Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[sörsse]

....

Kyllikki Saaren tapauksen tutkinta lakkasi olemasta aktiivista pian pääepäillyn kuoleman jälkeen.

Kuka pääepäilty tuolloin oli, kun tapauksen tutkinta lakkasi olemasta aktiivista?

[Chikatilo]

Pääepäilty on ehkä turhan voimakas sana - olisiko vahva tekijäehdokas parempi... Ojankaivajista muodostui vahva tutkintalinja pian ruumiin löydyttyä, mutta tekninen näyttö oli puutteellinen, eikä tunnustuksia saatu. Muutamat KRP:n tutkijat kertoivat jo 70-luvun alussa medialle käsityksensä syyllisestä, eikä se jätä paljon arvailun varaa.

Vahvin epäilty oli kuitenkin ilmeisesti jo viimeistään 60-luvulla mielenterveytensä vuoksi oikeustoimikelvoton, joten hänen tunnustukselleenkaan ei olisi voinut antaa painoarvoa ilman kovia todisteita. Apuriksi arvellun osalta teko olisi vanhentunut, koska näyttöä suorasta avunannosta tai yllytyksestä henkirikokseen ei saatu. Ruumiin kätkeminen tai rikoksen salaaminen ei olisi johtanut tuomioon, mutta maine olisi mennyt.

Oma arvioni on, että asiassa jouduttiin umpikujaan oletetun apurin kylmäpäisyyden ja tekijän sairauden vuoksi. Tuomioita ei olisi tullut.

Kaiken kaikkiaan epäiltyjä oli koko prosessin aikana muutamia kymmeniä, joista suurinta osaa epäiltiin heti rikoksen paljastuttua, mutta he putosivat listalta nopeasti. Muutama ehdokas, kuten Kanervo, tutkittiin vielä uudelleen muiden rikosten tultua ilmi, mutta lähinnä varmuuden vuoksi - ja tuloksetta.

Ratkaisemattomaksi tämä tulee jäämään, mutta osittain prosessin koukeroiden takia. 1960-luvun jälkipuoliskolla olisi todennäköisesti oikeudessa myös edellytetty vahvempaa näyttöä kuin reilu 10 vuotta aiemmin. Tutkintamenetelmät olivat kehittyneet ja uusien menetelmien tasoa olisi edellytetty myös vanhoissa tapauksissa.

[sörsse]

Pääepäilty on ehkä turhan voimakas sana - olisiko vahva tekijäehdokas parempi... Ojankaivajista muodostui vahva tutkintalinja pian ruumiin löydyttyä, mutta tekninen näyttö oli puutteellinen, eikä tunnustuksia saatu. Muutamat KRP:n tutkijat kertoivat jo 70-luvun alussa medialle käsityksensä syyllisestä, eikä se jätä paljon arvailun varaa.

Vahvin epäilty oli kuitenkin ilmeisesti jo viimeistään 60-luvulla mielenterveytensä vuoksi oikeustoimikelvoton, joten hänen tunnustukselleenkaan ei olisi voinut antaa painoarvoa ilman kovia todisteita. Apuriksi arvellun osalta teko olisi vanhentunut, koska näyttöä suorasta avunannosta tai yllytyksestä henkirikokseen ei saatu. Ruumiin kätkeminen tai rikoksen salaaminen ei olisi johtanut tuomioon, mutta maine olisi mennyt.

Oma arvioni on, että asiassa jouduttiin umpikujaan oletetun apurin kylmäpäisyyden ja tekijän sairauden vuoksi. Tuomioita ei olisi tullut.

Kaiken kaikkiaan epäiltyjä oli koko prosessin aikana muutamia kymmeniä, joista suurinta osaa epäiltiin heti rikoksen paljastuttua, mutta he putosivat listalta nopeasti. Muutama ehdokas, kuten Kanervo, tutkittiin vielä uudelleen muiden rikosten tultua ilmi, mutta lähinnä varmuuden vuoksi - ja tuloksetta.

Ratkaisemattomaksi tämä tulee jäämään, mutta osittain prosessin koukeroiden takia. 1960-luvun jälkipuoliskolla olisi todennäköisesti oikeudessa myös edellytetty vahvempaa näyttöä kuin reilu 10 vuotta aiemmin. Tutkintamenetelmät olivat kehittyneet ja uusien menetelmien tasoa olisi edellytetty myös vanhoissa tapauksissa.

Varmistin vain onko joku/jotkut muutkin olleet pääepäiltyjä!

Olenko oikeassa, jos väitän, että tämän kiven alle on peitelty kaksi ihmistä, joista kumpainenkin antoi alibin Kyllikki Saaren murhasta epäillylle ja kuitenkaan nuo em. epäillyt eivät olleet yksi ja sama henkilö, mutta kuitenkin molemmat alibin antaneista olivat lähisukulaisia epäillylle?
http://haudat.genealogia.fi/php/haudat1 ... 27&id=1539

Eli samaan kuvioon itsekin olen uskonut.

[Stobbart]

Kyllikki Saaren tapauksen tutkinta lakkasi olemasta aktiivista pian pääepäillyn kuoleman jälkeen.

Vihtori ja Arvo kuolivat molemmat vuonna 1967. Itseäni kiinnostaisi erittäin paljon, miten tuon linjan tutkinta on edennyt 1960-luvulla, ennen henkilöiden kuolemaa. Eli mitä uutta on 50-luvulla tapahtuneen tutkinnan lisäksi tehty? Luulisi että kaikki jutusta mahdollisesti tietävät henkilöt on kuulusteltu jo silloin ruumiin löytymisen jälkeen. Ja mikä oli tuo toisessa viestissä mainitsemasi KRP:n tutkijoiden ulostulo epäillystä syyllisestä 1970-luvulla? Kankaanpäähän tutki tapausta vuonna -72, mutta kertoi tietonsa vasta sitten Alibissa vuonna 2002.

