Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ma Loka 11, 2021 3:52 pm
Tuossa 2000- luvulla olimme menossa Siljan laivaan. Päivä oli sama, kun illenpana oli Suomi- Venäjä jalkapallo-ottelu. Venäläisiä fudisfaneja oli kauppatorilla. Hetken mielijohteesta menin heidän luo ja sanoin: Suomi voittaa 10 - 0. Eivät puhuneet mitään. Illalla ottelun jälkeen oli stadionilla tapeltu. Kuvista näkyi, miten isä Mitro koitti rauhoitella tappelijoita. Nyt voi ihmetellä kun eivät alkaneet jo torilla minulle rähjäämään.

Joka tapauksessa menimme laivaan. Laivaan tulijoista otetaan yleensä kuva, jonka voi illenpana ostaa laivan käytävältä. Nyt olikin kuvaajia
4- 6, jota ihmettelin. Vaimoni tuli perässä, ja meinasin yhden kuvaajan takaa laittaa kaksi sormea hänen päälleen, mutta en alkanut leikkiä, jokin sisimmässä varoitti. Juuri samaan aikaan oli tämä Herlinin tytön kaappaus menossa, ja kuvaajat olivat poliiseja. En tiennyt sitä tuolloin, mutta jälkeenpäin. Asiahan oli salattu suurelta yleisöltä.
Nuo laivakuvaukset alkoivat jossakin välissä tuntua rasitteelta.

Kun pitkäaikaisen ulkomailla reissaamisen jälkeen siirryimme edesmenneen vaimoni kanssa lähimatkailuun, eli risteilyjä silloin tällöin, niin alussa hyväksyimme ja lunastimme muutaman kuvan. Mutta sittemminhän niistä oli mahdollisuus kieltäytyä (kämmenellä näyttäen), ja oliko Viking ruotsiin päin (oli), siinä laivaan mentäessä siltaa pitkin oli väylä ohittaa kuvauspiste, kun ei halunnut kuvaan.

Veikkaanpa, että etenkin Tallinnan laivojen kuvia poliisi hyödyntää "hiljaisesti" tunnistaakseen tulijoita ja myöhemmin satamakameroista "poistuvia" ja että palaako tietyt kasvot takaisin samalla laivalla? Jos on mielessä laitonta, sen voi hoitaa 22 tunnin risteilylläkin. Yö laivassa, käy aamusta maissa sen 4 tuntia, mikä mahdollista ja palaa samalla risteilypaketilla takaisin.

Siis onhan laivoissakin kameroita joka nurkalla ja mutkassa nykyään. Mutta ne "muistokuvauksetkin" ovat varmaan hyvä apu, kun tutkivat ennalta määrättyjen, listoilla olevien ja tuttujen kasvoihmisten liikkeitä... Tuota asiaa hyödynsi myös TULLI, kun tutki tuontirajoituksia, kuinka usein ja missä määrin tietyt tyypit haki lasteja Tallinnasta?

Espoossa yksi tuttavani narahti tuollaisesta. Tulli pysäytti lopulta ja sanoi, olet jo neljättä kertaa liikkeellä kuukauden aikana ja aina on lastia reilusti, ei ole enää uskottavaa, että pelkästään omaan käyttöön. Ja otti lastin pois. Eipä se persaukisena pystynyt niitä lunastamaan myöhemminkään, kun oli muulidiileri suunnilleen kädestä suuhun ja retkahteleva juoppo, että sinne jäivät. Vähän myöhemmin kuoli syöpään.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Täällä meitä muutaman ihmisen joukko on muistellut ja muistelee aikaisempia kömmähdyksiä. Niissä on nostalgiaa, komiikkaa ja tahatonta komiikkaa. Mukava välillä puida jotain tapausta tai henkilöä eri kantilta. Hyvin moni asia olisi saanut jäädä tekemättä, mutta silloin on toimittu sen tilanteen ajatusmallin mukaan. Myös rikoksen uhrina olo on tuttu, uskon, että kaikille vankiloista kirjoitteleville.

