Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Aldrig
Nikke Knakkertton
Viestit: 184
Liittynyt: Pe Heinä 29, 2022 4:40 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Aldrig »

Clarense kertoi että jossain on voinut huudella pidätetyille.Kyllä ennen Aleksilla oli ihan normaalia että käytiin ” huutelemassa”
Riippui vähän missä kopissa olit mutta silloinen tyttöystäväni ja tuleva vaimoni on käynyt pari kertaa ” huutelemassa” minulle, ja itse olen käynyt myös huutelemassa kavereille aikoinaan.Olen kuullut monia kertoja 70 luvulla että parin viikon pidätysajan jälkeen on epäilty päästetty ”leediksi” mutta kaapattu muutaman askeleen jälkeen takaisin.Itselleni ei ole näin käynyt muuta ei nämä mitään matkaselli juttuja ole,ihan tosi asioita. Tästä tunnistuspeili jutusta sen verran että olen jo aikoinaan täällä kirjoittanut(Never)
olleeni apinanäyttelyssä ,jopa kaksi kertaa.Apinanäyttely oli minulle ihan tuttu nimi,ihmettelen kun vanhat konnat ei sitä tunnista.
Eli olin kirkkaissa valoissa neljän muun miehen kanssa,ei sieltä nähnyt eteensä,vain pimeää.Olimme numeroituja ja tunnistajat pimeässä.Tod näk nämä muut olivat poliiseja ja minä pari viikkoa pesemättömänä ja ”riutuneena” tottakai se rikollinen.
Tuomio annettiin ainakin vielä 70 luvulla todistajan lausunnon ollessa erittäin vahva näyttö vaikka muuten syyllisyys oli täysin epäselvä.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Aldrig kirjoitti:
Pe Kesä 09, 2023 9:18 pm
Clarense kertoi että jossain on voinut huudella pidätetyille.Kyllä ennen Aleksilla oli ihan normaalia että käytiin ” huutelemassa”
Riippui vähän missä kopissa olit mutta silloinen tyttöystäväni ja tuleva vaimoni on käynyt pari kertaa ” huutelemassa” minulle, ja itse olen käynyt myös huutelemassa kavereille aikoinaan.Olen kuullut monia kertoja 70 luvulla että parin viikon pidätysajan jälkeen on epäilty päästetty ”leediksi” mutta kaapattu muutaman askeleen jälkeen takaisin.Itselleni ei ole näin käynyt muuta ei nämä mitään matkaselli juttuja ole,ihan tosi asioita. Tästä tunnistuspeili jutusta sen verran että olen jo aikoinaan täällä kirjoittanut(Never)
olleeni apinanäyttelyssä ,jopa kaksi kertaa.Apinanäyttely oli minulle ihan tuttu nimi,ihmettelen kun vanhat konnat ei sitä tunnista.
Eli olin kirkkaissa valoissa neljän muun miehen kanssa,ei sieltä nähnyt eteensä,vain pimeää.Olimme numeroituja ja tunnistajat pimeässä.Tod näk nämä muut olivat poliiseja ja minä pari viikkoa pesemättömänä ja ”riutuneena” tottakai se rikollinen.
Tuomio annettiin ainakin vielä 70 luvulla todistajan lausunnon ollessa erittäin vahva näyttö vaikka muuten syyllisyys oli täysin epäselvä.
Nimenomaan 70-luvulla ei ollut ollenkaan tavatonta saada tuomio jonkun toisen pelkkien puheiden perusteella, jopa hieman epävarmojenkin todistajien perusteella. Ja se apinanäyttely ei ollut koskaan puolueeton toimi. Muut siistejä, itse saatoit näyttää linnunpelättimeltä.
Itse en ollut koskaan tuollaisessa valohoidossa eli valohäikäisy näyttelyssä. Mutta kuvien perusteella minua "tunnistettiin" joskus plus se pihanäyttely mistä kerroin.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Oikeuteen vapaalta vastaamaan. Ainakin itsellä on kokemusta, miten muilla? Yleensä vapaalta vastannut sai jatkaa vapaalla. Yhdellä oli vapaanjalan juttu ja meni oikeuteen. Oikeus ei tuolla kertaa kuitenkaan alkanut millekään, vaan asia lykkääntyi. Syytetty vietiin juoppoputkaan. Itsellä oli myös muiden tapausten yhteydessä yksi asia, joka lykkääntyi. Muista asioista vangittuna, mutta tuomari sanoi tältä osin: Sinne on tuotava! Sinne tuotiin vankilasta monen kuukauden päästä. Kolme miestä oli vapaalta vastaamassa ja menivät oikeuteen. Kaikki olivat olleet ennenkin vankilassa. Yhdellä oli ihmistuntemusta, ja hän aavisteli pahaa. Kertoi jälkeenpäin kuinka tuomari oli äkäisen oloinen ja huiteli niitä isoja käsiään oikeudenkäynnin aikana. Tämä pelisilmää omaava lähti omille teilleen puoliajalla, siis aika kun odotetaan oikeuden tehneen ratkaisunsa. Pelisilmä miehellä oli kaverin auto valmiina lähistöllä odottamassa. Kaksi muuta meni kuulemaan tuomion, mutta poliisit tulivat myös oikeussaliin ja kumpikin vangittiin.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Helsingissä oli joskus huumepoliisi, ketä kutsuttiin nimellä Nortti. Lienee Nortti ollut legenda, sillä mennessään johonkin huumekämppään, joku nainen siellä oli sanonut: Tänne tuli kaksi poliisia ja Nortti. Hänellä oli joku luottovasikka, jolle Nortti hommasi aseenkantoluvan. Koittipa hoitaa vielä senkin, että tämä tiedonantaja- hörhö olisi päässyt poliisikouluun, mutta se tyssäsi entisyyteen. Tästä tiedoanantajasta oli kuulemma luvattu palkkio, mutta sitä ei kukaan saanut.

