Useita kertoja paennut vanki: Pakenemiselle on useita syitä
Useista vankilapaoista tunnettu Jan Jalutsi toteaa, että on vaikea arvioida, miksi vanki pakenee. Syitä pakenemiselle on yhtä paljon kuin on vankejakin. Maanantaina Aamu-tv:ssä vieraillut Jalutsi pakeni itse vankiloista, koska hänet valtasi kuolemanpelko pienessä kopissa. Hän sanoo, että jokainen vanki tietää, että jää kiinni jossain vaiheessa.
Hänen mukaansa esimerkiksi kymmenen vuotta vankeusrangaistusta kärsivä henkilö istuu ensiksi kahdeksan vuotta suljetuissa laitoksissa, joista pakeneminen on erittäin vaikeaa. Vankeusajan loppupuolella henkilö pääsee vapaampiin olosuhteisiin, jolloin kiusaus karata kasvaa. Esimerkiksi viinanhimo ja ihmissuhteet houkuttelevat vankeja karkaamaan.
Jan Jalutsin karkasi kaikkiaan seitsemän kertaa vankilasta. Häntä eivät pidätelleet muun muassa Sukevan, Sörnäisten ja Hämeenlinnan vankiloiden muurit. Hän ei kuitenkaan suosittele vangeille karkaamista, koska joutuu koko ajan olemaan takaa-ajettu.
-Ei se mitään varsinaista vapautta ole, Jalutsi kertoo.
Kaikkiaan 20 vuotta vankeudessa istuneen Jalutsinin vei aikanaan muurien sisään kykenemättömyys sopeutua yhteiskuntaan.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/08/u ... 75056.html
Jan Jalutsi
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17111
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Re: Jan Jalutsi
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Outo Enkeli
- Sabrina Duncan
- Viestit: 362
- Liittynyt: Su Touko 22, 2011 12:21 pm
Re: Jan Jalutsi
Tykkäsin kovasti Jalutsinin kirjasta Ammattina Vankikarkuri. Toista kirjaa Tarinoita Matkasellistä en ole vielä lukenut, mutta korjaan asian pian. Minulle hänestä on jäänyt kuva fiksusta miehestä, joka on ajautunut väärälle kaistalle. Uskon, että yrittää pois linnakierteestä tosissaan. Onhan tuo jo istunut tarpeeksi.
Odotan mielenkiinnolla elokuvaa hänestä. Onkohan jo tekeillä? Tietoa kenelläkään? Toivottavasti elokuvan tekoon saadaan kunnollinen porukka, jotta mielenkiintoiset tarinat tulevat toteutetuksi ansaitsemallaan tavalla.
Odotan mielenkiinnolla elokuvaa hänestä. Onkohan jo tekeillä? Tietoa kenelläkään? Toivottavasti elokuvan tekoon saadaan kunnollinen porukka, jotta mielenkiintoiset tarinat tulevat toteutetuksi ansaitsemallaan tavalla.
el músculo pierde su significado cuando la pólvora se inventó. Así que en lugar de hormonas, comprar un arma buena. por lo que no engañan a nadie que no comprende esto, pero al darse cuenta de esto debe ser un poco desordenado
-
Varma Kylmälehto
- Susikoski
- Viestit: 45
- Liittynyt: Su Kesä 26, 2011 6:15 pm
Re: Jan Jalutsi
Jan Jalutsin tuoreita kuulumisia voi seurata facebookin faniryhmässä:
http://www.facebook.com/janjalutsi
http://www.facebook.com/janjalutsi
Re: Jan Jalutsi
Mietinnässä on ja etsitään käsittääkseni tuottajaa, jne.Outo Enkeli kirjoitti: Odotan mielenkiinnolla elokuvaa hänestä. Onkohan jo tekeillä? Tietoa kenelläkään?[/i] Toivottavasti elokuvan tekoon saadaan kunnollinen porukka, jotta mielenkiintoiset tarinat tulevat toteutetuksi ansaitsemallaan tavalla.
Re: Jan Jalutsi
Tämän päivän Iltalehdessä on Jan Jalutsin haastattelu.
