Tulilahti 1959 (ketju 2)

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
Puliukko
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: Ti Tammi 03, 2012 10:21 pm

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Puliukko »

Laasti kirjoitti:Olivatko heinäveteliset todella sitä mieltä, että Tulilahden mysteeri ei ratkea koskaan.

Mielenkiintoani herättää myös leirintäalueen läheisyydessä asuneen LK:n todistajalausunto. Hän kertoi poliisille tyttöjen lähteneen Tulilahdelta 28.7! Onko LK nähnyt kummituksia? Veikkaan, että kyseisellä henkilöllä on ollut poliisille paljonkin selvitettävää sen jälkeen kun tyttöjen suohauta paljastui...
Minusta se oli enemminkin niin, että murhan ei haluttu selviävän, vaikka tekijät tiedettiin. Haluttiin suojella paikkakunnan mainetta, samoin kuin Kyllikki Saren tapauksessa.

örkki
Sabrina Duncan
Viestit: 357
Liittynyt: Su Touko 30, 2010 10:59 am

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja örkki »

Holmström ei mitenkään voi olla surmaaja. Ihmisarka, pienikokoinen mies. Ei olisi uskaltanut tulla naisia lähellekkään. Tekijä on varmasti naapurista.
Eiköhän Holmström ole tehnyt ihan muunlaisia rikoksia, kuin naisten tappaminen.
Hän oli enempi tirkistelijä. Tuskin koskaan oli päässyt naisen kanssa samaan sänkyyn.
Kyllä tuon nyt pitäisi järjenkin jo sanoa, että Holmström oli syytön. Hän ei ole mitenkään voinut tehdä tuollaista tekoa.

Puliukko
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: Ti Tammi 03, 2012 10:21 pm

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Puliukko »

örkki kirjoitti:Holmström ei mitenkään voi olla surmaaja. Ihmisarka, pienikokoinen mies. Ei olisi uskaltanut tulla naisia lähellekkään. Tekijä on varmasti naapurista.
Eiköhän Holmström ole tehnyt ihan muunlaisia rikoksia, kuin naisten tappaminen.
Hän oli enempi tirkistelijä. Tuskin koskaan oli päässyt naisen kanssa samaan sänkyyn.
Kyllä tuon nyt pitäisi järjenkin jo sanoa, että Holmström oli syytön. Hän ei ole mitenkään voinut tehdä tuollaista tekoa.
Hyviä pointteja. Minulla on käynyt mielessä, että oliko Tulilahden tapauksessa tietyt henkilöt poliisin suosiossa? Sen käsityksen olen ainakin saanut, että Holmströmin jälkeen poliisi käytännössä sulki muut tutkintalinjat. Ei ollut kovin ammattimaista toimintaa aikalaispoliisilta :(. Itse haluaisin kovasti lukea nuo Tulilahden tapauksen tutkintapöytäkirjat, sillä niistä saattaisi saada uutta valoa koko tapaukseen, jos ne vain lukisi puhtaalta pöydältä.

skoone
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4648
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 9:59 pm

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja skoone »

Puliukko kirjoitti:
örkki kirjoitti:Holmström ei mitenkään voi olla surmaaja. Ihmisarka, pienikokoinen mies. Ei olisi uskaltanut tulla naisia lähellekkään. Tekijä on varmasti naapurista.
Eiköhän Holmström ole tehnyt ihan muunlaisia rikoksia, kuin naisten tappaminen.
Hän oli enempi tirkistelijä. Tuskin koskaan oli päässyt naisen kanssa samaan sänkyyn.
Kyllä tuon nyt pitäisi järjenkin jo sanoa, että Holmström oli syytön. Hän ei ole mitenkään voinut tehdä tuollaista tekoa.
Hyviä pointteja. Minulla on käynyt mielessä, että oliko Tulilahden tapauksessa tietyt henkilöt poliisin suosiossa? Sen käsityksen olen ainakin saanut, että Holmströmin jälkeen poliisi käytännössä sulki muut tutkintalinjat. Ei ollut kovin ammattimaista toimintaa aikalaispoliisilta :(. Itse haluaisin kovasti lukea nuo Tulilahden tapauksen tutkintapöytäkirjat, sillä niistä saattaisi saada uutta valoa koko tapaukseen, jos ne vain lukisi puhtaalta pöydältä.
Muistanko väärin, kun muistaisin sellaista, että samat poliisit / tutkijat (tai ainakin yksi) olivat mukana selvittämässä Kyllikki Saaren surmaa ja Tulilahtea (Strömberg?) ja Tulilahtea ja Bodomia (A Vainio) ja eikö sen Jorma Palon (joka kirjoitti esim kirjan Nils Gustafssonista) isäpuoli ollut tutkimassa ainakin Tulilahden tapausta?
Muista lähdekritiikki!

