Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikse

Viesti Kirjoittaja Clarence »

PiikkiSika kirjoitti:
Ti Maalis 24, 2020 5:35 am
Ihan noviisitasolle jää meikäläisen kokemukset.

PS.nimim. Clarence on foorumin sisällön tuotossa ihan omaa kastiaan. Toivottavasti jaksaa vääntää tarinoita omaan ainutlaatuiseen tyyliinsä jatkossakin!
Kiitosta nim. PiikkiSika.

Vuosia monia sitten kävelimme vankilan ulkoilussa jutellen toisen vangin kanssa. En millään muista hänen nimeään, mutta juttelimme yhdestä paljon tätä aikaa ennen olleesta naisvangista. Juttelimme kuinka paljon Soile istui viimeistä tuomiotaan. Muitakin vankeja oli ulkoilussa, olihan ansiokävely. Kanssani jutellut vanki katsoi taakse ja huikkasi Piitulaisen Ykälle: Kuinka kauan Soile istui. Ykä korjasi silmäläsejaan ja vastasi: Mitähän se Soile istui, oliko 15- vai 16 vuotta.

Vankilan ulkoilussa näki niin monenlaista porukkaa, että suuren osan tekekosista saisi kirjoitettua jonkinlaisen rikosromaanin. Jos ei itsellä, niin ei näilläkään epeleillä ollut rikollisissa kuvioissa mitään romantikkaa, eikä glamouria. Suurin glamouri usealla oli sivilissä nousuhumala. Yhteinen pahe alkoholismi. Itse en ollut alkoholisti, vaikka nuoruudessa en antanut sivusuunkaan aina mennä.
Yksi pihan kulkijoista purki omaa neuroottisuuttaan sanoen asioita nurinpäin. Sellaisella sopivalla paikalla istui miehiä, ja neurootikko ohittaessaan laski heitä kovalla äänellä; yks, kaks, kolme jne. Hän oli muuten hyvinkin lahjakas. Kun soitti kitaraa ja lauloi, siinä oli niikuin olisi koko orkesteri. Lisäksi oli verbaalisesti lahjakas. Kaiken takaa kuitenkin paistoi laitostuneen yksinäisen ihmisen kaipuu. Kaipuu jonnekin.

Rubiskreebeli
Jack Bauer
Viestit: 966
Liittynyt: Ti Marras 25, 2014 5:53 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rubiskreebeli »

Mikäs rikollisilla tai ex-rikollisilla oli se ensimmäinen rikos ja miten siihen tilanteeseen päädyttiin, että rikosten pariin hankkiuduttiin? Mikä oli se ratkaiseva tekijä jonka johdosta loppui "normikansalaisen" elämä?

Vai onko tässä ketjussa paikallaan kysyä tämmöisiä?

Ghost hunting
Horatio Caine
Viestit: 6416
Liittynyt: Ke Elo 16, 2017 3:16 pm
Paikkakunta: aarniometsä

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Ghost hunting »

Vahingoniloiset rikolliset kusettaa poliiseja ja yhteiskuntaa, kaiketi sairaalloinen vahingonilo, onnistunut kusetus kantaa sikollisen elämän loppuun asti. Paitsi ei elämän heikkoina hetkinä.

Puhelinkortti
Jack Bauer
Viestit: 954
Liittynyt: Ma Helmi 15, 2010 3:09 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Puhelinkortti »

Rubiskreebeli kirjoitti:
Ti Maalis 24, 2020 8:50 pm
Mikäs rikollisilla tai ex-rikollisilla oli se ensimmäinen rikos ja miten siihen tilanteeseen päädyttiin, että rikosten pariin hankkiuduttiin? Mikä oli se ratkaiseva tekijä jonka johdosta loppui "normikansalaisen" elämä?

Vai onko tässä ketjussa paikallaan kysyä tämmöisiä?
15 vuotiaana vastasin erään 20 vuotiaan Sm-tason nyrkkeilijän hyökkäykseen sen verran kovakouraisesti, että kiinteä tuomiohan siitä tuli. Mitään asetta en käyttänyt, enkä edes potkinut. Tämä poikasena saatu tuomio nosti vihaani yhteiskuntaa ja oikeuslaitosta kohtaan niin suureksi, että minusta tuli laista piittaamaton henkilö, kuten tuomari minua jossain kohtaa luonnehtikin.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rubiskreebeli kirjoitti:
Ti Maalis 24, 2020 8:50 pm
Mikäs rikollisilla tai ex-rikollisilla oli se ensimmäinen rikos ja miten siihen tilanteeseen päädyttiin, että rikosten pariin hankkiuduttiin? Mikä oli se ratkaiseva tekijä jonka johdosta loppui "normikansalaisen" elämä?

