssa. Nimeä en muista, mutta kuvasta tunnistin heti. Siinä oli myös maininta; joulunaikana saattaa tulla muistot ja kyynel silmään. Ehkä naisilla herkemmin.
Vapautunut vanki jäi vankilaan jääneelle velkaa, ja oli luvannut sivilistä hoitaa velan. Suoritusta ei kuulunut, joten vankilasta lähti vilpillisen vangin kotiin kirje. Kaksi viikkoa ennen sivilia ystäväni sai Sörkkaan kirjeen ja rahaa. Olipa velallisen ryökäle laittanut:
Tervetuloa siviliin! Parempi niin, säästyi yksi tappelu. Velkaa jäänyt ei ollut muutenkaan periaatteenmies. Vei kotiinsa kavereitaan ja vanha äiti laittoi pöydän koreaksi. Usein noihin aikoihin joillakin linnan miehillä oli hyvä äiti. Porukka istui pöydässä odottaen ruokailun alkamista. Onko sinappia kysyi velkaa jäänyt äidiltään. Ei sattunut olemaan, ja velkaa jäänyt vetäisi pöytäliinan alas ja siinä meni ruoka ja astiat. Ruokailu oli ruokailtu.
Armeijassa yksi oli jo luonteensa puolesta sotilaspoliisina. Kuten joskus sanottiin libari, tuo adjektiivi kuvasti ukkoa parhaiten. Sivilissä ei nämä mielistelytaidot toimineet eikä muutenkaan hommat kestäneet päivänvaloa, niin Libari joutui ajan mittaan vankilaan. Siellä taidoista oli apua ja tuomionsa ukko istui lähes aina avotalossa. Kumpikin, Libari ja velkaa jäänyt olivat vasikan kirjoissa. Se ei ukkoja tuntunut haittaavan. Yli 40 vuotta sitten nuorempana muistutin nähdessäni heitä asioista. Vastaus oli; kyllä he tietävät tarkkaan nämä asiat. Libarilla oli myöskin hyvä äiti. Kuitenkaan tuollaiselle selkään puukottajalle ei kelpaa mikään. Milloin kotona eteen tarjottu ruoka oli liian mausteista, milloin maustamatonta, mutta en tiedä oliko koskaan sopivaa.
Vapautunut vanki jäi vankilaan jääneelle velkaa, ja oli luvannut sivilistä hoitaa velan. Suoritusta ei kuulunut, joten vankilasta lähti vilpillisen vangin kotiin kirje. Kaksi viikkoa ennen sivilia ystäväni sai Sörkkaan kirjeen ja rahaa. Olipa velallisen ryökäle laittanut:
Tervetuloa siviliin! Parempi niin, säästyi yksi tappelu. Velkaa jäänyt ei ollut muutenkaan periaatteenmies. Vei kotiinsa kavereitaan ja vanha äiti laittoi pöydän koreaksi. Usein noihin aikoihin joillakin linnan miehillä oli hyvä äiti. Porukka istui pöydässä odottaen ruokailun alkamista. Onko sinappia kysyi velkaa jäänyt äidiltään. Ei sattunut olemaan, ja velkaa jäänyt vetäisi pöytäliinan alas ja siinä meni ruoka ja astiat. Ruokailu oli ruokailtu.