Laasti
Harjunpää
Viestit: 330
Liittynyt: Pe Tammi 06, 2012 9:21 pm
Paikkakunta: Nowhere

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Laasti »

Tulilahden murhatutkimuksiin osallistui Vaasan rikoskomisario Axel Skogman, joka oli toiminut Kyllikki Saaren murhan päätutkijana. Skogman oli se, joka "keksi" munsalaisen Runar Holmströmin. Jorma Palon isäpuoli Viljo Laaksonen toimi Runar Holmströmin murhaoikeudenkäynnin syyttäjänä. Laaksonen ei Palon mukaan lopulta uskonut Holmströmin syyllisyyteen. Palo kuuli RH:n syyttömyydestä äitinsä kautta eikä suoraan Laaksoselta.
Hän on paljastanut vain yhden kerran nimensä alkuperän...

Laasti
Harjunpää
Viestit: 330
Liittynyt: Pe Tammi 06, 2012 9:21 pm
Paikkakunta: Nowhere

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Laasti »

Tulilahden kaksoismurhan tutkimuksiin vaikutti merkittävästi se seikka, että murhaajalla/murhaajilla oli valtava etumatka tutkijoiden nähden. Poliisi pääsivät tutkimaan tapausta lähes kolme viikkoa murhien jälkeen. Tuon ajan rikospaikkatutkinnan huomioonottaen aikaa oli kulunut aivan liian paljon. Tekijällä oli runsaasti aikaa peitellä ja sotkea jälkiä.

Murhatutkimuksia vaikeuttivat myös väärät silminnäkijälausunnot ja epämääräiset huhut. Myös "tuntematon mopedimies" kummitteli jatkuvasti jutun taustalla. Tutkijoilla oli hirveä kiire saada kiinni kaikki Heinäveden läpi mopedilla kulkeneet.

Poliisien tutkintaa ei organisoitu kovinkaan tehokkaasti. Aluksi juttua tutkivat yhtä aikaa Heinäveden poliisi, Mikkelin läänin rikospoliisi ja vielä KRP. Tutkimustuloksia ei jaettu juuri lainkaan ja poliisit melkeinpä kilpailivat keskenään. Lopulta paikallinen poliisi syrjäytettiin murhatutkimuksista. Veikkaan, että paikallisilla jepareilla oli arvokasta tietoa Tulilahden tapahtumista ja paikallisten liikkeistä murhien aikaan. Heidän tietojaan ei kuitenkaan enää tarvittu sen jälkeen kun päätutkijat keskittyivät RH:n syyttämiseen.
Hän on paljastanut vain yhden kerran nimensä alkuperän...

Puliukko
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: Ti Tammi 03, 2012 10:21 pm

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Puliukko »

Laasti kirjoitti:Tulilahden kaksoismurhan tutkimuksiin vaikutti merkittävästi se seikka, että murhaajalla/murhaajilla oli valtava etumatka tutkijoiden nähden. Poliisi pääsivät tutkimaan tapausta lähes kolme viikkoa murhien jälkeen. Tuon ajan rikospaikkatutkinnan huomioonottaen aikaa oli kulunut aivan liian paljon. Tekijällä oli runsaasti aikaa peitellä ja sotkea jälkiä.

Murhatutkimuksia vaikeuttivat myös väärät silminnäkijälausunnot ja epämääräiset huhut. Myös "tuntematon mopedimies" kummitteli jatkuvasti jutun taustalla. Tutkijoilla oli hirveä kiire saada kiinni kaikki Heinäveden läpi mopedilla kulkeneet.

Poliisien tutkintaa ei organisoitu kovinkaan tehokkaasti. Aluksi juttua tutkivat yhtä aikaa Heinäveden poliisi, Mikkelin läänin rikospoliisi ja vielä KRP. Tutkimustuloksia ei jaettu juuri lainkaan ja poliisit melkeinpä kilpailivat keskenään. Lopulta paikallinen poliisi syrjäytettiin murhatutkimuksista. Veikkaan, että paikallisilla jepareilla oli arvokasta tietoa Tulilahden tapahtumista ja paikallisten liikkeistä murhien aikaan. Heidän tietojaan ei kuitenkaan enää tarvittu sen jälkeen kun päätutkijat keskittyivät RH:n syyttämiseen.
Aika ala-arvoista toimintaa sanon minä. Kysymys kuuluu, että olisiko paikalliset lähellä asuneet veljekset saatu tuomiolle, jos poliisi olisi hiillostanut heitä enemmän tai edes jatkanut paikallisten tutkintalinjojen kaluamista? Kuulemma toinen pojista oli pyörtynyt poliisin käydessä. Kuka pelkäisi poliisia, jos ei olisi syyllistynyt johonkin? Olisiko toinen pojista murtunut jossain vaiheessa? Käsittääkseni eivät olleet mitenkään häiriintyneitä, kuten jotkut Kyllikki Saari/Bodom-epäillyt, vaan murhien motiivina oli se, että tytöt ei "antaneet". Millaisia ihmisiä loppujen lopuksi olivat, kun ovat pitäneet tuollaisen hirmuteon salassa koko elämänsä. Aika raakoja ja kylmäpäisiä sanon minä. En tosin tiedä, että ovatko tunnustaneet jollekkin jossain vaiheessa, mutta siitä ei ole ainakaan missään mitään mainintaa.

