Tulilahti 1959 (ketju 1)

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Lukittu
Runar
Alokas
Viestit: 8
Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 3:52 pm

Tulilahti 1959 (ketju 1)

Viesti Kirjoittaja Runar » Pe Huhti 20, 2007 8:19 pm

Tämä tapaus on henkilökohtaisesti mielenkiintoisin tästä pyhästä kolminaisuudesta.
Tulilahden kaksoismurha on elokuussa 1959 Tulilahden leirintäalueella Heinävedellä tapahtunut Suomen kuuluisimpiin lukeutuva henkirikostapaus, jossa surmansa saivat jyväskyläläiset 21-vuotias sairaanhoitajaoppilas Eine Maria Nyyssönen ja 23-vuotias toimistoapulainen Riitta Annikki Pakkanen. Pääepäilty oli moninkertainen rikoksenuusija Erik Runar Holmström, jonka nimeen peloteltiin lapsia Pohjanmaalla: Jos et ole kiltti, Runar tulee ja vie sinut.
"Tulilahden murhien pääepäillyksi poliisi nosti Munsalasta, ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta kotoisin olevan Runar Holmströmin. Hän oli naimaton työmies, joka oli syyllistynyt pikkuvarkauksiin. Häntä pidettiin myös hiukan omituisena, hänen kerrottiin esimerkiksi varastelleen naisten vaatteita pyykkinaruilta, mutta väkivallantekoja hänen tilillään ei ollut. Hänetkin oli nähty ajelemassa mopedilla Itä-Suomessa, ei kuitenkaan Tulilahden leirintäalueen lähistöllä.

Holmströmin 'keksi' syylliseksi Isojoen jutun tutkija Axel Skogman. Mies vangittiin murhista epäiltynä ja vietiin käsi- ja jalkaraudoissa Heinävedellä istuneen oikeuden eteen. (Suuri yleisö näki silloin luultavasti viimeisen kerran jalkaraudat suomalaisen vangin yllä.) Holmström väitti alusta alkaen olevansa syytön, ja samaa väitti hänen puolustusasianajajansa Holger A. Strömberg. Hänet oli kuitenkin tuomittu häviämään.

Syyttäjänä toiminut Mikkelin läänin poliisitarkastaja Viljo Laaksonen nosti syytteen Holmströmiä vastaan.

Kaksi lääninrikospoliisin ylikonstaapelia todisti oikeudessa, että Holmström oli tunnustanut heille poliisiautossa matkalla Vaasasta Heinävedelle seuranneensa surmattuja tyttöjä mopedillaan. Virallisissa kuulusteluissa hän kuitenkin kielsi jyrkästi tällaisen tunnustuksen ja sanoi poliisin muistavan väärin.

Siihen, että Holmström oli oikeakätinen ja taimen katkaisija vasenkätinen, ei kiinnitetty huomiota. Vähälle huomiolle jäi sekin, että hänen hallussaan olleen puukon jäljet eivät sopineet taimessa todettuihin jälkiin. Jotkut kysyivät myös, olisiko pienikokoinen 164-senttinen mies pystynyt parissa tunnissa (minkä ajan hän oli saanut olla yksin) raahaamaan uhrinsa paikasta toiseen ja hautaamaan heidät lähelle vesirajaa, kaivamaan ja naamioimaan haudat huolellisesti ja vielä noutamaan veneen sekä upottamaan uhrien polkupyörät järvenpohjaan. Puolustusasianajaja piti tehtävää mahdottomana Holmströmin kokoiselle miehelle ja katsoi, että tekijällä on täytynyt olla apulainen. Poliisin tekemässä kokeessa yksi vahva mies selviytyi kyllä tehtävästä annetun ajan puitteissa, mutta hänen oli koko ajan tiedettävä tarkkaan, mitä teki.

Heinäveden oikeudenkäyntiä seurattiin koko maassa henkeä pidätellen. Käräjäpaikka pullisteli uteliaista katsojista. Heitä oli niin paljon, että heille järjestettiin hernekeittotarjoilu. Poliisi ei poikkeuksellisesti estellyt valokuvaajia ja toimittajia ottamasta kuvia vanginasussa olevasta syytetystä, joka rautojaan retuuttaen kulki poliisisaattueessa käräjäsalia kohti. Vaikutti siltä kuin oikeuslaitokselle olisi ollut äärettömän tärkeää osoittaa Holmström syylliseksi, olivathan jo sekä Kyllikki Saaren että Elli Immon surmat jääneet selvittämättä.