Vai onko tässä ketjussa paikallaan kysyä tämmöisiä?
Ainahan sitä kysyä saa, mutta vastaus on vastaajan vallassa. Kysymys on mielestäni vilpitön. Kuitenkaan en osaa vastata tyhjentävästi, tarinoita on niin monta kuin on vankilassa olleitakin. Toisaalta joku ei jää kiinni, tai on niin ovela, että oppii piilottamaan rikollisen elämäntavan. Jo nuorena minutkin tuomittiin laista ja asetuksista piittaamattomana. Se oli koventamisperuste. Omalla kohdalla se vaan luisui rikolliseen elämään. Siellä oppi tuntemaan kovempia karjuja, pikkuhiljaa vieläkin kovempia. Tuota nuorempana mietin elokuvien pohjalta, miten rikolliset oppivat tuntemaan toisensa. Kun se ura oli historiaa, mietin kuin voi olla erossa tuosta elämäntyylistä. Olihan siinä hyviäkin hetkiä, ei kai siellä muuten olisi ollut. Nyt kuitenkin jo kauan taviksena rikoksetonta elämää.

Avatar
PiikkiSika
Adrian Monk
Viestit: 2808
Liittynyt: To Tammi 14, 2016 11:52 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja PiikkiSika »

Ghost hunting kirjoitti:
Ti Maalis 24, 2020 9:13 pm
Vahingoniloiset rikolliset kusettaa poliiseja ja yhteiskuntaa, kaiketi sairaalloinen vahingonilo, onnistunut kusetus kantaa sikollisen elämän loppuun asti. Paitsi ei elämän heikkoina hetkinä.
Rikolliset (vahingoniloiset varsinkin) on aika perhanan leveellä airolla veteen (ahtaaseen lätäkköön) lätkästy viiva!

Mun kokemusteni mukaan pojat (myöhemmin miehet) on jaettavissa noin esikouluikäsistä alkaen muutamaan hyvin erilaiseen elämään viettävään kategoriaan, toki poikkeuksia myös löytyy. Otanta on kohtuu laaja, vaikkakaan ei niin laaja kuin mahollisesti 40v. kuluttua (edellyttäen että allahit - vetehiset sun muut kovikset antavat kuoren kypsyä kunnolla).

Alusta alkaen on olemassa kolme erilaista junnuryhmää:
- Nössöt
- Neutrit
- Kokeilijat

Kaikista. ryhmistä tulee ”isoina”, niin kirvesmiehiä, johtajia, pappeja, rosvoja, tiedemiehiä, hoitajia, kuin tuomareita tai mitä tahansa muita ammatteja mieleen tuleekaan - maan kaikki ammattikunnat, perhetausta, koulutukset taikka pinkan paksuudet ei jakoon ratkaisevasti vaikuta.

Todennäköisyys tiettyihin duuneihin on nössöllä, neutrilla ja kokeilijalla kuitenkin erilainen - verrattuna Nössö ammatti-rosvojen määrä vs. Kokeilija tuomareiden/juristien määrään.

Teenpä siis ”hutunkeiton” ja laitan jätkät kahteen joukkueeseen - 1. Nössöt + Neutrit, 2. Kokeilijat, sekä lisään hommaan ”kielletyn tekemisen” - karkean jaottelun/ asteikon:

A) jännityksestä viehättyminen -> B) vähän kielletystä viehättyminen -> C) kielletystä tekemiseen viehättyminen-> D) ankarammin kielletyn tekemisestä viehättyminen- > E) kielletyn tekemisen palkitsevuuden tunne -> F) kielletyn tekemisen toistuvaa tekemistä -> G) rosvon polulle ”pyrkiviä/putoavia” napattu/tuomittu -> H) rosvoksi päätyneitä laitoksissa enempi vähempi aikaansa viettäviä-> I) rosvoilun/laitostelun tahdonvoimallaan lopettaneet… ehkä lopullisesti - jää nöhtäväksi kunnes perse pukkaa horsmaa?

