Jasmin yritti turhaan saada viranomaiset uskomaan, että hänen tyttärensä on vaarassa

[Oikeus ennen kaikkea]

Jasmin yritti turhaan saada viranomaiset uskomaan, että hänen tyttärensä on vaarassa – sitten tuli puhelu, jota hän oli pelännyt 9 vuotta
Suomesta kaapataan joka vuosi ulkomaille kymmeniä lapsia. Osaa tapauksista ei voi estää. 10-vuotiaan Danian kaappaus olisi voitu, hänen äitinsä on siitä varma.

Sinä aamuna yksi pulpetti oli tyhjä.
Kello oli soinut ja joululomalta palanneet lapset olivat kiiruhtaneet sisään. Lukujärjestyksessä luki, että ensimmäisellä tunnilla opiskeltaisiin matematiikkaa.
Se oli 10-vuotiaan Danian lempiaine.
Mutta muut koululaiset eivät tienneet, että Daniaa oli turha odottaa tunnille. Tyttö oli kaukana kotikaupunkinsa maahan leijailevista lumihiutaleista.
Danian isä oli kaapannut hänet ulkomaille. Edes äiti ei tiennyt, missä lapsi sillä hetkellä oli.

10-vuotias Dania on syntynyt Suomessa ja käy suomenkielistä koulua
Muutamaa päivää aikaisemmin Danian yksinhuoltajaäiti Jasmin oli ihmetellyt, miksi tytär ei soita.
Dania oli ollut isänsä kanssa Ruotsissa. Hieman aiemmin oikeus oli antanut isälle luvan matkustaa tytön kanssa.
Jasmin ei olisi halunnut tyttären menevän. Hän oli pitkään pelännyt isän kaappaavan lapsen Irakiin. Ja kun isän numeroon lähetetty tekstiviesti ei ollut mennyt perille, hän oli tiennyt.

Tuntuu tosi pahalta, kun minua ei uskottu.
Jasmin oli soittanut poliisille ja lastensuojeluun. Kummastakin oli kerrottu, ettei asialle voinut tehdä mitään: isällä oli vielä tapaamisoikeutta jäljellä.
Kotona Jasmin näki tyttärensä huoneen ja itki. Verhot värjäsivät ulkoa tulevan valon vaaleanpunaiseksi.
– Mietin, näenkö häntä enää koskaan.

41 lasta oli kaapattuna ulkomaille viime vuonna
Tarja Räisänen on selvitellyt uransa aikana noin sataa lapsikaappausta. Kaapatut lapset ry:n toiminnanjohtajana hän pyrkii tukemaan vanhempia, joiden lapsi on kaapattu tai uhataan kaapata.
– Tapaukset ovat kaikki sellaisia, että niitä ei unohda. Vanhemman tuskan tuntee, Räisänen sanoo.
Suomesta oli kaapattuna ulkomaille 41 lasta viime vuonna. Useimpien kaappausten takana on repiviä riitoja entisten puolisoiden välillä. Heidän lapsensa kantaa jäljet pitkään.
Jokaista lapsikaappausta ei voi estää. Danian kaappaus olisi voitu – hänen äitinsä on siitä vuorenvarma.
Myös Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mielestä tapaus on tärkeä. Se osoittaa, että viranomaisia on välillä lähes mahdoton vakuuttaa lapsikaappauksen vaarasta.