Suomen tunnetuimman vankikarkurin tarina: Kun elämä lähti lapasesta
Suomen tunnetuin vankikarkuri Jan "Kaltereiden Houdini" Jalutsi elää Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla, tekee töitä ja opiskelee kirjoittamista.
Takavuosina iltapäivälehtien kansia komistivat usein samat kasvot. Ne kuuluivat Pohjoismaiden tunnetuimmaksi ja vaarallisimmaksi vankikarkuriksi nimetylle Jan Stefan Moilaselle. Tuolle Suomen kuuluisimmalle vankikarkurille ja pankkiryöstäjälle, joka ehti karata eri vankiloista seitsemän kertaa.
Moilanen kulkee nykyään nimellä Jan Jalutsi. Jalutsin elämä lähti lapasesta jo nuorena.
Lue Jan Jalutsin elämää luotaava erikoishaastattelu lauantain 26.10. Iltalehdestä.
Re: Jan Jalutsi
Faniryhmä? Ei vidu, kuka tollasta nyt fanittaa, meriititkin lähinnä veronmaksajien siivellä eläminen sen helpomman kautta.menodora kirjoitti:Jan Jalutsin tuoreita kuulumisia voi seurata facebookin faniryhmässä:
http://www.facebook.com/janjalutsi
Miksi elää kalliisti, kun Mononen hautaa halvalla..?
Re: Jan Jalutsi
^ Esim. ehkä jotkut muut kuin kultalusikka perseessä ja isin rahat takataskussa syntyneet, tai kuka tahansa joka ymmärtää että omakin elämä voisi olla ihan erilainen jos muutama asia lapsuudessa, geeneissä tai ympäristössä olisi ollut toisenlainen. Tässä on kuitenkin kyse poikkeuksellisesta rikollisesta, joka on pyrkinyt ilmeisesti koko ajan parempaan suuntaan ja siten on ainakin mun mielestä erinomainen esimerkki nuorille ja mahdollisesti tuleville vangeille. (eikä noi naamiksen ryhmät varsinaisia faniryhmiä ole, niiden kautta vain seurataan jonkun elämää)
Re: Jan Jalutsi
Elina kihlasi pelätyn pankkiryöstäjän
Keskiviikko 4.6.2014 klo 11.44
Kihlatun rikollinen tausta ei pelota Elinaa, mutta vanhemmat ovat yhä vähän järkyttyneitä.
Raisiolainen koiraharrastaja Elina, 34, kesytti ja kihlasi koko pohjoismaiden pelätyimpänä rikollisena pidetyn pankkiryöstäjän, useista vankiloista karanneen Jan Jalutsin, 51.
Umpirakastunut pari asustelee cockerspanieliensa kanssa Punkalaitumella Janin kunnostamassa puutalossa ja suunnittelee kennelin avaamista. Elinaa ei pelota kihlattunsa rikollinen tausta. Hän uskoo, ettei mies pakene tulevasta avioliitosta vaan on muuttunut mies.
- Heti vain kolahti, Janissa kiehtoo jokin kumma asia, mitä en osaa selittää. Minulle selvisi aika aluksi Janin vankilatausta ja rikollisuus, mutta en välitä menneistä, katsomme eteenpäin. En halua tietää, mitä on tapahtunut, Jan puhuu ja avautuu, jos haluaa. Ei minua pelota, ei Jan ole tehnyt henkirikoksia tai pahoinpidellyt ketään, Elina sanoo.
Kerran naimisissa ollut Jan sanoo elävänsä nyt suurta rakkautta, ja kertoo ”Elinansa olevan kaunis ilman meikkiäkin".
- Häitä suunnittelemme kesäksi 2015, kihlat vaihdettiin nyt huhtikuun alussa. Haluamme lapsia. Tapasin Elinan Turussa kaverillani, jonka luona kävin lainaamassa talooni rakennustarvikkeita. Meitä yhdistää jokin sanomaton seikka, Jan sanoo.
Vastaanotto pelotti
Parikymmentä vuotta vankilassa istunut ja useita kertoja paennut, kolme vuotta etsintäkuulutettuna ollut entinen pankkiryöstäjä sanoo olevansa hankala sulhanen. Hän kuitenkin kaipaa perhe-elämää ja hellyyttä.