Miksei erään miehen, joka kuuli näiden kahden miehen puhuneen tytöistä ja polkupyörien hävittämisestä, kertomusta otettu poliisissa todesta? Miksei näiden poikien murhapaikan läheltä löytynyt Jallu-lehti ollut merkittävä poliisille tutkinnassa? Miksi Holmström haluttiin väkisin syylliseksi? Aikalaispoliisin toiminta ei kyllä paljoa minulta pisteitä saa.

Laasti
Harjunpää
Viestit: 330
Liittynyt: Pe Tammi 06, 2012 9:21 pm
Paikkakunta: Nowhere

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Laasti »

Heinäveden poliisi pidätti syyskuun alussa heti tyttöjen polkupyörien löydyttyä viisi paikallista mieshenkilöä. Kuulusteluissa ei kuitenkaan ilmennyt mitään ja kyläläiset vannoivat samaan aikaan lehtien palstoilla miesten olevan kunnollista väkeä. Lyytikäisen veljekset pitivät kuulusteluihin joutumistaan häpeällisenä. Miksi? Olihan poliisilla selvä syy jututtaa Lyytikäisiä, koska heidän lapiotaan oli käytetty haudan kaivamiseen.

Tuo paikallisten syyttömiksi "julistaminen" on minusta omituista!
Hän on paljastanut vain yhden kerran nimensä alkuperän...

strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Vähälle huomiolle on jäänyt hämäryys ja pimeys, joka on jo vallinnut murhien tekohetkellä. Mielestäni tämäkin asia puhuu Holmströmin syyllisyyttä vastaan. 28. heinäkuuta vuonna 1959 aurinko laski Heinävedellä klo. 22.07 ja nousi seuraavana aamuna klo 4.17. Tuohon aikaan kesästä yöt ovat jo pimeitä ja muutenkin synkällä Tulilahdella on täytynyt olla puolenyön tienoilla jo säkkipimeää. Miten kukaan aluetta tuntematon pystyy toimimaan pimeässä noin tarkasti ja järjestelmällisesti? Miten hän löytäisi ruumiille ja polkupyörille sopivat kätköpaikat ja osaisi vielä suunnistaa lähimpään taloon hakemaan lapiota? Tulilahdella ei poliisitutkinnan mukaan ollut murhayönä edes vesikelpoista venettä. Olen itse sitä mieltä, ettei tappavalle kulkumiehelle tulisi mieleenkään ryhtyä mittaviin kätkemisoperaatioihin, vaan hän pakenisi paikalta nopeati pimeän turvin.

Korostan vielä sitä, että ratkaisu olisi piillyt Holmströmin vaatetuksessa. Mikäli Varkauden mopedikorjaamolla murhia seuranneena aamuna käyneellä Holmströmillä ja Tulilahdella havaitulla mopedimiehellä oli sama vaatetus, niin Holmströmin syyttömyyshän olisi tullut jo vahvasti todistetuksi. On aivan varmaa, että tekijän on täytynyt tuollaisen teon suoritettuuaan olla yltä päältä veren (kaksi puukotettua uhria) ja mudan (uhrit haudattiin mutaiseen maastoon vesirajalle) tahrima. Missään tapauksessa tekijä ei ole mennyt ihmisten ilmoille samoilla vaatteilla, sillä hänhän olisi paljastunut heti. Holmströmillä ei tiettävästi ollut mukanaan vaihtovaatteita.

Tuntematon Mies
Remington Steele
Viestit: 238
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 10:20 am

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Tuntematon Mies »

strangelove kirjoitti:Vähälle huomiolle on jäänyt hämäryys ja pimeys, joka on jo vallinnut murhien tekohetkellä. Mielestäni tämäkin asia puhuu Holmströmin syyllisyyttä vastaan. 28. heinäkuuta vuonna 1959 aurinko laski Heinävedellä klo. 22.07 ja nousi seuraavana aamuna klo 4.17. Tuohon aikaan kesästä yöt ovat jo pimeitä ja muutenkin synkällä Tulilahdella on täytynyt olla puolenyön tienoilla jo säkkipimeää.
Sinulla taitaa olla kesäajan mukaan nuo kellonajat mutta kesäaikaahan ei vuonna 1959 käytetty. Oikeat auringon lasku- ja nousuajat olisivat kai 21.07 ja 03.17 "silloista aikaa". Ns porvarillinen hämärä, jonka aikana näkee vielä hyvin työskennellä ulkona, jatkuu tuonne 22.30 paikkeille ja alkaa taas aamuyöllä jo ennen kello kahta. Säkkipimeää ei noiden ajankohtien välisenä noin kolmen tunnin sydänyönäkään sentään ole, varsinkaan avoveden äärellä, ellei taivas ole paksussa pilvessä.

