Sirpa kirjoitti:Tarua mahdollisesti vain, sanopa muuta. Olen tutkijoiden taholta kuullut myös väitteen, että tuohon aikaan ei edes ollut mitään ristillä kuolemista, vaan että sekin on paljon myöhemmän ajan juttuja.
Jatketaan sitten tätä Auerin vuohenpääfiksaatiosta syntynyttä uskontokeskustelua. (Liittyy siis Ulvila-topiciin eikä ole uskonnollista julistusta).
Sinun välittämäsi "tiedot" ovat jostain poimimiasi "sensaatiojuttuja", joita täällä levittelet suuressa viisaudessasi. Et ole maininnut edes lähteitä, vaikka kuulutat aina
faktatiedon perään. Minäkään en ole eksegetiikan (vanhojen uskonnollisten kirjoitusten; pääasiassa Raamatun tutkimuksen), asiantuntija, mutta olen lukenut - en siis
kuullut tutkijoiden taholta , kuten sinä, Sirpa, mm. seuraavaa:
Timo Junkkaala, teologian tohtori ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti kirjoitti:
On mahdollista, että Jeesuksen lausumia ajatuksia on säilynyt Uuden testamentin ulkopuolellakin. Varmuutta siitä, että edellä mainitut olisivat Jeesuksen aitoja sanoja, ei kuitenkaan voi saada. Verrattuna Uuden testamentin evankeliumeihin muut lausumat löytyvät vasta myöhäisemmistä kirjoituksista.
Gnostilaiset tekstit, joita on löydetty Nag Hammadista Egyptistä, on kirjoitettu niin paljon Jeesuksen ajan jälkeen, ettei niitä pidetä aitoina.
- - -
Gnostilaiset tekstit eivät siis kerro Jeesuksesta vaan siitä, millaisia ajatuksia 2. ja 3. vuosisadan gnostikoilla Egyptissä oli.
F. F. Bruce, The New Testament Documents: Are They Reliable?, Grand Rapids, Eerdmans, 1960, sivulla 27 kirjoitti:
One thing must be emphatically stated. The New Testament books did not become authoritative for the Church because they were formally included in a canonical list; on the contrary, the Church included them in her canon because she already regarded them as divinely inspired, recognizing their innate worth and generally apostolic authority, direct or indirect. The first ecclesiastical councils to classify the canonical books were both held in North Africa-at Hippo Regius in 393 and at Carthage in 397-but what these councils did was not to impose something new upon the Christian communities but to codify what was already the general practice of these communities.
The Basic Bible Study Series (Dart Press) kirjoitti:
The council of Nicea met in A.D. 323 to discuss how Jesus Christ was related to God. There were some in the church, led by Arius of Alexandria, who denied that Jesus Christ was God in human flesh, the Second Person of the Trinity. In order to answer these issues, the church had to make a pronouncement about which books authoritative doctrine could be based on.
The council of Nicea did not meet to discuss which books belonged in the New Testament canon. It only recognized the books that the church had from the beginning considered to be the Word of God.
The books that were recognized as Scripture had already been composed at the time. All the books contained in the New Testament were composed before the end of the first century. Some fifty existing papyrus manuscripts written before A.D. 325 contain parts of every book of the New Testament except 1 Timothy.
There is no truth to the argument, so often brought up, that some of these books were not in existence until the council of Nicea. The argument, therefore, that certain doctrines were invented at this time has no basis in fact.
In the early years of the church it drew up various lists of the books it considered to be Scripture. The books of the Apocrypha do not appear on any list until the fourth century.
One of the most prominent of all the forgeries is the Gospel of Thomas. The Gospel of Thomas was probably composed in Edessa in Syria about A.D. 140. Consisting of 114 sayings of Jesus, it is the most extensive collection of non-biblical sayings of Jesus that still exist. The Gospel of Thomas begins as follows:
These are the secret words which the living Jesus spoke and Didymus Judas Thomas wrote. And He said: Whosoever finds the explanation of these words shall not taste death.
We know that the Gospel of Thomas is a forgery for the following reasons:
Incorrect Name
The author is not Thomas. Whoever wrote the Gospel of Thomas used the incorrect name when referring to the Apostle Thomas as Didymus Judas Thomas. In the four Gospels, Thomas is referred to as either Didymus or Thomas, not both at once. Didymus is the word for "twin" in both Greek and Aramaic, so the author of the Gospel of Thomas must not have been aware of this linguistic connotation.
Secret Approach
The secret approach found in the Gospel of Thomas is typical of the writings of the gnostics. The four Gospels are open about the ways of salvation and the kingdom of God while the Gospel of Thomas views truth from a hidden vantage point.
There is no historical setting for the statements. The Gospel of Thomas is a compilation of sayings without the inclusion of important historical events as recorded in the Gospels. We are not told when or under what circumstances the statements were made.
