Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1463
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

L'amourha kirjoitti: Ti Joulu 22, 2020 10:42 pm Kiiskilä on näemmä kuollut toukokuussa 1993, eli ei ainakaan mitään ennätyspitkää elinkautista ole istunut.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oliko kuollut Turussa?

jk. Kone temppuilee.
Viimeksi muokannut Clarence, Ke Joulu 23, 2020 1:46 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
L'amourha
Jessica Fletcher
Viestit: 3073
Liittynyt: To Elo 24, 2017 8:02 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja L'amourha »

Clarence kirjoitti: Ke Joulu 23, 2020 1:04 am
L'amourha kirjoitti: Ti Joulu 22, 2020 10:42 pm Kiiskilä on näemmä kuollut toukokuussa 1993, eli ei ainakaan mitään ennätyspitkää elinkautista ole istunut.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oliko kuollut Turussa.
Turun hautausmaalta löytyy laatta, olikohan päässyt jo siviiliin.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1463
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

#" Yleensä epävarsinaiset laiminlyöntirikokset ovat olleet lievempiä vammantuottamusrikoksia, eli nyt kun ollaan kaikkein vakavimmassa rikostyypissä, se on äärimmäisen poikkeuksellista.
Kyseessä on pelkästään ennakkotapauksena mielenkiintoinen tapaus sen suhteen, kun epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen katsotaan täyttyneen lainsäädäntömme tunteman kaikista vakavimman rikoksen eli murhan kohdalla."

Kerta se on ensimmäinenkin.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1463
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kun tapahtuu jokin tavallisuudesta poikkeava huomiota saanut rikos, niin toimittajat ottavat lausuntoja jos jonkinlaiselta rikosoikeuden professorilta. Näillä ovat omat mielipiteet asiasta kuin asiasta. Se mikä on pahaa, se voi vaikuttaa hovi- ja korkeimman oikeuden ratkaisuun. Teoreettinen tieto on aivan eri asia kuin käytännön tieto. Ihminen voi olla tekniikan tohtori, mutta vailla arjen taitoja. Toinen voi olla vaikka debiili-asteella, mutta hänellä on maalaisjärkeä. Eikö sitten rikosoikeuden professoreilla voi sitä olla? Voi olla, mutta kaikki lausunnot ei sitä osoita!
Rundi
Martin Beck
Viestit: 789
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

kakkosurpo kirjoitti: Ti Joulu 22, 2020 10:36 pm Onhan noita joitakin jotka on tieneet leikkiin lähtiessään että kiinni jääminen on todennäköistä, ja elinkautista paukkuu.
Ekana tulee mieleen Lahden pitseerian kolmikko, jotka enempi tai vähempi naureskeli tuomion luvulle.
Eikä Latekaan isoa kyyneltä laskenut ku elinkautinen paukahti.

Ja uskoisin että on monia muitakin, ketä saamansa elinkautinen ei ole hetkauttanut suuntaan tai toiseen.
Varmasti suurimmalle osalle se on tullut yllätyksenä, mutta emmehän me sure heidän yllätyksiään.
No siis kovistahan pitää näyttää loppuun saakka ja naureskellakin elinkautiselle. Mutta kyllä jokainen elinkautinen järsii niin miestä kuin naistakin sisältä päin ja ei ole media eikä tv kamerat selleissä todistamassa, vieläkö naureskelevat ja kuinka usein.
On tietysti psykopaatteja, joita melkein mitkään tunteet ei hetkauta.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1463
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti: Ke Joulu 23, 2020 7:26 pm
kakkosurpo kirjoitti: Ti Joulu 22, 2020 10:36 pm Onhan noita joitakin jotka on tieneet leikkiin lähtiessään että kiinni jääminen on todennäköistä, ja elinkautista paukkuu.
Ekana tulee mieleen Lahden pitseerian kolmikko, jotka enempi tai vähempi naureskeli tuomion luvulle.
Eikä Latekaan isoa kyyneltä laskenut ku elinkautinen paukahti.

Ja uskoisin että on monia muitakin, ketä saamansa elinkautinen ei ole hetkauttanut suuntaan tai toiseen.
Varmasti suurimmalle osalle se on tullut yllätyksenä, mutta emmehän me sure heidän yllätyksiään.
No siis kovistahan pitää näyttää loppuun saakka ja naureskellakin elinkautiselle. Mutta kyllä jokainen elinkautinen järsii niin miestä kuin naistakin sisältä päin ja ei ole media eikä tv kamerat selleissä todistamassa, vieläkö naureskelevat ja kuinka usein.
On tietysti psykopaatteja, joita melkein mitkään tunteet ei hetkauta.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Murhasta tuomituissa on tutkimuksen mukaan paljon psykopaatteja. Heillä ei ole katumusta, mutta heitä kyllä kirpaisee kun seuraavat 12- vuotta menee vankilassa. Näiden psykopaattisten rikoksen tekijöiden vapauttamista ei yleensä vankisairaalan lääkäri eikä Rikosseuraamusvirasto puolla, joten elinkautinen heillä on pitempi.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 789
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

