http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005350399.htmlAmmattihuijari Jarmo Lähdekorpi on ollut lakimies, syöpäpotilas, tsunamiuhri ja moottoripyöräjengin presidentti.
Saatat jopa tuntea hänet. Olet kenties yrittänyt ostaa häneltä netistä iPhone 4S:n, Samsung Galaxy S3:n, Nokia E75:n tai N900:sen, Applen iPadin tai varaosia tietokoneeseen. Olet voinut yöpyä viereisessä hotellihuoneessa Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella tai Seinäjoella. Tai ehkä sittenkin olet vuokrannut häneltä asunnon tai käynyt treffeillä hänen kanssaan. Hän on saattanut asua luonasi tai jonkun tuttusi luona.
Tunnet hänet ehkä Juha Hellsteninä, Antero Hellsteninä, Jarmo Viitasaarena, Jani Lahdesmäkenä, Olavi Pöyhösenä, Jukka Hämäläisenä – tai sitten hänen oikealla nimellään, Jarmo Antero Lähdekorpena.
Tämä 48-vuotias ammattihuijari on mies, joka myy olematonta tavaraa, lähtee hotelleista maksamatta ja jolle tapahtuu aina kaikenlaista kummaa. 2000-luvun puolella hänet on tuomittu niin monesta petoksesta, ettei niiden kokonaismäärää kannata edes laskea. Puhutaan joka tapauksessa kymmenistä ja taas kymmenistä lievistä petoksista, perusmuotoisista petoksista ja törkeistä petoksista. Hän on istunut käräjäoikeuksissa ympäri Suomea Kemi-Torniosta Helsinkiin. Pelkästään tämän vuoden puolella hänen rikoksiaan on käsitelty ainakin Helsingissä, Turussa, Espoossa, Vantaalla ja Kotkassa.
Hän on monta eri asiaa, muttei ikinä tylsä. Hän herättää uhriensa huomion jännityksellä, kunnioituksella, säälillä tai nigerialaiskirjeistä tutulla lupauksella: rahaa on pian tulossa.
Todellisuudessa hän on varaton, ja ansiotulot ovat näyttäneet jo useamman vuoden pyöreää nollaa. IS:n haastattelemat poliisilähteet kuvailevat häntä älykkääksi, manipuloivaksi ja lukeneeksi auervaaraksi, joka tilaisuuden tullen ”myisi vaikka isoäitinsä”.
Hän kertoi seikkaperäisesti saamistaan hoidoista ja sanoi asuvansa kaukana Helsingistä, joten vuokrasin huoneiston hänelle.
Monet hänen uhreistaan ovat tavalla tai toisella häntä heikommassa asemassa: hän pyörii muun muassa masentuneiden vertaistukiryhmissä Facebookissa ja etsii sieltä sopivia uhreja. Erään uhrinsa hän löysi vieroitushoidosta, toiseen hän alkoi tutustua junan ravintolavaunussa. Saatuaan jonkun koukkuunsa hän pyrkii vakuuttamaan olevansa ainoa ihminen maailmassa, johon uhri voi luottaa.
Lähdekorpi käyttää häikäilemättä tilanteen kuin tilanteen omaksi edukseen. Kun vuoden 2004 joulukuussa tsunami pyyhki Kaakkois-Aasian rannikolla yli 200 000 ihmistä hengiltä, Lähdekorpi päätti esittää hyökyaallosta selviytynyttä miestä, joka oli menettänyt tuhossa omaisuutensa ja parhaan ystävänsäkin. Kun tsunamiuhritarina alkoi kulua, Lähdekorpi muuntautui moottoripyöräjengiläiseksi, josta oli tulossa seuraava Easy Ridersin presidentti.
Hän kertoi naiselle, kuinka jengi oli myynyt hänen moottoripyöränsä ja siitä saadut rahat olisivat pian hänen tilillään. Mutta: toiset moottoripyöräjengiläiset uhkasivat hänen henkeään. Hän suostutteli naisen pakenemaan kanssaan Turkuun, jossa he viettivät viikonlopun ja nainen maksoi kaikki hänen ostoksensa, yöpymisensä ja vaatteensa. Kun he palasivat viikonlopun jälkeen maanantaina Helsinkiin, ”moottoripyöräjengin presidentti” jäi kyydistä linja-autoasemalla ja katosi. Sittemmin hän on ollut niin nuorisotyöntekijä, tietotekniikkavelho kuin lakimieskin.
Elokuussa 2013 helsinkiläisessä huoneistohotellissa pirisi puhelin. Soittaja kertoi tarvitsevansa asunnon Helsingistä, koska hänen täytyi käydä säännöllisesti Meilahden sairaalassa sytostaattihoidoissa aivosyöpänsä vuoksi.
– Hän kertoi seikkaperäisesti saamistaan hoidoista ja sanoi asuvansa kaukana Helsingistä, joten vuokrasin huoneiston hänelle, muistelee yrittäjä nyt.
– Kun hän tuli kirjautumaan sisään, hän oli niin kauhean sairaan näköinen, että oikein säälin häntä. Hän oli pukeutunut siisteihin farkkuihin ja collegepusakkaan, oli oikein kohtelias ja kauniskäytöksinen mies.