Nuoruudessa yksi toinen nuori kantoi minua kohtaan kaunaa jostain syystä. Olin kävelemällä liikkeellä ja tämä, kutsun Hankaluus, tuli siihen jonkun poikajoukon kanssa. Oli haalinut jostain jonkun roskasakin tavoitteena hakata minut. Lähdin tuota ylivoimaa karkuun, ja osuin lähellä olevaan kirjastoon. Sakki tuli sinne Hankaluuden mukana. Selailin lehteä, ja Hankaluus sakkinsa kanssa hätisteli minua ulos tappelemaan. Sanoin: Luen ensin lehden loppuun, ja sitten tulen. En ollut tappeliatyyppi, mutta tuossa hetkessä omassa päässä kuohahti. Sanoin Hankaluudelle ja hänen laahaamalleen roskajoukolle: Nyt lähdetään ulos, ja katsotaan tilanne. Hankaluus meni vaikeaksi. Alkoi ottaa takapakkia, eikä uskaltanut lähteä ulos. Hänen seurassaan oleva joukko alkoi mumista ja jupista tyyliin; jaa, tätäkö se oli. Sen jälkeen olivat neutraaleja ja alkoivat poistua. Itse Hankaluus jäi paikoilleen, eikä enään koskaan koittanut aiheuttaa harmia minulle.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

#" Turun hovioikeus päätyi koventamaan kuusiviikkoisen vauvansa pahoinpidelleen isän tuomiota. Hovioikeus tuomitsi hänet törkeän pahoinpitelyn lisäksi pahoinpitelystä, jonka syytteen käräjäoikeus oli hylännyt.

Ensimmäinen rikos tapahtui tammikuussa 2019, ja Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi tuolloin 24-vuotiaan miehen siitä vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Vauvalla havaittiin neuvolakontrollissa iso mustelma kyljessä. Lapsella havaittiin myös muita jälkiä, muun muassa mustelma alavatsalla. Tyksistä tehtiin asiasta ilmoitus poliisille. " 26.10.2021 IlTA Sanomat.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Törkeästä pahoinpitelystä on maksimi 10 vuotta vankeutta, minimi 1 vuosi. Onko Suomessa todellista oikeuslaitosta?

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ti Loka 26, 2021 3:33 pm
#" Turun hovioikeus päätyi koventamaan kuusiviikkoisen vauvansa pahoinpidelleen isän tuomiota. Hovioikeus tuomitsi hänet törkeän pahoinpitelyn lisäksi pahoinpitelystä, jonka syytteen käräjäoikeus oli hylännyt.

Ensimmäinen rikos tapahtui tammikuussa 2019, ja Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi tuolloin 24-vuotiaan miehen siitä vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Vauvalla havaittiin neuvolakontrollissa iso mustelma kyljessä. Lapsella havaittiin myös muita jälkiä, muun muassa mustelma alavatsalla. Tyksistä tehtiin asiasta ilmoitus poliisille. " 26.10.2021 IlTA Sanomat.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Törkeästä pahoinpitelystä on maksimi 10 vuotta vankeutta, minimi 1 vuosi. Onko Suomessa todellista oikeuslaitosta?
Vauvojen ja lasten pahoinpitelystä pitäisi tuomita aina ehdoton vankeus. He ovat viattomia ja puolustuskyvyttömiä.

RL11/6
Axel Foley
Viestit: 2084
Liittynyt: Pe Elo 07, 2020 9:53 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja RL11/6 »

Clarence kirjoitti:
Ma Loka 11, 2021 3:52 pm
Tuossa 2000- luvulla olimme menossa Siljan laivaan. Päivä oli sama, kun illenpana oli Suomi- Venäjä jalkapallo-ottelu. Venäläisiä fudisfaneja oli kauppatorilla. Hetken mielijohteesta menin heidän luo ja sanoin: Suomi voittaa 10 - 0. Eivät puhuneet mitään. Illalla ottelun jälkeen oli stadionilla tapeltu. Kuvista näkyi, miten isä Mitro koitti rauhoitella tappelijoita. Nyt voi ihmetellä kun eivät alkaneet jo torilla minulle rähjäämään.

