Vankilassa on hyvä olla
Vankilat ovat siitä mukavia paikkoja, että siellä saa huonommatkin sosiaaliset taidot omaava henkilö uusia ystäviä. Vankila on hyvä paikka verkostoitua ja suunnitella vapautumisen jälkeistä elämää. Vankilassa oppii myös paljon uusia hyödyllisiä taitoja, joita voi soveltaa tulevissa rötöksissä monin eri tavoin.
http://www.rikosseuraamus.fi/material/i ... ti_529.png
Köyliön varavankilan vangit kantamassa suosta nostettuja turvepehkuja katoksiin vuonna 1959. Turve kuivatettiin ja myytiin karjatiloille eläinten kuivikealustoiksi. Kuva: vankeinhoito-osaston kokoelmat. Kuva kirjasta Köyliön varavankila – suovankilasta ja sotavankileiristä teollistuneeksi avovankilaksi.
Vanki numero...
Myös erakkona tunnettu Runar löysi uuden kaverin vankeusvuosiensa varrella. HerraM oli kotoisin Itä-Suomesta ja juuret taisivat olla Heinävedeltä. HerraM osasi sanasen ruotsia, koska oli nuorena miehenä sitä Ahlströmin paperitehtailla Varkaudessa kuullut puhuttavan. HerraM:n kanssa ystävystynyt Runar sopi tulevan vapaudessa vietettävän kesän keikat Itä-Suomeen. Tämä sopi hyvin Runarille koska oma kotiseutu oli liian arkaa seutua toimia. Tehtäväjako oli seuraava. Runar kiertäisi mopolla maaseutua ja kauppaloita ja tiedustelee mahdollisia ryöstettäväksi sopivia kohteita. Kun herraM pääsee vapaaksi, niin sitten kierretään yhdessä autolla tyhjentämässä nämä kohteet. Näin saadaan tavarat kulkemaan paremmin kuin pelkän mopon matkassa kulkisi. Runar Holmström vapautuu vankilasta maaliskuussa 1959.
Mopo stalkkaaja Runar Holmström
Maanantaina 27.7. Runar oli tiedustelumatkallaan seurannut panamahattuisia tyttöjä aina Liperistä Tulilahden leirintäalueelle asti. Tyttöjen leiripaikalle oli Holmströmin harmiksi tullut kaksi poikaa veneellä. Aikansa nuorten touhuja seurattua ja poikien lähdettyä pois tyttöjen luota noin klo 23.30 aikaan myös Runar meni omaan yöpaikkaansa. Aamulla oli tarkoitus olla korjauttamassa mopoa kuntoon ja tavata vanha tuttu HerraM.
Tiistaina aamupäivällä 28.7 Eine ja Riitta kokosivat leirivarusteensa ja lähtivät reittisuunnitelmansa mukaisesti polkemaan pyörillänsä kohti Varkautta (Tästä on monta silminnäkijä havaintoa). Matkaa olisi poljettavana n. 50 km verran. Siihen kuluisi aikaa taukoineen n. 3,5 tuntia. Matkalla Varkauden tien varrella olevalta Osuuskaupan myyjältä Seppo Koposelta tytöt ostivat limonadit. Kurolan jälkeen tyttöjen onni kääntyi kohtalokkaalla tavalla, kun vastaan tuli harmaa Popeda.
