Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[Laasti]

Jos kirkkoherra Kanervo on ollut pitämässä Kyllikin surmaa seuranneena aamuna klo 8.00 rippikoulua Merikarvialla, niin on vaikea uskoa Kanervoa tekijäksi. Kyllä tekijällä on täytynyt olla pidempi aikajana käytettävissään. Ja onko niitä silminnäkijähavaintoja olemassa? Ojuristahan on jopa "sinnepäin" oleva näköhavainto murhaillalta.

Eri asia toki on jos Kanervo alibi maanantain suhteen ei pidäkään paikkaansa.

[petro]

Käsittääkseni -50-luvun alussa oli autoja tosi harvalla. Mahtoiko olla vuokraamoitakaan. Jos pappi olisi joltakin lainannut auton, olisi se tullut ilmi, koska murha ja papin rooli on laajasti ollut julkisuudessa. Ei maaseutupitäjissä montaa autoa ollut, ja niiden omistajat oli tiedossa.

[Firefox69]

Onnettomuus on yksi vaihtoehto. Maantieltä oli löydetty Kyllikin katoamisen aikoihin auton lyhdyn sirpaleita. Kyse voi olla iltahämärissä pyörällä liikkuneen Kyllikin yliajosta. 1991 löysin lähettämättömän kirjeen silloisen avovaimoni mummon jäämistöstä. Se oli kirje, jossa tämä mummo oli lähettänyt poliisille vihjeen autosta jossa oli kolhuja. Tämä muori oli päälle 30 ikäinen siihen aikaan ja piti kahvilaa jossakin suht lähellä isojokea. Eli tälläinen auto oli tullut juuri kyllikin katoamisen jälkeen kahvibaarin pihalle päivä tai 2 sen jälkeen. Autoa oli ajanut mies, jolla oli poikkeavan ulkonevat hampaat ja autossa oli muitakin miehiä ollut. Muori oli päivännyt kirjeen 1954 vuoden puolella, mutta en muista tarkkaan kk ja päivää enää. Ei ollut koskaan lähettänyt sitä poliisille kuitenkaan jostakin syystä. Se löytyi papereiden joukosta kun mummon asuntoa tyhjensimme. Harmittaa kun en ottanut tuota kirjettä talteen. Siinä kirjeessä oli auton merkki, jota en muista enää. Muorin mielestä tyypit olivat epäilyttäviä ja täysin outoja miehiä. Autosta oli oikea etulyhty rikki ja naarmuja konepellillä, sekä oikeassa etulokarissa väri oli kermanvaalea siinä autossa. Kirje saattaa olla jopa tallella silloisen avovaimon siskopuolella tallella, koska hän otti paperit ja kirjeet säilöön. Luin avovaimon kanssa kirjeen, koska siinä luki rikospoliisi ja osoite kuorenpäällä. Ihmettelimme, että mitä asiaa tällä muorilla oli rikospoliisille 1950-luvulla ollut. Tiellä oli ollut jotakin epämääräisiä jälkiä kohdalla, mistä ruumis oli kuljetettu metsään. Ehkä kyseessä oli yliajo ja teon salatakseen ruumis vietiin metsään ja haudattiin.

Olen koko ajan pitänyt Kyllikki Saaren kuolemaa auto-onnettomuutena. Löysin tämän Poliisi TV:n jutun ensi kertaa.

Kyllikki Saaren kohtalo ei unohdu

17-vuotias Auli Kyllikki Saari osallistui hengelliseen nuorisotilaisuuteen Isojoella Kortteenkylän kansakoululla 17. toukokuuta vuonna 1953. Kotimatkalla hän katosi – ja hänen ruumiinsa löydettiin suohaudasta vasta viisi kuukautta myöhemmin.

Kyllikin kohtaloa ei ole saatu selvitettyä, mutta teorioita tapahtumien kulusta on kymmenittäin. Vaikka poliisi on lopettanut tapauksen aktiivisen tutkinnan, monet kansalaiset ovat sitä jatkaneet. Osa teorioista on vanhoja, mutta ihan uusiakin vielä tulee ilmi.


