Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon kaikki muut rikoksiin liittyvät asiat
kakkosurpo
Sherlock Holmes
Viestit: 7432
Liittynyt: Pe Joulu 24, 2010 11:53 pm
Paikkakunta: Jupiter

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja kakkosurpo »

Silenz kirjoitti:
Pe Huhti 16, 2021 4:23 pm
Never kirjoitti:
Pe Huhti 16, 2021 2:44 pm
Silenz kirjoitti:
Pe Huhti 16, 2021 2:44 am
Jaahas, käräjillä pätkähti ehtoollista ja olen ihan ok asian kanssa kun löytyy tätä nykyä duunit, vaimo ja pieni poika, olisin tuohon tuomioon ollut ihan tyytyväinen, mutta syyttäjä vie asiaa ilmeisesti hoviin koska pitäisi kiinteää laittaa. On tämä kyllä yhtä saatanaa. Rosmoiluistakin useampi vuosi ja oikein kiltisti olen ollut, löytänyt vaimon, saanut hänen kanssaan pojan jota rakastan, lopettanut päihteet(paitsi kerran vuodessa pössyttelyä) niin silti pitäisi ukko lykätä istumaan. Eipä tuosta pitkä kakku tulisi, mutta mukavasti lähtisi matto jalkojen alta. Aivan ujosti tekisi mieli pistää nyt haisemaan kunnolla mutta onneksi on noi kaksi jotka pitää tolkun korvien välissä.
Niin Silenz,tämä on tuttu tilanne hyvin monille,myös aikoinaan allekirjoittaneelle.Valitettavasti tehtyjä rikoksia ei saa tekemättömiksi vaikka olisi vuositolkulla puhdasta.Paskaa on tullut tehtyä eikä siitä miksikään muutu vaikka tekaisisi lapsen .Vai pitäisikö rikokset antaa anteeksi kun on hankkinut duunin,vaimon,lapsen ja pössyttelyäkin vain kerran vuodessa ?
Ei hemmetissä, kyllä tuomiot kärsitään, korvaukset maksetaan jne. En sitä kiellä. Harmittaa vaan kun tuohon käräjäoikeuden tuomioon olisin tyytynyt, jos tässä joutuu vuodeksi istumaan, saattaa olla hankalaa taas päästä elämän syrjään kiinni. Tunnen itseni myös sen verran hyvin että sauma ajautua taas rötöstelyyn istumisen jälkeen on melko korkea. No sormet ristiin ja odotellaan mitä Hovi on mieltä.
No tää on tähän ketjuun vähän ennakoiva juttu, tässä ei vielä ole lopullinen tuomio tullut vielä hovista.
Mut jos sulla Silenz on noin liipasimella jatkot, niin kait sä itse tiesi valitset, eikä sitä valitse hovi tai kukaan muukaan, mut ne valinnat on aika lopullisia.
Se on sama juttu kaikilla tahkon pyörittäjillä, itse oot päällikkö omassa elämässäs. Ootko huono vai hyvä päälliikö, niin se on valinta kysymys.
Vituiksi meni, mutta ei haittaa.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 922
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
Pe Huhti 16, 2021 11:06 pm
Never kirjoitti:
Pe Huhti 16, 2021 10:27 pm
Clarence kirjoitti:
Pe Huhti 16, 2021 9:58 pm
Vankilassa kynnys mennä ja käydä Anneksessa oli matalampi. Ei ollut häpeä, mutta Anneksen kamaa oli häpeä asia. Vaikea selventää jos ei ole ollut vankilassa. Jos Annekseen meni vapaaehtoisesti, eikä ottanyt lääkehoitoa, oli meno siihen vankilaan mistä oli tullutkin seuraavalla kuljetuksella. Kuka odotti mielentilatutkimusta, ainakin ennen sen sai halutessa odottaa Anneksessa. En ole itse ollut Anneksessa koskaan. Moni jo Keravalta kävi Anneksessa, ja siitä käynnit jatkuivat Kakolaan asti. Paljon joukossa oli työpinnareita, mutta suurin osa oli Anneksessa asiasta.
Clarence,niin kyllä se oli tietynlainen häpeä olla/käydä Anneksessa.En ole itsekään siellä käynyt enkä myöskään Kakolassa joten en pysty kuvailemaan miltä tuntuu lusia sillälailla ihan oikeesti,jos ymmärrät.Mulla on jokunen kaveri /tuttu joka on läpikäynyt nämä talot ja selvinneet hengissä.Minun yksi parhaista nuoruuden kavereista oli 70 luvun vaihteessa silloin Suomen nuorin pyttytuomion saanut ,ikä vasta n.20 v.Nimenkin voisin laittaa kun kaveri on kuollut ajat sitten mut antaa olla,Uskoisin et Clarence ja Rundi voisi tyypin tunnistaakin mut ehkä YV:llä tai sit ei.
Muistan tuosta tapauksesta jotakin, mutta koska erinäisiä tapauksia oli vaikka kuinka,
en saa auki nauhaa, kuka tuo nuori kaippari oli ja mistä lusi. Todennäköisesti olimme taloissa yhtä aikaa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Yksi henkilö tulee mieleen 70- luvulta. Kuoli syöpään joskus 2000- puolivälin jälkeen, jos on sama. Ainakin puhuivat, että oli Suomen nuorin pyttyläinen. Sivilissä näin viimeksi joskus 2000- luvun alussa.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 922
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tuossa 80- luvun loppupuolella ajelin autolla, kääntyen liikennevaloissa vasemmalle. Kohta näin peilistä poliisiaton vilkkuvat valot. Kerkesin ajatella; onpa vaan komea näky kun poliisiautossa siniset ja punaiset valot vilkkuvat: Sitten huomasin, että heidän tarkoitus oli pysäyttää minut. Pysähdyin ja jäin odottamaan poliisin tuloa. Poliisi tuli ja sanoi, ajokortti, rekisteriote ja tuohon pitkä puhallus. Mittari näytti nollaa ja paperiasiat olivat kunnossa. Poliisi sanoi, että heille on tullut ilmoitus kyseisellä merkillä ja värisellä autolla ajavasta rattijuoposta. Minulla oli kyseisen värinen auto ja sama merkki, mutta täysin selvä. Poliisi sanoi vielä; täytyy ilmoittaa muille partioille, että tehty ilmianto on aiheeton.