Noin sanoisin, yleistä elämänkokemusta ja erään suhteellisen läheisen paikkakunnan tietoja soveltamalla. Korjatkaa jos meni pieleen.

strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Tuntematon Mies kirjoitti:
strangelove kirjoitti:Vähälle huomiolle on jäänyt hämäryys ja pimeys, joka on jo vallinnut murhien tekohetkellä. Mielestäni tämäkin asia puhuu Holmströmin syyllisyyttä vastaan. 28. heinäkuuta vuonna 1959 aurinko laski Heinävedellä klo. 22.07 ja nousi seuraavana aamuna klo 4.17. Tuohon aikaan kesästä yöt ovat jo pimeitä ja muutenkin synkällä Tulilahdella on täytynyt olla puolenyön tienoilla jo säkkipimeää.
Sinulla taitaa olla kesäajan mukaan nuo kellonajat mutta kesäaikaahan ei vuonna 1959 käytetty. Oikeat auringon lasku- ja nousuajat olisivat kai 21.07 ja 03.17 "silloista aikaa". Ns porvarillinen hämärä, jonka aikana näkee vielä hyvin työskennellä ulkona, jatkuu tuonne 22.30 paikkeille ja alkaa taas aamuyöllä jo ennen kello kahta. Säkkipimeää ei noiden ajankohtien välisenä noin kolmen tunnin sydänyönäkään sentään ole, varsinkaan avoveden äärellä, ellei taivas ole paksussa pilvessä.

Noin sanoisin, yleistä elämänkokemusta ja erään suhteellisen läheisen paikkakunnan tietoja soveltamalla. Korjatkaa jos meni pieleen.
Ajat perustuvat tähän tietokantaan: http://www.moisio.fi/taivas/aurinko.php ... 07&yr=1959

Tuossa ei ole siis huomioitu kesäaikaa, koska sellaista ei vuonna 1959 vielä ollut. Heinä-elokuussa yöt ovat jo pimeitä ja Tulilahtea on kuvailtu aikalaiskirjoituksissa muutenkin synkäksi paikaksi.

Tuntematon Mies
Remington Steele
Viestit: 238
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 10:20 am

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Tuntematon Mies »

strangelove kirjoitti: Ajat perustuvat tähän tietokantaan: http://www.moisio.fi/taivas/aurinko.php ... 07&yr=1959

Tuossa ei ole siis huomioitu kesäaikaa, koska sellaista ei vuonna 1959 vielä ollut. Heinä-elokuussa yöt ovat jo pimeitä ja Tulilahtea on kuvailtu aikalaiskirjoituksissa muutenkin synkäksi paikaksi.
Kappas vaan. Linkittämäsi sivu antaa muutaman minuutin tarkkuudella samat auringon nousu- ja laskuajat, laittoipa vuodeksi 1959 tai 2012. Ohjelmassa ei ilmeisesti ole huomioitu sitä, ettei kesäaika ole ollut käytössä aina. Noista vuoden 1959 ajoista pitää vähentää yksi tunti, jotta ne saadaan vastaamaan silloin käytössä ollutta, eli ns. normaaliaikaa.

Tulilahden synkkyydestä en tiedä, kun en ole siellä käynyt, mutta monia kesäöitä olen valvonut suloisessa Suomessamme. Ei heinäkuun lopussa Heinäveden korkeudella vielä säkkipimeää ole, mutta ei nyt ruveta jankkaamaan sinänsä ihan perustellun tekstisi kannalta merkityksettömästä nyanssista. Huomasin vain pikku virheen jonka halusin korjata, rikostutkinnassahan pitää pyrkiä eksaktiin tarkkuuteen! :D

Hydrogenium
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 117
Liittynyt: To Loka 22, 2009 10:15 pm

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Hydrogenium »

Tulilahden murhat on koluttu jo aika tarkkaan ja uutta tietoa ei oikein enään löydy.
Kukaan ei varmaankaan osaa kertoa missä talossa ne Eine ja Riitta yöpyivät Rantasalmella.

Minulla olisi hyvä mopedimiesehdokas Rantasalmelta. Jos tietäisin talon jossa tytöt yöpyivät matkallaan rantasalmella ja olivat heinätöissä siellä ennen Savonlinnaan polkemista.

Nimittäin ajattelin että kyseinen mopedimies olisi voinut seurailla tyttöjä jopa rantasalmelta asti.
Se sopisi siihenkin tapahtumaan että tytöt polkivat rantasalmelta ensin Punkaharjulle asti, mutta palasivat sitten takaisin Savonlinnaan ja menivät laivalla joensuuhun.