Contradicts Four Gospels
Many of the sayings are contradictory to those we have in the Gospels. For example, saying 114 says:
Jesus said, 'See, I shall lead her, so that I will make her male, that she too may become a living spirit, resembling you males. For every woman who makes herself male will enter the Kingdom of Heaven.'
Different Jesus
The person of Jesus Christ is different than the one revealed in the Gospels. In the Gospels Jesus is God the Son, Second Person of the Trinity. In the Gospel of Thomas He is one who points the way by which an individual can attain the knowledge of God.
These reasons demonstrate that the Gospel of Thomas is a forgery rather than a legitimate work written by one of Jesus' apostles.
R. McL. Wilson Journal of Theological Studies -lehdessä tutkija Risto Uron tieteellisestä julkaisusta: Thomas. Seeking the Historical Context of the Gospel of Thomas (Edinburgh: T&T Clark 2003) kirjoitti:
Among many conclusions is the author’s belief that Thomas is an early second-century work written by people who, like many other first- and second-century Christians, understood Jesus’ message in terms of the Hellenistic belief in the divine origin of the self.
Mainittakoon vielä, että esim. edellisessä kirjoituksessa - jossa perustellaan Tuomaan/Tuomaksen evankeliumin epäaitoutta - mainittu "väärä Jeesus", on tuttu juttu jo ammoisilta ajoilta. Jeesusta on (veli vihtahousun ansiosta) pyritty korvaamaan alusta asti vaikka millä vastineilla - samoin Jeesuksen odotusta profetioineen ja käsitystä tämän tuomiovallasta tuonpuoleisessa - ja yritykset sen kuin jatkuvat. Nykypäivänä esim. Steiner-ympyröissä (nimim.
kokemusta on) vaaditaan joululaulussa "Maa on niin kaunis" kohta: "...ja Jeesus meille armon toi" laulamaan muodossa: "...ja Kristus meille armon toi", koska Jeesus on heille kirosana eikä Jeesuksen ainutkertaista jumaluutta tai aitoa ristinkuolemaa haluta tunnustaa: "koko juttu on valetta" tai ..."se mitää kuollu - hyppäs sivuun ". "Mikä Dsiisus, pah - meissä kaikissa on sisäinen jumala". Aikamoinen valta tuolla yhdellä sanalla. Kokeilkaapa rapparit seuraavassa kellarikokouksessa sanoa kovaan ääneen: "Jeesus on Herra". Saatte nähdä, kuinka vuohenkuva hyppää seinältä
.
No, tavallaan meissä onkin sisäinen jumaluus, muttei "Jumalaa" vaan kaksijakoinen minuus; paholaisen läpitunkema sielu ja pieni, sisäinen Jumalan ääni, joka myös vetää meitä puoleensa; eri ihmisiä eri voimakkuudella. Aueria ilmeisen vähän. Ei niitä ihan tyhjästä ole revitty niitä allegorioita "toisella olkapäällä keikkuvasta valkoisesta ja toisella olkapäällä keikkuvasta mustasta pikkuenkelistä". Sääli vaan, että paholainen on vääristänyt tämänkin käsityksen koskemaan vain ja ainoastaan itseään ("Minä-minä-minä-minä-minä"): mulla on "valkoista" ja "mustaa" magiaa ("Hei ihmiset, unohtakaa ne Jeesus-jutut ja tulkaa katsomaan, kuinka ukki puhuu tuonpuoleisesta, kissa herää kuolleista ja tuoli lentää"). Hevonpa--at; samaa mustaa puuroa kaikki tyynni.
Nwo-liikkeen elämänkatsomuksissa; mm. monissa vanhoissa idän uskonnoissa, uskotaan yksilön "sisäiseen jumaluuteen". Käsitys poikkeaa kristillisestä ihmiskäsityksestä, jossa ihminen ei ole jumalolento, vaan Jumalan lapsi; hyvän ja pahan ristivedossa tempoileva maan matonen. Kristillisessä käsityksessä ihminen on alisteinen Jumalalle; ei yhdenvertainen Hänen kanssaan. Ihmisen ei ole myöskään tarkoitus "sulautua Jumalaan". Paholaista kismittää se, että vaikka hänellä on aivan mieletön valta, on hän alunperin Jumalan luoma; suuri, muttei Jumalan veroinen. Paholaisen ottama etäisyys Luojaansa - siis paholaisen lankeemus - tapahtui ihmisestä poiketen ympäristössä, jossa ei vielä ollut lainkaan pahuutta. Jumala ei siis luonut pahuutta, vaan pahuus syntyi silloin, kun paholainen erkani Jumalasta; otti pesäeron - päätti, että "minäpäs luon omat maailmani enkä kuuntele sun käskyjäs". Kaikenlaisia monoteistisiä "verrokkiuskontojakin" on veli vihtahousu meille ihmisille aikojen saatossa kehitellyt. Yhteistä niille on sen kieltäminen, että Jeesus olisi
ainutkertainen ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Paholainen haluaa kaiken, heti ja nyt. Vain häntä saa palvoa.