Minä inhoan näitä nimettömiä ilmiantajia, ketkä liian usein omissa houreissaan soittelevat poliisille. Vasta lyhyen aikaa sitten kun yksi ihminen aikoi soittaa ilmiannon eräästä autokuskista. Sanoin, etten tykkää sellaisesta, ja eikö olisi reilua käydä sanomassa asia asianomaiselle. Kyse ei ollut rattijuoposta vaan muusta. Rattijuoppous ei ole mikään harmiton huviajelu. Usein rattijuoppo esiintyy itse uhrina. Soittaa putkasta päästyään vaikka aamuyöllä jollekin tutulle, miten oli käynyt. Olin tilanteessa kun mies kertoi kaverinsa soittaneen yöllä, että oli palanut ratista.
Sanoin: Aivan oikein!

Saman 80- luvun lopulla keräsivät kerrostalossa nimilistää yhden vanhan viinanmyyjän häätämiseksi. Kysyin onko miehelle itselleen sanottu asiasta. Ei ole. En tietenkään laita nimeäni tuollaiseen listaan. Joskus tämän asukkaan vieraat aiheuttivat meillekin häiriötä. Menin miehen asunnolle, ja tämä kysyi: Oletko Clarence. Vastasin myöntävästi ja mies tervehti kädestä pitäen. Hän totesi: Clarence, ei hän voi noiden vieraidensa käytökselle mitään. No, asialle ei voinut mitään. Kohta kuitenkin saimme paremmalta paikalta asunnon. Mitään kannetta tähän viinanmyyjään ei jäänyt.

kakkosurpo
Sherlock Holmes
Viestit: 7432
Liittynyt: Pe Joulu 24, 2010 11:53 pm
Paikkakunta: Jupiter

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja kakkosurpo »

Mä olin 90 luvulla ehkä toisenlainen kuin Clarense. Yks idiootti halus välttämättä lähteä älyttömässä kännissä ajelemaan, niin mä laitoin sille pistoolin(lataamaton) käteen ja sanoin sille että pelataan tässä samantien venäläistä rulettia ni ei tartte lähteä ajamaan. Ei pelattu eikä lähtenyt ajamaan, mutta saunaan lähdettiin, eikä saunan taakse.
Ois monta juttua, mutta ei niistä voi kirjoittaa kun on omaisia niillä elossa. Ois deekujuttuja, vähän linnan puoleltakin, jokunen rikoskin jostakin jäänyt muistiin, ja vähän muuallekkin.
Mut elämä menee eteenpäin kohti viimeistä päivää.
Vituiksi meni, mutta ei haittaa.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 922
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vankilassa oli ns. nimimiehiä. Kaikkia ei samalla tavalla erottanut, he olivat vaan ja istuivat omaa tuomiotaan. Tietenkin ne tiesi tai tunsi, kenen temput olivat saaneet paljon julkisuutta. Kassakaappimiehet olivat vankien keskuudessa tuolloin eliittiä. Yksi tällainen asui samalla kongilla, mutta jostain ihme syystä en juuri kiinnittänyt huomiota. Paljon myöhemmin toinen vanki sanoi; hänhän asui samalla kongilla, etkö muista. No en muistanut. Vielä myöhemmin menin siviilissä yhteen asuntoon ja tämä kassakaappimies oli siellä. Heti nähdessään tervehti kädestä pitäen. Olisin tällöin jutellut mielelläni lisää, mutta miehellä oli omat menot. Myöhemmissä jossain kahakassa hän oli kuollut. Lisäksi oli sellaisia, ketkä eivät vielä olleet nimimiehiä, mutta myöhemmin heistä tuli sellaisia. Tunnettu vanki ja nimimies ovat kaksi eri asiaa.