Armeijassa yksi oli jo luonteensa puolesta sotilaspoliisina. Kuten joskus sanottiin libari, tuo adjektiivi kuvasti ukkoa parhaiten. Sivilissä ei nämä mielistelytaidot toimineet eikä muutenkaan hommat kestäneet päivänvaloa, niin Libari joutui ajan mittaan vankilaan. Siellä taidoista oli apua ja tuomionsa ukko istui lähes aina avotalossa. Kumpikin, Libari ja velkaa jäänyt olivat vasikan kirjoissa. Se ei ukkoja tuntunut haittaavan. Yli 40 vuotta sitten nuorempana muistutin nähdessäni heitä asioista. Vastaus oli; kyllä he tietävät tarkkaan nämä asiat. Libarilla oli myöskin hyvä äiti. Kuitenkaan tuollaiselle selkään puukottajalle ei kelpaa mikään. Milloin kotona eteen tarjottu ruoka oli liian mausteista, milloin maustamatonta, mutta en tiedä oliko koskaan sopivaa.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tätä kirjoittaessa on 29.12 ja samalla viattomien lasten päivä. Jokainen tänne syntyy viattomana, niin myöskin Pentti Albert Aalto mainittuna päivänä 1920. Tämä pikku-ukko ei ollut mikään kamuni, mutta kuuluisa vanki jo aikoinaan. Moni ei digannut Aantoa ollenkaan, ja hänellä syntyi vähän siellä sun täällä kärhämää, sai puukosta ja muusta. Noissa tilanteissa on usein hyvin vaikea sanoa, kuka oli riidan alkuperäinen syyllinen. Kynämies Aalto oli ja taitava siinä. Jostain vanhasta Alibista tuo syntymäpäiväkin tuli oman muistini syövereistä. Muuten en Alibia ole lukenut vuosiin.
Junapelureista kertova kirja, Matkalla johonkin, missä Aalto ja Tebu matkustivat ja pelasivat. Huijasivat ja voittivat perustuu tositapahtumiin. Tebu, eli kajaanilainen Teukka kirjan nuorempi oli henkilö. Teukka vetäisi Aallolta rahat ja häippäsi teilleen. Mitä jo 70- luvulla kuulin, niin se asia oli sovittu ja nämä olivat Kakolassa yhdessä napsineet pillereitä. Siirtokuljetusten aikana saa kuulla tietoa sieltä ja täältä, kun pitää korvansa auki. Joskus talon vaihdossa tai käräjäreissuilla joutui olemaan eri vankiloiden matkaselleissä aivan kyllästyksiin asti. Huonoa oli jos alkoi kahvit ja tupakat loppua, eikä päässyt ostoille kun rahat seurasivat perässä. Nolo se on toisilta pyytää, mutta aina jotenkin selvittiin.
Mikkelin läänillä oli tietääkseni ensimmäisenä vankilana käytäntö, ettei tavaroita mitä oli mukana saanut bussin takaosaan. Ne oli jätettävä eteen ja eteen myöskin ilmestyi väliseinä, joka erotti vangit vartijoista. Vartijoita oli aina kolme. Mikkelin lääni oli ankea paikka. Ovat paljon kiinni. Nokalla oli myöskin ovet paljon kiinni, mutta kongit muita lääninvankiloita puolta pidempiä. Helsingin lääninvankilassa, tuttavallisemmin Nokalla ovien ollessa vähän aikaa auki, oli hälinä kova. Vantaan vankilan tavoista ei ole tietoa, mutta kuitenkin jo 70- luvulla puhuttiin, että suunniteilla on uusi tutkintovankila Vantaalle.
Pari sanaa joidenkin nuoruuden rahanhankintamenetelmistä. Silloin ei ollut kuin pajatso.
50 pennin pajatso. Herätyskellon jousi pajatson rahakupista sisään ja suoraan ylös, pystyi tyhjentämään koko pelin. Tietenkin henkilökunta kiinnitti huomiota jatkuvaan rahan kilinään, niin homma oli tehtävä taitavasti. Noin rahakoneen tyhjentäminen kävi vaivattomimmin kuin yöllä kirveellä koko mylly mäsäksi, ja koneen sisällä olevista laatikoista rahat pussiin.
Joskus ennen 70- luvun loppua meillä kamun kanssa oli muovipussillinen kolikoita. Yksi jo silloin vanha vintiö sanoi autosta; hän antaa sen ja sen nipun seteleitä ja tehdään sokkokaupat. Ei tehty.
Pajatsoon oli joitakin laillisesti pahasti koulussa. Kiersivät siellä ja täällä pelaten pajatsoa. Välillä hermostuksissaan hilistivät taskussaan olevia rahoja kävellen ees-taas, ja taas pelin kimppuun. Sinne meni kuitenkin aina kaikki, näillä pelinarkomaaneilla. Aivan samaan tapaan kuin tänä päivänä hedelmäpeleihin. Tunnen ihmisiä, keillä on mennyt kaikki noihin koneisiin.