Kotona odotti ikävä yllätys
Kun Dania syntyi, äidin ja isän avioliitosta oli jäljellä riekaleet.
Pariskunta oli tavannut synnyinmaassaan Irakissa. Äiti, Jasmin, oli Suomeen turvapaikanhakijana tullut lääkäri. Isä, Mahmood, oli tullut maahan myöhemmin.
Tässä jutussa he kaikki esiintyvät keksityillä nimillä. Tarkoituksena on suojata varsinkin Danian yksityisyyttä.
Jasmin ja Mahmood eivät asuneet yhdessä ennen avioliittoa, mikä on heidän kulttuurissaan tavallista. Saman katon alla pariskunnan erilaiset arvot joutuivat nopeasti törmäyskurssille.
– Hänen mielestään naisen pitää aina totella miestä ja lapsen isää, Jasmin sanoo.
Jasmin väittää miehen olleen myös aggressiivinen. Eräänä iltana Jasmin pakeni asunnosta ja koputti kaikkien naapureiden oveen. Lopulta joku avasi ja soitti apua.
Välikohtauksen jälkeen Jasmin meni turvakotiin. Kun hän palasi poliisin saattamana kotiin hakemaan tavaroitaan, häntä odotti yllätys.
Jasminin 13 kenkäparista oli kustakin viety toinen pari. Samoin oli tehty hanskoille. Lääkärin tarvikkeet ja ammattikirjallisuus olivat kadonneet. Samoin suurin osa huonekaluista ja matoista.
Jo sitä ennen Jasmin oli kuullut miehensä uhkaavan lapsen viemisellä ensimmäisen kerran. Dania oli silloin vasta vauva.

Jasmin yritti saada viranomaisia uskomaan, että hänen ex-miehensä kaappaa tyttären, jos saa tilaisuuden.Silja Viitala / Yle
Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miksi vanhempi päätyy lapsikaappauksen kaltaiseen äärimmäiseen ratkaisuun.
Kaapatut lapset ry:n Tarja Räisäsen mukaan joskus lapsi on aikuiselle vain keino vahingoittaa toista. Toisinaan aikuinen kokee omistavansa lapsen. Joskus kaappaaja pelkää toisen vanhemman väkivaltaa tai pakenee maahan, jossa uskoo saavansa suotuisamman huoltajuuspäätöksen kuin Suomessa.
Kun joku vie alle 16-vuotiaan lapsen ulkomaille tai jättää palauttamatta ilman huoltajan suostumusta, puhutaan kansainvälisestä lapsikaappauksesta. Siitä voi saada enimmillään kaksi vuotta vankeutta.

Kaappauksen uhka varjosti lapsen elämää
Kaappauksen uhka oli osa Danian elämää, vaikka hän ei siitä itse välttämättä tiennytkään.
Kun tyttö oli kaksi, oikeus tuomitsi Jasminin hänen yksinhuoltajakseen. Isän piti tavata Daniaa valvotusti – ainakin siihen saakka, kunnes mies juurtuu Suomeen kunnolla.
Kun Dania varttui, kiistat hänen huoltajuudestaan jatkuivat. Isä vaati yhteishuoltajuutta, äiti vastusti. Vanhemmat syyttivät umpisolmusta toisiaan.
Äidin mukaan tytär saattoi joskus hakutilanteessa juosta isäänsä karkuun. Joskus tyttö itki, kun olisi halunnut takaisin äitinsä luokse yöksi. Isän mukaan tytär oli usein sanonut haluavansa olla enemmän hänen kanssaan.

Danian vanhemmat erosivat hänen ollessaan vauva. Lapsi on asunut äitinsä luona koko elämänsä. Miniatyyripalapeli on Danialle tärkeä muisto perheen ulkomaanmatkalta.Silja Viitala / Yle
Vähitellen oikeus antoi isän viettää yhä pidempiä aikoja tyttärensä kanssa. Kouluikäisenä lapsi saattoi istua isänsä sylissä, kun katsoi lastenohjelmia televisiosta.
Jasminilla oli kuitenkin koko ajan aavistus, että jotakin pahaa oli tapahtumassa – hänen mielestään mies oli koko ajan suunnitellut lapsen viemistä.
– Hänelle ei ollut vain annettu mahdollisuutta, Jasmin sanoo.
Sitten mahdollisuus tuli.