Uskon, että Rundi ja Never sekä muut vankilassa joskus olleet muistavat omalla kohdallaan samanlaisia tapauksia?

Never
Poliisikoira Rex
Viestit: 265
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Clarence kirjoitti:
Su Huhti 18, 2021 3:06 pm
Vankilassa oli ns. nimimiehiä. Kaikkia ei samalla tavalla erottanut, he olivat vaan ja istuivat omaa tuomiotaan. Tietenkin ne tiesi tai tunsi, kenen temput olivat saaneet paljon julkisuutta. Kassakaappimiehet olivat vankien keskuudessa tuolloin eliittiä. Yksi tällainen asui samalla kongilla, mutta jostain ihme syystä en juuri kiinnittänyt huomiota. Paljon myöhemmin toinen vanki sanoi; hänhän asui samalla kongilla, etkö muista. No en muistanut. Vielä myöhemmin menin siviilissä yhteen asuntoon ja tämä kassakaappimies oli siellä. Heti nähdessään tervehti kädestä pitäen. Olisin tällöin jutellut mielelläni lisää, mutta miehellä oli omat menot. Myöhemmissä jossain kahakassa hän oli kuollut. Lisäksi oli sellaisia, ketkä eivät vielä olleet nimimiehiä, mutta myöhemmin heistä tuli sellaisia. Tunnettu vanki ja nimimies ovat kaksi eri asiaa.

Uskon, että Rundi ja Never sekä muut vankilassa joskus olleet muistavat omalla kohdallaan samanlaisia tapauksia?

Kyllä vankiloissa oli nimimiehiä mutta viime vuosisadalla kun ei ollut vielä tätä sosiaalista mediaa niin ei nämä olleet läheskään yhtä kuuluisia kuin nykyiset rawranet.Eikä konnat ennenvanhaan tavoitelleetkaan julkisuutta samalla lailla kuin nykyään.
Suurimmat kirjoitukset lehdissä oli tietysti murhamiehistä jotka aikoinaan vain lusivat omia kakkujaan kaikessa hiljaisuudessa.Pikkuhiljaa alkoivat murhamiehet kuten esim.K .Kulo ,Kanaali-Koskinen ,Janhunen ym erottumaan vankiloissa omilla tempauksillaan ja talossa tehdyillä rikoksilla. Kyllä esim 70 luvulla vankiloissa rikollisten eliittiä olivat kassakaappimiehet,nykyisin kai kadonnut ”ammattiryhmä”.Huumerikollisia ei vielä kovin paljon ollut.KKK eli Kartiokari oli yksi tunnetuimpia alan pioneereja Suomessa jotka osasivat kansainväliset kiemurat,myöhemmin tuli sitten Lusu, Kortekallio jne.
Kuten Clarence jo jutussaan kertoikin siis kaappimiehet olivat rikollisten eliittiä,siinä ei myöskään tarvittu väkivaltaa eikä rikos kohdistunut yleensä yksittäiseen henkilöön ja kyse oli ammattitaidosta.Avattiin se kaappi joko polttamalla tai numerosarjoilla

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 922
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

#" KKK eli Kartiokari oli yksi tunnetuimpia alan pioneereja Suomessa jotka osasivat kansainväliset kiemurat,myöhemmin tuli sitten Lusu, Kortekallio jne.
Kuten Clarence jo jutussaan kertoikin siis kaappimiehet olivat rikollisten eliittiä,siinä ei myöskään tarvittu väkivaltaa eikä rikos kohdistunut yleensä yksittäiseen henkilöön ja kyse oli ammattitaidosta.Avattiin se kaappi joko polttamalla tai numerosarjoilla, " --- Never kirjoittaa.