#" Nortti on ollut rikostutkijana mukana lähes kaikissa suurissa huumejutuissa. Hän oli kaatamassa Pohjolan huumekuninkaan Kosti Kustaa Kartiokarin menestyksekästä amfetamiinikauppaa 60-luvun lopulla. Hän oli kenttätutkinnan johtajana, kun poliisi iski Urjalan amfetamiinilaboratorioon viikkojen seurannan jälkeen." - Kirjasta Huumekyttä.

Aldrig ja Rundi voivat tietää asiasta enemmän, ja jos joku muukin, niin tietoa palstalle.

Aldrig
Nikke Knakkertton
Viestit: 184
Liittynyt: Pe Heinä 29, 2022 4:40 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Aldrig »

Clarence kirjoitti:
Ke Kesä 21, 2023 7:09 pm
Helsingissä oli joskus huumepoliisi, ketä kutsuttiin nimellä Nortti. Lienee Nortti ollut legenda, sillä mennessään johonkin huumekämppään, joku nainen siellä oli sanonut: Tänne tuli kaksi poliisia ja Nortti. Hänellä oli joku luottovasikka, jolle Nortti hommasi aseenkantoluvan. Koittipa hoitaa vielä senkin, että tämä tiedonantaja- hörhö olisi päässyt poliisikouluun, mutta se tyssäsi entisyyteen. Tästä tiedoanantajasta oli kuulemma luvattu palkkio, mutta sitä ei kukaan saanut.

#" Nortti on ollut rikostutkijana mukana lähes kaikissa suurissa huumejutuissa. Hän oli kaatamassa Pohjolan huumekuninkaan Kosti Kustaa Kartiokarin menestyksekästä amfetamiinikauppaa 60-luvun lopulla. Hän oli kenttätutkinnan johtajana, kun poliisi iski Urjalan amfetamiinilaboratorioon viikkojen seurannan jälkeen." - Kirjasta Huumekyttä.