"Shokki" hovioikeudessa
Kun Dania oli seitsemän, Mahmood vaati jälleen oikeudelta laajempia tapaamisoikeuksia. Muuten isän ja tyttären välinen suhde ei kehittyisi riittävän läheiseksi.
Isä kertoi oikeudelle vakiintuneensa nyt hyvin Suomeen. Hän oli saanut pysyvän oleskeluluvan ja mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Mitään kaappauksen vaaraa ei ollut – Mahmoodin mielestä ex-vaimo vain suhtautui vihamielisesti häneen.
Jasmin vastusti edelleen. Hän oli alkanut saada omituisia yhteydenottoja, jotka vihjasivat isän suunnittelevan lapsen kaappaamista.
Ensin Jasmin oli saanut sairaalasta viestin, jonka mukaan Mahmood oli yrittänyt hankkia Danialle syntymätodistusta. Sitten Irakin edustusto oli pyytänyt Jasminia toimittamaan oman syntymätodistuksensa, koska "hänen miehensä" tarvitsi sitä rekisterimerkintöihin Irakissa.
Lisäksi Jasmin esitteli oikeudelle Mahmoodin lähettämää viestiä: kun lapsi täyttää yhdeksän, hän kuuluu isälleen.

Tuntui, että oikeutta kiinnosti vain aikataulu.
Hovioikeuteen pyydetyn asiantuntijalausunnon mukaan lähes kaikki lapsikaappauksia ennustavat riskitekijät täyttyivät. Silti Jasminilla oli tunne, että päätös ei sillä kertaa olisi hänen kannaltaan hyvä.
– Tuntui, että oikeutta kiinnosti vain aikataulu. Asia piti saada käsiteltyä mahdollisimman pitkälle ennen lounastaukoa. Emme myöskään saaneet toista käsittelypäivää, vaikka tulkkaaminen hidasti käsittelyä.
Kun hovioikeuden tuomio tuli, se oli äidille shokki. Lapsi pysyi äidin huoltajuudessa, mutta isä saisi viettää viikonloppuja ja pitkiä lomia lapsen kanssa. Isällä oli oikeus saada myös lapsen passi ulkomaanmatkoja varten.
Silloin on syytä kysyä, onko tämän henkilön oikeusturva toteutunut.

Usein vain toteutunut kaappaus on riittävä näyttö riskistä
On lapsen perus- ja ihmisoikeus saada olla myös toisen vanhempansa kanssa. Toisaalta kaapatuksi joutuminen aiheuttaa lapseen usein pysyvät vauriot. Kun oikeus arvioi lapsikaappausriskiä, sen on punnittava näiden kahden asian ristiriitaa.
Suomessa vaaka näyttää kallistuvan hyvin usein samaan suuntaan. Joskus vain toteutunut kaappaus on oikeudelle riittävän painava näyttö kaappausriskistä.
Kaapatut lapset ry:n Tarja Räisänen huomauttaa, että kansainvälisen lapsikaappauksen voisi usein estää jo matkustamista rajoittamalla.
– Jos uhkaa on, lapselle on kuitenkin vähemmän traumaattista se, että hän ei pääse matkustamaan, kuin että hänet kaapataan, Räisänen sanoo.

Lakimies Saara Malinen on perehtynyt lapsikaappausriskin arviointiin osana väitöstutkimustaan. Hän havaitsi aineistostaan, että kaappausriski johti tapaamisoikeuden rajoittamiseen vain harvoin. Niissä tapauksissa vanhempi oli jo aiemmin kaapannut lapsen tai lapset. Yhdessä tapauksista isä istui vielä vankilassa lapsikaappauksesta.
Joskus oikeus ohitti täysin vanhemman huolen kaappauksesta. Malinen pitää tätä huolestuttavana.
– Jos asianosainen esittää kaappauksesta väitteen, on erikoista, ettei sitä arvioida ratkaisussa. Silloin on syytä kysyä, onko tämän henkilön oikeusturva toteutunut, Malinen sanoo.
Näin kävi myös Danian tapauksessa. Perusteluissa ei avata sitä, miksi hovioikeus ei uskonut Jasminin esittämiä todisteita kaappauksen uhasta.
Jasminin asianajajalla Kirsi Tarvaisella on pitkä kokemus kansainvälisistä huoltajuusriidoista. Hän pitää Danian jutun käsittelyä hovioikeudessa epäonnistuneena.
– Oikeudella oli käytettävissä todistusaineisto, jonka perusteella oli lähes varmaa, että kaappaus toteutuu, jos vastapuolen tapaamisvaatimukset menestyvät, Tarvainen kertoo.
Niin myös kävi.