- Kyllähän eristys ja rikollisuus ihmiseen jäljen jättää. Minä saatan yhtäkkiä vetäytyä omaan maailmaani, ja olen varmaan haasteellinen kumppani. On vaikea olla avoin ja rakastava, pelkään tunteita, minulla on menettämisen pelko, Jan analysoi.
Hän kiittää omia vanhempiaan siitä, että he eivät hylänneet rikollista poikaansa.
Myös Nummelassa asuva Jan hommasi lähes homeisen talon Punkalaitumelta jokin aika sitten ja on laittanut sitä kuntoon pikkuhiljaa. Talo on oiva paikka tulevalle kennelille.
- Kyllähän minut tunnettiin täällä ja pelkäsinkin vastaanottoa, mutta hyvin on mennyt. Terve, olen lukenut sun kirjasi, naapuri huusi ja heilutti, kun nähtiin raitilla.
Vanhemmat järkyttyivät
Elina sanoo, että omat vanhemmat ovat vieläkin vähän järkyttyneitä tyttären sulhasvalinnasta, mutta tottuvat pikkuhiljaa ”kuuluisaan" vävykandidaattiin.
- He olivat aluksi ihan kauhuissaan, mutta nyt kun ovat tavanneet ja tutustuneet, niin pitävät Janista, kun ennakkoluulot karisivat, Elina sanoo.
Ensi viikolla hän aikoo lähettää Suomen Kennelliittoon paperit vetämään pariskunnan kennelistä. Hän uskoo Janin löytävän siitä työn kirjoittamisen ja oman blogin ohella.
- Minulla on monella sertillä palkitut koirat Nina Kauhasen Kennel Northworthistä ja uskon liikeideaamme, hän sanoo ja Jan nyökkäilee vieressä.
- Viikonloppuna menemme koiranäyttelyyn yhdessä, Jan paljastaa.
JUHA VELI JOKINEN
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014060 ... 4_uu.shtml
Jail's not so bad. You can make sangria in the toilet. Course, it's shank or be shanked.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17111
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Re: Jan Jalutsi
Mysteeristen vankilapakojen mies tehtaili satoja ryöstöjä – Nyt hän auttaa nuoria rosvoja viemällä heidät vankilaan
Jan Jalutsi vietti vankiloissa ja karkumatkoilla 20 vuotta. Nyt hän pelastaa rikolliseksi luisuvia nuoria yhden kerrallaan saarnaamalla, neuvomalla ja tarjoamalla välipalaa.
Jalutsi ja hänen suojattinsa, 18-vuotias Kristian, polttelevat tupakoitaan ja mittailevat muurin korkeutta. Jalutsilla on sähköpiippu, Kristianilla oikeaa tupakkaa.
Tämä on se paikka, jonka Jalutsi haluaa Kristianille näyttää – ja toivoo sen koituvan pojan pelastukseksi.
Entinen vankikarkuri, pankkiryöstäjä ja nykyinen kirjailija Jan Jalutsi opastaa 18-vuotiasta Kristiania kaidalle polulle. Viime tiistaina Kristian pääsi tutustumaan Riihimäen vankilan oloihin.
MITEN pankkiryöstöjen ja vankilapakojen kierteestä päädytään pelastamaan nuoria kolleja rikollisjengeistä?
Jalutsi on varmasti yksi Suomen tunnetuimmista vankikarkureista. 54-vuotias entinen pankkiryöstäjä kulutti vankiloissa ja karkumatkoilla 20 vuotta. Hän ehti karata seitsemästä vankilasta selittämättömillä tavoilla, joistain jopa kaksi kertaa.
Kun jotain oikein päätän, yleensä sen myös toteutan, mies toteaa eikä naureskele perään.
Ensimmäinen pakomatka alkoi vuonna 1988 sellistä Kirkkonummelta.
”Olin jo yhden kakun istunut alle. Ajattelin, että en voi mennä uudelleen, siellä on niin tylsää. Siinä elää ihan yksin ajatustensa ja oman mielikuvituksensa kanssa. Aikakin pysähtyy.”
