Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kauan sitten olin vähän aikaa Pelson varavankilassa. Aikana jona olin Pelsossa, käytiin pelaamassa lentopalloa läheisellä koululla. Oli syksyaika. Peli pelattiin ja olimme lähdössä pamppujen saattamana takaisin. Mustana syysiltana oli kyläläisiä tullut vaanimaan vankeja. Soittivat suutaan ja jotain jopa tuupittiin. Ihmettelin miten tämä voi olla mahdollista. Vankeja oli enemmän, mutta kyläläiset olivat agressiivisiä. Pamput hiljaa, kuten kuvaan kuuluu. Jos suunsoitto ja tuuppiminen olisi alkanut vankien taholta, olisi tulevaisuuden pelit pelattu ja jonkinlainen kurinpidollinen rangaistus tullut. Jotenkin tilanne rauhoittui.

Luottovanki oli samassa varavankilassa lämmittäjän hommissa. Portilta jonkun matkan päässä oli risteys. Luottovangin oli ohitettava se päästäkseen työpaikalleen. Risteyksessä oli ollut kyläläisiä, jotka olivat käyttäytyneet uhkaavasti vankia kohtaan. Luottovanki poimi jostain rautatangon käteensä. Tätä kylän nuorisoporukka totteli, ja tilanne laukesi. Tätä en ollut itse näkemässä, mutta luottovanki kertoi asian. Oma kokemus lentopallo-ottelun jälkitilanteista tuki sitä, että uskoin mitä luottovanki kertoi. En ollut tuossa vankilassa kauaa, sillä kohta lähti kuljetus kohti kovitaloa. Jos tänään tapahtuisi tuollaista, mitä meille pelaajille tai luotolle, siihen tarttuttaisiin vaikka miltä taholta ja lehdet kirjoittaisivat. No, se oli tuota aikaa.

On joukko ihmisiä, kenellä on kieroutunut oikeustaju, ja ovat aukottomasti väärin tekevien vartijoiden puolella. Ovat silloinkin, kun on vangin pieksäjäiset rundissa tai muualla, minne ei ole näköyhteyttä. Joskus vankilassa muuan Timo Lehxxx kanssa puheltiin vartijoista, niin sieltä tuli tekstiä. Mitäpä tuohon sanoa, sillä olin tuolloin samaa mieltä.

Jouko-boy
Harjunpää
Viestit: 312
Liittynyt: Pe Tammi 22, 2021 2:16 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Jouko-boy »

Never kirjoitti:
Pe Helmi 12, 2021 10:30 am
Huoltopoliisista vielä vähän.Niillä oli Helsingissä harmaan väliset Transitit joilla jengiä kuskattiin.Heittelin Steissillä lestiä pääosin renkinä,joskus kun meni hyvin niin isäntänä tossa 60 luvun lopulla ja 70 luvulla.Aina kun harmaa Transit ilmestyi niin kyllä rappusilla syntyi kuhinaa,jengi hävisi kuin tuhka tuuleen.Olin yhden viikonlopun säilössä Ympyrätalossa jossa niillä oli silloin koppeja.Vittumaisin paikka missä olen ollut,hakkasi jopa Aleksin sellit ja Turun läänin.
Olin silloin 18 v ja joutunut kaksi kertaa juoppoputkaan,syy alkoholin nauttiminen yleisellä paikalla.Joku nutturapää nainen mua sitten kuulusteli maanantai-aamuna ja loi kaikenlaisia uhkakuvia.Olin myös vailla vakinaista asuntoa mikä myös oli
silloin myös rikos ja tuomittavaa.No,kyllähän ne uhkakuvat sitten totetuivatkin aika pitkälti,tosin ei alkoholismista, vaikkakin iso osa pikku rötöksistä tehtiinkin snadissa jurrissa.
Minua kiinnostaisi kuulla lisää noista Aleksanterinkadun säilytystiloista. Eikös ne olleet siellä sisäpihalla ja käytössä aina siihen asti kun Pasilan talo otettiin käyttöön eli johonkin 1980-luvun alkuun?

holmesin haamu
Sherlock Holmes
Viestit: 7396
Liittynyt: Pe Huhti 19, 2013 2:44 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja holmesin haamu »

Never kirjoitti:
Pe Helmi 26, 2021 4:20 pm
Itse en 2000 luvun lusimisista juuri tiedä muuta kuin että nuoremmissa tuttavissa on jokunen tämän päivän ”venkula” ja niiden kautta on tullut tietoa että kyllä nykyään HA,UB,Kuulat ym porukat todellakin hallitsevat vankiloita,samoin jokusessa paikassa on mustalaisryhmittymiä jotka saavat jonkun onnettoman jolla ei ole mitään ”ryhmää” takana lusimisen vaikeaksi.
Lähtökohtana on kuitenkin se että et näe mitään,et kuule mitään ,lusit vain omaa kakkuasi ja ennenkaikkea pysyt poissa huumetouhuista.Niissä tulee vaikeuksia lusimiseen ellet itse kuulu näihin yllä mainitsemiini porukoihin.
Suomessa nämä ryhmittymät taitavat keskittyä moottoripyöräkerhoihin vai onko olemassa mitään puhtaita alue/katujengejä? Toki näiden kerhojen toimintakin on alueellista. Miten on ulkomaalaisten osuus vankiloissa Suomessa eli onko näillä omia ryhmiä?

