Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

On Anoi Kaa kirjoitti:
Su Touko 23, 2021 9:16 am
Clarence kirjoitti:
Su Touko 16, 2021 10:53 pm
...
Osa nuorisosta diggaa retro kuvia, varsinkin vankilassa tehtyjä. Vankilassa samoilla neuloilla hakattiin aika monta kuvaa, mutta niin oli ennen Tanskassakin. Naiset siviilissä ottavat ehkä jo miehiä enemmän kuvia. Kenellä ei ole yhtään, sanoisin: Älä ota ensimmäistäkään!
Itsellä sama mielipide, mutta eri elämäpolulta: huomasin kavereideni ja monien alkavan hakkauttaa kuvia 90-luvun alussa. Silloin siinä oli vielä erikoisuutta. Itselläni oli aina tiukka koodi: kuvat otetaan joko linnassa tai merillä ja pidin jo silloin nykyistä muoti-ilmiötä eräänlaisena varastamisena, otetaan sellaista, mihin ei mielestäni ole oikeutta, pahimmillaan näytellään kuvien mukaan.

Tänään sen kaupasta ostetun ja elokuvista lainatun untuvaperseen voikin tatuoida siistissä parfymoidussa studiossa/ muodikkaassa bikerstudiossa. Hinttiä omasta mielestäni sellainen miehelle, naisille ihan sama kuin meikki tai kampaamo, ehostamista.

Tatuoinnit otetaan mielestäni yhä vankiloissa ja merillä, Japanin yakuzalle ja maoreille suon toki kernaasti kuvansa, joilla syvät perinteet. Muita en arvosta.

Arvet kasvoissa, raajoissa, torsossa muuten "neitsytiholla" kertovat nykyään eletystä elämästä ja asenteista enemmän kuin usein ällöttävät kuvat, joilla on kaikilla tietysti takanaan joku helvetin syvä tarina, jota ei itkemättä kerrota.

Arvet puhtaalla iholla ovat originaaleja ja erikoista nähtävää vuonna 2021 rikollista latua tallanneelle.
Onpa hieno ja hyvin analysoitu juttu.
Nimittäin 90-luvulla kun tatuoinnit alkoivat laajeta siviili-ihmisillekin, olin mieltä että se on hölmöä sarjakuva taidetta.
Että kyllä perinteinen tatuointi kuuluu merimies- ja vankilakulttuuriin.

Aikoinaan ahavoitunut, hyvin karstoittunut hörhökin oli malliesimerkki alakulttuurista. Viinan viemä, mutta silti.

Siviili-ihmisten tatuoinneilla en näe logiikkaa mihinkään, paitsi nettikulttuurin emoji ja hymiö hahmot. Typerää.
Ja tatuoida puolisonsa nimi tai ominaisuus ja että kihlojakin tatuoidaan toistensa nimettömiin, kun avioero prosentit on huikeita.
Ajattelemattomuutta.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Yksi porukka vankilassa oli, mitä en ainakaan minä ymmärtänyt. Lusikoiden ja veitsien nielijät. Heitä ei kovin paljoa ollut, mutta se vähäkin tarpeeksi. Vankilassa olisi ollut epäkohteliasta mennä kysymään miksi noin teet. Samoin kun putsari jakoi aamulla mitä jakoi selliin pöydälle. Usein jätti oven pahimmoilleen raolle, että kongin häly kuului selvästi. Päiväpeitteen päällä sai nukkua päivälläkin ja näin aamu-unisena pidempään. Opiskelijana oli eri mittaiset päivät, 1- 4 oppituntia ja loppu omatoimista lukua. Asia oli esitettävä putsarille kautta rantain, että hän itse hiffasi tilanteen ja veti oven kiinni.

Nykyään kun tulee puhetta menneistä vankilavuosista, luullaan "suurrikolliseksi". Ennen sai vaan niin kovat rangaistukset, ettei sitä nykyaika tajuta. Muuan mies vei 50 litraa bensaa ja sain 10 kk vankeutta. Nykyisin lienee näpistys. Toinen odotti keväällä 70- luvun puolivälissä oikeutta vangittuna varkauden yrityksestä. Joskus olen maininnut miehestä, kuka jostain vei mustavalko TV,n. Oli talviaika ja vientivälineeksi tämä otti lumikolan, jolla pukkasi saalistaan. Pahaksi onneksi tuli vastaan poliisiauto, ja peli oli pelattu. Näistä kaikista tekijät saivat ankaran rangaistuksen.

Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Tuo lumikola oli aikoinaan melko yleinen rahtiväline vissiin. Muistan 80-luvulla poja käänti kylän kioskin, tietysti lumisateella, hyvä näkösuoja nääs. Eikun lasiit sisään vai oisko menny ihan jerkulla ovesta. Kamat kolaan ja kämpille siihen muutaman sadan metrin päähän saalista laskemaan kiljupäissään.
Aamulla oli karumpi herätys kun poliisit oli oven takana ja hirvee miettiminen putkassa kuka oli vasikoinut. Oli kuitenkin huolella suunniteltu rysäys. Oli vaan lumisade keikan aikana loppunut ja suorat jäljet keikkapaikalta rosvonpesään.
Ilkesivät vielä kehua asialla.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Tiukkameno kirjoitti:
Ma Touko 24, 2021 11:07 am
Tuo lumikola oli aikoinaan melko yleinen rahtiväline vissiin. Muistan 80-luvulla poja käänti kylän kioskin, tietysti lumisateella, hyvä näkösuoja nääs. Eikun lasiit sisään vai oisko menny ihan jerkulla ovesta. Kamat kolaan ja kämpille siihen muutaman sadan metrin päähän saalista laskemaan kiljupäissään.
Aamulla oli karumpi herätys kun poliisit oli oven takana ja hirvee miettiminen putkassa kuka oli vasikoinut. Oli kuitenkin huolella suunniteltu rysäys. Oli vaan lumisade keikan aikana loppunut ja suorat jäljet keikkapaikalta rosvonpesään.
Ilkesivät vielä kehua asialla.
Vielä nykyisinkin saa lukea jopa vuosittain noista välkkypäistä,
että on lumisateella tai tuoreella lumella tehty rikos, esimerkiksi pahoinpitely,
tai keikattu joku kauppa tai kioski - kaljaa ja tupakkaa ja jäljet johtaa juuri sellaiseen taloon,
minkä asukkaista poliisi osaa valkata oikeat tekijät.

Ja ei sellainen kiljuämpäri porukka osaa muuttaa tapojaan missään vaiheessa. Joten ei tarvitse edes jalanjälkiä,
kun poliisi osaa mennä oikeaan osoitteeseen.

Yksi tuollainen porukka oli (on kai vieläkin elleivät ole lusimassa) tälläkin kylällä, missä nykyään asun.
Kolme neljä vuotta sitten tekivät kesäasunto murron: pihalla olleesta kaivurista veivät radion ja pihavarastosta
puutarha työvälineitä ja mönkijän. Sen he ajoivat kunnan vuokra-asuntonsa (Kelan maksaman) takapihalle,
ja ryhtyivät etsimään luukkua / ostajaa torin tai huuto netin kautta kuvineen.
Jo samana aamupäivänä keskellä sunnuntaita poliisit osasivat mennä tasan oikeaan osoitteeseen. Miksihän jätkät yllättyi :D

Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

No näitä riittää, pari kaverusta aatteli että viinat loppuu kesken yön. Eikun keikalle ainoaan paikalliseen kapakkaan, matkaa 400m, tasan. Tiiän ku satuin asumaan naapurissa. Ei muuta kun mopo tulille, kuka sitä jalkapatikassa varkaisiin? Olivat kuitenkin ihan aikuisia miehiä, mutta tilanne oli vakava. Keikka hoitu mallilla ja viinaa&röökiä kassit pullollaan ja taas klassikko, tuoretta lunta alkutalvesta. Oli vaan poliisit kiroillu kun piti viinapulloja ja röökikartsoja keräillä keskellä yötä, oli hyvät moponjäljet mutta oli tiekin hyvin viitoitettu.

Mopo-Ukko
Lauri Hanhivaara
Viestit: 140
Liittynyt: Ke Joulu 18, 2019 11:52 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Mopo-Ukko »

Kaverilla oli -80 luvulla hieman kello sekaisin,meni pyörätelineellä kauppaan ikkunasta sisään keskellä päivää,olisi siinä vieressä ollut ovikin auki.Toinen juttu kun maalla oltiin niin varastettua elävää sikaa kuskattiin varastetuilla kottikärryillä,oli kuulemma sika huutanut melko lujaa,ei vissiin ollu mieleinen kyyti.

