Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ma Joulu 27, 2021 11:45 pm
Joskus ennenkin maininnut, että persoonallisuushäitiöt olivat 70- luvulla tuomiota alentava seikka. Niinpä varsinkin akantaposta oli vakio se 6-vuotta. Useilla näillä akantappajilla oli jo uusi nainen, ennen kuin hovista oli tullut päätös entisestä akasta. Siellä kongilla nämä puivat miten tapaaminen oli mennyt, ilmeestä päätellen kummallakin hyvin. Tuolloin monet vankilat olivat ääriään myöten täynnä, joten yhden olo lintsillä ei ollut harvinaista. Yksi akantappaja oli putsarina ja aina narisi, kuinka meidän tulisi putsata pöytä. Pöytä ei ollut likainen, mutta ei tämän putsarin mieleisessä järjestyksessä. Sama ukko oli pannareita jakaessaan laittanut erikoisen suuren palan itselleen. Muuan nuorimies oli asiasta erimieltä, ja nappasi sen suuren palan putsarin tarjoiluastialta. Tästä putsari raivostui, mutta mitä ja kelles valitat. Hyvin usein ryyppyremmissä tapahtuneista tapoista saivat saman tuomion, eli 6-vuotta.

Nykyisin on harvinaista, että pelkällä persoonallisuuden häiriöllä saa alentuneesti syyntakaisena tuomion. Häiriön täytyy nykyisin olla niin syvä, että se lähentelee jo mielisairautta. En tiedä, mutta veikkaisin, että tulevaisuudessa nämä vakavammat lähellä mielisairautta olevat voivat joutua pakkohoitoon Niuvaan tai Mustasaareen. Yhdessä keskusvankilassa pojat pelleilivät lausunnoillaan, assosiopaatti ym. Sosiopaattinen luonnehäiriö oli vielä 80- luvulla erilainen mitä nyt.
Hyvä teksti hävisi.
Pitää kirjoittaa uusiksi.
Muistan 70 luvulta joitakin ensikertalaisia akantappajia. Vakio tuomiot pyöri 5 - 6 vuoden pinnassa. Vaikka osa tapauksia oli sellaisia, että niissä haiskahti jonkunlainen suunnitelmallisuus. Tänä päivänä menisi helposti murhana.
En muista, että kukaan ensi kertalainen olisi saanut esimerkiksi 7 - 9 vuotta.
Kaksi kaipparia muistan, olivat nokalla yhtä aikaa, toinen taisi olla Kvist tai Qvist nimeltään, tappoi ryyppykaverinsa. Taisi olla Karkkilassa tai Vihdissä. Väitti ettei muista ja mielentila päälle, niin 5 vuotta kilahti. Toinenkin sai saman verran känni taposta.
Yksi hampurilaisbaarin portsari, oliko joku Vaittinen, ampui kaverinsa kotonaan. Mustasukkaisuusjuttu. Kaveri meni vaatekaappiin, tyyppi latasi aseen ja ampui oven läpi vissiin 2 - 3 laukausta. Murhahan se olisi ollut. Tappona läpi, sai muistaakseni 6 vuotta.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Televisiossa 90- luvulla oli joku vankilassa ollut filosofityyppinen mies. Oli täyttä ymmärrystä vailla olevana saanut tuomion murhanyrityksestä. Mies ei ollut tuttu, ja sitäpaitsi oma alakulttuuri oli jo historiaa. En muista miksi tämä oli raahattu ohjelmaan, enkä muista ohjelmaa. Siinä kertoili oman näkemyksen kautta vankilaelämää. Saunasta sanoi; herkkä hetki kun joku lauteilla koskettaa, eikä sitä saisi pilata. Itse sanon: Höpö höpö! Omaan vapautumiseen oli jotain pari vuotta ja nostelin painoja. Ilmeisesti nostojen tulos näkyi kropassa kun yksi ensikertalainen takaapäin otti selästä kiinni. Samassa kun tunsin kosketuksen hyppäsin toisinpäin. Nuori säikähti ja sanoi: Ei hän muuta, mutta punttien nosto näkyy kropassa. Pojalla oli puhtaat jauhot pussissa ja teko oli ajattelematon, joten se tuli ja meni.

