Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon kaikki muut rikoksiin liittyvät asiat
Rundi
Harjunpää
Viestit: 295
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Rundi kirjoitti:
Su Maalis 07, 2021 2:29 am
tokkaukko kirjoitti:
To Maalis 04, 2021 6:52 pm
On Anoi Kaa kirjoitti:
Pe Helmi 26, 2021 11:10 pm
Suttasin tarkoituksella piirustusta ja sen tekstejä, kun ei koko Suomelle tarvitse esitellä, leikkasin siitä tuohon noin puolet esille.
Vai että sulla on oikeen googlattu kuva ja pyytämällä saa.LOL

Googlatkaa vempele niin saatte kuvat ja piirutuset ja koko laitteen ostettua ilman mitään runkkaria.Tosin sillä ei tänä päivä taida päästä kuin 1980 luvun kylmäkellareihin josta on tyhjiä :D
http://blog.petrilopia.net/hardware/abl ... d-vempele/

https://www.google.com/search?q=Vempele ... 66&bih=654

https://ylilauta.org/ninja/13955591

https://tulisija.smagopt.ru/abloy-lukon-tiirikka/
Montako keikkaa olet tehnyt ilman vempainta :D :D
Onhan se hyvä, että jakelet linkkejä jotka ovat historiaa meille monille
niin "työvälineiden" kuin menneidenkin osalta.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Aina ei rikoksen jälkeen tapahtumat mene poliisille tai oikeuteen. Moni nainen elää pieksäjäisissä. Jos eroaa, ottaa lähes poikkeuksetta samanlaisen juoppo- hakkaajan tilalle. Joku läheinen kysyy miksi, no kun puoliso on selvänä niin ihana. Jollakin niin hyvä seksielämä. Joillakin kulttuuri panee esteen, syitä löytyy. Nykyisena narkkiaikana narkki vetää jopa puolison syöpään määrätyt kipulääkkeet. Onhan toisella niin romu olo. Nämä kaikki ei koske heteropareja, vaan homoilla ja lesboilla on hyvin paljon pahoinpitelyjä. Ne tuskin koskaan menevät pidemmälle.

Entä veroilmoitus? Kunnian ja omantunnon kautta. Mutta kun maine on mennyt ja omatunto kuin kuminauha.

Lainan saannissa rehellistä tietoa. - Ylinopeutta ja liikenteessä törttöilyä jne. Kuitenkaan ei koskaan saanut edes parkkisakkoa, onhan kyseessä rehellinen- ja lainkuuliainen ihminen.

Entä perhe- ja sukulaispiirissä tapahtunut puukotus? Eivät mene kaikki oikeuteen, lisäksi paljon muuta, hyvin paljon vaikka mitä.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 295
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ma Maalis 08, 2021 3:38 pm
Aina ei rikoksen jälkeen tapahtumat mene poliisille tai oikeuteen. Moni nainen elää pieksäjäisissä. Jos eroaa, ottaa lähes poikkeuksetta samanlaisen juoppo- hakkaajan tilalle. Joku läheinen kysyy miksi, no kun puoliso on selvänä niin ihana. Jollakin niin hyvä seksielämä. Joillakin kulttuuri panee esteen, syitä löytyy. Nykyisena narkkiaikana narkki vetää jopa puolison syöpään määrätyt kipulääkkeet. Onhan toisella niin romu olo. Nämä kaikki ei koske heteropareja, vaan homoilla ja lesboilla on hyvin paljon pahoinpitelyjä. Ne tuskin koskaan menevät pidemmälle.

Entä veroilmoitus? Kunnian ja omantunnon kautta. Mutta kun maine on mennyt ja omatunto kuin kuminauha.

Lainan saannissa rehellistä tietoa. - Ylinopeutta ja liikenteessä törttöilyä jne. Kuitenkaan ei koskaan saanut edes parkkisakkoa, onhan kyseessä rehellinen- ja lainkuuliainen ihminen.