Holger Strömberg uskoi kuolemaansa saakka, että hänen päämiehensä oli syytön. Samaa uskoi oikeuden puheenjohtaja, joka sanoi haastattelijalleen, ettei olisi tuominnut Holmströmiä silloin tiedossa olleiden todisteiden perusteella. Jopa Viljo Laaksonen sanoi kerran kahden kesken vaimolleen, Jorma Palon äidille, ettei hänkään uskonut Holmströmin syyllisyyteen.

Kuka sitten olisi voinut olla murhamiehen apulainen?

Asiaan saadaan tuskin koskaan selvyyttä, mutta jos kyseessä oli Hans Assmann, apurin täytyi olla hänen uskollinen assistenttinsa Antti.

Toivo Suomalainen oli juuri ennen Tulilahden murhia ollut paikalla, kun kaksi mahdollisesti saksaa puhuvaa miestä kävi asioimassa punkaharjulaisella kioskilla. Punkaharju sijaitsee lähellä Heinävettä. Toinen miehistä olisi sopinut olemaan Hans Assmann, kun Suomalainen vertasi havaintojaan myöhemmin julkaistuihin Hansin kuviin lehdistössä. Miehet hakivat kioskilta alueen leirintäaluekartan ja jatkoivat matkaansa. Heidän ajokkinsa oli 'kuplavolkkari'.

Suomalainen kiinnitti miehiin huomiota siksi, että omalla autolla liikkuvien saksalaisten kohtaaminen Suomen sydänmailla oli 1950-luvulla harvinaista. Mitä Volkswageniin tulee, yhdessä julkaistussa valokuvassa Hans poseeraa senmerkkisen auton kylkeä vasten kuin olisi sen omistaja. Mitä taas Anttiin tulee, hänen saksantaidoistaan ei ole tarkkaa tietoa.

Runar Holmström päästi maamme viranomaiset pälkähästä hirttäytymällä Vaasan lääninvankilan sellissä lakanaansa. Holger Strömberg kirjoitti viimeiseen oikeudenkäyntiin pitkän kirjeen, jota hänen ei kuitenkaan annettu lukea. Tuossa kirjeessä vuodelta 1961 puolustusasianajaja lausui seuraavaa:

'Holmströmin viimeistä epätoivoista tekoa ei mitenkään saa ottaa syyllisyyden osoitukseksi. Hänen itsemurhansa johtui vain psyykkisestä masennuksesta, joka jo aikaisemmin oli johtanut kolmeen eri yritykseen. Hänen suvussaan taipumusta itsemurhiin on esiintynyt muutenkin.'

Ensimmäiset itsemurhayritykset Holmström teki jo 1943, jolloin hän yritti sekä hirttäytyä että ampua itsensä. Toinen yritys oli 1953, minkä jälkeen seurasivat vielä kolmas ja neljäs itsemurhayritys, joista viimeinen onnistui. Oltuaan Tulilahden tapauksen vuoksi rangaistussellissä, johon tuskin tuli edes päivänvaloa, hän kirjoitti serkulleen (suomeksi käännettynä):

'Se on varmaa, että jos minut pannaan uudelleen sellaiseen selliin, se epäilemättä johtaa itsemurhaan.'

Toisessa kirjeessään kesäkuussa 1960 hän kirjoitti seuraavasti:

'He tulevat väkisin pistämään syyn minun niskoilleni. Kaikki viittaa siihen. --- Uusikaarlepyyn putkan seinässä luki: Kalterit ovat hirttäytymistä varten. Parempi maata ruumisarkussa ja laiskotella kuin lähteä kuritushuoneeseen. --- Tulee vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Ensin iski yksinkertainen murha, sitten kaksinkertainen ja nyt kolme neljä samalla paukulla. --- En voi missään tapauksessa tunnustaa syyllisyyttäni tekoon, jota en ole tehnyt.'

Holmström viittasi tietenkin Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodominjärven surmiin, joista hänen puolustusasianajajansa lausui omassa kirjelmässään:

'En voi olla huomauttamatta, että Kyllikki Saaren, Elli Immon, Tulilahden ja Bodomjärven jutut osoittavat paljon yhtäläisyyksiä. Kyllikki Saari oli jopa haudattu ja näreet aseteltu haudan päälle samalla tavalla kuin Tulilahdessa. Kaikissa tapauksissa motiivi on jäänyt selvittämättä, ja kaikissa on käytetty puukkoa.