Tiettyjen tapahtumien aikoina oli maalaisia paljon kaupungissa. Tuolloin nyt itseä nuoremmat olivat sodankäyneitä miehiä. Jostain löytyi sotakavereita ja siinä oli juhlat valmiina. Joillakin juopponaisilla oli isäntämies kierroksessa, ja kaikki käyryydellä itseään elättävät hankkivat rahansa mistä saivat. Heittäytyä vain isännän seuraan, niin hän sai seuraa ja seuralainen juomaa. Joskin isännällä oli yli 90% mahdollisuus menettää lompakko. Jotkut putsasivat homoja, mutta tuo ei ollut minun heiniä. Kysyinkin yhdeltä homojen rullaajalta, mistä ihmeestä sinä erotat kuka on homo. Hän sanoi, että flirttailee heille.
Pari veijaria rullasi jonkun ukon, eli ottivat ominluvin lompakon haltuunsa. Jokin meni pilalle, sillä paikalle tuli poliisiauto, ja veijarit kyytiin. Miehet ratsattiin poliisilaitoksella, ja lompakkoa ei löytynyt. Se kuitenkin läytyi poliisiauton takapenkiltä sinne jonnekin laitettuna. Miehet pääsivät sen verran viestimään toisilleen, että vanhempi veijari omisti asian ja puhui nuoremman ystävänsä ulos.
Junapelureista kertova kirja, Matkalla johonkin, missä Aalto ja Tebu matkustivat ja pelasivat. Huijasivat ja voittivat perustuu tositapahtumiin. Tebu, eli kajaanilainen Teukka kirjan nuorempi oli henkilö. Teukka vetäisi Aallolta rahat ja häippäsi teilleen. Mitä jo 70- luvulla kuulin, niin se asia oli sovittu ja nämä olivat Kakolassa yhdessä napsineet pillereitä. Siirtokuljetusten aikana saa kuulla tietoa sieltä ja täältä, kun pitää korvansa auki. Joskus talon vaihdossa tai käräjäreissuilla joutui olemaan eri vankiloiden matkaselleissä aivan kyllästyksiin asti. Huonoa oli jos alkoi kahvit ja tupakat loppua, eikä päässyt ostoille kun rahat seurasivat perässä. Nolo se on toisilta pyytää, mutta aina jotenkin selvittiin.
Mikkelin läänillä oli tietääkseni ensimmäisenä vankilana käytäntö, ettei tavaroita mitä oli mukana saanut bussin takaosaan. Ne oli jätettävä eteen ja eteen myöskin ilmestyi väliseinä, joka erotti vangit vartijoista. Vartijoita oli aina kolme. Mikkelin lääni oli ankea paikka. Ovat paljon kiinni. Nokalla oli myöskin ovet paljon kiinni, mutta kongit muita lääninvankiloita puolta pidempiä. Helsingin lääninvankilassa, tuttavallisemmin Nokalla ovien ollessa vähän aikaa auki, oli hälinä kova. Vantaan vankilan tavoista ei ole tietoa, mutta kuitenkin jo 70- luvulla puhuttiin, että suunniteilla on uusi tutkintovankila Vantaalle.
Pari sanaa joidenkin nuoruuden rahanhankintamenetelmistä. Silloin ei ollut kuin pajatso.
50 pennin pajatso. Herätyskellon jousi pajatson rahakupista sisään ja suoraan ylös, pystyi tyhjentämään koko pelin. Tietenkin henkilökunta kiinnitti huomiota jatkuvaan rahan kilinään, niin homma oli tehtävä taitavasti. Noin rahakoneen tyhjentäminen kävi vaivattomimmin kuin yöllä kirveellä koko mylly mäsäksi, ja koneen sisällä olevista laatikoista rahat pussiin.
Joskus ennen 70- luvun loppua meillä kamun kanssa oli muovipussillinen kolikoita. Yksi jo silloin vanha vintiö sanoi autosta; hän antaa sen ja sen nipun seteleitä ja tehdään sokkokaupat. Ei tehty.