Tiukkameno
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Tän on pakko olla totta, sika kottikärryissä. Enää ei puutu kun virkavalta pillit päällä paikalle ja sika putkaan.
Oisinko ollu about 10v. niin rupesivat sikaa tappamaan, iso kun saatana kun ite olin pienikokonen. FN 7.65 sen muistan mikä oli vehe kun itellä myöhemmin ollu samanlainen muissa hommissa näppärästi menee taskuun...
Jokatapauksessa sikaa ruvettiin tappamaan ja kaikki ympärikännissä paitsi minä. Lipas tyhjäksi ja sika juoksee ympyrää. Onneks joku kävi haulikolla lopettamassa sen, otsaluuhun.
No, nää nyt on näitä mutta nykyään ei varmaan onnistu, sian pitäminen takapihalla.
Kerran kävin muuttokeikan kun oli pakuri niin jampat sai kamat asuntoon ja samantien tulivat alas rappukäytävästä. Tietokonetta sun muuta telkkaria sylissä että osta siitä halvalla. Sanoin nou thanks ja läksin, tavarat sai uuden kodin ja kai ne johonkin vaihdettiin. Oli naapurilta unohtunut ovi auki. Eikä se koskaan selvinnyt.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Mopo-Ukko kirjoitti:
Ma Touko 24, 2021 4:04 pm
Kaverilla oli -80 luvulla hieman kello sekaisin,meni pyörätelineellä kauppaan ikkunasta sisään keskellä päivää,olisi siinä vieressä ollut ovikin auki.Toinen juttu kun maalla oltiin niin varastettua elävää sikaa kuskattiin varastetuilla kottikärryillä,oli kuulemma sika huutanut melko lujaa,ei vissiin ollu mieleinen kyyti.
Vanhan ajan kulkuri rosvoilla oli vaikeampaa liikkua pitkin poikin ja etsiä varastettavaa nälkäänsä.
Kaljaahan ei kaupoissa ole ollut siihen aikaan.

Kyläkauppoja kylläkin vaikka kuinka ja kohtuullisen helposti murrettavissa. Mutta useinhan kauppiaat itsekin asuivat kaupan yhteydessä.
Niinpä rosmo jos onnistui pääsemään johonkin kauppaan, se oli reppuun kahvia ja tupakkaa, nälkään makkaratanko jotain gouteria
ja eteenpäin. Kun vaihtokassatkin oli todennäköisesti kauppiaan tyynyn alla.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tuossa 90- luvulla kun tapahtui pankkiryöstöjä, jo ryöstäjän tekotavasta ja tuntomerkeistä saattoi arvata mihin ihmisryhmään tekijä kuului. Välillä oli uutinen pankkiryöstöstä, ja uutisessa kerrottiin ryöstäjän paenneen polkupyörällä. Usein näissä oli puliukottonut vanha hörhö. Muuan Jokkeri Oulusta innostui tehtailemaan iäkkäänä näitä ryöstöjä. Jokkeri oli ennen Kakolan miehiä, ja taitava kaikessa käsityössä. Ennen oli radiossa vain yleisohjelma ja rinnakkaisradio. Moni osasi tehdä laitteen, millä kuului jompi kumpi kanava oli kellon aika mikä tahansa. Jokkeri teki laitteen, mistä kuului kumpikin radio-ohjelma, oli aika mikä tahansa. Miehellä oli komeat vanhan ajan tatuoinnit. Varsinkin rintakuva oli upea taideteos.

Rikosraportti tv- ohjelman Mats Dumell haastatteli Jokkeria TV: ssä, en muista vuosilukua, mutta 90- luvulla kuitenkin. Siinä tuli esiin syy hänen pankkiryöstöihin. Saa kerralla enemmän rahaa, ettei tarvitse jätesäkki selässä juosta joka yö. Oli karannut Oulun vankilasta ja haastattelu tehtiin Sörkassa. 90- luvun vankilaoloista jo 60- luvulla uransa aloittanut Jokkeri tuumasi; viihtyvyys on vankilassa parantunut. Selvensi vielä haastattelijalle kantaansa sanoen, tuo rikosten selvitysprosentti on pieni.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Amerikan malliin on menossa Suomen oikeuslaitos. Vaikka tekijä tunnustaa teon, se ei riitä yhdeksi näytön osaksi. Tunnustus olisi kuulemma pitänyt antaa tuolloin virallisesti. Lyhennettynä: Vaikka sarjamurhaaja tunnustaa hirmutyönsä jollekin, se ei muiden todisteiden mukaan ole näyttö.
Kohta vakavakin juttu menee nurin, jos pilkkukin on väärässä paikassa.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Pe Touko 28, 2021 6:27 pm
Amerikan malliin on menossa Suomen oikeuslaitos. Vaikka tekijä tunnustaa teon, se ei riitä yhdeksi näytön osaksi. Tunnustus olisi kuulemma pitänyt antaa tuolloin virallisesti. Lyhennettynä: Vaikka sarjamurhaaja tunnustaa hirmutyönsä jollekin, se ei muiden todisteiden mukaan ole näyttö.
Kohta vakavakin juttu menee nurin, jos pilkkukin on väärässä paikassa.
Uudempi laki on kai laadittu sitä silmällä pitäen, ettei syntyisi oikeusmurhia.
Mutta jos näytöt on kohtuullisen selvät, ei pitäisi olla epäselvää, että tuomio annettava.