1. joukkueen enemmistöstä (nössöt+neutrit) tulee veronmaksajien selkäranka, joista suurin osa on kuitenkin tuntenut, kokenut ja tehnyt hommia A:sta - I:hin. Toiset pidemmälle ja toiset kuitenkin jo alkukirjaimiin jäätyen.

Veikkaisin, että ykkösjoukkueen (nössöt ja neutrit) tyypeistä asteikon F,G ja H vaiheissa on vain 15-25% vaiheiden kokonais-poppoosta ja heistäkin 80% Neutreja "esikouluiässä" tehdyn junnuryhmittelyn mukaan - esikoulussa Nössöiksi määritellyt päätyvät harvoin D:tä pidemmälle. Useimmiten tämän ryhmän kehityksessä korostuu A)- C) alaryhään kuuluminen. Poikkeuksen tekee kiivastuneisuuttaan pitkiinkin vankilatuomioihin päätyvät henkirikos ja esim. kertamegapetos tms Nössöt, kehittyen asteikolla G - H (I) saakka. Nössöjen joukossa korostuu myös poikkeuksellisen voimakkaana vaimojen-/naisten tappajat, pedofiilit jne tilasto- ja mielenhäiröt - eikä näitä tilasto- /mielenhäiriöisiä rosvoiksi sallita kutsuttavan edes leikillään!

2. joukkueen sankareista (Kokeilijot) monet tallaavat samaa polkua A) - I) kukin omaan kirjaimeensa asti, ykkösryhmään verrattuna kuitenkin selkeästi useammin pidemmälle, josta johtuen jo ”esikouluiässä” Kokeilijoiksi määritellyt edustavatkin 70-80% maamme Rosvoista, mutta huomattava enemmistö Kokeilijoistakin päätyy kuitenkin ihan ”normi elämään" ja Rosvo uran tyssätessä F:ään tai loppuelämän kannalta tärkeään kulminaatio-kohtaan, johonkin G:n ja H:n välillä, keikahtaen lopulta kuitenkin puhtaaksi G:ksi. Useimmiten yksittäisenä sattumana tai useampien sattumien huonon summan seurauksena.

Enemmistö kuitenkin siis ajautuu muihin töihin kuin oikeiksi rosvoiksi - myyntimiehiksi, asiantuntijoiksi, kirvesmiehiksi,… jne.

Omiin kokemuksiin perustuen on mielenkiintoista tarkastella eroja välillä ”F - H”, jonkq välillä merkitsevä harppaus.

Harppaus ei kuitenkaan todellakaan ole Kokeilija ryhmäläisen itsensä päätettävissä läheskään aina - äffästä g:mieheksi siirtyminen on todellakin veteen piiretty viiva - sarjakuvasivut ilman kuvia ja puhekuplia. Tämän määrää noin 50%:sti olemassa olevat kolme päämuuttujaa:

1. sattuma
2. sattumien summa
3. summan seurauksen sattuma

Sattumia on lähes loputon määrä, muutamia mainitakseni; fyysiset kyvyt kyseiseen tilanteeseen nähden, tasapaino tai sen puute, jalkojen nopeus tai niiden hitaus, väistämisen ja osumisen sattumat, uskottavuuden, vedättämisen kyky suhteessa ympäristöön, mielen nopeus tai hitaus, valvoiko Kokeilija edellisen yön/päivän - jäi univajeessa huomaamatta ja siks istuin maahan lepää - muut jatko ja jäi fakkiin, flunssaa pukkaa tai vaikka nilkka nyrjähtänyt fudiksessa - josta oivallus lainata fillari ku ei jaksa kävellä, mut joku näkee sut soittaa 112 - toisenkin joku toinen näkee - naurahtaa ja jatkaa töllön katteluu - aika tuuri !, pukeutuminen - sattumalta t-paita ku mähän olin vaan menos lähi kauppaan, jossa tapasin Jopen ja sit löysin taskusta setelin - ostettiin kaljaa, rullattiin joku kai - vitun vittu ei tätä? (T-paita veressä eikä Jope vastaa viesteihin wtf? Kyllä vaan ja käden tatuoinnit jäi valvontanauhalle - kuulustelussa selvis et niil ei mitää, puolen vuoden päästä selvis et en tiedä kannatti, koska syyttäjän helmi - rakeinen kuva tms. ei kantanu ees syytteeseen), rahatilanne? onko taskussa kriittisellä hetkellä nöyhtää, kolikoita vai seteleitä - panoksena viikonlopun alku ja loppu ohjelma? Vittu - liittymä kiinni, mis vitus jäbät on? Lehes sanottii seuraaval viikol - vitun liittymä ;) , sattumaa on myös muiden ihmisten aikataulut, niiden poikkeukset eli sattumat (esim. pk-seudulla aika monta muuttujaa kellonajasta/paikasta riippumatta;)) - miks vitussa toi ulkoiluttaa koiraansa just vittu nyt, tai aikooks toi saatanan akka vetää vielä toisenki röökin p..kle nyt tuli kiire! Mistä kaikki johtuu? Sattumasta tietenkin, univaje - kooma ei kiinnosta, puhelin ei toimi, ukkoo ei napannu naureskeli vaan.
Syystä tai toisesta F jää edelleen F:ksi ja G:mies jatkaa G:miehen elämää - summan seurauksen sattumalta ja toistaiseksi. Jopelle ja itseasiassa koko köörille kävi miten kävi - sattumalla se lottokin antaa tai ottaa.