Entä perhe- ja sukulaispiirissä tapahtunut puukotus? Eivät mene kaikki oikeuteen, lisäksi paljon muuta, hyvin paljon vaikka mitä.
Niinhän se on ollut, niin vankien kuin jopa vanginvartijoiden, puhumattakaan poliisien monet puolisot valmiiksi turpaanlyötyjä.
Mitä korkeammassa asemassa on yhteiskunnassa, sen hiljaisemmin perheväkivalta tulee ilmi.
En uskonut ikänä, etteikö vankilassa väkivaltaisesti käyttäytynyt vartija olisi väkivaltainen myös kotona (jos perhettä oli)
Takuulla on ollut. Hullua ajatella, että vankilassa vangin hakannut vartija olisi mennyt kotiin leikkimään kilttiä perheen isää?
Entä lapsien kurittaminen ja tiukat säännöt? Voi lapsi parkoja.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 295
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ma Maalis 08, 2021 3:38 pm
Aina ei rikoksen jälkeen tapahtumat mene poliisille tai oikeuteen. Moni nainen elää pieksäjäisissä. Jos eroaa, ottaa lähes poikkeuksetta samanlaisen juoppo- hakkaajan tilalle. Joku läheinen kysyy miksi, no kun puoliso on selvänä niin ihana. Jollakin niin hyvä seksielämä. Joillakin kulttuuri panee esteen, syitä löytyy. Nykyisena narkkiaikana narkki vetää jopa puolison syöpään määrätyt kipulääkkeet. Onhan toisella niin romu olo. Nämä kaikki ei koske heteropareja, vaan homoilla ja lesboilla on hyvin paljon pahoinpitelyjä. Ne tuskin koskaan menevät pidemmälle.

Entä veroilmoitus? Kunnian ja omantunnon kautta. Mutta kun maine on mennyt ja omatunto kuin kuminauha.

Lainan saannissa rehellistä tietoa. - Ylinopeutta ja liikenteessä törttöilyä jne. Kuitenkaan ei koskaan saanut edes parkkisakkoa, onhan kyseessä rehellinen- ja lainkuuliainen ihminen.

Entä perhe- ja sukulaispiirissä tapahtunut puukotus? Eivät mene kaikki oikeuteen, lisäksi paljon muuta, hyvin paljon vaikka mitä.
Jos kaikki väkivalta Suomessa lievästä vakavampaan menisi poliisille ja oikeuteen,
olisi poliisilaitos ja sitä kautta oikeudet aivan tukossa.
Sama muussakin rikollisuudessa, varkaudet yms. Veikkaan, että melko tolkuton määrä.
Perheeseen ja sukuun kohdistuvat rikokset; varkaudet, murrot - ei läheskään kaikki ilmoita niistä.
Tarvittaisiin vankiloita lisää aikas monta kappaletta.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kyllä ainakin ennen juoppoputkaan vietiin ukko aika kolinalla. En tarkoita, että olisi hakattu, mutta kovin ottein. Joskus hakattiin!

Joistankin ihmisistä saattaa ajatella, tuleeko tuosta koskaan mitään. Helsingin rautatieasemalla kuuskymppinen lievässä humalassa oleva ilmeinen mielenterveyskuntoutuja pyysi rahaa. Annoin taskusta jotain kolikoita, en katsonut oliko paljon vai vähän. Nainen alkoi rääkymään: Anna lisää, anna enemmän. En olisi antanut yhtään senttiä, jos tuon olisin tiennyt. Muutenkin siellä olevia sekakäyttäjiä katsellessa ei tule ainakaan hyvä fiilis. Joku voi ajatella; onko nämä pudonneet jo pohjan läpi?

Mutta mutta, nämä videoidut hakkaajapoliisit. Heistä voi ajatella samaa. Tuleeko koskaan mitään? Onko teko ensimmäinen? Saiko vaimo naistenpäivänä kukkia vai nyrkkiä? En yleistä, mutta olen jutellut poliisin ex- vaimon kanssa. Yhteistä meillä oli muutakin, mutta se, että kumpikin oli saanut saman ukon nyrkkiä oli tuttua. Jossain päin Suomea juttelen naisen kanssa, kenen miesystävä oli ollut pamppu. Mitä nainen kertoi miehen puhuneen vangeista, ei kestä päivänvaloa.

putsari
Jessica Fletcher
Viestit: 3294
Liittynyt: Su Loka 22, 2017 8:04 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja putsari »

Clarence kirjoitti:
Pe Maalis 12, 2021 9:46 pm

Joistankin ihmisistä saattaa ajatella, tuleeko tuosta koskaan mitään. Helsingin rautatieasemalla kuuskymppinen lievässä humalassa oleva ilmeinen mielenterveyskuntoutuja pyysi rahaa. Annoin taskusta jotain kolikoita, en katsonut oliko paljon vai vähän. Nainen alkoi rääkymään: Anna lisää, anna enemmän. En olisi antanut yhtään senttiä, jos tuon olisin tiennyt. Muutenkin siellä olevia sekakäyttäjiä katsellessa ei tule ainakaan hyvä fiilis. Joku voi ajatella; onko nämä pudonneet jo pohjan läpi?

