Sirkka-Liisa Valjus, Turku 1963

[Annabelle]

Tässä tapauksessa ei tiettävästi ole ketään erityistä pääepäiltyä. Asunnosta löytyi verinen jalanjälki, joka ei kuitenkaan ollut liikemies B:n. Jäljen jättäjää ei koskaan tavoitettu. Mikään todiste ei sitonut B:tä tekoon. Waljuksessa kävi paljon miespuolisia vieraita ja asuntoon oli monella avain. Toki B. on teoriassa voinut olla osallinen tekoon, mutta sen lisäksi asunnossa on surmaamishetkellä täytynyt olla joku toinen henkilö, joka on tahrinut jalkansa vereen. Itse pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että jalanjälki oli tuntemattoman tekijän.

Jos B on todellakin pesty puhtaaksi tässä asiassa, niin asia kai sitten on niin.

Waljuksen elämäntavoilla tuttavapiiriin lienevät kuuluneet myös liikemiehet A, C, D ja moni muu potentiaalinen omilla avaimillaan kulkeva yövieras. Vaikuttaa siltä, että Waljuksenkin asuntoon oli teetetty muutama lisäavain niiden taloyhtiön tarjoaman kolmen kappaleen lisäksi... Tapahtumien kulkua arvelen silti edelleen aiemmin esittämäni kaltaiseksi.

Jo tuo ruumiin löytyminen on tällaisen konservatiivisen kansalaisen mielestä outoa: Ystävätär tulee omilla avaimillaan siivoamaan toisen asuntoa ravintolaillan jälkeisenä päivänä, ja viikonloppuna! Minulla ei ole noin hyviä ystävättäriä, mutta enpä ole jakanut avaimiakaan muille. Löydyn kai sitten hajun perusteella...

Kappas. Tänään tasan 48 vuotta tapahtumasta. Viikonpäivätkin taitavat osua yksiin vuoden -63 kanssa.

Muok: ysi kasiksi - kutosen matikka?

"Jo tuo ruumiin löytyminen on tällaisen konservatiivisen kansalaisen mielestä outoa: Ystävätär tulee omilla avaimillaan siivoamaan toisen asuntoa ravintolaillan jälkeisenä päivänä, ja viikonloppuna! Minulla ei ole noin hyviä ystävättäriä, mutta enpä ole jakanut avaimiakaan muille. Löydyn kai sitten hajun perusteella..."

Jos ajatellaan Waljuksen elämäntapaa ja oletettavasti myös elinkeinoa, niin voi olla, että ystävättärien käynnit olivat turvallisuuskeino, ehkä etukäteenkin sovitut; hieman kuin nykyään sanotaan, että "soita tai laita tekstari kun pääset kotiin". Samoin nuo ilmeisesti jaetut avaimet asuntoon olivat kai elinkeinon harjoittamiseen tarkoitetut apuvälineet ennen nopean kontaktoinnin aikaa; nykyään sovitaan tapaamisista internetissä ja puhelimitse, somessa, mutta kuusikymmentäluvulla paras keino tavoittaa asiakkaat oli jakaa heille pääsy suoraan asuntoon, etenkin kun Waljus oli alivuokralainen, niin voi olla ettei asunnossa ollut hänen omaa puhelinta.

Edit: sivulla 6 olevassa Uuden Suomen lehtileikkeessä mainittiin Waljuksen asunnossa olleen puhelimen; siltikin voi olla, että turkulaisen kuusikymmentäluvun ilotyttökulttuurin miljööseen ei välttämättä kuulunut puhelimella kontaktointi, vaan asia hoidettiin kapakoiden ja vakioasiakkaidenkin satunnaisten tapaamisten kautta.

[Annabelle]

Verinen jalanjäki voi kuulua yhtä hyvin naiselle...

Edit: koska on tuotu esille, että Waljus on taistellut ehkäpä vastustajan kanssa, joka on ollut hänelle tasaveroinen, niin vastapuolella on voinut olla nainen. (Koko asunto oli myllätty.)

[Der Fanhder]

Sain kirjan juuri käsiini ja pikaisen selauksen perusteella ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Sirkka-Liisa oli ollut jo pitkään huoltopoliisin asiakas, istunut vankilassa varkaudesta ja tuomittu lisäksi poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta.
Se taksin kyytiin hypännyt verinen mies oli ollut matkalla osoitteeseen "yliopisto B". Tarkkaa kellonaikaa lukuun ottamatta kaikki täsmäisi melko hyvin häneen. Kirjassa ei mainita miksi poliisi luopui tästä linjasta; kellonaikakin kaiketi perustui pelkästään taksikuskin muistikuviin.