Joka tapauksessa menimme laivaan. Laivaan tulijoista otetaan yleensä kuva, jonka voi illenpana ostaa laivan käytävältä. Nyt olikin kuvaajia
4- 6, jota ihmettelin. Vaimoni tuli perässä, ja meinasin yhden kuvaajan takaa laittaa kaksi sormea hänen päälleen, mutta en alkanut leikkiä, jokin sisimmässä varoitti. Juuri samaan aikaan oli tämä Herlinin tytön kaappaus menossa, ja kuvaajat olivat poliiseja. En tiennyt sitä tuolloin, mutta jälkeenpäin. Asiahan oli salattu suurelta yleisöltä.
Omituista. Menet avaamaan negatiivissävytteistä keskustelua täysin arvaamattomien venäläiskulttuurin edustajien kanssa, mutta pelkäät jotain Siljalinen kuvaajaa, joka lisäduunina esiintyy lapsille risteilyllä pellenä. Ja vaikka olisitkin nähnyt kyttien kameramiehiä, niin he tuskin taittavat sinulta kädet olkapäistä sijoiltaan ja potkivat maksasi ja munuaisesi soseeksi. En edes usko poliisin laittaneen useampaa hlöä ottamaan still kuvia. Käyttävät hieman edistyneempää kalustoa kuin sinä lomamatkoillasi filmikamerasi kanssa.

Saflor
Jack Taylor
Viestit: 16
Liittynyt: La Elo 07, 2021 9:16 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Saflor »

Tuo todennäköisesti sama Suomi-Venäjä pelipäivä oli kyllä aivan perseestä ja aineksia oli vaikka mihin vakavaan. Vieressä joku isä kauhuissaan takillaan yritti pikkupoikaansa suojella pullosateessa ja kyllä minuakin pelotti osuuko. Niin paljon otti aivoon koko touhu, että lähdin pelistä kesken katselemaan Linnunlaulun sillalta iltaista Helsinkiä. No se siitä aiheesta.

Täytyy antaa suuri tunnustus teille "vanhoille parroille" tarinoista tässä ja vankilamuistelu ketjussa! Pääsee niin hyvin tunnelmaan ja välillä lukiessa on niin vahvasti mielikuvituksessa itsekin linnassa tai mukana pyrkimässä sinne...

Pirun pienestä se saattaa olla kiinni mihin suuntaan se elämä lähtee menemään ja jälkeenpäin on paljon tullut mietittyä, että olisi se saattanut omallakin kohdalla helposti viettää väärille raiteille. Pikkupoikana viimeinen mahdollisuus annettiin, tai kamat olisi siirretty tarkkailuluokan pulpettiin ja pienin askelin oppimaan miten saa myöhemmin nimensä Alibiin tai hautakiveen. Siitä silloisesta porukasta erittäin iso osa onnistuikin näissä ja jotkut jopa molemmissa. Onneksi itse tajusin ryhdistäytyä ja koulumenestys olikin sitten myöhemmin jopa erinomainen.

Viinaan menevänä ja muutenkin houkutuksille alttiina olen kyllä siitä erittäin tyytyväinen, että huumeita ei näillä nurkilla silloin juuri liikkunut. Yksi hyvä kaveri rupesi sitten myöhemmin näissä kuvioissa pyörimään ja onneksi otti itse etäisyyttä meihin tavan pussikaljoittelijoihin, joten ei vahingossa tullut ajauduttua siihen karmeaan kurimukseen. Viimeinen näköhavainto tästä kaverista on jo parinkymmenen vuoden takaa, kun raudoissa sitä sekaisena johonkin oltiin taas viemässä. Surullista.

Pikkurikollinen kyllä kuitenkin olin koko nuoruuteni ja omissa kuvioissani taitavakin sellainen. Hommat pysyi aina sopivan pienenä ja kiinni en milloinkaan jäänyt. Läheltä piti tilanteissa auttoi erittäin hyvin se, että osasin aina käyttäytyä kohteliaasti ja olin muutenkin hyvämaineinen. Vahvuutena myös oli hyvä looginen päättelykyky, kädentaidot ja maltti. Ne taidot sitten parikymppisenä alkoi suuntautua ainoastaan rehellisiin touhuihin ja välillä kyllä huvitti muistellessa missä ensimmäisen kerran jotain kikkaa oli käyttänyt. Kerran persaukisena työttömänä noiden nuoruuden tekojen jälkeen hyödynsin vanhoja taitoja, mutta siitä tuli sitten niin huono fiilis, että kävin hyvittämässä sen aivan välittömästi! Omantunnon tuskat noista oikein vanhoista tekemisistäni tulivat vasta ihan vähän aikaa sitten, kun itse jouduin vastaavan rikoksen kohteeksi ja vitutus oli erittäin kova.

