Suomi oli pitkään taiderikollisten paratiisi

[Oikeus ennen kaikkea]

Taiderikolliset ovat herrasmieshuijareita, mutta se ei vähennä tekojen uhreille ja yhteiskunnalle aiheutunutta vahinkoa, osoittaa Nokkosen kirjoittama kirja Operaatio Fake.

Kimmo Nokkosen kirja alkaa tarinalla, joka on kuin tv:n rikossarjan kohtaus.
Poliisit tekevät kotietsintää rikollisen autoon. Ollaan vaasalaisen kerrostalolähiön parkkipaikalla, sataa. Epäilyksenalainen pysyttelee itse mieluummin sisällä, tonkikoot kytät autoa, ihan sama.
Auton tavaratilasta löytyy kuplamuoviin kääritty taulu. Siellä se lojuu öljykanisterien ja hylsysarjojen keskellä. Maalauksen alalaidassa on taiteilijan signeeraus. Näyttää olevan Claude Monet´n teos.
Eletään vuotta 2009, ja Suomi on taiderikollisten luvattu maa.
Parkkipaikalla autoa tutkinut Nokkonen tunnisti Claude Monet´n nimen. Hän muisti vaimonsa ostaneen taidekirjoja Pariisin matkalta ja niissä tuo nimi mainittiin. Oletettavaa siis oli, että maalauksen paikka oli jossain ihan muualla kuin vaasalaisen petosmiehen auton perässä.
– Törmäsimme silloin rikossektoriin, johon ei ollut juurikaan kohdistunut valvontaa tai rikostorjuntaa, Kimmo Nokkonen muistelee.
Tapaus sysäsi Nokkosen taiderikosten pariin. Hän päätti omistaa niille työuransa viimeiset kymmenen vuotta, ja niitä hän muistelee tuoreessa omaelämäkerrallisessa kirjassaan Operaatio Fake - Suomalaisten taiderikosten jäljillä (Docendo 2024)

Mätäpaiseen puhkominen alkaa
Kimmo Nokkonen haaveili Joutsan lukion penkissä historianopettajan työstä. Armeija-aikana poliisikoulutus alkoi kuitenkin kiinnostaa. Vielä 1980-luvulla se oli nopea tie ammattiin.
– Olihan se! Neljä–viisi kuukautta koulutuksessa. Sitten maalaispojille sata vuotta vanha pistooli takataskuun ja tänne Helsingin kaduille. On ihme, ettei silloin tapahtunut pahempia vahinkoja, hymähtää Nokkonen.
Nokkonen ei jäänyt partioimaan Helsingin kaduille. Hänestä tuki rikostutkija ensin Helsingin poliisilaitokselle ja sitten keskusrikospoliisiin. Siellä Kimmo Nokkonen selvitti vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden koukeroita. Yksi koukeroista johdatti hänet vaasalaiselle parkkipaikalle.
Tapauksesta käynnistyi lumipalloefekti. Yksi taiderikos paljastui ja se johdatti seuraavan ja aina seuraavan luo.
– Taiderikokset ovat pääsääntöisesti piilorikoksia. Ne paljastuvat poliisin aktiivisen toiminnan kautta. Usein ihminen, jolle on myyty väärennetty taulu, tulee siitä tietoiseksi vasta siinä vaiheessa, kun viranomainen sen heille kertoo, Nokkonen sanoo.

https://yle.fi/a/74-20080108