"Minuun sattui niin paljon, kun en pystynyt tekemään mitään"
Jasmin niskuroi. Hän antoi isälle tytön henkilökortin, muttei passia. Hän järkeili: jos tytöllä ei ole passia, isä ei ainakaan saa vietyä häntä Irakiin.
Sitten tuli joululoma ja isän ja tyttären yhteinen Ruotsin-matka. Jasminin mukaan Dania itki sängyssä viimeisenä iltana ennen matkaan lähtöä.
– "Äiti, tee jotain. En halua matkustaa", kertoo Jasmin tyttärensä sanoneen.
– Kuin hän olisi aavistanut, että jotakin tapahtuu. Hänellä oli jotakin sisällä. Minuun sattui niin paljon, kun en pystynyt tekemään mitään.
Uudenvuoden jälkeen äidin pelot kävivät toteen: Dania soitti itkuisen puhelun Dohan lentokentältä Qatarista. Isä oli viemässä häntä Irakiin.
– Huusin ja itkin ja kysyin, miten olet päässyt sinne ilman passia, Jasmin kertoo.

Myöhemmin Jasmin kuuli, että isä olisi saanut tyttärelle väliaikaisen passin Irakin suurlähetystöstä Helsingistä. Sen avulla tyttö oli saatu vietyä Schengen-alueen ulkopuolelle keskellä korona-aikaa – ilman, että hänen huoltajansa tiesi asiasta mitään.
– Konsuli on kysynyt Danialta, haluaako hän matkustaa. Hän on itkenyt ja sanonut, että ei halua. Mutta konsuli on vain nyökännyt ja allekirjoittanut, Jasmin kertoo.

Kansanedustajan pitkä puhelu Irakiin
Juttu tuntui nielevän kaiken ajan. Jasmin soitteli asianajajalle, poliisille, kouluun, ulkoministeriöön, sukulaisilleen Irakiin.
Jasmin pyysi apua jopa suomenirakilaiselta kansanedustajalta Hussein al-Taeelta. Al-Taee on taustansa vuoksi päätynyt selvittelemään useampiakin lapsikaappauksia. Nyt hän käytti yhteyksiään ulkoministeriöön ja soitti Mahmoodille pitkän puhelun Irakiin.
– Yritin vain saada hänet ymmärtämään, että hän on vaarassa pilata sekä oman elämänsä että tyttärensä elämän, al-Taee sanoo.
Välillä tyttö soitti äidilleen, mutta kaiutin oli aina auki ja isä kuulolla. Jasmin ei saanut edes tietää, missä päin Bagdadia hänen tyttärensä oli.
Yritin vain saada hänet ymmärtämään, että hän on vaarassa pilata sekä oman elämänsä että tyttärensä elämän.

Hussein al-Taee
Jasmin sanoo Mahmoodin vaatineen häntä lähettämään tytön passin ja suuren summan rahaa. Siihen nainen ei suostunut. Jos mies oikeasti halusi palata tytön kanssa, se onnistuisi Suomen lähetystön avulla muutenkin.
Kerran Jasmin kysyi, lupaako Mahmood tuoda tytön takaisin.
– Hän ei vastannut mitään.