holmesin haamu
Sherlock Holmes
Viestit: 7396
Liittynyt: Pe Huhti 19, 2013 2:44 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja holmesin haamu »

Rundi kirjoitti:
Pe Helmi 26, 2021 1:55 pm
- On suomessakin ollut yksittäistapauksia, että vartija - virkailija lahjottu ja yleensä jääneet kiinni. Pillerit - huumeet.
Yksikin vartija Sörkassa TeeHoolle, paljastui ja ampui itsensä. Kakolassakin taisi olla pilleriralli johonkin aikaan.
Ja juu, väkivaltaa ollut vankeja kohtaan kautta aikain. Nykyisin tosi minimaalisesti, koska, kuten Clarence maininnut,
kameroita joka puolella lähinnä vartijoiden turvallisuutta silmällä pitäen ja todisteeksi mahdolliseen vankien väliseen väkivaltaan.
Ihan hyvää tietoa. Sitä näihin uutisiin joskus törmää, mutta hyvä saada tarkempaa näkemystä asioihin.

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17030
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Pari vuotta sitten ulkomaalaismies pahoinpideltiin Kuopion vankilassa. Oli suorittamassa naisen raiskauksesta saamaansa tuomiota. Suomeen hän oli tullut pakoon kotimaansa väkivaltaa.

Tapauksesta on ketju täällä

Siitä ehdittiin tuskin toipua, kun kerroksilla kolisteltiin jälleen:
Kolme vankia hyökkäsi kuopiolaismiehen kimppuun vankilassa – valvontakamera tallensi joukkion

Pahoinpidellyksi joutunut vanki pakeni selliinsä, mutta tapaus tuli vartijoiden tietoon. He menivät selliin vangin perässä ja toimittivat hänet saamaan hoitoa vammoihinsa. Kuvat Matias Honkapää ja Sami Saarenpää.
Pahoinpidellyksi joutunut vanki pakeni selliinsä, mutta tapaus tuli vartijoiden tietoon. He menivät selliin vangin perässä ja toimittivat hänet saamaan hoitoa vammoihinsa. Kuvat Matias Honkapää ja Sami Saarenpää.
Kuopiossa_ollaan.jpg (84.85 KiB) Katsottu 2089 kertaa
Kolme vankia pahoinpiteli kuopiolaisen 25-vuotiaan vangin Kuopion vankilassa toissa talvena. Vangit olivat samassa ryhmässä vankilan sisäisessä työtoiminnassa, kun kuopiolaismiehen kimppuun käytiin.

Valvontakameroiden videoilta näkyi, että joensuulainen 23-vuotias mies haki työkalukaapista vasaran. Sen jälkeen jyväskyläläinen 27-vuotias mies pyysi kuopiolaismiehen mukaansa käymään taukotilassa. Kun miehet menivät sinne, siilinjärveläinen 28-vuotias mies hyökkäsi lyömään kuopiolaismiestä.

Uhrin mukaan kolmikko löi, potki ja kuristi häntä. Uhri sai etenkin selkäänsä ruhjeita ja haavoja, mutta hän pystyi puolustautumaan ja pääsi taukotilasta käytävään.

Kun joensuulaismies siirrettiin pahoinpitelyn jälkeen Kuopion vankilasta Sukevan vankilaan Sonkajärvelle, hän pahoinpiteli siellä viime talvena vielä lahtelaisen 40-vuotiaan miehen potkimalla.

Käräjäoikeus tuomitsi joensuulaismiehelle kahdesta pahoinpitelystä kolme kuukautta ja 20 päivää lisää vankeutta. Siilinjärveläis- ja jyväskyläläismiehet saivat 45 päivää lisää vankeutta.

Joensuulais- ja siilinjärveläismiehet on tuomittu aiemmin muun muassa törkeistä väkivaltarikoksista.
Tiällä lissee: Savon Sanomat
24.2.2021 18:59
----------------------------------------------------------------------

Lauri Johansson ja vartijat kertovat elämästä ja työstä Konnunsuon vankilassa:
Konnunsuolla lusi elinkautisvankeja, syntyi mellakoita ja pää vedettiin sekaisin kiljulla tai pirillä – Kolmesta murhasta tuomion istunut Lauri Johansson ja entinen vartija muistavat, että vankila oli kaukana lintukodosta

Monet rikolliset pitivät 10 vuotta sitten suljettua Konnunsuon vankilaa pikkurikollisten paikkana. Kuitenkin siellä istui maan tunnetuimpia rikollisia.

Vankila elää yhä monella tapaa: vankien käsien jäljet näkyvät eristyssellissä, ja vanhat työntekijät kaipaavat yhteisöä, jolle ei ole löytynyt vertaistaan.

Lauri Johansson täytti 19 vuotta samana päivänä, kun hän käveli Konnunsuon vankilan ovista sisään joulukuussa 1984. Tuolloin pakkanen paukkui 25 asteessa, tuuli vihelsi ja lunta oli paljon.
– Muistan, kun oltiin suolla töissä ja revittiin kantoja. Ei satanut lunta, vaan jääpiikkejä, jotka jäivät naamaan kiinni. Sanoin vartijalle, että eikö voitaisi mennä koppiin lämmittelemään, että täällä kangistuu. Vartija sanoi, että kuulkaas Johansson, Konnulla ei ole satanut 50 vuoteen, täällä vain tuulee kosteasti.