Olen ihmetellyt tuota turhaa pitkää edestakaista matkaa savonlinnasta punkaharjulle ja takaisin Savonlinnaan.
Jospa yrittivät jo siinä vaiheessa eksyttää sitä Rantasalmelaista mopedimiestä jota epäilen.
No ootan lisää tietoa tästä asiasta.
Tähän perään
KOSTEA HAUTA
Uusi viestiLähetetty: Maa Hei 18, 2005 02:44 Viestin aihe: HELSINGIN SANOMAT VIIKKOLIITE NYT 1.9.-7.9.2000 Vastaa lainaamalla viestiä
K o s t e a H A U T A

H e i n ä k u u s s a 1 9 5 9 ystävykset EINE NYYSSÖNEN ja RIITTA PAKKANEN löydettiin murhattuina suohaudasta Tulilahden leirintäalueen läheltä. Poliisi teki pidätyksen, mutta epäilty hirtti itsensä, ja tapaus jäi ratkaisematta. Tasan 41 vuotta myöhemmin kaksi rikoksen ammattilaista, dekkarikirjailijat LEENA LEHTOLAINEN ja HARRI NYKÄNEN, saavat jutun tutkittavakseen.


H e n k i l ö t :

Eine Nyyssönen
21-vuotias jyväskyläläinen sairaanhoito-oppilas.

Riitta Pakkanen
23-vuotias jyväskyläläinen toimistoapulainen, edellisen ystävä.

Keijo Ruuskanen ja
Heikki Pelkonen
Heinäveteläiset pojat, jotka vierailivat murhailtana tyttöjen leirillä, tekivät tytöille tuohilipot ja lähentelivät heitä. Väittivät lähteneensä leiriltä klo 22.30. Lyytikäisen veljekset sanoivat poikien käyneen leirintäalueella kesällä surman jälkeen kymmeniä kertoja.

Lyytikäisen veljekset
Asuivat kilometrin päässä murhapaikalta. Omistivat lapion, jolla tyttöjen hauta kaivettiin.

Teuvo Kauhanen
Kotona asuva aikamiespoika.

Veerdi Koikkalainen
Haudankaivaja, jonka mailta tyttöjen hauta löydettiin.

Väinö Puustinen ja Eila Koistinen
Pariskunta, joka istui surmailtana leirintäalueen yllä sijaitsevalla näköalakalliolla. He näkivät paikallisten poikien lähtevän, minkä jälkeen rannalle tuli mies mopedilla.

Runar Holmström
Vahvin epäilty, ”mopedimies”.

Arne Holmström
Edellisen jälkeenjäänyt veli.

Lisäksi useita mopedilla Itä-Suomessa liikkuneita miehiä, joiden alibeja poliisi tarkasti, sekä kyläläisiä, poliiseja, lehtimiehiä ja uteliaita töllistelijöitä.


Hei! Olemme valloittaneet Kolin ja kohta aiomme valloittaa J:kylän. Ihana matka, mutta täytyy sanoa, että hieman on ikävä Äidin tekemää ruokaa ja Isän lämmittämää saunaa ja omaa sänkyä. Saavumme ensi viikon keskivaiheilla tai lopulla. Monin terv. Eine ja Riitta.

Heinäkuun 25 päivänä 1959 jyväskyläläiset ystävykset Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen lähettävät Kolilta postikortin kotiin. Pyörämatka Itä-Suomessa on sujunut hyvin. Viikon aikana tytöt ovat ehtineet vierailla Rantasalmella perheessä, jossa Pakkaset olivat evakossa sodan aikana, ja matkustaa Savonlinnasta Joensuuhun Orivesi I –laivalla.

Eine ja Riitta eivät ole tien päällä yksin. 1950-luvun kesinä Suomen maantiet vilisevät pyöräileviä tyttöpareja. Liftaamista ja interrailia ei ole vielä keksitty, mutta vapauden kaipuu on kova. Pyöräileminen on halpa tapa tutustua kotimaahan – ja itseensä.

Kortin lähettämisen jälkeen Einen ja Riitan matka ei kuitenkaan kulje suunnitelmien mukaan.

Tytöt eivät saavu kotiin seuraavalla viikolla. Kun Pakkasen kesäloma elokuun alussa loppuu eivätkä tytöt ole vieläkään palanneet kotiin, vanhemmat ilmoittavat heidät kadonneiksi.

Poliisi pystyy jäljittämään tyttöjen matkareitin heidän lähettämiensä korttien sekä heitä tavanneiden ihmisten avulla. Jäljet päättyvät 27. heinäkuuta Heinävedelle, jossa tytöt ovat käyneet osuuskaupan baarissa, ostaneet apteekista terveyssiteen ja saapuneet Tulilahden leirintäalueelle kello 19.30. Silminnäkijät kertovat, että tyttöjä on muutaman päivän ajan seurannut ”joku mopedimies”.

Poliisi ei enää tässä vaiheessa usko katoamisen johtuvan salamaniskusta tai tyttöjen yhtäaikaisesta muistinmenetyksestä vaan alkaa etsimään tyttöjä varusmiesten ja lentokoneiden avulla.

Elokuun 20. päivänä etsintöihin osallistunut sotilas nykäisee männyntainta Heinäveden Tulilahden leirintäalueen läheisyydessä. Taimi jää käteen, ja turvetta on sen alla selvästi kaivettu.