Usein sovinto on ainoa tie pois umpikujasta
Suurin osa länsimaista on mukana Haagin kansainvälisessä lapsikaappaussopimuksessa. Näiden maiden kesken lasten palauttaminen onnistuu usein virallista tietä Suomen oikeusministeriön kautta.
Mutta joskus kaapatun lapsen vanhempi ei voi luottaa järjestelmään. Siksi Tarja Räisänen neuvoo aina säilyttämään keskusteluyhteyden kaapanneeseen vanhempaan.
Neuvottelu on paras ratkaisu varsinkin niissä maissa, jotka eivät ole mukana Haagin sopimuksessa. Sellainen maa on esimerkiksi Irak, minne Dania kaapattiin.
Samasta syystä osa lapsikaappauksista ei koskaan päädy poliisin tietoon. Osalliset pelkäävät, että rikosilmoituksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä tilanteen ratkaisemisessa.
On se nyt kummaa, että jos auto varastetaan, se löydetään nopeasti. Mutta jos lapsi varastetaan, häntä ei muka kukaan löydä.

Tämän vuoden aikana astuu voimaan lakiuudistus, jonka tarkoitus on vaikeuttaa lapsikaappauksia. Kaappausuhan alla olevan lapsen voi ilmoittaa Schengen-maiden rekisteriin. Tällöin rajaviranomaiset voivat keskeyttää matkan ennen kuin lapsi viedään Schengen-alueen ulkopuolelle.
Kaapatut lapset ry on ajanut uudistusta 13 vuotta. Räisänen muistaa, miten nyt jo menehtynyt hallituksen jäsen perusteli ajatusta kokouksessa vuonna 2008.
– Hän sanoi: On se nyt kummaa, että jos auto varastetaan, se löydetään nopeasti. Mutta jos lapsi varastetaan, häntä ei muka kukaan löydä.

Läpimurto kuukausien jälkeen
Jasminin työ palkittiin toukokuun alussa. Hän istui lentoasemalla Rajavartiolaitoksen tiloissa ja odotti. Mahmoodin oli määrä palata Suomeen – ja hänen mukanaan Dania.
Jasminin käsitys on, että Irakin viranomaiset olivat ottaneet lapsikaappauksen tutkintaan. Kun Mahmood ei ollut suostunut tulemaan kuultavaksi, hänestä oli annettu pidätysmääräys. Mies ei ollut kuitenkaan jäänyt odottamaan pidätystä, vaan vastasi tekemisistään mieluummin Suomessa. Ylen tietojen mukaan myös Suomen ulkoministeriön virkamiehet vauhdittivat asiaa Irakissa.
Dania oli laihtunut tosi paljon ja vaatteet olivat likaiset.

Emme tiedä, miksi Dania kaapattiin. Jasminin mukaan Mahmood selitti oleskelua Irakissa sillä, että tämä ei muuten saanut tyttärelleen Irakin passia. Jasmin oli vastustanut Irakin passin hankkimista tyttärelle.
Jasmin pitää motiivina kostoa. Entisen avioparin välit ovat edelleen erittäin tulehtuneet. Jasminin mukaan ex-mies on vielä kymmenen vuotta avioeron jälkeenkin tehnyt hänestä herjaavia valeprofiileja sosiaaliseen mediaan.

Kaapatun lapsen on usein vaikea ymmärtää, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Joskus tapahtumilla voi olla vuosikymmenten seuraukset.
Kaappaaja ei välttämättä itse näe tehneensä mitään väärää. Hän saattaa ajatella lapsen kuuluvan oikeutetusti hänelle. Suomen lain mukaan Danian vieminen Irakiin oli kuitenkin rikos. Jos Mahmood todetaan syylliseksi, hän voi joutua vankilaan.
Lentoasemalla Jasmin näki ainoan lapsensa ensimmäistä kertaa lähes viiteen kuukauteen. Lapsi itki ja tärisi. Hetkeä aiemmin poliisit olivat vieneet isän.
– Dania oli laihtunut tosi paljon ja vaatteet olivat likaiset, Jasmin sanoo.