'Bodomjärven tapahtuma-aikana päämieheni Holmström istui Mikkelin lääninvankilassa. Muuten hänellä ei varmaankaan olisi ollut riittävän pitävää alibia. Kyllikki Saaren jutusta hän selvisi, kun oli teon tapahtuma-aikana Okeroisten työleirillä.'

Asianajaja toivoikin, että tutkimuksia olisi jatkettu eikä Holmströmiä pidetty 'itsemurhan hirttäytymällä tehneenä itsestään syyllisenä'. Näin ei käynyt, vaan oikeus päätti toisin. Holmströmin jälkeensä jättämä viesti oli mahdollisimman lyhyt:

'Olen syytön.'"
Itse kävin kolme vuotta sitten loppukesästä kyseisellä surmapaikalla Heinävedellä. Se oli mielenkiintoinen ja elämyksellinen trippi. Ensin sai tutustua idylliseen Heinäveden kirkonkylään ja sitten paikalliseen kirjastoon metsästämään karttaa. Uusista kartoista huomasi, kuinka Tulilahti oli muutettu erinimiseksi ja näin ollen paikan pystyi havainnollitsemaan vain 60-luvun kartasta. Sitten kun eksyi tutun näköisen paikan rantaan lukuisien tuntien etsintöjen jälkeen ja huomasi pienimuotoisen kyltin jossa luki Tulilahti pystyi kokemaan inkarnaation. Mutta aiemmin lukemani perusteella osasin hahmottaa sen missä surmateltta oli ja minne tytöt oli haudattu. Läheisellä suomättäällä istuessa pystyi mielessä demonstroimaan tapahtumien kulkua ja sitä kuinka yönsyli on antanut tekijälle täydellisen suojan. Maisema kasvoi jo pahasti horsmaa ja seutu oli kovinkin rämettynyttä. Vaatimaton puinen risti suohautojen päällä oli syvästi tunteita herättävä.

Itselläni on tuo Tulilahden jakso sarjasta Murha Ei Vanhene Koskaan videolla, muttei tarvittavia laitteita sen nettiin saamiseksi. Jos jollain hyväsydämiselle on myös tallessa kyseinen pätkä, niin olisi hienoa jos voisi laittaa youtubeen aivan kuten siellä jo on Bodom pätkä.

Urho

Viesti Kirjoittaja Urho » La Huhti 21, 2007 12:14 pm

Tämä tapaus on tosiaan mielenkkintoinen, monellakin tapaa. EVK:ssa käsiteltiin aika hyvin sitä, että olisiko näyttö riittänyt.

Tapus on myös rikoshistoriallisesti opettavainen. Esim. monet taivastelivat Bodomin tapauksessa, että "miksi ulkopuolinen sitä tai tätä?". Tulilahti antaa siihen hiljaisen vastauksen. Sielläkin tekijä suoritti erittäin aikaa vievän ja täysin irrationaalisen "lavastuksen". Lisäksi hävisi joukko arvottomia esineitä, ja mikä myös mielenkiintoista, uhreja ei suinkaan oltu käsitelty tasa-arvovaltuutetun suositusten mukaan. Esim. vain toinen oli riisuttu.

Tuo lainaus on otettu ilmeisesti Palon kirjasta, ja siinä on yksi suht räikeä virhe. Ne puukon vuolujäljet sopivat lehtikuvan perusteella lähes 1:1 Runarin puukkoon. Hans spekulaatioista selvästi mielenkiintoisin on se, että uhrien hautajaisten aikoihin Jyväskylässä oli käynyt apteekissa suomea murtaen puhunut ulkolainen mies, joka oli sanonut farmaseutille tulleensa hautaamaan niitä tyttöjä. Farmaseutti oli Kirurgin sairaalan tri Silvolan sukulainen, ja Silvola yritti jossain vaiheessa saada kaivettua reseptiä esiin ulkolaisen nimen selvittämiseksi, mutta homma oli tyrehtynyt muistaakseni siihen, ettei hän päässyt kohtuuajassa puhelimella perille. - Ihan huomautuksena, etten usko hetkeäkään Hans Assmannin olleen tekemisissä Heinäveden surmien kanssa. Hansin Kupla-Volkari ja kuva siitä oli sitä paitsi Saksasta, Suomessa hänellä oli Opel. :wink:

vasikka
Philip Marlowe
Viestit: 1246
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 5:05 pm

Viesti Kirjoittaja vasikka » La Huhti 21, 2007 2:56 pm

Hyviä huomioita Urho. Aika paljon Tulilahden ja Bodomin tapauksilla on muuten yhtäläisyyksiä. Tulilahden murhassakaan uhreille ei oltu tehty seksualista väkivaltaa ainakaan ns. perinteisellä tavalla.