Surman syynä onnettomuus?

Yksi teorioista julkaistiin kirjana joulukuussa, kun Reino Ojanperä antoi muistiinpanonsa vuosikymmenien ajalta kustantajan käyttöön. Anneli Karhusaaren toimittamassa Kyllikin surma -kirjassa esitellään yksi mahdollinen tapahtumien kulku. Sen mukaan auto törmäsi maantiellä pyöräilleeseen Kyllikkiin. Auton ajaja säikähti niin paljon, että päätti kahden matkustajansa kanssa salata onnettomuuden. Miehet olivat Isojoella sattumalta, ohikulkumatkalla työmaalleen satojen kilometrien päähän Vaalaan.

-Tämä tapaus kiinnostaa. koska liian paljon tosiasioita on tullut ilmi omien ja ystävieni tutkimusten kautta. Tunsin työmiehet hyvin. Olin 16-vuotias ja työskentelin Vaalassa samalla työmaalla varastomiehenä, Reino Ojanperä kertoo.


Tekijä asui paikkakunnalla?

Kyllikin tapaus ei ole siis haihtunut aikalaistenkaan mielistä, mutta se kiinnostaa uusiakin sukupolvia. 19-vuotiaan Jesse Mäntysalon käsitys tapahtumien kulusta on hyvin erilainen kuin Reino Ojanperän.

- Syyllinen oli työmies, joka asui suhteellisen lähellä tapahtumapaikkaa, ja hän tunsi maaston hyvin. On kuitenkin vahva olettamus, että murhaaja ja tavaroiden kätkijä ei ollut sama henkilö, Jesse pohtii.

Vaikka Jessellä ei ole omakohtaista yhteyttä Kyllikin tapaukseen, se on kiinnostanut samalta seudulta kotoisin olevaa miestä nuoresta asti. Jesse on tutkinut tapausta muun muassa jututtamalla aikalaispoliiseja, ja tämä teoria olikin esillä jo 50-luvulla.


Vuosikymmenten legenda

Kyllikin tapauksen uutisointi oli kirjavaa, ja erilaiset huhut ja epäiltyjen nimet painettiin surutta lehtiin. Mediakohun seurauksena hautajaisiin osallistui 25 000 ihmistä. Reino Ojanperä muisteleekin, että Kyllikin surma oli ensimmäinen tapaus, jota käsiteltiin näin näyttävästi mediassa. Kyllikin uskovaisuus lisäsi kansalaisten tunnetta siitä, että surma on väärin ja syyllinen täytyy saada kiinni.

- Tapaus kiehtoo varmasti siksikin, että huhuja ja teorioita riittää eikä totuutta tiedetä, Jesse Mäntysalo lisää.

Pieni toivo vielä elää siitä, että jotain uutta vielä selviäisi. Lisävalaistusta asiaan voisi tuoda se, että Kyllikiltä kadonneet virsikirja, rahakukkaro, rannekello ja vaatekappaleet löytyisivät vielä jostakin.

Reino Ojanperä ja Jesse Mäntysalo ovat molemmat haastatelleet aikalaisia, käyneet tapahtumapaikoilla, seuranneet uutisointia sekä muiden tutkimuksia, ja päätyneet hyvin erilaisiin teorioihin tapahtumien kulusta. Yhdestä asiasta he ovat samaa mieltä: Kyllikki Saaren tapaus jäänee ikuisiksi ajoiksi - ainakin virallisesti - selvittämättä.


https://vintti.yle.fi/ohjelmat.yle.fi/p ... nohdu.html

[Firefox69]