Pajatsoon oli joitakin laillisesti pahasti koulussa. Kiersivät siellä ja täällä pelaten pajatsoa. Välillä hermostuksissaan hilistivät taskussaan olevia rahoja kävellen ees-taas, ja taas pelin kimppuun. Sinne meni kuitenkin aina kaikki, näillä pelinarkomaaneilla. Aivan samaan tapaan kuin tänä päivänä hedelmäpeleihin. Tunnen ihmisiä, keillä on mennyt kaikki noihin koneisiin.
Tiettyjen tapahtumien aikoina oli maalaisia paljon kaupungissa. Tuolloin nyt itseä nuoremmat olivat sodankäyneitä miehiä. Jostain löytyi sotakavereita ja siinä oli juhlat valmiina. Joillakin juopponaisilla oli isäntämies kierroksessa, ja kaikki käyryydellä itseään elättävät hankkivat rahansa mistä saivat. Heittäytyä vain isännän seuraan, niin hän sai seuraa ja seuralainen juomaa. Joskin isännällä oli yli 90% mahdollisuus menettää lompakko. Jotkut putsasivat homoja, mutta tuo ei ollut minun heiniä. Kysyinkin yhdeltä homojen rullaajalta, mistä ihmeestä sinä erotat kuka on homo. Hän sanoi, että flirttailee heille.
Pari veijaria rullasi jonkun ukon, eli ottivat ominluvin lompakon haltuunsa. Jokin meni pilalle, sillä paikalle tuli poliisiauto, ja veijarit kyytiin. Miehet ratsattiin poliisilaitoksella, ja lompakkoa ei löytynyt. Se kuitenkin läytyi poliisiauton takapenkiltä sinne jonnekin laitettuna. Miehet pääsivät sen verran viestimään toisilleen, että vanhempi veijari omisti asian ja puhui nuoremman ystävänsä ulos.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Ruotsissa rikoksiin syyllistyneet olivat kiinni tietyn ajan ja sen jälkeen luovutus Suomeen. Paljon oli Norrtäljessä, mutta myöskin Tidaholmissa ja Kumlassa. Suomeen luovutus tapahtui lentokoneella. Jotkut sanoivat pelkäävänsä lentoa, niin tuli kuljetus maantietä Haaparannan ja Tornion kautta Suomeen. Tuossa joillakin oli oma huvi, ja tuomiosta osa kului vaihtelulla.
2000- luvun loppupuolella tulin Tukholmasta koneella Helsinkiin. Antoivat lähtöselvityksessä puolityhjään koneeseen melkein perältä paikan. Suurin osa matkustajista istui etuosassa, ja itseni ja sen välissä oli monta tyhjää riviä. Takana ei ollut, vaan siellä oli kolme miestä. Takkinsa poisottaessa huomasin kaulalta roikkuvan laatan, jossa nimen lisäksi luki; Keskusrikospoliisi. Kaksi KRP,n miestä oli tullut noutamaan syystä tai toisesta Ruotsista miestä. Kuljetettavaa miestä katsoessa väkisinkin tulee mieleen, mistähän syystä noin haetaan, ei ainakaan nippelikaupasta. Ikkunasta maisemia katsovasta oli mahdoton arvailla kiinnioton syytä. Helsingissä oli heti kentän pinnassa mustamaija, ja mies vietiin eri reittiä suoraan siihen.
Toista oli kun ystäväni kanssa käveltiin torilla. Ukot huutelivat, Kakolassa samassa komppaniassa ja sitä rataa. Emme piitanneet huudoista, mutta vanhemmat ukot paljastivat samalla missä olivat itse olleet.