Itsekin olen pikkuisen tuohon Tulilahden tapaukseen perehtynyt. Ja sen perusteella mitä olen lukenut uskon Runarin syyttömyyteen. Olihan hänellä aika pitkä maantieteellinen etäisyyskin tekopaikkaan.

EuroJR
Sherlock Holmes
Viestit: 3380
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR » La Huhti 21, 2007 3:53 pm

Suht uudessa Alibissa oli asiaa tutkineen poliisin haastattelu. Kertoi pitäneensä Runaria varmasti syyllisenä murhiin. Tiesi mm. asioita joita ei ollut julkisuutee päästetty. Kansa on kuitenkin jälkeenpäin ollut enemmistövoittoisesti R.H:n syyttömyyden kannallla

Urho

Viesti Kirjoittaja Urho » La Huhti 21, 2007 7:20 pm

Eipä tuosta ole juurikaan äänestyksiä pidetty, ja jos ajattelee millä tietopohjalla kysymyksiin vastattaisiin, niin tulos ei olisi minkään arvoinen.

Kyllähän näyttö, sellaisena kuin se on eri lähteistä tullut, on ollut melko musertava. Näin aikanaan kuvan siitä vuolujäljestä ja Runarin puukosta, eikä se ainakaan minun ymmärryksellä jättänyt paljon sijaa arvailuille. Lisäksi tuli varsin selkeästi osoitettua, että Runarin pitkään piiputtanut mopo oli korjattu heti seuraavana päivänä.

Eri asia sitten on se, että on myös esitetty näyttöä, jonka heikkoudet on niin helppo osoittaa. Esim. Runarin tunnistamiset puoli vuotta myöhemmin, ristiriitaiset tiedot päähineestä, jne. jne. - Näin käy lähes aina, kun mennään tunnistuksiin. Samoin on esitetty hyvinkin arveluttavana seikkana sitä, että Runarilta löyti Sairaanhoitaja-lehden sivu. Taisi joku kirjailija nostaa tämän suht hiljan esiin todisteeena, joka ei millään voinut olla sattuma. - Hehe, se nimenomaan oli, koska oikeudenkäynnissä Runarin puolustus todisti sen olleen osa ryöstösaaliista jostain talosta.

Eikä tämäkään tapaus ole elänyt ilman "yllätystodistajia". Jokunen vuosi sitten ilmaantui joku savolainen maanviljelijä murhapaikan läheltä, joka yli 40-vuoden vaikenemisen jälkeen kertoi, että Runar ilmaantui heidän tupaansa, oli hermostunut ja vilkuili koko ajan maantielle.

Runaria epäiltiin muuten aikanaan myös Kyllikki Saaren murhasta, kuten ilmeisesti kaikkia Porin pohjois- ja Jyväskylän länsi-puolella asuneita pahantekijöitä. Siihen löytyi kuitenkin pitävä alibi, koska Runar oli ollut tekohetkellä poliisin suojissa vai oliko peräti linnassa.
Viimeksi muokannut Urho, Su Huhti 22, 2007 7:03 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Runar
Alokas
Viestit: 8
Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 3:52 pm

Viesti Kirjoittaja Runar » Su Huhti 22, 2007 3:12 am

Mielenkiintoistahan oli kans se, että Runarin oletetun pakoreitin varteen heitetyt uhrien tavarat löytyivät vasta seuraavana keväänä, lumien sultua. Ja ne olivat melko hyvässä kunnossa ja se nosti epäilystä, että toiko ne tavarat sinne todellinen murhaaja vasta jälkeenpäin.

Runarin voimakkuudesta ei sen sijaan pitäisi olla epäselvyyttä. Sillä muistaakseni hänen väkivaltaiseen pidätykseen tarvittiin jopa viisi poliisimiestä ja silti hän pystyi laittamaan hanttiin.

Runar oli myös lapsuudessaan sairastunut sikotautiin, mikä oli jättänyt hänen sukupuolielimiin jonkunlaisen vamman ja oli näin ollen kykenemätön seksuaaliseen kanssakäyntiin...