[Firefox69]

Sirkka-Liisa Waljuksen henkirikoksesta tulee näemmä kirja. Oikea sukunimi on näemmä Valjus ei Waljus:
https://www.suomalainen.com/products/ku ... aljuksen-2

Sirkka-Liisan sukunimen kirjoitusasu on ollut aikoinaan Waljus, joka on myöhemmin muuttunut kirjoitusasultaan Valjus-muotoon. Tämän voi helposti tarkistaa senaikaisesta uutisisoinnista, josta tässä Ilta-Sanomien jutussa on kolme eri lehtileikettä. Kaikissa niissä sukunimi on kirjoitettu Waljus. Senaikaisessa uutisoinnissa sukunimi on kirjoitettu vanhassa muodossa Waljus tupla W:llä ilmeisesti enemmän ruotsalaisittain. Kielen ulko- ja kirjoitusasu muuttuu joiltain osin usein ajan myötä. Sirkka-Liisan sukunimi on siis kirjoitettu vanhemmalla tyylillä Waljus aikoinaan ja nyttemmin Valjus uudella tyylillä tässä uutisessa. Kyseessä siis pelkkä muotoseikka. Hänen sukunimensä voidaan kirjoittaa molemmilla tavoilla oikein.

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000007923748.html

[Der Fanhder]

^^Edelliseen viestiini korjauksena, että vankilatuomioita oli kaikkiaan kolme, varkauksista ja poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta. Huoltopoliisin asiakirjoja löytyy 23, joten ahkerasti on Sirkka-Liisa kuulusteluissa käynyt. Sen aikaisen lehdistön hänestä antama kuva on mielestäni vähintäänkin kaunisteleva.

Surullinen on S-L:n tarina jo ihan alusta asti ollut: Isänsä jo varhain menettänyt tyttö joutui huutolaiseksi, ajautui prostituutioon(toki töissäkin kävi) ja päätyi huoltopoliisin kanta-asiakkaaksi. Lapsensa -joka pian huostaanotettiin- hän synnytti ensikodissa. Pojan nuoruus kului lähes yhtä synkissä merkeissä kuin äitinsä, mutta onneksi hän sittemmin sai elämänsä järjestykseen.

Surmayön tapahtumat käydään varsin yksityiskohtaisesti läpi, mutta lähes kaikki kirjassa mainittu on jo ennestään tiedossa olevaa. Viimeinen ilta ravintola Valenciassa(jossa S-L:n epävirallinen titteli oli "haaraliikkeen harjoittaja") kuvataan tarkoin, samoin kuin havainnot asuintalossaan ja sen pihamaalla. Ainoita uusia henkilöitä ko. yöltä taisi olla itselleni jo aiemmissa viesteissäni mainitsemani taksin rautatieasemalta ottanut verinen mies.

Sirkka-Liisaa hyvin kuvaava on mielestäni kirjassa kerrottu illanvietto hänen asunnollaan, johon osallistui myös konstaapeli Laine. Jossain vaiheessa iltaa S-L ehdotti Laineelle siirtymisistä makuuhuoneen puolelle -maksua vastaan tietysti. Laine kuitenkin kieltäytyi ja ilmoitti lähtevänsä, minkä seurauksena S-L ja hänen ystävättärensä kävivät mieheen käsiksi ja yrittivät estää. Laineen onnistui kuitenkin rimpuilla itsensä irti ja häipyä. Tästä suivaantuneena hän teki pian poliisille(joka hänet toki hyvin tunsi) ilmoituksen konstaapeli Laineesta ja syytti tätä päällekarkauksesta. Asia saatiin kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa sovittua Valjuksen ja poliisilaitoksen kesken.

Kohtuuttoman suuren osan kirjassa saa mielestäni Hans Assmann, josta riittää tarinaa lähes kahdenkymmenen sivun verran. Lopputulema on, ettei ole mitään todisteita siitä, että S-L olisi edes tuntenut Hansia. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että S-L:n poika Hannu yritti puhelinmyyjänä työskennellessään myydä lehden vuosikertaa Hans Assmanille -kauppoja ei syntynyt

Kuvatarjonta on sisältää myös ainakin itselleni ennennäkemättömiä potretteja ja havainnollisia karttapiirroksia. Varsinaisia lähdeviitteitä kirjassa ei ole, mutta lähteet löytyvät liitteenä kirjan lopusta.