Moni saa kaappauksesta pysyvät jäljet
Lapsikaappaus ei ole tarina, joka päättyy siihen, kun lapsi palaa kotimaahansa. Moni kaapatuista lapsista kantaa muistoa aikuisenakin.
Valtiotieteiden maisteri Sophia Lawson Hellu haastatteli graduansa varten kolmea lapsena kaapattua aikuista. Heiltä hän oppi, että paluu kotimaahan voi olla kuin toisinto kaappauksesta.
Jos kaappaus kestää pitkään, osa lapsista ehtii vieraantua kotimaansa kielestä, kulttuurista ja ihmisistä. Vanhempi saattaa pelätä uutta kaappausta, elämästä tulee piilottelua. Arkeen jää irtonaisuuden tunne.
– Osa kaapatuista lapsista kokee myöhemmin masennusta, osa jopa itsetuhoisia ajatuksia. Jotkut kääntyvät päihteisiin, Lawson Hellu sanoo.
Lapselle ympärillä pyörivä oikeusprosessi on hämmentävä. Lawson Hellun mukaan lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi hänet kaapannutta vanhempaa kohdellaan kuin rikollista.

"Niinkö se on, että isä vie lapsen ja me voimme vain katsoa?"

Kaksi viikkoa paluun jälkeen Danian oli jälleen määrä mennä isänsä luo.
Jasminin mielestä se oli järjetöntä. Hänen asianajajansa vaati tapaamisten perumista, mutta päivystävä käräjätuomari ei pitänyt asiaa kiireellisenä.
Myös lastensuojelussa oltiin neuvottomia. Jasminin kanssa puhunut työntekijä pohti ääneen, mitä tapahtuu, jos Mahmood vain ilmaantuu paikalle ja vie tytön väkisin.
– Niinkö se on, että isä vie lapsen ja me voimme vain katsoa? Jasmin ihmettelee.
Lopulta hän päätti toimia vastoin oikeuden päätöstä ja pitää tytön kotona viikonlopun yli. Poliisilta hän sai numeron, johon soittaa, jos jotain tapahtuu.
Mitään ei tapahtunut.

"Viestisi ei aiheuta muita toimenpiteitä"
Hieman ennen tämän jutun julkaisua Yle saa tiedon jälleen yhdestä lapsikaappauksesta.
Siinäkin äiti on paennut turvakotiin ja kertonut lastensuojelulle pelkäävänsä kaappausta. Hänelle on vastattu, ettei asialle voida mitään, koska pariskunta on edelleen naimisissa.
Isä on sanonut vievänsä lapset matkalle Eurooppaan, mutta mennytkin Irakiin. Nyt perheen Suomessa syntyneet kouluikäiset lapset ovat olleet siellä talven yli ilman koulua.
Aivan kuten Dania oli.

Tyttö ottaa kaksin käsin kiinni äitinsä käsivarresta ja painaa päänsä sitä vasten. Nyt hän tekee niin usein.
– Dania kuuluu Suomeen, kouluun, tänne, Jasmin sanoo.
Jasmin on kirjoittanut hovioikeuden edustajille, jotka käsittelivät hänen tyttärensä tapausta. Hän halusi heidän tietävän, mitä oikeuden ratkaisusta seurasi.
Vastauksena hän sai pari automaattista vastausta tuomareilta, jotka eivät enää työskentele hovioikeudessa. Kirjaamosta vastattiin, ettei oikeus ota jälkikäteen kantaa ratkaisemiinsa asioihin: "viestisi ei aiheuta hovioikeudessa muita toimenpiteitä".
– Tuntuu tosi pahalta, kun minua ei uskottu, Jasmin sanoo.
Joskus aamuisin hän tulee hiljaa Danian huoneeseen ja silittää tämän hiuksia, kun tyttö vielä nukkuu. Sillä tavalla hän voi olla varma, että lapsi todella on siinä.
Yle on tutustunut suomalaisiin ja irakilaisiin oikeuden ja poliisin asiakirjoihin juttua varten.

https://yle.fi/uutiset/3-11961329?origin=rss

[Luolamies]

Voidaanko tästä nyt vetää johtopäätöksiä, että tulevaisuudessa jopa oikeuden päätöksellä isälle myönnetään jonkunlaisia oikeuksia lapsiinsa, vai koskeeko etu jatkossakin pelkästään isiä, jotka ovat tarvehankittuja kunniakansalaisia?

