Auervaarat (huijarit, playboyt)

[paccasucco]

Sama käsitys asiasta.76.kihlausta ei välttämättä kuitenkaan ollut ihan puuta ja heinää.Markkina-arvo oli huomattava sen ajan keltaiselle lehdistölle.Vuosien ajan varsinkin Hymy-lehti seurasi suurella intensiteetillä Pertti Ylermin sinisiä hetkiä.

Peter von Bagh teki kreivistä(anteeksi,tässä yhteydessä pieni alkukirjain) dokumentaarisen elokuvan 1971.Yllättävän tuoretta katsottavaa tänäkin päivänä.

Mutta R.O.Auervaara oli sittenkin eri maata.Myös hänestä tehtiin elokuva(Gabriel,tule takaisin),kuten jo mainittiinkin.Auervaaran tapauksen tultua ilmi,hän sai monia jäljittelijöitä,mutta yksikään heistä ei yltänyt läheskään esikuvansa tasolle.

Niin-ja mitä vielä Auervaaran itsensä (tai ympäristön) luomaan 50-luvun myyttiseen ajankuvaan tulee,niin kyllähähän ajan hermolla aina ollut sen ajan laulajasuosikki Veikko Lavi levytti mainion Auervaara-jenkkaparodian" Gabriel" juuri Auervaara-kohun velloessa suurimmilllaan.

https://www.youtube.com/watch?v=hsjA3Ccwfug

[Martti Kyttä]

Peter von Bagh teki kreivistä(anteeksi,tässä yhteydessä pieni alkukirjain) dokumentaarisen elokuvan 1971.Yllättävän tuoretta katsottavaa tänäkin päivänä., kirjoitti paccasucco.

Ehdottomasti samaa mieltä tästä asiasta. Elokuva oli aikaansa edellä, sitä voisi kutsua jopa tosi-tv:ksi. Kreivi Lindgren esitti, tai ei oikeastaan esittänyt itseään, vaan pikemminkin oli oma itsensä elokuvassa. Hän osasi heittäytyä elämään ja näytti nauttivan siitä niin, ettei ihme, että hän osasi esittää asiansa vakuuttavasti ja saada ihmiset (naiset) uskomaan itseensä.

Aikalaiskriitkot, siis suomalaiset elokuvakriitikot, pitivät elokuvaa joko Suomen tai koko maailaman huonoimpana, en muista kummin.Ehkäpä niin onkin,sanoi Peter von Bagh jossain viimeisistä haastatteluistaan.

Ei se kuitenkaan niin huono elokuva ole.

[MEG]

Taiteissa tämän aiheen kuvauksessa on mielestäni parhaiten onnistunut Matti-Yrjänä Joensuu romaanissaan "Harjunpää ja rakkauden lait" (1985). Mutta edellä mainittu Valtarin " Gabriel tule takaisin" ,on myös hyvä.

[rippe]

Pentti Ylermi oli tosi vekkulin näköinen setä

Näitä on kyllä maailmalla muitakin, ja rahasummien puolesta Lindgren jää aika näpertelijäksi jos vertaa Helg Sgarbiin. Jos ei ole tuttu tapaus, niin tuo tapahtui joskus 2007 tienoilla, kun sveitsiläinen Sgarbi pokasi Saksan rikkaimman naisen Susanne Klattenin. Klatten on BMW:n perijöitä, jolla on huomattava omaisuus. Scarbi onnistui vonkumaan 7 miljoonaa euroa, mutta kun tämä pyysi lähes 300 miljoonaa, Klatten kieltäytyi. Siitä alkoi sitten kiristystä ja muuta sisältänyt paljonkin uutisoitu tapahtumaketju, jossa kävi ilmi että Sgarbi oli tosiaan ennekin lipevästi hankkiutunut rikkaiden naisten lompakoille.

Tässä lisätietoja, jos jotain kiinnostaa: http://content.time.com/time/world/arti ... 48,00.html

Olen jutun kanssa vähän eri mieltä Sgarbin komeudesta, mutta ehkä jotenkin noihin keski-ikäisiin naisiin saattaa iskeäkin oikein ällöromanttinen liehittely, jota ei ehkä niin usein tosiaan arjessa tule vastaan...

[Tiina]

Tässä mielenkiintoinen tarina aiheesta...

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1437963918109


Googlettamalla miehen nimen löytyy miehen aiempi tekokin...

[hannu hanhi]

Onko kukaan nainen muuten joutunut syytteeseen siitä, että on tuhlannut rikkaan miehensä omaisuuden ja mennyt naimisiinkin pelkästään rahan vuoksi? Eihän sellaisia naisia tietenkään ole olemassa.

[Tiina]

Älä järkyty Hannu, mutta on niitä.
Melkeinpä varmaan kaikki +30v ikäerolla varustetut pariskunnat on niitä, joissa toinen on rahasta ja toinen on himosta. Sukupuolesta riippumatta. Vaikka on niitä ihan tasaikäisissäkin pareissa...
Mutta rakkauttahan on (kuulemma) vaan satukirjoissa ja herttasarjoissa...Kaikki muu kun on vaan läheisriippuvuutta tai himoa. Joten mitä väliä. Jos molemmat osapuolet on tyytyväisiä, niin antaa palaa vaan..
Joskus tosin näitä tyytymättömiäkin sitten ilmestyy, kun vaaleanpunaiset lasit tippuu silmiltä.
Mutta joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön....

[Ailar]

Kyllähän se vähän niin on kuten Auervaara itsekin oli todennut, että jos hän olisi kertonut olevansa joku ihan tavallinen duunari, eivät naiset olisi hänestä kiinnostuneet. Eli kyllähän ne naiset ovat rikkauksien ja hienojen titteleiden perässä juosseet. Omalla tavallaan he ovat halunneet miehiä hyväkseenkäyttää.
Tuskinpa he olisivat sellaisella innolla kirjeitään lähetelleet, jos lehti-ilmoituksessa joku paskakaivojen tyhjentäjä olisi etsinyt itselleen elämänkumppania.

[Ailar]

Ruben Oskar Auervaaran (tapahtuman aikaan nimeltään Risto Olavi Karnas) pahin naiseen kohdistunut huijaus tapahtui 1954, kun hän julkaisi sanomalehti Uudessa Suomessa kirjeenvaihtoilmoituksen. Näistä ilmoitukseen vastanneista naisista hän valitsi ainakin kolme naista kirjeenvaihtokumppaneikseen. Jälleen Karnas ilmoitti olevansa diblomi-insinööri, jolla oli niin huvilaa, autoa kuin muutakin omaisuutta sekä hyvät tulot.
Yksi koukkuun tarttuneista naisista oli Lahdesta kotoisin oleva 44-vuotias sairaalan osastonhoitaja MH.
MH:ta kuvattiin seuraavasti: Hän oli sairaalloinen, unilääkkeitä käyttävä, hermostunut, äkkipikainen, sukupuolisesti koskematon, kehittymätön ja melkein kirjoitustaidoton nainen.
Kaikkien Auervaaralle tyypillisten kiemurointien jälkeen oltiin tilanteessa, että mies olisi ollut vailla 300.000 markkaa, koska häneltä nyt sattui uupumaan sen verran osakekaupoista. MH olikin nostanut pankkitililtään ko. summan.
Karnas meni tapaamaan naista tämän toimipaikkaan saadakseen rahat.