Mulla oli samankaltainen tilanne. Karvaturri tuli kadulla vastaan ja pyysi rahaa kaljapulloon ja maksalaatikkoon tai vastaavaa. Annoin hiluja niin ukko alkoi huutamaan että "eihän tämä riitä kaljapulloon ja maksalaatikkoon".
Marokon Kauhu kirjoitti:
Pe Kesä 11, 2021 8:41 am

PS ajaa kansallismielistä sosialidemokratiaa.

RL11/6
Martin Beck
Viestit: 845
Liittynyt: Pe Elo 07, 2020 9:53 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja RL11/6 »

Rautatieasema (steissi) on muuttunut melkoiseksi Kontulaksi, vaikka sen ympäristön pitäisi olla arvoaluetta. Pillerikauppa rehottaa ja balkanin väki on siellä kuin kotonaan. Täysin roskalaatikko. Se saa miettimään muuttoa sellaisiin paikkoihin, joissa noita ongelmia ei hyväksytä. Tosin joka paikakkaan on nuo syöpäläiset levinneet.

Kerran olen joutunut ihan mukiloimaaan yhtä "muuten vain paikalla olijaa". Käytännössä varasta, ihmisroskaa, jolle suomalainen vankila on toinen koti. Miksi näitä on täällä?

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tästä on jonkin aikaa kun yhdellä miehellä meni jostain syystä kaupassa lihatiskillä olevien työntekijöiden kanssa sukset ristiin. En väitä tätä miestä täysin syyttömäksi, osasi nakata verbaalisesti pistävästi, mutta lihatiskin miehet ovat syyllistyneet rikokseen. Tuosta samaharkasta alkoi paini, joka jatkui liikkeen ovesta ulos jalkakäytävälle. Poliisit oli soitettu ja siinä sitä odottelivat. Paikalle pysähtyi autolla yksi maalaisjuntti. Itse mielestään hyvä ihminen huusi auton ikkunasta: Tarvitteko apua?

Poliisit korjasivat miehen talteen ja veivät mukanaan. Tämä ei riittänyt autoilevalle maalaisjuntille. Myöhemmin olivat kohdanneet ravintolassa, ja täysin ilman syytä juntti kävi mieheen, joka poistettiin käsiksi. Reilusti suurempi kokoisena alkoi kuristaa miestä. Taju oli mennä, kunnes juntin päässä syttyi kenties elämänsä siihen asti kirkkain valo; mieshän voi kuolla, ja hän saa tuomion. Kuristaminen loppui.

Tästä on jo aikaa. Tunnen kummankin osapuolen, ja mies ketä retuutettiin on jo kuollut. Mainittua maalaisjunttia en ole nähnyt pitkiin aikoihin. Kun näen, kysyn mistä moinen pahoinpitely sinun puolelta alkoi. Tällaiset rikoksiin syyllistyneet kunnon kansalaisten nimissä olevat ihmiset ovat pahinpia! He saavat tehdä mitä vaan, mutta heille ei saa tehdä mitään. Ovatko koskaan edes miettineet, mistä heidän erinomaisuutensa johtuu?

Tiukkameno
Harjunpää
Viestit: 327
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Tyhmyydestä. Kerran yksi mies yritti väittää että olen potkinut hänen uuden auton oven sisään marketin parkkipaikalla. No tottahan se olikin kun olin krapulassa viinakauppaan menossa ja äijä tuuppaa päin, kai siinä mono vähän heilahtaa. Lähti vielä karkuun. Kovasti yritti juttua tehdä ja kuulusteluissa käytiin jne... viimenen veto oli että jos maksan omavastuun vakuutuksesta ei tule käräjiä. Kovasti poliisitkin yritti puhutella että maksa vaan, minäpoika pidin hauskaa koko rahalla ja uhkasin siviilikanteella sun muuta, rikospaikalta pakenemista.
Syyttämättäjättämispäätös, oppipa olemaan varovainen. Ja se auto oli tosiaan pakasta vedetty eikä halvimmasta päästä.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Uskoisin monelle vankilataustaiselle sama huomio. Kun paikkakunnan julkisuuden henkilö tekee rikoksen, ja odottaa oikeudenkäyntiä. vaikka tällainen ei koskaan ennen ole tervehtinyt, alkaa tässä vaiheessa tervehtiä. "Tervehtiä kuin hukkuva ottaa oljenkorteen". Myös hyväntuulista huumoria välillä, malliin; Täytyisi tuo vanhan murtomiehen tietää. Asia on missä sävyssä se kerrotaan. Kun olin myyjänä liikkeessä, yksi puliukko kävi välillä räkyttämässä, mitä se linnanjätkä. Kun kävelimme kauniina kesäpäivänä torilla, kuului vanhojen juoppojen huutoa: Samassa komppaniassa. Niinpä niin! Ohitettiin paikka puhumatta mitään.