Jermon kirjassa "Murha ei vanhene koskaan", kerrotaan Axel Skogmanin avanneen tapauksen tutkinta-aineiston sisältävän kaapin joka päivä eläkkeelle jäämiseensä saakka, eli vuoteen 1970. Oli sitkästi miettinyt, mitä tapauksessa olisi voinut jäädä huomaamatta. Kiinnostavaa olisi tietää, mitä uutta on 60-luvulla voitu enää tehdä tuon äärimmäisen todennäköisen tekijäkaksikon kiinnisaamiseksi tehdä. Onkohan Vihtoria yritetty vielä 60-luvullakin kuulustella?

[Dinker]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005733740.html

Valma, 12, näki murhayönä tiellä leveähampaisen miehen – karmivat spekulaatiot Kyllikki Saaren murhaajasta alkoivat levitä

12-vuotias Valma näki Kyllikki Saaren murhayönä maantiellä kermankeltaisen auton ja kaksi miestä. Miehistä toinen nauroi Valman mukaan niin, että leveät hampaat näkyivät.

12-vuotiaasta Valma-tytöstä tuli Kyllikki Saaren katoamisen jälkeen tutkinnan punaisen linjan eli autolinjan avaintodistaja. Tapahtumat etenivät Valman kertoman mukaan seuraavasti.

Puutarhakeinussa istunut Valma kuuli auton ääniä kohtalokkaana katoamisyönä 17. toukokuuta ja kiiruhti tielle katsomaan. 1953 autoja ei ollut vielä joka niemen notkossa.

Valma kertoi poliisille, että hän oli lähtenyt vähän ennen puolta kahtatoista kotoaan Heikkilän kylästä saattamaan koulutoveriaan Maija-Liisaa. Valma katsoi kelloa kotoa lähtiessään. Hän saattoi Maija-Liisan maantielle asti. Maija-Liisa kiiruhti kotiinsa kulkien oikopolkua, mutta Valma jäi maantien viereen seisomaan. Silloin tuli Kauhajoelta päin henkilöauto ajaen kovaa vauhtia.

Auto oli Valman mukaan kermanvärinen, kuitenkin vähän tummempi. Edessä istui kaksi miestä, mutta takana ei ollut ketään. Miehistä toinen, joka ohjasi autoa, oli suurikokoinen, pitkäkasvoinen ja tummatukkainen. Mies nauroi Valman mukaan niin, että leveät hampaat näkyivät. Miehellä oli ruskea puku, jossa oli vaaleita raitoja. Hänellä ei ollut lakkia. Toinen miehistä oli pienikokoinen ja leveäkasvoinen. Hänellä oli tumma puku ja tumma, raidallinen lippalakki.

Auton nähtyään Valma istuutui puutarhakeinuun, joka oli viiden metrin päässä maantiestä. Noin 20 minuutin kuluttua kuului taas auton pörinää. Valma juoksi nyt aivan maantien viereen. Sama kermanvärinen auto tuli takaisin Isojoen kirkolta päin. Auto kulki vielä kovempaa vauhtia kuin mennessä. Edessä istuivat samat miehet. Suurempikokoinen ohjasi taas autoa.

Valma näki miehet edestäpäin, tuulilasin läpi. Sivulta ei autoon voinut nähdä, sillä sivuikkunoiden rullakaihtimet oli vedetty alas. Etumaisen sivuikkunan rullakaihdinta ei ollut vedetty aivan alas asti, mutta siitäkään ikkunasta ei mitään näkynyt.

Poliisi profiloi ruumiin löytymisen jälkeen raa’an surmatyön tekijän seksuaalirikolliseksi.

Auton takana olevasta tavarasäiliöstä pisti esiin polkupyörän takapyörä. Takapyörä näytti kuuluvan uuteen polkupyörään. Pyörän vanteet olivat mustat. Polkupyörä ei ollut auton tavarasäiliössä vielä silloin, kun auto meni Isojoen kirkolle päin. Valma kertoi, että hän oli vain kahden metrin päässä autosta sen kulkiessa ohi, sen vuoksi hän näki kaiken selvästi.

Poliisi kirjasi Valman antamat tuntomerkit katoamisilmoitukseen. Autoteoriasta tuli Kyllikin katoamisjutun kuuma lanka. Poliisi epäili, että tuolla kermankeltaisella autolla liikkunut seurue oli väkivalloin ottanut Kyllikin pyörineen autoonsa ja sukupuolirikoksen yhteydessä ottanut myös tämän hengen ja kätkenyt ruumiin.

Hiekkatiellä havaitut auton kääntöjäljet tukivat teoriaa, että pahantekijä oli muualta. Vihjeitä auton omistajista virtasi poliisille.

Autolinja ei tuonut varmaa tietoa siitä, mikä auto olisi ollut kyseessä, vaikka poliisille sateli ilmoituksia autoista ja niiden omistajista. Sanomalehdistön välityksellä levisi tieto kermankeltaisesta henkilöautosta ja siinä olleista miehistä. Poliisille alkoi saapua ilmoituksia miehistä, joita epäiltiin syyllisiksi Kyllikki Saaren katoamiseen. Jotkut ilmoitukset johtivat pidätyksiin asti.

Kaikissa ilmoituksissa näytti yhteisenä piirteenä olevan, että kuka hyvänsä auton omistaja tai kuljettaja olikin, jos hän koskaan oli käyttänyt alkoholia ja ollut ”löysissä rakkaussuhteissa”, hän oli vihjeiden antajien mielestä ”sinänsä epäilyttävä henkilö”.

