Epävarma kuolema
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle langettavan päätöksen kuolleeksi väitetyn irakilaismiehen tapauksessa. Kuolemaa tai siihen liittyviä asiakirjoja ei kuitenkaan lainkaan tutkittu. Miksi?
Julkaistu: 9.8. 2:00, Päivitetty 9.8. 6:11
KUOLINSYY: kolme luotia pään ja vartalon lävitse.
Paikka: kadulla.
Aika: 17.12.2017.
Kuolintodistuksen on myöntänyt oikeuslääketieteellinen instituutti. Siinä on Irakin terveysministeriön leima, kuunsirppi ja vaaka tähtikuvion sisällä. Todistus on arabiankielinen.
Tekstin mukaan mies oli naimisissa ja Irakin kansalainen. Hänet ammuttiin Bagdadissa vähän sen jälkeen, kun hän oli palannut synnyinmaahansa saatuaan Suomessa kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Näin julkisesti kerrottiin.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi viime vuonna Suomelle langettavan päätöksen miehen tapaukseen liittyen. Päätös oli historiallinen: se oli ensimmäinen kerta, kun Suomen katsottiin loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen toista artiklaa. Se koskee jokaisen oikeutta elämään.
Suomi keskeytti päätöksen johdosta palautukset Irakiin. Maahanmuuttovirasto määrättiin käymään uudelleen läpi satoja turvapaikkahakemuksia.
Tänä keväänä Suomen keskusrikospoliisi ilmoitti, että se uskoo kuolintodistuksen ja kuolemaan liittyvien poliisiraporttien olevan väärennöksiä. Krp uskoo, että mies on yhä elossa. Miehen tytär ja hänen entinen aviomiehensä ovat olleet asian vuoksi vangittuina. Väärennöksiksi epäillyt asiakirjat on esitetty EIT:n lisäksi Suomen hallinto-oikeudelle. Tapauksia tutkitaan törkeinä petoksina ja törkeinä väärennyksinä.
Kuolintodistus ja poliisiraportit olivat keskeistä todistusaineistoa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Asiakirjojen aitoutta ei kuitenkaan tarkistettu oikeusprosessin aikana, eikä irakilaismiehen kuolemaan johtaneita olosuhteita tutkittu. Suomi tuomittiin silti 20 000 euron korvauksiin miehen tyttärelle. Miten se on mahdollista?
Väitetty surma ja EIT:n tuomio keskeytti Irakiin palautukset Suomesta. Uutisleikkeet Helsingin Sanomista.
MIES nimeltä
Ali saapui Suomeen vuonna 2015. Irakilaisia tuli sinä vuonna maahan tuhansia.
Ali sanoi työskennelleensä Irakissa yhdysvaltalaisten kanssa diktaattori
Saddam Husseinin kaaduttua. Myöhemmin hän pääsi töihin Irakin sisäministeriön osastolle, jossa hän teki sisäisiä selvityksiä ja tutki ihmisoikeusloukkauksia ja korruptiota. Hän oli osastonsa ainoa sunni, ja hänen tutkimustensa kohteena oli usein shiialaisten aseryhmien jäseniä.
Irakissa hänet oli yritetty tappaa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hänen autoaan kohti ammuttiin hänen lähdettyään töistä. Toisella kerralla hänet yritettiin tappaa autopommilla. Hän selvisi molemmista hyökkäyksistä.
Tämän kaiken Ali kertoi Suomen maahanmuuttovirastolle. Se hyväksyi nämä asiat tosiseikkoina.
Ali puhui englantia, ja hän tutustui joihinkin turvapaikanhakijoita auttaviin suomalaisiin. Häntä haastateltiin Hufvudstadsbladetiin ja Yleisradion dokumenttiin Turvapaikanhakija itkee. Dokumentissa hän kuvasi joutuneensa ongelmiin, koska oli liian rehellinen työssään.
”Tutkin ihmisoikeuksien toteutumista ja korruptiota. Suhtaudun työhöni hyvin vakavasti. En suostunut ottamaan vastaan lahjuksia. En kuulu mihinkään aseelliseen ryhmään, enkä kannata mitään niistä. Ne ihmiset pitävät minua vihollisenaan”, Ali kertoi.