Sitten tulikin ongelmia.
Samassa sairaalassa olleet hoitajat olivat tehneet pilaa ylihoitajattaren nimissä ja vastanneet myös ko. Karnaksen kirjeenvaihtoilmoitukseen tämän tietämättä. Kirjeenvaihto pääsi kyllä käyntiin heidänkin välillään, mutta ylihoitajatar ei ollutkaan niin vaan sumutettavissa, hän pääsi selville Karnaksen aikeista ja päätti lopettaa kirjoittelun. Ylihoitajattarella oli myös tiedossa, että Karnas oli yhteydessä saman sairaalan osastonhoitajaan ja hän kehottikin miestä jättämään ko. hoitajan rauhaan.

Neiti MH oli ehtinyt jo irtisanoutuakin työstään, koska hänellä oli aikeet mennä naimisiin Karnaksen kanssa. Karnaksen tullessa tapaamaan MH:ta, hoitajat kertoivat MH:lle miehen olevan huijari. MH oli kyllä väittänyt vastaan, mutta sitä ei tiedetä, mitä MH:n huoneessa tapahtui miehen tullessa häntä tapaamaan.
Karnas kuitenkin poistui paikalta.

MH oli nauttinut seuraavana päivänä barbituurihappo- ja heroiinimyrkkyä sisältäviä lääkeaineita niin suuria määriä, että hän seuraavana päivänä oli kuollut Lahden kunnallissairaalassa. Hän ei jättänyt jälkeensä mitään viestiä.
MH:n nostamat 300.000 mk oli löytynyt hänen laukustaan.

Risto Olavi Karnakselle vaadittiin Lahden raastuvanoikeudessa tuomiota kuolemantuottamuksesta ja erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdystä petosyrityksestä rikoksen uusijana.
Vainajan omaiset yhtyivät syytteeseen ja vaativat sekä hautaus- että muita korvauksia.

Raastuvanoikeus katsoi, että Karnas oli solminut kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella tuttavuussuhteen ja seurustelun aikana antanut valheellisia tietoja. Hänellä ei kuitenkaan katsottu olleen hyötymistarkoitusta, eikä hänen katsottu olleen syypää neiti MH:n kuolemaan. Tämän vuoksi syytteet hylättiin.

Vuonna 1959 Karnas mennä paukautti naimisiin Ihanelma Niilosen kanssa. Samana vuonna hän jälleen muutti nimensä Erik Kristian Janssoniksi. Avioliitto taisi olla miehelle liiankin rauhallinen, sillä jälleen 1964 hän haksahti naisten huijauksen pariin. Tuolloin häntä epäiltiin petoksesta ja naineena kihlautumisesta. Epäilyksiä tosin oli siitä malttoiko mies avioliittonsa ajan olla huijaamatta naisia, muttei hän aiemmin ainakaan ollut kiinni jäänyt.
Auervaara-Karnas-Jansson ei kuitenkaan jäänyt tuomiota odottamaan, vaan hirtti itsensä 26.5.64 selliinsä Helsingissä.

Tiedot on kirjasta Auervaara, aurinko- ja kevätmies

[janita]

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikke ... na/6465012

Tässä yksi tällainen tapaus. En saa nyt kännykällä kopsattua koko juttua, mutta myöhemmin sitten...

[Kaito Kid]

Ihme ettei tuo Tiinan aikaisemmin linkittämä Kuukausiliitteen artikkeli ole herättänyt täällä enempää keskustelua. Juttu on kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen, tosin siitä on jo pari vuotta aikaa.

HS:n nettiversio on vain tilaajille, joten tässäpä tuo avattuna. Muistan kun tämä juttu ilmestyi, luin sen ja ihmeteltiin tarinaa työkavereiden kanssa - on kyllä melkoinen stoori ja tarinasta tulee auervaaran modus operandi hyvin selville.

Rahaa ensi silmäyksellä – varakkaan leskirouvan rakkaus olikin huijari

Iäkäs leskirouva tapasi itseään 36 vuotta nuoremman miehen. Kohta mies muutti jo naisen arvoasuntoon, ja sitten omaisuutta alkoi kadota. Kuukausiliitteen laaja selvitys kertoo avioliittohuijarin aiheuttamasta painajaismaisesta vuodesta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN SALISSA NUMERO 403 on alkamassa rikosoikeudenkäynti. Helsinkiläistä 46-vuotiasta miestä syytetään törkeästä petoksesta. Syyttäjän mukaan mies on erehdyttänyt iäkkään helsinkiläisen leskirouvan luulemaan, että rakastaa tätä. Hän on mennyt lesken kanssa naimisiin ja saanut tämän uskomaan, että he muuttavat yhdessä ulkomaille.

Sen jälkeen mies on alkanut tuhlata naisen omaisuutta.

Syyttäjä lukee syytettä:

Useita rahansiirtoja pitkin vuotta.
Yksiö Töölössä myyty.
Kahta muuta asuntoa kaupattu verkossa.
Kalusteostoja.
Flyygeli.
Ulkomaanmatkoja.
Ylellistä elämää.
Tavoiteltu huomattavaa hyötyä.
Tehty käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta.
Syytetty mies istuu oikeussalissa avustajansa vieressä. Hänet on tuotu käräjäoikeuteen poliisivankilasta. Hänen takanaan istuu vanginvartija.

Asianomistaja, 82-vuotias leskirouva, istuu käytävän toisella puolella oman asianajajansa kanssa.

Nainen ja mies eivät katso toisiinsa.

NAINEN OLI VARAKAS. Hän omisti Helsingissä neljä huoneistoa: yksiön ja kolmion Töölössä sekä kaksion ja kolmion aivan keskustassa.

Nainen oli jäänyt leskeksi pitkän avioliiton jälkeen muutamia vuosia aikaisemmin. Puolison kuoleman jälkeiset kuukaudet olivat olleet raskaita. Vähitellen hän oli alkanut tavata ystäviään ja saanut uusia tuttavia. Monet heistä olivat homomiehiä.

Naisella oli kaksi yli nelikymmenvuotiasta poikaa. Toinen asui perheensä kanssa äidin omistamassa asunnossa Töölössä. Toinen työskenteli ulkomailla yrittäjänä, mutta hän puhui äitinsä kanssa puhelimessa lähes päivittäin.

He tiesivät, että äidin luona kävi miesvieraita. Joku vieraista oli jäänyt vähäksi aikaa asumaankin. Äidillähän oli tilaa: kolmiosta oli aikoinaan puhkaistu seinä viereiseen kaksioon, niin että asunnossa oli toistasataa neliötä.

Pojat olivat huolissaan äidin alkoholinkäytöstä. Puhelimessa äiti oli usein humalassa. Rahaa oli alkanut kulua enemmän kuin isän vielä eläessä.

Aikaisemmin äiti oli ollut tarkka rahoistaan. Mitään turhaa ei ostettu. Eläke oli pieni, mutta sen lisäksi äiti sai vuokratuloa Töölön-yksiöstä. Maksut äidin tililtä olivat aina pieniä, ja ne menivät juokseviin elinkustannuksiin.

Isän kuoleman jälkeen pojat olivat ehdottaneet, että äiti myisi yhden asunnon, sijoittaisi rahat ja käyttäisi pääomatuloja esimerkiksi matkustamiseen. Äiti oli kieltäytynyt. Hän halusi jättää kaikki neljä asuntoa perinnöksi, koska hän oli itsekin saanut perintöä omalta isältään.

Syksyllä 2013 pojat huomasivat, että äidin rahat olivat usein vähissä. He auttoivat äitiään saamaan käänteisen asuntolainan yhtä asuntoa vastaan: äiti voisi nostaa lainaa runsaat tuhat euroa kuukaudessa kymmenen vuoden ajan.

Sitten, helmikuussa 2014, äiti tapasi Fazerin kahvilassa Kluuvikadulla mielenkiintoisen miehen.