NIINPÄ hän päätti paeta.
”Pyysin minua saattelevalta poliisilta vitsillä, että voisiko hän antaa sellin avaimen. Hän vilautti avainta ja minä pistin muistiin minkälainen numerointi siinä oli. Abloy-avaimet olivat niin yksinkertaisia, että niiden kopioiminen oli helppoa.”
Jalutsi alkoi valmistaa avaimesta kopiota. Hän kertoo, että kopioita syntyi selliin salakuljetetusta kuuden millin kupariputkesta lopulta kaksi, sillä hän ei ehtinyt nähdä kunnolla avaimen kolmatta koloa.
JALUTSI sanoo kehittäneensä karkaamisestaan eräänlaisen taidemuodon. Ehkä se piti pään kasassa, ehkä tylsyys pysyi loitolla, kun oli selvä päämäärä.
Hän kehuu karanneensa myös paikoista, joita pidettiin pakovarmoina, kuten Helsingin Sörnäisten vankilasta. Sekin pako meni Jalutsin kertoman mukaan kuin elokuvasta: kalterit sahalla poikki ja lakanoista solmittu köysi ikkunaan. Pakoa suunniteltiin kauan, Jalutsi muistelee. Ja tavaraa piti haalia pikkuhiljaa, kuten niitä lakanoita, joista sai punottua köyden.
Onnekseen Jalutsi löysi avovankilaosastolta tyhjän sellin ja alkoi koota tavaroitaan sinne: lakanoita, työkaluja ja puutavaraa tikkaita varten.
Tuohon aikaan Sörnäisiin salakuljetettiin Jalutsin mukaan yhtä sun toista, esimerkiksi huumeita. Mutta Jalutsi sanoo, että hänelle tuotiin ihan muita tavaroita. Ne olivat työkaluja, kuten porakone.
Lopulta pakoillassa meni moni asia myttyyn: tikkaat olivat kaksi metriä liian lyhyet, ja Jalutsi rikostovereineen kiipesi muurin yli hälytysjohtojen varassa. Pakoon he kuitenkin pääsivät, vaikka se tarkoitti kuuden metrin korkeudesta hyppäämistä.
Siitä alkoi pakomatka ympäri maailman. Rahaa oli, sielunrauhaa ei.
”Aistit kehittyvät yliherkiksi, kun koko ajan pitää olla valppaana. Illalla ei uni tullut ilman rentouttavaa viskipaukkua.”
LOPULTA Jalutsi jäi aina kiinni.
”Se oli tavallaan helpotus.”
Seitsemän onnistunutta karkumatkaa kertoo silti, että Jalutsi lienee harvinaisen näppäräsorminen, taitava ja periksi antamaton mies. Mihin kaikkeen hänenkin kykyjään olisi voitu tässä maailmassa käyttää, jos hän olisi elänyt kaidalla tiellä?
Jalutsi kohauttelee leveitä hartioitaan.
”Jaa, rikollinen elämä taisi kiinnostaa minua liikaa. Koulunkäynti tuntui hankalalta. En kestä tylsyyttä ollenkaan.”
Lisäksi jatkuva ulkopuolisuuden tunne vaivasi Jalutsia jo nuorena. Hän ei kuulunut kylän ruotsinkielisten joukkoon, mutta ei ollut suomenkielinenkään.
”Minulla oli heikko itsetunto ja halusin kamalasti saada kavereita. Piti ehkä vähän näyttää.”
Rikollinen elämä tuntui hyvältä vaihtoehdolta.
”Ajattelin, että siinä saa helppoa rahaa”, hän sanoo ja vakavoituu sitten.
”Vaikka niinhän se ei ole.”
Jalutsilta tuhraantui 20 vuotta elämästä vankilaan.
”Vankilassa ihminen ei kehity, koska ei tule elämänkokemusta. Sitä on aika pitkälle samalla kehityksen tasolla kuin sinne mennessään.”
Vankilavuosien jälkeen huomaa, että muiden elämä on mennyt eteenpäin.