Vaikka maahanmuuttovirasto piti Aliin kohdistuneita tappoyrityksiä tosiasioina, turvapaikkaa ei myönnetty. Migri katsoi, että tappoyritykset eivät johtuneet Alin henkilökohtaisesta tilanteesta vaan Bagdadin yleisestä turvattomuudesta. Hallinto-oikeus oli samalla kannalla.
MARRASKUUN viimeisinä päivinä syksyllä 2017 Ali palasi Irakiin.
Hänen tyttärensä mukaan isä tapettiin vain viikkoja paluun jälkeen.
Alin mukana Suomeen olivat tulleet hänen kaksi vanhinta lastaan. Poika oli lähtenyt takaisin Irakiin jo ennen isäänsä, mutta parikymppinen tytär oli yhä Suomessa.
Tytär oli mennyt täällä vastaanottokeskuksessa naimisiin irakilaismiehen kanssa ja synnyttänyt Suomessa kaksi lasta. Tytär oli saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa.
Perheen tunteneet suomalaiset aktivistit kuulivat Alin kuolemasta joulukuussa, pian sen jälkeen kun hänen on kerrottu kuolleen. Tytär vaikutti olevan surun murtama. Puhumisesta huolehti tosin monesti hänen miehensä, sillä tytär osasi heikosti suomea tai englantia.
Ennen pitkää Yleisradio uutisoi Alin kuolemasta. Juttua siteerattiin muissa medioissa.
Tiedot kuolemasta olivat ristiriitaisia. Ylen uutisessa tytär kertoi, että isä oli ammuttu kadulle ja että hän oli saanut tiedon siitä isoisältä. Seura-lehdessä hänen aviomiehensä sanoi, että asemiehet olivat tunkeutuneet perheen kotiin ja että tieto oli tullut naapurinrouvalta. Jutun mukaan tytär sanoi pelkäävänsä, että koko hänen perheensä Bagdadissa oli surmattu. Näin hän oli sanonut myös joillekin tutuilleen Suomessa.
Nämä ihmettelivät ristiriitaisia uutisia, mutta toisaalta – Irak on levoton maa, jossa liikkuu joskus monenlaisia tietoja. Ehkä kyseessä oli väärinymmärrys.
Tytär vei isän tapauksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Siinä häntä auttoi Pakolaisneuvonta. Se on kansalaisjärjestö, joka tarjoaa lakiapua turvapaikanhakijoille ja paperittomille ihmisille.
Tytärtä avustanut Pakolaisneuvonnan lakimies
Marjaana Laine ei kommentoi tapausta rikostutkinnan ollessa yhä kesken.
Yleisellä tasolla hän kertoo, että Pakolaisneuvonta on vienyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vuosittain yksittäisiä tapauksia.
Tyypillisesti kyse on tilanteesta, jossa yritetään estää palautuskiellon loukkaus eli ihmisen käännyttäminen kotimaahansa, jossa hän on vaarassa. Ihmisoikeustuomioistuimeen järjestö vie Laineen mukaan tapauksia, joissa Suomen viranomaiset ovat hyväksyneet olennaiset asiat tapahtuneiksi, mutta Pakolaisneuvonnan näkemyksen mukaan arvioineet uhan väärin.
Esimerkiksi kesällä 2018 Pakolaisneuvonta vei ihmisoikeustuomioistuimeen toisen irakilaismiehen tapauksen. Valituksen mukaan viranomaiset olivat arvioineet väärin mieheen kohdistuvaa uhkaa. EIT määräsi maasta poistamiselle täytäntöönpanokiellon. Tämän jälkeen miehelle myönnettiin kansainvälistä suojelua ja oleskelulupa Suomeen.
Marjaana Laine sanoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on erittäin korkea kynnys ottaa valitus tutkittavaksi. Vain harvat otetaan edes käsiteltäväksi. Siksi sinne ei kannata viedä tapauksia, joilla ei nähdä olevan vahvoja perusteita.
Alin tapausta pidettiin sellaisena.