Jos pilvet ois väistyny, sade lakannu ja olisi ollut fillari, tai jos vaikka taskussa olisikin ollut kolikoita useampi - ois voinut ostaa seutulipun ja lähtee frendille vantaalle. Huoh - onneks ei ollu ja pääs maanantaina duuniin - vantaan jäbät paineli kamoissa turkuun, loppuja en muista.

Kokeilijat, Nössöt ja Neutrit ovat Suomen selkäranka - ovat aikaansaavia hyvässä ja pahassa, enemmistö onneksi hyvässä.
Pahassa ne joilla sattumien summa muutti kaiken, kamelin selkä katkesi tuurin käännettyä selkänsä yhden pienen pienen ojaanajon takia - ku sattumalta paskassa autossa ei kuulemma toiminu ku kolmonen.

Puhtaat paperit saa lopulta vain alaryhmiin A - C kuuluvat nössöt ja I:t (poislukien raiskarit, pedot, vaimontappajat jne ihmissaasta)

Harvassa on ne elämästään nauttineet aikuistuneet entiset pojat, joilla varaa haukkua jotain rikolliseksi, sillä totuus on, että ite et vaa sattumalta jääny kiinni.
! ! ! Eläköön EU-direktiivit ja kansan syväkyykky ! ! !

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kun liikkuu missä liikkuu, saa aina ystävien lisäksi vihamiehiä. Baariin mennessä piti aina tarkistaa ketä siellä on. Jos tulee kahinaa kuka tulee puolesta. Kuka aiheuttaa hankaluuksia. Jos poliisi tulee mistä pääsee karkuun. Olo oli välillä kuin olisi vanhanaikaisessa puhelinkopissa. Liikkumatilaa neliömetri. Kun oli omaa sakkia mukana, oli muutama neliömetri enemmän.

Sana rikollinen kätkee sisälleen erilaisen joukon. Italialaisella järjestöllä on vanha sanonta: Kuokka on köyhiä, oikeuslaitos tyhmiä varten. Osa osaa pelata asiansa niin, ettei jää kiinni. Poliisi saattoi omistaa liikkeen, jolla oli oma asiakaskunta. Oli myös omat tukkuliikkeet, ketkä möivät sinne varastettua tavaraa. Nämä tavaran myyjät ovat jo ajat sitten kuolleet. Virkapuku päällä pamppua ja sivilit päällä pimeää viinaa ja varastettua tavaraa. Pamputuksen kohteena eivät olleet tekijämiehet, vaan teini-ikäiset pojat. Heitähän sadistisella pollarilla on kiva hakata. Kun tuollaisella poliisilla ei vaimon hakkaaminen enään riitä, on helppo ottaa tuuliajolla olevia koulupinnareita ja hakata heitä. Jos oli alle tuhat todistajaa, oli turhaa viedä juttua oikeuteen.