Tuttu mies toimi villin lännen malliin ja paukutteli pyssyllä. Ketään ei kuollut, mutta tekijä sai pitkän tuomion. Kerroin tuon filosofi- episodin hänelle, ja hän muisti telkkarissa olleen tyypin. Kumpikin oli ollut Hämeen läänillä. Filosofi oli putsarina ja kun tunari oli, oli pihvien lasku mennyt pieleen. Kaverini oli sanonut: Kuuleppa ukko nyt sinä vaikka taiot pihvit, mutta tuot saman kuin muillekin. Tiesin, että kaverini oli tosissaan, tiesin myös millainen hän oli suuttuessaan. Filosofi putsari kävi jossain ja toi pihvin kaverilleni

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus Kakolan ollessa vielä toiminnassa, ajoimme sinne ylös. Vartija hyppäsi heti kopista ja kerroin syyn siinä oloon, saako ottaa valokuvan? Vartija oli yllättävän ystävällinen ja sanoi: Täytyisi kuvaan olla vartiopäällikön lupa. Aloin peruuttaa pois, mutta samassa oli lähdössä vankilan oma-auto, tumman sininen VW Transportertteri. Kuskin viereinen vartija oli hyvin närkästyneen ja epäluuloisen näköinen. Tummennettujen lasien takaa pystyi kuitenkin huomaamaan muutaman henkilön. Ilmeisesti siirtokuljetukseen Turun rautatieaemalle vienti.

Kun teki rikoksen jossain pienellä paikkakunnalla, saattoi joutua matkalla vankilaan olemaan usean eri poliisilaitoksen putkassa, ennen perille pääsyä. Tuolloin putkat olivat suttuisia. Patja saattoi olla puoliksi revitty ja viltti mikä lie. Puhun vanhoista ajoista. Nykyään on asiat kuulemma toisin. Yhdellä paikkakunnalla vartioilla oli ilmeisesti ruokatunti. Toilettiin meni mies kenen selässä luki; Rikosseuraamusvirasto. Ainakin omalla kohdalla tilanne vanhasta muistista sähköistyi. Vankilan autolla näissä kuljetuksissa oli aina kolme vartijaa. Poliisilaitokselta toiselle oli kaksi poliisia. Vanhan mustamaijan perätila oli takaovista hytin seinään, ja penkit olivat reunoilla. Olla pitkä matka tuollaisessa oli puuduttavaa. Ehkä vielä pahempi on nykyinen pieni tila perällä. Vanginkuljetus autossa meitä nuorisorikollisia oli joitakin, sekä vanhempia venkuloita. Kahden kaupungin välillä oli ratsia, vankilan auto pysäytettiin ja kuljettajaa puhallutettiin. Ainakin me nuoret saimme kunnon naurut.

Helsingistä Orimattilaan mennessä poliisiadiosta kuului: Huomasitteko vauhtia mitä ajoitte!

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
To Tammi 06, 2022 12:42 am
Joskus Kakolan ollessa vielä toiminnassa, ajoimme sinne ylös. Vartija hyppäsi heti kopista ja kerroin syyn siinä oloon, saako ottaa valokuvan? Vartija oli yllättävän ystävällinen ja sanoi: Täytyisi kuvaan olla vartiopäällikön lupa. Aloin peruuttaa pois, mutta samassa oli lähdössä vankilan oma-auto, tumman sininen VW Transportertteri. Kuskin viereinen vartija oli hyvin närkästyneen ja epäluuloisen näköinen. Tummennettujen lasien takaa pystyi kuitenkin huomaamaan muutaman henkilön. Ilmeisesti siirtokuljetukseen Turun rautatieaemalle vienti.