Onnettomuus on yksi vaihtoehto. Maantieltä oli löydetty Kyllikin katoamisen aikoihin auton lyhdyn sirpaleita. Kyse voi olla iltahämärissä pyörällä liikkuneen Kyllikin yliajosta. 1991 löysin lähettämättömän kirjeen silloisen avovaimoni mummon jäämistöstä. Se oli kirje, jossa tämä mummo oli lähettänyt poliisille vihjeen autosta jossa oli kolhuja. Tämä muori oli päälle 30 ikäinen siihen aikaan ja piti kahvilaa jossakin suht lähellä isojokea. Eli tälläinen auto oli tullut juuri kyllikin katoamisen jälkeen kahvibaarin pihalle päivä tai 2 sen jälkeen. Autoa oli ajanut mies, jolla oli poikkeavan ulkonevat hampaat ja autossa oli muitakin miehiä ollut. Muori oli päivännyt kirjeen 1954 vuoden puolella, mutta en muista tarkkaan kk ja päivää enää. Ei ollut koskaan lähettänyt sitä poliisille kuitenkaan jostakin syystä. Se löytyi papereiden joukosta kun mummon asuntoa tyhjensimme. Harmittaa kun en ottanut tuota kirjettä talteen. Siinä kirjeessä oli auton merkki, jota en muista enää. Muorin mielestä tyypit olivat epäilyttäviä ja täysin outoja miehiä. Autosta oli oikea etulyhty rikki ja naarmuja konepellillä, sekä oikeassa etulokarissa väri oli kermanvaalea siinä autossa. Kirje saattaa olla jopa tallella silloisen avovaimon siskopuolella tallella, koska hän otti paperit ja kirjeet säilöön. Luin avovaimon kanssa kirjeen, koska siinä luki rikospoliisi ja osoite kuorenpäällä. Ihmettelimme, että mitä asiaa tällä muorilla oli rikospoliisille 1950-luvulla ollut. Tiellä oli ollut jotakin epämääräisiä jälkiä kohdalla, mistä ruumis oli kuljetettu metsään. Ehkä kyseessä oli yliajo ja teon salatakseen ruumis vietiin metsään ja haudattiin.

Huomioni kiinnittyi heti tähän mainitsemaasi kirjeeseen. Postinjakaja oli nähnyt aamulla aikaisin tiellä auton lyhdyn sirpaleita, jotka oli myöhemmin siivottu pois tieltä. Tiellä oli muistaakseni ollut myös auton kääntymisjäljet ja polkupyörän renkaan jälki, joka olisi luistanut sivulle. Tätä polkupyörän renkaan jälkeä Kyllikin isä demontstroi myöhemmin polkupyörän kanssa yhdessä kuvassa. Uutisoinneissa on mainittu myös kermanvärinen auto, joka olisi törmännyt Kyllikkiin kohtalokkain seurauksin.

Olisiko sinun mahdollista kysäistä tätä kirjettä silloisen avovaimon siskopuolelta, jos hän olisi säilyttänyt tämän kirjeen? Minua kiinnostaisi erityisesti tarkempi kuvaus autosta ja sen merkistä.


Valma, 12, näki murhayönä tiellä leveähampaisen miehen – karmivat spekulaatiot Kyllikki Saaren murhaajasta alkoivat levitä

12-vuotias Valma näki Kyllikki Saaren murhayönä maantiellä kermankeltaisen auton ja kaksi miestä. Miehistä toinen nauroi Valman mukaan niin, että leveät hampaat näkyivät.


12-vuotiaasta Valma-tytöstä tuli Kyllikki Saaren katoamisen jälkeen tutkinnan punaisen linjan eli autolinjan avaintodistaja. Tapahtumat etenivät Valman kertoman mukaan seuraavasti.

Puutarhakeinussa istunut Valma kuuli auton ääniä kohtalokkaana katoamisyönä 17. toukokuuta ja kiiruhti tielle katsomaan. 1953 autoja ei ollut vielä joka niemen notkossa.

Valma kertoi poliisille, että hän oli lähtenyt vähän ennen puolta kahtatoista kotoaan Heikkilän kylästä saattamaan koulutoveriaan Maija-Liisaa. Valma katsoi kelloa kotoa lähtiessään. Hän saattoi Maija-Liisan maantielle asti. Maija-Liisa kiiruhti kotiinsa kulkien oikopolkua, mutta Valma jäi maantien viereen seisomaan. Silloin tuli Kauhajoelta päin henkilöauto ajaen kovaa vauhtia.