Jokaisessa Suomen pienessäkin kaupungissa tai kylässä on kuppiloissa viihtyvä juoppo, kuka sanoo olevansa mafia-mies. Se kuka uskoo noita höpinöitä, on eri asia. Eivät tajua, että mafia-miehillä täytyy olla liikemiehen aivot ja taidot. Yksi vanhan ajan vanki arvosti Kartiokaria hyvin korkealle. Oli ollut kuulemma oikea kovanaama. Kari Kulosta yksi mies ei halunnut puhua mitään. Totesi vaan; imppari!

Nämä valkoisilla hampailla leveästi hymyilevät lehtien suosikkipojat, ketkä antavat haastatteluja joka kulmassa eivät ole nimimiehiä. He ovat näitä tunnettuja.

Rikos on aina moitittava teko. Kuitenkin kun rikos kohdistuu johonkin persoonattomaan pankkiin tai vakuutusyhtiöön, ym. rahalaitokseen, ei se käy tunteisiin kuin mitä on kohdistuessaan yksityiseen henkilöön. Nämä valepoliisit ja koronatarkastajat kohdistavat aina rikoksensa kaikista puolustuskyvyttömimpiin, eli vanhuksiin tai jotenkin muuten heikossa asemassa oleviin. Kaksi miestä nahisteli ja näihin valepoliisien sukuihin kuuluva juoksi sivusta ja paukautti toista leukaan. Leukaan lyöty kaatui yllättävästä iskusta suoraan maahan ja hänellä murtui leukaluu. Näytti myöhemmin minulle siitä otettua röntgenkuvaa.

Rundi
Poliisikoira Rex
Viestit: 266
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Su Huhti 18, 2021 6:37 pm
#" KKK eli Kartiokari oli yksi tunnetuimpia alan pioneereja Suomessa jotka osasivat kansainväliset kiemurat,myöhemmin tuli sitten Lusu, Kortekallio jne.
Kuten Clarence jo jutussaan kertoikin siis kaappimiehet olivat rikollisten eliittiä,siinä ei myöskään tarvittu väkivaltaa eikä rikos kohdistunut yleensä yksittäiseen henkilöön ja kyse oli ammattitaidosta.Avattiin se kaappi joko polttamalla tai numerosarjoilla, " --- Never kirjoittaa.

Jokaisessa Suomen pienessäkin kaupungissa tai kylässä on kuppiloissa viihtyvä juoppo, kuka sanoo olevansa mafia-mies. Se kuka uskoo noita höpinöitä, on eri asia. Eivät tajua, että mafia-miehillä täytyy olla liikemiehen aivot ja taidot. Yksi vanhan ajan vanki arvosti Kartiokaria hyvin korkealle. Oli ollut kuulemma oikea kovanaama. Kari Kulosta yksi mies ei halunnut puhua mitään. Totesi vaan; imppari!

Nämä valkoisilla hampailla leveästi hymyilevät lehtien suosikkipojat, ketkä antavat haastatteluja joka kulmassa eivät ole nimimiehiä. He ovat näitä tunnettuja.

Rikos on aina moitittava teko. Kuitenkin kun rikos kohdistuu johonkin persoonattomaan pankkiin tai vakuutusyhtiöön, ym. rahalaitokseen, ei se käy tunteisiin kuin mitä on kohdistuessaan yksityiseen henkilöön. Nämä valepoliisit ja koronatarkastajat kohdistavat aina rikoksensa kaikista puolustuskyvyttömimpiin, eli vanhuksiin tai jotenkin muuten heikossa asemassa oleviin. Kaksi miestä nahisteli ja näihin valepoliisien sukuihin kuuluva juoksi sivusta ja paukautti toista leukaan. Leukaan lyöty kaatui yllättävästä iskusta suoraan maahan ja hänellä murtui leukaluu. Näytti myöhemmin minulle siitä otettua röntgenkuvaa.
Joo, ei niitä nimi- ja luottomiehiä ollut niin runsaasti vielä 70-luvullakaan, eikä 80-luvun puolella. Oli kyllä kuitenkin.
Meikällä sama, matala profiili ja joskus sattui tsäkääkin, että niitä juttuja ei lipsunut lehtiin, kun samaan aikaan oli muuta uutisointia.
Esimerkiksi yksi sarja jäi aikoinaan Etykin ja sen jälkeisten uutisointien varjoon. Ei lehtimiehet vainunneet tulla "apajille" :D
Samoin kävi toisessakin geississä, oli samaan aikaan tunnettuja henkirikos- ja tappo uutisointeja, niin rankka omaisuusrikollinen (minä)
ei ollut merkittävä uutisen arvoinen :D Ja hyvä niin.

Samoin meikän kohdalla ei löytynyt vasikoinnin vikaa koskaan, mutta minua kohtaan sitäkin enemmän. En ollut seinäkiistäjä täysin,
jos nalli oli napsahtanut varmoille, että itse olin mokannut jotakin (valinnut väärää seuraa esimerkiksi), niin pakko oli laskelmoida
ja myöntää jotakin omaan piikkiin...