Kun teki rikoksen jossain pienellä paikkakunnalla, saattoi joutua matkalla vankilaan olemaan usean eri poliisilaitoksen putkassa, ennen perille pääsyä. Tuolloin putkat olivat suttuisia. Patja saattoi olla puoliksi revitty ja viltti mikä lie. Puhun vanhoista ajoista. Nykyään on asiat kuulemma toisin. Yhdellä paikkakunnalla vartioilla oli ilmeisesti ruokatunti. Toilettiin meni mies kenen selässä luki; Rikosseuraamusvirasto. Ainakin omalla kohdalla tilanne vanhasta muistista sähköistyi. Vankilan autolla näissä kuljetuksissa oli aina kolme vartijaa. Poliisilaitokselta toiselle oli kaksi poliisia. Vanhan mustamaijan perätila oli takaovista hytin seinään, ja penkit olivat reunoilla. Olla pitkä matka tuollaisessa oli puuduttavaa. Ehkä vielä pahempi on nykyinen pieni tila perällä. Vanginkuljetus autossa meitä nuorisorikollisia oli joitakin, sekä vanhempia venkuloita. Kahden kaupungin välillä oli ratsia, vankilan auto pysäytettiin ja kuljettajaa puhallutettiin. Ainakin me nuoret saimme kunnon naurut.

Helsingistä Orimattilaan mennessä poliisiadiosta kuului: Huomasitteko vauhtia mitä ajoitte!
Vielä 80 luvulla, ellei myöhemminkin, oli käytäntö, ettei voinut mennä tapaamaan ketään pitkään aikaan jos oli ollut itse vankilassa.
Ainakaan samaan vankilaan, mistä oli vapautunut. Siinä oli kai raja, mikä piti olla vapaana "puhtaana", että pystyi tapaamaan.
Sörkassa taisi olla raja 6 - 12 kk lärvi ulkona. Eri asia jos lusimassa oli oma lähisukulainen.

Kun vapauduin Sörkasta helmikuussa -83, kävin jo juhannuksena Hämeenlinnassa tapaamassa yhtä naista. Ja siitä eteenkin päin säännöllisesti.
Siellä ei ollut historiikkia eikä minua tunnettu. No, sama olisi onnistunut varmaan muissakin etä vankiloissa.
Proidikin oli Sörkassa samaan aikaan, mutta sitä näin muutenkin koska hän oli jo siviilitöissä kesällä 1983.

Yksi jännä yksityiskohta oli siinäkin. Pojulassa niillä oli viiden hengen kimppa veikkaus, muistelen että oli vakio tai ravi, ja ne voittivat lähes 75 000 markkaa.
Porukan vetäjä, talousrikollinen, oli vapautumassa ja olisi voinut tehdä jopa ohikkaan. Ei tehnyt. Nosti Hakaniemen Postipankista koko summan ja tilitti jokaisen pankkitilille tasasummat lähes 15 000 markkaa.
Vuokrasin proidille omakotitalon, kävin tekemässä vuokrasopimukset ja maksoin takuuvuokrat proidin rahoilla. Hän kun oli vanki päivätkin, mutta vapautui elokuussa. Muutin sinne itsekin pois alivuokralaiskämpästä.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Tähänkin ketjuun mahtuu juttua jos toistakin.
Sana vapaa :D

Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Tuo on kyllä harvinaista, venkulat tuntien. Olipahan kevyemmät peitot sitten tällä kaverilla eikä tarvinnu pälyillä.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Tiukkameno kirjoitti:
To Tammi 20, 2022 5:20 pm
Tuo on kyllä harvinaista, venkulat tuntien. Olipahan kevyemmät peitot sitten tällä kaverilla eikä tarvinnu pälyillä.
Juu kyllä se reiluus olisi erittäin arvostettu juttu edelleen tekijöiden keskuudessa.
Mutta aika yleisiä oman väen tekemät ohikkaat, mitä kuullut juttuja. Sitten on porrastus alakastista ylös.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
Ti Helmi 01, 2022 5:36 pm
Tiukkameno kirjoitti:
To Tammi 20, 2022 5:20 pm
Tuo on kyllä harvinaista, venkulat tuntien. Olipahan kevyemmät peitot sitten tällä kaverilla eikä tarvinnu pälyillä.
Juu kyllä se reiluus olisi erittäin arvostettu juttu edelleen tekijöiden keskuudessa.
Mutta aika yleisiä oman väen tekemät ohikkaat, mitä kuullut juttuja. Sitten on porrastus alakastista ylös.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Asia jota en ole koskaan ymmärtänyt on seuraava. Siipimies saa olla siivellä niin kauan kuin vain tavaraa ja juotavaa riittää. Jossain välissä nukahtaa tai käy pois tämä kenen aineet ovat. Nyt siipimies ottaa kaikki, eli kotirosvo tekee ohikkaan. Siipimies menee toiseen paikkaan aineet mukanaan harrastamaan samaa. Sitten saakin kiertää ja kauan tuota tekoa.

