Hämeen Sanomat 10.4.2023 /
https://www.hameensanomat.fi/uutissuomalainen/5846049
Nuoren tapaturmainen kuolema jätti vanhemmille ison laskun oikeudenkäynnistä – "Julius ei saanut sitä oikeutta, mikä hänelle kuului"
- Mallusjoentie.jpg (112.7 KiB) Katsottu 2755 kertaa
Orimattilan Mallusjoentiellä noin puolitoista kilometriä Mallusjoen kylästä länteen on ajorataan maalattu pienet merkit. Ne maalattiin aikanaan osoittamaan paikkaa, johon kuolonkolarissa osallisena ollut leikkuupuimuri pysähtyi syyskuun 7. päivän iltana 2020.
Tien vieressä on valkoinen risti, joka on tuotu paikalle turmassa kuolleen 17-vuotiaan Julius Pessin muistolle. Tietä leveämmän puimurin leikkuupöytä ruhjoi vastaan tullutta henkilöautoa kuljettaneen Juliuksen, jolloin hän kuoli vammoihinsa heti.
Uhrin äiti Liisa Pessi on pettynyt Päijät-Hämeen käräjäoikeuden ja Itä-suomen hovioikeuden ratkaisuihin onnettomuuden käräjöinnissä. Hän kokee puolustaneensa poikaansa parhaansa mukaan yhdessä puolisonsa Pekka Lehdon kanssa.
– Julius ei saanut sitä oikeutta, mikä hänelle kuului.
- Mallusjoentie_.jpg (84.83 KiB) Katsottu 2755 kertaa
Viime vuoden toukokuussa Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi puimuria ajaneen orimattilalaisen miehen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta noin tuhannen euron sakkoihin. Syytteet törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta hylättiin.
Hovioikeus ratkaisi asian samalla tavalla, paitsi että Pessi ja Lehto tuomittiin yhteisvastuullisesti korvaamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi myös Liikennevakuutuskeskuksen (LVK) oikeuskulut.
Perheen omat korvausvaatimukset LVK:ta kohtaan hylättiin. Vanhemmat kokivat nyt jääneensä poikansa kuoleman maksumiehiksi.
Hovi ei halunnut kohtuullistaa perheelle maksettavaksi tulleita oikeudenkäyntikuluja muun muassa siksi, että he olisivat voineet vaatia kärsimyskorvauksia muuallakin kuin rikosoikeudenkäynnissä.
Sellainen vaihtoehto ei Pessin ja Lehdon mielestä tuntunut oikealta.
– Muuten asian käsittely vain venyisi ja vanuisi. Haluamme, että Julius saa rauhan, Lehto ja Pessi sanovat.
- Mallusjoentie__.jpg (73.41 KiB) Katsottu 2755 kertaa
Puimurinkuljettajan saamaa rangaistusta pariskunta pitää mitättömänä. Sakkorangaistus tuntuu heidän mielestään pieneltä verrattuna siihen kärsimykseen, mitä turman uhrin omaiset joutuvat kantamaan.
Voiko tällaisesta murhenäytelmästä yleensä lainkaan toipua?
– Ei voi, vastaa Lehto lyhyesti.
Oikeudenkäynti jätti Pekka Lehdon ja Liisa Pessin mielestä paljon asioita avoimeksi. Yksi julkisuudessakin pohdittu kysymys on, olisiko yhteenajo ollut vältettävissä, jos puimurin leikkuupöytä ei olisi ollut paikallaan koneen edessä.
– Jos leikkuupöytää ei olisi ollut, poikamme olisi mahdollisesti jäänyt henkiin.
Juliuksella oli runsaasti kokemusta moottoriajoneuvojen käsittelystä. Autolla ajamista varten hänellä oli poikkeusluvalla hankittu ajokortti.
Turmailtana kello 19:n aikoihin Julius Pessi lähti autollaan korjaamaan kaverinsa mopoa, mutta ei koskaan saapunut perille.