Tuomiotaan istuvana vankina Johansson oli ensikertalainen. Laakeiden peltojen ympäröimään, Joutsenossa sijaitsevaan Konnunsuon maatalousvankilaan hän joutui saatuaan tuomion tapon yrityksestä, pahoinpitelystä ja autovarkauksista. Rikollisuran järkyttävimmät teot olivat kuitenkin vasta tulossa.
– Konnunsuolla ajauduin ensimmäistä kertaa ammattirikollisten seuraan, ja sillä oli tulevaisuuden kannalta hirveän iso rooli. Olin siihen asti ollut kännissä sekoileva, väkivaltainen nuori. Vankilassa musta tuli rikollinen, Johansson kertoo.

Vain parinkymmenen kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta tuomiotaan suoritti esimerkiksi kotkalainen, nyt jo menehtynyt huumeliigan johtaja Osmo "Lusu" Ahlqvist.

Konnunsuolla 19-vuotias Johansson pantiin samaan selliin häntä parikymmentä vuotta vanhemman Ahlqvistin kanssa. "Lusu" oli jo tuolloin yksi Suomen alamaailman tunnetuimmista pomoista, ja hänen liigansa tehtaili murtoja ja kauppasi varastettua tavaraa miljoonien markkojen edestä.
– Mulla oli tavoitteena käydä koulut loppuun ja tehdä töitä. Lusuun tutustuminen muutti kaiken, Johansson sanoo.

1990-luku toi huumeet ja kovat rikolliset Konnunsuolle
Jälkikäteen Johansson on ihmetellyt, miksi hänet laitettiin Konnunsuolla Ahlqvistin sellikaveriksi.
– Nykyään ei laitettaisi. Ylipäätään nuoren miehen laittamista vankilaan ollenkaan pitäisi välttää viimeiseen asti. Minä olen räikeä esimerkki siitä, Johansson sanoo.

Konnunsuon vankilan vartijana, ylivartijana ja apulaisjohtajana toimineen Jyrki Heinosen mukaan henkilökunta kyllä pyrki seuraamaan, ketkä vangeista sopivat samaan selliin.
– Henkilökunnalle kehittyi aika hyvä silmä katsoa, ketkä pärjäsivät keskenään. Emme halunneet luoda ongelmia. Joillain kollegoilla oli aivan käsittämättömän tarkka vaisto.

Heinosen mukaan Konnunsuon vankilan tapaisessa avolaitoksessa ei kuitenkaan käytännössä ollut mahdollisuuksia pitää vankiryhmiä erillään. 1980-luvulla vankilat olivat yliasutettuja, mikä pahensi tilannetta.

Konnunsuolla sellejä oli kahdessa talossa, niin sanotussa sellitalossa ja taloustalossa. Oli aikoja, kun talot olivat tupaten täynnä. Vankilan ohjepaikkaluku oli loppuvaiheessa 220 henkeä, mutta esimerkiksi 1960–70-luvulla selleissä oli kuitenkin pitkälti yli 800 vankia.

Vankilan vartijana 1990-luvulla ja vuosituhannen alussa työskennellyt lappeenrantalainen Jaska Petsola toteaa, ettei Konnunsuo ollut mikään lintukoto.

Koko alueen yhteisöllisyys tuli Petsolalle tutuksi jo lapsena, sillä hän syntyi ja kasvoi Konnunsuolla. Lapsen näkökulmasta vankilan läheisyys ei tuntunut pelottavalta. Tuolloin alueen palvelutkin vielä kukoistivat.
– Lapsuudesta 80-luvulta on vain hyviä muistoja. Tuolloin vangit tekivät alueella paljon töitä, ja paikat pysyivät kunnossa. Oli koulu, palvelut sekä Joutsenon parhaat nurmikentät ja kaukalot.

Mutta kun huumeet astuivat kuvioihin, maatalousvankilan työryhmiin oli vaikea saada osaavia ja kyvykkäitä vankeja töihin. Heinosen mukaan henkilökunnan ja vankien välisiin sopimuksiin ei voinut luottaa enää sitä vähää, mitä ennen.
– Me vartijat tiesimme, että aineita liikkui, mutta niitä oli mahdotonta kitkeä pois. Vangit käyttivät lääkkeitä, amfetamiinia ja kannabista. Kaikenlaista oli saatavilla. Laitoksen avoimen luonteen takia sinne oli helppo piilottaa aineita, joita vangit kuljettivat taloon sisälle, Petsola sanoo.

Hän muistaa niin sanotun pirtumellakan, kun päihtyneet vangit riehuivat vankilassa. Petsolan mukaan tänä päivänäkään ei tiedetä, mistä pirtu tuli Konnunsuolle. Yleisesti oli kuitenkin tiedossa, että kun huumeiden saatavuus tilapäisesti heikentyi, esimerkiksi kiljun valmistus yleistyi heti.

Johansson pääsi kuitenkin laistamaan saha- ja navettahommista, koska kävi vankilassa peruskoulua. Opinnot tulivat päätökseen mainiolla kahdeksikon keskiarvolla.
– Siviilissä koulu ei onnistunut koskaan. Käyttäytymisen arvosana oli 4, ja koulunkäynnistä ei tullut mitään. Opettajaa löin välitunnilla turpaan, kun se tuli meidän oppilaiden riitojen väliin. Koulussa kävin lähinnä syömässä. Linnassa olen käynyt onnistuneesti peruskoulun, rippikoulun, lukion ja kaikki.