Alin kuolintodistus esiteltiin Yleisradion uutisessa vuonna 2018.
TUOMARIT olivat ratkaisussaan yksimielisiä. Suomen katsottiin loukanneen Alin tapauksessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloja kaksi ja kolme.
Ne koskevat oikeutta elää ja kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun kieltoa. Suomi loukkasi artikloja palauttaessaan Alin tilanteeseen, jossa häntä uhkasi kuolema, kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu.
Tuomioistuin teki päätöksensä pelkästään kirjallisten selvitysten perusteella. Se on nykyään yleinen käytäntö tuomioistuimen jutturuuhkan takia.
Uutisissa mainittiin, että Alin kuolema hyväksyttiin tuomiossa riidattomana tosiseikkana, koska Suomen hallitus ei sitä vastauksessaan kiistänyt.
Näin yksinkertainen asia ei ole.
HS sai Suomen valtion vastaukset ihmisoikeustuomioistuimelle tietopyynnöllä ulkoministeriöstä. Vastaukset on osin salattu yksityisyydensuojaan vedoten, mutta niistä käy ilmi Suomen näkemys miehen kuolemaan liittyviin asiakirjoihin.
Suomen valtion ensimmäisessä vastauksessa asiakirjojen aitoutta ei sinänsä kyseenalaisteta. Kuolemaan viitataan valittajan esittämänä asiana, ei faktana. Tyttären vaatimukset kiistetään siksi, että väitetyn kuoleman ei katsota olevan Suomen valtion vastuulla.
Suomen toisessa vastauksessa otetaan esiin asiakirjojen aitous. Siinä pyydetään tuomioistuinta kiinnittämään huomiota siihen, että asiakirjoista on saatu vain kopiot, eikä niiden aitoutta ole siksi voitu tarkistaa. Ulkoministeriö sanoo myös, että Suomen keskusrikospoliisi voisi tarkistaa asiakirjat.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen toimitetaan sen ohjeiden mukaan ainoastaan asiakirjojen kopiot, sillä asiakirjoja ei palauteta osapuolille.
Suomen valtiota tapauksessa edustanut
Krista Oinonen ulkoministeriöstä kertoo, että keskusrikospoliisista sanottiin tuolloin, että pelkkien kopioiden perusteella asiakirjojen aitoutta ei voitu tutkia.
Oliko ulkoministeriöllä siis epäilyksiä asiakirjojen aitoudesta?
”Onhan meillä koko ajan ollut epäilys. Ulkoministeriö ei ole koskaan sanonut, että henkilö on kuollut. Jos ei ole viranomaisilta aivan varmaa tietoa, sitten ei ole aivan varmaa tietoa. Tämän kerroimme myös EIT:lle. Sen enempää me emme olisi voineet tehdä”, Oinonen sanoo.
EIT päätyi silti uskomaan valittajan sanaa.
Tuomioistuin toteaa päätöksessään, että se ”ei näe mitään syytä epäillä, että valittajan isä tapettiin Irakissa”.
Päätöksessä kyllä mainitaan Suomen valtion huomio siitä, että alkuperäistä kuolintodistusta ei toimitettu Suomen hallitukselle tai kansallisille tuomioistuimille, jotka eivät siten ole voineet varmistua niiden aitoudesta.
EIT kuitenkin katsoo, että ”toimitetut kopiot ja käännökset kuolintodistuksesta yhdessä poliisiraporttien valokuvien ja käännösten muodostavat riittävän näytön asiasta”.
TUTKINNANJOHTAJA
Jan Aarnisalo keskusrikospoliisista sanoo, että poliisin epäilykset vahvistuivat heti, kun käännökset arabiankielisistä kuolintodistuksista ja poliisiraporteista olivat valmiit.
Keskusrikospoliisi on saanut haltuunsa epäiltyjen käyttämät alkuperäiset asiakirjat, mutta Aarnisalo ei halua vielä kertoa, mistä tai keneltä ne saatiin.
