Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 775
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Pe Touko 28, 2021 8:07 am
Kuppiloissa oli vielä 2000- luvulla tupakoijille oma paikka käydä tupakalla, yhteisen heille oman harrastuksen kaljoittelun välissä. Tupakalla oli vanhemmanpuoleisia miehiä, keski-ikäisiä. Joukossa vapaalla oleva putkanvahti kerskui miehille, kuinka huonosti oli kohdellut pidätettyjä. Tuskin oli päässyt lauseensa loppuun kun nyrkki pamahti päin kaalia, ja ukko tipahti. Paikalla oli yksi vankilataustainen, ja asia minkä kerroin hoitui noin.
Joo. Harvoinpa näillä sumppu- ja putkavakseilla on arkijärkeä saati itsesuojeluvaistoa, etenkin kaljapäissään.
Tiedän yhden tapauksen samoilta ajoilta. Tavaratalo vartijalla oli taipumuksia tuollaisiin kehuihin. Kuinka pidättivät näpistelijöitä ja kurmuuttivat.
Pitkä mies mutta pitkä oli nyrkki, joka tavoitti miehen naamataulun. Lyöjällä ollut edes krimi taustaa, normi duunari.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 775
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Riihimäeltä tuntuu putkahtelevan näitä sisäisiä vääntöjä säännöllisesti.
Onko talosta tullut prosenttilaisten säilytyspaikka.
Taisi vapautuminen elinkautisesta siirtyä jopa muutamalla vuodella.
Tapaus sattunut jo 2016. Miksi näin pitkät käsittelyajat?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/46bd ... 1622101077

Toinen lienee vapautunut jossakin välissä kun ei ole mainintaa aiempien tuomioiden pituudesta?

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus kuulutettiin oikeudessa: Syyttäjä vastaan Clarence, asian omistajina asianomistajat. Nuorena olin syytettynä kihlakunnan- ja raastuvan oikeudessa, sekä jossain muualla. Hovioikeuden suulliset käsittelyt olivat uutta. Tuttu mies oli lähdössä hovioikeuteen vastaamaan syytteen alaisesta rikoksesta. Sanoin miehelle, mitä olin kuullut, tuomiot ovat nousseet suullisessa käsittelyssä. Mies kiihdytteli ja sanoi: Jokainen juttu on erilainen. Hänellä oli 1v 10 kk tuomio alioikeudesta. Mies kävi hovin käsittelyssa ja lopputulos oli; 4v 6kk. Tämäkö väänsi sen mittarin ja ukko alkoi hermoilla. Joskus vuosia vuosia myöhemmin olin kantamassa hautajaisissa tätä kaveria.

Kuten olen kertonut omalta kohdalta, on hovista tullut kaksi eri kertaa välipäätös: Clarence on vapautettava välittömästi aiheettomasta tutkintavakeudesta. Kävelin vankilan pihalta narikan kautta siviliin. Ostot olivat olleet edellisenä päivänä, ja kamu samasta sellistä sai muhkeat perut. Toisessa jutussa olin vangittuna myös muusta syystä, vapaus ei koittanut. Kumpikin välipäätös tuli eri hovioikeuksista.