Olihan linnassa näitä velka- tai itkuväänäsiä, ketkä olivat vetäneet kaikki aina ohi ja vasikoineet. Vuodesta toiseen!

Kongilla käveli vankilan kanta-asuja poski turvoksissa ja mustana. Kysyin ihmeissäni: Mitä nyt on tapahtunut? Mies oli periaatteen mies. Hän kertoi, että joskus siviilissä vuosia sitten rahoissaan oli hänen seurue ottanut taksin. Porukkaa oli ollut niin paljon, että jonkun oli jäätävä pois. Tämä rannalle jäänyt asui samassa sellissä kanta-asukkaan kanssa, ja pillerihumalassa oli posauttanut nyrkillä kanta-asukasta. Kanta-asukas oli lyöjä itsekin.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Pidätysajan jälkeen meidät vietiin lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Asuin kolmosella ja kohta oveen koputettiin. Talon pintamiehiä, tuttu jo vuosien takaa tuli selliin ja laittoi ison Nessin kaapin päälle. Ei puhunut mitään ja poistui. Kun pääsin ostoille luonnollisesti maksoin tuon Nessin takaisin. Kahdella eri vuosikymmenellä tämä pintamies oli aina yhtäaikaa kiinni. Hän oli myös niitä, kenelle kertyi juttuja ja kun ne tuli hovista alas, oli tuomio pitkä. Lentopallo ja punttimiehiä. Vankilassa alkoi sisukset reistata. Oli viimeisellä tuomiolla myös vankisairaalassa ja sieltä kotikaupungin sairaalaan. Mies parhaassa iässä ja syöpä. Kävin katsomassa sairaalassa kun poislähtö oli päivistä tai tunneista kiinni. Siinä petillä maatessaan hän kysyi minulta: Mitä sinulle kuuluu? Hämmästyin kuolevan kysymystä, koska usein ei eläviä ja terveitä kiinnosta toisen kuulumiset.

Olen ollut joidenkin linnan miesten hautajaisissa, joskus kantamassakin. Meitä kuusi entistä venkulaa kannoimme yhden kappelilta hautapaikkaan. Muistotilaisuudessa naiset tekivät lihavia voileipiä ja kahvia oli. Yksi vanhan ajan vanki vähän elvisteli naisille joskus tekemästään suuremmasta keikasta. Itse huomasin, että aivan turhaan koitat tehdä vaikutusta näihin naisiin, sillä heitä ei rikoshistoria kiinnosta. Tarjottavat olivat hyvät, ja jäljelle jäi kasa hyviä leipiä. Pari henkilöä muisteli seisten muille vainajaa, ja kokemuksia, jotka liittyivät häneen. Yksi vajaa kolmekymppisenä vankilauran aloittanut paljasti todellisen luonteensa, kun tilaisuuden loppuessa otti leipäpinosta suurimman osan. Jäi siitä muillekin purtavaa, mutta ahne on ahne myös vainajan muistotilaisuudessa.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
To Helmi 03, 2022 4:48 pm
Pidätysajan jälkeen meidät vietiin lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Asuin kolmosella ja kohta oveen koputettiin. Talon pintamiehiä, tuttu jo vuosien takaa tuli selliin ja laittoi ison Nessin kaapin päälle. Ei puhunut mitään ja poistui. Kun pääsin ostoille luonnollisesti maksoin tuon Nessin takaisin. Kahdella eri vuosikymmenellä tämä pintamies oli aina yhtäaikaa kiinni. Hän oli myös niitä, kenelle kertyi juttuja ja kun ne tuli hovista alas, oli tuomio pitkä. Lentopallo ja punttimiehiä. Vankilassa alkoi sisukset reistata. Oli viimeisellä tuomiolla myös vankisairaalassa ja sieltä kotikaupungin sairaalaan. Mies parhaassa iässä ja syöpä. Kävin katsomassa sairaalassa kun poislähtö oli päivistä tai tunneista kiinni. Siinä petillä maatessaan hän kysyi minulta: Mitä sinulle kuuluu? Hämmästyin kuolevan kysymystä, koska usein ei eläviä ja terveitä kiinnosta toisen kuulumiset.