Hän ei kerro sitäkään, miksi poliisi alun perin alkoi tutkia tapausta tai mikä asiakirjoissa kiinnitti poliisin huomion. Aarnisalo vetoaa siihen, että esitutkintaa ei haluta vaarantaa. Keskeneräisen tutkinnan yksityiskohdat kerrotaan, kunhan asia tulee julkiseksi, hän toteaa.
Se tiedetään, että kuolleeksi väitetyn miehen tytär pakeni viime lokakuussa turvakotiin ja haki avioeroa.
Turvakodissa ollessaan hän kertoi, että aviomies oli pahoinpidellyt häntä suhteen aikana. Tyttären mukaan ongelmat olivat pahentuneet, kun hän aloitti viime vuonna koulunkäynnin.
Aviomies kiisti väkivallan, mutta hänet määrättiin myöhemmin lähestymiskieltoon.
Eräät pariskunnan tunteneet ihmiset sanovat, että miehen lähipiiristä olisi kerrottu poliisille tietoja huijauksesta avioeron ja sitä seuranneen huoltajuuskiistan vuoksi.
Tutkinnanjohtaja Aarnisalo ei ota kantaa siihen, onko avioerolla ollut jotain merkitystä rikostutkinnan kannalta. Hän sanoo, että poliisi on saanut asiasta vihjeitä eri lähteistä. Teon motiivia tullaan käsittelemään aikanaan.
Krp on luonnehtinut huijausta suunnitelmalliseksi. Useat ihmiset ovat olleet tietoisia siitä. Epäiltyjä on tällä hetkellä neljä. Lisäksi on kuulusteltu kahta Ruotsissa asuvaa henkilöä, mutta heitä ei enää epäillä mistään rikoksesta.
Aarnisalon mukaan esitutkinta on valmistumassa ja se siirtyy lähiaikoina syyttäjälle syyteharkintaan. Hän sanoo, että tapahtumat ja eri henkilöiden roolit ovat esitutkinnan aikana pitkälti selvinneet.
EUROOPAN ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuilla on todella suuri painoarvo. Sopimuksen ratifioineiden valtioiden on pakko noudattaa sen päätöksiä.
Miten Alin kuolema sitten hyväksyttiin ilman epäilyksiä EIT:n kaltaisessa arvovaltaisessa instituutiossa? Olisiko sen pitänyt tutkia asia paremmin?
Ei, sanoo EIT:n tuomari
Pauliine Koskelo. Hän oli yksi seitsemästä tuomarista ratkaisun takana.
Koskelon mukaan on pidettävä mielessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen rooli.
Tuomioistuin käsittelee yleensä asioita, jotka ovat käyneet läpi kansalliset oikeusasteet.
EIT arvioi sitä, onko kansallisissa ratkaisuissa loukattu Euroopan ihmisoikeussopimusta. EIT ei arvioi uudelleen tosiseikkoja tai näyttöä vaan nojaa niissä lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten arvioihin. Vain poikkeustapauksissa, kuten valtioiden välisissä riidoissa, se itse selvittää tosiseikkoja.
Alin tapaus oli sikäli poikkeuksellinen, että hänen turvapaikkahakemuksensa oli käsitelty hallinto-oikeudessa, mutta kuolema tapahtui vasta sen jälkeen. Se tuli siis hänen kohdallaan mukaan uutena seikkana.
Tällaisessa tilanteessa ihmisoikeustuomioistuin on Koskelon mukaan ensisijaisesti asianosaisten, eli tässä tapauksessa Suomen hallituksen, kannanottojen varassa.
”Suomen hallitushan ei esittänyt mitään varsinaista väitettä siitä, että asiakirja olisi väärennös. Sen vastauksessa vain todettiin, että hallitus ei ole voinut varmistua asiakirjan aitoudesta”, Koskelo sanoo.
Suomi kyllä sanoi, että se ei ollut voinut varmistaa asiakirjojen aitoutta, mutta se ei suoraan väittänyt, että ne olisivat vääriä. Eikä se esittänyt mitään syytä, miksi asiakirjat sen mielestä olisivat vääriä. Niinpä EIT uskoi valittajaa.
Uskottavuutta lisäsi myös se, että valittajaa edusti Pakolaisneuvonta, joka on ”lähtökohtaisesti luottamusta nauttiva asiamiestaho”, Koskelo sanoo.