Aldrig ja Rundi voivat tietää asiasta enemmän, ja jos joku muukin, niin tietoa palstalle.
Joo tietoo on.Tämä Nortti oli jo nyt edesmennyt Risto Nordman

Tämä Kartiokari eli KKK muuten delas Sörkassa - 81 sydikseen.Kostin sukunimet Kakola,Kartiokari sekä kuollessaan Lakus

Aldrig
Nikke Knakkertton
Viestit: 184
Liittynyt: Pe Heinä 29, 2022 4:40 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Aldrig »

Clarence kirjoitti:
Ke Kesä 21, 2023 7:09 pm

#" Nortti on ollut rikostutkijana mukana lähes kaikissa suurissa huumejutuissa. Hän oli kaatamassa Pohjolan huumekuninkaan Kosti Kustaa Kartiokarin menestyksekästä amfetamiinikauppaa 60-luvun lopulla. Hän oli kenttätutkinnan johtajana, kun poliisi iski Urjalan amfetamiinilaboratorioon viikkojen seurannan jälkeen." - Kirjasta Huumekyttä.

Aldrig ja Rundi voivat tietää asiasta enemmän, ja jos joku muukin, niin tietoa palstalle.
Tästä KKK:n Kesälahden ”huumetehtaan” käräyttämisen jälkimainingeista jotain mitä ehkä edes sivuston vanhemmatkaan lukijat ja tekijät eivät ole tietoisia: Eli tässä Kesälahti-keississä paloi Kostin lisäksi muutama ”apupoika” sekä kaksi gimmaa.
Nämä tytöt olivat keskimääräistä kauniimpia eikä mitään kapeakasvoisia laihoja kalpeita ”pirihuoran” näköisiä.
Yksi tyttöjä kuulustelevista poliiseista ihastui /rakastui tähän toiseen tyttöön jo kuulustelujen aikana.Sittemmin menivät jopa naimisiin.
En tiedä miten pitkälle avioliitto kantoi,toivottavasti kantoi.Turun läänillä tässä jutussa mukana ollut tuttu Vasiksen kulmilta kertoi minulle enemmänkin tästä keissistä.Odottelimme omia tuomioitamme siellä ja tultiinkin sitten samaa matkaa aikoinaan Sörkkaan sattumalta.Tämmöinen tyyppi kuin Seppo F.En tiedä onko elossa,en viitsi koko nimeä laittaa.Tietäjät tietää.Seppo sai n viisi vuotta Kesälahdesta.Löytyisiköhän jostain vanhoja uutisia sen ajan Alibista tai jostain?

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Onkohan huumekyttä Nortti käyttänyt taiteellista vapauttaan ja tempaissut kirjaansa Urjalan taikayön.
Se oli Huuhaa Innasen laulu, mutta huumelaboratoriota Urjalassa ei ole ollut koskaan, eikä historia tunne sellaista?
Tai jos on ollutkin, ei ole kukaan jäänyt kiinni :D

Mutta Helsinki - Kesälahti kytkeytyi toisiinsa todellakin, aikansa kuuluisuus. Kesälahti kai pyöri omana toimenaan kauan aikaa ja Kosti-Kustaan Helsingin Vuosaaren laboratorio alkoi polttamaan näpeissä, joten sekin siirtyi Kesälahdelle. Jossa alkoi olla liikaa mielenkiintoa naapuri jyväjussien toimesta, joten sekin oli siirtymässä Parkanoon. Jota eivät ehtineet toteuttaa, koska Helsingin huumepoliisi oli jo kovasti tietoinen seurannat päällä.

Itse asiassa Helsingin myrkyt ylittivät kaikki valtuutensa ja rajat, vetosivat kai johonkin erityislupaan (jota ei ollut) kun itse olivat lymyämässä Kesälahden peltojen pientareilla ja metsiköissä tekemässä seurantaa. Asia olisi pitänyt tapahtua virka-apupyyntönä, mutta eivät muistaakseni ensi alkuun ilmoittaneet edes paikalliselle nimismiehelle (Kiteen piiri) salapoliisi touhuistaan. Pidätyksiä tapahtui sitten yhteistyössä. Paikalla molempia.

Oli miten oli Kesälahti keississä oli alkujaan 5 pääsyytettyä tai oikeastaan 7, koska 2 tuomittiin jo oikeuden alkumetreillä vain sakkoihin käyttö- ja myynti- rikkomuksista ja toinen sakon saaneista juurikin se kyttään rakastunut nuori nainen.
Niin ja tai oikeastaan pääsyytettyjä oli 9, koska yksi päätekijä havaitsi poliisiseurannan ja pakeni Ruotsiin siinä 1978 keväällä ennen muiden kiinni jäämistä. Hän jäi kiinni vasta 4 vuotta myöhemmin ja tuomittiin 1982 kesällä. Samoin Kosti-Kustaan poika pakoili poliisia Ruotsissa vuoden päivät ja sai tuomion 1979 kesäkuussa. Molemmat isä ja poika ehtivät olla Sörkassa samaan aikaan aina Kosti-Kustaan kuolemaan 1981 saakka. Samoin Seppo F ja -82 tuomittu P Jylhälahti.