Autoteoria horjui pahan kerran, kun päätodistajalle eli Valmalle tehtiin havaintokoe. Heinäkuun 9. päivänä komisario Axel Skogman ajoi toisen poliisin kanssa rikospoliisin autolla havaintopaikan ohi ja takaisin. Menomatkalla auton etupuskurissa oli vaalea köysi, mutta paluumatkalla köysi oli takapuskurissa.

Auton takaikkunalle asetettiin myös havaintoesineitä. Valma istui puutarhakeinussa ja kiiruhti sitten tien viereen rikospoliisin autoa katsomaan. Sitten Valmaa pyydettiin kertomaan auton tuntomerkkejä.

Poliisin pettymykseksi Valma ei huomannut edes köyttä. Skogman tuli siihen tulokseen, ettei tytön havaintojen varaan voi laskea. Valma ei tunnistanut rikospoliisin autoa edes samaksi, joka ajoi edestakaisin. Koetta häiritsi Austin-merkkinen auto, joka havaintokokeen aikana ajoi paikan ohi ja jota Valma kiiruhti myös katsomaan.

Kylmä suihku paikkakunnan niskaan tuli, kun Kyllikin runneltu ruumis lokakuussa löytyi suohaudasta.

Poliisi profiloi ruumiin löytymisen jälkeen raa’an surmatyön tekijän seksuaalirikolliseksi, joka kaikesta päätellen asui paikkakunnalla, omasi erittäin hyvän paikallistuntemuksen ja oli mahdollisesti sairasmielinen.

Ruumiin ja polkupyörän kätkeminen oli tehty niin suurella huolella, ettei sitä kukaan vieraspaikkakuntalainen olisi poliisin mielestä edes sattumalta osannut.

Poliisin luupin alle joutuikin paikkakunnalla mielisairaiksi tai muuten omituisiksi tiedettyjä miehiä.

Poliisin luupin alle joutuikin paikkakunnalla mielisairaiksi tai muuten omituisiksi tiedettyjä miehiä. Tällöin huomion keskipisteeseen nousi myös ruumiinkätköpaikalta noin kolmen kilometrin päässä asuva sekatyömies Vihtori.

Hän oli kesän aikana ollut keskusmetsäseura Tapion ojankaivuussa aivan ruumiin löytöpaikan läheisyydessä. Yhdessä lankomiehensä Arvon kanssa hän oli laittanut kepit suohaudan ympärille Kyllikin löytyessä.

Paikkakunnalla ei kuitenkaan voitu hyväksyä ajatusta, että teon olisi tehnyt joku Vihtorin kaltainen mies, sillä seudulla elettiin kovasti autoteorian hengessä. ”Pettukylän miehistä ei löydy syyllistä Kyllikin murhaan, ellei heistä sitä tekemällä tehdä”, poliisille sanottiin.

Isojoella järjestettiin kansalaiskokous, jossa päätettiin palkata helsinkiläinen yksityisetsivä rikosta selvittämään.

Kansalaiskokous asetti eräänlaisen valvontakomission pitämään silmällä rikospoliisin työtä. Paikkakunnalla ei uskottu poliisin objektiivisuuteen ja yleisesti ajateltiin, että rikospoliisi pyrkii vierittämään syyn viattomien niskoille. Poliisi taas katsoi, että syyllisyys haluttiin ratkaista ikään kuin kansanäänestyksellä.

Isojoella on varsin runsaasti kanssa, joka milteinpä eräänlaisella uskonnollista vakaumusta muistuttavalla hurmahenkisyydellä kieltäytyy uskomasta poliisiviranomaisten tutkimusten puolueettomuuteen, poliisi purki turhautumistaan omiin muistioihinsa.

”Maakunnassa ja etenkin Isojoella liikkuneet huhut nimeltäkin mainituista epäillyistä rikoksentekijöistä, jotka autolla olisivat liikkuneet rikoksentekoaikaan Isojoella, on pyritty tutkimaan mitä suurimmalla tarkkuudella, mutta näyttää siltä, ettei huhujen itsepintaisesti nimeämillä n.s. autolinjan epäluulonalaisilla ole mitään tekemistä nyt tutkittavana olevan rikoksen kanssa. ...on rikospoliisin jatkotutkimustyössään kohdistettava epäluulonsa entisiäkään hylkäämättä myös siihen mahdollisuuteen, että tihutyöntekijä saattaa olla kotoisin Isojoelta tahi ainakin rikoksen tekemisen ja myöhemmin tapahtuneitten kätkemistoimenpiteitten aikana Isojoella oleskelut henkilö. Tämän vuoksi rikospoliisin on vaikeassa tehtävässään vielä kerran vedottava oikein ajatteleviin Isojoella asuviin ja pyydettävä yleisöltä apua”, poliisi kirjasi.

Jo Kyllikin katoaminen toukokuussa oli kuohuttanut kansaa. Kesäkuussa huolestuneet isojokiset naiset yrittivät hakea apua Vaasan läänin maaherralta. Adressissaan he kirjoittivat: ”Järkyttyneinä neiti Kyllikki Saaren aivan asutuskeskuksen lähellä 17.5.53 tapahtuneesta katoamisesta ja siitä, että asiaan ei vieläkään ole saatu selvitystä, haluamme me allekirjoittaneet naiset kääntyä Herra Maaherran puoleen tiedustellaksemme, onko asian selville saamiseksi tehty kaikki voitava. Teemme sen sitäkin suuremmalla syyllä, kun selvityksen pitkittyminen on herättänyt paikkakuntalaisten keskuudessa levottomuutta ja heikentänyt luottamusta oikeusturvaan, jonka säilyminen on kuitenkin välttämätön yhteiskunnasamme”, naiset kirjoittivat.

Isojokiset ja poliisi olivat napit vastakkain. Mielet rauhoittuivat vasta, kun Kyllikin isä Eino Saari vuoden 1954 alkupuolella vakuutti lehdistölle antamissaan lausunnoissa luottavansa rikospoliisin puolueettomuuteen ja haluun saada rikoksentekijä selville.