”Ne kaverit, joita ajattelet kaksikymppisinä, voivat olla isiä tai isoisiä.”
Nakkikioskin takana isottelevat kaverit saavat joskus vankilan kuulostamaan kadehdittavalta. Sitä se ei Jalutsin mielestä ole.
”Se ei ole hienoa, eikä siinä ole glamouria, se on vain tyhmää”, Jalutsi sanoo.
KRISTIANIN vierailu Riihimäen vankilassa on ohi. Nuorukainen harppoo ulos hymyillen.
No, minkälaista oli?
Olihan siellä kaikenlaista, Kristian naureskelee ja pistää tupakaksi. Oikeasti Kristianilla on vaatimattomilta kuulostavat tulevaisuuden toiveet: jos saisi töitä, eikä joutuisi vankilaan.
Tavoite tuntuu välillä vaikealta saavuttaa, sillä viranomaisilta on Kristianin kokemuksen mukaan usko jo loppunut.
”Minulle on sanottu, ettei minuun kannata enää panostaa”, Kristian kuvailee.
Työtäkin on vaikeaa löytää, vaikka taitoja olisikin. Takana on jo rikoksia, menneisyys koulukodissa, rikkinäiset perhesuhteet, eikä oikein keskittymiskykyä.
”Jos pitää ottaa kynä ja paperia ja kirjoittaa jotain, niin ei tule mitään. Mutta jos saan tehdä käsilläni jotain, en lopeta ennen kuin se on valmis. Teen niin hyvin kuin osaan.”
JALUTSIA naurattaa. Samanlaista vimmaista itsepäisyyttä hänestäkin löytyy, Jalutsi kertoo. Se vei hänet vankilaan ja – hassua kyllä – myös ulos.
Kristian kokee, ettei yksikään viranomainen ole koskaan ihan tosissaan yrittänyt auttaa.
”Siitä tulee sellainen olo, että mitä väliä sitten millään on, ihan sama mitä tekee.”
Jalutsi nyökyttelee vieressä.
”Niin se on ja se on sääli, sillä Kristian ei ole mikään tyhmä poika vaan hyvin älykäs.”
”En ole kovin monelta saanut yhtä paljon kuin sinulta”, Kristian sanoo ja työntää voisarvea suuhun Jalutsin auton pelkääjän paikalla.
Jalutsin mukaan hänellä on laajempi kokemus puhua rikollisen elämän varjopuolista kuin vaikkapa sosiaaliviranomaisilla. Kun entinen vankikarkuri ja pankkiryöstäjä sanoo Kristianille ”minä tiedän”, se tarkoittaa sitä.
Kristianin lisäksi Jalutsilla on pari muuta nuorta, joita hän auttaa. Tulijoita olisi vaikka kuinka paljon, sillä mies alkaa olla aika tunnettu.
”USEIMMAT nuoret kaipaisivat jonkinlaista isähahmoa. Mutta en pysty tekemään enempää. Ei ole aikaa. Ja tietysti tässä aina antaa itsestään pienen palan.”
Kristianille hän antaa kaiken minkä voi: välipalaa, yösijan tarvittaessa, moraalisaarnoja ja seuraa. Miehet toivoisivat, että jokaiselle apua tarvitsevalle nuorelle voisi löytyä joku, joka näkisi tämän ihmisenä.
”Ne nuoret, jotka tarvitsevat apua, eivät tule minkään järjestön ovia kolkuttamaan. He makaavat sängynpohjalla, vetävät kamaa tai ovat jo luovuttaneet. Ne nuoret täytyy itse etsiä.[/i]
Kaisu Moilanen
Helsingin Sanomat
KAUPUNKI 14.11.2016 2:00 Päivitetty: 14.11.2016 7:00
Artikkelin videoklipissä: Näin vankikarkuri purki ruotsalaissellin osiin kolikon avulla vain yhdessä yössä.
Entinen pankkirosvo ja vankikarkuri Jan Jalutsi oli vankiloissa pelätty vieras. Ruotsalaisvankilassa häntä siirrettiin kolmen yön välein uuteen selliin, sillä hänen pelättiin karkaavan. Eikä syyttä. Siellä hänen onnistui hajottamaan selli ja panssarilasi osiin pienen kolikon avulla.