Karskin huumorin kesti, mutta silmätikuksi ei halunnut kukaan
Konnunsuolla yhdessä sellitalossa oli samaan aikaan töissä noin viidestä kahdeksaan vartijaa ja esimies. Henkilökunnan vähyys mietitytti Heinosta.
– Varsinkin laitoksen loppuvuosina henkilökuntaa oli joskus niin vähän, että jos yhtä vankia piti lähteä viemään sairaalaan, piti muut vangit sulkea selleihinsä, koska vartijoita ei jäänyt paikalle tarpeeksi.

Kun Johansson istui Konnunsuolla 1980-luvulla, vartijoiden ja vankien välit olivat etäiset.
– Ei veljeilty puolin eikä toisin.

Lempinimiä vartijat kyllä vangeilta saivat. Tuskanpunainen, kenokaula, tähystäjä, turhanpitkä...
– Tämmöisiä oli, muutamia mainitakseni.

Petsolan mukaan iäkkäimpien vartijoiden suhtautuminen vankeihin oli muodollinen, mutta nuoremmat osasivat vastata karskiinkin huumoriin.
– Parhaiten itse tulin toimeen vankien kanssa ryhmissä, metsässä tai pellolla, tekemässä töitä. Vartijan työ oli erityisen raskasta silloin, kun joutui vangin silmätikuksi.

Heinonen kohtasi vartijana useita väkivaltaisia tilanteita, mutta suurempia vammoja hän ei saanut. Virka-aseen hän joutui ottamaan esille kahdesti.
– Minut laitettiin nuorena märkäkorvaisena vartijana saattamaan vankia yksin hautajaisiin. Vanki yritti karata, ja jouduin ampumaan varoituslaukauksen. Pakoyritys keskeytyi.

Pommiuhat järkyttivät – Psykologin pakeille oli pitkä jono
Vuosituhannen vaihteessa vankilan alueella oli useampia pommiuhkia. Joskus löytyi oikeita pommejakin, jotka eivät onneksi koskaan räjähtäneet.
– Henkilökunnan taloja piti evakuoida keskellä yötä ja vartijoiden perheenjäseniä laittaa vankilalle nukkumaan. Kyllähän sellainen jää mieleen, Petsola kertoo.

Ahdistavia ajatuksia Petsolassa herätti myös se, kun kaksi vankia tappoi vartijan Pelson vankilassa Vaalassa vuonna 2004. Petsola työskenteli itse tuolloin samankaltaisessa ryhmässä Konnunsuolla.

Petsolan mukaan osa vartijoista purki työn henkistä kuormaa juomalla viinaa. Osa taas urheili intohimoisesti.
– Silloin ei vielä ollut yhtä hyvin käytössä psykologin palveluita kuin tänä päivänä.

Vankien elämään kuului nappikauppaa ja petivaatteiden tuuletusta
Konnunsuolla istui Johanssonin aikaan useita taposta tuomittuja rikollisia, mutta hänen muistinsa mukaan suurin osa vangeista suoritti tuolloin alle vuoden tuomioita.

Johansson muistaa, kuinka vangit myivät reseptilääkkeitä ja kannabista.
– Minäkin kerran erehdyin ottamaan rauhoittavia ja sammuin. En ymmärtänyt, kuinka vahvaa se oli.

Vaikka pillerikauppaa käytiin, yhtään vankien välistä kahnausta Johansson ei ollut näkemässä.
– Konnu oli aika iisi mesta verrattuna Sörkkään tai Riihimäkeen. Porukka tiesi, että jos siellä alkaa rähjäämään, saa siirron kovempaan paikkaan.

Lauantaisin vankien annettiin nukkua kahdeksaan. Johansson olisi nukkunut pidempäänkin, mutta ei saanut.
– Petivaatteet piti ennen aamiaista raijata ulos pakkaseen ja paukuttaa lumessa. Se ei ollut mikään mieluisa homma. Eihän vangit nykyisin tuollaista tee.

Eristysselli kutsui, kun Johansson pyllisti vartijalle
Konnunsuolla vanki joutui eristykseen, kun uhkasi omaa, toisten vankien tai työntekijöiden turvallisuutta, tai oli saanut kurinpitorangaistuksen, jota kutsuttiin yksinäisyydeksi.

Käytännössä eristykseen laitettiin, kun vanki käyttäytyi väkivaltaisesti joko päihtyneenä tai selvänä. Petsolan mukaan rundi eli eristysselli kutsui joskus myös työnteosta kieltäytynyttä kurinpitorangaistuksena. Tätä käytäntöä ei kuitenkaan enää ole.

Konnunsuon suljetulla osastolla oli jopa 3–4 vangin sellejä.
– Kun uusi vanki tuli Konnunsuolle, hän meni ensin suljetulle osastolle noin kuukaudeksi. Anomuksesta vanki pääsi avoimelle, Heinonen kertoo.

Kun anomusten määrä kerran väheni nopeasti, henkilökunta oli ihmeissään.
– Selvisi, että tietyt kovat rikolliset olivat määränneet, että suljetun osaston vankien on maksettava heille pääsymaksu ja vuokraa, jotta pääsee avo-osastolle.

Takana oli järjestäytynyt rikollisuus, ja jengi hajotettiin lähettämällä heidät toisiin laitoksiin.