Ei vankiloissa ole enään mitään samaa kuin ennen. Ehkä ulkoseinät ja katto. Ei myöskään samanlaista vankien keskinäistä moraalia kuin ennen. Ennen vapauduttuaan periaatteen mies hommasi mitä oli toiselle vankilassa luvannut. Joskus lupaus oli ostaa divarista miesten lehtiä, ja postittaa ne vangille. Lupauksen pitäminen oli tärkeä periaate. Jäin kaupoista velkaa vapautuessa. Järjestin rahat ja hoidin velan. Yksi mukamas periaatteen mies houkutteli tekemään ohikkaan. Se olisi ollut vastoin periaatteita ja luonnetta. Myöhemmin vankivaunussa kohti Helsinkiä tämä kenelle maksoin velkani tuli junaan vankilakaupungista, ja laitettiin samaan koppiin. Kerroin lyhyestä vapaudesta ja mies osoitti myötätuntoa, ja kertoi kuulleensa tapahtuneesta. Kohtaaminen olisi ollut kolkko, jos olisin uskonut yllyttäjää.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 775
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Pe Kesä 04, 2021 1:08 am
Joskus kuulutettiin oikeudessa: Syyttäjä vastaan Clarence, asian omistajina asianomistajat. Nuorena olin syytettynä kihlakunnan- ja raastuvan oikeudessa, sekä jossain muualla. Hovioikeuden suulliset käsittelyt olivat uutta. Tuttu mies oli lähdössä hovioikeuteen vastaamaan syytteen alaisesta rikoksesta. Sanoin miehelle, mitä olin kuullut, tuomiot ovat nousseet suullisessa käsittelyssä. Mies kiihdytteli ja sanoi: Jokainen juttu on erilainen. Hänellä oli 1v 10 kk tuomio alioikeudesta. Mies kävi hovin käsittelyssa ja lopputulos oli; 4v 6kk. Tämäkö väänsi sen mittarin ja ukko alkoi hermoilla. Joskus vuosia vuosia myöhemmin olin kantamassa hautajaisissa tätä kaveria.

Kuten olen kertonut omalta kohdalta, on hovista tullut kaksi eri kertaa välipäätös: Clarence on vapautettava välittömästi aiheettomasta tutkintavakeudesta. Kävelin vankilan pihalta narikan kautta siviliin. Ostot olivat olleet edellisenä päivänä, ja kamu samasta sellistä sai muhkeat perut. Toisessa jutussa olin vangittuna myös muusta syystä, vapaus ei koittanut. Kumpikin välipäätös tuli eri hovioikeuksista.

Ei vankiloissa ole enään mitään samaa kuin ennen. Ehkä ulkoseinät ja katto. Ei myöskään samanlaista vankien keskinäistä moraalia kuin ennen. Ennen vapauduttuaan periaatteen mies hommasi mitä oli toiselle vankilassa luvannut. Joskus lupaus oli ostaa divarista miesten lehtiä, ja postittaa ne vangille. Lupauksen pitäminen oli tärkeä periaate. Jäin kaupoista velkaa vapautuessa. Järjestin rahat ja hoidin velan. Yksi mukamas periaatteen mies houkutteli tekemään ohikkaan. Se olisi ollut vastoin periaatteita ja luonnetta. Myöhemmin vankivaunussa kohti Helsinkiä tämä kenelle maksoin velkani tuli junaan vankilakaupungista, ja laitettiin samaan koppiin. Kerroin lyhyestä vapaudesta ja mies osoitti myötätuntoa, ja kertoi kuulleensa tapahtuneesta. Kohtaaminen olisi ollut kolkko, jos olisin uskonut yllyttäjää.
Saattaisi olla outoa joutua lusimaan nyt.
Vankilat remontoitu, osastot uudistettu, uudenlaiset rajoitukset ja käytännöt. Säännöt jne.
Henkilökunnan toimenkuva muuttunut.
Konna aines muuttunut täysin, kuten tuolla kerroit, moraali lähes kadonnut.
Luoda jonkinlaisia kontakteja lusimisen ajaksi. Painaisiko edes vanhan ajan, vanhanliiton maine enää?
Kunnioitus, olisiko sitä ollenkaan?

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Meitä oli kolme miestä matkalla aika pohjoiseen. Yhdessä pohjoisen ravintolassa pistäydyimme kahvilla. Siellä on osa jo aika saamelaisia, asian huomasi kaikessa. Jotain puhetta tuli yhden sikäläisen kanssa, ja kenties väärinymmärrys. Sanoin miehelle, ole vain rauhassa.
Mies vastasi: Miehän olen kaiken aikaa. Kuului samaan äänekkääseen sakkiin mitä siellä oli lapinleuku liitingissä. Katsoimme parhaaksi poistua paikalta, ja poistuimme vielä enemmän pohjoiseen, kunnes olimme pohjois Norjassa.