Tuo amfetamiinin valmistushan antoi sitten kimmokkeita muillekin yrittäjille. Syksyllä 1979 Helsingissä yksi aito insinööri sai idean alkaa valmistaa amfetamiinia ja sai kimppaan kaksi muuta insinööriä. Heidät tunnettiinkin insinöörien huumekopla. Valmistus Helsingissä epäonnistui, joten tehdas siirtyi Ruotsiin, mutta ei tainnut menestyä erikoisemmin sielläkään. 1980 pääinsinööri sai silti ainakin kolmen vuoden tuomion. Oli muuten nimeltään insinööri Siltala - se jäi mieleen Paasilinnan kirjasta ja elokuvasta siltainsinööri Jaatinen :D

Ja samoin vuoden 1980 myös huomattavasti enemmän tuttumme Snobi Jokinen pisti lusikkansa amfetamiini soppaan ja muihinkin oheis tuotantoihin ja tuomittiin loppuvuodesta 1980. Snobi tulikin sitten Sörkkaan puremaan sitä kakkua.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Niin vanhoja uutisia...
Liitteet
Näyttökuva (223).png
Näyttökuva (223).png (126.47 KiB) Katsottu 1778 kertaa
Näyttökuva (225).png
Näyttökuva (225).png (151.6 KiB) Katsottu 1778 kertaa
Näyttökuva (220).png
Näyttökuva (220).png (478.23 KiB) Katsottu 1778 kertaa

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Vielä pari...
Liitteet
Näyttökuva (221).png
Näyttökuva (221).png (106.51 KiB) Katsottu 1778 kertaa
Näyttökuva (224).png
Näyttökuva (224).png (172.35 KiB) Katsottu 1778 kertaa

Jouko-boy
Harjunpää
Viestit: 312
Liittynyt: Pe Tammi 22, 2021 2:16 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Jouko-boy »

Rundi kirjoitti:
Su Kesä 25, 2023 4:06 pm
Niin vanhoja uutisia...
Kiitokset näistä, kiinnostava tapaus tämä Lakus-Kartiokari-Kakola. Löytyisiköhän hänen elämänvaiheistaan lisätietoa jostain?

Huvittavasti otsikoitu "kainalojuttu" tuolla yhdellä uutisella muuten. Onkohan sijoittelu sattumaa vaiko toimittajan hirteishuumoria?

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Jouko-boy kirjoitti:
Su Kesä 25, 2023 9:52 pm
Rundi kirjoitti:
Su Kesä 25, 2023 4:06 pm
Niin vanhoja uutisia...
Kiitokset näistä, kiinnostava tapaus tämä Lakus-Kartiokari-Kakola. Löytyisiköhän hänen elämänvaiheistaan lisätietoa jostain?

Huvittavasti otsikoitu "kainalojuttu" tuolla yhdellä uutisella muuten. Onkohan sijoittelu sattumaa vaiko toimittajan hirteishuumoria?
Lähinnä hänestä on ollut juttuja aikalaislehdissä; Hymy, Nyrkkiposti... Alibi alkoi ilmestyä vasta 1979 loppuvuodesta tai 1980 keväällä. Ja tietenkin mitä hänestä on kirjoitettu aikalaisten muistelmissa mm. huumekyttä. Ja huumepoliisin raporteissa.

Wikissä Hän on tiivistelmänä:

"Kosti Kustaa Kartiokari (alkujaan Kakola, myöhemmin Lakus; (16. heinäkuuta 1923 Kärkölä — 19. heinäkuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen huumekaupan organisoija ja liikemies. Lehdistö on nimittänyt häntä mm. Pohjolan huumekuninkaaksi.
Kartiokari salakuljetti ja salakuljetutti kuriireilla amfetamiinia ja Preludinia (fenmetratsiini, amfetamiiniryhmään kuuluva aine) suurina erinä erityisesti Saksasta sekä Suomeen, että muihin Pohjoismaihin. Hänen on arvioitu tuoneen ja tuottaneen 200 kg amfetamiinia Suomeen ja Ruotsiin.

