Maiju Lassilan ampuminen Helsingissä 1918

[KariGrandi]

Kuuluisa kirjailija Maiju Lassila (käyttänyt nimiä Algot Untola ja Irmari Rantamala) toimi punaisten puolella Työmies-lehden toimituksessa Helsingissä 1918. Hänet teloitettiin valkoisten toimesta. Tarinan mukaan hän "hyppäsi" veteen laivalta jolta häntä oltiin viemässä Santahaminaan ammuttavaksi. Valkoiset ampuivat hänet heti tämän jälkeen. Tapauksesta on tuskin tehty mitään virallista tutkimusta.

Seuraavassa hiukan tapaukseen liittyvää lainausta Wikipediasta:
Untola oli sisällissodassa punaisten puolella. Hänet vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan hypänneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanovat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila - legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli 'pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin'. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.[1]»

Algot Untola haudattiin teloitettujen punaisten joukkohautaan Santahaminaan. 1925 Suomen armeija perusti sikalan hautapaikalle. Vuonna 1943 Untolan jäännökset siirrettiin Santahaminasta Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.

[pekkaeric]

Kiitos avauksesta, kansalaissota/veljessota on aihe, jota voisi muutenkin tarkastella lähemmin.

[Arlene]

Sodasta on käytetty niin montaa nimitystä, että ainakaan minä en ollut varma, mitä nimitystä pitäisi käyttää. Tämänhetkinen tilanne on, että sotaa kutsutaan sisällissodaksi.


(Wikipediasta)
Sodalle on annettu erilaisia nimiä, jotka heijastelevat eri historiallisten ajankohtien valtapoliittisia ja yhteiskunnallisia suuntauksia sekä ideologisia painotuksia. Tässä suhteessa värittyneimpiä nimiä ovat vapaussota, luokkasota, punakapina ja torpparikapina. Tasapainoisempia nimiä ovat kansalaissota, vallankumous, kapina ja veljessota. Neutraaleimmat ilmaisut ovat vuoden 1918 sota (Suomessa), Suomen sota 1918, vuoden 1918 tapahtumat tai Veijo Merta mukaillen kevään 1918 tapahtumat.

Vallankumous oli vuoden 1918 sodan ensimmäisiä nimityksiä kansanvaltuuskunnan puolella. Punainen osapuoli kutsui sotaa myös luokkasodaksi ja kapinaksi, lisäksi vapaustaistelu -nimeä käytettiin esimerkiksi punakaartilaisten kuolinilmoituksissa ja hautajaisissa. Kansalaissota -nimeä käytettiin sodan aikana yleisesti molemmin puolin rintamaa. Valkoiset käyttivät lisäksi nimiä punakapina ja kapina. Sodan loppuvaiheessa ja sen jälkeen voittajien puolella alettiin korostaa sodan kansallista luonnetta vapaussotana Venäjää ja sen tukemia punaisia vastaan.

Osassa historiantutkimusta sotaa kutsutaan nykyisin pääasiassa sisällissodaksi, joka sopii paremmin myös kansainväliseen käytäntöön. Tosin se on keinotekoinen ja kehitetty tämän hetkisen historiankirjoituksen tarpeisiin sopivaksi. Sisällissota-termi kuvaa sodan luonnetta neutraalisti, (vrt. vapaussota, luokkasota), ja sisällyttää ulkovaltojen osallistumisen sotaan. Toisaalta Neuvosto­liiton hajoamisen jälkeen historiallisesti perusteltu vapaussota-termin käyttö on kokenut Suomessa hienoisen renessanssin.

[pekkaeric]

Sisällissota, kyllä. Olematta suden tai lampaan puolella, sotivat osapuolet kutsuivat sitä oikeutetusti vapaussodaksi. Asiaan neutraalit taisivat puhua veljessodasta.

[Scythe]

OT: Historian tutkijoiden keskuudessa on vakiintunut, että vuoden 1918 traagisista tapahtumista puhutaan sisällissotana. Riippuen ihmisestä käytetään vieläkin eri sanoja; kapina, vapaussota, veljessota, kansalaissota. Varsinkin vanhempi sukupolvi käyttää sodasta eri nimikkeitä.

[pekkaeric]

Luin V. Linnan pohjantähden, ja ainakin mulla se herätti ajatuksia, ihan uusia näkökulmia.Virallinen historia on voittajien historiaa. Vaikka pohjan tähden alla ei ole mitään absoluuttista totuutta, Linnalla on kuitenkin käytössään uskottavat aikalaiskuvaukset näistä asioista.

[Arlene]

Luin V. Linnan pohjantähden, ja ainakin mulla se herätti ajatuksia, ihan uusia näkökulmia.

Punaisten puolella taistelevat lähtivät ihan soitellen sotaan. Muistelen että siinä kahlattiin hangessa ja siinä sitten yritettiin taistella..