Murhaajaa yritettiin ajaa kolostaan rahankin avulla. Helsingin Sanomat lupasi 100 000 markkaa henkilölle, jonka toimesta tai jonka tietojen perusteella Kyllikin murhaaja saadaan pidätetyksi. Kunnanvaltuusto lupasi omalta osaltaan vielä 50 000 markkaa.

Poliisi päätyi siihen johtopäätökseen, ”että kukaan sivullinen ei tiedä rikoksesta eikä rikoksentekijästä, vaan ainoastaan ehkä joku tämän lähiomainen, joka kuitenkaan ei ilmianna tekijää 150 000 markan palkkiosta huolimatta”.

Siitä huolimatta poliisi pidätti useita, ja lehdistö raportoi tuon ajan mukaisesti epäillyistä nimillä. Leimakirveet jättivät jälkensä.

Kansan tunnot purkautuivat katkeriin kirjeisiin poliisille. Yhden sellaisen lähetti ”joukko hämäläisiä” nimismies Eino Sipilälle. Siinä kritisoitiin hallitusta ja yhteiskuntaa rikollisuutta suosivaksi ja moitittiin, että yhteiskunnan tärkeimpänä tehtävä tuntui olevan vankilaolojen järjestäminen mahdollisimman mukaviksi ja rikollisten suojeleminen turvattomien kansalaisten suojelun sijaan.

”Niin pyytäisimme ja toivoisimme, että jos Kyllikki Saaren murhaajaa kerran raaskitaan ottaa kiinni, niin jos voisitte toimia siihen suuntaan, että se roisto annettaisiin sidottuna yleisön käsiteltäväksi. Hidas kuolema sellaiselle, joka on syytöntä niin raa’asti rääkännyt. Kuka tietää, kuinka monta murhaa on sellaisen tilillä. Kuinka monen vielä elossa olevan elonpäiviä hän on lyhentänyt.”

[Doctor Lecter]

Dinkerin postaamassa IS:n artikkelissa oli myös kuvia, sekä osin myös yläilmoista kuvattua videota viimeisestä pyöräreitistään.

Kyllikki Saaren koti sijaitsi tässä risteyksessä Heikkilän kylässä. Silloinen rakennus on purettu. (KUVA: Seppo Kärki)

Saari_kotikulmilla.jpg (87.52 KiB) Katsottu 6220 kertaa

Liekö silkkaa sattumaa, että vuoden 2011 googlemaps kuvassa Kyllikki Saaren kotitilan liittymän kohdalla on puolihuolimattomasti heitetty polkupyörä nurmella? Tekijän piruilua?

Yrjö Ala-Opas siunasi Kyllikin viimeiselle matkalleen. (KUVA: Esko Silvanto)

Saari_siunausta.jpg (51.18 KiB) Katsottu 6220 kertaa

Helsingin Sanomat lupasi 100 000 markan vihjepalkkion, jotta Kyllikki Saaren murhaaja olisi saatu kiinni. Palkkio on yhä lunastamatta. (KUVA: Tuomas Selanne)

Saari_palkkio_luvassa.jpg (99.65 KiB) Katsottu 6220 kertaa

[Berenices]

IS:n jutun kommenteissa moni epäili 12-vuotiaan Valman havaintojen luotettavuutta, myös poliisi. Puolen yön tietämillä alkoi jo ollakin aika hämärää / pimeää. Toisaalta Valma oli hyvin lähellä ohiajavaa autoa ja ehkei sen vauhtikaan ollut niin luja kuin hänestä tuntui. Lapset ovat taitavia ja voivat tehdä hyvinkin tarkkoja havaintoja. Tässä vielä valoisan ja pimeän kesto tuolloin:

Auringon nousu- ja laskuajat Suomessa
Tämän palvelun avulla selvität auringon nousu- ja laskuajat Suomessa. Tiedot koskevat ajankohtaa 17.5.1953. Aurinko laski Isojoella klo 22.26 ja nousi 18.5. noin klo 4.33

http://www.moisio.fi/taivas/aurinko.php ... 05&yr=1953

[Chili]

Valman silminnäkijätodistuksen arvo on tasan nolla. Jopa negatiivinen. Tuollaisia yksityiskohtia ei voi mitenkään 12 vuotias tyttö painaa mieleensä, vaikka olisi ollut sillä tehtävällä. Ja tässä tapauksessa hän ei edes tiennyt Kyllikin katoamisesta auton "nähtyään".

Isojoella kyseisenä päivänä 17.5.1953 klo 23:45 on jo hämärän aikakin loppunut ja on pimeää. Tämä on kuitenkin ollut se aika, jolloin Valma teki edestäpäin valot sammutettuina tulleesta autosta ja sen matkustajista auton sisällä tarkkoja havaintoja kuten paidan värät ja raidallisuuden, leveät hampaat, lasketun sivuverhon. Lisäksi hän tunnisti auton värin ja näki, että autoa ajoi iso mies ja vieressä istui pienempi mies.

Sanoisin, että ihan höpö juttuja. Ei mitenkään mahdollista nähdä.

Leveys- ja pituuspiiri
(linkki kartalle) Paikan
tyyppi Nimi Nousu Lasku Päivän
pituus Hämä-
rän
kesto Ajan-
tasaus Keski-
päivä Max.
kork. Näytä
kalenteri
62.12°N 21.97°E Paikka Isojoki s k 4:33 22:26 17:52 1:19 0:04 13:28 47.21° 1 kk 3 kk vuosi

[Chikatilo]

Valma-tyttösellä oli aikaa havaintojen tekemiseen noin 0,5 sekuntia. Tämä toki edellytti, että autossa paloi sisävalo.