Miehen nimi oli Michael Kallasti. Hän oli 45-vuotias, saman ikäinen kuin naisen vanhempi poika.

Hän väitti olevansa ammatiltaan räätäli.

NAINEN KÄRÄJÄOIKEUDEN SALISSA on pukeutunut mustiin housuihin ja mustaan löysään puseroon. Käsissä on hopeisia rannerenkaita, sormissa pari isoa sormusta. Kynnet on lakattu kirkkaanpunaisiksi.

Ulkonäön perusteella häntä ei arvaisi 82-vuotiaaksi.

Syyttäjä jatkaa puheenvuoroaan:

"Vuoden 2014 alussa hän oli varakkaana pidettävä rouva. Sitten hän tapasi Michael Kallastin. Nyt hänen omaisuutensa on suurelta osin kadonnut, sitä on muutettu epäedulliseen muotoon, ja hän on jopa velkaantunut."

"Kallasti ryhtyi liehittelemään häntä ja antoi ymmärtää olevansa hyvin rakastunut. Kallasti maalaili tulevaa yhteistä elämää ja sai hänet uskomaan, että he eläisivät toisilleen omistautuneina."

"Koko vuoden 2014 hän oli rakastunut ja siinä uskossa, ettei mikään ollut vialla."

"Ulkopuoliselle", syyttäjä sanoo, "kuvio on hyvin selvä."

HELMIKUUN LOPUSSA 2014 naisen vanhempi poika sai äidiltään puhelun sairaalasta. Äidin umpisuoli oli tulehtunut. Hänet oli viety leikattavaksi Jorviin.

Äiti kuulosti hätääntyneeltä, mutta ei umpisuolen takia. Hän kertoi tehneensä pahan arviointivirheen: hän oli päästänyt kotiinsa tuomitun rikollisen.

Äidin mukaan eräs hänen tuttavistaan oli esitellyt hänelle miehen. Mies oli kertonut asuvansa asuntolassa, äidin oli käynyt häntä sääliksi, ja hän oli kutsunut miehen luokseen.

Nyt eräs äidin ystävistä oli saanut selville, että asuntoon muuttanut mies olikin tuomittu rikollinen. Vuonna 2011 lehdissä oli julkaistu uutisia, joiden mukaan Michael Kallasti oli tuomittu lähes kolmeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Hän oli työskennellyt iäkkään helsinkiläisrouvan muuttomiehenä ja anastanut tältä omaisuutta parinsadantuhannen euron arvosta.

Äiti kysyi pojaltaan, miten miehen saisi lähtemään.

Poika soitti heti poliisille. Hänelle kerrottiin, että jos äiti oli antanut asuntonsa avaimen vapaaehtoisesti, asialle ei voinut tehdä mitään.

Myöhemmin samana päivänä äiti soitti pojalleen uudestaan. Michael Kallasti oli käynyt tapaamassa häntä sairaalassa ja tuonut ruusukimpun ja tohvelit.

Äiti oli kysynyt tuomiosta. Kallasti oli selittänyt, että hänet oli tuomittu väärin perustein. Hänen mukaansa asia ei ollut niin yksiselitteinen kuin lehdissä oli kerrottu.

Äiti oli uskonut.

Kun äiti pääsi sairaalasta, kotona oli siivottu. Kattokruunutkin oli puhdistettu.

MIES KÄRÄJÄOIKEUDEN SALISSA on pitkä ja kookas. Michael Kallasti on pukeutunut tummansiniseen neulepuseroon ja vihreisiin vakosamettihousuihin. Jalassa on viininpunaiset sukat ja sandaalit. Hänellä on harmaa pystytukka ja suorakaiteen muotoiset silmälasit. Hän istuu suorana ja ristii kätensä eteensä pöydälle. Ääni on matala.

Vaikutelma on asiallinen.

Silloin, kun Kallasti vielä asui yhdessä naisen kanssa, hän näytti erilaiselta. Silloin hänellä oli niskaan ulottuva mustaksi värjätty tukka, jossa oli permanentti.

Kallasti kertoo tuomarille, että kun hän tapasi naisen, hän eli työttömyyskorvauksen varassa. Hän kutsuu oikeuden istunnossa naista sanoilla "rakas vaimoni".

Hän kiistää syytteen törkeästä petoksesta ja pyytää sen hylkäämistä. Omasta mielestään hän ei ole korvausvelvollinen naiselle.

Hänen mielestään avioliitto oli todellinen ja vapaaehtoisesti solmittu. Nainen oli sen aikana onnellinen. Hänestä kyse oli avioliiton aikaisesta normaalista rahankäytöstä.

ÄITI ALKOI PUHUA pojilleen muutosta Tukholmaan. Uusi miesystävä oli kertonut hakeneensa töitä Tukholman kuninkaallisesta oopperasta. Hän vastaisi koko puvustosta.

Kohta äiti sanoi, ettei muutakaan Tukholmaan. Miesystävä ei halunnutkaan työpaikkaa, koska nyt hänelle oli kuulemma tarjottu samanlaista työtä Pariisin oopperasta.

He muuttaisivat Pariisiin.

Äidillä ei ollut tapana nostaa tililtään muutamaa sataa euroa suurempia summia. Nyt hän nosti puolentoista viikon aikana ensin viisi- ja sitten kaksituhatta euroa. Uusi mies tarvitsi rahaa.

Sitten äiti halusi myydä omistamansa yksiön Töölössä. Hän alkoi kaupitella omaisuuttaan huutokaupassa ja kirpputorilla. Ryijyn, aterimia, kaikenlaista pientä. Sitten ruokasalin suuri pöytäkin oli myytävänä.

Pojat olivat yksiön myyntiä vastaan. Äiti sai siitä vuokratuloja. Ei ollut äidin tapaista toimia näin impulsiivisesti. Luottokortilla oli tehty käteisnostoja, ja äiti oli yrittänyt saada pankista jopa lainaa.

Asunnosta oli viety tavaroita. Eräs äidin tuttavista kiinnitti huomiota siihen, ettei huoneissa ollut enää mattoja eikä tauluja. Hän soitti vanhemmalle pojalle ja varoitti tätä äidin uudesta miesystävästä.

Pojista tuntui, että asiat luisuivat heidän ulottumattomiinsa. "Ne nuoret miehet, jotka asuivat luonasi aikaisemmin, eivät halunneet kuin vähän viinaa ja seuraa ja katon pään päälle", nuorempi pojista selitti äidille puhelimessa toukokuussa. "Tämä Kallasti on eri maata."

"Se kertoo sinulle asioita. Se valehtelee. Etkö sinä hyvä äiti rakas ymmärrä, että se voi kertoa sinulle ihan mitä vain."

Asunnossa kävi enää harvoin äidin vanhoja ystäviä. Uusi miesystävä oli karkottanut heidät. "Minä elän omaa elämääni", äiti sanoi ylpeästi.

Vanhempi pojista soitti maistraattiin ja pyysi neuvoja. Hänelle suositeltiin, että lapset hakisivat äidille väliaikaista edunvalvontaa.

Huhtikuun puolivälin jälkeen asia pantiin vireille maistraatissa. Pojat hakivat edunvalvontaa äitinsä heikentyneen terveydentilan perusteella. Hakemuksen mukaan äiti oli vaarassa hävittää omaisuutensa ja ylivelkaantua.

Samana päivänä vanhempi poika teki maistraatin suosituksesta poliisille tutkintapyynnön siitä, käytettiinkö äitiä taloudellisesti hyväksi.

Saadakseen todisteita siitä, mitä äidin elämässä tapahtui, nuorempi poika alkoi tallentaa puhelinkeskustelut äitinsä kanssa. Seuraavien kuukausien aikana äänitteitä kertyi kymmeniä.