[
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Murhasta tuomituissa on tutkimuksen mukaan paljon psykopaatteja. Heillä ei ole katumusta, mutta heitä kyllä kirpaisee kun seuraavat 12- vuotta menee vankilassa. Näiden psykopaattisten rikoksen tekijöiden vapauttamista ei yleensä vankisairaalan lääkäri eikä Riskosseuraamusvirasto puolla, joten elinkautinen heillä on pitempi.
[/quote]

Yleensä ne elinkautiset on 14 - 15 vuotta. Joku aikakausi oli, että elinkautisten keskiarvo pituus oli 13,5 vuotta istumista. Josta pitkä siivu saattaa kulua avolaitoksissa tai työsiirtoloissa kakun loppuosalla.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1463
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti: Ke Joulu 23, 2020 8:06 pm [
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Murhasta tuomituissa on tutkimuksen mukaan paljon psykopaatteja. Heillä ei ole katumusta, mutta heitä kyllä kirpaisee kun seuraavat 12- vuotta menee vankilassa. Näiden psykopaattisten rikoksen tekijöiden vapauttamista ei yleensä vankisairaalan lääkäri eikä Riskosseuraamusvirasto puolla, joten elinkautinen heillä on pitempi.
Yleensä ne elinkautiset on 14 - 15 vuotta. Joku aikakausi oli, että elinkautisten keskiarvo pituus oli 13,5 vuotta istumista. Josta pitkä siivu saattaa kulua avolaitoksissa tai työsiirtoloissa kakun loppuosalla.
[/quote]
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Nuori murhaaja voi päästä ehdonalaiseen oltuaan 10-vuotta vankilassa. Murhainfossa on juttua, missä 19- vuotiaana elinkautisen saanut istui sitä 18- 19-vuotta. En muista, oliko samassa viestiketjussa, mutta siinä kerrotaan tämän miehen kuolemasta henkirikoksen uhrina.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1463
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vanha vielä elossa oleva vanha vanki kertoi joskus seuraavaa. Hänen aikanaan Sörkassa oli mies, kuka oli 50- luvulla istunut elinkautistaan 18- vuotta. Tuomio oli ns. pakkotuomio, sillä mies oli kiistänyt rikoksen. Hän tunnusti rikoksen, ja kohta vapautui. Pakkotuomiona elinkautisen saanut ei voinut hakea armahdusta. Nykyään voidaan vaikka kuka tahansa armahtaa kun toiset sitä anovat.

Pelson vankilassa 2004 karkauksen yhteydessä vartijan murhaan syyllistynyt vanki olisi armahdettu Helsingin hovioikeuden päätöksellä, mutta RISE vastusti päätöstä ja valitti korkeinpaan, ja jo luvattu armahdus peruttiin. En tiedä on tämä mies vielä vankilassa vai vapaana? Täällä on taitavia etsijöitä, niin ehkäpä tietoa löytyy.
L'amourha
Jessica Fletcher
Viestit: 3073
Liittynyt: To Elo 24, 2017 8:02 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja L'amourha »

Clarence kirjoitti: Ke Joulu 23, 2020 11:39 pm Vanha vielä elossa oleva vanha vanki kertoi joskus seuraavaa. Hänen aikanaan Sörkassa oli mies, kuka oli 50- luvulla istunut elinkautistaan 18- vuotta. Tuomio oli ns. pakkotuomio, sillä mies oli kiistänyt rikoksen. Hän tunnusti rikoksen, ja kohta vapautui. Pakkotuomiona elinkautisen saanut ei voinut hakea armahdusta. Nykyään voidaan vaikka kuka tahansa armahtaa kun toiset sitä anovat.

Pelson vankilassa 2004 karkauksen yhteydessä vartijan murhaan syyllistynyt vanki olisi armahdettu Helsingin hovioikeuden päätöksellä, mutta RISE vastusti päätöstä ja valitti korkeinpaan, ja jo luvattu armahdus peruttiin. En tiedä on tämä mies vielä vankilassa vai vapaana? Täällä on taitavia etsijöitä, niin ehkäpä tietoa löytyy.
Heikkilä haki taas vapautusta, kuukausi sitten oli uutisia siitä. Eli istumassa on vielä.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Rundi
Martin Beck
Viestit: 789
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

L'amourha kirjoitti: To Joulu 24, 2020 12:06 am
Clarence kirjoitti: Ke Joulu 23, 2020 11:39 pm Vanha vielä elossa oleva vanha vanki kertoi joskus seuraavaa. Hänen aikanaan Sörkassa oli mies, kuka oli 50- luvulla istunut elinkautistaan 18- vuotta. Tuomio oli ns. pakkotuomio, sillä mies oli kiistänyt rikoksen. Hän tunnusti rikoksen, ja kohta vapautui. Pakkotuomiona elinkautisen saanut ei voinut hakea armahdusta. Nykyään voidaan vaikka kuka tahansa armahtaa kun toiset sitä anovat.