Etusivuikkunoiden rullakaihtimista en ole koskaan kuullutkaan. Kiinassa olen kyllä nähnyt autossa oikean ikkunaverhon myös etusivulaseissa.

Tyttö todennäköisesti näki kyseisen auton, mutta yksityiskohdat kumpusivat mielikuvituksesta paineen ja miellyttämisen tarpeen alla.

[Marc]

IS:n jutun kommenteissa moni epäili 12-vuotiaan Valman havaintojen luotettavuutta, myös poliisi. Puolen yön tietämillä alkoi jo ollakin aika hämärää / pimeää. Toisaalta Valma oli hyvin lähellä ohiajavaa autoa ja ehkei sen vauhtikaan ollut niin luja kuin hänestä tuntui. Lapset ovat taitavia ja voivat tehdä hyvinkin tarkkoja havaintoja. Tässä vielä valoisan ja pimeän kesto tuolloin:

Auringon nousu- ja laskuajat Suomessa
Tämän palvelun avulla selvität auringon nousu- ja laskuajat Suomessa. Tiedot koskevat ajankohtaa 17.5.1953. Aurinko laski Isojoella klo 22.26 ja nousi 18.5. noin klo 4.33

http://www.moisio.fi/taivas/aurinko.php ... 05&yr=1953

Tuo linkki http://www.moisio.fi/taivas/aurinko.php ... 05&yr=1953 ei ota huomioon sitä, että vuonna 1953 ei ollut kesäaikaa. Kyllä aurinko laski Isojoella 17.5.1953 jo klo 21.26 ja nousi 18.5. jo noin klo 3.33 paikallista aikaa.

Valma Hautaniemi ei ollut ainoa, joka näki tuon auton. Vuonna 1981 painetun kirjan Kallio - Vesa: Kyllikki Saaren arvoitus (s.9-10) mukaan hän näki illalla 17.5.1953 kermanvärisen auton ajavan Uurosta Isojoelle päin ja palaavan vasta puolentoista tunnin kuluttua (klo 22.40-23.00) takaisin. Auton tavarasäilöstä pisti esiin polkupyörän rengas.

Myös Uuron kylästä kotoisin oleva Sylvi Hauskaviita näki 12-vuotiaan tyttärensä kanssa tuona iltana vaalean auton tulevan Päntäneeltä päin ja jatkavan Isojoelle. Auto oli ollut vanhempaa mallia ja sen takaosa oli rappumainen. Vajaan puolen tunnin kuluttua sama auto palasi takaisin Isojoelta. Auton tavarasäilöstä pisti esiin polkupyörän rengas.

Selvää on, että tuon iltana tiellä on ajanut illalla 17.5. Isojoelle päin ja takaisin vaalea auto, jonka tavarasäilöstä pisti paluumatkalla esiin polkupyörän rengas. Eivät kaksi eri kylissä asuvaa ihmistä voi muuten kertoa noin yhtäpitävää tarinaa. Mutta ei sillä autolla tarvinnut olla mitään tekemistä Kyllikki Saaren kanssa. Kyllähän yleisellä tiellä aina autoja liikkuu. Miehet saattoivat olla hakemassa jonkun polkupyörää, joka oli esim. mennyt naimisiin tai muusta syystä muuttanut pois kotoaan Isojoelta, mutta pyörä oli jäänyt sinne. Helpompi oli kuljettaa se autolla, jos matka oli pitkä.

[Berenices]

Hyvä hoksautus Marc. No ainakin auton palatessa oli pimeää. Se että useampi henkilö on nähnyt pyörän / pyöränrenkaan näkyvän auton takakontista, antaa kyllä vahvistusta sille että näin tosiaankin on ollut. Oliko kyseessä sattuma, mene ja tiedä. Nämä henkilöthän eivät kai ilmoittautuneet koskaan. Joko sen takia että halusivat välttää turhaa ajanhukkaa ja mahdollisia ongelmia tai siksi että heillä oli jotain salattavaa tai eivät jostain syystä halunneet poliisin kanssa tekemisiin.

[Chikatilo]

Välttämättä pyörää ei nähnyt kukaan kertojista. Tiedettiin, että pyörää etsitään - siksi se ”nähtiin” ainakin kerran. Seuraavalta todistajalta on voitu johdattelevasti kysyä ”näitkö pyörän tavarasäiliössä”. Jos vastaus on kyllä, olemattomalle tapahtumalle on jo kaksi todistajaa.

Oli kiistämättä pimeää ja havainnot kohdistuivat vauhdikkaasti liikkuvaan ajoneuvoon, jossa ei kummoisia valoja takana ollut. Todennäköisesti ei valoja lainkaan.

Hämmästyttävää on sekin, miten naisten pyörä on saatu ahdetuksi pystymalliseen tavarasäiliöön... Vaatii jo taikurin tai ahtaajan taitoja.

[Dinker]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005745559.html linkissä myös video.

Pappi alkoi tunnustaa karmivia asioita – kertoi itse, mitä pappilan kansliahuoneessa oli tapahtunut Kyllikki Saaren kanssa

Kyllikki Saaren rippipapin kaksoiselämä alkoi paljastua.
Kun poliisi tutki 17-vuotiaan Kyllikki Saaren murhaa, alkoi paljastua, että Kyllikin rippi-isä eli todellisuudessa karua kaksoiselämää.

Keskusrikospoliisin murhatutkimusten mukaan Kyllikki oli joutunut kaltoin kohdelluksi jo ennen koko Suomea kohahduttanutta murhaansa 17.5.1953. Asian nosti ensimmäisenä esille toimittaja Susanna Reinboth Helsingin Sanomien artikkelissa viime tammikuussa: Kyllikki oli joutunut oman rippipappinsa uhriksi.