”Tällaisessa tapauksessa ei ole syytä asettaa asiakirjoja kyseenalaisiksi ilman erityisiä perusteita tai varsinaisia väitteitä väärennösepäilyistä.”
Jos sellaisia olisi esitetty, tuomioistuin olisi ensisijaisesti pyytänyt valittajalta lisäselvityksiä asiasta.
Samoilla linjoilla Koskelon kanssa on EIT:n entinen suomalaisjäsen, korkeimman oikeuden tuomari
Päivi Hirvelä.
”Valtion olisi pitänyt selvittää tämä seikka. Asia ei voi jäädä pelkästään heiton varaan”, hän sanoo.
Hän vertaa valtion roolia EIT:ssä syyttäjän rooliin kansallisessa oikeusjutuissa. Syyttäjän on näytettävä asiat toteen. Samoin valtion olisi pitänyt kunnolla selvittää epäilemänsä seikka, Hirvelä sanoo.
Mutta miten Suomen valtio olisi voinut selvittää asiakirjojen aitouden, kun sillä ei ollut alkuperäisiä asiakirjoja ja ilman niitä poliisi ei voinut tutkia asiaa?
Esimerkiksi kääntymällä asiakirjojen myöntäjän puoleen tai pyytämällä oikeusapua Irakista, tuomarit sanovat. Kuten poliisi sitten teki myöhemmin.
ASIAKIRJOJEN aitouden tarkistaminen ei ole turvapaikka-asioissa poikkeuksellista.
Monet irakilaiset ovat törmänneet Suomessa siihen, että heidän asiakirjojaan ei noin vain uskota. Maahanmuuttovirasto kertoo, että se pyrkii tarkistamaan kaikkien keskeisten asiakirjojen aitouden. Se tekee asiassa yhteistyötä rajavartiolaitoksen kanssa, ja tarvittaessa paperit lähetetään analysoitavaksi keskusrikospoliisiin. Maahanmuuttoviraston mukaan irakilaisten asiakirjojen joukossa esiintyy jonkin verran väärennöksiä.
Maija Dahlberg on tehnyt väitöskirjansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen argumentoinnista. Hän toimii yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Dahlberg ei muista vastaavanlaista tapausta EIT:n historiasta.
Dahlberg pitää tuomioistuimen ratkaisua ongelmallisena. Hän ihmettelee etenkin tuomioistuimen toteamusta siitä, että se ei näe mitään syytä epäillä isän kuolemaa. Hänen mielestään muotoilu kertoo, että EIT ei ottanut vakavasti Suomen esittämiä epäilyjä asiakirjojen alkuperästä.
”Valittajan isän väitetty kuolema oli kuitenkin koko jutun ydin, joten tämän faktan paikkansapitävyys olisi täytynyt tutkia tarkemmin, kun vastaajavaltio eli Suomi esitti varsin vahvoja epäilyjä kuolintodistuksen aitoudesta. Nyt EIT ohitti kysymyksen asiakirjojen aitoudesta jopa ylimieliseltä tuntuvalla tavalla.”
Dahlbergin mielestä tuomioistuin olisi voinut esimerkiksi vaatia valittajalta alkuperäisen asiakirjan, jonka sopimusvaltio eli Suomi olisi sitten tutkinut.
Hän arvelee, että asiakirjojen aitous on jäänyt EIT:lle jonkinlaiseksi sokeaksi pisteeksi nimenomaan siksi, että yleensä tuomioistuin käsittelee kansallisten oikeusasteiden ratkaisuja.
Varsinkin jos rikosepäilyt osoittautuvat todeksi ja kuolema vahvistuu huijaukseksi, ihmisoikeustuomioistuimella on Dahlbergin mielestä itsetutkiskelun paikka.
”EIT on menettänyt muutenkin uskottavuutta esimerkiksi Britanniassa siksi, että se antaa niin pitkälle meneviä tulkintaratkaisuja. Moni sopimusvaltio on alkanut vähän yskiä, miten paljon velvollisuuksia niille tulkitaan. Suuressa keskustelussa tämäntyyppiset perustavaa laatua olevat faktojen tarkastamatta jättämiset eivät tee sille kovin hyvää”, Dahlberg sanoo.