En tiedä nykyistä sekakäyttäjien aikakautena, mutta itsekin huomaan usein entisen vankilassa olleen. Joku muukin, kuka on ollut vankilassa, ei sanonut mitään, mutta aivot raksutti; missä ollaan tavattu. Sen näki kasvoista. Täällä on puhuttu samansuuntaista tunnistamista. Usein enemmän kuin saunareissun istuneilla kehittyy jokin, millä helposti aistii toisen taustat, ja havannoi toisen.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 295
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Su Maalis 14, 2021 2:41 pm
Uskoisin monelle vankilataustaiselle sama huomio. Kun paikkakunnan julkisuuden henkilö tekee rikoksen, ja odottaa oikeudenkäyntiä. vaikka tällainen ei koskaan ennen ole tervehtinyt, alkaa tässä vaiheessa tervehtiä. "Tervehtiä kuin hukkuva ottaa oljenkorteen". Myös hyväntuulista huumoria välillä, malliin; Täytyisi tuo vanhan murtomiehen tietää. Asia on missä sävyssä se kerrotaan. Kun olin myyjänä liikkeessä, yksi puliukko kävi välillä räkyttämässä, mitä se linnanjätkä. Kun kävelimme kauniina kesäpäivänä torilla, kuului vanhojen juoppojen huutoa: Samassa komppaniassa. Niinpä niin! Ohitettiin paikka puhumatta mitään.

En tiedä nykyistä sekakäyttäjien aikakautena, mutta itsekin huomaan usein entisen vankilassa olleen. Joku muukin, kuka on ollut vankilassa, ei sanonut mitään, mutta aivot raksutti; missä ollaan tavattu. Sen näki kasvoista. Täällä on puhuttu samansuuntaista tunnistamista. Usein enemmän kuin saunareissun istuneilla kehittyy jokin, millä helposti aistii toisen taustat, ja havannoi toisen.
Kyllä vielä 90 luvulla tuli bongattua sillä silmällä, että kenessä kulkijassa on venkulan ominaisuutta? Tai onko joku istunut mahdollisesti yhtä aikaa.
Kuitenkin olen ollut sen verran liukasta ja liikkuvaista ja omaan elämään keskittynyttä sorttia, että nuo oli harvinaisuuksia.
Tällä vuosituhannella ei ole tullut edes ajatelluksi asiaa, saati että miettisin joitakin kulkijoita. Eikä niistä edes tiedä enää?

Tietysti jos mediassa tulee juttuja alakulttuurista ja syksyisin lööppejä esim. asunnottomien yöstä ja haastattelevat jotain vanhempaa porukkaa,
silloin katse valpastuu, onko oman aikakauden venkulaa? Usein miten ei ole koska se popula alkaa olla haudassa tai poistinut julkisuudesta
ja markkinoilta niin sanotusti.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
Ma Maalis 15, 2021 1:15 am
Clarence kirjoitti:
Su Maalis 14, 2021 2:41 pm
Uskoisin monelle vankilataustaiselle sama huomio. Kun paikkakunnan julkisuuden henkilö tekee rikoksen, ja odottaa oikeudenkäyntiä. vaikka tällainen ei koskaan ennen ole tervehtinyt, alkaa tässä vaiheessa tervehtiä. "Tervehtiä kuin hukkuva ottaa oljenkorteen". Myös hyväntuulista huumoria välillä, malliin; Täytyisi tuo vanhan murtomiehen tietää. Asia on missä sävyssä se kerrotaan. Kun olin myyjänä liikkeessä, yksi puliukko kävi välillä räkyttämässä, mitä se linnanjätkä. Kun kävelimme kauniina kesäpäivänä torilla, kuului vanhojen juoppojen huutoa: Samassa komppaniassa. Niinpä niin! Ohitettiin paikka puhumatta mitään.