Pohjois Norjan kalatehtaalla oli aikoinaan paljon suomalaisia töissä. Sieltä tuli myös poliisiautoilla eri putkien kautta vankilaan porukkaa. Yhdellä oli aina valmis tuomio, ja suuntana Riihimäen keskusvankila. En koskaan kysellyt mistä tuomionsa sai. Oli siellä monenlaista ketkaletta painamassa töitä ja putsaamassa ihmisten rahapusseja. Suurin osa tietenkin rehellisiä, mutta nämä jotkut erottuivat joukosta.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Olen kertonut välillä vankilassa tapaamista henkilöistä. Muuan Hannu ansaitsee tulla maintuksi. Hannu oli merimies, mutta merillä ollessaan häneltä petti mielenterveys, ja samalla meni merimiespassi. Tämä oli hänelle kova paikka. Joka kesä kävi ihailessa Turussa Suomen Joutsenta. Mielessä pyöri ne satamat ja valtiot, joissa oli käynyt. Tästä alkoi samalla Hannun vankilassa, vapaalla ja vankilassa elämäntyyli. Rikokset olivat pieniä ja mitättömiä, mutta ennen oli kovat tuomiot ja Hannulle tuli vankilat tutuiksi.

Kiinnitin huomion tähän massasta tuolloin ulkoiselta olemukseltaan poikkeavaa mieheen. Miehellä oli tatuointeja ympäri kroppaa, etupäässä mustaa suttua. Kämmenselissä oli taas taidokkaasti tehdyt vankila tatuoinnit. Hannu varasti Turusta veneen ja ajoi sen Helsinkiin. Ei vähäpätöinen suoritus, meinaan tuo ajo. Hannu tuli samaan vankilaan istumaan pikku tuomiota. Hän oli matkasellissä. Oli jo sen verran, että en muista millä syyllä, mutta pääsin kaymään kongilla missä mies oli matkaselissä. Kysyin miksi sieltä makaat, johon Hannu vastasi: Pamppu sanoi, ettei hän pärjää kerroksilla. Jossain vaiheessa kyllä oli kerroksilla, eikä ainakaan tuolloin mitään sattunut.

Sivilissä Hannu oli irtolainen. Talvet hän oli psykiarisessa sairaalassa, kesäksi hän pääsi vapaalle. Ryhti oli jo kumarainen. Itsellä oli tapa, että Hannun nähtyä tarjoan miehelle kahvit. Olin antanut hänelle linnassa Nessiä, enkä ollut tietenkään vaatimassa takaisin. Silti Hannu aina muistutti jääneensä kahvivelkaa. Joskus tulin autolla jostain kauempaa ja Hannu oli ennen oman matkan määränpäätä huoltoasemalla. Tarjosin kahvit. Mies ryyppi ne nautinnolla. Otin taskusta pastillejä, ja ennen kuin kerkesin tarjota, ojensi Hannu kätensä pöydän yli.

Mies pääsi asumaan tuettuun mielenterveyspotilaiden asuntoon. Kerran olimme menossa aivan keskustaan, ja Hannu pyysi saisiko kyydin sinne. Tietenkin otin. Miehellä oli silmä mustana. Kysyin kuka löi, lättähattu löi oli vastaus. Lättähattu ajoista oli jo vuosikymmeniä, mutta jotkut vanhemmat ukot käyttivät nimitystä. Sitten tuli aika, ettei Hannua näkynyt katukuvassa. Oli kuollut, näin lehdestä. Siinä meni kappale historiaa mukanaan.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 775
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ma Kesä 07, 2021 11:40 pm
Olen kertonut välillä vankilassa tapaamista henkilöistä. Muuan Hannu ansaitsee tulla maintuksi. Hannu oli merimies, mutta merillä ollessaan häneltä petti mielenterveys, ja samalla meni merimiespassi. Tämä oli hänelle kova paikka. Joka kesä kävi ihailessa Turussa Suomen Joutsenta. Mielessä pyöri ne satamat ja valtiot, joissa oli käynyt. Tästä alkoi samalla Hannun vankilassa, vapaalla ja vankilassa elämäntyyli. Rikokset olivat pieniä ja mitättömiä, mutta ennen oli kovat tuomiot ja Hannulle tuli vankilat tutuiksi.