Nwo-elämänkatsomuksessa ei ole muita auktoriteetteja kuin paholainen. Moraalia ei ole; uskonopit vaikuttavat vapaamielisiltä ja väljiltä, sillä vaatimuksena on vain "henkiseen kehittymiseen" painottuva itseharjoitus (esim. syvällinen jooga tai muut kundaliiniharjoitteet) tai tiettyjen, puhtoisen lampaan asuun puettujen "rauhan" tai "valon" palvontarutiinien vaatimus. Riittävän syvän initiaation eli henkisen itsekehittämisen ja aatteeseen sitoutumisen (esim. vapaamuurariuden ylimmät asteet) jälkeen on alistuttava palvomaan avoimesti paholaista. Ja siitä veli vihtahousu vasta saakin energiaa; voimaa! Okkulttius eli "salatieteys" on tärkeässä asemassa nwo-liikkeessä. Se viehättää monia; onhan (protestanttinen) kristinusko opeiltaan ja toiminnaltaan avoin ja "tylsä". Katolinen kirkko on puolestaan jokseenkin mätä. Nwo-liikkeen "kristus" on antikristus; kosminen kristus eli ns. maailmanhenki; tämän maailman valtias, joka läpäisee kaiken tässä tuntemassamme universumissa. Intriguing -
but spooky.
Kristinuskon Kristus on ainutkertainen Jumala, jonka kuolema ristillä ei fyysisessä mielessä ollut sen poikkeavampi kuin muidenkaan siihen aikaan ristillä tapettujen ihmisten kuolema (ristiinnaulitsemisia siis tapahtui yleisesti tuohon aikaan), mutta henkisessä mielessä merkittävä: Jumalan ei olisi tarvinnut kuolla; Hän olisi voinut levitoida itsensä pois ristiltä kuin "huppumies" ikään. Jeesus ei ollut tehnyt mitään muuta kuin hyvää; enkä nyt ala väitellä joistakin rikotuista pöydistä! Jumala kävi Jeesuksena osoittamassa ihmisille, että koska Hän on meidät luonut, Hän kantaa vastuunsa myös pahoista teoistamme. Jeesus tuli laajentamaan Lain seuraamiseen perustuvan jumalyhteyden koko ihmiskuntaa koskevaksi armolahjaksi.
Jumala on antanut meille ne ominaisuudet, joiden pohjalta "otimme sen käärmeeltä saadun omenan" eli vastaanotimme (jonkinlaisina kehittymättöminä ja viattomina ihmisraakileina) tietoisuuden; "tiedon hyvästä ja pahasta". Syntiinlankeemus kuului Jumalan suunnitelmaan. Jos emme olisi langenneet, olisimme olleet Jumalan puolisokeita marionetteja. Nyt kykenemme tietoisesti valitsemaan - suhteellisen vapauden rajoissa, mitä tietä haluamme seurata.
Pahassa ja materiaan sidotussa maailmassa elettävän elämän ansiosta ihminen pystyy kokemaan paitsi paholaisen "lahjoittaman" tietoisuuden antaman luomisvoiman ja vallantunteen ( - sekä valitettavasti myös hedonismin, irstailun, raakuuden ja ahneuden tuoman nautinnon), toisaalta tajuamaan sen hyvyyden ja rakkauden, jota Jumala meille erehtyneille lapsilleen osoittaa, ja joka Jumalan valtakunnassa on aikanaan oleva. Ilman pahan kohtaamista olisi naurumme ja ilomme tulevassa Jumalan valtakunnassa - hahmossa, joka ei ole samanlainen kuin tämä maallinen olemuksemme - vailla "tajunnallista" pohjaa; olisimme siis tyhjännaurajia.
Siinäpä yksi Monty Python -tyylinen näkemys käsitteelle "The meaning of life".
Sitä, miten em. vuodatus liittyy Ulvilan tapaukseen, kannattaa miettiä siinä vaiheessa, jos surman ja lsh:n osoitetaan tapahtuneen
veli vihtahousun kehotuksesta eli satanistisen tai saatananpalvontaan liittyvän elämänkatsomuksen innoittamina. Ja kohta joku laulaa: "...meil mitään sisäisiä ääniä ole; se on vaan aivokemiaa". Joopa joo. Ja ne aivokemialliset ominaisuudet; ovatko ne syntyneet sattumalta, luonnonvalinnan kautta, alkuräjähdyksestä seuranneiden fyysisten lainalaisuuksien pohjalta? Ja ovatko ne fyysiset lainalaisuudet olleet aina olemassa? Ovatko ne siis... jumalia? Todistakaa. I´m waiting.
. Tarkennan sen verran, että chillailu tapahtuu muualla kuin kirkossa - ja joulukirkossa yritän kyllä keskittyä siihen sanomaan 
.