Kirjan tekijät ovat onnistuneet varsin hyvin selvittämään Sirkka-Liisan henkilöhistorian, varsinkin mitä tulee hänen varhaisempiin vuosiinsa.
Teoksen suurin ansio onkin mielestäni juuri kuvaus S-L:sta ihmisenä. Kaipaamaan jää kuitenkin jonkinlaista pohdintaa ja päätelmiä surman tekijästä itsestään.

[Aragon]

Työnteon lomassa äänikirjojen kuuntelun miinuksia on, että välillä missaa oleellisen kohdan, koska puhuin tietysti omiani siinä, että jälki olisi löydetty kylpyhuoneesta. Jonkun kirjan / artikkelin sanamuodosta jäi kyseinen kuva. Olisiko Markkulan kirjassa 1991 lukenut, että tekijä pesi itseään kylpyhuoneessa, missä oli verisiä jälkiä ja vähän myöhemmin maininta, että tapauksessa oli erikoista, että tästä jäi verinen täysi jalanjälki.

Puoliksi OFF-topic eikä Mea Culpa-hetkinä yleensä kannata rummuttaa omaa tyhmyyttään tai huolimattomuuttaan. Jostain syystä Hannes Markkula väittää kuitenkin Suomalainen Murha 1953-1990 - teoksessaan virheellisesti tekijän jalanjäljen löytyneen juuri kylpyhuoneesta.

Markkula19531990Waljus.jpg (51.18 KiB) Katsottu 1226 kertaa

Eipä ainoa virhe toimittajien nopeasti kyhäämissä tietosanakirjamaisissa teoksissa, joissa ei uppouduta ajan kanssa joka juttuun. Ihan OK kirja, vaikka muitakin tapauksia muualta tarkistamalla huomaa, että neljäänkymmeneen tapaukseen mahtuu toki muutakin epätarkkuutta ja asiavirhettä.

[Der Fanhder]

^Uuden kirjan mukaan(s.39) verinen jalanjälki löytyi aivan ruumiin vierestä -ei kylpyhuoneesta.

Edelliseen viestiini vielä sen verran täsmennystä, että juhlissa olleesta konstaapelista ilmoituksen poliisille teki siis Sirkka-Liisa itse.

Kirjan kirjoittajat eivät myöskään olleet löytäneet mitään todisteita huhulle, jonka mukaan S-K olisi kiristänyt asiakkaitaan.

[Der Fanhder]

Se hollantilainen merimieshän ei liittynyt juttuun mitenkään. Sen sijaan Sirkka-Liisan kanssa poistunut "lapsenkasvoinen mies" oli tanssittanut myös S-L:n ystävätärtä Eilaa. Eila kertoi poliisille, ettei mies vaikuttanut hänen mielestään merimieheltä, vaan opiskelijalta.

Taksitolpalle rautatieasemalla juossut hermostuneelta vaikuttanut, verinen mies oli tullut Käsityöläiskadun suunnalta, joka risteää Rauhankatua jolla Sirkka-Liisa asui. Suunta olisi siis täsmälleen oikea. Mielestäni poliisin olisi ehdottomasti pitänyt ottaa yliopiston asuntolassa asuvilta sormen- ja jalanjäljet.

[Annabelle]

Minäkin luin nyt Mäntysalon ja Jäntin kirjan. Teos olikin tehty apurahojen turvin, joten sikäli se ilmeentyi olemaan nautittava lukea, ja lähteitä oli monipuolisesti käytetty.