Pastori itse kertoi ”haureudestaan” poliisille kuulustelussa. Pienen osan tästä kuulustelusta poliisi on salannut.

Kuulustelussa pastori kertoi yksityiskohtaisesti ja karusti, kuinka oli tammi-helmikuussa 1953 tuntenut ”keskipäivällä kovaa sukupuolista tarvetta”. Hän oli ollut Kyllikin kanssa kahdestaan pappilan kansliahuoneessa ja mennyt Kyllikin selän taakse seisomaan. Lopulta hän oli pyytänyt Kyllikkiä ”auttamaan” ja kehottanut siihen ja lopulta saanut Kyllikin koskemaan itseään. Kyllikki oli laittanut paperikorin kuin suojaksi itselleen.

Teon jälkeen pastori oli pyytänyt anteeksi.

– Nykylain mukaan teko rangaistaisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä. Kyse on alisteisesta asemasta, papista ja nuoresta tytöstä, joka on hänellä töissä. Moraalisesti se oli silloin ja on nytkin täysin hylättävä teko, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo painokkaasti.


Keskusrikospoliisin murhatutkimusten mukaan Kyllikki Saari oli joutunut kaltoin kohdelluksi jo ennen murhaansa 17.5.1953. (KUVA: E. Peräluoma)

Menettelystä ei pastorin mukaan ollut paljon puhuttu sen jälkeen, mutta Kyllikki oli sanonut, ettei ymmärtänyt pastorin menettelyä. Pastori oli sanonut Kyllikille, ettei tämän tarvitsisi tehdä asiasta ”omaa tuntoa”.

Pastorin mukaan hän oli myös yrittänyt hyväilymielessä syleillä Kyllikkiä, mutta Kyllikki oli työntänyt käden pois. Samoin Kyllikki oli torjunut pastorin yrityksen suudella. Mitään muuta heidän välillään ei pastorin mukaan ollut ollut.

Pastori kertoi tuntevansa kunnioitusta Kyllikkiä kohtaan, koska Kyllikki oli kertonut, ettei alistu sukupuoliyhteyteen ennen avioliittoa.

Kyllikki Saari oli töissä täällä, Isojoen kirkkoherranvirastossa.

Noin viikkoa ennen Isojoelta lähtöä pastori oli pyytänyt Kyllikiltä vielä anteeksi menettelyään. Silloin Kyllikki oli sanonut kyllä antavansa anteeksi, mutta toivovansa, ettei pastori vaatisi toisilta tytöiltä samanlaista menettelyä kuin häneltä. Samalla Kyllikki oli esittänyt toivomuksen, ettei pastori koskaan kenellekään kertoisi asiasta.

”Kuulusteltava huomautti, että se laiton menettely, mitä hän oli Kyllikin kanssa harjoittanut oli tapahtunut hänen tahdostaan ja aloitteestaan ilman, että Kyllikki oli antanut siihen minkäänlaista aihetta”, poliisi kirjasi.

Pastori kertoi, ettei ollut halunnut aiemmin tästä kertoa, koska pelkäsi Kyllikin vanhempien saavan tietään hänen ”hylättävän” käytöksensä Kyllikkiä kohtaan.

Pastori joutui poliisin tutkimuksiin heti Kyllikin kadottua, koska kylällä alkoi elää itsepintainen juoru, että pastorilla ja Kyllikillä olisi ollut suhde. Siksi heti katoamisen alussa pastorin kotiin Merikarvialle soitettiin ja kysyttiin, olisiko Kyllikki tullut sinne.


Kotipaulainen luonnehti pastoria ”tavallista kiihkeämmäksi”.

Ystävälleen Annalle, 18, Kyllikki oli kertonut, että pastori oli hänelle kuin vanhempi veli. Anna ei ollut koskaan kuullut puhuttavan tai osannut epäillä, että Kyllikin ja pastorin välillä olisi ollut rakkaussuhdetta.

Rippikoulussa pastori oli Annan mukaan ottanut rippikoululaiset yksityiseen puhutteluun. Kyllikki oli kertonut Annalle, että pastori oli katsonut häntä silmiin ja kysynyt, onko hän käynyt tansseissa tai ollut poikien kanssa tekemisissä. Kyllikki ei ollut maininnut mitään sellaisesta, että pastori olisi koskenut. Tällaisesta Kyllikki ei ollut puhunut ystävälleen myöskään ajalta, jolloin oli kirkkoherranvirastossa töissä.

Kyllikki kärsi pastorin järkyttävästä teosta yksin kertomatta siitä kenellekään. Tai ehkä hän kertoi kokemastaan hyväksikäytöstä kerran epäsuorasti. Kyllikki sanoi tuolloin, ettei kyseinen henkilö ole sopiva papiksi ja on sitä vain palkan takia. Kyllikki oli myös mielissään papin vaihdoksesta ja jatkoi ilolla työtään kansliassa uuden papin alaisuudessa. Sen papin edesottamuksia Kyllikin ei tarvinnut pelätä.

Hurskaasti saarnanneelta pastorilta paljastui poliisitutkimuksissa salasuhteita. Kotiapulainen kertoi, että hänellä ja pastorilla oli ollut suhde jo ennen kuin hän meni töihin pappilaan. He olivat tavanneet pappilan lähistöllä salaa. Kotipaulainen luonnehti pastoria ”tavallista kiihkeämmäksi”.


Pastori oli poistunut kiireesti paikalta, ja Kyllikki oli huudahtanut: ”Voi!”

Kotiapulainen antoi pastorille myös alibin Kyllikin katoamisyölle. Kotiapulaisen mukaan pastori oli kohtalokkaana päivänä ollut ensin entisen kirkkoherran läksiäisissä Merikarvialla ja tullut asunnolleen noin kello 18 aikaan. Sitten pastori oli lähtenyt käymään Merikarvian miesten kanssa kunnansairaalassa, missä oli pitänyt sairaille hartaustilaisuuden ja palannut sieltä kello 20.