Nyt ovat ajat muuttuneet. Muuttuneet ovat rosvot ja poliisit. Vertailu entiseen on vaikeaa, sillä ero on niin suuri. Nyt poliisikouluun pyrkijöistä karkein joukko karsiutuu jo alussa psykologisiin testeihin. Ne mitkä ovat virassa, on varmaankin erilaisia, sillä en tunne nykyväkeä. 70- luvulla yksi poliisi, kuuluisa nyrkeistään meni ostamaan pimeää pulloa myyjältä. Kehtasi ryökäle sanoa viinanmyyjälle, miten se pullo olisi näin asevelihintaan. Ei saanut hinnasta tietoa kun myyjä sai kunnon raivarin ja antoi ukolle lähdöt.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vankilassa oli tarpeeksi noita nyrkillä tappaneita. Kun pamauttaa sopivasti voi kallosta murtua aika paljon luita.
Onko "mä vedän lättyyn" jokin uroteko?" Haukkuva koira ei pure. Itse hyväksyn itsensä puolustamisen tietenkin. Kuitenkin joskus voi joutua vastanmieliseen rakoon. En ole mikään tappelija-tyyppi, ja olin liki selvä kun frankesteinen näköinen tuli eteen sanoen: Clarence, oletko tappelutuulella. En ole sanoin ja vetäsin kaksin käsin rähjääjän maahan. Siihen jäi frankestein ja jatkoin matkaa. Elossapa tuo näyttää olevan, kun yli 40 vuotta myöhemmin olen nähnyt tämän yhä vastenmielisen näköisen juipin.

Vankilassa pelasivat korttia. Päätysellistä kaksi miestä käveli peräkkäin pesuhuoneeseen lievä hymy naamalla. Kohta alkoi kuulua läiske ja pauke, kun siinä vedettiin mies miestä vastaan. Yleensä nämä jäivät siihen. Toisessa vankilassa oli todellinen äkkipikainen kuuma-kalle. Rauhottui kuitenkin nopeasti. Tällä ja toisella vangillä tuli riitaa. Toinen ei halunnut tilanteen jatkuvan vaan hyppäsi avoimesta ovesta kongille. Laittoi samalla yläsalvan kiinni, ettei kuuma-kalle pääse heti pois. Kun pääsi, oli jo rauhoittunut.

Mitä tulee nyrkkelijöisen ja voimailijoiden katutappeluun, kyllähän niitä on ollut niin kauan kuin muistan. Kaikki ei tietenkään, vaan se luonnevikainen äärijoukko. Ainakin 70- luvulta tähän vuosikymmeneen niitä on riittänyt. Nyrkkeilijä hakannut heikompaa, toiset jatkaen sitä kauan ennenkuin alkoivat saada tuomioita. Myös joukko voimailijoita on kierrellyt riitaa haastaen heikommille hakaten ja pelotellen heitä. Mutta mutta, on myös sattunut virhearvio. Heikompi onkin toisella kerralla varautunut kiusaan. Tulla taas kiusaamaan, se oli kiusaajan viimeinen virhe. 1973 loppui tämän kiusaajan kiusaamiset lopullisesti.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Ainakin ennen vankilassa kannustettiin opiskelemaan. 1- 4 tuntia päivässä opetusta, loppu läksyjen tekoa. On enemmän kuin 1. 6 L ylioppilaita. Itsellä jäi aikoinaan koulut kesken, käteen jäi 7. luokan todistus. Vankilassa tuo vaje korjattiin ja todistus saatiin. Opiskelija sai 80- luvun alussa 1.10 mk tunti.
Kakolassa pystyi käymään vaikka rippikoulun.

En sanoisi vankiporukkaa tyhmäksi. Siellä on joka lähtöön. Aina yleistä kuitenkin huono yleistieto, ja näin jälkeenpäin ajatellen tarkkaavaisuushäiriö oli tavallinen.

Nessit
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 99
Liittynyt: Pe Syys 28, 2012 6:27 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Nessit »

Mitä tulee tuohon opiskeluun/toimintaterapiaan, niin talossa parhaita opettajia oli ns. ”taideopet”, noista aika moni omasi korostuneen, naisille tyypillisen ”äidinvaiston”, ja luulivat saavansa kaikki vesivärien sotkijat pois rosvoilusta. Joku vähiten hakattu tummasilmä laitettiin noille vinkkaamaan silmää, ja sitten alkoi armoton lypsäminen. Niitä väännettiin tuomaan milloin mitäkin sisään, jotkut sai hellyyttä ja jotkut jotain muuta. Keravalla aikoinaan pojat onnistui kinuamaan jopa avaimet lainaan, että pari jannua pääsi ulos tupakalle, sätkät venyt pariin viikkoon, mutta taideopen ovikello ei koskaan soinut, vaikka puhetta oli ollut.