Paljon noita vuosia aikaisemmin Riihimäellä Vinetto käveli suureellisen näköisenä kongilla. Toinen käsi heilui ja pikkurilli suorana kävellen ei katsonut sivuille eikä taakse. Oulusta lähtöisin olevalla Vinetolla vankilan sisäisten rikkeiden vuoksi tuomio pidentyi ja pidentyi. Viikonloppuisin aina sama rituaali, käydä tietyt sellit läpi ja moikata kavereita. Myöhemmin eri tuomiolla puukotti vankilassa toista vankia, ja siitä hyvästä siirto Kakolaan. Kakolassa ei Vineton psyyke enään kestänyt, ja sekosi. Vuosia pillereitä, juonimisia ja riitoja vaati veronsa. Rundissa psykiatri kävi katsomassa ja alkoi Annes Kakola Annes kierto. Kertoili kuinka houreissaan oli painannut nappia, ja räjäyttänyt Etelä- Amerikan. Sekoaminen oli pysyvää, joskin mies toipui tuosta psykoosista, mutta sitä samaa Vinettoa ei enään tullut. En tiedä onko ukko ollut elossa enään viimeiseen 25 vuoteen.
2000- luvun loppupuolella tulin Tukholmasta koneella Helsinkiin. Antoivat lähtöselvityksessä puolityhjään koneeseen melkein perältä paikan. Suurin osa matkustajista istui etuosassa, ja itseni ja sen välissä oli monta tyhjää riviä. Takana ei ollut, vaan siellä oli kolme miestä. Takkinsa poisottaessa huomasin kaulalta roikkuvan laatan, jossa nimen lisäksi luki; Keskusrikospoliisi. Kaksi KRP,n miestä oli tullut noutamaan syystä tai toisesta Ruotsista miestä. Kuljetettavaa miestä katsoessa väkisinkin tulee mieleen, mistähän syystä noin haetaan, ei ainakaan nippelikaupasta. Ikkunasta maisemia katsovasta oli mahdoton arvailla kiinnioton syytä. Helsingissä oli heti kentän pinnassa mustamaija, ja mies vietiin eri reittiä suoraan siihen.
Toista oli kun ystäväni kanssa käveltiin torilla. Ukot huutelivat, Kakolassa samassa komppaniassa ja sitä rataa. Emme piitanneet huudoista, mutta vanhemmat ukot paljastivat samalla missä olivat itse olleet.
Paljon noita vuosia aikaisemmin Riihimäellä Vinetto käveli suureellisen näköisenä kongilla. Toinen käsi heilui ja pikkurilli suorana kävellen ei katsonut sivuille eikä taakse. Oulusta lähtöisin olevalla Vinetolla vankilan sisäisten rikkeiden vuoksi tuomio pidentyi ja pidentyi. Viikonloppuisin aina sama rituaali, käydä tietyt sellit läpi ja moikata kavereita. Myöhemmin eri tuomiolla puukotti vankilassa toista vankia, ja siitä hyvästä siirto Kakolaan. Kakolassa ei Vineton psyyke enään kestänyt, ja sekosi. Vuosia pillereitä, juonimisia ja riitoja vaati veronsa. Rundissa psykiatri kävi katsomassa ja alkoi Annes Kakola Annes kierto. Kertoili kuinka houreissaan oli painannut nappia, ja räjäyttänyt Etelä- Amerikan. Sekoaminen oli pysyvää, joskin mies toipui tuosta psykoosista, mutta sitä samaa Vinettoa ei enään tullut. En tiedä onko ukko ollut elossa enään viimeiseen 25 vuoteen.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Puhuivat yhdestä kuuluisasta vangista, että olisi lattialta tasajalkaa hypännyt kerrossängyn yläpunkalle tasajalalla. Asia on täysin mahdollista. Ennen hyppyä taka- ja etukyykkyä tarpeeksi. Kun sitä on, hyppy itsessään on myös tekniikkalaji. Aikalailla muutenkin ottivat etukyykkyä.
Vankilassa oli myös sivilissä painonnoston harrastajia. Noihin aikoihin ei puntit olleet niin rajoitettua, kuten tänä päivänä. Yhdessä Suomen vankiloista oli lastattu kiitettävä määrä rautaa tankoon, ja katsojia paljon ympärillä. Jalassa ei ollut nostokenkiä, vaan suorastaan hengenvaaralliset kengät tuohon suoritukseen. Valmistautuja itse oli n. 15- 20 metrin päässä lavalta ja nautti täysin siemauksin saamastaan huomiosta. Kävelimme kaverin kanssa pihaa ympäri ja samalla katsoimme tilannetta. Nostaja lähti määrätietoisesti kohti lavaa, otti tangosta kiinni ja jotenkin sai noston rinnalle. Ähinää, puhinaa, painojen kalinaa ja odotusta ennen lopputulosta. Koitti saksata oikeaoppisesti. Lopputulos oli epäonnistunut suoritus. Mietinkin, miksi ukko ei laittanut rautaa sitä määrää, mikä olisi noussut?