Kiinnitin huomion tähän massasta tuolloin ulkoiselta olemukseltaan poikkeavaa mieheen. Miehellä oli tatuointeja ympäri kroppaa, etupäässä mustaa suttua. Kämmenselissä oli taas taidokkaasti tehdyt vankila tatuoinnit. Hannu varasti Turusta veneen ja ajoi sen Helsinkiin. Ei vähäpätöinen suoritus, meinaan tuo ajo. Hannu tuli samaan vankilaan istumaan pikku tuomiota. Hän oli matkasellissä. Oli jo sen verran, että en muista millä syyllä, mutta pääsin kaymään kongilla missä mies oli matkaselissä. Kysyin miksi sieltä makaat, johon Hannu vastasi: Pamppu sanoi, ettei hän pärjää kerroksilla. Jossain vaiheessa kyllä oli kerroksilla, eikä ainakaan tuolloin mitään sattunut.

Sivilissä Hannu oli irtolainen. Talvet hän oli psykiarisessa sairaalassa, kesäksi hän pääsi vapaalle. Ryhti oli jo kumarainen. Itsellä oli tapa, että Hannun nähtyä tarjoan miehelle kahvit. Olin antanut hänelle linnassa Nessiä, enkä ollut tietenkään vaatimassa takaisin. Silti Hannu aina muistutti jääneensä kahvivelkaa. Joskus tulin autolla jostain kauempaa ja Hannu oli ennen oman matkan määränpäätä huoltoasemalla. Tarjosin kahvit. Mies ryyppi ne nautinnolla. Otin taskusta pastillejä, ja ennen kuin kerkesin tarjota, ojensi Hannu kätensä pöydän yli.

Mies pääsi asumaan tuettuun mielenterveyspotilaiden asuntoon. Kerran olimme menossa aivan keskustaan, ja Hannu pyysi saisiko kyydin sinne. Tietenkin otin. Miehellä oli silmä mustana. Kysyin kuka löi, lättähattu löi oli vastaus. Lättähattu ajoista oli jo vuosikymmeniä, mutta jotkut vanhemmat ukot käyttivät nimitystä. Sitten tuli aika, ettei Hannua näkynyt katukuvassa. Oli kuollut, näin lehdestä. Siinä meni kappale historiaa mukanaan.
70-luvulla, ehkä vielä osin 80-luvullakin oli vankiloissa yksilöitä, jotka siviilissä täysin irtolaisia.
Mutta vasta vankiloissa parhaassa kuosissaan kun saivat itseään kuntoon.
Yleensä heidän historiansa oli suhteellisen mitättömiä rikkeitä, joista sen aikaisten lakien mukaan tuomittiin.
Vähän kuin rosvo pyttyläisiä, mitättömistä rikoksista kuukausien tuomio. Irtolaisuuskin kun oli eräänlainen rikos.
Heistä harvoilla oli taustalla mitään väkivaltaa tai henkirikosta. Niitäkin tosin oli.
Ja aikanaanhan heitä kuoli statuksella asunnoton.

Muruhermanni
Alibin satunnaislukija
Viestit: 64
Liittynyt: Su Syys 27, 2020 12:40 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Muruhermanni »

Karaokea vankilassa onko missään? Rixusta oli bändi konsertoimassa Hämeen naisille ja tilaisuuden spiikkasi joukossa turha mies kuka esitteli vain itseään koko tilaisuus olisi mennyt paremmin ilman spiikkaajaa. Rixu ei ollut vielä se mikä on nyt ja tämä juontaja haluaa huomiota.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 775
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Muruhermanni kirjoitti:
To Kesä 10, 2021 12:20 am
Karaokea vankilassa onko missään? Rixusta oli bändi konsertoimassa Hämeen naisille ja tilaisuuden spiikkasi joukossa turha mies kuka esitteli vain itseään koko tilaisuus olisi mennyt paremmin ilman spiikkaajaa. Rixu ei ollut vielä se mikä on nyt ja tämä juontaja haluaa huomiota.
Tuollaisestapa en ole kuullut. Mutta ei liene poissuljettu etteikö voisi olla karaokeakin jossain harrastustoiminnassa.
Mutta onko konnista laulajaksi ilman kaljatuoppia? :D Heimoveljet kyllä laulaisi väräjävillä äänillään. Sanotaanko sitä fibraatoksi?