Olen ollut joidenkin linnan miesten hautajaisissa, joskus kantamassakin. Meitä kuusi entistä venkulaa kannoimme yhden kappelilta hautapaikkaan. Muistotilaisuudessa naiset tekivät lihavia voileipiä ja kahvia oli. Yksi vanhan ajan vanki vähän elvisteli naisille joskus tekemästään suuremmasta keikasta. Itse huomasin, että aivan turhaan koitat tehdä vaikutusta näihin naisiin, sillä heitä ei rikoshistoria kiinnosta. Tarjottavat olivat hyvät, ja jäljelle jäi kasa hyviä leipiä. Pari henkilöä muisteli seisten muille vainajaa, ja kokemuksia, jotka liittyivät häneen. Yksi vajaa kolmekymppisenä vankilauran aloittanut paljasti todellisen luonteensa, kun tilaisuuden loppuessa otti leipäpinosta suurimman osan. Jäi siitä muillekin purtavaa, mutta ahne on ahne myös vainajan muistotilaisuudessa.
Tuosta lääninvankiloihin joutumisesta olen kirjoittanut kirjassanikin.
Se on eräänlainen dilemma niille, kenellä ei ole luottokontakteja siviiliin. Eli niin sanotusti "huolto ei pelaa" ja jos on pee aa ja läänillä ei ole luottotuttuja, joilta lainata, se on tupakantuskaiselle paha paikka. Ilman kahvia pärjää kyllä.
Suurin osahan taparikollisista jää kiinni perseauki ja tuulenhuuhtomalla paidalla. Omalta ajalta tiedän useita, jotka tunnustaneet heti, että pääsisivät ulos tai läänille, jossa sentään mahdollisuus edes pummata sätkä silloin tällöin.

Toinen ongelma (70-luku) jäädä kiinni lennosta, ei katetta päällä kovin paljon (ja jos liikaa, poliisi takavarikoi rahat epäilyksellä "rikoksella hankittu") ja istuit pidätettynä täydet 17 ja siitä läänille kiisto pohjilla eli lääninvankilassa olit tarkkailussa edelleen, kehen otat yhteyttä, mitä kirjoitat, koska varastetun tavaran ostajat pimennossa edelleen. Ei siinä voinut lähettää kirjettä luukuille, olen bosessa, lähettäkää rahaa. Mutta muutenkin rosvon oikeussuoja oli heikko ja poliisin mielivallan alainen.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti: "Yksi vajaa kolmekymppisenä vankilauran aloittanut paljasti todellisen luonteensa, kun tilaisuuden loppuessa otti leipäpinosta suurimman osan. Jäi siitä muillekin purtavaa, mutta ahne on ahne myös vainajan muistotilaisuudessa."

Tuossa olisi aihetta jopa tutkimukseen asti.
Niin paljon on tullut nähtyä "ahneutta" taloissa, siviilissä, laivoilla, hotellien aamiais- tai puffettipöydissä :D Että mistä se kumpuaa?

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Jostain syystä, kun sivu tulee täyteen, ei seuraavan sivun ensimmäinen viesti näy, vaikka näkee ilmoituksista, että sellainen on kirjoitettu?
Esimerkiksi tänään kello 21.21 ?