Puimurin ja auton yhteentörmäyksen synnyttämä rysähdys kuului puolentoista kilometrin päästä Mallusjoen kylälle asti, mutta omaiset saivat tietää kolarista vasta pari tuntia myöhemmin. Silloinkin tieto tuli Juliuksen kaverin isältä eikä viranomaisilta.
Puimurin leikkuupöytä oli lanannut pienen Opel Corsan matalaksi matkustajatilojen takapilareita myöten. Menehtynyt Julius oli edelleen autossaan, ja omaisten piti ryhtyä siivoamaan onnettomuuden jälkiä. Se tuntui kohtuuttomalta.
– Kuuluuko vanhempien tehtäviin kerätä lapsensa jäännökset, kysyy Pessi.
Poliisi toimitti kuolleen nuorukaisen puhelimen, lompakon ja korut huoltajille. Sitten he jäivät kahdestaan.
Hautajaisiin ja muistotilaisuuteen osallistui parisataa nuorta, ja heidän aloitteestaan myös tuotiin valkoinen risti turmapaikalle. Paikallinen nuoriso on jo kahdesti järjestänyt muistoajon, jonka reitti on kulkenut ristin editse.
Kyläyhteisö jakoi perheen menetyksen. Surutalon keittiö täyttyi kukista ja ruuasta. Orimattilan seurakunnan pastori Kaija Jyrkkä ryhtyi tukemaan omaisia turmaa seuranneina raskaina kuukausina.
Kumpikin Juliuksen huoltajista joutui turvautumaan ammattiapuun. Liisa Pessin työnantaja järjesti hänelle mahdollisuuden päästä pitkän sairausloman aikana lääkärin ja psykologin luokse. Lasku olisi Pessin mukaan ollut suuri, jos hän olisi joutunut itse maksamaan nämä palvelut.
– Ilman toimivaa työterveyshuoltoa ihminen jäisi tuskansa kanssa aivan yksin.
Leikkuupuimurin kuljettajan he tapasivat onnettomuuden jälkeen ensimmäisen kerran vasta käräjäoikeudessa. Kuljettaja oli vasta tuolloin esittänyt Liisa Pessille surunvalittelunsa.
Poikansa menettämistä sureva pariskunta joutui myös tekemään paljon töitä saadakseen vakuutusyhtiöltä korvauksia onnettomuudessa tuhoutuneesta autosta. Lopulta yhteisymmärrys saavutettiin ja korvaukset maksettiin.
Juliuksen perheessä kukin on tehnyt surutyötä omalla tavallaan. Nyt kahdeksanvuotias Lilian-pikkusisko pyysi syntymäpäivälahjaksi kaukoputken, jotta hän näkisi pois menneen veljensä. Lilian on myös halunnut Juliuksen syntymäpäivien viettämistä ja kakun leipomista.
Juliuksen huone perheen omakotitalon yläkerrassa on edelleen juuri siinä kunnossa, mihin se käyttäjänsä jäljiltä jäi kaksi ja puoli vuotta sitten. Huoneelle ei Liisa Pessin mukaan ole toistaiseksi haluttu mitään tehdä eikä ole oikein jaksettukaan.
Onnettomuus on niin ikään asettanut omat haasteensa perheen vanhempien keskinäiselle suhteelle.
– Asioita prosessoidaan eri tahtiin. Muistikuvia on liitettävä yhteen, että saadaan palapeli kasaan, kuvailee Pessi.
Tapahtuneen käsittely julkisuudessa on pariskunnan mukaan ollut enimmäkseen asiallista. ESS julkaisi varsin pian onnettomuuden jälkeen Julius Pessistä muistokirjoituksen, jonka Liisa Pessi ja Pekka Lehto olivat yhdessä laatineet. Kirjoitus oli heidän mukaansa omiaan katkaisemaan huhuilta siipiä.
Liisa Pessi on palannut takaisin myyjän töihin, ja Pekka Lehdolla on oma maanrakennusyritys. Myös Julius opiskeli maanrakennusalaa ja oli suvussaan kaivurikuski jo kolmannessa polvessa.
Arkivaatteissa hänet myös haudattiin.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Etelä-Suomen Sanomissa 5.3.2023.