Never kirjoitti: ↑Ma Maalis 22, 2021 7:31 pm
Tuli mieleeni tarinaa Clarencen kirjoitettua asunnottomien yöstä.Olen ollut nuoruudessani jokusen kerran asunnoton ja se on asia mitä ns ”normielämää” viettänyt ei voi ymmärtää. Pari muovikassillista oli omaisuutta ja niitä säilytin Steissillä kolikkosäilössä.Mikäli aika oli loppunut,kassit oli siirretty varsinaisen säilytyksen puolelle ja kun menit sieltä lunastamaan,hinta oli moninkertaistunut.Mikäli ”businekset” olivat olleet jollain tavalla tuottoisia,budjattiin Mekassa tai Pilvilinnassa,siis keskustassa matkustajakodissa. Sitten oli joitain frendejä joiden luokse pääsi yhdeksi yöksi,ne ei yleensä voineet pitää kauaa.
Elämäntyyli oli myös hiukan epäsopiva normiasujalle.Mikäli ei ollut mitään yömestaa,hommattiin kaverin kanssa yleensä ns yöpullo ja käveltiin läpi yö pitkin kaupunkia,tietysti tarkkaillen koko ajan olisiko mitään ”arvotavaraa”liikenteessä.
Usein nukuttiin myös VR:n junissa ratapihalla,niissä kävi kyllä öisin heidän omat vartijansa ja he olivat melko hanakoita painimaan.Jokusen kerran on väännetty ihan vapaapainia.Kyllä esim vaatehuolto,hampaiden pesu sekä kaikki hygieniaosasto,syöminen ,kuume ym sairaudet jne oli täysin mahdotonta.Kertomukseni juontaa -70 luvun alkupuolelta.Olin näihin aikoihin todella nuori ja asiat muuttuivat vasta muutaman vankilareissun sekä varsinkin sen oikean tyttöystävän ja tulevan vaimon löydyttyä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aseman melkein vieressä oli Pilvilinna, Onnenpohja ja Clairetti, matkustajakoteja Vilhonkadulla. Muistinko nimet oikein, ainakin jonkun. Sitten siinä lähellä pikkusen edempänä on myös yksi vastaava, jonka nimeä en muista, Kaisaniemenkadulla. Kokemusta näissä asumisista on. Joskus pari kotoa karannutta likkaa oli kanssani tyhjässä tavaravaunussa. Ei meitä hätistellyt muu kuin kylmyys. En ole ollut asunnoton, mutta kyllä Never kuvaili hyvin mitä se on. Jos ei saa maksettua ajoissa tavarsäilössä olevaa, se päätyi rautatieläisten huutokauppaan.
On joukko nuoria, ketkä ihannoivat syrjäytyneitä. En voi ymmärtää asiaa, vaikka omatkin elämänarvot ovat olleet vinksahtaneet nuorena. Nuorena jaksaa enemmän. Jaksaa sellaistakin, mikä ei nyt tulisi kuuloonkaan. Kuten Chaplin sanoi; köyhyydessä ei ole mitään ihannoitavaa. Joillakin on rappioromantiikkaa, ei siinäkään ole mitään ihanoitavaa. Kun näillä rappioromantiikka tulee oikeasti elämään, uskon, että se ihailu loppuu.
Yöllä tulee YLE,n puheella vanhoja arkistopätkiä. Niissä on välillä todella mielenkiintoisia kymmeniä vuosia sitten radiosta tulleita pätkiä. Tulee aina välillä myös Helsingin asuntoloista, jossa haastatellaan siellä olevia ja työntekijöitä. Yöpöydällä radio sammuu tunnin kuluttua. Mitä parempi ohjelma, sitä nopeammin nukahtaa.