[Smirre]

Jos Luolamies tarkoitat nk syntyperäisiä ja pitkälti suomalaisia sukujuuria omaavia miehiä, niin tuskin. He kun ovat narsisteja, psykopaatteja tai naista arvostamattomia taviksia. Harvempi raiskareita. Heitä kuuluu mollata, kun eivät edes kaikki käytä iphonea ja kulje just pestyissä merkkivaatteissa. Laadukkaat ihoöljyt ym puuttuu myös asunnon varustuksesta, suitsukkeista puhumattakaan. Eli " mettäläisiä"...Varmaan lasunkin työntekijät tajuaa, jos jätkä haisee kaksi tuntia vanhalta hieltä eikä ole työpaikkaa, - tai tullut töistä jo kaksi tuntia sitten, ja edelleen haisee hieltä. Kun oli kiire tehdä ruokaa rasittuneelle kotiäidille - onhan se erittäin epäilyttävä otus.
Mutta asiaan. Koska suomimuijat tajuavat, että täällä on paljon hyviä ja huolehtivia miehiä. Se on parempi, kuin eksoottinen yllätys erimielisyyden sattuessa.
Suomimies on hyvä mies. Useimmiten. Sairaita ei lasketa.

[Doctor Lecter]

HS:n uutinen on aikas lailla yks`yhteen tämän ketjun tapauksen kanssa. Eli kertomus siitä miten irakilaiselle miehelle sydämensä ja siveytensä aarteen luovuttaneen naisen - äidin - tapauksessa lopulta kävi:

Mies kaappasi oman tyttärensä Irakiin ja alkoi kiristää rahaa lapsellaan

Mies kaappasi oman Suomessa syntyneen tyttärensä, vei hänet Irakiin ja alkoi sieltä käsin kiristää rahaa lapsen äidiltä.

IRAKILAISSYNTYINEN mies sai vankeustuomion lapsensa kaappaamisesta.

Mies oli vienyt 10-vuotiaan tyttärensä loppuvuodesta 2020 Irakiin vastoin lapsen ja lapsen äidin tahtoa. Mies oleskeli lapsen kanssa Irakissa kuukausien ajan, ennen kuin palautti lapsen äidilleen toukokuussa 2021.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi miehen tuomittiin puolentoista vuoden vankeusrangaistukseen lapsikaappauksesta, törkeästä vapaudenriistosta sekä törkeästä kiristyksen yrityksestä. Helsingin hovioikeus piti käräjäoikeuden ratkaisun voimassa.

TUOMION mukaan mies vei tytön Suomesta Irakiin rekisteröidäkseen lapsen Irakissa. Matkan pääasiallinen tarkoitus vaikuttaa olleen vanhempien välisen avioeron rekisteröinti ja siitä koituvat taloudelliset hyödyt.

Mies painosti lukuisissa puhelinkeskusteluissa lapsen äitiä, entistä vaimoaan maksamaan isoja summia rahaa avioeroon liittyvistä toimenpiteistä. Syyttäjän mukaan kyse olisi ollut jopa 200 000 euron summasta, mutta käräjäoikeuden mukaan summan suuruudesta ei saatu varmaa näyttöä.

Oikeuden mukaan on selvää, että mies käytti lasta törkeän kiristyksen välikappaleena. Rahan maksaminen on ollut yksi vaatimus lapsen palauttamiseksi Suomeen.

Mies vaati myös, että pariskunnan avioliitto ja avioero rekisteröidään Irakissa ja vannotti naisen lupaamaan, ettei hän mene puhumaan Suomen poliisille. Mies myös vaati tapaamisoikeutta lapsensa kassa. Nainen oli aiemmin saanut käräjäoikeudessa tyttärensä yksinhuoltajuuden.