Johanssonkin otti kahdesti tuntumaa Konnunsuon eristysselliin.
– Näytettiin vartijalle takapuolta kaverin kanssa. Laskettiin housut alas ja pyllistettiin.

Kolmen päivän eristyksen aikana Johansson pääsi ulkoilemaan valvotusti. Kerran hän erehtyi kysymään vartijalta kelloa.
– Se katsottiin rikkomukseksi, ja ulkoilu päättyi siihen.

Parimetrinen mörkö sellin nurkassa – Rosvoista jäi hyviä ja huonoja muistoja
Vankilan historiaan kuuluu lukuisia eriskummallisia tapahtumia. Vuonna 1972 Konnunsuolla syttyi tulitaistelu, kun Ahlqvist tuli vankilomiltaan vapauttamaan toista vankia. Laukauksia vaihdettiin, ja siinä rytäkässä "Lusu" pääsi pakenemaan.
– Kaltereissa on vieläkin jäljet tapauksesta, mutta vanki ei päässyt karkuun. Hän kiisti, että häntä olisi tultu vapauttamaan ja syytti Münchenin kesäolympialaisten terroristeja, Petsola kertoo.

Tulitaistelu tapahtui ennen Petsolan aikaa Konnunsuolla, mutta hänen omalta uraltaankin jäi monia vankeja ja tapahtumia mieleen.
– Lähdin kilpimieheksi, kun elinkautismies piti saada eristykseen. Kun parimetrinen mörkö seisoi sellikäytävän päässä, mietin, etten hengissä pääse pois.

Vankien kanssa oli myös myönteisiä kohtaamisia.
– Kun eräs hierarkiassa korkealla oleva rosvo oli pääsemässä vapauteen, hän kääntyi ovella ja kiitti minua tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Se oli paras palaute, mitä olen saanut. Olen pyrkinyt ajattelemaan, että asiakas on aina asiakas, tuomiosta tai ihonväristä riippumatta.

vankila-alue.jpg
vankila-alue.jpg (169.61 KiB) Katsottu 2089 kertaa
Petsola työskentelee nykyään Joutsenon säilöönottoyksikössä. Siellä hän kohtaa väkivaltatilanteita useammin kuin vankilan aikoina. Hän arvelee, että vartijan työ on muuttunut viime vuosina aiempaa rankemmaksi.
– Työolot ja -ehdot ovat heikentyneet. Vartijoilla on yhä vähemmän arvovaltaa ja rikollisilla suuremmat oikeudet kuin uhreilla.

Vankilan ovet päätettiin sulkea lopullisesti, ratkaisu oli työyhteisölle valtava shokki
Entä mitä hukattiin, kun Konnunsuon vankilan ovet lopullisesti suljettiin kymmenen vuotta sitten?

Ainakin poikkeuksellisen tiivis työyhteisö. Lakkauttamisen aikaan vankilan apulaisjohtajana toimineen Heinosen mukaan vankilan loppu oli suuri järkytys kaikille 140 työntekijälle.

Hän muistaa, kuinka vankilan 90-vuotisjuhlan aikaan vuonna 2008 työntekijät janosivat päätöstä peruskorjauksen alkamisesta. Huhut vankilan lakkauttamisesta olivat kuitenkin jo alkaneet kiertää.

Lopullinen kuolinisku vankilalle tuli tammikuussa 2009. Oikeusministeriö päätti sulkea vankilan siksi, ettei sen ylläpitoon riittänyt rahaa. Viimeinen vanki siirrettiin muualle toukokuun lopulla 2011.

Vankilan entiset työntekijät saivat työpaikkoja muun muassa Joutsenon vastaanottokeskuksesta, Mikkelin vankilasta ja Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta. He pitävät yhteyttä silloin tällöin, ja Heinonen kertoo ikävöivänsä heitä kaikkia.

Vankien ääni kuuluu yhä Konnunsuon eristysselleissä, joiden seinillä on heidän alkuperäisiä taideteoksiaan ja tekstejään. Yhdestä sellistä tuijottaa piirretty paholainen.

Paljon on piirtynyt myös Heinosen sydämeen. Kun vartioi vankeja suolla parinkymmenen asteen pakkasessa, Konnunsuota ei voi unohtaa.
– Se tuulinen suo oli vankeinhoidon korkeakoulu. Opin enemmän kuin missään koulussa koskaan.

Jutussa lähteinä on käytetty haastattelujen lisäksi rikostoimittaja, kirjailija Jarkko Sipilän toimittamaa elämäkertakirjaa Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina, Pertti Vuoren kirjoja Konnunsuon keskusvankilan historia ja Konnun malliin – Konnun vankilayhteisön historiaa, Etelä-Saimaan arkistoa, Etelä-Karjalan museon tietoja, Ilta-Sanomien verkkolehteä 24.6. ja 7.8. 2009 sekä MTV:n verkkolehteä 11.3.2002.

Konnunsuon vankila
Vuonna 1918 perustettu Konnunsuon vankila toimi Lappeenrannassa, Konnunsuon kylässä, entisen Joutsenon kaupungin alueella, liki sata vuotta, kunnes se suljettiin toukokuussa 2011. Vankilan jälkeen tiloissa on ollut Joutsenon vastaanottokeskus.

Konnunsuolle sijoitettiin vankeja lähinnä Kaakkois-Suomen aluevankilan alueelta.