[Scythe]

Luin V. Linnan pohjantähden, ja ainakin mulla se herätti ajatuksia, ihan uusia näkökulmia.Virallinen historia on voittajien historiaa. Vaikka pohjan tähden alla ei ole mitään absoluuttista totuutta, Linnalla on kuitenkin käytössään uskottavat aikalaiskuvaukset näistä asioista.

Linnan "Täällä pohjantähden alla", kuin myös "Tuntematon sotilas" ovat teoksia, jotka toivon mukaan monet lukevat. On totta, että historiaa on kirjoitettu "voittajien" näkökulmasta. Esimerkiksi vasta viime vuosina on kirjoitettu tutkittua tietoa neuvosto-armeijan ja liittoutuneiden tekemistä julmuuksista. Lisäksi meillä on omat kipukohdat (sisällissota, v.1939-45, varsinkin vuodet 1941-44) joita oikeastaan vasta 80 -luvun lopulta alkaen on pystytty analysoimaan ilman " sarvia ja hampaita".

Maiju Lassilan " Tulitikkuja lainaamassa" on vieläkin yksi parhaimmista humoristisen realismin teoksista. Genren, jonka A. Kivi aloitti. Lassilan kohtalo oli, että hän oli vakaumuksellaan " väärällä " puolella.

[pekkaeric]

Tuskin kaikki edes ymmärsivät, mihin ryhtyvät Voisin kuvitella, että suurin osa huusi sellaisien oikeuksien puolesta, jotka on itsestäänselvyyksiä tänään. (Punaisista on kyse.) Suosittelen tutustumaan kirjallisuuteen tästä aiheesta, on paikoin hyytävää luettavaa.

[Scythe]

^ Näinhän se on. Joukkopsykoosi puolin ja toisin ei saa kuin tuhoa aikaan. Punaisten puolella monet menivät "virran mukana" , tehtiin veritekoja. Punaisten puolella ajettiin aseellisesti niitä asioita, jotka ovat meille tänä päivänä itsestään selvyyksiä. Myös valkoisten puolella oli joukkopsykoosia ja katsottiin että oli oikeutettua rankaista. Ilmeisesti Mannerheim sai osaltaan aikaan että väkivaltaisuudet saatiin loppumaan.

Jos mitä me jälkipolvet voisimme tehdä, niin lukea, ymmärtää ja oppia ettei väkivallalla ongelmia ratkaista. Lähihistoriassa on hyviä esimerkkejä, esim. Bosnia, jossa naapurista tuli vihollinen. Tosin eri lähtökohdista kuin Suomessa v. 1918. Sodassa joidenkin ihmisten pimeä puoli tulee hyvin esille.

[Astrea]

^ Näinhän se on. Joukkopsykoosi puolin ja toisin ei saa kuin tuhoa aikaan. Punaisten puolella monet menivät "virran mukana" , tehtiin veritekoja. Punaisten puolella ajettiin aseellisesti niitä asioita, jotka ovat meille tänä päivänä itsestään selvyyksiä. Myös valkoisten puolella oli joukkopsykoosia ja katsottiin että oli oikeutettua rankaista. Ilmeisesti Mannerheim sai osaltaan aikaan että väkivaltaisuudet saatiin loppumaan.

Jos mitä me jälkipolvet voisimme tehdä, niin lukea, ymmärtää ja oppia ettei väkivallalla ongelmia ratkaista. Lähihistoriassa on hyviä esimerkkejä, esim. Bosnia, jossa naapurista tuli vihollinen. Tosin eri lähtökohdista kuin Suomessa v. 1918. Sodassa joidenkin ihmisten pimeä puoli tulee hyvin esille.

Lukekaapa Pekka Railon kirja Valkoisten vankina - päiväkirja Kokkolan ja Tammisaaren punavankileireiltä 1918. Kyllä oli hirvittävää luettevaa. Mannerheimin "pisteet" karisi romukoppaan tuon kirjan jälkeen.

[morbidelli]

OT: Historian tutkijoiden keskuudessa on vakiintunut, että vuoden 1918 traagisista tapahtumista puhutaan sisällissotana. Riippuen ihmisestä käytetään vieläkin eri sanoja; kapina, vapaussota, veljessota, kansalaissota. Varsinkin vanhempi sukupolvi käyttää sodasta eri nimikkeitä.

Vaikea löytää yksiselitteistä nimitystä koska 1918 tapahtumissa eri vaiheissa eri osapuolilla oli erilaisia intressejä.

Vapaussotanahan se alkoi, ja sisällissotana päättyi.

Välissä oli punakapina, mutta siitä ei saa puhua. Tappion hetkellä punakaartin johtajat hylkäsivät joukkonsa ja pakenivat haavemaahan. Se on edelleen katkera pala työväenliikkeelle, eikä sen sodanaikaisista johtohahmoista siis puhuta.