Pelson vankilassa 2004 karkauksen yhteydessä vartijan murhaan syyllistynyt vanki olisi armahdettu Helsingin hovioikeuden päätöksellä, mutta RISE vastusti päätöstä ja valitti korkeinpaan, ja jo luvattu armahdus peruttiin. En tiedä on tämä mies vielä vankilassa vai vapaana? Täällä on taitavia etsijöitä, niin ehkäpä tietoa löytyy.
Heikkilä haki taas vapautusta, kuukausi sitten oli uutisia siitä. Eli istumassa on vielä.
Istumassa on, ja armahdus peruttiin kun paljastui, että hoiteli lomilla käydessään jonkun prosenttijengin asioita
ja oli muutenkin aktiivinen jengityöntekijä - ei siis mitenkään positiivisessa mielessä :D
Oliko niin, että ehti tehdä jotain rikoksiakin?
Rundi
Martin Beck
Viestit: 789
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti: Ke Joulu 23, 2020 11:39 pm Vanha vielä elossa oleva vanha vanki kertoi joskus seuraavaa. Hänen aikanaan Sörkassa oli mies, kuka oli 50- luvulla istunut elinkautistaan 18- vuotta. Tuomio oli ns. pakkotuomio, sillä mies oli kiistänyt rikoksen. Hän tunnusti rikoksen, ja kohta vapautui. Pakkotuomiona elinkautisen saanut ei voinut hakea armahdusta. Nykyään voidaan vaikka kuka tahansa armahtaa kun toiset sitä anovat.

Pelson vankilassa 2004 karkauksen yhteydessä vartijan murhaan syyllistynyt vanki olisi armahdettu Helsingin hovioikeuden päätöksellä, mutta RISE vastusti päätöstä ja valitti korkeinpaan, ja jo luvattu armahdus peruttiin. En tiedä on tämä mies vielä vankilassa vai vapaana? Täällä on taitavia etsijöitä, niin ehkäpä tietoa löytyy.
"Pakkotuomiona elinkautisen saanut ei voinut hakea armahdusta."
Muistelen sellaista tapausta kuin Orvokki Lylys. Kiisti alusta loppuun. Elinkautinen 80-luvulla?
Ei hakenut armahdusta. Halusi kai tuomion kumoamista ja isoja koppikorvauksia.
Eipä voitu vapauttaa kun "ei katunut".
Tuossakin tapauksessa oli muistaakseni niin, että ulkopuoliset vai oliko peräti vankeinhoito haki hänen vapautustaan 90-luvulla
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1463
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Olen joskus kertonut millaisia tuomioita vielä 70- luvulla sai. Onhan vielä useinkin, mitä suurempi rikos, sitä pienempi tuomio ja päinvastoin. Yksi mies oli jostain pöllinyt mustavalkoisen television. Hän otti lumikolan ja lähti kuljettamaan telkkaria talteen. Kaupungin keskustassa vähän liikutulla tiellä tuli poliisiauto vastaan. Mies kurvasi kolan kanssa erään kerrostalon pihalle, mutta myöhäistä, poliisit olivat jo nähneet tämän. Tuosta tuli aikanaan ankara rangaistus.

Olin tutkintavankeudessa odottamassa hovioikeuden ratkaisua. Sellikaverina oli tuttu, hiukan vanhempi mies odottamassa vangittuna käräjiä varkauden yrityksestä. Kesä oli aluillaan ja mies mietti kuinka karata käräjäreissulta. Ajattelipa pamauttaa kuka saattaa käräjille turpaan. Nauroi päälle. Ei tarvinnut pamauttaa. Tuomio oli 3 kk vankeutta ja vapaalle.

Itselläni oli tyhjäpäiväisistä jutuista ankara rangaistus. Nuori kun olin, olin aika huoleton. Pihalla hakattiin lentopalloa, olihan 70- luku vankiloissa lentopallon kulta-aikaa. Päiväkävelyssä meillä oli vajaa miehitys kentällä, mutta halu pelata kova. Sisälle johtava ovi avattiin ja vartija huusi kovalla äänellä: Clarence. Menin vartijan luo, jolla oli nippu papereita kädessä hiukan ihmetellen asiaa. Hän sanoi: Narikkaan ja siviliin! Hovioikeus vapautti minut välittömästi aiheettomasta tutkintavankeudesta.
siiantaika
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1375
Liittynyt: Su Loka 18, 2020 6:58 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja siiantaika »

Itsekin olen näpistellyt kolmeen tai neljään otteeseen mutta niistä ei jäänyt traumoja. Kaikiki tyhmyyteni tein reilusti alle 15-vuotiaana.