Aikoinaan riitti jopa huhupuheet ja se oli vittumainen yhtälö.
Pari pientä tuomiota sain sillä tavalla, mutta niillä ei ollut merkitystä ison köntän keskellä.
Kun oli myös juttuja, joista en saanut tuomiota :D
Sain siis kavereiden siivellä - samaa kööriä, takuulla rikollinen.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kun tulin maailmalta kotiin takaisin, alkoi rikokseton elämä. Mielessä silti oli, että on huijareita siellä sun täällä, varsinkin autokaupoissa. Autot itselläkin alkoi vaihtua. Mieleen tulee yksi kauppa, jota kaduin heti sen tehtyä. Mutta mutta, kaupan peruminen ei ollutkaan autokaupassa niin helppoa mitä olin ajatellut. Myyjä venytti asiaa päivän pari, kunnes lupasin hyvittää kaupan purkamisesta. Sanoin:
Minä olen rehellinen mies, ja ....... Ajatuksena tuolloin luonnollisesti, etteivät myyjät sitä ole. Päästiin kompromissiin ja maksoin purkajaisia vähän. Poistuessa autoliikkeestä myyjä huusi perään: Clarence, kun teet kaupan tule heille, he ottavat huomioon purkajaissumman.

Nyt paljon enemmän maailmaa nähneenä olen huomannut aikoja sitten; oman rehellisyyden korostaminen kaupoissa tai missä asiassa tahansa merkitsee, ettei pussissa ole puhtaat jauhot. Olen kuullut ihmisten puhuvan kaupoistaan, samalla kun joka välissä korostavat omaa rehellisyyttään. Osa on jopa kertonut millaisen palveluksen ovat tehneet jollekin.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
La Touko 29, 2021 5:49 pm
Kun tulin maailmalta kotiin takaisin, alkoi rikokseton elämä. Mielessä silti oli, että on huijareita siellä sun täällä, varsinkin autokaupoissa. Autot itselläkin alkoi vaihtua. Mieleen tulee yksi kauppa, jota kaduin heti sen tehtyä. Mutta mutta, kaupan peruminen ei ollutkaan autokaupassa niin helppoa mitä olin ajatellut. Myyjä venytti asiaa päivän pari, kunnes lupasin hyvittää kaupan purkamisesta. Sanoin:
Minä olen rehellinen mies, ja ....... Ajatuksena tuolloin luonnollisesti, etteivät myyjät sitä ole. Päästiin kompromissiin ja maksoin purkajaisia vähän. Poistuessa autoliikkeestä myyjä huusi perään: Clarence, kun teet kaupan tule heille, he ottavat huomioon purkajaissumman.