Vasikoimattomuudesta minut tunnettiin. Kerran sain kiitosta ja "palkkiotakin" Sörkassa vielä 2 vuoden jälkeen tapahtumista, kun yksi
vakio "Luukuistani" joutui lusimaan muista tapauksista hetkeksi. Poliisit oli olleet jyvällä mutta ei täysin koska tieto oli minun varassa.
Minulta poliisit sai ainoastaan tiedon: "ostaja oli harmaatakkinen mies ja nousi Oulun junaan" kun erästä tavara erää peräsivät.
Myönsin kätkennän, en keikkaa.
Jos pari rikos kamua olisi luukkuni tienneet, hän olisi kärynnyt. Mutta koskaan en paljastanut muille omia kontaktejani, hoidin ne yksin.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 922
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Putkan seinille oli ennen kirjoitettu tämän tapaisia: Vaikeneminen on kultaa, vasikoille multaa. Niinpä niin! Moniko näistä kijoittelijoista muisti tämän tosipaikan tullen? Oli sellaisiakin, ketkä polttivat muut, mutta kiistivät oman osuutensa. Ainakin omassa tuttavapiirissä oli miehiä, kenen sanaan pystyi luottamaan. Jos tällainen oli putkassa, sai olla ainakin sen suhteen turvassa. Sama päti toisinpäin. Omistin jutun ja puhuin toisen ulos. Oikeudessa ei yhtään harmittanut, kun itse sai reilu vuoden ja toinen sakot.

Jossain suuressa tapausrikosasiassa täytyy olla suoranainen nero, että onnistuu luikertelemaan jutusta irti. Lisäksi putkassa olija saa jännittää ja pelätä, kuinka muut ovat puhuneet. Nuorenpana koitettiin järkätä, että kenellä oli vähiten mitään missään, omistaisi koko jutun. Joskus onnistui, joskus ei. Naiset ovat monelle se heikkous. Tekijä menee kertomaan tai nainen muuten sakissa kuulee mitä on tapahtunut, se on kohta palaminen edessä. En usko, että tuo asia on miksikään muuttunut. Naisissa on myös todellisia tekijöitä, että heidän kohdallaan asia on eri.

Yksi Hämeen Ruusu, mistä jo taisin mainita, oli sellainen. Aivan kuin jätkä. Näin, että päällyshousujen alla oli miesten kalsarit. Oli ollut sen lähiön kaikkien juoppo naisten kanssa "silleen". Muistan 70- luvun puolivälissä kun tämä vilkas Hämeen Ruusu istui baarissa samassa pöydässä. Pöydässä oli myös nuori iloluoteinen likka. Baariin tuli muutama mustalaismies, ja nainen huusi heidän kielellään jotain. Muistan kun miehet olivat hymyssä suin. Ei tämäkään Ruusu siviilissä kauaa viihtynyt. Taparikollisena aika pian takaisin. Oli aina ystävällinen minua kohtaan. Nykyään sanotaan vilkkaampia: ADHD, vaikka sanoja ei ymmärrä sen tarkoitusta. Tällä naisella sellainen oli ja liukas kieli. Juttua tuli solkenaan ja ei tullut aika pitkäksi.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 922
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Perintätoimistoista mietin, onko kaikki edes laillisia? Televisiossa on tullut paljon maksuhäiriöisten kertomuksia, kuinka ovat syystä tai muuten vaan joutuneet näiden hampaisiin. Siinä on tavallinen ihminen heikoilla. Kun nämä perintäfirmat vaihtavat omistajaa aika usein, siinä on velallinen pyörällä päästään missä nyt mennään. Esimekkinä, (nämä ovat esimerkkifirmoja tapaukseen, ei todellisia) Spektre myy perittävänsä Letrelle. Letre vaihtaa nimeään Sonninpojaksi, Sonninpoika myy asiansa takaisin Spektrelle. Vaihtaa huomenna nimeään Kielo Kanaseksi, niin on hyvin vaikea olla asioista perillä. Jotenkin on mielikuva, että ainakin osaa firmoista pyörittää joku rehellisyyden kanssa rajamailla oleva.

Itse en ole näiden pakkoperinnän kohteena. On kyllä kokemusta. Joskus nuorena tilasin postimyynnistä jotain, ja maksu viivästyi. Tuosta eri vuosikymmenellä 80- luvun lopussa oli velkaa pieni summa. Perintäfirma hätyytteli saataviaan. Tarkoitukseni oli hoitaa asia ja maksaa sinne mennyt tilaus. Jotenkin liikaa hiostivat ja ärähdin: Velallinenkin on ihminen! Ihme kyllä toisessa päässä perintäfirman mies rauhottui ja oli samaa mieltä. Hoidin velan pois.