Vankilassa on myös vangilla kesäloma. Oli ainakin ennen. Kun oli ollut kiinni ja työssä vähintään vuoden, sai kesälomaa kaksi viikkoa. Joku voisi valaista onko sama käytäntö enään.
Moni kova penkkimies tuli vankilaan. Kuntouduttuaan sivilin juomaputkesta alkoi raivokas puntinnosto. Tulokset olivat osalla kiitettäviä. Noihin aikoihin ei juurikaan käyty sivilissä kilpailuissa, mutta tunnenkin yhden, kuka kävi ja oli kova. Muista olen vain kuullut.
Nämä alkoholisoituneet pääsivät hyvässä kunnossa siviliin, mutta harrastus jäi muurien sisälle, odottamaan seuraavaa reissua. Yhteistä liki kaikille oli vähäinen lämmittely, olematon venyttely ja ylisuuret painot. Noihin aikoihin ei tajuttu, että pitää olla myös huilipäiviä.
Vankilassa oli myös sivilissä painonnoston harrastajia. Noihin aikoihin ei puntit olleet niin rajoitettua, kuten tänä päivänä. Yhdessä Suomen vankiloista oli lastattu kiitettävä määrä rautaa tankoon, ja katsojia paljon ympärillä. Jalassa ei ollut nostokenkiä, vaan suorastaan hengenvaaralliset kengät tuohon suoritukseen. Valmistautuja itse oli n. 15- 20 metrin päässä lavalta ja nautti täysin siemauksin saamastaan huomiosta. Kävelimme kaverin kanssa pihaa ympäri ja samalla katsoimme tilannetta. Nostaja lähti määrätietoisesti kohti lavaa, otti tangosta kiinni ja jotenkin sai noston rinnalle. Ähinää, puhinaa, painojen kalinaa ja odotusta ennen lopputulosta. Koitti saksata oikeaoppisesti. Lopputulos oli epäonnistunut suoritus. Mietinkin, miksi ukko ei laittanut rautaa sitä määrää, mikä olisi noussut?
Vankilassa on myös vangilla kesäloma. Oli ainakin ennen. Kun oli ollut kiinni ja työssä vähintään vuoden, sai kesälomaa kaksi viikkoa. Joku voisi valaista onko sama käytäntö enään.
Moni kova penkkimies tuli vankilaan. Kuntouduttuaan sivilin juomaputkesta alkoi raivokas puntinnosto. Tulokset olivat osalla kiitettäviä. Noihin aikoihin ei juurikaan käyty sivilissä kilpailuissa, mutta tunnenkin yhden, kuka kävi ja oli kova. Muista olen vain kuullut.
Nämä alkoholisoituneet pääsivät hyvässä kunnossa siviliin, mutta harrastus jäi muurien sisälle, odottamaan seuraavaa reissua. Yhteistä liki kaikille oli vähäinen lämmittely, olematon venyttely ja ylisuuret painot. Noihin aikoihin ei tajuttu, että pitää olla myös huilipäiviä.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kaksi kyräilevää syrjäseutujen kasvattia oli tullut kaupunkiin. Asemalla näin ja jotenkin siinä tuli juttua. Se oli virhe, sillä asia muuttui kränäksi. Laitoin toiselle nyrkin nenään kiinni, toiselle pienen plitsarin. Asia unohtui, mutta ei näillä herrasmiehillä. He kävivät rikospiisissa ilmiantokeikalla ja kohta minua kuulusteltiin. Nyrkistä ja plitsarista kummastakin 6 kk vankeutta, siis 2 x 6kk.