Vankila perustettiin työsiirtolaksi Saimaan kanavan varteen Tuomojaan vuonna 1918. Ensimmäiset vangit tulivat tervahöyryllä kanavaa pitkin. Vankilan yhteyteen perustettiin myöhemmin erillinen Kivisaaren osasto maatalous-, selli- ja asuinrakennuksineen.

Vankilasta kehittyi 1930-luvulla Pohjoismaiden modernein maatalousvankila, jonka hallinnassa oli enimmillään yli 1000 hehtaaria metsää ja peltoa. Siellä oli lihakarjaa noin 200 päätä sekä puu- ja metalliteollisuutta. Vankila sai lukuisia palkintoja karjastaan ja sioistaan.

Vankilaan rakennettiin alun perin 224 selliä ja 12 yhteishuonetta. Tilaa oli 271 vangille, mutta vankien todellinen lukumäärä saattoi olla moninkertainen.

Vankilan ympärille kehittyi paljon palveluita ja yhteisö, kun työntekijät asuttivat lähiseudut. 1980-luvulla kyläyhteisö alkoi kuitenkin hiipua. Museovirasto määritteli vuonna 2009 Konnunsuon vankilan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Lähteet: Etelä-Karjalan museo, Etelä-Saimaan arkisto, Pertti Vuoren Konnunsuon keskusvankilan historia -kirja, Jyrki Heinonen, Wikipedia
Koko artikkeli täällä: Länsi-Savo
21.2.2021 19:06
Ylipäätään nuoren miehen laittamista vankilaan ollenkaan pitäisi välttää viimeiseen asti.
Linnassa olen käynyt onnistuneesti peruskoulun, rippikoulun, lukion ja kaikki.
Olin siihen asti ollut kännissä sekoileva, väkivaltainen nuori. Vankilassa musta tuli rikollinen
Nämä toteamukset/väitteet ovat osittain ristiriidassa keskenään, mutta hyväksytään.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Nessit
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 99
Liittynyt: Pe Syys 28, 2012 6:27 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Nessit »

Ainakin sörkassa 1990 -luvun alussa oli kulta halpaa kun saippua, muistan ainakin Idänmieheksi sanotun ukon tehneen jatkuvasti kauppaa. Sille tuli jostain nappeja ja jonkun verran paperirahaa, niillä lunasti tärisijöiltä kaikki vitjat ja sormukset pois mitä sai. Hoiti myös joidenkin velkoja, ja otti sitten korkojen kanssa viimeistään ulkona takasin.
Kun se kuuli, että olin lähdössä siviiliin, niin pyyteli, että kävisin yhdessä osoitteessa hakemassa luvatut rahat talteen pientä provikkaa vastaan. Kun kuulin osoitteen sanoin, että jää kyllä väliin, saa itse hoitaa kun pääsee pois. Siellä majaili arvaamaton herra jonka jäljiltä on lähtenyt sen verran ukkoa pakettiautoon laverilla maaten, etten viitsinyt mennä kyselemään onko mun vuoro.

Avatar
Mr.Crowley
Alibin satunnaislukija
Viestit: 59
Liittynyt: Pe Helmi 12, 2021 11:08 am
Paikkakunta: Kotka

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Mr.Crowley »

Vankilassa tulee olla ikävää ja epämukavaa. Mistä muusta ne oppisivat??
"I tell you what. Leave the rings. Take the wife!"

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Mr.Crowley kirjoitti:
Ti Maalis 02, 2021 3:17 pm
Vankilassa tulee olla ikävää ja epämukavaa. Mistä muusta ne oppisivat??
Miksi parhaimmillaan 75 - 80 % ei ole oppinut vaan palaa uudelleen ja uudelleen.
Onko sinulla siihen pätevää vaihtoehtoa pois lavealta tieltä?

RL11/6
Axel Foley
Viestit: 2083
Liittynyt: Pe Elo 07, 2020 9:53 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja RL11/6 »

Rundi kirjoitti:
Ke Maalis 03, 2021 3:12 am
Mr.Crowley kirjoitti:
Ti Maalis 02, 2021 3:17 pm
Vankilassa tulee olla ikävää ja epämukavaa. Mistä muusta ne oppisivat??
Miksi parhaimmillaan 75 - 80 % ei ole oppinut vaan palaa uudelleen ja uudelleen.
Onko sinulla siihen pätevää vaihtoehtoa pois lavealta tieltä?
Varmaankin siksi, etteivät pärjää siviilissä. Vaihtoehto vankilalle olisi vammaisten hoitoyksikkö loppuelämän ajaksi. Vankilaan joutumisen pääsyynä on poikkeuksetta mielenterveysongelmat. Hullujen huonekin siis tulee kyseeseen. Väkivaltarikolliset kuuluisivat Niuvaan, mutta menee se näinkin. Ketipinorijurrissa pitävät laitosajan ja se laskee sopivasti elinikää.

Nessit
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 99
Liittynyt: Pe Syys 28, 2012 6:27 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Nessit »

Varmaankin siksi, etteivät pärjää siviilissä...
Jätin tuon lopun viestistä kopioimatta, koska *Poistettu lautamiestekstiä.* -Epäjärjestysmies

Siviili on varsinkin pitkään istuneille kyllä hankala, mistä moni ei tahdo selvitä. Nykyään on aika hyviä tukihommia, mutta moni ei niihin halua mennä. On useampi tuttu, joka on viihtynyt laitoksissa käytännössä koko aikuisikänsä, eivät enää oikein muusta tiedä. Toiset on jo sellaisia, että pitäisi pysyäkin kiinni, turhaan joku saa siipeensä kun käyvät muutaman viikon/kuukauden siviiliretkellä. Päihteet kaikissa muodoissa ja vanha seura on hyvin usein se pääsyy, että alkaa rosvoilut ja sitten taas mennään.