Tytöt siepataan lähellä varkautta
Tiistaina 28.7 puolenpäivän jälkeen HerraM ja Runar lähtevät ajamaan kohti Heinävettä Popedalla. Holmströmin korjattu mopedi jätetään Varkauteen HerraM:n pihaan. Vastaan pyöräilevät Runarille tutut panamahattuiset tytöt, joista hän oli aamupäivällä kertonut HerraM:lle. HerraM haluaa näyttää Runarille miten oikeat miehet toimivat ja tytöt nähdessään sanoo, että ”nyt pidetään hauskaa”. HerraM ja Runar ajavat auton tien sivuun ja pysäyttävät tytöt. Poikien iskuyritykset pyytää tyttöjä kyytiin tyrmätään heti suoralta kädeltä. HerraM ja Runar aseella uhaten kaappaavat tytöt autoon. Toinen miehistä siirtää polkupyörät piilon metsään, mutta pyörälaukut otetaan mukaan. Miehet ajavat autolla Niinimäelle, jossa lammen rannalla tyttöjen ahdistelu eskaloituu tyttöjen murhiksi. Eine elää vähän pidempään kuin Riitta. Tyttöjen tavarat tutkitaan ja teltan pohja leikataan irti auton peräkontin pohjalle suojaksi. Tytöt sullotaan omiin makuupusseihin ja tyhjät telttapussit jäävät Niinimäkeen. Niinimäkeen jäävät myös tyttöjen kengät, sortsit ja panamahatut ja rintaliivit. Tytöt nostetaan peräkonttiin ja heidän tavarat ja teltta laitetaan tyttöjen päälle peitoksi. Tyttöjen siirto takaisin Tulilahteen alkaa. Miesten aikomus on lavastaa Tuokkospojat tyttöjen surmaajiksi. Polkupyörät jäävät Varkauden lähelle metsään piiloon. Pojat hautaavat tytöt suohautaan. Tulilahti on tiistai-iltana synkän hiljainen eikä kukaan häiritse heitä.
Polkupyörien upotus, tavaroiden piilotus ja haudan naamiointi jatkuvat keskiviikkona
Tyttöjen tavarat perataan keskiviikkoaamuna ja otetaan rahat sekä arvotavarat talteen kunnon varkaiden tyyliin. Iltapäivällä 29.7.1959 pojat siirtävät tyttöjen polkupyörät ja loput leirivarusteista auton peräkontissa Tulilahteen. Pyörin päälle leikataan metsästä kuusentaimia. Jos joku kysyy, niin voidaan sanoa että ollaan menossa järvelle turoa tekemään. Tyttöjen loput tavarat piilotetaan tulilahden leiripaikan ympäristöön. Polkupyörät lastataan Koikkalaisen paattiin, johon miehet tekevät tapin. Airot tiirikoidaan lukitusta vajasta. Kuuset otetaan veneen kyytiin suojaksi. HerraM kanssa Runar upottaa polkupyörät Tulilahteen. Upottamisen jälkeen pojat menevät suohaudalle jatkamaan naamiointi ja laittavat kuuset pystyyn. Myös osat kätketyistä tavaroista naamioidaan valeistutus kuusilla. Miehet rantautuvat vasta yöllä takasin Tulilahden rantaan. He eivät kuitenkaan tiedä että Elina Haavisto kuulee miesten keskinäisen keskustelun yöllä torstaina 30.7.1959 klo 03.00.
Tyttöjen loput tavarat löytyvät
1.7.1960 löytyvät Niinimäestä tyttöjen murhapaikalta löytyvät sinne jääneet tavarat. Jokainen joka on maalla asunut, tietää että tiheässä kuusikossa metsässä ei välttämättä talvella ole lunta kuin muutama sentti, kun aukealla paikalla sitä voi olla 70 cm. Tavarat olivat niillä sijoillaan kuin mitä ne murhaajilta jäivät. Ei kukaan murhamies säilytä noin raskauttavia ja tunnistettavissa olevia todisteita itsellään!
Runar Holmström murhaaja vasten tahtoaan?
Tyttöjen surmaaminen oli Runarille kova paikka. Siksi hän purkaakin sydäntään nuoremmalle veljelleen. Joka tuleekin Heinävedelle katsomaan mitä oikein on tapahtunut. Arne veli on varmaan aina tiennyt miten kaikki oikein tapahtui ja oli tietoinen suohaudasta ennen kuin se poliisien toimesta löytyi. Hyvin pian Runar ymmärtää myös sen tosiasian, vaikkei hän tyttöjä suoranaisesti tappanut, hän ei voi sanoa olleensa Tulilahdella. Hän olisi joka tavoin syyllinen murhaan. Jos hän paljastaisi oikean murhaajan nimen, niin se ei häntä pelastaisi. Tuokkospoikien syyttäminen liittäisi hänet Tulilahteen. Runar on ulospääsemättömässä ansassa.