Miehen tarina oli seuraava: hänen vanhemmillaan oli rahaa, ja hän kävisi hakemassa sitä kotoaan minä hetkenä hyvänsä. Nyt hän kuitenkin oli niin huonossa kunnossa hoitojen ja syövän vuoksi, ettei päässyt ylös sängystä. Hän tarvitsisi pieniä tykötarpeita, jotta voisi hoitaa asioitaan Helsingissä ollessaan. Hyväuskoinen yrittäjä osti hänelle muun muassa yli 500 euron arvoisen tabletin ja ruokaa.
Viimeinen puliveivaus oli kuitenkin vasta tulossa: majailtuaan kuukauden huoneistohotellissa Lähdekorpi uskotteli omistajalle, että oli maksanut vahingossa vastikkeet kahteen kertaan, joten omistaja siirsi hänen tililleen yli 5 000 euroa.
– Kun seuraavana aamuna huomasin, että hän on pakannut tavaransa ja häipynyt asunnosta, tajusin miten hullu olin ollut. Olin laittanut vieraan ihmisen tilille tuhansia euroja!
Edetään seuraavat kuukaudet pikakelauksella: otettuaan ritolat huoneistohotellista hän myi internetissä olemattomia taulutietokoneita useille henkilöille ja lopulta löysi naisen Tuusulasta. Mikä tarina tällä kertaa oli, emme tiedä, mutta hän sai naisen maksamaan 2 500 euron vuokravakuuden puolestaan, ja kun hän lopulta teki uuden katoamistempun, hän vei mukanaan naisen iPadin ja matkapuhelimet.
On kuvaavaa, etteivät uhrit aina ole tajunneet huijausta vielä silloinkaan, kun Lähdekorpi on hävinnyt teille tietymättömille. Joskus totuus on paljastunut naisille vasta siinä vaiheessa, kun he ovat menneet tekemään hänestä katoamisilmoitusta.
Oli miten oli, syksyllä 2014 Jarmo Lähdekorpi asui jo Espoossa jälleen uuden naisen luona. Nainen puolestaan luuli asuvansa Juha Hellsten -nimisen sairaanhoitajan kanssa. Hän oli tutustunut mieheen internetissä, ja lyhyen tuttavuuden jälkeen mies muutti hänen luokseen asumaan. Miehen lempinimi oli ”Jusa”.
Lähdekorpi oli siis uusi mies, paitsi yhdessä suhteessa: hänellä ei edelleenkään ollut rahaa. Sitä oli kuitenkin tulossa roppakaupalla, koska hän oli äskettäin myynyt rintamamiestalonsa. Koska ”Jusa” oli sairauslomalla ja talorahoja ei ollut vielä kuulunut, nainen huolehti hänestä maksamalla hänen asumisensa, syömisensä, vaatteensa ja tupakkansa. ”Jusa” vastasi huolenpitoon puhumalla naimisiinmenosta ja siitä, että he voisivat ostaa yhdessä asunnon.
Suunnitelma etenikin pitkälle. Nainen ehti jättää 460 000 euron asunnosta ostotarjouksen, kunnes eräänä päivänä pyykkejä pestessä hän löysi miehen housujen taskusta ajokortin. Juha Hellsten ei ollutkaan Juha. Kun nainen vaati selitystä asialle, Lähdekorpi syötti lisää pajunköyttä, ja sanoi ottaneensa äidin tyttönimen käyttöönsä.
Se ei enää mennyt läpi. Nainen heitti hänet ulos ja vaihtoi lukot. Siinä vaiheessa Lähdekorpi oli asunut naisen luona jo kaksi kuukautta, eikä ollut kertonut edes oikeaa nimeään.
Tällä hetkellä Lähdekorpi istuu vankilassa. Espoon jutusta hän sai 60 päivän tuomion. Huoneistohotellijutussa hänet tuomittiin aikoinaan vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi kiven sisään, ja moottoripyöräjengivyyhti toi puolentoista vuoden vankeusrangaistuksen. Lyhyetkin tuomiot langetetaan hänelle ehdottomina, koska hän syyllistyy säännönmukaisesti uusiin petosrikoksiin ja on täysin piittaamaton lain kielloista ja käskyistä.
Lisäksi hänelle on mätkitty maksettavaksi erilaisia korvauksia ja uhkasakkoja ainakin kymmenien ellei satojentuhansien eurojen edestä. Koska Lähdekorpi on todettu varattomaksi, hän ei niitä pysty maksamaan. Huoneistohotelliyrittäjä sai vasta äskettäin valtiokonttorilta päätöksen, ettei valtio korvaa Lähdekorvelle menetettyjä rahoja. Yrittäjä puhisee kiukusta.
– Laita siihen juttuusi, että en voi mitenkään ymmärtää sitä, että valtio päästää tällaisia huijareita vapaalle jalalle, eikä sitten ota minkäänlaista vastuuta odotettavissa olevista rikoksista! Sitä miestä ei pitäisi päästää vankilan ulkopuolelle ilman isoa palloa jalassa.
– No, ne sitten kai olivat minun oppirahani.
Jutun lähteinä on käytetty oikeuden pöytäkirjoja sekä poliisien ja uhrien haastatteluita.
Miika Viljakainen
Huhuh, melkoinen sankari. Nyt kyllä saanut niin paljon julkisuutta että ehkä naiset osaa jatkossa varoa.