Auto oli Valman mukaan kermanvärinen, kuitenkin vähän tummempi. Edessä istui kaksi miestä, mutta takana ei ollut ketään. Miehistä toinen, joka ohjasi autoa, oli suurikokoinen, pitkäkasvoinen ja tummatukkainen. Mies nauroi Valman mukaan niin, että leveät hampaat näkyivät. Miehellä oli ruskea puku, jossa oli vaaleita raitoja. Hänellä ei ollut lakkia. Toinen miehistä oli pienikokoinen ja leveäkasvoinen. Hänellä oli tumma puku ja tumma, raidallinen lippalakki.

Auton nähtyään Valma istuutui puutarhakeinuun, joka oli viiden metrin päässä maantiestä. Noin 20 minuutin kuluttua kuului taas auton pörinää. Valma juoksi nyt aivan maantien viereen. Sama kermanvärinen auto tuli takaisin Isojoen kirkolta päin. Auto kulki vielä kovempaa vauhtia kuin mennessä. Edessä istuivat samat miehet. Suurempikokoinen ohjasi taas autoa.

Valma näki miehet edestäpäin, tuulilasin läpi. Sivulta ei autoon voinut nähdä, sillä sivuikkunoiden rullakaihtimet oli vedetty alas. Etumaisen sivuikkunan rullakaihdinta ei ollut vedetty aivan alas asti, mutta siitäkään ikkunasta ei mitään näkynyt.

Auton takana olevasta tavarasäiliöstä pisti esiin polkupyörän takapyörä. Takapyörä näytti kuuluvan uuteen polkupyörään. Pyörän vanteet olivat mustat. Polkupyörä ei ollut auton tavarasäiliössä vielä silloin, kun auto meni Isojoen kirkolle päin. Valma kertoi, että hän oli vain kahden metrin päässä autosta sen kulkiessa ohi, sen vuoksi hän näki kaiken selvästi.

Poliisi kirjasi Valman antamat tuntomerkit katoamisilmoitukseen. Autoteoriasta tuli Kyllikin katoamisjutun kuuma lanka. Poliisi epäili, että tuolla kermankeltaisella autolla liikkunut seurue oli väkivalloin ottanut Kyllikin pyörineen autoonsa ja sukupuolirikoksen yhteydessä ottanut myös tämän hengen ja kätkenyt ruumiin.

Hiekkatiellä havaitut auton kääntöjäljet tukivat teoriaa, että pahantekijä oli muualta. Vihjeitä auton omistajista virtasi poliisille.

Autolinja ei tuonut varmaa tietoa siitä, mikä auto olisi ollut kyseessä, vaikka poliisille sateli ilmoituksia autoista ja niiden omistajista. Sanomalehdistön välityksellä levisi tieto kermankeltaisesta henkilöautosta ja siinä olleista miehistä. Poliisille alkoi saapua ilmoituksia miehistä, joita epäiltiin syyllisiksi Kyllikki Saaren katoamiseen. Jotkut ilmoitukset johtivat pidätyksiin asti.

Kaikissa ilmoituksissa näytti yhteisenä piirteenä olevan, että kuka hyvänsä auton omistaja tai kuljettaja olikin, jos hän koskaan oli käyttänyt alkoholia ja ollut ”löysissä rakkaussuhteissa”, hän oli vihjeiden antajien mielestä ”sinänsä epäilyttävä henkilö”.

Autoteoria horjui pahan kerran, kun päätodistajalle eli Valmalle tehtiin havaintokoe. Heinäkuun 9. päivänä komisario Axel Skogman ajoi toisen poliisin kanssa rikospoliisin autolla havaintopaikan ohi ja takaisin. Menomatkalla auton etupuskurissa oli vaalea köysi, mutta paluumatkalla köysi oli takapuskurissa.

Auton takaikkunalle asetettiin myös havaintoesineitä. Valma istui puutarhakeinussa ja kiiruhti sitten tien viereen rikospoliisin autoa katsomaan. Sitten Valmaa pyydettiin kertomaan auton tuntomerkkejä.