Jan Jalutsi vietti vankiloissa ja karkumatkoilla 20 vuotta. Nyt hän pelastaa rikolliseksi luisuvia nuoria yhden kerrallaan saarnaamalla, neuvomalla ja tarjoamalla välipalaa.
- TÄMÄ onkin ainoa vankila, josta en karannut, entinen pankkiryöstäjä ja vankikarkuri Jan Jalutsi kehaisee Riihimäen vankilan muurien edessä ja työntää lierihattuaan takaraivolle.
- Riihimäki.jpg (40.6 KiB) Katsottu 6382 kertaa
Tämä on se paikka, jonka Jalutsi haluaa Kristianille näyttää – ja toivoo sen koituvan pojan pelastukseksi.
Entinen vankikarkuri, pankkiryöstäjä ja nykyinen kirjailija Jan Jalutsi opastaa 18-vuotiasta Kristiania kaidalle polulle. Viime tiistaina Kristian pääsi tutustumaan Riihimäen vankilan oloihin.
MITEN pankkiryöstöjen ja vankilapakojen kierteestä päädytään pelastamaan nuoria kolleja rikollisjengeistä?
Jalutsi on varmasti yksi Suomen tunnetuimmista vankikarkureista. 54-vuotias entinen pankkiryöstäjä kulutti vankiloissa ja karkumatkoilla 20 vuotta. Hän ehti karata seitsemästä vankilasta selittämättömillä tavoilla, joistain jopa kaksi kertaa.
Kun jotain oikein päätän, yleensä sen myös toteutan, mies toteaa eikä naureskele perään.
Ensimmäinen pakomatka alkoi vuonna 1988 sellistä Kirkkonummelta.
”Olin jo yhden kakun istunut alle. Ajattelin, että en voi mennä uudelleen, siellä on niin tylsää. Siinä elää ihan yksin ajatustensa ja oman mielikuvituksensa kanssa. Aikakin pysähtyy.”
NIINPÄ hän päätti paeta.
”Pyysin minua saattelevalta poliisilta vitsillä, että voisiko hän antaa sellin avaimen. Hän vilautti avainta ja minä pistin muistiin minkälainen numerointi siinä oli. Abloy-avaimet olivat niin yksinkertaisia, että niiden kopioiminen oli helppoa.”
Jalutsi alkoi valmistaa avaimesta kopiota. Hän kertoo, että kopioita syntyi selliin salakuljetetusta kuuden millin kupariputkesta lopulta kaksi, sillä hän ei ehtinyt nähdä kunnolla avaimen kolmatta koloa.
JALUTSI sanoo kehittäneensä karkaamisestaan eräänlaisen taidemuodon. Ehkä se piti pään kasassa, ehkä tylsyys pysyi loitolla, kun oli selvä päämäärä.
Hän kehuu karanneensa myös paikoista, joita pidettiin pakovarmoina, kuten Helsingin Sörnäisten vankilasta. Sekin pako meni Jalutsin kertoman mukaan kuin elokuvasta: kalterit sahalla poikki ja lakanoista solmittu köysi ikkunaan. Pakoa suunniteltiin kauan, Jalutsi muistelee. Ja tavaraa piti haalia pikkuhiljaa, kuten niitä lakanoita, joista sai punottua köyden.
Onnekseen Jalutsi löysi avovankilaosastolta tyhjän sellin ja alkoi koota tavaroitaan sinne: lakanoita, työkaluja ja puutavaraa tikkaita varten.
Tuohon aikaan Sörnäisiin salakuljetettiin Jalutsin mukaan yhtä sun toista, esimerkiksi huumeita. Mutta Jalutsi sanoo, että hänelle tuotiin ihan muita tavaroita. Ne olivat työkaluja, kuten porakone.
Lopulta pakoillassa meni moni asia myttyyn: tikkaat olivat kaksi metriä liian lyhyet, ja Jalutsi rikostovereineen kiipesi muurin yli hälytysjohtojen varassa. Pakoon he kuitenkin pääsivät, vaikka se tarkoitti kuuden metrin korkeudesta hyppäämistä.