Tällaiset muistelut ihan tavalliselta duunarilta ja tuli tätä kirjoittaessa mietittyä paljon tätä elämää, joka on hitto mennyt kuitenkin ihan hyvin.
En ole keittänyt enkä myynyt.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Saflor kirjoitti:
Pe Loka 29, 2021 9:07 pm
Tuo todennäköisesti sama Suomi-Venäjä pelipäivä oli kyllä aivan perseestä ja aineksia oli vaikka mihin vakavaan. Vieressä joku isä kauhuissaan takillaan yritti pikkupoikaansa suojella pullosateessa ja kyllä minuakin pelotti osuuko. Niin paljon otti aivoon koko touhu, että lähdin pelistä kesken katselemaan Linnunlaulun sillalta iltaista Helsinkiä. No se siitä aiheesta.

Täytyy antaa suuri tunnustus teille "vanhoille parroille" tarinoista tässä ja vankilamuistelu ketjussa! Pääsee niin hyvin tunnelmaan ja välillä lukiessa on niin vahvasti mielikuvituksessa itsekin linnassa tai mukana pyrkimässä sinne...

Pirun pienestä se saattaa olla kiinni mihin suuntaan se elämä lähtee menemään ja jälkeenpäin on paljon tullut mietittyä, että olisi se saattanut omallakin kohdalla helposti viettää väärille raiteille. Pikkupoikana viimeinen mahdollisuus annettiin, tai kamat olisi siirretty tarkkailuluokan pulpettiin ja pienin askelin oppimaan miten saa myöhemmin nimensä Alibiin tai hautakiveen. Siitä silloisesta porukasta erittäin iso osa onnistuikin näissä ja jotkut jopa molemmissa. Onneksi itse tajusin ryhdistäytyä ja koulumenestys olikin sitten myöhemmin jopa erinomainen.

Viinaan menevänä ja muutenkin houkutuksille alttiina olen kyllä siitä erittäin tyytyväinen, että huumeita ei näillä nurkilla silloin juuri liikkunut. Yksi hyvä kaveri rupesi sitten myöhemmin näissä kuvioissa pyörimään ja onneksi otti itse etäisyyttä meihin tavan pussikaljoittelijoihin, joten ei vahingossa tullut ajauduttua siihen karmeaan kurimukseen. Viimeinen näköhavainto tästä kaverista on jo parinkymmenen vuoden takaa, kun raudoissa sitä sekaisena johonkin oltiin taas viemässä. Surullista.

Pikkurikollinen kyllä kuitenkin olin koko nuoruuteni ja omissa kuvioissani taitavakin sellainen. Hommat pysyi aina sopivan pienenä ja kiinni en milloinkaan jäänyt. Läheltä piti tilanteissa auttoi erittäin hyvin se, että osasin aina käyttäytyä kohteliaasti ja olin muutenkin hyvämaineinen. Vahvuutena myös oli hyvä looginen päättelykyky, kädentaidot ja maltti. Ne taidot sitten parikymppisenä alkoi suuntautua ainoastaan rehellisiin touhuihin ja välillä kyllä huvitti muistellessa missä ensimmäisen kerran jotain kikkaa oli käyttänyt. Kerran persaukisena työttömänä noiden nuoruuden tekojen jälkeen hyödynsin vanhoja taitoja, mutta siitä tuli sitten niin huono fiilis, että kävin hyvittämässä sen aivan välittömästi! Omantunnon tuskat noista oikein vanhoista tekemisistäni tulivat vasta ihan vähän aikaa sitten, kun itse jouduin vastaavan rikoksen kohteeksi ja vitutus oli erittäin kova.

Tällaiset muistelut ihan tavalliselta duunarilta ja tuli tätä kirjoittaessa mietittyä paljon tätä elämää, joka on hitto mennyt kuitenkin ihan hyvin.
Olipa hieno ja rehellinen tarina tänne "rikosmuisteluiden" välikköön.
Ilo lukea tuollaisiakin "tilityksiä".
Kiitos kertojalle.
Tavallisia duunareitahan tässä on oltu itse kukin "uramme" jälkeen, me muutama kaikkein vanhinta polvea edustava, vielä hengissä olevana.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Suomessa saa äänestää vankiloissa. Aikoinaan itse äänestin aina vaaleissa kun olin kiinni, samoin nyt kun olen vapaa. Itseä ennen kun menetti kansalaisluottamuksen, ei saanut äänestää. Joku menetti kansalaisluottamuksen loppuiäksi. Siinä oli äänestykset äänestetty. Never voi muistaa kansalaisluottamuksen menettäneitä.