Poliisin pettymykseksi Valma ei huomannut edes köyttä. Skogman tuli siihen tulokseen, ettei tytön havaintojen varaan voi laskea. Valma ei tunnistanut rikospoliisin autoa edes samaksi, joka ajoi edestakaisin. Koetta häiritsi Austin-merkkinen auto, joka havaintokokeen aikana ajoi paikan ohi ja jota Valma kiiruhti myös katsomaan.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005733740.html

[Firefox69]

Oheisessa kirjoituksessa kerrotaan myös Kyllikki Saaren tapauksesta, josta kopioin vain tämän Kyllikkiin liittyvän kohdan.

Jylhämällä oli myös osansa koko Suomea kohauttaneessa Kyllikki Saaren murhassa vuonna 1953. Itse murha tapahtui Isojoella, mutta täällä huomio kiinnittyi kolmeen mieheen, joista kaksi oli jylhämäläisiä yhtiön miehiä. Elokuussa 1955 naapuritalossamme pidettiin ristiäiset, joihin meidätkin oli mieheni kanssa kutsuttu. Ristiäisissä levisi huhu, että yksi kolmesta miehestä olisi syyllistynyt pahaan rikokseen. Kävi selville, että parakeilta oli löydetty raa’asti murhattu nainen. Naapurit olivat menneet asuntoon sisälle, kun olivat kuulleet kauan jatkuvaa lapsen itkua ja löytäneet naisen. Mies oli kadonnut, ja huhuttiin, että hän piileskelisi jossakin Jylhämän alueella. Silmä tarkkana katselimme ympärillemme, ja aina silloin tällöin jossain pusikko liikkui. Se oli karmeaa.

Kun tulimme ristiäisistä kotiin, löysin vessamme lavuaarin reunalta tupakan tuhkaa muistuttavaa roskaa. Mistä se oli siihen tullut? Ei selvinnyt, mitä roska oli, mutta mielikuvitukseni laukkasi. Muutaman päivän kuluttua murhasta mies löytyi hukuttautuneena yläkanavasta. Tähän mennessä oli levinnyt huhuja siitä, että tällä kuolleella miehellä ja kahdella muulla miehellä oli jotain tekemistä Kyllikki Saaren murhan kanssa. He olivat liikkuneet vaalealla autolla, jollainen oli nähty ajavan myös Isojoella murhan aikaan. Miehet olivat kätkeneet auton latoon ja maalanneet sen uudestaan. Myöhemmin toinen näistä miehistä teki itsemurhan voimalaitoksen valvomossa ja kolmas heistä joutui mielisairaalaan.


https://vekuvaku.eu/fi/joki/oulujoen-ve ... nin-tarina


Tässä kirjoituksessa mainittiin myös: Joulun alla 1956 muutimme Vaalaan ja joulun jälkeen aloitimme koulutyön uudessa isossa kansakoulurakennuksessa.

Yhdisteltyäni Poliisi-TV:n jutussa mainitun, nämä miehet vaikuttaisivat olevan samat miehet, jotka olivat matkalla Vaalaan.


Yksi teorioista julkaistiin kirjana joulukuussa, kun Reino Ojanperä antoi muistiinpanonsa vuosikymmenien ajalta kustantajan käyttöön. Anneli Karhusaaren toimittamassa Kyllikin surma -kirjassa esitellään yksi mahdollinen tapahtumien kulku. Sen mukaan auto törmäsi maantiellä pyöräilleeseen Kyllikkiin. Auton ajaja säikähti niin paljon, että päätti kahden matkustajansa kanssa salata onnettomuuden. Miehet olivat Isojoella sattumalta, ohikulkumatkalla työmaalleen satojen kilometrien päähän Vaalaan.

[Firefox69]

Tässä toinen tunnetumpi teoria auto-onnettomuuteen ja vaaleaan autoon liittyen Kyllikki Saaren tapauksessa.