MEG
Komisaario Köster
Viestit: 1813
Liittynyt: La Huhti 07, 2007 2:01 pm

Viesti Kirjoittaja MEG » Su Huhti 22, 2007 7:52 pm

Mielenkiintoista että sama vähäinen virhe , kuivuvan näreen pystyttäminen suohaudan peitoksi, johti sekä Kyllikki Saaren että Tulilahden uhrien ruumiiden löytymiseen.
Lähellä oli etteivät tapaukset jääneet vain mystisiksi katoamisiksi.

Surmaajan peittely touhuja murhayönä voi pitää epäviisaana suhteessa paljastumis riskiin. Mutta käytännössähän ne kannatti tehdä, murhaaja sai joka tapauksessa monen viikon etumatkan ja haudan paljastuminen lähes sattumaa.

EuroJR
Sherlock Holmes
Viestit: 3380
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR » Ma Huhti 23, 2007 1:35 am

Alibissa 3/2001 oli Tulilahden rikostutkijan haastattelu. Jo eläkkeellä oleva rikospoliisi Veikko Hietalahti 82, muistelee:
-----------------------------
"Kun tytöt oli todettu kadonneiksi, haravoimme leirintäaluetta tarkasti. Luonnonvoimat olivat meitä vastaan, sillä juuri ennen alueen yli oli pyyhkäissyt voimakas myrsky ja kaatosade vei mennessään paljon hyviä jälkiä.

Aamulla alkanut etsintä tuotti tulosta. Mauno Kiviaho kannatteli käsissään maasta tempaisemaansa tuoretta havupuun tainta. Sen tyvipää oli teroitettu ja isketty rankapinon päälle. Alla oli synkkä hauta, jonka peitoksi oli asetettu kahdeksan suomätästä.

Karmea löytö. Oli kesäaika ja ruumiit olivat jo pahasti mädäntyneet. Kaiken nähneet poliisimiehetkin katselivat hautaa ja ruumiita vedet silmissä.

Holmström pidätettiin epäiltynä. Kuulustelin erästä vanhempaa naista, joka oli ollut kitkemässä perunamaata ja nähnyt omin silmin oudon mopomiehen, joka ajoi sinistä Solifer-merkkistä mopedia.

Runar ensin tunnusti keskusrikospoliisin miehille tehneensä rikokset, mutta myöhemmin peruutti lausuntonsa. Hän kuitenkin tiesi tapauksen ympäriltä sellaisia asioita ja yksityiskohtia, joita ei oltu vielä julkistettu ja minun mielestäni se puhuu jotakin syyllisyyden puolesta. En häntä kuitenkaan suoraan teoista nyt syytä.

Myös "puolipäinen" paikallinen haudankaivaja oli epäiltynä. Hän vaikutti kyllä maisemissa ja oli vuokrannut laidunmaata eläimilleen Tulilahdesta. Hän oli mielestäni kuitenkin aivan väärä valinta alusta lähtien. Paremminkin mielisairaalaan kuuluva."
--------------------------------------

Pari lisäkommenttia:
"Olen tapausta paljon miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että Runarille olisi pitänyt antaa tuomio pelkkien aihetodisteiden perusteella ja siihen ei olisi ollut edellytyksiä. Kyllä hän loppujen lopuksi olisi kävellyt oikeudesta ulos vapaana miehenä." - Kihlakunnantuomari Erik Granfelt jälkeenpäin

"Runar Holmström oli syyllinen. Olen hyvin harmissani, etten ehtinyt näyttää sitä toteen." - Päätutkija Axel Skogman

Urho

Viesti Kirjoittaja Urho » Ma Huhti 23, 2007 10:26 am

Tuosta Runarin tunnustuksesta on kahdenlaista versiota. Toisen mukaan hän tosiaan tunnusti teot, mutta toisen mukaan kyse oli vain siitä, että hän kertoi olleensa paikan päällä ja nähneensä asioita, joita ei voinut saada tietoonsa lehdistä, Oli kumpi versio tahansa oikea, niin Runar kiisti myöhemmin tämän väitetyn keskustelun poliisimiesten kanssa.

Poliisin kannaltahan kyse oli aika erikoisesta tapauksesta. Piti kyetä todistamaan, että länsi-rannikon mies on ollut Savossa ja vieläpä rikkinäisellä mopedilla, jollaista hänellä ei ole virallisesti koskaan ollut. Lukuisia todistajia paikanpäällä olosta oli, mutta toisaalta puolustuksen oli helppo langettaa epäilys näitten todistajien ja todisteitten ylle.