Autoliikkeen myyjä löi joskus tuttua miestä kaupoissa linssiin. Mies, jota linssiin lyötiin ei ollut mukavan miehen maineessa. Autonmyyjä oli SMP,n ehdokkaana kuntavaaleissa. Kaverini äänesti tätä ehdokasta juuri sen vuoksi, koska oli lyönyt ei- mukavaa linssiin. Asia oli lienee herkullinen sillä usein hän toisteli samaa äänestystä suu hymyssä.

Yksityiseen ihmiseen kohdistuva omaisuusrikos on mielestäni pahempi, kuin jos se olisi tapahtunut johonkin rahalaitokseen tai kasvottomaan vastaavaan. Näillä rahafirmoilla on tietty laskettu budjetti heiltä väärin vieneiden varalta. Yksityinen lähes aina tuntee asian omissa nahoissaan. Vain harvoin hän saa mitään takaisin, mitä on viety. Varastaminen ei tietenkään koskaan ole hyvä, eikä sallittua, mutta noin asia mielestäni menee.

Vanhan ajan konnat joilla oli moraalia, lompakon rullatessaan ottivat rahat ja laittoivat lompakon asiapapereineen postilaatikkoon. Nykyajan moraalittomat sekakäyttäjät tuskin muualle kuin roskiin. Tämä sakki varastaa polkupyörät ja laittaa ne Huutonettiin. Ostaja ostaa ja oikea omistaja näkee kun uusi omistaja pyöräilee. Se on siinä! En todellakaan tiedä muuta sekakäyttäjistä kuin kiertää niin kaukaa kuin mahdollista.

Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Kuten Clarence edellä kertoikin,kansalaisluottamuksen menettäminen oli vielä 1960 luvulla eräs lisärangaistus.
Kansalaisluottamus meni mikäli henkilö tuomittiin joko vankeus-tai kuritushuoneeseen.Kansalaisoikeuden menettäminen oli aika iso asia.Et voinut äänestää valtiollisissa tai kunnallisvaaleissa.Et voinut olla valtion tai kunnan kanssa virkasuhteessa.
Et voinut olla todistajana rosiksessa,et edes asiakirjaan joissa yleensä oli kaksi todistajan allekirjoitusta.Hulluin rangaistus mielestäni oli että kansalaisluottamuksen menettänyt ei voinut toimia kauppiaana.Periaatteessa kaikki 60-luvun lopulla taloissa tapaamani täysi-ikäiset vangit olivat vailla kansalaisluottamusta ,he olivat tuomittu joko vankeus tai kuritushuoneeseen.
Itse olin vielä senverran nuori että minun kohdalleni ei tätä sattunut koska alle 18 vuotiasta ei tuomittu luottamuksen menetykseen..Tämä rangaistus poistui Suomen rikoslaista muistaakseni 1969.Siis läheltä on liipannut!.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tavallinen duunari oli todistajana pahoinpitely jutussa. Juttelimme porukalla kun mies alkoi kertoa tapausta. Totesi ensin, ettei enään ikänä mene todistajaksi. Miehellä ei ollut rikostaustaa, ja taisi todistajan asemakin olla outo. Kerrottuaan asiansa kuulustelijalle, kuulustelija sanoi; nimi sitten tähän. Kuulustelupöytäkirjassa yleensä laitetaan kuultavan nimi ja viiva, sitten todistajat. Mies oli änkyttäjä ja kiihtyi muistellessaan allekirjoitus tilannetta. Kertoi sanoneen poliisille: Pa.. pa ..pa ..pa.. pidätkö sinä häntä niin tyhmänä, että laittaa nimen 10 cm tekstin alle. Piti päänsä ja laittoi heti siihen paikkaan, missä teksti loppui.