Mitä kukakin ihmisiltä perii, on hyvä muistaa onko perinnän kohde maksuhaluton vai maksukyvytön.

Rundi
Poliisikoira Rex
Viestit: 266
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ke Huhti 21, 2021 11:34 am
Perintätoimistoista mietin, onko kaikki edes laillisia? Televisiossa on tullut paljon maksuhäiriöisten kertomuksia, kuinka ovat syystä tai muuten vaan joutuneet näiden hampaisiin. Siinä on tavallinen ihminen heikoilla. Kun nämä perintäfirmat vaihtavat omistajaa aika usein, siinä on velallinen pyörällä päästään missä nyt mennään. Esimekkinä, (nämä ovat esimerkkifirmoja tapaukseen, ei todellisia) Spektre myy perittävänsä Letrelle. Letre vaihtaa nimeään Sonninpojaksi, Sonninpoika myy asiansa takaisin Spektrelle. Vaihtaa huomenna nimeään Kielo Kanaseksi, niin on hyvin vaikea olla asioista perillä. Jotenkin on mielikuva, että ainakin osaa firmoista pyörittää joku rehellisyyden kanssa rajamailla oleva.

Itse en ole näiden pakkoperinnän kohteena. On kyllä kokemusta. Joskus nuorena tilasin postimyynnistä jotain, ja maksu viivästyi. Tuosta eri vuosikymmenellä 80- luvun lopussa oli velkaa pieni summa. Perintäfirma hätyytteli saataviaan. Tarkoitukseni oli hoitaa asia ja maksaa sinne mennyt tilaus. Jotenkin liikaa hiostivat ja ärähdin: Velallinenkin on ihminen! Ihme kyllä toisessa päässä perintäfirman mies rauhottui ja oli samaa mieltä. Hoidin velan pois.

Mitä kukakin ihmisiltä perii, on hyvä muistaa onko perinnän kohde maksuhaluton vai maksukyvytön.
Jos on selkä seinää vasten ja velkaa tarpeeksi, ei noista perintätoimistoista kannata välittää pätkääkään.
Heillä kun ei ole mitään tosiasiallista valtaa mihinkään, niin kuin ulosottomiehellä on. Perintätoimistot eivät voi mennä ihmisten tileille jne.
Heidän ainoa mahdollisuus vaikuttaa on viedä velka oikeuteen ja sitten ulosottoon. Ulosottokaan ei ota määrää enempää.
Ja jos on esimerkiksi takuueläkkeellä, eipä ole mistä ottaa ja ulosottohan ei vie enää käyttötarvikkeita, huonekaluja, telkkareita eikä vaatteita.
Ainoastaan jos ne ovat kalliita ja huippulaatua ja UO saa sen tietää. Sitten voivat tulla kurkkaamaan.
Ihmisen ottaa turhan ankaria paineita veloistaan. Pitäisi osata laskelmoida kylmästi, mihin pystyy ja jos liian tiukkaa, silloin kannattaa antaa mennä vaikka luottotietojen kuin rimpuilla. Menee ne joka tapauksessa ennen pitkää.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 922
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
Ke Huhti 21, 2021 11:35 pm
Clarence kirjoitti:
Ke Huhti 21, 2021 11:34 am
Perintätoimistoista mietin, onko kaikki edes laillisia?pois.

Mitä kukakin ihmisiltä perii, on hyvä muistaa onko perinnän kohde maksuhaluton vai maksukyvytön.
Jos on selkä seinää vasten ja velkaa tarpeeksi, ei noista perintätoimistoista kannata välittää pätkääkään.
Heillä kun ei ole mitään tosiasiallista valtaa mihinkään, niin kuin ulosottomiehellä on. Perintätoimistot eivät voi mennä ihmisten tileille jne.
Heidän ainoa mahdollisuus vaikuttaa on viedä velka oikeuteen ja sitten ulosottoon. Ulosottokaan ei ota määrää enempää.
Ja jos on esimerkiksi takuueläkkeellä, eipä ole mistä ottaa ja ulosottohan ei vie enää käyttötarvikkeita, huonekaluja, telkkareita eikä vaatteita.
Ainoastaan jos ne ovat kalliita ja huippulaatua ja UO saa sen tietää. Sitten voivat tulla kurkkaamaan.
Ihmisen ottaa turhan ankaria paineita veloistaan. Pitäisi osata laskelmoida kylmästi, mihin pystyy ja jos liian tiukkaa, silloin kannattaa antaa mennä vaikka luottotietojen kuin rimpuilla. Menee ne joka tapauksessa ennen pitkää.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Näin se on Rundi. Itsellä ei ole ulosotossa, eikä perinnässä mitään. Kirjoittelin tuon kun niin monella on, lisäksi kun tuli mieleen, onko pikavippi firmoilla ja perintätoimistoilla samat omistajat?