Hans Assmann

Hans Assmann oli saksalainen, joka muutti Suomeen ja vielä myöhemmin Ruotsiin. Väitettiin, että hän oli KGB: n vakooja. Tunnettu tosiasia on, että hän asui Suomessa 1950- ja 1960 -luvuilla.

Assmannin vaimo kertoi, että hänen miehensä ja kuljettajansa olivat murhan aikaan Isojoen lähellä. Assmann omisti myös vaaleanruskean Opelin, saman tyyppisen auton, jonka useat todistajat olivat nähneet murhapaikan lähellä. Vuonna 1997 Assmann tunnusti osallisuutensa rikokseen entiselle poliisille Matti Paloarolle ja otti vastuun Auli Kyllikki Saaren kuolemasta.

Assmannin tarina upseerille väitti, että kuolema johtui auto -onnettomuudesta, kun hänen autonsa kuljettajansa kanssa törmäsi Kyllikkiin. Piilottaakseen todisteet kuljettajan osallisuudesta kaksi miestä pitivät tapausta murhana.

Paloaron mukaan Assmann sanoi kuolinvuoteellaan: "Yhden asian voin kuitenkin kertoa heti ... koska se on vanhin ja tavallaan se oli onnettomuus, joka piti peittää. Muuten matkamme olisi paljastunut. Vaikka ystäväni oli hyvä kuljettaja, onnettomuus oli väistämätön. Oletan, että tiedät mitä tarkoitan. "

Assmannin vaimo kertoi myös, että yksi hänen miehensä sukkista puuttui ja hänen kenkänsä olivat märät, kun hän palasi kotiin murhan iltana. Autossa oli myös kolhuja. Rouva Assmannin mukaan muutamaa päivää myöhemmin Assmann ja kuljettaja lähtivät jälleen, mutta tällä kertaa heillä oli lapio mukana. Myöhemmin tutkijat päättivät, että Aulin murhaaja on täytynyt olla vasenkätinen, kuten Assmann.


https://mysteriesrunsolved.com/fi/auli-kyllikki-saari/


Hans Assmann tunnusti kuolinvuoteellaan

Myös Bodomin verilöylyyn yhdistettyä saksalaista Hans Assmannia pidettiin yhtenä murhaajaepäiltynä.

Assmannin vaimo kertoi, että hänen miehensä oli liikkunut Isojoen ja Kauhajoen suunnilla murhailtana. Vaimon mukaan miehen palattua aamulla takaisin puuttui häneltä toisen jalan sukka ja kengät olivat märät. Assmannilla oli sellainen auto, jonka kyläläiset olivat nähneet ajelevan suohaudan lähistöllä tuona synkkänä iltana. Vaimon mukaan autoon oli tullut myös kolhuja ja auton etuvalot olivat rikkoutuneet.

Assmann itse tunnusti kuolinvuoteellaan 1997 Kyllikki Saaren murhan. Syy oli kuulemma ollut vahingossa tapahtunut yliajo, minkä vuoksi mies oli seuralaisensa kanssa yrittänyt peittää teon hautaamalla Saaren suon poveen.

Myös neurologian professori Jorma Palo ja Matti Paloaro ovat kirjassaan Luottamus tai kuolema! – Hans Assmannin arvoitus nostaneet esille Assmannin Kyllikki Saaren murhan yhteydessä.

Poliisi selvitti Assmannin osuutta Saaren kuolemaan, mutta virkavallan saamien tietojen mukaan mies oli ollut tapahtuma-aikaan vaimonsa kanssa kotimaassaan Saksassa. Supon aikoinaan antamien tietojen mukaan Assmann saapui Suomeen ensimmäisen kerran olympiavuonna 1952, mutta palasi takaisin Saksaan kisojen jälkeen.

Suomeen Assmann palasi vasta heinäkuussa 1953.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005213387.html

Assmannilla oli käytössään useita eri henkilöllisyyksiä. En pitäisi mahdottomana, että hän olisi ollut tuolloin Kyllikin kadotessa Suomessa.