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
To Kesä 10, 2021 11:05 am
Muruhermanni kirjoitti:
To Kesä 10, 2021 12:20 am
Karaokea vankilassa onko missään? Rixusta oli bändi konsertoimassa Hämeen naisille ja tilaisuuden spiikkasi joukossa turha mies kuka esitteli vain itseään koko tilaisuus olisi mennyt paremmin ilman spiikkaajaa. Rixu ei ollut vielä se mikä on nyt ja tämä juontaja haluaa huomiota.
Tuollaisestapa en ole kuullut. Mutta ei liene poissuljettu etteikö voisi olla karaokeakin jossain harrastustoiminnassa.
Mutta onko konnista laulajaksi ilman kaljatuoppia? :D Heimoveljet kyllä laulaisi väräjävillä äänillään. Sanotaanko sitä fibraatoksi?
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Onhan karaokelaitteita siitä tykkäävillä kerrostaloasunnossakin. Jos oikein tykkää laulaa karaokea, kannattaa pysyä siviilissä.

Vankilassa oli orkesterivierailuja. Niissä sai melkein aina halukas laulaa, ja siitähän serkut tykkäävät. Mitä olen tansseissa käyviltä naisilta kuullut, on serkuilla se oma tapa tanssia.

Yksi virtuoosi oli legendaarinen Olli Palm. Kuoli Tukholmassa tuossa 90- luvulla. Olli oli linnan miehiä. Teki parhaat laulunsa Kakolassa. Sai jopa levyttää useammankin kappaleistaan. Olli tuli tutkintolaiseksi, haitari ja mandoliini käsissään. Serkut hommasivat Dormopameja, niitä joissa oli kirkon kuva. Ei ollut Pameja, vaan barbituraatteja nimestä huolimatta, ja Olli alkoi laulaa. Olli ja kitara olivat erottamaton yhdistelmä.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 775
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
To Kesä 10, 2021 6:57 pm
Rundi kirjoitti:
To Kesä 10, 2021 11:05 am
Muruhermanni kirjoitti:
To Kesä 10, 2021 12:20 am
Karaokea vankilassa onko missään? Rixusta oli bändi konsertoimassa Hämeen naisille ja tilaisuuden spiikkasi joukossa turha mies kuka esitteli vain itseään koko tilaisuus olisi mennyt paremmin ilman spiikkaajaa. Rixu ei ollut vielä se mikä on nyt ja tämä juontaja haluaa huomiota.
Tuollaisestapa en ole kuullut. Mutta ei liene poissuljettu etteikö voisi olla karaokeakin jossain harrastustoiminnassa.
Mutta onko konnista laulajaksi ilman kaljatuoppia? :D Heimoveljet kyllä laulaisi väräjävillä äänillään. Sanotaanko sitä fibraatoksi?
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Onhan karaokelaitteita siitä tykkäävillä kerrostaloasunnossakin. Jos oikein tykkää laulaa karaokea, kannattaa pysyä siviilissä.

Vankilassa oli orkesterivierailuja. Niissä sai melkein aina halukas laulaa, ja siitähän serkut tykkäävät. Mitä olen tansseissa käyviltä naisilta kuullut, on serkuilla se oma tapa tanssia.