Tyttöjen ruumiit löydetään matalasta suohaudasta. Nyyssönen on alasti ja hänen ruumiinsa on täynnä puukoniskuja. Pakkanen on kuollut päähän osuneista iskuista, ja lisäksi häntä on pistetty puukolla. Tyttöjen tavaroita löytyy kätköistä leirintäalueen läheisyydestä, ja polkupyörät löydetään myöhemmin Tulilahden syvimmästä kohdasta.

Poliisi aloittaa jutun tutkimisen. Koko Suomi tuntuu haluavan saada osansa kauhusta. Yhtäkkiä kaikki matkustavat Tulilahdelle. Helsingin Sanomat kuvailee leirintäaluetta: ”Kaikkialle metsään on muodostunut vahvoja polkuja ja koko rantakaista on kuin markkinatori. Tyhjiä savukekoteloita. Lehtiä, makeispakkauksia ja filmirullan koteloita on kirjavanaan. Sunnuntaina joku markkinayrittäjä oli myynyt leiripaikalla 17 koria virvoitusjuomia, parikymmentä kiloa makkaraa, rinkeleitä ym.”

Poliisi etsii salaperäistä mopomiestä mutta vetää vesiperän kerran toisensa jälkeen. Marraskuun 6. päivänä 1959 poliisi lopulta pidättää munsalalaisen sekatyömiehen Runar Holmströmin. 35-vuotias Holmström myöntää olleensa surmien aikaan mopedimatkalla Itä-Suomessa. Hänellä ei ole alibia surmayöksi.

Toukokuussa 1961 mielentilatutkimusten aikana Holmström hirttää itsensä. Virallisen syyttäjän vaatimukset raukeavat, mutta juridisesti tapausta pidetään yhä ratkaisemattomana.

Tänä vuonna keskusrikospoliisi avaa uudestaan jutun tukintakansiot. Itä-Savo–lehdessä julkaistaan ylikonstaapeli Veikko Hietalahden syntymäpäivähaastattelu, jossa mainitaan myös nämä murhat. Lehtijutun jälkeen keskusrikospoliisi saa kymmeniä uusia vihjeitä ja havaintoja, joita parhaillaan tarkistetaan. Suurin osa vihjeistä on irrallisia, mutta muutamat koskevat samaa henkilöä.

Krp aikoo pitää tutkintaa vireillä syksyyn saakka.


Oliko Runar Holmström sittenkään syyllinen? Dekkarikirjailijat Leena Lehtolainen ja Harri Nykänen lupaavat pistää kaikki taitonsa peliin ja vastata Tulilahden murhajutun suureen mysteeriin – ainakin paperilla.

Lehtolainen on toiselta ammatiltaan kirjallisuudentutkija ja Nykänen rikostoimittaja. Lehtolaisen sankari on poliisi Maria Kallio, Nykäsen sankari rikollinen nimeltä Raid.

Kumpikin kirjailija on hankkinut tietonsa rikoksista jututtamalla poliisia ja tutustumalla kriminologisiin tutkimuksiin. Dekkarikirjailijan työnähän on keksiä mielenkiintoisia rikoksia ja ratkaista ne uskottavasti. Lisäksi hänen on hallittava niin poliisin kuin rikollisenkin näkökulma.

Lehtolainen vähättelee rikoksenratkaisutaitojaan: ”Minä olen kirjailija.”

Nykänen luottaa itseensä. ”Osaisin tutkia murhaa samalla tavalla kuin normaali poliisi. Varmasti tekisin silti pahoja mokia heti rikospaikalle mentyäni. Tutkimukset voi aloittaa vahingossa väärässä järjestyksessä ja tuhota tärkeää näyttöä.

Lehtolainen ja Nykänen lukevat toimittajan pyynnöstä kaiken, mitä Helsingin Sanomissa aikoinaan kirjoitettiin Tulilahden murhista – yhteensä satoja yksityiskohtaisia juttuja.

Kumpikaan kirjailijoista ei epäröi hetkeäkään tuomiota langettaessaan: murhasta syytetty Runar Holmström oli kuin olikin murhaaja.

”Ensin Holmström tunnustaa poliisin kuullen seuranneensa tyttöjä ja olleensa Tulilahdella. Veli ja silminnäkijät vahvistavat asian. Vasta jälkeenpäin Holmström kiistää tapahtuneen”, Nykänen sanoo.

Lehtolainen säestää: ”Kirjassa tällaiset yhteensattumat olisivat mahdollisia: pitkään poliisia piileskellyt taparikollinen sattuu olemaan murhapaikalla muttei ole murhaaja. Todellisessa elämässä siinä on liian monta yhteensattumaa. Miten muuten selitettäisiin esimerkiksi Holmströmin haltuun joutunut, mahdollisesti toiselle tytölle kuulunut Sairaanhoitaja-lehti?”

Nykänen muistuttaa, että Holmströmillä oli väkivaltainen tausta. ”Hän ei ollut aikaisemmin jäänyt kiinni seksuaalisesti häiriintyneestä käytöksestä, mutta hän seuraili naisia, ja hänen hallussaan oli naisten alushousuja.”