Tämän jälkeen pastori ja hänen kaksi lastaan olivat viettäneet iltaa pappilassa. Kun lapset olivat menneet nukkumaan kymmenen aikaan illalla, olivat pastori ja kotiapulainen käyneet levolle.

Pastori ei ollut poistunut asunnostaan, minkä kotiapulainen tiesi siitä, että ”hän itse oli nukkunut pastorin vieressä samassa vuoteessa”.

Pastori oli saanut kotiapulaisen mukaan tietää Kyllikin katoamisesta keskiviikkona, kun nimismiehen rouva oli soittanut ja kysynyt, oliko Kyllikki tullut pastorin luo Merikarvialle. Tiedosta oli pastori ”kovasti hermostunut, jopa järkyttynytkin”.

”Mitä tuskia Kyllikki onkaan edellisenä iltana kärsinyt ja miten me olimme” kotiapulainen vaikersi pastorille.

Kotiapulainen kertoi, että pastori oli saanut paria päivää aikaisemmin Kyllikiltä kirjeen, jossa oli sielunhoidollisia asioita. Kirjeeseen pastori ei ollut ennättänyt vastata. Poliisikuulusteluissa pastori kielsi koskaan vastanneensa Kyllikin kirjeisiin.

Kotiapulainen kertoi, että suhde pastoriin oli alkanut pastorin ”viettelyksestä”. Kun kotiapulainen oli pelännyt tulevansa suhteesta raskaaksi, oli pastori kehottanut kotiapulaisen mukaan ruiskuttamaan kohtuun kamferttitippoja, jotka pastorin käsityksen mukaan estäisivät raskaaksi tulon.

Yhden erikoisen kohtaamisen kotiapualainen muisti. Hän oli tullut maaliskuussa 1953 yllättäen kansliaan, missä olivat olleet pastori ja Kyllikki kahdestaan. Pastori oli poistunut kiireesti paikalta, ja Kyllikki oli huudahtanut: ”Voi!”

Kun kotiapulainen oli tiedustellut, mitä kansliassa oli tapahtunut, oli Kyllikki hänen mukaansa sanonut ”ei nyt enää mitään”.

Tästä kotiapulainen oli päätellyt, että pastori oli ollut lähentelemässä Kyllikkiä. Kotiapulaisen mukaan pastorilla ei kuitenkaan ollut mitään rakkaussuhdetta Kyllikkiin, koska hän piti juuri tätä asiaa silmällä. Hän kertoi olevansa kovasti kiintynyt pastoriin ja olleensa mustasukkainen myös tämän rouvasta.

Poliisikuulusteluissa pastori paljasti, että hänellä oli ollut luvaton suhde Afrikassa, kun hän toimi siellä lähetyssaarnaajana.

Vankilaan pastorin vei 16-vuotiaan rippilapsen hyväksikäyttö uudessa asemapaikassa Kihniössä. Tästä hänelle langetettiin lopulta vuosi kuritushuonetta ”jatketusta sekaantumisesta 15 mutta ei 17 vuotta täyttäneeseen henkilöön ja muusta haureudenharjoittamisesta hänen kanssaan”.

Pastoria kohtaan esitettiin myös muita epäilyjä. Huhtikuussa isä Laihialta otti yhteyttä poliisin, koska epäili pastorin ahdistelleen hänen kahta tytärtään Laihialla toimiessaan. Isän mukaan pastori oli lyöttäytynyt tyttöjen seuraan maantiellä, ja siksi tytöt pelkäsivät pastoria.

Pastori jätti tytöille kirjeen lähtiessään asemapaikkaansa. Kirje on päivätty 27. huhtikuuta 1955.

”Ennen lähtöäni Laihialta minun täytyy kääntyä puoleenne, sillä olen näytellyt teille huonon papin osaa. Tahdon pyytää teiltä anteeksi ja saada myös vastauksen. Tahdotteko unohtaa minun pahuuteni ja antaa minulle anteeksi?!

Pyytäkää myös nuoremmilta sisariltanne ja veljiltänne puolestani anteeksi. Tahtoisin, että kaikki kerran pääsisimme taivaan kotiin. (Minulle ei ole annettu poikaa, jota kaipaan). Unohtakaa paha, sillä toivon teille pelkkää hyvää, olen ollut heikko. Tahtoisin oikein teitä kahta puhutella, sillä kirjeellinen anteeksipyyntö on liian tyly. Täten voit myös Sinä (tytön nimi) käydä onnellisena Herran pöytään anteeksiantamuksessa. Ristin turviin --- ps. Vastatkaa, milloin voin teitä tavata, iltaisin olen poissa. Antakaa minulle sisäinen rauha. Lauantaina lähden Kihniöön.

Hävittäkää!

Ettei jää luvattomiin käsiin.”

[Dinker]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005745584.html linkissä myös video.

Naiset kertoivat karuista kokemuksista ”ylieroottisen” Vihtorin kanssa

Kun Kyllikki Saaren ruumis löytyi lokakuussa 1953, poliisin luupin alle joutui mielisairaiksi tai omituisiksi tiedettyjä miehiä.
Tällöin huomion keskipisteeseen nousi myös ruumiinkätköpaikalta parin kilometrin päässä asunut sekatyömies, edesmenneen suutarin poika Vihtori, 38.

Vihtori oli ollut kaivamassa ojaa ruumiin löytöpaikan läheisyydessä heinä-elokuussa. Kyllikin ruumis löydettiin 11. lokakuuta 1953.