Myöhemmin ne olivat tärkeitä, kun Helsingin poliisin talousrikostutkijat ryhtyivät selvittämään asiaa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN SALISSA numero 403 Michael Kallasti kuuntelee ilmeettömänä, mitä naisen – hänen vaimonsa – asianajaja kertoo.

Kallasti, asianajaja selittää, on homoseksuaali. Hän ei ole ollut kiinnostunut naisista. Hän ei ole aikaisemmin elänyt parisuhteessa naisen kanssa.

Jotenkin, asianajaja huomauttaa, Kallasti sai leskirouvan rakastumaan itseensä.

"Hän rakastui Kallastiin suunnattomasti. Kallasti sai hänet uskomaan, että rakastaa häntä vilpittömästi ikäerosta huolimatta."

Kallasti sai lesken myös uskomaan, että he muuttavat yhdessä pois Suomesta.

Todellisuudessa, asianajaja sanoo, Kallastilla ei ollut aikomusta ottaa yli 80-vuotiasta naista mukaansa.

Kun lapset hakivat äidilleen edunvalvontaa, Kallasti alkoi suhtautua heihin vihamielisesti.

"Ja kun rahahanat menivät kiinni, hän käänsi äidin poikiaan vastaan."

TOUKOKUUN ALUSSA 2014 äiti meni naimisiin. Sulhanen oli kosinut morsianta polvillaan. Heidät vihittiin Helsingin maistraatissa, samassa talossa, jossa edunvalvonta-asia oli pantu vireille kaksi viikkoa aikaisemmin.

Aviopuolisot olivat tunteneet toisensa kaksi kuukautta. Sulhanen oli morsianta 36 vuotta nuorempi.

Lapsille ei kerrottu eikä heitä kutsuttu.

Puolisoiden välille tehtiin avioehto. Sen mukaan heillä ei ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Äidistä se riitti varmistamaan, ettei aviomies mennyt hänen kanssaan naimisiin rahojen takia.

Pojat ottivat yhteyttä tuttuun turvallisuusalan yrittäjään ja pyysivät selvittämään, pitivätkö uuden aviomiehen kertomat asiat paikkansa. Yksityisetsivän hankkimat tiedot vahvistivat poikien epäilyjä siitä, että äidin uusi mies sepitti asioita.

Kävi ilmi, että hän oli esimerkiksi vaihtanut koko nimensä ja ottanut suomalaisen sukunimen tilalle Kallastin. Toisinaan hän kirjoitti sen C:llä. Työhistoriakin vaikutti valheelliselta. Yhteydenotto Tukholman oopperaan oli varmistanut, ettei äidin uudelle aviomiehelle ollut tarjottu sieltä työtä, kuten tämä väitti.

Pojat kertoivat äidille, mitä olivat saaneet selville. Äiti ei uskonut heitä.

Tuore aviomies istui tuntikausia äidin tietokoneella. Hän käytti äidin pankkitunnuksia ja sähköpostiosoitetta. Toisinaan hän lähti omille teilleen. Hän sanoi, että hänellä oli asioita, jotka eivät kuuluneet puolisolle.

Aviomies teki äidin asunnossa myös rakennustöitä: hän pystytti kolmion ja kaksion välille väliseinän. Itse hän asui omalla puolellaan kaksiossa.

"Etkö sinä koskaan kysy, mikä tämän miehen motiivi voisi olla", nuorempi poika kysyi puhelimessa. Hän kuulosti väsyneeltä, äidin tilanne stressasi.

"Se ei kuulu sinulle", äiti vastasi. "Mutta se ei ole ainakaan raha."

KESÄKUUN ALUSSA yksiö Töölössä oli myyty. Välittäjä oli löytänyt sille ostajan ilman asuntonäyttöä.

Pojista yksiö myytiin liian halvalla. Kaksi osakasta halusi lunastaa sen. Kun talosta myytiin samanlainen yksiö vähän myöhemmin, neliöhinta oli tuhat euroa kalliimpi, eikä halukkaita lunastajia ollut.

Äiti kertoi rakastavansa aviomiestään enemmän kuin ketään tätä ennen. Aviomies valmisti hänelle ruokaa. He söivät simpukoita. Juhannukseksi äiti tilasi hummerin. Iltaisin aviomies laittoi hänelle silmätipat.

Äiti kertoi, että aviomies oli ollut työhaastattelussa. Työ oli sairaala-apulaisen paikka Helsingissä. Aviomies ei ollut siitä kovin innostunut.

Eräänä iltana, kun nuorempi pojista soitti äidilleen, aviomies tuli puhelimeen. Se oli ensimmäinen keskustelu pojan ja äidin uuden miehen välillä.

"Tajuatteko te, että minä olen nyt teidän äitinne lähin omainen?" uusi aviomies kysyi vihaisena.

"Minä olen teidän isäpuolenne!"

Hän väitti puhuvansa sujuvasti kuutta kieltä. Hän selitti olevansa käsityöläinen ja perinteinen räätäli, kuten Yves Saint Laurent ja Coco Chanel.

Hän uhkasi haastaa pojat oikeuteen.

"Minulla on semmoiset juristit, että. . . Te ette tiedä, kenen tontille olette sohaisseet pienen tikkunne!"

Hän sanoi rakastavansa poikien äitiä "henkisellä tavalla". Sitten hänen äänensä sortui:

"Minä halusin, että sinä et vihaa minua", hän sanoi nuoremmalle pojalle. "Minulla ei ole mitään sinua vastaan, eikä sinun tarvitse ajatella, että minä olisin tässä jotenkin uhka."

Nyt hän jo itki. "Sano nyt, hei, jotakin. Oletko sinä minulle vihainen?"

KESÄKUUSSA 2014 Helsingin käräjäoikeus hylkäsi poikien vaatimuksen väliaikaisesta edunvalvonnasta. Sen mukaan "holhouslaissa säädetyt edunvalvonnan määräämisen edellytykset" eivät täyttyneet. Oikeus katsoi, ettei sille ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka mukaan äiti ei kykenisi valvomaan etuaan tai huolehtimaan varallisuuttaan koskevista asioista.

Ennen kuin asia etenisi, tarvittaisiin lääkäreiden lausuntoja äidin terveydestä.

Äiti alkoi puhua muutosta Saksaan.

"Sanoitko sinä, että Saksaan?" nuorempi pojista kysyi puhelimessa yllättyneenä.

"Joo", äiti vastasi. "Müncheniin."

Äiti sai yksiöstä käsirahan. Se kului nopeasti. Sitten rahat olivat taas lopussa. Kun äiti puhui poikien kanssa, hän sekoitti numeroita ja rahasummia.

Äiti kehui uutta aviomiestään. Tämä oli kuulemma taitava räätäli ja modisti, osasi verhoilla huonekaluja ja remontoida. Puoliso värjäsi hänen hiuksiaan ja teki meikin.

"Michael", äiti sanoi, "on helmi, jonka minä olen löytänyt ja saanut."

Aviomies oli luvannut ommella hänelle hienon puvun. Siihen piti tulla punainen aluspuku ja sen päälle kirjavaa silkkiä ja mustaa sifonkia.

Se, kuten moni muukin lupaus, jäi toteutumatta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN SALISSA on edetty juhannukseen 2014. Se oli Suomessa poikkeuksellisen kylmä. Silloin nainen ja mies tekivät ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkansa.

He lensivät Pariisiin.

Nainen halusi nähdä Pariisin kirpputorit. Hän oli käynyt siellä vuosia sitten.