OIKEUDEN tuomiosta selviää, että mies oli pyrkinyt suunnitelmallisesti hankkimaan lapsensa henkilöpapereita ja kopion passista. Mies oli oikeuden mukaan suunnitellut lapsen viemistä Irakiin ainakin kolme vuotta ennen matkaa.

Äiti oli ollut huolissaan kaappaamismahdollisuudesta jo pitkään ennen nyt kyseessä olevia tapahtumia ja kieltäytynyt passin luovuttamisesta.

Lapsen tapaamisasioita ja matkustusasioita oli käsitelty myös erillisissä oikeudenkäynneissä. Hovioikeus ratkaisi vuonna 2018 asian niin, että isälle voidaan luovuttaa lapsen passi välttämättömien matkojen ajaksi.

KAAPPAUS tapahtui joulun pyhien aikaan vuonna 2020. Mies oli sopinut matkustavansa lapsen kanssa Ruotsiin. Hän oli esittänyt matkasta myös varaustietoja todisteena.

Tosiasiassa Ruotsista matka jatkui kohti Irakia. Lapsi soitti äidilleen itkuisia puheluita muun muassa Dohan lentokentältä.

Lapsi ei ollut koskaan aiemmin käynyt Irakissa. Hän on syntynyt Suomessa ja osaa arabian puhekieltä. Irakissa olon aikana lapsi oli ollut lähinnä tuntemattomien ihmisten kanssa. Lapsen olot maassa olivat kuitenkin oikeuden mukaan olleet hyvät.

Lapsi ei kuitenkaan ollut voinut esimerkiksi käydä koulua kevään aikana.

Kotiin paluun jälkeen lapsella on ollut pahoja pelkotiloja ja univaikeuksia.

SYY sille miksi isä on lopulta toukokuussa päätti palata Suomeen lapsen kanssa, ei tullut täysin selväksi. Paluu oli oikeuden mukaan vapaaehtoinen.

Mies tuomittiin vankeusrangaistuksen lisäksi maksamaan kärsimyskorvauksia lapselleen 6 000 euroa ja entiselle vaimolleen kärsimyskorvauksia yhteensä 3 000 euroa.

Helsingin Sanomat
12.11.2022 2:00

Matkan pääasiallinen tarkoitus vaikuttaa olleen vanhempien välisen avioeron rekisteröinti ja siitä koituvat taloudelliset hyödyt.

Ei pidä paikkaansa, sillä...

Sekä Kokoomuksen että Vihreiden ehdokkaana ollut vuoden pakolaisnainen Saido Mohamed kertoo kuinka asiat ovat.

Saidon_kuolematon_lausahdus.jpg (72.35 KiB) Katsottu 1123 kertaa

HS:n jutussa ei kerrota, oliko tyttö jo ehditty naittaa kylän vanhimmalle tai vaihtaa 50:een vuohipukkiin tai lampaaseen?

Samanlainen tapaus irakilaisesta kultt... eh, kiristyksestä on täällä. Kohteena sillä kertaa 5-vuotias poika ja pakolaisena Suomeen saapunut isä - joka kuitenkin palasi Irakiin "hoitamaan asioita".
- Surkuhupaisaa, että ensin "paetaan hengenhädässä", sitten saadaan hölmöläiset uskomaan paskapuhetta - ja lähdetäänkin sinne mistä oli just paettu "sotaa ja vainoa".

[Marokon Kauhu]

Kun tyttö oli kaksi, oikeus tuomitsi Jasminin hänen yksinhuoltajakseen. Isän piti tavata Daniaa valvotusti – ainakin siihen saakka, kunnes mies juurtuu Suomeen kunnolla.

Hihii.
"Mahmoodit" eivät juurru Suomeen koskaan, ellei niitä hautaa johonkin juurakkoon.