Naurattaa noissa dokumenteissa olevat vankiloiden itseoppineet "taiteilijat", kun muistelee miksi noihin taidepajoihin monet ukot liittyi, jos ei suoraan vedättänyt, niin sitten sinne mentiin nuuskimaan hajuvettä ja tuijottamaan tissejä.

Kardemumma

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Kardemumma »

Nessit kirjoitti:
Ti Maalis 31, 2020 9:35 am
Mitä tulee tuohon opiskeluun/toimintaterapiaan, niin talossa parhaita opettajia oli ns. ”taideopet”, noista aika moni omasi korostuneen, naisille tyypillisen ”äidinvaiston”, ja luulivat saavansa kaikki vesivärien sotkijat pois rosvoilusta. Joku vähiten hakattu tummasilmä laitettiin noille vinkkaamaan silmää, ja sitten alkoi armoton lypsäminen. Niitä väännettiin tuomaan milloin mitäkin sisään, jotkut sai hellyyttä ja jotkut jotain muuta. Keravalla aikoinaan pojat onnistui kinuamaan jopa avaimet lainaan, että pari jannua pääsi ulos tupakalle, sätkät venyt pariin viikkoon, mutta taideopen ovikello ei koskaan soinut, vaikka puhetta oli ollut.

Naurattaa noissa dokumenteissa olevat vankiloiden itseoppineet "taiteilijat", kun muistelee miksi noihin taidepajoihin monet ukot liittyi, jos ei suoraan vedättänyt, niin sitten sinne mentiin nuuskimaan hajuvettä ja tuijottamaan tissejä.
Vankila on noille horoperseille otollinen ympäristö. Mitään työntekoa tuo ei ole, vaan jotakin täysin muuta. Vankeinhoidon sosionomit ovat poikkeuksetta naisia. He ovat haltioituneet kuvittelemaan saavansa treenattua linnavenkulaa, todellisuuden avautuessa moni alkaakin ryyppäämään, kun tarjolla onkin vain hampaatonta metadoninarkkia.

Koko vankeinhoitoala vetää puoleensa hieman häiriintynyttä yksilöä. Pitää olla sopivassa suhteessa luonnehäiriötä ja sadistisuutta. Naispuolisista vartijoista tulee aina auttamatta mieleen seksuaalirikoksen uhri, joka peitelläkseen tekoa, ei ole tehnyt asiasta rikosilmoitusta ja työssään pyrkii kostamaan tapahtuneen kaikille miesvangeille. Sinällään asia ei minua haittaa, koska vangit eivät ole ihmisiä ja sellaisten elukoiden tuleekin kärsiä.

Avatar
PiikkiSika
Adrian Monk
Viestit: 2808
Liittynyt: To Tammi 14, 2016 11:52 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja PiikkiSika »

Hyvä topicci mennyt aika höperöksi, jossa pääaiheena herkät taikka tunnottomat munat :mrgreen:

Tajuttomuudesta ja taskut tyhjinä milloin otsa auki ja posket ruvella heränneenä, mutta toisaalta ja useammin vastapuolen edustajia toimintakyvyttömäksi tekemällä mm. munille 50kg itseään isompaa tarkoituksella iskemällä - voin sanoa että useimmiten on fiilis ollut loistava, tosin muutaman kerran nolo ja pelokas (häpeää/seuraamuksia/kiinni jäämistä). Onnistuneista jutuista ja kytille valehtelussa menestymisestä etenkin :D

Hetkellistä iloa, pidempi aikaista jännitystä ja varautumista, painajaisia, mutta parhaimillaan niiden taka-alalle jättämistä.

On pahoja, mutta onneksi enimmäkseen hyviä. On liukkaita satunnaisia, normaaleja - huono-onnisia, karman saavuttamia menestyjiä, arvostettuja, harhautuneita, keskivertoja- tai suurempia konnia, sovinnon tehneitä, sattumoisin maineen saaneita, armahdettuja tai ikuisia valheessa eläviä.

Varsinaisen teon aikana (pois lukien normihommat) et ole oma itsesi, keinot, varautuminen ja teot ovat hetkessä - kuin sivusta seuraajalla. Kone käy. Jälkeenpäin... vaikea kysymys.

Fiilikset riippuvat sieltä mistä kulkusetkin - eikä niitä tosiasiassa kaikilla vaan ole...
! ! ! Eläköön EU-direktiivit ja kansan syväkyykky ! ! !