Niin itsekin ennen. Nykyään en tiedä systeemejä kun asianajaja saa olla syytetyn apuna paikalla. En tiedä olenko oikeassa, mutta asianajaja on paljolti siitä syystä, ettei muotovirheitä tapahdu.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Pe Marras 19, 2021 12:23 am
Tavallinen duunari oli todistajana pahoinpitely jutussa. Juttelimme porukalla kun mies alkoi kertoa tapausta. Totesi ensin, ettei enään ikänä mene todistajaksi. Miehellä ei ollut rikostaustaa, ja taisi todistajan asemakin olla outo. Kerrottuaan asiansa kuulustelijalle, kuulustelija sanoi; nimi sitten tähän. Kuulustelupöytäkirjassa yleensä laitetaan kuultavan nimi ja viiva, sitten todistajat. Mies oli änkyttäjä ja kiihtyi muistellessaan allekirjoitus tilannetta. Kertoi sanoneen poliisille: Pa.. pa ..pa ..pa.. pidätkö sinä häntä niin tyhmänä, että laittaa nimen 10 cm tekstin alle. Piti päänsä ja laittoi heti siihen paikkaan, missä teksti loppui.

Niin itsekin ennen. Nykyään en tiedä systeemejä kun asianajaja saa olla syytetyn apuna paikalla. En tiedä olenko oikeassa, mutta asianajaja on paljolti siitä syystä, ettei muotovirheitä tapahdu.
Asianajaja on neuvoa-antava osapuoli ja voi puuttua kuulusteluun ja keskustella päämiehensä kanssa vaikka kesken kuulustelun.
Vetäytyä pohtimaan taktiikkaa.
On joitakin pienempiä juttuja, joihin ei asianajajia vaivata.
Joka tapauksessa lähes kaikki kuulustelut myös nauhoitetaan, se voi olla melkein automaattista tai sitä voi esittää sekä kuultava että kuulustelija.
Vakavissa tapauksissa kuulustelut nauhoitetaan aina.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Filmi, missä poliisi ajaa kaaharia takaa on ollut monen nähtävänä. Kaahausta ei voi mitenkään puolustaa. Kun viimein kaahari saadaan kiinni, piirittävät poliisit kaaharin auton. Voi kysyä, onko konepellille hyppiminen tarpeellista, ja samalla rikkoa pampulla tuulilasi. Okey, tämä toimi helposti esitetään turvaksi, ettei kaahari enään näe. Ei todellakaan näe kun naispoliisi suihkuttaa alle puolen metrin päästä kaasua silmiin. Kaasua niin paljon, ettei mikään oppikirja opeta noin kaasua käyttämään. Tietämäni mukaan kaasua voi antaa kahden metrin päästä, tähdäten silloinkin rintaan.

Tuossa kultaisella 70- luvulla vinkkasin hiljaa ajavaa autoa risteyksessä. Auto pysähtyi ja kuljettaja rullasi ikkunan auki. Laitoin käden lasin päälle, ja kysyin voisiko kuski heittää minut jonkun matkan päähän. Yht´äkkiä kuski ruuvasi ikkunan kiinni, ja pikkusormeni jäi väliin puristuksiin. Samalla tämä epeli painoi kaasua. Pikkurillistä kiinniolevana kerkesin ajatella; nyt kävi köpelösti. Kerkesin myös ajatella, että menetän mieluummin pikkusormen kuin hengen. Huusin täydellä äänellä, ja potkaisin auton kylkeen. Silloin ukko tajusi ruuvata ikkunaa isommalle, että pääsin pois.

Noihin aikoihin aina oli joukko tyhjäntoimittajia siellä missä voisi tapahtua, niin nytkin. Ilmeisesti Clarencen äänen kuultua joitakin juoksi paikalle odottaen kunnon rähinää. Vesiperä!

RL11/6
Axel Foley
Viestit: 2084
Liittynyt: Pe Elo 07, 2020 9:53 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja RL11/6 »

Clarence kirjoitti:
Ke Marras 24, 2021 5:16 pm
naispoliisi suihkuttaa alle puolen metrin päästä kaasua silmiin. Kaasua niin paljon, ettei mikään oppikirja opeta noin kaasua käyttämään. Tietämäni mukaan kaasua voi antaa kahden metrin päästä, tähdäten silloinkin rintaan.
Kartiosumu näytti olevan ja sitä voi suihkuttaa vaikka koko pullon karaokemikrofonietäisyydeltä. Se mikä oli uutuustekniikka naispoliisilla, oli tuo taittoveitsellä heiluminen ja sen amatöörimäinen käsittely. Ilmeisesti sormia oli tarkoitus viiltää, jos pitää kiinni kattokahvasta.

Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Clarence kirjoitti:
Ke Marras 24, 2021 5:16 pm
Filmi, missä poliisi ajaa kaaharia takaa on ollut monen nähtävänä. Kaahausta ei voi mitenkään puolustaa. Kun viimein kaahari saadaan kiinni, piirittävät poliisit kaaharin auton. Voi kysyä, onko konepellille hyppiminen tarpeellista, ja samalla rikkoa pampulla tuulilasi. Okey, tämä toimi helposti esitetään turvaksi, ettei kaahari enään näe. Ei todellakaan näe kun naispoliisi suihkuttaa alle puolen metrin päästä kaasua silmiin. Kaasua niin paljon, ettei mikään oppikirja opeta noin kaasua käyttämään. Tietämäni mukaan kaasua voi antaa kahden metrin päästä, tähdäten silloinkin rintaan.

Tuossa kultaisella 70- luvulla vinkkasin hiljaa ajavaa autoa risteyksessä. Auto pysähtyi ja kuljettaja rullasi ikkunan auki. Laitoin käden lasin päälle, ja kysyin voisiko kuski heittää minut jonkun matkan päähän. Yht´äkkiä kuski ruuvasi ikkunan kiinni, ja pikkusormeni jäi väliin puristuksiin. Samalla tämä epeli painoi kaasua. Pikkurillistä kiinniolevana kerkesin ajatella; nyt kävi köpelösti. Kerkesin myös ajatella, että menetän mieluummin pikkusormen kuin hengen. Huusin täydellä äänellä, ja potkaisin auton kylkeen. Silloin ukko tajusi ruuvata ikkunaa isommalle, että pääsin pois.

Noihin aikoihin aina oli joukko tyhjäntoimittajia siellä missä voisi tapahtua, niin nytkin. Ilmeisesti Clarencen äänen kuultua joitakin juoksi paikalle odottaen kunnon rähinää. Vesiperä!
Nuorena ollessa oli muuan mies velkaa ja sattumoisin näimme tyypin, molemmat autolla ja minulla kuski. Ajeltiin peräkanaa kunnes sanoin kuskille että torppaa tohon kulmaa, ei se siitä mihinkään pääse. Näin tapahtui ja menin kyselemään rahoja, oma auto oli jo poistunut, velkamies yritti lähteä paikalta kun pää oli auton sisällä, siinä sitten tapahtui mitä tapahtui mutta oli sivulasi rikki ja vähän muutakin. Rahat tuli.
Rällälällät sun muut voi pitää turpansa kiinni, siihen asti kun jotain jostain tietäävät.
Ei sen puoleen, huvikseen minäkin tänne kirjottelen mutta eletystä elämästä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus 2000- luvulla olin palaamassa Thaimaasta. Matkalaukut oli pakattu ja tiketit saatu missä istua. Enään oli vapaamuotoista odottelua milloin pääsee koneeseen. Pientä jonoa alkoi jo ilmestyä. Yht´äkkiä kuulutettiin minun nimeä, ja kehoitus tulla paikalle, missä lippu katsotaan ennen koneenseen astumista. Ihmettelin kuulutusta, mutta en mennyt mihinkään. Kaikki thaimaalaiset eivät osaa sanoa R- kirjainta. Kuulutus tuli uudelleen, ja silloin lähdin kävelemään kohti tiskiä. Pieni pelko oli mielessä, onko joku laittanut jotain pienen määrän matkatavaroihin. Olihan meillä yhden yrittäjän kanssa ollut suukopua jostain typerästä.

Kun menin kohti tiskiä, oli sinne muodostuneessa jonossa paljon kysyviä ja ihmetteleviä kasvoja. Tiskillä minut pyydettiin mukaan ja laskeutumaan kenttätasolle. Nyt ihmettelin jo todella. Vähän matkan päässä seisoi koneen lastaajia ja minun matkalaukku maassa. En saanut selvää heidän englannin kielestä, ja pyysin, että lentoemäntä haettaisiin avuksi. Olivat konetta lastatessaan jotenkin hajottaneet laukkuni, ja nyt kysyivät, sopiiko minulle, että se laitetaan isoon muovipussiin. Sopi tietenkin ja kävelin helpottuneena ylös ja kohta koneeseen. Koneessa oli vielä uteliaita katseita, mutta annoin olla. Varsinkin yksi sensaatiohaluinen nuorehko nainen tuijotti kysyvänä pitkään, mutta annoin tuijottaa kertomatta mitään.

Vastaa Viestiin