Siitä alkoi pakomatka ympäri maailman. Rahaa oli, sielunrauhaa ei.
”Aistit kehittyvät yliherkiksi, kun koko ajan pitää olla valppaana. Illalla ei uni tullut ilman rentouttavaa viskipaukkua.”
LOPULTA Jalutsi jäi aina kiinni.
”Se oli tavallaan helpotus.”
Seitsemän onnistunutta karkumatkaa kertoo silti, että Jalutsi lienee harvinaisen näppäräsorminen, taitava ja periksi antamaton mies. Mihin kaikkeen hänenkin kykyjään olisi voitu tässä maailmassa käyttää, jos hän olisi elänyt kaidalla tiellä?
Jalutsi kohauttelee leveitä hartioitaan.
”Jaa, rikollinen elämä taisi kiinnostaa minua liikaa. Koulunkäynti tuntui hankalalta. En kestä tylsyyttä ollenkaan.”
Lisäksi jatkuva ulkopuolisuuden tunne vaivasi Jalutsia jo nuorena. Hän ei kuulunut kylän ruotsinkielisten joukkoon, mutta ei ollut suomenkielinenkään.
”Minulla oli heikko itsetunto ja halusin kamalasti saada kavereita. Piti ehkä vähän näyttää.”
Rikollinen elämä tuntui hyvältä vaihtoehdolta.
”Ajattelin, että siinä saa helppoa rahaa”, hän sanoo ja vakavoituu sitten.
”Vaikka niinhän se ei ole.”
Jalutsilta tuhraantui 20 vuotta elämästä vankilaan.
”Vankilassa ihminen ei kehity, koska ei tule elämänkokemusta. Sitä on aika pitkälle samalla kehityksen tasolla kuin sinne mennessään.”
Vankilavuosien jälkeen huomaa, että muiden elämä on mennyt eteenpäin.
”Ne kaverit, joita ajattelet kaksikymppisinä, voivat olla isiä tai isoisiä.”
Nakkikioskin takana isottelevat kaverit saavat joskus vankilan kuulostamaan kadehdittavalta. Sitä se ei Jalutsin mielestä ole.
”Se ei ole hienoa, eikä siinä ole glamouria, se on vain tyhmää”, Jalutsi sanoo.
KRISTIANIN vierailu Riihimäen vankilassa on ohi. Nuorukainen harppoo ulos hymyillen.
No, minkälaista oli?
Olihan siellä kaikenlaista, Kristian naureskelee ja pistää tupakaksi. Oikeasti Kristianilla on vaatimattomilta kuulostavat tulevaisuuden toiveet: jos saisi töitä, eikä joutuisi vankilaan.
Tavoite tuntuu välillä vaikealta saavuttaa, sillä viranomaisilta on Kristianin kokemuksen mukaan usko jo loppunut.
”Minulle on sanottu, ettei minuun kannata enää panostaa”, Kristian kuvailee.
Työtäkin on vaikeaa löytää, vaikka taitoja olisikin. Takana on jo rikoksia, menneisyys koulukodissa, rikkinäiset perhesuhteet, eikä oikein keskittymiskykyä.
”Jos pitää ottaa kynä ja paperia ja kirjoittaa jotain, niin ei tule mitään. Mutta jos saan tehdä käsilläni jotain, en lopeta ennen kuin se on valmis. Teen niin hyvin kuin osaan.”
JALUTSIA naurattaa. Samanlaista vimmaista itsepäisyyttä hänestäkin löytyy, Jalutsi kertoo. Se vei hänet vankilaan ja – hassua kyllä – myös ulos.
Kristian kokee, ettei yksikään viranomainen ole koskaan ihan tosissaan yrittänyt auttaa.
”Siitä tulee sellainen olo, että mitä väliä sitten millään on, ihan sama mitä tekee.”
Jalutsi nyökyttelee vieressä.
”Niin se on ja se on sääli, sillä Kristian ei ole mikään tyhmä poika vaan hyvin älykäs.”