"Olin kauhean onnellinen hänen kanssaan", nainen sanoo tuomarille. "Meillä oli hirveän hauskaa. Minua ei yhtään haitannut se, että hän oli homo."

He kiersivät antiikkiliikkeissä ja valitsivat pyöreän ruokapöydän ja siihen monta tuolia. Suuren peilin, jossa oli kullatut kehykset. Työpöydän, lasisen sohvapöydän, kattokruunun, takan reunuksen, astiaston, divaanin. He maksoivat tuhat euroa käsirahaa ja lupasivat maksaa loput, kun saisivat rahaa.

He asuivat hienossa hotellissa ja söivät ylellisesti.

Nainen kertoo oikeudelle: "Minä maksoin kustannukset. Eihän Michaelilla ollut rahaa."

Yksi heidän ostoksistaan oli yli kolmesataa euroa maksanut miesten kellon ranneke Cartierilta.

"Minulla on ollut elämäni aikana monta Cartierin kelloa", Kallasti sanoo oikeudessa.

PARIISIN-MATKAN JÄLKEEN äidin rahat olivat taas lopussa. Hän palasi myymään tavaroitaan kirpputorille. Aviomies oli edelleen työtön.

Äiti palkkasi oman lakimiehen. Poikia se huolestutti. Äidin lakimies ei kuulunut Asianajajaliittoon, ja sama lakiasiaintoimisto oli aikaisemmin edustanut aviomiestä. Ensimmäiseksi tämä äidin uusi lakimies auttoi perumaan avioehtosopimuksen. Jos liitto nyt purettaisiin tai äiti kuolisi, puolisolla olisi avio-oikeus äidin omaisuuteen: hän saisi siitä puolet.

Poikien edunvalvontavaatimuksen takia äiti kävi tutkimuksissa Husin vanhuspsykiatrian poliklinikalla. Hän tapasi psykiatrian, geriatrian ja yleislääketieteen erikoislääkärin sekä neurologian erikoislääkärin.

Lausunnot poikkesivat jonkin verran toisistaan, mutta kummankin lääkärin mielestä äidin oli vaikea arvioida asioiden pitkäaikaisia seurauksia.

Äiti teki lakimiehensä avustuksella testamentin, jossa hän jätti koko omaisuutensa puolisolleen.

Aviomies teki äidin keskusta-asunnoista myynti-ilmoituksen tori.fi-verkkosivulle.

Heinäkuun lopussa lunastusaika oli ohi ja Töölön-yksiön kauppahinta, runsaat 130 000 euroa, tuli viimein äidin tilille. Sen jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti:

Jo samana päivänä tililtä maksettiin 20 000 euroa puolison ulosottovelkoja. Ulkomaille tehtiin tilisiirtoja 25 000 eurolla. Lisäksi nostettiin 30 000 euroa käteisenä pankin konttorissa. Kaikkiaan tililtä siirrettiin vuorokauden aikana 103 000 euroa.

Oli monenlaisia ostoksia:

Flyygeli. Mallinukkeja ja myymäläkalusteita. Rokokookaappi. Taulujen kehystystä. Koiranpentu. Kuusi tukisukkaa, miesten kokoa. Businessluokan lentoliput.

Seuraavana päivänä äiti ja hänen aviomiehensä lensivät Saksaan.

OIKEUSSALISSA SYYTTÄJÄ KYSYY naiselta:

"Teittekö lukuisia pankkisiirtoja sinä päivänä, kun yksiön kauppasumma tuli tilillenne?"

"En muista, kumpi ne teki", nainen vastaa.

Hänellä ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon huonekalut maksoivat Pariisissa. Kallasti olisi halunnut Mersunkin. Nainen oli nähnyt siitä kuvia. Se oli erityisen hyvin varusteltu, tuotu Saksaan jostain arabimaasta.

"Sekin olisi maksettu tietysti minun varoillani."

Nainen muistaa selkeästi vain koiran. Se oli beauceron. Se kasvoi nopeasti ja haukkui kovasti.

Hän maksoi senkin hankinnan. Myöhemmin naapurit tekivät siitä eläinsuojeluilmoituksen.

Toisin kuin nainen Michael Kallasti muistaa mainiosti kaikki kalusteet. Esimerkiksi flyygelin:

"Vaimoni halusi, että minä opin soittamaan. Olen kiinnostunut klassisesta, ja minulla on hyvä sävelkorva."

Tai rokokookaapin:

"Vihreä, puinen. Se oli menossa Müncheniin meidän keittiöömme."

Sen Kallasti myi myöhemmin neljäsosalla siitä hinnasta, jonka hänen vaimonsa oli siitä maksanut.

MÜNCHENISSÄ ÄITI JA HÄNEN AVIOMIEHENSÄ vuokrasivat asunnon. Sen kuukausivuokra oli melkein 3 000 euroa. Vuokratakuuta maksettiin 7 500 euroa.

Kaiken tämän pojat saivat tietää vasta myöhemmin. Pariskunta oli vuokrannut pakettiauton ja ajanut sillä Pariisiin noutamaan juhannuksena varattuja huonekaluja. Niistä oli maksettu verkkopankissa jo 25 000 euroa. Pariisissa maksettiin käteisellä 20 000 euroa lisää.

He kävivät myös ostoksilla. Chanelin lasku oli 809 euroa. Ravintola Maxim's nielaisi 1 050 euroa.

Münchenin-asuntoa remontoitiin. Michael Kallasti vuokrasi omalla nimellään varaston, ja kalusteet jätettiin sinne.

Oli elokuun alku. Kun nuorempi poika viimein sai puhelinyhteyden äitiinsä ja Kallastiin, tämä kieltäytyi kertomasta, missä he olivat.

"Nyt loppui tämä soittelu!" äidin puoliso huusi puhelimeen.

Hän uhkasi poikia käräjäoikeudella ja korvausvelvollisuuksilla.

"Minä tulen lopettamaan koko tämän paskan juristiarmeijan kanssa! Semmoista paskaa, hei jätkä, minä en ota vastaan, mitä te työnnätte minulle! Minä muka kuppaan äitiänne!"

Nuorempi poika kuunteli vaiti. Mitä muuta hän olisi voinut tehdä: tämä mies oli tuntemattomassa paikassa ulkomailla hänen yli 80-vuotiaan äitinsä kanssa. Hän pelkäsi miehen pahoinpitelevän äitiä.

"Michael on maailman kiltein ihminen", äiti oli kyllä sanonut.

Münchenistä äiti ja hänen puolisonsa ajoivat vuokra-autolla Italiaan, jossa he lomailivat kaksi viikkoa. Mukana oli aviomiehen miespuolinen ystävä. Äiti maksoi myös tämän lennot Suomesta sekä kaikki muut kulut.

He kävivät kolmistaan muun muassa Venetsiassa ja Napolissa. Äiti oli aina halunnut nähdä Munthen huvilan Caprilla.

Veronassa oli menty oopperaan. Kallasti oli valinnut Verdin Aidan.

TUOMARI KUTSUU KÄRÄJÄSALIIN todistajan. Tämä oli naisen ja Michael Kallastin mukana Italiassa.

Todistaja kertoo, että matkan aikana Kallasti päätti kaikesta. "Vaimolla oli rahaa. Michaelin työttömyyspäiväraha ei varmasti olisi riittänyt", hän sanoo.

Todistajalta kysytään, miksi Kallasti, homoseksuaali mies, meni naimisiin itseään huomattavasti vanhemman naisen kanssa.

"En tiedä", todistaja sanoo. "Siksi me istumme täällä."