EIT:n entinen tuomari
Matti Pellonpää arvelee, että rikostutkinta voi antaa tuomioistuimelle miettimisen aihetta.
”Varmasti jälkikäteen tällainen voi tuntua kiusalliselta, ja tuntisin varmaan itsekin oloni kiusaantuneeksi, jos olisin näin ollut päättämässä. Toisaalta kyllä ihan EIT:n perusfilosofiaan kuuluu, että jos asiat on käsitelty valtioiden sisäisissä prosesseissa korrektisti, ei tuomioistuin niitä enää tutki kokonaisuudessaan uudestaan vaan arvioi niitä ihmisoikeussopimuksen kannalta.”
Pellonpää huomauttaa, että kynnys kyseenalaistaa asiakirjat on voinut nousta siksi, että suomalaiset viranomaiset olivat aiemmin pitäneet isän kertomusta hyvin luotettavana. Hänen taustansa ja joutumisensa hyökkäysten kohteeksi oli uskottu.
”Asia olisi voinut näyttäytyä eri valossa, jos taustalla olisi ollut jotain, mitä ei ole pidetty uskottavana. Nyt kansallisella tasolla oli lähdetty siitä, että kaikki oli ollut hyvin uskottavaa.”
MITÄ merkitystä kuolemalla on Suomen saaman tuomion kannalta?
Jos mies ei olekaan kuollut, onko Suomi syyllistynyt mihinkään?
Kysymys voi kuulostaa hassulta.
Selvää lienee, että ainakin kakkosartiklan – oikeus elämään – loukkaukselta putoaa pohja, jos kukaan ei ole kuollut.
Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori
Martin Scheinin katsoo, että kolmosartiklan osalta kuolema oli tavallaan sivukysymys.
Tuomioistuimen ratkaisu koskee arviota miehen käännyttämisen aikaan vallinneesta tilanteesta. Se tutki, arvioiko Suomen valtio riskiä oikein. Ratkaisu oli, että käännyttämisessä ei olisi pitänyt edetä, Scheinin sanoo.
”Ihmisoikeusloukkaus on ollut maasta poistaminen kuoleman tai epäinhimillisen kohtelun riskin alla. Se olisi voitu todeta myös niin, että mies olisi tehnyt itse valituksen Irakista käsin ja sanonut että minua ei olisi saanut sen tiedon pohjalta poistaa maasta”, hän arvioi.
Scheinin arvostelee poliisin tiedottamista asiassa. Hänen mielestään epäillyt on leimattu syyllisiksi jo ennen kuin esitutkinta on edes valmis.
Maija Dahlberg on EIT:n ratkaisua koskevassa arviossaan varovaisempi.
”EIT tutki molempia artikloita yhdessä. Myös kolmosartiklan loukkauksessa otettiin faktoina kuolintodistukset ja poliisiraportit. Kysymys kuuluu, miten suuressa roolissa kuolema oli kolmosartiklan arvioinnissa.”
Molemmat kohdat pitää hänestä käsitellä uudestaan, jos Ali onkin elossa.
Voi toki myös olla, että rikostutkinnassa tulee esiin vielä muitakin asiaan vaikuttava seikkoja.
JOS kuolema tosiaan paljastuu huijaukseksi, EIT voi käsitellä asian uudelleen ja muuttaa ratkaisuaan.
Ulkoministeriö aikoo pyytää sitä tuomioistuimelta elokuun kuluessa.
Toistaiseksi Suomen saama langettava päätös on edelleen voimassa.
Suomi ei tosin ole maksanut määrättyjä korvauksia miehen tyttärelle. Niiden viivästyskorko juoksee kaiken aikaa.
Syytteet on nostettava viimeistään syyskuun alussa. Viimeistään silloin selviää lisää Suomen ja koko Euroopan oikeushistoriassa poikkeuksellisesta rikosepäilystä.
https://www.hs.fi/paivanlehti/09082020/ ... 95241.html