Vihtori pidätettiin 21. lokakuuta. Poliisi kolusi Vihtorin asunnon Pettukylässä. Vihtori asui äitinsä ja veljensä kanssa. Veljekset nukkuivat vierekkäin, ja Fransin mukaan Vihtori oli nukkunut siinä kyljessä Kyllikin katoamisyönäkin.

Alibiin yhtyi äiti Hilda, 69, joka kertoi poikansa tulleen sunnuntaina työreissulta kotiin ja olleen koko seuraavan yön kotona. Äiti lisäsi vielä, että poika on ”syytön”.

Paikkakunnalla ei pidetty siitä, että verityön tekijää alettiin hakea kyläläisten joukosta. Poliisi oli sitä mieltä, että murhaaja oli odottanut Kyllikkiä väijyksistä.

Vihtorin pidätyksen jälkeen tuli ilmi lisää epäiltyjä naisten ahdistelutapauksia ja epäiltyä omituista käyttäytymistä naisia kohtaan. Taloudenhoitajat, muurarin vaimot, työmiehen lesket ja muut kertoilivat Vihtorin osin kovakouraisistakin pyrkimyksistä päästä kanssakäymisiin.


Niin Vihtori kuin kaikki muutkin aineistossa olevat epäillyt ovat syyttömiä, sillä ketään ei tuomiolle asti saatu.

Vihtori paljasti poliiseille alustavissa kuulusteluissa harjoittavansa ”luonnotonta sukupuolivietin tyydytystä” varsinkin kohmelossa ja sen tähden, että hänellä oli vaikeuksia päästä naisten seuraan. Vihtorin mukaan naiset pitivät häntä ala-arvoisena eivätkä suostuneet olemaan hänen kanssaan tekemisissä.

Alkututkimuksissa ilmeni myös, että Vihtori oli osoittanut tunteneensa erikoista kiinnostusta aikaisemman kirkkoherran tytärtä kohtaan. Hän oli pitänyt tapanaan yhtäkkiä ilmestyä jossakin pappilan kujassa tai pappilan lähitienoilla tyttären eteen. Lisäksi ilmeni, että joku henkilö oli pitänyt tapanaan käydä pappilan ja kansakoulun saunojen ikkunain takana kurkistelemassa silloin, kun naisia oli kylpemässä. Vihtoria epäiltiin tirkistelijäksi, vaikka varmaa tietoa siitäkään ei saatu.

Poliisi epäili, että tämän takia Vihtorilla olisi saattanut olla kiinnostusta muitakin pappilassa työskennelleitä naisia kuten Kyllikkiä kohtaan. Vihtori sanoi, ettei tuntenut koko Kyllikkiä.

Aikaisemman kirkkoherran tytär myös kertoi poliisille, että Vihtori oli aina esiintynyt säädyllisesti häntä kohtaan.

Vihtori löi laineita itseään vastaan omituisilla puheilla, joita todistajat kertoilivat poliiseille. Kun Vihtori otettiin kiinni pari viikkoa ennen pidätystä humalan takia, hän epäili, että joutui putkakuljetukseen Kyllikin vuoksi ja lausahti kuljettajalle, että kyllä hänellä sitten istumista riittää.

Kesken kuulustelujen Vihtorissa alkoi näkyä mielisairauden merkkejä ja hänet jouduttiin siirtämään Mustasaaren sairaalaan alustavaa mielentilatutkimusta varten 27. lokakuuta, vaikka kaupunginlääkärin mukaan Vihtori saattoi teeskennellä oireita.

Vihtori vapautettiin pidätyksestä 7. marraskuuta, mutta hän jäi yhä saamaan hoitoa Mustasaaren sairaalaan.

Poliisi luonnehti omassa muistiossaan Vihtoria ylieroottiseksi, kovaksi juopoksi ja väkivaltaiseksi, mutta juttunsa tunnustavaksi. ”Ei suorita yleensä yksinään rikosta eikä osaa sitä peittää.”

Vihtorista on keskusrikospoliisin aineistossa kymmeniä sivuja. Niin Vihtori kuin kaikki muutkin aineistossa olevat epäillyt ovat syyttömiä, sillä ketään ei tuomiolle asti saatu.

[damfin]

Kyllähän näiden viimeisimpien pastoriin liittyvien tietojen perusteella minunkin epäilykseni alkaa pastorin suuntaan kallistua, vaikuttaa tuo kotiapulainenkin olleen niin pastorin pauloissa ja suorastaan mustasukkainen muita ympärillä pyörineitä hameväen edustajia kohtaan että on voinut hyvinkin tarjota pastorille alibin, ja voinut olla jopa osallisenakin ainakin ruumiin piilottamisessa ja lavastuksissa, osallisuus olisi sitten voinut estää kotiapulaista myöhemminkään paljastamasta pastorin syyllisyyttä ja alibin olemattomuutta.
Olisikin mielenkiintoista tietää miten tuon kotiapulaisen myöhemmät elämän vaiheet kuluivat, onko niistä mitään julkista tietoa?

Vaikka se Kyllikin pastorille juuri vähän ennen kuolemaansa lähettämä kirje ei varsinaisesti mitään heidän keskusteluistaan ja tapaamisistaan tietämättömille paljasta, niin on siinä silti jotain salamyhkäistä vihjailua jostain asiasta josta Kyllikki haluaisi tarkemmin pastorin kanssa keskustella, ehkä siinä voisi olla jokin motiivi murhaan, ehkä Kyllikki epäili olevansa pastorille raskaana? Siitä mitä Kyllikin ja pastorin välillä tapahtui, jäikö se pelkäksi käsin tai oraalisesti tapahtuneeksi pastorin "kovan sukupuolisen tarpeen" helpottamiseksi meillä on ainoastaan pastorin kertomus, eikä noista tuohon aikaan tapahtuneista hyväksikäytöistä välttämättä välejä poikki pistetty, varsinkin kun kyseessä on ollut pastori.