Heinävesi here we come
Missään paikallislehdessä tai uutisissa ei ollut kerrottu että Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen saapuvat Heinävedelle 27.7.1959 klo 18.00 aikoihin. Tämä oli siis sattumaa? Kukaan Heinäveden asukas ei tiennyt etukäteen, että tytöt saapuvat pitäjään! Visiitti Heinäveden keskustassa kesti n. tunnin verran. Kuka Heinäveden asukas näki tytöt Kerman kanavalta Tulilahteen tuona aikana ja ajatteli mielessään, nuo minä vielä puukotan hengiltä yöllä? Lisäksi kuinka moni, jotka näkivät tytöt kylällä tiesi että he menevät Tulilahden leirintäalueelle? Ensimmäinen aikomus oli jäädä kylälle yöksi. Periaatteessa 3 tunnissa olisi ehtinyt pyöräillä aina Varkauteen asti. Valoisaa aikaa olisi ollut jäljellä. Harvako tiesi että tytöt ovat aamulla lähteneet Polvijärveltä? JOS MURHAAJA OLISI OLLUT HEINÄVEDELTÄ, kysymys kuuluu, mitä tytöissä oli sellaista että heidän perässä kannatti mennä MAANANTAI-ILTANA tulilahden leirintäalueelle kyttäämään ja murhaamaan heidät? Aikaikkuna tähän motivoitumiseen on ollut vaivaiset kaksi tuntia. Kerman kanavalta on 10 km Tulilahteen. Mikä Runar Holmströmiä veti Heinävedelle? Oliko hänellä siellä joku tuttu?
Tuokkospojat tuohikippoineen
Olisiko tytöt hengissä, jos eivät olisi tavanneet poikia? Mene ja tiedä. Mutta se on varmaa että pojat olivat tyttöjen kanssa tekemisissä maanantai-iltana. Pakit tuli ja pojat menivät veneellänsä kotiin nukkumaan. Moisen tapaamisen jälkeen ei paljon nukuttu. Se mitä seuraavaksi tapahtuu poikien osalta, ei mielestäni pidä paikkaansa. Tuntuisi uskomattomalta etteivätkö pojat olisi menneet seuraavana aamuna herättämään tyttöjä ja saattamaan heitä matkaan. Aivan varmasti näin oli yöllä lupailtu. Tuntuisi hullulta että pojat päästäisivät moisen tilaisuuden tutustua tyttöihin vielä kerran. Aamulla poikia odottikin Kauhasen emäntä, joten pojat kääntyvät kannoiltaan takaisin kotiin. Pojat valehtelevat perisavolaiseen tyyliin murhien jälkeisistä tapahtumista. Murhia pojat eivät kuitenkaan ole tehnyt.
Syyllinen saa aina tuomion
On varmaan totta että syyteaineisto Runar Holmströmin tuomitsemiseen oli riittämätön, mutta se ei silti todista sitä etteikö Runar olisi voinut Eineä ja Riittaa murhata heinäkuun lopulla 1959.
Ehkä Runar näki poikien lähdettyä leiripaikalta tyttöjen tekevän keskenään jotain sellaista, mikä kiihotti Holmströmiä entisestään. Tulilahden murhamysteeri tuntuu lähes mahdottomalta, mutta kun sitä pureksii vähän joka suunnalta niin eihän tämäkään niin mahdottomalta tunnu käsittää.
Huom! ylläkerrottu tarina ei perustu mihinkään faktaan. Toisaalta asioita on joskus hyvä tarkastella "out of box" tyyliin.