SAKSAAN JA ITALIAAN suuntautuneen matkan aikana maistraatti sai valmiiksi lisälausuman käräjäoikeudelle. Sen mukaan oli äidin edun mukaista, että oikeus määräisi tämän väliaikaisesti edunvalvontaan.

Kaksi päivää matkan jälkeen käräjäoikeus päätti, että äidin toimintakelpoisuutta rajoitetaan väliaikaisesti: äiti ei voisi myydä jäljellä olevia asuntojaan yksin ilman edunvalvojaa tai ottaa tai taata velkaa. Edunvalvojaksi määrättiin väliaikaisesti vanhempi poika.

Päätöksen teki sama tuomari, joka oli hylännyt hakemuksen kesäkuussa.

Päätös tuli liian myöhään. Kun vanhempi poika viimein sai äitinsä tilitiedot, hän näki, että Töölön-yksiöstä saadut rahat, yli 130 000 euroa, oli käytetty viimeistä senttiä myöten kolmessa viikossa. Kun äiti palasi Suomeen, hänen tilillään oli 125 euroa ja 14 senttiä.

Lentokentällä siitä nostettiin 120 euroa.

Sen jälkeen tehtiin luottokorttinostoja, ja tili meni miinukselle. Pankkiautomaatin turvakameran kuvien perusteella nostot teki Michael Kallasti.

Äiti oli myynyt töölöläisyksiön kesäkuussa ja saanut siitä rahat heinäkuun lopussa. Elokuun lopussa hän oli pennitön.

Pojista tuntui, ettei äiti käsittänyt, miten paljon rahaa oli kulunut muutamassa viikossa. Äiti itse ei suostunut puhumaan asiasta. Hän vaikutti yllättyneeltä, kun rahat olivat loppu ja erääntymässä oli iso luottokorttilasku.

Aviomies syytti poikia yksityiselämäänsä sekaantumisesta. Puhelimessa hän kiroili, suolsi rivouksia, nimitteli ja uhkaili.

"Minusta on tehty joku saatanan auervaara", hän huusi. "Että minä muka yritän käyttää äitiänne hyväksi!"

KUN PÄÄTÖS väliaikaisesta edunvalvonnasta tuli, vanhempi pojista sulki äitinsä pankki- ja luottokortit, kuten oli neuvottu.

Syyskuussa käräjäoikeus käsitteli äidin edunvalvonta-asiaa kokonaisen päivän. Äitiä kuultiin, samoin aviomiestä.

Käräjäoikeuden mielestä äidillä ei enää ollut kykyä hoitaa taloudellisia asioitaan.

"Henkilön määrääminen edunvalvontaan, hänen toimintakelpoisuutensa rajaaminen saati vajaavaltaiseksi julistaminen puuttuu voimakkaasti hänen ihmisoikeuksiinsa", oikeus lausui. Mutta se muistutti myös, että yhteiskunta voi puuttua yksilön oikeuksiin, jos tämä ei pysty huolehtimaan taloudellisista asioistaan.

Käräjäoikeus päätti rajoittaa äidin toimintakelpoisuutta toistaiseksi. Edunvalvojaksi määrättiin ulkopuolinen juristi.

Äidin lakimies kirjoitti valituksen hovioikeuteen. Siinä paheksuttiin, että edunvalvoja antoi käyttörahaa vain sata euroa päivässä. Se ei riittänyt matkusteluun. Valituksessa ehdotettiin kesäpaikan ja toisen keskusta-asunnon myymistä, niin että äiti saisi kuukausittain käyttöönsä 4 000–5 000 euroa ja voisi nauttia omaisuudestaan.

"Onhan se törkeää, että minä istun miljoonaomaisuuden päällä enkä saa rahaa käyttööni", äiti sanoi pojalleen.

Kun käräjäoikeus käsitteli edunvalvonta-asiaa, Michael Kallastilta kysyttiin eräästä toisesta tapauksesta vuosilta 2008–2009. Siinäkin omaiset olivat epäilleet, että Kallasti oli käyttänyt taloudellisesti hyväkseen heidän iäkästä, Alzheimerin tautia sairastanutta äitiään. Rikosilmoitusta ei kuitenkaan ollut tehty. Kun Kallastilta kysyttiin, oliko hän velkaa tämän naisen kuolinpesälle, hän kielsi asian.

Kuukausiliitteen tietojen mukaan tässä aiemmassa tapauksessa oli samanlaisia piirteitä kuin siinä, josta Kallastia nyt syytettiin, vain rahasummat olivat pienempiä: Kallasti oli liehitellyt leskirouvaa ja elellyt tämän varoilla. Nainen itse ei ollut ymmärtänyt tilannetta vaan oli pitänyt kovasti uudesta nuoresta miesystävästään. Koska naisella oli sairauden takia edunvalvoja, useiden tuhansien eurojen nostot pankkitililtä oli huomattu. Omaiset pääsivät Kallastista eroon kuitenkin vasta, kun nainen muutti hoitokotiin. Velka kuolinpesälle on pääosin maksamatta.

SYKSY OLI RASKAS. Äiti oli jatkuvasti rahaton. Hän ja vanhempi pojista eivät enää puhuneet toisilleen. Äiti syytti poikia siitä, ettei hän voinut myydä enempää omaisuuttaan.

"Mitä te olette koskaan tehneet taloudellisesti minun hyväkseni, ette mitään", hän sanoi. Se ei pitänyt paikkaansa. Ehkä äiti ei vain muistanut.

Nuorempi poika soitti äidilleen edelleen säännöllisesti ja yritti saada tämän ymmärtämään tilanteen. Yleensä hän soitti varhain aamulla Suomen aikaa. Silloin aviomies oli nukkumassa ja äiti saattoi puhua vapaammin.

Pojista oli selvää, että uusi mies manipuloi äitiä. Hän oli saanut äidin käännetyksi heitä vastaan.

Aviomies jatkoi poikien uhkailua. Hän soitti nuoremmalle pojalle, sanoi ottavansa avioeron ja antavansa puolisonsa juoda itsensä hengiltä.

"Ja kun meillä ei ole avioehtoa, tulos on fifty-fifty."

Poliisin tutkinta eteni hitaasti. Kallastilla oli aiempi tuomio iäkkään naisen omaisuuden anastamisesta, joten poliisi epäili heti rikosta. Koska äiti kuitenkin oli sitä mieltä, ettei häntä huijattu, tapausta tutkittiin aluksi törkeänä kiskontana. Kiskontaan syyllistyy, jos hankkii itselleen taloudellista hyötyä toisen heikkoutta hyväksikäyttämällä.

Syyttäjä pohti tilannetta. Entä jos nuori nainen solmisi avioliiton itseään 36 vuotta vanhemman varakkaan miehen kanssa. Olisiko sellainen hyväksytty? Oliko ihmisellä oikeus tulla huijatuksi? Niin kauan kuin äiti itse ei kokenut olevansa rikoksen uhri, syyttäjän oli vaikea viedä asiaa oikeuteen.

Kun äidin edunvalvontapäätös syyskuun lopussa tuli, aviomies raivostui. Hän sanoi hakevansa avioeroa ja muuttavansa Saksaan yksin.

Silloin, parin päivän ajan, äiti tuntui epäröivän. Tutut ihmiset olivat sanoneet hänelle, että hänen poikansa ajattelivat hänen parastaan.

Mutta kohta äiti oli taas sitä mieltä, että kaikki oli hyvin.

"Oikein mukavasti menee", hän sanoi puhelimessa.

"Se on niin miellyttävä ihminen."

KÄRÄJÄSALISSA Michael Kallasti haluaa puheenvuoron.

"Minä halusin hänelle virikkeitä", hän sanoo. "Hän koki olevansa yksin miehensä kuoleman jälkeen."