”Olisi hauska tietää, oliko Holmströmillä naisystäviä”, Lehtolainen sanoo. ”Mikä on hänen seksuaalinen profiilinsa? Ajattelin, että hän on nähnyt likat heilastelemassa paikallisten poikien kanssa ja saanut siitä jotakin…”

”Sillähän hän todisti olleensa paikalla!” Nykänen riemuitsee keksittyään mielestään ratkaisevan todisteen Holmströmiä vastaan. ”Hän oli nähnyt pojat pussailemassa tyttöjen kanssa, vaikka sitä ei sanottu missään lehdessä.

Lehtolainen pohtii vielä pidemmälle. ”Tytöt olivat käyneet apteekissa ostamassa terveyssiteen. Oliko alastomana haudasta löydetty tyttö käynyt juuri ennen murhaa vähän verissään peseytymässä? Jos tekijä olisi innostunut siitä?”


Vaikka kirjailijat ovat täysin varmoja Holmströmin syyllisyydestä, poliisi ei ollut. Esimerkiksi erästä heinäveteläistä aikamiespoikaa kuulusteltiin pitkään, koska hänen kädessään oli tapahtuman aikoihin haava, jonka hän väitti saaneensa lasinsirpaleesta.

Epäiltyjä on ollut vuosien aikana kymmenkunta. Lisäksi useat seikat todistavat Holmströmin syyttömyyden puolesta. Olisiko yksi ihminen pystynyt surmaamaan tytöt ja hävittämään jäljet lyhyenä kesäyönä? Jospa murhaajia olikin kaksi.

”Murhaajalla oli koko yö aikaa”, Nykänen sanoo. ”Eikä tappaminen ole mikään ongelma. Kyllä yksi mies pystyy kaksi tyttöä tappamaan.”

Mutta miten vieraspaikkakuntalainen pystyi liikkumaan yöllä kylässä niin tarkasti? Mistä hän olisi tiennyt, että juuri hautapaikalla maa muuttuu soiseksi ja helposti kaivettavaksi? Entä olisiko vieras osannut lapion lähimmästä talosta – emäntä Nanni Lyytikäisen keskeneräiseltä saunarakennukselta – metsän toiselta puolen.

Nykänen on tiukkana: ”Tarvitseeko lapion hakemiseen paikallistuntemusta? Joka talossa on lapio, ja tyyppi haki sen lähimmästä talosta.”

Mutta talossa oli äkäinen koira. Miksi se ei haukkunut vierasta? Voisi olettaa, että lapion ottaja on ollut tuttu.

”Paikallinen ei olisi alun perinkään mennyt taloon, jossa oli haukkuva koira”, Lehtolainen tyrmää. Sitten hän lieventää: ”Yksi Holmströmin puolustus oli se, että hän oli vain 165-senttinen. Silminnäkijöiden mukaan tyttöjä seurannut mies oli selvästi pidempi.”

Nykänen ei anna periksi. ”Toisen pituutta ei voida arvioida, ellei toinen ole ihan jättiläinen tai kääpiö. Ihan tavallisessa pankkiryöstössäkin arviointi on mitä sattuu.


Kirjailijat ovat selvästi ottaneet kaiken huomioon juttua ”ratkaistessaan”. Toisaalta: eihän sitä muuten dekkarikirjailijaksi pääsisikään.

”Tylsä stoorihan se on”, Lehtolainen lohduttaa draamanhaluista toimittajaa. ”Mutta kyllä hirmu moni asia viittaa Holmströmin syyllisyyteen. Romaanin kannalta sopiva murhaaja olisi ollut joku mahdollisimman yllättävä.”

Nykänen keksii: ”Romaanissa murha olisi voinut olla kimppahomma. Jos Holmström olisikin tuntenut Veerdi Koikkalaisen, ja he olisivat tehneet sen yhdessä.”

(Kaksi yötä surman jälkeen Tulilahdella oli yöpynyt helsinkiläinen pariskunta. Rouva kertoi poliisille heränneensä yöllä kello 3 järveltä kuuluneisiin veneen ääniin. Vähän myöhemmin kaksi miestä oli rouvan mukaan kulkenut pariskunnan teltan ohi ja puhunut jotakin murhaan liittyvää. Miehet eivät koskaan ilmoittautuneet poliisille.)

Nykänen alkaa leikitellä ajatuksella, että haudankaivaja olisikin ollut syyllinen: ”Haudankaivaja tempaisee maahan ammattimaisesti kuopan omalla lapiollaan ja menee sen jälkeen hakemaan hämäyksen vuoksi lapion joltakin toiselta.”

Nykänen alkaa innostua teorioistaan. ”Hänen maalleen on yöllä murhan jälkeen tullut taimia, mutta hän ei ollut muka kiinnittänyt niihin huomiota, vaikka oli itse mukana etsimässä kadonneita tyttöjä. Niin! Eilen ei kasvanut mitään, mutta tänään kasvaa mäntyjä!”