Hemiunder
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 10
Liittynyt: Pe Helmi 23, 2018 3:27 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Hemiunder »

Puhelinkortti kirjoitti:
Ti Maalis 24, 2020 9:49 pm
Rubiskreebeli kirjoitti:
Ti Maalis 24, 2020 8:50 pm
Mikäs rikollisilla tai ex-rikollisilla oli se ensimmäinen rikos ja miten siihen tilanteeseen päädyttiin, että rikosten pariin hankkiuduttiin? Mikä oli se ratkaiseva tekijä jonka johdosta loppui "normikansalaisen" elämä?

Vai onko tässä ketjussa paikallaan kysyä tämmöisiä?
15 vuotiaana vastasin erään 20 vuotiaan Sm-tason nyrkkeilijän hyökkäykseen sen verran kovakouraisesti, että kiinteä tuomiohan siitä tuli. Mitään asetta en käyttänyt, enkä edes potkinut. Tämä poikasena saatu tuomio nosti vihaani yhteiskuntaa ja oikeuslaitosta kohtaan niin suureksi, että minusta tuli laista piittaamaton henkilö, kuten tuomari minua jossain kohtaa luonnehtikin.
Pieksit Joni Savirannan ennen kuin se sekosi lopullisesti ?

https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Amp ... la/1007532

Juujaa
Olivia Benson
Viestit: 703
Liittynyt: Ke Elo 08, 2012 8:21 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Juujaa »

Rikollinen mieli on kyllä todella mielenkiintoinen. En nyt puhu näistä keskiverto linna janttereista joilla päässä ei juuri liiku mikään. Vaan nämä kohtuullisesti menestyneet ihmiset jotka ilman järkevää syytä ajautuvat rikoksiin. Esim Aarnio, Ranta-aho Omasta lähipiiiristä löytyy 2 tälläistä. Molemmilla oli perhe ja hyvin palkatut työt. Perintöä odotettavissa ym. Ei siis minkäänlaista syytä ottaa riskejä.
Silti jostain syystä toinen ajautui perimään velkoja, nykyään työtön ja perheetön ex venkula. Toinen sankari ajautui salakuljettamaan nuuskaa ja tupakkaa, josta sitten huhujen perusteella siirryttiin huumeisiin. Elämä päättyi luotiin.

Puhelinkortti
Jack Bauer
Viestit: 954
Liittynyt: Ma Helmi 15, 2010 3:09 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Puhelinkortti »

Pistänpä tähän erään tapauksen 80-luvun puolivälistä, missä olin itse silminnäkijänä. Tapahtui nuorisison suosimassa kokoontumispaikassa.
Paikalla oli nuoria naisia, joten nuoret miehet tekivät temppujaan naisten huomiota herättääkseen. Kaksi hyvin tuntemaani miestä, iältään jonkun matkaa yli kahdenkymmenen, ajautuivat jostain syystä riitaan. Toinen oli maajoukkuetason nyrkkeilijä ja toinen katutappeluissa "kunnostautunut" ja kovapäiseksi tiedetty. Katutappelija noin päätä lyhyempi ja parikymmentä kiloa kevyempi.
Riita alkoi ilmeisesti jostain sanomisesta ja kaverit seisoivat nokikkain valmiina tappeluun. Tuli selväksi että katujätkä ei peräänny tippaakaan.
Nyrkkeilijä avasi pelin erittäin nopealla lyönnillä, joka mursi katujätkän leuan (tapauksen jälkeen leuat olivat pitkään raudoitettuna). Iskun voimasta katujätkä otti taka-askeleita mutta ei pudonnut. Lyönnin seuraus oli yllättävä. Katujätkä hyökkäsi kiinni nyrkkeilijään ja heitti tämän asfalttiin selälleen. ja ryhtyi hakkaamaan nyrkkeilijän päätä asfalttiin. Sivulliset puuttuivat peliin ja repivät raivostuneen katutappelijan pois nyrkkeilijän päältä, ennen kuin mitään pahempaa ehti tapahtua .

Mitään poliisijuttua tästä ei tehty kun miehet tunsivat toisensa, eikä näissä porukoissa ollut tapana vasikoida. Miehet myös sopivat tapauksen keskenään. Nyrkkeilijä tosin joskus rehvasteli murtaneensa katujätkän leuan, jolle hieman hymyilimme.

Vastaa Viestiin