Kuitenkin haluan sanoa pari kriitillistä sanaa; kirjaan oli hamuttu tietoa siitä, että millaiset naiset työskentelivät prostituoituina kuusikymmentäluvulla. Asiaa valaisemaan oli etsitty vuoden 1968 haastattelu jo leipätyönsä jättäneeltä parittajalta Ylen arkistoista. Parittajan näkemyksen mukaan prostituutioon ryhtyvät naiset olivat "laiskoja" ja "hermostoviallisia" sekä "järjestelykyvyttömiä" ja "kykenemättömiä tekemään muuta kuin persettä jakamaan". Oma näkemykseni on, että parittajan näkemyksiin olisivat kirjan kirjoittajat voineet suhtautua enemmän kriitillisemmin kirjan päähenkilölle eli murhatulle Sirkka-Liisalle oikeutta antaakseen, semminkin kun hän ei ole vielä muuta maallista oikeutta saanut. Kirjan samassa luvussa prostituutiota yleensä on avattu kriitillisesti ja taustoittaen eri aikojen yhteiskuntiin ja niiden ongelmakohtiin. Niinpä on hyvin varmaa, että parittajan näkemys on hänen omansa ja juontuu hänen omasta asemastaan prostituoitujen keskuudessa. Kirjan myöhemmässä osassa avataan kuusikymmentäluvun yhteiskunnan järjestäytymättömyyttä; esimerkiksi Bodomin yhteydessä kun Espoon metsiä haravoitiin, niin haaviin tarttui melkein 90 etsintäkuulutettua metsämajoista ja "luolista". Kirjassa kerrotaan, että kuinka tuolloin yhteiskunnassa oli ihmisiä, joiden olemassaolosta viranomaisilla ei ollut hajuakaan. Kun asiaa katsoo nykyajan valvontayhteiskunnasta, niin ymmärtää valtavan eron kuudenkymmenen vuoden takaiseen yhteiskuntaan. Niinpä on ymmärrettävää, että millaisessa maailmassa tuon ajan prostituoidut joutuivat selviämään, eikä suinkaan kaikilla ollut parittajaa. Sirkkaakin kuvataan äkäisenä ja äkkipikaisena, jopa väkivaltaisena joitakin asiakkaita kohtaan. Sellainen kertoo itsensä puolustamisesta asiakastilanteissa ja omien etujen ajamisesta eikä ainakaan alistumisesta tai "järjestelykyvyttömyydestä" vaan voisi ajatella, että Sirkka-Liisa on joutunut välillä asiakastilanteissa ottamaan ohjat ja olemaan "portsari ja poliisi" itseään ja etujaan suojellakseen ja päämääriinsä päästäkseen.

Toinen kritiikkini koskee erästä tiettyä poliisia, joka joutui kahnauksiin Sirkka-Liisan etujen kanssa; olisin kaivannut kirjan kirjoittajilta kriittisempää suhtautumista ajan asiakirjoihin, joissa oli kuultu kyseistä poliisia asiassa ja poliisi oli kieltänyt asian; kirjassa ei esitetty mitään lähdettä tai evidenssiä poliisin kannalle. Poliisin yksipuolinen kanta esitettiin mielestäni lopullisena totuutena. Kuitenkin kyse oli sana sanaa vastaan -tilanteesta, jossa ilmeisesti Sirkka-Liisan kanta automaattisesti hävisi, osaamme varmaan arvata miksi.

Semmoinen asia on vielä sanottava, että yhdennäköisyys kirjassa esitetyn tekijän piirroskuvan ja massamurhaaja Speckin kanssa on hätkähdyttävä...

edit: typoja korjailtu.

[Pieni liekki]

^
Hyvää analyysiä edellisellä kirjoittajalla Mari Jäntin ja Jesse Mäntysalon kirjoittamasta kirjasta: "Kuka murhasi Sirkka-Liisa Valjuksen?". Sain kirjan luettua loppuun äsken, mutta en aio alkaa sitä analysoimaan tarkemmin, koska en ole perehtynyt tapaukseen sen tarkemmin enkä ole tätä murhainfon keskusteluketjua aiheesta lukenut läpi.

Hannu Valjukselle nostan hattua sitkeydestä oman perimänsä tutkimisessa ja äitinsä murhan selvittämisessä. Hienoa, että hän on ollut mukana kirjaprojektissa ja että tällainen kirja on saatu aikaiseksi. Ehkä joku jonain päivänä saa aikaan samantyyppisen kirjan aiheesta: "Kuka murhasi Jukka S. Lahden?". Jään sitä odottamaan.

[Murheli]

Itse ymmärsin, että nuo parittaja mielipiteet olivat otettu kirjaan kuvastamaan aikalaisten mielipiteitä, eikä niinkään kuvailemaan millaisia prostituoidut olivat tuolloin

[Oikeus ennen kaikkea]

Sirkka-Liisa Valjus.jpg (125.26 KiB) Katsottu 476 kertaa

Valjuksen kotitalo Turussa osoitteessa Rauhankatu 19.jpg (157.14 KiB) Katsottu 476 kertaa

https://ilkkapohjalainen.fi/rikokset-ja ... mysteeriin