En tiedä nykyistä sekakäyttäjien aikakautena, mutta itsekin huomaan usein entisen vankilassa olleen. Joku muukin, kuka on ollut vankilassa, ei sanonut mitään, mutta aivot raksutti; missä ollaan tavattu. Sen näki kasvoista. Täällä on puhuttu samansuuntaista tunnistamista. Usein enemmän kuin saunareissun istuneilla kehittyy jokin, millä helposti aistii toisen taustat, ja havannoi toisen.
Kyllä vielä 90 luvulla tuli bongattua sillä silmällä, että kenessä kulkijassa on venkulan ominaisuutta? Tai onko joku istunut mahdollisesti yhtä aikaa.
Kuitenkin olen ollut sen verran liukasta ja liikkuvaista ja omaan elämään keskittynyttä sorttia, että nuo oli harvinaisuuksia.
Tällä vuosituhannella ei ole tullut edes ajatelluksi asiaa, saati että miettisin joitakin kulkijoita. Eikä niistä edes tiedä enää?

Tietysti jos mediassa tulee juttuja alakulttuurista ja syksyisin lööppejä esim. asunnottomien yöstä ja haastattelevat jotain vanhempaa porukkaa,
silloin katse valpastuu, onko oman aikakauden venkulaa? Usein miten ei ole koska se popula alkaa olla haudassa tai poistinut julkisuudesta
ja markkinoilta niin sanotusti.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Niin, mitäpä noita sen kummemmin katselee, jokainen eläköön omaa elämäänsä. Kuvaukset mitä kerroin, on tapahtunut silloin tällöin ja pidemmällä aikavälillä. Asunnottomien yössä on ollut hyvin vähän tuttuja. Yhdessä paikassa oli ainoastaan tunnettu poliitikko, muut outoja. Kun kerran sataa tihuutti, niin tympäsi itseäkin. Yksi ihminen sanoi viisaasti: Nytpä tulee todellisesti esille, mitä on olla ihminen vailla asuntoa.

Mr Fixit
Alokas
Viestit: 3
Liittynyt: Pe Maalis 12, 2021 4:30 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Mr Fixit »

Clarence,Rundi ja muut muistelijat. Teidän elämänmakuista kerrontaa on mukava lukea. Näistä myös selviää miten välillä pienistä valinnoista maailma muuttuu aivan erilaiseksi.
Itse en ole kivitaloa koskaan asuttanut vaikka aikoinaan lain molemmin puolin on kuljettu,tuntuu että karma kuitenkin on tasannut tilejä.
Minulla on suvussa,nyt jo poismenneitä jotka ovat aikoinaan istuneet. Jotkut heitä välttelivät,mutta parhaat tarinat heiltä kuulin.
Ehdottomasti kirjojen ja kansien väliin tarinat,tosielämän kertomukset ovat parempaa kuin fiktio