Elämä
Lisänimillä "Tuplakoo" ja "Kolme Koota" tunnettua miestä on luonnehdittu hienosti pukeutuvaksi herrasmieheksi, mutta toisaalta suorastaan saidaksi. Hänellä oli peltisiä teollisuushalleja rakentanut yritys.
Myöhemmin hän perusti maalausalan yrityksen voidakseen hankkia sen nimissä amfetamiinin valmistuksessa tarvittavia kemikaaleja. Kartiokari esiintyi mahtipontisesti myös julkisuudessa. Hän lähetti sanomalehti Uuteen Suomeen kirjeitä, joissa uhosi voivansa säädellä amfetamiinin markkinoita olipa vapaalla tai vankilassa. "Pystyn myöskin yhdellä ainoalla puhelinsoitolla tyrehdyttämään lopullisesti käytännöllisesti katsoen koko Euroopan amfetamiinisulfaatin ulostulon", Kartiokari kerskui 14. toukokuuta 1969 lähettämässään kirjeessä.

Poliisi tutki vuonna 1968 amfetamiinipillerien kauppaa, jossa Kartiokarin epäiltiin olevan taustalla. Tämä joutui poliisin kuultavaksi Helsingissä suuri selittämätön rahamäärä hallussaan, mutta laskettiin vapaaksi todisteiden puuttuessa. Tämän jälkeen hän siirtyi pysyvästi Ruotsiin.
Kartiokarista annettiin etsintäkuulutus kaikkiin Pohjoismaihin ja hän jäi kiinni Tanskan Kalundborgissa marraskuussa 1969 salanimellä Anton Lagerlöf.
Hänet tuomittiin ensin Ruotsissa kuuden ja sitten Suomessa viiden vuoden ja seitsemän kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, kun hänen menetelmiinsä tyytymätön apulainen todisti häntä vastaan. Rangaistus oli pisin Suomessa siihen mennessä huumerikoksista annettu. Vankilassa hän otti uudeksi sukunimekseen Lakus.

Vapauduttuaan Kartiokari jatkoi amfetamiinin valmistuksen organisointia opiskeltuaan vankeusaikanaan uusia menetelmiä. Vankeusaikanaan hankkimansa asiantuntemuksen avulla hän hankki tarvittavia aineita ja organisoi ainakin kaksi tehdasta, toisen kerrostaloasuntoon Helsingin Vuosaaressa ja toisen omakotitaloon Kesälahdelle. Valmistuksen hoitaneet apurit jäivät kiinni varkaudesta ja joku heistä paljasti Kartiokarin olevan valmistuksen taustalla. Hänelle annettiin yli viiden vuoden vankeustuomio.

Kartiokari kuoli sydäninfarktiin 19. heinäkuuta 1981 Helsingin keskusvankilassa ollessaan kärsimässä vuonna 1978 saamaansa 5 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistusta huumausainerikoksen valmistelusta ja puukotuksesta.""

Piiri pienet pyörii: https://fi.wikipedia.org/wiki/Krister_Ter%C3%A4svuori

Että samoja naamoja putkahtelee milloin missäkin yhteydessä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus vankilavuosina menin tutun miehen selliin. Vanhoissa vankiloissa oli sellin ikkuna korkealla, ja jakkaran päällä oleva mies oli ikkunan edessä. Kysyin mitä nyt, ja vastaus oli, hän koittaa kuunnella jos jokavuotisen rock- konsertin kappaleita kuuluisi. Jos edes kuulisi jotain, mutta turhaan. Olisin itsekin ollut sitä mieluummin kuuntelemassa paikan päällä, mutta se vain, että kummankin elämäntavat olivat johtaneet sinne missä nyt olimme. Joskus aiemminkin olen tästä maininnut.