EVK:ssa oli sen juttua puineen laamannin tunnot asiasta, ja lopputulema oli se, että tapausta olisi ollut hyvin vaikea päättää.

villivadelma
Wallander
Viestit: 1088
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 8:14 am

Viesti Kirjoittaja villivadelma » Ma Huhti 23, 2007 2:29 pm

Murhaajan on täytynyt tuntea alue (järvi) hyvin, koska upotti polkupyörät järven syvimpään kohtaan....

groot
Miss Marplen perikuntaa
Viestit: 1501
Liittynyt: To Huhti 19, 2007 11:18 pm
Paikkakunta: Dublin Ireland the funny country

Viesti Kirjoittaja groot » Ma Huhti 23, 2007 2:50 pm

Urho kirjoitti:Tämä tapaus on tosiaan mielenkkintoinen, monellakin tapaa. EVK:ssa käsiteltiin aika hyvin sitä, että olisiko näyttö riittänyt.

Tapus on myös rikoshistoriallisesti opettavainen. Esim. monet taivastelivat Bodomin tapauksessa, että "miksi ulkopuolinen sitä tai tätä?". Tulilahti antaa siihen hiljaisen vastauksen. Sielläkin tekijä suoritti erittäin aikaa vievän ja täysin irrationaalisen "lavastuksen". Lisäksi hävisi joukko arvottomia esineitä, ja mikä myös mielenkiintoista, uhreja ei suinkaan oltu käsitelty tasa-arvovaltuutetun suositusten mukaan. Esim. vain toinen oli riisuttu.
:
Tulilahti oli tapetilla Bodomin aikaan, joten tekijä saattoi ottaa mallia.Itse olen vahvasti sitä mieltä, että eri tekijä, mutta Bodmissa tekijä halusi antaa vaikutelman siitä että Tulilahden surmaaja on asialla.

Urho

Viesti Kirjoittaja Urho » Ma Huhti 23, 2007 9:17 pm

[quote="villivadelma"]Murhaajan on täytynyt tuntea alue (järvi) hyvin, koska upotti polkupyörät järven syvimpään kohtaan....[/quote]

Siinä tapauksessa kyse ei todennäköisesti ollut Runarista. Mutta, mutta, on aina olemassa riski siitä, että hypätään liian nopeasti johtopäätöksiin. Ehkä hukuttaja yksinkertaisesti vain löysi paikan sattumalta, ehkä osasi päätellä eli arvata sen maaston perusteella (en ole käynyt paikanpäällä), jne. jne. Tai mistäs me tiedämme, vaikka soutelijalla olisi ollut kivellä varustettu naru, jonka avulla etsi riittävän syvää kohtaa, jonka kohdalle sitten fillarit heitti.

Urho

Viesti Kirjoittaja Urho » Ma Huhti 23, 2007 9:21 pm

[quote="groot"]
Tulilahti oli tapetilla Bodomin aikaan, joten tekijä saattoi ottaa mallia.Itse olen vahvasti sitä mieltä, että eri tekijä, mutta Bodmissa tekijä halusi antaa vaikutelman siitä että Tulilahden surmaaja on asialla.[/quote]

Tästä tapausten samankaltaisuudesta on olut keskustelu alkuajoista eli Klak-palstasta asti puhetta. Olin todella hämmästynyt, kun Bodomin kuulustelupöytäkirjoista ilmeni, ettei tapausta ollut olemassakaan Tuomiselle. Mies ei kertaakaan kysynyt Nisseltä, että tiedikö hän tapauksesta. Tuomisen/syyttäjän housuissa olisin pyrkinyt tuomaan esiin sen mahdollisuuden, että Nisse teot tehtyään nimenomaan halusi lavastaa jotenkin Tulilahden malliin. Mutta minkäns teet, jos ei tunne historiaa edes omalta alaltaan, niin ei mahda mitään.

EuroJR
Sherlock Holmes
Viestit: 3380
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR » To Touko 03, 2007 4:00 pm

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1 ... =242&a=103

Laitetaas tännekin linkkiä, sen kerran kun noita sivuja tulee selailtua.

Kekkonen
Aloitteleva besserwisser
Viestit: 35
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 6:52 pm

Viesti Kirjoittaja Kekkonen » To Touko 03, 2007 5:24 pm

Tulilahti oli otsikoissa muutama vuosi sitten, kun jonkun tien reunalta löydettiin vanha mytty, jossa oli mm. naisten alusvaatteita. En muista koskaan nähneeni uutista vaatteiden tutkimusten tuloksista. Kaiken järjen mukaan ne olivat uudempia kuin Tulilahden tapaus.

Lukittu