Never
Poliisikoira Rex
Viestit: 272
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Tuli mieleeni tarinaa Clarencen kirjoitettua asunnottomien yöstä.Olen ollut nuoruudessani jokusen kerran asunnoton ja se on asia mitä ns ”normielämää” viettänyt ei voi ymmärtää. Pari muovikassillista oli omaisuutta ja niitä säilytin Steissillä kolikkosäilössä.Mikäli aika oli loppunut,kassit oli siirretty varsinaisen säilytyksen puolelle ja kun menit sieltä lunastamaan,hinta oli moninkertaistunut.Mikäli ”businekset” olivat olleet jollain tavalla tuottoisia,budjattiin Mekassa tai Pilvilinnassa,siis keskustassa matkustajakodissa. Sitten oli joitain frendejä joiden luokse pääsi yhdeksi yöksi,ne ei yleensä voineet pitää kauaa.
Elämäntyyli oli myös hiukan epäsopiva normiasujalle.Mikäli ei ollut mitään yömestaa,hommattiin kaverin kanssa yleensä ns yöpullo ja käveltiin läpi yö pitkin kaupunkia,tietysti tarkkaillen koko ajan olisiko mitään ”arvotavaraa”liikenteessä.
Usein nukuttiin myös VR:n junissa ratapihalla,niissä kävi kyllä öisin heidän omat vartijansa ja he olivat melko hanakoita painimaan.Jokusen kerran on väännetty ihan vapaapainia.Kyllä esim vaatehuolto,hampaiden pesu sekä kaikki hygieniaosasto,syöminen ,kuume ym sairaudet jne oli täysin mahdotonta.Kertomukseni juontaa -70 luvun alkupuolelta.Olin näihin aikoihin todella nuori ja asiat muuttuivat vasta muutaman vankilareissun sekä varsinkin sen oikean tyttöystävän ja tulevan vaimon löydyttyä.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Never kirjoitti:
Ma Maalis 22, 2021 7:31 pm
Tuli mieleeni tarinaa Clarencen kirjoitettua asunnottomien yöstä.Olen ollut nuoruudessani jokusen kerran asunnoton ja se on asia mitä ns ”normielämää” viettänyt ei voi ymmärtää. Pari muovikassillista oli omaisuutta ja niitä säilytin Steissillä kolikkosäilössä.Mikäli aika oli loppunut,kassit oli siirretty varsinaisen säilytyksen puolelle ja kun menit sieltä lunastamaan,hinta oli moninkertaistunut.Mikäli ”businekset” olivat olleet jollain tavalla tuottoisia,budjattiin Mekassa tai Pilvilinnassa,siis keskustassa matkustajakodissa. Sitten oli joitain frendejä joiden luokse pääsi yhdeksi yöksi,ne ei yleensä voineet pitää kauaa.
Elämäntyyli oli myös hiukan epäsopiva normiasujalle.Mikäli ei ollut mitään yömestaa,hommattiin kaverin kanssa yleensä ns yöpullo ja käveltiin läpi yö pitkin kaupunkia,tietysti tarkkaillen koko ajan olisiko mitään ”arvotavaraa”liikenteessä.
Usein nukuttiin myös VR:n junissa ratapihalla,niissä kävi kyllä öisin heidän omat vartijansa ja he olivat melko hanakoita painimaan.Jokusen kerran on väännetty ihan vapaapainia.Kyllä esim vaatehuolto,hampaiden pesu sekä kaikki hygieniaosasto,syöminen ,kuume ym sairaudet jne oli täysin mahdotonta.Kertomukseni juontaa -70 luvun alkupuolelta.Olin näihin aikoihin todella nuori ja asiat muuttuivat vasta muutaman vankilareissun sekä varsinkin sen oikean tyttöystävän ja tulevan vaimon löydyttyä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aseman melkein vieressä oli Pilvilinna, Onnenpohja ja Clairetti, matkustajakoteja Vilhonkadulla. Muistinko nimet oikein, ainakin jonkun. Sitten siinä lähellä pikkusen edempänä on myös yksi vastaava, jonka nimeä en muista, Kaisaniemenkadulla. Kokemusta näissä asumisista on. Joskus pari kotoa karannutta likkaa oli kanssani tyhjässä tavaravaunussa. Ei meitä hätistellyt muu kuin kylmyys. En ole ollut asunnoton, mutta kyllä Never kuvaili hyvin mitä se on. Jos ei saa maksettua ajoissa tavarsäilössä olevaa, se päätyi rautatieläisten huutokauppaan.

On joukko nuoria, ketkä ihannoivat syrjäytyneitä. En voi ymmärtää asiaa, vaikka omatkin elämänarvot ovat olleet vinksahtaneet nuorena. Nuorena jaksaa enemmän. Jaksaa sellaistakin, mikä ei nyt tulisi kuuloonkaan. Kuten Chaplin sanoi; köyhyydessä ei ole mitään ihannoitavaa. Joillakin on rappioromantiikkaa, ei siinäkään ole mitään ihanoitavaa. Kun näillä rappioromantiikka tulee oikeasti elämään, uskon, että se ihailu loppuu.

Yöllä tulee YLE,n puheella vanhoja arkistopätkiä. Niissä on välillä todella mielenkiintoisia kymmeniä vuosia sitten radiosta tulleita pätkiä. Tulee aina välillä myös Helsingin asuntoloista, jossa haastatellaan siellä olevia ja työntekijöitä. Yöpöydällä radio sammuu tunnin kuluttua. Mitä parempi ohjelma, sitä nopeammin nukahtaa.

Vastaa Viestiin