Vartija kävi usein vasara kädessä koputtelemassa paksuja kaltereita. Otti vain jakkaran, nousi sen päälle ja koputteli kalterit. Jos jotain kalteria oli sahattu, se antoi erilaisen äänen. Tämän vartijan vasaralla koputtamiseen tottui, eikä sitä pitänyt minään. Yleensä kerros vartija ei tässä tilanteessa puhunut mitään, koputteli vain ja lähti pois. Jokaisessa vankilan sellissä oli tirkistysreikä ovessa. Tuosta konginpuolelta pystyi katsomaan selliin. Jos sen tukki, ettei selliin nähnyt, vartijat poistivat tukon melko nopeasti. Ainakin itse laitoin siihen lopussa olevan voinapin, joka ainakin sumensi kongilta näkyä. Tällailaisesta ei vartijat valittaneet koskaan.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
To Heinä 20, 2023 12:38 am
Joskus vankilavuosina menin tutun miehen selliin. Vanhoissa vankiloissa oli sellin ikkuna korkealla, ja jakkaran päällä oleva mies oli ikkunan edessä. Kysyin mitä nyt, ja vastaus oli, hän koittaa kuunnella jos jokavuotisen rock- konsertin kappaleita kuuluisi. Jos edes kuulisi jotain, mutta turhaan. Olisin itsekin ollut sitä mieluummin kuuntelemassa paikan päällä, mutta se vain, että kummankin elämäntavat olivat johtaneet sinne missä nyt olimme. Joskus aiemminkin olen tästä maininnut.

Vartija kävi usein vasara kädessä koputtelemassa paksuja kaltereita. Otti vain jakkaran, nousi sen päälle ja koputteli kalterit. Jos jotain kalteria oli sahattu, se antoi erilaisen äänen. Tämän vartijan vasaralla koputtamiseen tottui, eikä sitä pitänyt minään. Yleensä kerros vartija ei tässä tilanteessa puhunut mitään, koputteli vain ja lähti pois. Jokaisessa vankilan sellissä oli tirkistysreikä ovessa. Tuosta konginpuolelta pystyi katsomaan selliin. Jos sen tukki, ettei selliin nähnyt, vartijat poistivat tukon melko nopeasti. Ainakin itse laitoin siihen lopussa olevan voinapin, joka ainakin sumensi kongilta näkyä. Tällaisesta ei vartijat valittaneet koskaan.
Sörkassa ollessani siis kolmeenkin otteeseen, tuli tietoon ja ilmi, että ainakin 2 vartijaa oli h-miehiä.
Toinen sellainen vanhempi, joka jäi eläkkeelle, oli kuulemma ollut sellainen, että iltaisin hiiviskeli kongeilla pehmeissä tossuissa ja kävi tiirailemassa ovisilmistä, onko vangit tumpulla vai mitä tapahtuu selleissä. Siinä lienee ollut yksi syy, miksi jotkut joko piruuttaan tai muuten vaan tai yksityissuojakseen tukkivat ovisilmiä.

Aikanaan siviilissä tutustuin yhteen vähän vanhempaan naiseen, oli kaupungilla sosiaalipuolen virassa. En ollut asiakas vaan yksityis ihminen ja hän oli saanut minun numeron joltain toiselta, että voi kysyä minulta apua jonkun lipaston siirtämiseen. Eli hän oli saanut tutultaan senkki-lipaston, mutta ei ollut edes autoa.
Järjestin tutulta Pakun ja lipasto siirtyi. Siinä tuli sitten juttua, että hänen pitäisi sisustaakin toisella tapaa ja seinät vaatisi uudelleen maalausta. Hän oli boheemi. välillä hienosti pukeutuva lady lierihattuineen.
Sanoin, että onnistuu maalauksetkin ja tehtiin diili.

Kävin lähinnä iltaisin, ekaksi eteinen kuntoon kahdella eri värisävyllä. Jossain välissä hän hoksasi minun tatuointejakin ja kysyi suoraan, oletko istunut? Sanoin että olen. Missä olen istunut? Sanoin että Sörkassa. No sitten tunnet varmaan tällaisen vanginvartijan nimeltään? Sanoin, että tunnen ja mistä sinä tunnet hänet?
No hän tunsi sen jostain sosiaali puolen kerhoista, että eri alojen virkailijat tapaavat, käyvät retkillä tai teatterissa tai elokuvissa. Niinpä hän kysyi, tiesinkö että se on homo. Sanoin, että tiesihän sen moni muukin konna.
Lady sanoi, onpas jännää, nyt hän tuntee aidon venkulan ja vanginvartijan. Ja antoi minulle avaimet, että pystyin käymään maalailemassa päivälläkin kalustesiirtoineen. Maksoi ihan hyvin.