Oli linnassa aika lailla ukkoja mitkä oli yhden virheen miehiä, jurrissa yksi lyönti/laukaus/pisto. Istuivat nätisti ensikertalaisena, opiskelivat/tekivät töitä ja sulautuivat takaisin siviiliin miltei normaalisti. Tullut pari näitä linnatuttuja kadulla/kuppilassa vastaan, ovat olleet jaloillaan ja irti hölmöilyistä.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Nessit kirjoitti:
Ke Maalis 03, 2021 9:49 am
Varmaankin siksi, etteivät pärjää siviilissä...
Siviili on varsinkin pitkään istuneille kyllä hankala, mistä moni ei tahdo selvitä. Nykyään on aika hyviä tukihommia, mutta moni ei niihin halua mennä. On useampi tuttu, joka on viihtynyt laitoksissa käytännössä koko aikuisikänsä, eivät enää oikein muusta tiedä. Toiset on jo sellaisia, että pitäisi pysyäkin kiinni, turhaan joku saa siipeensä kun käyvät muutaman viikon/kuukauden siviiliretkellä. Päihteet kaikissa muodoissa ja vanha seura on hyvin usein se pääsyy, että alkaa rosvoilut ja sitten taas mennään.

Oli linnassa aika lailla ukkoja mitkä oli yhden virheen miehiä, jurrissa yksi lyönti/laukaus/pisto. Istuivat nätisti ensikertalaisena, opiskelivat/tekivät töitä ja sulautuivat takaisin siviiliin miltei normaalisti. Tullut pari näitä linnatuttuja kadulla/kuppilassa vastaan, ovat olleet jaloillaan ja irti hölmöilyistä.
- On malliesimerkkejä siltäkin saralta, että kasvatuslaitos/poikakoti ei ole johtanut vankilakierteeseen.
Vaan kokija on päästessään pois löytänyt paikkansa yhteiskunnassa. Olen tuntenut sellaisia aikoinaan.

- Sitten on ollut esillä se, että nubbiksien päihde- ja vankilakierre "pitäisi" katkaista alkuunsa?
Mutta, usein heistä on tullut niitä vankiloiden kehä kiertolaisia.

- Venkula tittelin omaaville on ollut se ikuinen palopuhe; pitäisi olla asunto, työtä - raittius tietenkin. (No, kyllä).
Vaan kun se ei mene aivan niin.

- Pitäisi löytää myös se motivaatio jo laitosaikana, että aikoo irtaantua sieltä. Niukoistakin asuinoloista pystyy kyllä ponnistamaan,
jos pysyttelee selvinpäin! Suurella osallahan on se ikiongelma, päihteet. kuten Nessit kirjoitti. Siinä äkkiä menettää sen asuinoikeudenkin.

- Tänään ei päde enää fraasit löytää vihainen akka ja asunto ja työtä, ellei ole omaa tahtoa.
No, tänään ei ole sitä työtä edes "siviili-ihmisille" saati riittäisi venkuloille.
Niinpä pitäisi motivoitua elämään työttömänä - selvinpäin. Henkisen kantin vahvistamiseen olisi syytä panostaa.

- Paha vihollinen on myös lyhyt jännitteisyys. Sen harjoittelemiseksi pitkään tähtäykseen on parantamisen varaa.

Jouko-boy
Harjunpää
Viestit: 312
Liittynyt: Pe Tammi 22, 2021 2:16 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Jouko-boy »

Tuli yo. ajatustenvaihdosta mieleen Matti "Kid" Hytösen haastattelu Studio55:ssä, jossa hän puhuu vapauden portilla koittavasta informaatioshokista. Käy ajatuksena järkeen, mutta onko portista käyneille tuttu kokemus?
Studio55 kirjoitti:Hytönen ei myönnä katuvansa elämässä tekemiään ratkaisuja, vaan hän suuntaa katseensa tulevaisuuteen. Katumusta hän tunsi kuitenkin joka kerta istuessaan vankilassa. Joka ikinen kerta hän päätti, että tämä on viimeinen, mutta toisin kävi. Hän puhuu informaatioshokista, joka sekoittaa hyvät ajatukset heti, kun vankilan portit avautuvat.

– Kun pääsee ulos paikasta, jossa ärsykkeiden määrä on minimoitu, maailman rajattomat mahdollisuudet ikään kuin räjähtävät silmille, Hytönen sanoo.

Myös vapautuminen aiheuttaa fyysisiä oireita. Hytösen mukaan ensimmäisen kymmenen minuutin sisällä päätä alkaa aina särkeä. Näin ovat todenneet muutkin Hytösen tuntemat vangit.

