MURHA.INFO

Tehdään tästäkin jo ikivanhasta murhatapauksesta oma ketjunsa. Työmies Yrjö Holm surmattiin lapualaisten muiluttajien toimesta Loimaalla vuonna 1930. Muiluttajien joukossa oli Paavo Markkula-niminen mies, joka surmasi muilutusta vastaan hangoitelleen Holmin. Tapausta tutkinut lääninrikosetsivä Albert Ojala löytyi kuolleena Tampereelta Rautatieaseman puistikosta kaksi luotia päässään. Ojalan kuolema merkittiin "itsemurhaksi" vaikka poliisitutkimus paljasti että kyseessä oli kuitenkin henkirikos. Tapauksesta kertoo Unto Kiiskinen kirjassaan Orpojen vuosi.

Tietoa täällä Holmin murhasta
http://koiranmutkia.blogspot.com/2009/0 ... viina.html

Wikipedia aiheesta:Yrjö Holm (k. 4. heinäkuuta 1930) oli suomalainen työmies ja Forssan (toisen lähteen mukaan Loimaan) kauppalanvaltuuston entinen jäsen joka joutui Lapuan liikkeen murhaamaksi. Holm kuului kommunisteihin.

Forssassa asunut Holm sai surmansa laukaustenvaihdossa hänen kotiinsa tunkeutuneiden muiluttajien kanssa. Muiluttajat kuuluivat Lapuan liikkeen Loimaan iskujoukkoon ja Holmin ampuja oli ehkä Paavo Markkula. Kun tapausta tutkinut Turun ja Porin lääninrikosetsivä Karl Brynolf Hilli pidätti Markkulan, lapualaiset järjestivät marraskuussa 1930 suuren 800 hengen mielenosoituksen Forssassa.

Sisäministeri Erkki Kuokkanen päästi Markkulan tutkintovankeudesta ja vapautti Hillin tehtävistään. Hilli joutui myöhemmin virkakieltoon koska hänet katsottiin käyttäytyneen epäkunnoittavasti lapualaisia kohtaan. Myös myöhemmät tapauksen tutkijat saivat kokea vaikeuksia virkaurallaan.
[muokkaa] Lähteet

Hyvä esimerkki yhdestä Suomen historian ajanjaksosta, jolloin kahtiajakautuneessa maassa oli tietyn kansanosan turha hakea oikeutta. Viranomaiset ja oikeuslaitos olivat täysin kykenemättömiä toimimaan sinimustan terrorin pelossa.

Laasti kirjoitti:Hyvä esimerkki yhdestä Suomen historian ajanjaksosta, jolloin kahtiajakautuneessa maassa oli tietyn kansanosan turha hakea oikeutta. Viranomaiset ja oikeuslaitos olivat täysin kykenemättömiä toimimaan sinimustan terrorin pelossa.

Mitankään puolustelematta Suomessa tapahtuneita tekoja.

Rajan takana on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtui, kun se punainen osapuoli pääsi voitolle sisällissodassa...

Kiiskisen kirja mukaan sivulta 210 alkaen kerrotaan kuinka poliisi Ojala houkuteltiin Tampereelle muka neuvotteluun.
Ojala lähti koska Holjan (nimi ilmeisesti muutettu) talosta ehdotettiin tapaamista Tampereelle.
Ojalan käskettiin mennä rautatieaseman viereiseen puistoon ja istua puiston penkillä sanomalehti kädessä tunnistusta varten. Ojala teki näin.
Urho Holja lähestyi Ojalaa oikea käsi ojennettua tervehdystä varten samaan aikaan vasen käsi veti povesta ladatun pistoolin jolla ammuttiin kuolettavasti kaksi laukausta päähän.
Ase aseteltiin Ojalan käteen ja sitä luultiin itsemurhaksi.
Holja lähti välittömästi junalla kotiin.

Olis mielenkiintoista tietää missä tuo Rautiksen puisto sijaitsisi nykypäivänä. Vois mennä fiilistelemään, Tampereen historia kun kiehtoo.

Onneksi kommunistit eivät saaneet valita tulevaisuuden Suomea.

Kivempi tehdä mitä tahtoo vs. marssia Siperiassa Kommunismin kunniaksi.

Paze kirjoitti:

Laasti kirjoitti:Hyvä esimerkki yhdestä Suomen historian ajanjaksosta, jolloin kahtiajakautuneessa maassa oli tietyn kansanosan turha hakea oikeutta. Viranomaiset ja oikeuslaitos olivat täysin kykenemättömiä toimimaan sinimustan terrorin pelossa.

Mitankään puolustelematta Suomessa tapahtuneita tekoja.

Rajan takana on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtui, kun se punainen osapuoli pääsi voitolle sisällissodassa...

Itärajan takaiset tapahtumat ovat oma sairas lukunsa "ismien" historiassa. Neukkulassa pääsivät ison veitsen alle myös sosialistin paratiisiin paenneet suomalaiset punikit.

Onhan noita Ukraina 1933, Katyn 1939-40 yms.

Mutta sairasta oli myös itseään isänmaallisiksi kutsuvien lapualaisten touhu. Sille oli ominaista kaikki, mitä minä sanon demokratian ja oikeudenmukaisuuden vastaiseksi. Ensin vainottiin niitä, jotka eivät jakaneet heidän ajatusmaailmaansa (kommunistit). Sen jälkeen ryhdyttiin muiluttamaan sitä porukkaa, jotka halusivat sanoutua irti oikeistofasismista (Ståhlbergin kyyditys).

Ainahan sitä voi perustella demokratian häpäisemisen kommunismin vastaisella kamppailulla, mutta onko joku oikeasti sitä mieltä, että jonkun fasistijuntan hallitsema Suomi olisi ollut mikään vaihtoehto?

Tässä täytyy muistaa että 30-luvun tapahtumat eivät suinkaan syntyneet mistään tyhjästä.Sisällissodasta oli 10-15 vuotta ja kansa oli erittäin jakautunut,vanhat veriteot,puolin ja toisin olivat hyvässä muistissa. Äärivasemmiston toivottiin olleen murskattu,mutta kuitenkin se palasi politiikkaan 20-luvulla ja se harjoitti myös tahallista provosointia valkoisia kohtaan,järjesti lakkoja ja oli olemassa aiheellinen pelko että Moskovan talutusnuorassa olevat kommunistit uhkaisivat Suomen itsenäisyyttä,pelko joka oli täysin aiheellinen.

Mikään näistä tosiasioista ei tietenkään oikeuta muilutuksia tai murhia,mutta mistään sponttaanisti syntyneestä väkivallasta ei ollut kyse. 100-vuotiaan Suomen historiaan on mahtunut paljon asioita joista mieluummin ei puhuttaisi tai jotka edelleen nostavat tunteet pintaan. Sisällissota,Lapuan liike,kommunistien toiminta,varsinkin sodan jälkeen,valvontakomission toiminta,suomettuminen,koko Kekkosen valtakausi,60-70-lukujen vasemmistoradikalismi ja hieman tuoreempana 90-luvun lama,sen uhrit ja sen hoito. Ei ihme että itsenäisyyspäivinä muistellaan yleensä vain talvisotaa.