Jälkeenkin päin soittelimme ja saatoimme käydä kahvilla. Kerran hän sitten soitti, että olenko tietoinen, että teattereihin on tullut tällainen ja tällainen elokuva, jossa on pääosassa kaksi homoa. (Se oli joskus 1984). Kerroin, että en ole kuullutkaan, eikä tule kiinnostamaan. Hän sanoi, että ei hänkään tiennyt, mutta se homo vartija oli soittanut ja pyytänyt hänet kaverikseen katsomaan se elokuva. Lady sanoi, että häntä nauratti jo etukäteen kun se vartija halusi istua eturivillä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
Su Elo 20, 2023 4:18 pm
Clarence kirjoitti:
To Heinä 20, 2023 12:38 am
Joskus vankilavuosina menin tutun miehen selliin. Vanhoissa vankiloissa oli sellin ikkuna korkealla, ja jakkaran päällä oleva mies oli ikkunan edessä. Kysyin mitä nyt, ja vastaus oli, hän koittaa kuunnella jos jokavuotisen rock- konsertin kappaleita kuuluisi. Jos edes kuulisi jotain, mutta turhaan. Olisin itsekin ollut sitä mieluummin kuuntelemassa paikan päällä, mutta se vain, että kummankin elämäntavat olivat johtaneet sinne missä nyt olimme. Joskus aiemminkin olen tästä maininnut.

Vartija kävi usein vasara kädessä koputtelemassa paksuja kaltereita. Otti vain jakkaran, nousi sen päälle ja koputteli kalterit. Jos jotain kalteria oli sahattu, se antoi erilaisen äänen. Tämän vartijan vasaralla koputtamiseen tottui, eikä sitä pitänyt minään. Yleensä kerros vartija ei tässä tilanteessa puhunut mitään, koputteli vain ja lähti pois. Jokaisessa vankilan sellissä oli tirkistysreikä ovessa. Tuosta konginpuolelta pystyi katsomaan selliin. Jos sen tukki, ettei selliin nähnyt, vartijat poistivat tukon melko nopeasti. Ainakin itse laitoin siihen lopussa olevan voinapin, joka ainakin sumensi kongilta näkyä. Tällaisesta ei vartijat valittaneet koskaan.
Sörkassa ollessani siis kolmeenkin otteeseen, tuli tietoon ja ilmi, että ainakin 2 vartijaa oli h-miehiä.
Toinen sellainen vanhempi, joka jäi eläkkeelle, oli kuulemma ollut sellainen, että iltaisin hiiviskeli kongeilla pehmeissä tossuissa ja kävi tiirailemassa ovisilmistä, onko vangit tumpulla vai mitä tapahtuu selleissä. Siinä lienee ollut yksi syy, miksi jotkut joko piruuttaan tai muuten vaan tai yksityissuojakseen tukkivat ovisilmiä.

Aikanaan siviilissä tutustuin yhteen vähän vanhempaan naiseen, oli kaupungilla sosiaalipuolen virassa. En ollut asiakas vaan yksityis ihminen ja hän oli saanut minun numeron joltain toiselta, että voi kysyä minulta apua jonkun lipaston siirtämiseen. Eli hän oli saanut tutultaan senkki-lipaston, mutta ei ollut edes autoa.
Järjestin tutulta Pakun ja lipasto siirtyi. Siinä tuli sitten juttua, että hänen pitäisi sisustaakin toisella tapaa ja seinät vaatisi uudelleen maalausta. Hän oli boheemi. välillä hienosti pukeutuva lady lierihattuineen.
Sanoin, että onnistuu maalauksetkin ja tehtiin diili.