Nessit
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 99
Liittynyt: Pe Syys 28, 2012 6:27 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Nessit »

Tuli yo. ajatustenvaihdosta mieleen Matti "Kid" Hytösen haastattelu Studio55:ssä, jossa hän puhuu vapauden portilla koittavasta informaatioshokista. Käy ajatuksena järkeen, mutta onko portista käyneille tuttu kokemus?
On. Vaikka pakatessa ajatteli aina, että päivä jatkuu tästä iisisti siviilissä, niin ulkona tuntui, että oli maailmaan tullut kymmenenkertaisesti nopeutta lisää. Koiran kusettajatkin meni niin kovaa ohi, että ei ehtinyt erottamaan kumpi ulkoilutti kumpaa. Nuorena yritettiin päästä hyppäämään heti hyrrään kyytiin ja mentiin kaverit ja kapakat läpi hölkäten samana päivänä, mutta ikää kun tuli tajusin vetäytyä aluksi omaan rauhaan sulattelemaan maailman menoa. Korkeintaan otti vosun mukaan jollekin mökillä ja otti rauhassa viikon tai pari.

Pitkältä ja viimeiseltä retkeltä kun tulin ulos, oli maailma muuttunut täysin päälailleen, ensimmäiset kuukaudet meni kuin kansakoulun penkillä, joka päivä uusi aine mitä opetella. No, maltoin ja nyt jo osaan taas olla.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Nessit kirjoitti:
Ke Maalis 03, 2021 2:04 pm
Tuli yo. ajatustenvaihdosta mieleen Matti "Kid" Hytösen haastattelu Studio55:ssä, jossa hän puhuu vapauden portilla koittavasta informaatioshokista. Käy ajatuksena järkeen, mutta onko portista käyneille tuttu kokemus?
On. Vaikka pakatessa ajatteli aina, että päivä jatkuu tästä iisisti siviilissä, niin ulkona tuntui, että oli maailmaan tullut kymmenenkertaisesti nopeutta lisää. Koiran kusettajatkin meni niin kovaa ohi, että ei ehtinyt erottamaan kumpi ulkoilutti kumpaa. Nuorena yritettiin päästä hyppäämään heti hyrrään kyytiin ja mentiin kaverit ja kapakat läpi hölkäten samana päivänä, mutta ikää kun tuli tajusin vetäytyä aluksi omaan rauhaan sulattelemaan maailman menoa. Korkeintaan otti vosun mukaan jollekin mökillä ja otti rauhassa viikon tai pari.

Pitkältä ja viimeiseltä retkeltä kun tulin ulos, oli maailma muuttunut täysin päälailleen, ensimmäiset kuukaudet meni kuin kansakoulun penkillä, joka päivä uusi aine mitä opetella. No, maltoin ja nyt jo osaan taas olla.
Niin se menee. Sen tajuamisen ja päätökset löytää itseltään - joko tai.
Kun ymmärtää vaikka sen, suorittaako mahdollisen vitutuksen linnassa vai siviilissä,
niin kyllä se siviilissä on paljon avartavampi vaihtoehto lusia, kuin sellissä :D

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

#" - Paha vihollinen on myös lyhyt jännitteisyys. Sen harjoittelemiseksi pitkään tähtäykseen on parantamisen varaa." - Kirjoittaa Rundi, ja samaa mieltä olen itsekin.

Kun on 3 kk,n karenssi vankilaan joutuessa ja sama vapautuessa, asia kysyy pinnaa. Vankilassa kun epärealistiset kuvitelmat tulevaisuudesta saa heti kättelyssä kylmän suihkun. Jos ei ole elämäntoveria, niin jonkin asteinen missi mielessä kuvittelee. Sellainen, kenen avulla selviää jokainen ongelma, mutta kun asia ei mene niin. Kuten jo todettu, on elämänsuunta valittava jo vankilassa. Itsellä ei ollut alkoholismi eikä narkkaus propleemana. Olen tavannut paljon istuneita alkoholisteja, jotka palaavat entiseen ja ovat siitä jännittyneitä. On tietenkin jo junasta pudonneita, kenellä ei ollutkaan kuin viinakauppa mielessä.

Joillakin on niin hankala luonne, että se tekee sopeutumisesta vaikeaa. Vaikeaa, vaikka haluaisikin. Toisilla taas holtiton ja jotenkin selkärangaton luonne. KELA,n toimistossa joskus kun siellä ei ollut vuoronumeroita, oli sinne asiaa. Ringo istui siellä pienissä sievissä. Porukkaa oli muutenkin paljon ja kaikki tuolloin jotenkin hidasta. Ringo huusi yhdelle asioivalle: Selvitähän siinä koko elämäntarina. Sanoin Ringolle hiljaa, kertaa vielä. Ringo huusi: Kertaa vielä. Samaa rataa jatkui koko asiointi. Nauroin kippurassa. Tuli Ringon vuoro, ja sanoin vieressäni olleelle naiselle: Miten pystyit olemaan nauramatta. Nainen purskahti helakkaan nauruun. Kun Ringo sai asiansa hoidettua, olin lupautunut viemään hänet tiettyyn paikkaan. Nakkasin miehen sen jälkeen minne halusi.

Ringo oli pelinsä pelannut ja sen hävinnyt. Ei surrut tappioataan vaan huuhtoi kurkusta alas kaikki mitä sai, vaikka joka päivä. Onhan täällä Minfossa muualla eräästä persoonasta juttua. Tyyppi esimerkki, kenellä on vaikeuksia vaikka missä. Lainaan ulkomuistista hänen käymistään sosiaalivirastossa. Sosiaalivirastoon tuli hankalaksi asiakkaaksi tunnettu Piiiiip.

Vastaa Viestiin