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
Pe Helmi 04, 2022 7:50 pm
Clarence kirjoitti: "Yksi vajaa kolmekymppisenä vankilauran aloittanut paljasti todellisen luonteensa, kun tilaisuuden loppuessa otti leipäpinosta suurimman osan. Jäi siitä muillekin purtavaa, mutta ahne on ahne myös vainajan muistotilaisuudessa."

Tuossa olisi aihetta jopa tutkimukseen asti.
Niin paljon on tullut nähtyä "ahneutta" taloissa, siviilissä, laivoilla, hotellien aamiais- tai puffettipöydissä :D Että mistä se kumpuaa?
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Rikoksen laadusta voi joskus päätellä ahneudesta, varsinkin lähes aina kun on perintöä koskeva asia. Väkivaltarikoksessa ei ehkä ole sellaisesta kysymys, tosin aina ei niistäkään voi sanoa mistä väkivalta johtuu. Joskus aikaa sitten keskustan tuntumassa 80- luvulla oli pelastusarmeijan joulupata. Sen alla laatikoita, joita tarvitsija sai ottaa tarpeeseen. Ohi mennessä sain huomata kun vanhempi pariskunta lastasi tavaraa potkukelkkaan: Tämä vielä, vielä tuo, .... jne. kunnes putkuriin ei enempää mahtunut. Padan valvoja ei puuttunut asiaan mitenkään. Kaipa ajatteli, että menee tarpeeseen, ja uskoi pariskunnan vilpittömyyteen. Itse taas sivusta huomasin röyhkeän ahneuden.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Itselläkin oli joitakin niin sanottuja vapaanjalan juttuja; pidätettynä yleensä 7 -10 vuorokautta ja ulos. Kerran pääsin jopa 16 vuorokauden pidätyksen jälkeen, kun tutkijalta loppui pelimerkit :D

Eräs tilanne, että olin käymässä paikassa, jonne ilmestyi P-partio hakemaan kahta tyyppiä kuulusteluihin jostain mitättömästä asiasta. Toisella Jepellä klikkasi joku intuitio ja se halusi väen väkisin tietää kuka olen ja asunko siinä talossa. Totta kai tiesin, että hakuja saattaa olla päällä, joten ekana meinasin vanhanaikaista antaa vääriä tietoja. Mutta kun ei ollut minkään valtakunnan papereita, annoin omat tietoni luottaen tuuriin.

Tuuria ei ollut, kiinni ja kuljetus Vantaalle. Siellä odotti valmis juttu sekkiväärennöksiä parikymmentä pöytäkirjoineen; asianomistajat ja todistajat olivat puhuneet - vain minä olin ollut kateissa 3 - 4 kuukautta. Taskujen tyhjennys rahat, kampa, vyö, kello pois. Ne kirjattiin, mutta siihen aikaan harvoin pyysivät pidätetyn allekirjoitusta, mitä häneltä on otettu pois. Vain tupakat ja sytkärin sain pitää. Avaimia ei ollutkaan koskaan, mutta säilykelokerojen avaimia silloin tällöin.

Oli aikaa ilta ja yötä päin miettiä, että työttömäksi ja asunnottomaksi minulla oli rahaa "liikaa" Satasia 6 tai 7 kpl kukkarossa. Irrallisena rypistyneitä kymppejä, vitosia ja kolikoita - pois otettuna. Puhutaan siis markka-ajasta. Mutta en ollut ilman mielikuvitusta ja selityksiä.
Aamulla heti puurolta pyysin putkavahtia tuomaan reilusti tupakkaa, uuden sytkärin ja jotain muuta pientä. "Siellä on rahaa, ota sieltä" sanoin. Koska laskelmoin, että rahoista kysellään..? Tunnin, parin päästä putkavahti toi. Eihän se tiennyt, aamuvuorolainen, miksi olen kiinni. Mutta pääsipä lohkaisemaan, "meinaatko jäädä pidemmäksikin aikaa". Se huvittaa oikeastaan vieläkin. Sanoin, että kokemuspohjaan perustuen saattaa mennä joitakin päiviä.