Myöhemmin näin nuorison silloin suosimassa paikassa näitä syrjäseutujen kasvatteja. Olivat muista nuorista sivummalla, ikäänkuin varjossa varkain katsomassa. Sieltä kyräillen minua katselivat katseella, joka on pahantahtoinen, ilkeä ja kateellisen inhottava. Myönnän kyllä toimineeni väärin, mutta siitä tullut rangaistuskin oli kova. Kovuudesta oli hovioikeuskin samaa mieltä, sillä se tippui aika monta kuukautta. Nuo olivat aikoja kun oli luvaton ulkonäkö, ja oikeudessa syyttäjänä kaikkien syytettyjen kauhu, nainen kuka ei tuntenut koskaan armoa eikä lieventaviä asianhaaroja.
Yksi n. kuusikymppinen mies, itseä hiukan nuorempi sanoi päivänä muutamana, että minua ja ihmisiä ketkä olivat seurassani pelättiin siinä kaupunginosassa. Jos joku vanhojen ja paisuneiden tietojen varassa pelkää, siitä vaan. Jotain vastaavaa olen kuullut ennenkin, mutta olin hämmästynyt. Omasta mielestä en ole ollut mitenkään pelottava. Nykyään on aikakausi uusi, eikä minua tunneta siinä määrin. Samassa seurassa olleita taas on ei silloin, mutta jälkeenpäin jahdattu ympäri Pohjoismaita, ja oltu hälytystilassa.
1973 muistaakseni otettiin auto luvatta käyttöön ja ajeltiin hurua. Noihin aikoihin poliisin silmätikkuna olo oli todella olla silmätikkuna. Tympäsi joutua pidätysselliin saatesanoilla; on se kuitenkin jotain tehnyt. Putkassa oli kaamea olla ilman tupakkaa.
Myöhemmin näin nuorison silloin suosimassa paikassa näitä syrjäseutujen kasvatteja. Olivat muista nuorista sivummalla, ikäänkuin varjossa varkain katsomassa. Sieltä kyräillen minua katselivat katseella, joka on pahantahtoinen, ilkeä ja kateellisen inhottava. Myönnän kyllä toimineeni väärin, mutta siitä tullut rangaistuskin oli kova. Kovuudesta oli hovioikeuskin samaa mieltä, sillä se tippui aika monta kuukautta. Nuo olivat aikoja kun oli luvaton ulkonäkö, ja oikeudessa syyttäjänä kaikkien syytettyjen kauhu, nainen kuka ei tuntenut koskaan armoa eikä lieventaviä asianhaaroja.
Yksi n. kuusikymppinen mies, itseä hiukan nuorempi sanoi päivänä muutamana, että minua ja ihmisiä ketkä olivat seurassani pelättiin siinä kaupunginosassa. Jos joku vanhojen ja paisuneiden tietojen varassa pelkää, siitä vaan. Jotain vastaavaa olen kuullut ennenkin, mutta olin hämmästynyt. Omasta mielestä en ole ollut mitenkään pelottava. Nykyään on aikakausi uusi, eikä minua tunneta siinä määrin. Samassa seurassa olleita taas on ei silloin, mutta jälkeenpäin jahdattu ympäri Pohjoismaita, ja oltu hälytystilassa.
1973 muistaakseni otettiin auto luvatta käyttöön ja ajeltiin hurua. Noihin aikoihin poliisin silmätikkuna olo oli todella olla silmätikkuna. Tympäsi joutua pidätysselliin saatesanoilla; on se kuitenkin jotain tehnyt. Putkassa oli kaamea olla ilman tupakkaa.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Pahoittelen, mutta Clarencelle ei voi laittaa yksityisviestiä...
Olen ymmärtänyt että monet vankiloissa elämänsä varrella pyörähtäneet ovat sulle enemmän tai vähemmän tuttuja. Sanooko sellainen nimi kuin John Abraham mitään?
Kimmo alkuperäiseltä nimeltään, mutta vaihtanut. Sukunimi ehkä A:lla alkava, voi olla muukin. Kyseinen mies ei ole enää elävien kirjoissa, mutta minua kiinnostaa hänen aikaisempi elämänsä tai oikeastaan ihan mikä tahansa hänestä.