Esimerkki.

Miss. X on velkaa pankille 500 euroa. Miss X,n tilille samaan pankkiin tulee 1000 euroa. Pankilla ei ole oikeutta ottaa ominpäin saataviaan. Pankin on laitettava perintään tai ulosottoon velkansa.

Avatar
Luupää
Perry Mason
Viestit: 3818
Liittynyt: To Heinä 10, 2008 10:03 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Luupää »

tokkaukko kirjoitti:
Pe Huhti 16, 2021 11:00 pm
Silenz kirjoitti:
Pe Huhti 16, 2021 2:44 am
Jaahas, käräjillä pätkähti ehtoollista ja olen ihan ok asian kanssa kun löytyy tätä nykyä duunit, vaimo ja pieni poika, olisin tuohon tuomioon ollut ihan tyytyväinen, mutta syyttäjä vie asiaa ilmeisesti hoviin koska pitäisi kiinteää laittaa. On tämä kyllä yhtä saatanaa. Rosmoiluistakin useampi vuosi ja oikein kiltisti olen ollut, löytänyt vaimon, saanut hänen kanssaan pojan jota rakastan, lopettanut päihteet(paitsi kerran vuodessa pössyttelyä) niin silti pitäisi ukko lykätä istumaan. Eipä tuosta pitkä kakku tulisi, mutta mukavasti lähtisi matto jalkojen alta. Aivan ujosti tekisi mieli pistää nyt haisemaan kunnolla mutta onneksi on noi kaksi jotka pitää tolkun korvien välissä.
Nii että sinä saisit aina sillon tällön poltella huumeita ja duunata rikoksia,vaikka kerran vuodessa ja nyt vituttaa jos joudut vankilaan?

Sinnehän sinä kuulut,se on sinun paikka.
Jos haluaa olla kotona niin kannattaa ainaki olla tekemättä rikoksia näin ensi alkuun,jos ei muuten niin älä ainakaan enempää lapsia tee jos olet tuollainen tötterö joka ei ymmärrä että tehdyn rikoksen jälkeen on vankilaan meno edessä oli lapsia tai ei.

Lapsi parka,isi vielä suunnittelee internetissä että alkaa kunnolla rötösteleen jos tulee linnareissu.Mahtava idea muuttaa vuoden lusiminen vaikka 10 vuodeksi ja ainoa syy siihen oli että ensin tuli tehtyä huumepäissään rikoksia josta tuli linnaa,ihme homma saatana,haluiasi olla kotona rauhassa eikä linnassa, vuosi tuli niin siksi tein lisää ku harmitti..?

Käytköhän nyt ihan kaikilla pytyillä?
Ei taida käydä, ei. Aikamoista nyyhkimistä kyllä tuo Silenzin tilitys. Voi voi kun on NIIIN väärin että rikoksesta seuraa rangaistus! Yhyyy! Omaan napaan tuijottelu näkyy ajavan jopa "pojan jota rakastan" edun edelle. Monien mielestä ehdollinen ei edes mikään rangaistus ole. Kai nyt ehtoolliseen "tyytyy" mielellään joka konna.

Ei pidä tehdä jekkua ellei kestä kakkua, kuuluu vanha sanonta.

Oletkos Silenz uhrannut ajatustakaan rikostesi uhreille ja heidän tilanteelleen? Onko joltakulta heistä lähtenyt matto jalkojen alta? Kai olet työssäkäyvänä kunnon kansalaisena muistanut hyvittää aiheuttamasi vahingot? Senhän voi tehdä ihan vapaaehtoisestikin, jos siltä tuntuu. Onko tuo juolahtanut mielesi viereenkään? Tunnetustihan korvausten saaminen oikeusteitse on hidasta, työlästä ja epävarmaa.
Kun linkität niin kopioi teksti samalla ketjuun, koska monet linkit lakkaavat ajan mittaan toimimasta ja asia katoaa bittiavaruuteen.

Rundi
Poliisikoira Rex
Viestit: 266
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
To Huhti 22, 2021 11:01 am
Rundi kirjoitti:
Ke Huhti 21, 2021 11:35 pm
Clarence kirjoitti:
Ke Huhti 21, 2021 11:34 am
Perintätoimistoista mietin, onko kaikki edes laillisia?pois.