”En ole kovin monelta saanut yhtä paljon kuin sinulta”, Kristian sanoo ja työntää voisarvea suuhun Jalutsin auton pelkääjän paikalla.
Jalutsin mukaan hänellä on laajempi kokemus puhua rikollisen elämän varjopuolista kuin vaikkapa sosiaaliviranomaisilla. Kun entinen vankikarkuri ja pankkiryöstäjä sanoo Kristianille ”minä tiedän”, se tarkoittaa sitä.
Kristianin lisäksi Jalutsilla on pari muuta nuorta, joita hän auttaa. Tulijoita olisi vaikka kuinka paljon, sillä mies alkaa olla aika tunnettu.
”USEIMMAT nuoret kaipaisivat jonkinlaista isähahmoa. Mutta en pysty tekemään enempää. Ei ole aikaa. Ja tietysti tässä aina antaa itsestään pienen palan.”
Kristianille hän antaa kaiken minkä voi: välipalaa, yösijan tarvittaessa, moraalisaarnoja ja seuraa. Miehet toivoisivat, että jokaiselle apua tarvitsevalle nuorelle voisi löytyä joku, joka näkisi tämän ihmisenä.
”Ne nuoret, jotka tarvitsevat apua, eivät tule minkään järjestön ovia kolkuttamaan. He makaavat sängynpohjalla, vetävät kamaa tai ovat jo luovuttaneet. Ne nuoret täytyy itse etsiä.[/i]
Kaisu Moilanen
Helsingin Sanomat
KAUPUNKI 14.11.2016 2:00 Päivitetty: 14.11.2016 7:00
Artikkelin videoklipissä: Näin vankikarkuri purki ruotsalaissellin osiin kolikon avulla vain yhdessä yössä.
Entinen pankkirosvo ja vankikarkuri Jan Jalutsi oli vankiloissa pelätty vieras. Ruotsalaisvankilassa häntä siirrettiin kolmen yön välein uuteen selliin, sillä hänen pelättiin karkaavan. Eikä syyttä. Siellä hänen onnistui hajottamaan selli ja panssarilasi osiin pienen kolikon avulla.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Re: Jan Jalutsi
30.9.2020 MTV3 Rikospaikka ohjelmassa kerrottiin, että Jan Jalutsi on vangittu epäiltynä törkeästä huumausaine rikoksesta. Julkisten pakkokeinotietojen mukaan Jalutsi on vangittu 27.8.2020 Lohjalla tehdyistä rikoksista. Jalutsi asuu Lohjan alueella ja Rikospaikan tietojen mukaan hänet otettiin kiinni kotoaan.
Olihan tämä oli yllätys, sillä luulin Jan Jalutsin lopettaneen tällaisen toiminnan.
Olihan tämä oli yllätys, sillä luulin Jan Jalutsin lopettaneen tällaisen toiminnan.
-
Calamity Jane
- Rico Tubbs
- Viestit: 1224
- Liittynyt: To Maalis 23, 2017 2:14 am
- Paikkakunta: Villi länsi
Re: Jan Jalutsi - Uutta
Eipä ollut yllätys. Milloinka nämä alamaailman hampit pitäisi lupauksensa ja kovia valehtelemaan kun vielä ovat.
Re: Jan Jalutsi
Taitaapa olla Jalutsi kiinni.
Lause "tapan aikaa" on ironista, koska oikeasti aika tappaa sinua.
Re: Jan Jalutsi
Viime huumetuomiosta alkaa olemaan aikaa reilu kymmenen vuotta. Huumeen laaduksi epäilen piristeitä. Pyssynkin oli hommannut, eli myyjäksi alkanut. Hiukan hölmöä tuolta mieheltä.
-
Muruhermanni
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 64
- Liittynyt: Su Syys 27, 2020 12:40 am
Re: Jan Jalutsi
Mistä tiedät Jalutsin valehdelleen? Ei Jalutsi mikään hamppi ole.Calamity Jane kirjoitti: ↑To Loka 01, 2020 12:24 am Eipä ollut yllätys. Milloinka nämä alamaailman hampit pitäisi lupauksensa ja kovia valehtelemaan kun vielä ovat.