Olen ymmärtänyt että monet vankiloissa elämänsä varrella pyörähtäneet ovat sulle enemmän tai vähemmän tuttuja. Sanooko sellainen nimi kuin John Abraham mitään?
Kimmo alkuperäiseltä nimeltään, mutta vaihtanut. Sukunimi ehkä A:lla alkava, voi olla muukin. Kyseinen mies ei ole enää elävien kirjoissa, mutta minua kiinnostaa hänen aikaisempi elämänsä tai oikeastaan ihan mikä tahansa hänestä.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Janita kirjoittaa: "Pahoittelen, mutta Clarencelle ei voi laittaa yksityisviestiä...
Olen ymmärtänyt että monet vankiloissa elämänsä varrella pyörähtäneet ovat sulle enemmän tai vähemmän tuttuja. Sanooko sellainen nimi kuin John Abraham mitään?
Kimmo alkuperäiseltä nimeltään, mutta vaihtanut. Sukunimi ehkä A:lla alkava, voi olla muukin. Kyseinen mies ei ole enää elävien kirjoissa, mutta minua kiinnostaa hänen aikaisempi elämänsä tai oikeastaan ihan mikä tahansa hänestä.""
En tiedä kuinka voi laittaa yksityisviestiä, niin voisiko joku neuvoa. Joitakin asioita ei halua yleisella tasolla kirjoittaa, niin mieluummin yksityisviestinä.
Ei sano kysymäsi nimi mitään. Danny Abrxxxx niminen kyllä sanoo. Paha sokeritauti. Lopussa käveli vankilan pihalla valkoinen keppi kädessä. Ei taida enään olla elossa.
Olen ymmärtänyt että monet vankiloissa elämänsä varrella pyörähtäneet ovat sulle enemmän tai vähemmän tuttuja. Sanooko sellainen nimi kuin John Abraham mitään?
Kimmo alkuperäiseltä nimeltään, mutta vaihtanut. Sukunimi ehkä A:lla alkava, voi olla muukin. Kyseinen mies ei ole enää elävien kirjoissa, mutta minua kiinnostaa hänen aikaisempi elämänsä tai oikeastaan ihan mikä tahansa hänestä.""
En tiedä kuinka voi laittaa yksityisviestiä, niin voisiko joku neuvoa. Joitakin asioita ei halua yleisella tasolla kirjoittaa, niin mieluummin yksityisviestinä.
Ei sano kysymäsi nimi mitään. Danny Abrxxxx niminen kyllä sanoo. Paha sokeritauti. Lopussa käveli vankilan pihalla valkoinen keppi kädessä. Ei taida enään olla elossa.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Klikkaa vasemmalla ylhäällä lukevasta "omat asetukset" - kohdasta ja sen jälkeen avautuu näkymä, josta klikkaat "asetukset" josta avautuu näkymä vaihtoehtojen valitsemiseen, yksi niistä on "sallitko muiden lähettää yksityisviestejä" ja sitten klikkaat kyllä.Clarence kirjoitti:Janita kirjoittaa: "Pahoittelen, mutta Clarencelle ei voi laittaa yksityisviestiä...
....
En tiedä kuinka voi laittaa yksityisviestiä, niin voisiko joku neuvoa. Joitakin asioita ei halua yleisella tasolla kirjoittaa, niin mieluummin yksityisviestinä.
.
Kokemisen kautta tietämistä ketjussa, painavaa.
☀︎☾✧☄︎☙○➣❊
Y-boksista: Vain 100% ystävät. Old school heart on. Ei paskaa, fake ass toimintaa, tietojenkalastamisia, piirien pyörintää, testaamisia, huvipuistokokemuksen hakemista tai vääriä motiiveja.
Y-boksista: Vain 100% ystävät. Old school heart on. Ei paskaa, fake ass toimintaa, tietojenkalastamisia, piirien pyörintää, testaamisia, huvipuistokokemuksen hakemista tai vääriä motiiveja.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Voi olla... En ole varma nimestä. Toivottavasti saat nuo yksityisviestien vastaanottamiseen liittyvät asetukset kuntoon. En viitsi tässä oikein kertoa miksi kysyn, enkä kertoa lisää tästä henkilöstä...