Mitä kukakin ihmisiltä perii, on hyvä muistaa onko perinnän kohde maksuhaluton vai maksukyvytön.
Jos on selkä seinää vasten ja velkaa tarpeeksi, ei noista perintätoimistoista kannata välittää pätkääkään.
Heillä kun ei ole mitään tosiasiallista valtaa mihinkään, niin kuin ulosottomiehellä on. Perintätoimistot eivät voi mennä ihmisten tileille jne.
Heidän ainoa mahdollisuus vaikuttaa on viedä velka oikeuteen ja sitten ulosottoon. Ulosottokaan ei ota määrää enempää.
Ja jos on esimerkiksi takuueläkkeellä, eipä ole mistä ottaa ja ulosottohan ei vie enää käyttötarvikkeita, huonekaluja, telkkareita eikä vaatteita.
Ainoastaan jos ne ovat kalliita ja huippulaatua ja UO saa sen tietää. Sitten voivat tulla kurkkaamaan.
Ihmisen ottaa turhan ankaria paineita veloistaan. Pitäisi osata laskelmoida kylmästi, mihin pystyy ja jos liian tiukkaa, silloin kannattaa antaa mennä vaikka luottotietojen kuin rimpuilla. Menee ne joka tapauksessa ennen pitkää.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Näin se on Rundi. Itsellä ei ole ulosotossa, eikä perinnässä mitään. Kirjoittelin tuon kun niin monella on, lisäksi kun tuli mieleen, onko pikavippi firmoilla ja perintätoimistoilla samat omistajat?

Esimerkki.

Miss. X on velkaa pankille 500 euroa. Miss X,n tilille samaan pankkiin tulee 1000 euroa. Pankilla ei ole oikeutta ottaa ominpäin saataviaan. Pankin on laitettava perintään tai ulosottoon velkansa.
Juu nuo kierrättävät perintäfirmat ovat olleet syynissä pitkän aikaa.
Heistä joiltakin viety oikeudetkin. Mutta hokkus pokkus perustaneet uuden ja myyneet sille saatavansa.
Kuluttajavirasto loikkii heidän jäljissään jatkuvasti.

Yksi firma, joka menetti oikeudet, yritti periä minulta yli 3000 saatavaa vuodelta 2011. Vei sen käräjille asti.
Olin äimänä (olisiko ollut nimi kaima, en tiedä?) ja tein tosi vastineet. Nimittäin olin firman, jolle olin muka velkaa,
luottoasiakas v 2011 ja olin sitä tammikuuhun 2019 saakka. Kysyinkin käräjävastineessa, miksi minulle annettiin
luottoa 8 vuoden ajan, vaikka olin muka velkaa yli 3000. Saatava meni nurin ja firmakin menetti perintäoikeudet,
oli heillä niin paljon häikkää.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 922
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Mitä olen kuullut, ei vanhoissa vankiloissa ole mitään samaa kuin ulkoseinät. Vankiloissa on paremmat olot, mutta asukkaista en tiedä, kun en montaa nykyajan vankia tunne. Vankilat ovat niin osastoituja, ettei pääse enään käymään toisilla osastoilla kuten ennen. Ennen kun käveli portaat ylös tai alas, siinä ei ollut vaikeuksia. Nyt on! Ei pääse.

Muuan Jorkka, kenestä olen ennenkin maininnut jotain, tuli mieleen. Jorkka oli vankiloissa Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja Tanskassa. Hänellä oli ihmeellinen taito saada baariin kuin baariin porttikielto. Miehellä oli kantava ääni, joka kuului aina kun mies oli korkannut. Koulukodissa oli oppinut painimaan ja Kakolassa nostamaan rautaa. Suurehkossa baarissa kuului isoäänisen Jorkan ääni. Hän repi itseltään yläkropan paljaaksi ja alkoi tehdä samanlaisia liikkeitä kuin bodarit lavalla. Monia nauratti mutta mies itse oli tosissaan. Puntteja mies oli nostanut, sen näki, mutta en jaksa muistaa kuinka näytelmä päättyi.

Ammatiltaan Jorkka oli maalari. Tämän taidon lisäksi hän oli kommunisti. Moni muistaa ennen vanhaan kun vappuna kommunistit marssivat tietyn matkan, ja se loppui tiettyyn paikkaan. Kulkue oli suhteellisen pitkä, siinä oli jos jonkinlaista banderollia ja huutelivat iskulauseitaan. Tätä kulkuetta seurasivat ihmiset reitin varrella sivussa. Katsojia oli paljon. Itsekin katselin kulkuetta ja sen vieressä marssi totinen ja pahantuulinen Jorkka. Miestä ei ollut humalatilan vuoksi otettu marssiin, mutta päätti kulkea saman reitin kulkueen vieressä.

Vastaa Viestiin