Lehtolainen keksii: ”Entä jos ne tyttöjen torjumat pojat olisivat tulleet takaisin kostamaan? Toisaalta sille ei ollut mitään näyttöä: Poikien mustasukkaiset tyttöystävät olisivat olleet romaaniin sopivat, yllättävät syylliset. Mutta tällaisia väkivallantekoja ei koskaan tee nainen.”

”Ja poliisi sai lopulta jokaiselle kyläläiselle tyydyttävän alibin”, Nykänen muistaa.

Lehtolainen pohtii, ovatko kyläläiset suojelleet toisiaan ja salailleet todisteita. ”Kun kylä suojelee toisiaan, se suojelee itseään. Jos samankaltainen kuin minä on tehnyt murhan, minä voisin tehdä sen itsekin.”

”Ihmiset ovat muka nykyään muuttuneet individuaaleiksi. Kuitenkin jos tällainen murha tapahtuisi jossakin erityisen individuaaleja täynnä olevassa paikassa – vaikka Helsingin Bar 9:ssä – yhteisö suojelisi varmasti itseään samalla tavalla kuin kylässä 40 vuotta sitten.”


Millainen dekkari tästä kaikesta syntyisi?

”Klassinen dekkari tästä tulisi niin, että joku olisi takaa-ajettu, hänen täytyisi todistaa syyttömyytensä ja hän alkaisi itse tutkia asiaa”, Nykänen sanoo. ”Jos sitä venyttäisi enemmän perinteisen romaanin suuntaan, kyläyhteisön kuvaus olisi mielenkiintoista – kertomus siitä, miten huhu liikkuu.”

Lehtolainen on samaa mieltä. ”Tarina lähtisi kyläyhteisöstä.”

Ja kuka olisi kirjan päähenkilö?

”Jutun ratkaisija tuskin olisi Raid”, Nykänen sanoo. ”Tapaus on jotenkin niin kiinni omassa ajassaan.”

Lehtolainenkaan ei antaisi juttua dekkariensa vakiohahmolle. ”Maria Kallio ei varmaankaan olisi tutkimassa tätä. Mutta joku tyttöjen sukulainen voisi kirjassa ruveta miettimään, mitä Eine-tädille tapahtui, ja alkaisi selvittää asiaa. Hän löytäisi jonkun kirjeen, jonka tytöt ovat lähettäneet sukulaiselle matkan varrelta ja jota kukaan ei ole nähnyt tätä ennen.”

Nykänen ideoi lisää: ”Kylään voisi tulla joku nuori nimismies, joka ajankulukseen alkaa ratkaista tapausta.”

Lopuksi Lehtolainen antaa lupauksen.

”En kirjoita ikinä kirjaa tästä. Mutta koko tästä jutusta – näiden lehtileikkeiden lukemisesta ja tästä tapaamisesta – on tullut mieleeni novelliaihe.”


Tulilahden surmien tutkimukset alkoivat uudestaan tämän vuoden alussa. Ehkä tapaus saadaan joskus lopullisesti ratkaistua.

”Tehdä tarkistuksia ja tutkia ovat kaksi eri asiaa”, Nykänen toppuuttelee. ”Ei poliisi ala kaikkea uudestaan penkoa.”

Monet uusista yhteydenottajista olivat tapahtumahetkellä lapsia ja ovat vasta nyt tajunneet, että heidän näkemisillään saattaa olla jotakin merkitystä.

”Joku voi käyttää tätä vain keinona päästä julkisuuteen”, Lehtolainen sanoo.

Murhia tutkiva rikosylikomisario Matti Himanen keskusrikospoliisin Mikkelin-yksiköstä on vähäsanainen.

”Jutussa ei olla lähellä läpimurtoa."

Laasti
Harjunpää
Viestit: 330
Liittynyt: Pe Tammi 06, 2012 9:21 pm
Paikkakunta: Nowhere

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Laasti »

Aikamoisen nenäkästä sanailua Lehtolaiselta ja Nykäseltä. "Oliko Holmströmillä naisystäviä?" No heko heko. Oikeastaan aina ala-arvoista. Tai sitten minä otan tämän liian vakavissani.
Hän on paljastanut vain yhden kerran nimensä alkuperän...

Nimof
Lauri Hanhivaara
Viestit: 137
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2012 6:46 pm

Re: Tulilahti 1959 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Nimof »

Lehtolainen säestää: ”Kirjassa tällaiset yhteensattumat olisivat mahdollisia: pitkään poliisia piileskellyt taparikollinen sattuu olemaan murhapaikalla muttei ole murhaaja. Todellisessa elämässä siinä on liian monta yhteensattumaa. Miten muuten selitettäisiin esimerkiksi Holmströmin haltuun joutunut, mahdollisesti toiselle tytölle kuulunut Sairaanhoitaja-lehti?”
Tästä ainakin huomaa, että ei ole Lehtolainen oikein perusteellisesti asiaan perehtynyt.

Vestigia terrent

Vastaa Viestiin