Hän haluaisi kovasti selittää tapahtunutta: "Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut hänen omaisuudestaan."

Tuomari keskeyttää hänet: "Se on tullut selväksi. Teidän ei tarvitse kertoa sitä uudestaan."

Syyttäjä huomauttaa, että Kallasti on kertonut avioliitosta oikeudessa eri tavalla kuin esitutkinnassa.

"Kyseenalaistan sen, että hän meni naimisiin siksi, että halusi huolehtia puolisostaan", syyttäjä sanoo. "Syytettynä teillä on tietysti oikeus valehdella niin paljon kuin haluatte."

Kallasti menettää malttinsa: "Minä en kuulkaa valehtele", hän huutaa.

Tuomari: "Kallasti! Kallasti!"

"Esitutkinta on suoritettu seksuaalivähemmistövastaisesti ja jopa rasistisesti", Kallasti jatkaa kiihtyneenä. "Se oli asenteellinen ja epäasiallinen!"

ÄITI SÄTTI uutta edunvalvojaansa. Kun rahat olivat taas loppu, vanhempi poika auttoi äitiä ostamaan lääkkeitä.

Äiti haki lähestymiskieltoa molemmille pojilleen, samoin äidin aviomies. Muutaman päivän päästä he peruivat hakemuksensa.

Taloyhtiön asukkaat valittivat metelistä, ja äiti sai varoituksia. Äiti valitti, että oli ollut puoli vuotta ilman lukulaseja, koska ei pystynyt hankkimaan uusia.

"Sinulla oli jokin viikko sitten pankissa yli sata tonnia", nuorempi pojista sanoi.

"Ei ollut", äiti väitti. "Minun tilini ovat tyhjät, eikä edes kaikkia laskuja ole maksettu."

Äiti oli taas lainannut rahaa naapureilta. Koiranruoka oli lopussa.

Lopulta hän sai edunvalvojansa hakemaan myyntilupaa maistraatista toiselle keskusta-asunnolleen. Saksaan muuttoon tarvittiin rahaa.

TUOMARI PYYTÄÄ SALIIN uuden todistajan. Tämä kertoo tavanneensa Michael Kallastin syksyllä 2013. Asunnoton Kallasti oli sanonut palanneensa Ranskasta työnhausta. Todistajan mukaan Kallasti oli ollut rahaton ja tuli toimeen keikkatarjoilijan töillä ja työttömyyskorvauksilla.

Syyttäjä kyselee avioliitosta.

"Kallasti selitti, että hän hoitaa tätä rouvaa", todistaja kertoo. "Mutta olihan se kummallista. Alussa ajattelin, että kaksi erikoista ihmistä on löytänyt toisensa. Kun riehuminen alkoi, tulin toisenlaiseen käsitykseen."

Todistajan mielestä nainen näytti elävän jonkinlaista fantasiaa. "Se oli kuin saippuaoopperaa", hän sanoo. "He ostivat hirveän kalliita tavaroita ja söivät hienosti."

Nainen pyysi häntä puhumaan Kallastille siitä, että rahat eivät riitä, kun pitää tehdä niin paljon kalliita hankintoja. Todistajan mukaan Kallasti hoiti verkkopankissa pariskunnan kaikki raha-asiat.

Kun edunvalvontapäätös tuli, alkoivat riidat. Todistaja kuvailee syksyä 2014:

"He riitelivät hirveästi. Jumalaton melske koko ajan."

ÄITI VIETTI ANKEAN JOULUN. Hän valitti nuoremmalle pojalleen, ettei edunvalvoja anna riittävästi rahaa. Laskuja oli rästissä. Se oli hänestä lasten syytä.

Aviomies oli matkustanut Müncheniin.

Toinen keskusta-asunnoista, kaksio, myytiin. Se oli lattiasta kattoon täynnä aviomiehen tavaroita, suihkukaappikin.

Äiti pysyi kannassaan: hänen miehensä ei huijannut häntä vaan tahtoi hänelle hyvää. Hän kävi uusissa neuropsykologisissa tutkimuksissa.

Tammikuussa aviomies kertoi muuttavansa pois Suomesta. Hän syytti poikia "ajojahdista", kutsui heitä šakaaleiksi ja aikoi ottaa yhteyttä ihmisiin "ylemmällä taholla".

"Kukaan ei määrää minua!" hän huusi puhelimeen.

OIKEUDESSA NAISEN ASIANAJAJA kysyy Michael Kallastilta: "Miksi te ette lopulta muuttaneet Saksaan?"

Kallasti alkaa selittää asiaa laveasti. Tuomari keskeyttää hänet:

"Oliko syy se, ettei muuttoon ollut rahaa? Siihen voi vastata juu tai ei."

"Juu", Kallasti sanoo.

Oikeus kuulee todistajina naisen molempia poikia. Syyttäjä kysyy nuoremmalta pojalta:

"Kysyittekö Kallastilta, olisiko hän kosinut äitiänne, jos tällä olisi ollut edunvalvoja jo alussa?"

"Kysyin", poika vastaa. "Kallasti sanoi, että hän ei nyt osaa vastata tähän. Että mihin minä oikein pyrin."

Vanhempi poika sanoo: "Olen pahoillani, etten pystynyt auttamaan äitiäni paremmin."

Kulunut vuosi on ollut painajaismainen, absurdi. Hän teki kaiken, mitä viranomaiset neuvoivat, mutta viranomaiset etenivät hitaasti ja Kallasti nopeasti. Kun edunvalvontapäätös viimein tuli, ensimmäinen asunto oli myyty. Koko ajan pojalle sanottiin, että asia järjestyy.

"Silti tähän jouduttiin."

KÄRÄJÄSALISSA ON hiljaista. Syyttäjä avaa tietokoneeltaan äänitiedoston.

Michael Kallastin ääni. Nämä ovat niitä puheluita, jotka naisen nuorempi poika tallensi.

Kallasti kuuntelee ilmeettömänä, kuinka hänen oma äänensä kaikuu salissa. Se huutaa ja uhkailee.

Kun kolmesta puhelusta on kuunneltu otteet, Kallasti saa puheenvuoron.

"Haluan sanoa, että on ollut ajojahtia", hän aloittaa.

"Olin kimpaantunut, ja käytin kovaa kieltä. Vaimoni ja minä olimme järkyttyneitä ja kaikin tavoin närkästyneitä siitä, että pojat olivat sohineet elämäämme."

Syyttäjällä on jäljellä enää yksi äänitallenne.

Se on öinen hätäkeskuspuhelu tammikuun lopusta 2015.

Naisen ääni, poissa tolaltaan:

"Mieheni pahoinpiteli minua!"

Sitten miehen ylimielinen ääni:

"Täällä ei ole mitään hätää. Vaimoni on pahoin alkoholisoitunut. Hän on umpikännissä."

ÄITI TEKI PAHOINPITELYSTÄ rikosilmoituksen. Michael Kallasti pani vireille avioerohakemuksen. Hänet pidätettiin ja siirrettiin tutkintavankeuteen.

Helmikuun alussa käräjäoikeus totesi hänet maksukyvyttömäksi ja asetti hänet henkilökohtaiseen konkurssiin. Sitä oli hakenut nainen, jonka omaisuuden anastamisesta Kallasti oli tuomittu vankeuteen vuonna 2011.

"Oikeassahan te olitte", äiti sanoi nuoremmalle pojalleen puhelimessa.

Lukkoseppä vaihtoi lukon.

Äiti haki avioeroa.

Hän ilmoitti poliisille uskovansa nyt, että häntä oli huijattu.

"Kallasti tarvitsi minua saadakseen elää ruhtinaallista elämää", hän sanoi poliisille.