Tutkija nouti vasta iltapäivällä. Löi nivaskan pöytään, kääri paperin koneeseen ja sanoi, että tässä on niin valmis juttu, ettei valmiimpi voi olla. Kysyin mistä kysymys. Hän kertoi. Minä kerroin nimeni, osoitteeksi "asuntolat" ja ammatikseni ahtaaja ja sanoin, että kiistän rikoksen.
Seuraavaksi olikin, mistä olen saanut ne rahat joita minulla on? Että sossusta ei saa kerralla ja olenko muka ollut töissä? Sanoin että olen ahtaaja, laivoilla huutomiehenä, kuten poliisit ja vartijatkin tekevät ylimääräistä keikkaa. Kerroin, että minulla oli kahden viikon uloskirjauslaput, jotka myin satamien vippimiehille korkoa vastaan. Niitähän poliisi ei pystynyt tarkastamaan. Liian vaivalloista.

(Se oli yleistä siihen aikaan, että Katajanokalla ja Jätkäsaaressa oli näitä vippimiehiä, antoivat rahaa laivalappuja vastaan. Tiesivät tuntipalkat, maksoivat lapusta 10 - 20% vähemmän kuin lapun arvo. Sitten perjantaisin lunastivat liksat lappuja vastaan ja pitivät rahat tietysti. Yhdellä vippimiehellä saattoi olla vino pino niitä lappuja. Lopulta satamakonttorin kautta meni vihje poliiseille ja verottajalle. Sitten vippimiehiä kärähtikin liuta. Saivat tuomioita koronkiskonnasta ja veropetoksista yms.)

Asia jäi siihen ja minä selliin. No mikä ettei. Tupakkaa oli riittävästi. Siihen aikaanhan ainakaan meikälle ei kerrottu koskaan 3 vuorokauden kuluttua, että pidätysaika jatkuu. Se vain jatkui... Että neljäntenä tai viidentenä päivänä tutkija haki uudelleen. Sanoi suoraan, että olet palanut kuin paskanliekki. Kiistolla hän voisi heittää minut Nokallekin. No se ei ollut pelko meikälle, mutta tiesin toki, että olen palanut. Kunhan huvikseni kiistelin. Ja heitti tutkijakin niin varmat faktat, että hölmöä olisi ollut kiistää seinään.

Lopulta myönsin ne sekit ja kysyin ulos vai Nokalle? Tutkija sanoi, mene nyt vielä selliin, hän vähän katsoo löytyykö minun jäljille näyttöä jostain muusta? ( no ne tuoreet rahat oli uudesta väärennöksestä, eikä satamasta ).
Kahdeksantena pidätyspäivänä tutkija tuli ja oli yhym yhym, no, saat lähteä tämän kerran, ja vei minut vastaanottoon. Sain kaikki tavarani ja KAIKKI rahani. Pihalla huokaisin pienestä helpotuksesta. Sen jälkeen minua eivät tavoittaneetkaan puoleentoista vuoteen ennen suurta kierrosta, jolloin aikanaan sain tuomion irrallisena noista sekeistäkin.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Ennen ainakin huumekulttuuri oli mitä oli. En ole koskaan kuulunut niihin, mutta joskus sivusta seurannut näitä ihmisiä.

Maissipiippu palamaan ja sitten; antakaa tytölle, tytölle ensin, .... hyvää kamaa, on hyvää. Yksi vetää sauhut ja poistuu heti. Maissipiipussa hasista ja se kiertää. Hyvä kappale Fleetwood Mac, n ~ Albatross, on on ja sakki on muuten hiljaa. Tunnelma on ylisosiaalinen.

Tämä oli 70- luvulla. Tuolloin vetivät hasista ja sakki oli muuten rauhallinen. Söivät jäätelöä ja omissa mietteissä. Nykyisin vetävät kukkaa ja aika helposti tappelevat.

Itse olen jyrkästi kaikkia huumeita vastaan, enkä tiedä miten tuokin juttu tuli mieleen. Tällaisissa tilanteissa ei ole glamouria.

Vastaa Viestiin