Kävin lähinnä iltaisin, ekaksi eteinen kuntoon kahdella eri värisävyllä. Jossain välissä hän hoksasi minun tatuointejakin ja kysyi suoraan, oletko istunut? Sanoin että olen. Missä olen istunut? Sanoin että Sörkassa. No sitten tunnet varmaan tällaisen vanginvartijan nimeltään? Sanoin, että tunnen ja mistä sinä tunnet hänet?
No hän tunsi sen jostain sosiaali puolen kerhoista, että eri alojen virkailijat tapaavat, käyvät retkillä tai teatterissa tai elokuvissa. Niinpä hän kysyi, tiesinkö että se on homo. Sanoin, että tiesihän sen moni muukin konna.
Lady sanoi, onpas jännää, nyt hän tuntee aidon venkulan ja vanginvartijan. Ja antoi minulle avaimet, että pystyin käymään maalailemassa päivälläkin kalustesiirtoineen. Maksoi ihan hyvin.

Jälkeenkin päin soittelimme ja saatoimme käydä kahvilla. Kerran hän sitten soitti, että olenko tietoinen, että teattereihin on tullut tällainen ja tällainen elokuva, jossa on pääosassa kaksi homoa. (Se oli joskus 1984). Kerroin, että en ole kuullutkaan, eikä tule kiinnostamaan. Hän sanoi, että ei hänkään tiennyt, mutta se homo vartija oli soittanut ja pyytänyt hänet kaverikseen katsomaan se elokuva. Lady sanoi, että häntä nauratti jo etukäteen kun se vartija halusi istua eturivillä.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Tarkennan tuota ovisilmän suttaamista. Jos sen peitti kokonaan, vartijat ottivat peitteen pois. Tuolloin oli voinappeja ruuan yhteydessä. Voinappi missä ei ollut mitään jäljelle, palveli ikkunan sumentajana. Laittoi sen sellinpuolelta lasiin ja otti napin päällykset pois ei kongilta nähnyt selliin kuin hämärästi.

Vartijat tarkkailevat vankeja ja myös vangit vartijoita. En tiedä tietääkö läheskään jokainen pamppu nimeä, jota hänestä käytetään vankien keskuudessa!? Kauan sitten Keravan vanhan talon itäpäässä odottelin 10 viikkoa Nupikseen pääsyä, koska Nupis oli täynnä. Laitoin sellin kaapinoven auki, niin vartija ei nähnyt sänkyyn. Kaikki olivat yhden hengen pieniä sellejä. Muutaman päivän päästä illalla kongilla hiipinyt vartija avasi oven, ja määräsi kaapin oven laitettavaksi kiinni. Tein niin mutta parin päivän päästä aukaisin taas kaapin oven. Sama pamppu ja sama uudestaan. Sen jälkeen ajattelin; olkoot kaappi kiinni, kyllä se minulle sopii. Kun viimein pääsin Nupikseen, se oli melkein kuin avolle pääsyä, koppien ovet olivat paljon enemmän auki.

Rundi
Martin Beck
Viestit: 782
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Jos on rakkailla lapsilla monta nimeä, on niitä vartijoillakin lisänimikkeinä.
Pelkästään Sörkan tiimoilta oli tosi runsas määrä. Varmaan joka talossa omansa.
Aikanaan tallennettuja nimiä:

Vartijat, pamput, bamarit olivat niitä, joiden oikeita nimiä harvoin tiesi. He saattoivat olla nimeltään esimerkiksi Ameba, joka tuli niin sanotusti ihon alle. Eniten heidät opittiinkin tuntemaan vankien keksimillä lempinimillä.
Sörkassa vaikuttivat monet, monet, joista osa jäi muistiin:
Carillo, Evakko, Idi Amin, Jäykkäniska, Hevosnaama, Hillorosvo, Hourimo, Kunta Kinte, Lapin mustalainen, Letku, Manolito, Metromyyrä (eristyssellien vartija), Molo, Muumio, Natsi, Nenä Eikka, Outonauru, Pallinaama, Perävalo, Pikku-Hitler, Potslojo, Pujoparta, Raaka Arska, Saimaan norppa, Suikka, Sutki, Synkkä, Takakeno, Tuskanpuna, Tuhnu, Urkkija, Yrjö Julma, Änkkä ja niin edelleen.

Vastaa Viestiin