Siitä, kun Kallasti oli muuttanut äidin asuntoon, oli kulunut melkein vuosi.

Pojat olivat helpottuneita. He olivat myös uupuneita. Miksi äiti ei ollut ymmärtänyt tilannetta aikaisemmin? Miksi viranomaiset eivät pystyneet estämään ensimmäisen asunnon myyntiä ja siitä saatujen rahojen tuhlausta? Nyt toinenkin asunto oli myyty, ja iso osa kauppahinnasta oli mennyt vuoden aikana syntyneisiin velkoihin.

Kun äiti viimein myönsi tulleensa huijatuksi, syyttäjä saattoi syyttää Michael Kallastia törkeästä petoksesta.

Ennen kuin oikeudenkäynti alkoi, Kallasti perui oman avioerohakemuksensa.

Maaliskuussa tuli neurologian professorin lausunto. Se puolsi äidin edunvalvontaa. Huhtikuussa maistraatti pyysi hovioikeutta hylkäämään äidin tekemän valituksen edunvalvonnasta. Kesäkuussa hovioikeus teki niin.

Äiti jäi edunvalvontaan.

KÄRÄJÄSALISSA 403 nainen sanoo:

"Rakastin häntä enemmän ja enemmän ja ajattelin, että hänkin rakasti minua. Hän sanoi, että ikä on vain numeroita ja että hän näki vain minut."

"Olin kauhean onnellinen hänen kanssaan. Meillä oli hirveän hauskaa."

Sitten hän sanoo: "Hän väitti, että rakasti minua. Uskoin siihen.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi heinäkuussa 2015 Michael Kallastin kolmen vuoden ehdottomaan vankeuteen törkeästä petoksesta sekä petoksesta. Oikeus piti tekoa törkeänä, koska Kallasti käytti hyväkseen naisen häntä kohtaan tuntemaa luottamusta ja toiveita yhteisestä elämästä. Hänet määrättiin maksamaan naiselle vahingonkorvauksena 111 000 euroa sekä korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut. Petostuomio liittyi toimeentulotuen hakemiseen. Kallasti aikoo valittaa käräjäoikeuden päätöksestä vain korvausten osalta.
Oikeudenkäynti Kallastia vastaan käytiin viitenä päivänä touko-kesäkuussa 2015.
Aiemmin tänä keväänä Kallasti tuomittiin viideksi kuukaudeksi vankeuteen vaimonsa kahdesta pahoinpitelystä. Käräjäoikeus käsitteli asian suljetuin ovin.
Kirjoitus perustuu taustahaastatteluihin, puheluäänitteisiin, käräjäoikeuden konkurssi- ja edunvalvontapäätöksiin, petosoikeudenkäyntiin, siitä annettuun käräjäoikeuden tuomioon sekä poliisin esitutkinta-aineistoon.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002841091.html

[paccasucco]

Kiitän,Tiina herättää aina mielenkiintoa!

Auervaarasta tehtiin mielentilatutkimus.:.yhteenvedosta kaikista edellisistä voidaan sanoa, että tutkittava on tavallisuudesta poikkeava psykopaatti(constitutio psychopathica) henkilö ja erittäin vaikea rikoksenuusija.

Hänen elämänsä kulku on osoittanut jo varhaisesta nuoruudesta lähtien , että hän ei tule toimeen vapaassa yhteiskunnassa tekemättä yhä uudelleen ja uudelleen rikoksia varsin lyhyin väliajoin.Kokemus on myös näyttänyt, että rangaistukset eivät häneen tehoa.Yhteiskunnan taholta olisi hänen mahdollisimman pitkä eristämisensä tarpeen vaatima, vaikka hänet nykyään käytännössä olevien periaatteiden mukaan onkin käsitettävä täyttä ymmärrystä vailla olevana henkilönä.

Näin siis jo 1940-luvulla.

No näitä "auevaaroja" on myöhemminkin riittänyt.Nykyisin niitä tapaa enimmäkseen netissä.Harva huijari on kuitenkaan syyllistynyt henkirikokseen.Näin kävi kuitenkin Kotkassa joskus 1940-luvun lopussa tai 1950-luvulla.

Lehtiuutinen niiltä ajoilta:

[On Anoi Kaa]

Lihanhankkija Viertola on poliisinpaidasta päätellen myös näytellyt olevansa poliisi? Minulla on sellainen kutina ettei sekään olisi mitenkään ainutkertaista tai erikoista noissa hommissa. Olen tässä parin vuoden sisällä törmännyt olisikohan ollut hänen amerikkalaiseen kollegaansa, joka hänkin oli mieltynyt virkavalta-auktoriteetin tuomaan lisätehoon pääammatissaan eli naisten kuppaamisessa auervaaratyyliin.

Indonesialaismies Ridho Ruslan, 28, oli näytellyt paitsi poliisikapteenia myös korkea-arvoista tiedustelu-upseeria, myös lentäjää ja saanut tällä naiset heruttamaan - ainakin rahaa. Tämä Ridho oli myös kiinnittänyt vanhempiensa talon aiheuttaen heille huomattavaa harmia, tämän vuoksi vanhemmat olivatkin potkineet huijarin hiiteen seudulta.


Huijari sekä työtarvikkeitansa.

Melkoisesta koijarista lisää täällä englanniksi:
http://indonesiaexpat.biz/other/scams-i ... n-uniform/

[Unhola]

Peter von Bagh teki kreivistä(anteeksi,tässä yhteydessä pieni alkukirjain) dokumentaarisen elokuvan 1971.Yllättävän tuoretta katsottavaa tänäkin päivänä., kirjoitti paccasucco.

Ehdottomasti samaa mieltä tästä asiasta. Elokuva oli aikaansa edellä, sitä voisi kutsua jopa tosi-tv:ksi. Kreivi Lindgren esitti, tai ei oikeastaan esittänyt itseään, vaan pikemminkin oli oma itsensä elokuvassa. Hän osasi heittäytyä elämään ja näytti nauttivan siitä niin, ettei ihme, että hän osasi esittää asiansa vakuuttavasti ja saada ihmiset (naiset) uskomaan itseensä.

Aikalaiskriitkot, siis suomalaiset elokuvakriitikot, pitivät elokuvaa joko Suomen tai koko maailaman huonoimpana, en muista kummin.Ehkäpä niin onkin,sanoi Peter von Bagh jossain viimeisistä haastatteluistaan.

Ei se kuitenkaan niin huono elokuva ole.

Samaa mieltä!
Pertti Lindgrenin kirja "Kreivi, tasavallan Casanova" on myös mielenkiintoista luettavaa, jos vain jaksaa kahlata läpi yksityiskohtaisten ja liioitellun oloisten seksikuvausten... Leffassa taas seksiä ei ole yhtään, joten se sopii myös "herkemmille" katsojille.

[QwertyKeyboard]

Kyllä näitä edelleen on tiedän yhden herran joka kehittelee kaikkia nyyhkytarinoita jotain harvinaista sairautta potevasta vauvastaan, johon ei saa hoitoa suomesta ja keräilee tarinoillaan ihmisiltä rahaa vauvansa hoitoon. On kuulemma tienannut satoja tuhansia euroja. Todellisuudessa hänellä ei ole mitään vauvaa vaan kuvat mitä hän esittelee uhreilleen on kopioitu jostain netistä.

Näistä ei vain kirjotella mitään, koska rahansa menettäneet aika usein ovat hipihiljaa, koska eivät kehtaa kertoa missään menettäneensä suuria summia osa on vielä ottanut kaikki mahdolliset velat ja antanut nekin rahat huijarille.