Yksi virtuoosi oli legendaarinen Olli Palm. Kuoli Tukholmassa tuossa 90- luvulla. Olli oli linnan miehiä. Teki parhaat laulunsa Kakolassa. Sai jopa levyttää useammankin kappaleistaan. Olli tuli tutkintolaiseksi, haitari ja mandoliini käsissään. Serkut hommasivat Dormopameja, niitä joissa oli kirkon kuva. Ei ollut Pameja, vaan barbituraatteja nimestä huolimatta, ja Olli alkoi laulaa. Olli ja kitara olivat erottamaton yhdistelmä.
Juu. Onhan Olli Palmista jotain historiaakin.

https://www.youtube.com/watch?v=UUcI-L61aEA Espoossa 1989

https://www.youtube.com/watch?v=VpcmqOb33Gg

Jäi jotain jäljelle sentään.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Elokapinan aiheuttama terrori on jos ei rikollista, täysin moraalitonta. Pahemmaksi asian tekee, kun sisäministeri Maria Ohisalo hiljaa hyväksyy toiminnan. Entinen sisäministeri Paula Risikko sanoi: Sisäministeri ei voi toimia noin! Ei voikaan, mutta kun Ohisalo on vihreä, tarkoittaa nykyaikana, että .....

Helsinki on muuten kuin ennenkin, niin myös Steissi. Mitä vasta parina päivänä käytiin ja juotiin kahvit, kenties rauhallisempaa. Ulkona oleva kahvila Kivimiesten vieressä on vielä remontissa. Siinä Makkarataloa vastapäätä istuen on hyvä katsella maailman menoa. Kauppatorilla ensi mansikat jotka olivat hyviä!

Linnassakin joskus kauan sitten pohdittiin maailman menoa. Joku sanoi hovioikeuden silloisesta linjasta, kettumainen teko. Jostain vangin kannalta lain kohdasta; se on hyvä. Äänestäminen on Suomen vankiloissa mahdollista, ja olen käyttänyt tämän edun hyväksi. Ennen itselle oli harvinainen yhtälö; linnanjatkä on kommunisti. Heitäkin kyllä oli. Jonkun mankasta kuului kongille ja lujalla: Tää on viimeinen taisto, ... jne. En ole itse viher-vasemmistoa, outoja aatteita. Vihreitä ei silloin onneksi edes ollut. Tämä puolue alkoi jostain ihme uskonnosta kasvaen, mutta tulevaisuudessa kuihtuu.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Nimimies ja tunnettu, niillä on selvä ero. Tunnettu vanki on tunnettu usein tutkinta- ja sijoitusvankilassaan, nimimies joka paikassa. Usein nimimiehestä kuulee usealta taholta juttua. Useimmat niistä ihailtuja, koomisia tai muuten mukavia kuulijan kuulla. Moni omana aikana nuorisorikollisena ei ollut nimimies, myöhemmin kyllä. Omassa nuoruudessa oli henkilöitä, joista tuli myöhemmin nimimiehiä.

Olisi mukava lukea, miten jaottelet nimimiehen ja tunnetun, ehkä esimerkein.

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Clarence, mikä oli pahin tilanne vankilassa mihin jouduit? Esim. puukotutset tai tappelut yms.
"If you aim for a king, you better not miss"

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1453
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Dope Boy kirjoitti:
Ma Kesä 21, 2021 8:27 pm
Clarence, mikä oli pahin tilanne vankilassa mihin jouduit? Esim. puukotutset tai tappelut yms.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saunan lauteilla yksi Kakolan kantakundi sanoi yllättäen: Clarencea täytyisi nakata nyrkillä päähän. Mitä, kysyin. Suihkussa ollessa ukko tuli seisomaan takaviistoon väittäen sanoneeni sellaista, mikä ei pitänyt paikkaansa. Siinä vaiheessa otin tilanteen vakavasti. Etsin jo mielessä mitä pukuhuoneessa olisi kättä pitempää. Mitään ei kuitenkaan siellä tapahtunut. Kului viikko ja oltiin lähdössä ulkoiluun. Tämä sanottu uhkaaja tuli viereen ja teki sovintoa. Sehän kävi itselle vallan hyvin.

Vastaa Viestiin