Muistikuvieni perusteella äitini yritti varastaa jonkin vaateparren eräästä ostoskeskuksesta ollessani melko pieni lapsi. Kuitenkin niin vanha, että sellaisia hyvin epämääräisiä muistikuvia on jäänyt. Muistan vain kun kassalla perheemme pysäytettiin jostain syystä. Sen jälkeen vartijat hakivat meidät "takahuoneeseen" odottamaan. Muistan erityisesti sen takahuoneessa odottelun ja hyvin hitaasti kuluneen ajan. Tämän jälkeen viimeinen muistikuva on poliisiauton takapenkiltä. Oletan että autossa käytiin lyhyt kuulustelu ja sen jälkeen meidät kyydittiin suoraan kotiin, mutten muista siitä enää mitään.

Omat näpistelyni tuskin liittyvät tuohon tapahtumaan mitenkään. Olin vain liian ujo sanomaan "ei", kun tyhmät kaverini ehdottelivat vääriä asioita. Joistakin tapauksista kannoin yksin vastuun vaikka idea ei ollut omani, toisista saimme yhdessä syyt niskoillemme. Yhden kerran näpistin suklaapatukan yksikseni ja muistan sen, miten se suklaa maistui todella pahalta sillä kertaa. En muista ikääni mutta se oletettavasti tapahtui sen jälkeen, kun olin jo jäänyt kiinni toisesta vastaavasta teosta, eli lienen ollut noin 11-vuotias.

En tiedä, olivatko ajat jotenkin parempia vai huonompia, mutta näistä näpistelyistä ei koskaan ilmoitettu eteenpäin enkä koskaan ollut yhdenkään sossun kanssa tekemisissä. Äitinikin suhtautui asioihin niin erikoisilla tavoilla, etten kykene niitä täysin ymmärtämään.

Oliko tämä nyt sitten oikea ketju avatua asiasta? Ainakin henkirikoksista ja murhista jäätiin niin kauas kuin suomalaisella rikosoikeudellisella skaalalla on mahdollista...
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1463
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

siiantaika kirjoitti: La Tammi 02, 2021 6:40 pm Itsekin olen näpistellyt kolmeen tai neljään otteeseen mutta niistä ei jäänyt traumoja. Kaikiki tyhmyyteni tein reilusti alle 15-vuotiaana.

Muistikuvieni perusteella äitini yritti varastaa jonkin vaateparren eräästä ostoskeskuksesta ollessani melko pieni lapsi. Kuitenkin niin vanha, että sellaisia hyvin epämääräisiä muistikuvia on jäänyt. Muistan vain kun kassalla perheemme pysäytettiin jostain syystä. Sen jälkeen vartijat hakivat meidät "takahuoneeseen" odottamaan. Muistan erityisesti sen takahuoneessa odottelun ja hyvin hitaasti kuluneen ajan. Tämän jälkeen viimeinen muistikuva on poliisiauton takapenkiltä. Oletan että autossa käytiin lyhyt kuulustelu ja sen jälkeen meidät kyydittiin suoraan kotiin, mutten muista siitä enää mitään.

Omat näpistelyni tuskin liittyvät tuohon tapahtumaan mitenkään. Olin vain liian ujo sanomaan "ei", kun tyhmät kaverini ehdottelivat vääriä asioita. Joistakin tapauksista kannoin yksin vastuun vaikka idea ei ollut omani, toisista saimme yhdessä syyt niskoillemme. Yhden kerran näpistin suklaapatukan yksikseni ja muistan sen, miten se suklaa maistui todella pahalta sillä kertaa. En muista ikääni mutta se oletettavasti tapahtui sen jälkeen, kun olin jo jäänyt kiinni toisesta vastaavasta teosta, eli lienen ollut noin 11-vuotias.

En tiedä, olivatko ajat jotenkin parempia vai huonompia, mutta näistä näpistelyistä ei koskaan ilmoitettu eteenpäin enkä koskaan ollut yhdenkään sossun kanssa tekemisissä. Äitinikin suhtautui asioihin niin erikoisilla tavoilla, etten kykene niitä täysin ymmärtämään.

Oliko tämä nyt sitten oikea ketju avatua asiasta? Ainakin henkirikoksista ja murhista jäätiin niin kauas kuin suomalaisella rikosoikeudellisella skaalalla on mahdollista...
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Miten sinulla on elämä mennyt näpistysten jälkeen? Mielestäni näpistykset kuuluvat tiettyyn ikään kun koettelee rajojaan, mutta vanhempien tulee heti katkaista se.
Vastaa Viestiin