Nyt paljon enemmän maailmaa nähneenä olen huomannut aikoja sitten; oman rehellisyyden korostaminen kaupoissa tai missä asiassa tahansa merkitsee, ettei pussissa ole puhtaat jauhot. Olen kuullut ihmisten puhuvan kaupoistaan, samalla kun joka välissä korostavat omaa rehellisyyttään. Osa on jopa kertonut millaisen palveluksen ovat tehneet jollekin.
Riippuu paljon, missä sitä rehellisyyttään korostaa, saati vannoo. Itse en anna kovin suurta arvoa "vannotulle" rehellisyydelle.
Kyllä perusilmaisu pitää riittää ja itselläni on ihmisenlukemis taitoa kertynyt sen verran, että osaan erottaa lööperit totuudesta
ja nähdä vähän tyypistäkin, mitä hän on miehiään ja naisiaan.
Tavallisia perinne suomalaisia ihmisiä ei tarvitse arvottaa. Heistä suurin osa on moraalisia ja rehellisiä.
Tosin paskanjauhajia ja paisuttelijoita on heissäkin. Välillä ne jutut naurattaa.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kun on rehellinen itselleen voi myöntää, että alussa vankilassa on onnistuttu älyttämään. Muuan mies hävisi ennen 70- luvun puoltaväliä kortilla rahansa. Väänsi illat kuparitöitä, että ne myytyään saa velkansa maksettua. Myöhemmin tästä kehittyi taitava pelaaja, kuka pelasi toiset sippiin. Oppirahat maksoi, ja ihme on, kuka ei ole joutunut maksamaan jos on vankilassa säpissyt. Sukevalla hän nähtyään minut pyysi heti kahville. Mies teki lentopallolistaa ja pyysin laittamaan minutkin listalle, ja hän laittoi. Siviilissä hän oli joukon keskipiste ja oli vapaalla niin kauan kuin oli. Lopulta puliukottui ja kuoli tenttuun. En tiedä oliko nimimiehiä, mutta tunnettu. Hän oli myös niitä, ketä heiteltiin vankilasta toiseen.

Tämä mies nuorena ja energisenä oli ottanut luvatta käyttöön lava Mossen. Istui etupenkillä saksanpaimenkoira vieressä. Pyysi kaveriani kyytiin, mutta kaveri ei tietenkään mennyt. Kohta oli kuulunut poliisiauton sireenien ääni ja alkoi takaa- ajo. Pojat olivat menneet autolla katsomaan ja pakomatka oli päättynyt lyhyeen. Mosse oli pöpelikössä ja ukko kiinni. Usein vankiloiden pintamiesten elämä siviilissä oli tällaista. Joskus sattui hyvä keikka, mutta se oli vain joskus
.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vuosilukua en nyt muista, mutta aikaa siitä on. Kenties 90- lukua (?) Kurvin miehiä nuosi asemalta metroon, takit rennosti olalla. Miehet menivät ohi lippuautomaatin ja astelivat metroon. Näkymä huvitti. Itsellä oli ja on vieläkin tapana pitää takkia olalla, ja se roikkuu sormella kauluksen lenkistä rennosti toisella puolella.

Ennen Suomen Tivolissa oli linnan miehiä töissä. Lapsena haettiin tivolimiehille kastematoja, niin päästiin laitteisiin ilmaiseksi. Myöhemmin auttelimme muuten, ja ilmaiseksi laitteisiin päästiin. Kerran meillä oli yksi lippu sellaiseen näytökseen. Menimme kaverin kanssa sillä teltan oviaukolle, jossa oli nuori mustalaismies ottamassa lippuja. Hän ei kysynyt toista, vaan päästi sisään. Kaverini hehkutti innoissaan toisille: Menimme kaverina ja yhdellä lipulla päästiin sisälle.

Tuossa 12- vuotiaana meitä oli neljä poikaa. Humalainen oli sammunut setelinippu käsissään ja makasi nurmikolla selällään. Kaveri kenen kanssa mentiin samalla lipulla sisään, hiipi ja otti setelinipun sammuneen käsistä. Juoksimme pois ja lähdimme tivoliin. Meistä neljästä kolme oli myöhemmin vankilassa. Olin sairaalassa 80- luvun puolivälissä pari viikkoa, ja tuolloin tehtiin kaksi leikkausta. Hoitaja leikkauksen jälkeen katseli minun kehoa ja tatuointeja. Sanoi, että tavallisesti on nähnyt tatuoituja miehiä kun oli tuotu puukotettuna sairaalaan, ei leikkauksesta toipuvana kuten minä. Kun sairaalassa minulta vaihdettiin siteitä, leikkauksen tehnyt naispuolinen kirurgi kutsui tatuoinneista höpisseen hoitajan heti paikalle. Kirurgi moitti vihaisena muiden hoitajien kuullen tätä vastanmieliseksi osottautunutta hoitajaa. Aikaisemmin ennen omaa sairaalassa oloa, tämä sairaalaan tuotu tatuoitu oli hän, kuka otti vuosikymmeniä aiemmin setelinipun sammuneelta. Oli saanut puukkoa ja henki meni.

Vastaa Viestiin