Ex-poliisia epäiltiin – mutta hänellä oli alibi

Eräs vahvimmin epäillyistä oli vajaa 40-vuotias entinen poliisi. Hänet oli erotettu sinilakeista huonojen elämäntapojen vuoksi. Kylillä liikkui vahvoja huhuja, että kahvilanpitäjäksi siirtynyt mies oli sekaantunut rikollisiin bisneksiin. Ilmeisesti kahvilasta sai pöydän alta pimeää viinaa.

Silminnäkijän mukaan hänet oli nähty ajamassa toisen miehen kanssa kohti Kauhajokea Kyllikki Saaren katoamisyönä. Myös kaksi moottoripyöräilijää oli nähnyt entisen poliisin auton näköisen ajoneuvon olleen pysähdyksissä suhteellisen lähellä Kauhajoen Karhunkankaan metsätietä.

Myöhemmin poliisitutkinnassa Saaren katoamispaikalta löytyi runsaasti autonrenkaiden jälkiä ja salaperäisiä ajolyhdyn sirpaleita.

Miehellä oli kuitenkin pitävä alibi. Hän oli ollut viettämässä iltaa Kristiinankaupungin Kaupunginhotellissa yhdessä porilaisen liikemiehen kanssa. Porilainen kertoi poliisikuulusteluissa, että hän oli vienyt epäillyn Karijoelle miesten yhteisen tuttavan luokse yöksi.

Lisäksi entisen poliisin auto oli korjauksessa miltei koko toukokuun. Auto oli ajokunnoton, siitä puuttui jopa moottorin akku ja renkaat.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005213387.html

[Firefox69]

Laitan tähän jotain seikkoja Jorma Palon kirjasta Luottamus tai kuolema!, hänen Hans Assmannin luona vierailuun ja kertomaan liittyen. Tästä ensimmäisestä kappaleesta näkee, ettei kaikkea hänen kertomaansa pidä ottaa kirjaimellisesti, vaan on osattava poimia valikoidusti keskeiset asiat rivien välistä. Hansin kertomaa ei siis voi ottaa sellaisenaan. Alkaisin itse katsomaan kerrottuja tapahtumia vasta hänen koulutuksestansa agentiksi sotavuosien jälkeen.

"Äänityslaitetta et saa käyttää. Sinun on muistettava, mitä sanon. Saat merkitä muistiin vain nimiä, vuosilukuja ja paikkakuntia. En toista mitään. Odotat tietenkin, että kertoisin niistä teltta- ja puukkojutuista ja muista sellaisista, mutta tuotan sinulle pettymyksen. Yksityiskohdista en puhu, enkä myönnä enkä kiellä mitään. Sinun on vain tajuttava asiat puheestani tai käsitettävä ne muuten. Et saa mainita sanallakaan, että olisin tunnustanut jotain. Totuus löytyy tarrinastani ja sen rivien välistä. Jos nämä ehdot sopivat, niin sitten passaa kuunnella."

"Yhden asian voin kuitenkin kertoa heti', Assmann jatkoi, 'koska se on vanhin ja tavallaan vahinko, joka piti peittää. Muuten retkemme olisi paljastunut. Vaikka ystäväni oli hyvä ajaja, vahinkoa ei voinut välttää. Tietänet, mitä meinaan."

Paloaro päätti, että kysymys oli Isojoen pitäjässä Pohjanmaalla surmatusta Kyllikki Saaresta, jonka kuolemaa on tutkittu murhana tai tappona melkein puoli vuosisataa. Vain Assmann tiesi, mihin kaikkeen oli sekaantunut!

Assmann tarttui mehukannuun vasemmalla kädellä ja otti siitä kulauksen. Vasta silloin Paloaro tiedosti hänen vasenkätisyytensä: yöpöytä lääkepurkkeineen ja aikakauslehtineen oli vasemman käden puolella, vaikka vanhuksen oikeakin käsi näytti toimivan normaalisti.

Heinäveden Tulilahdella kesällä 1959 riehunut murhaaja oli todettu vasenkätiseksi. (s. 19 - 20)


KOTIUTTAMISLEIRI

"Suurin osa Königsbergistä lähteneistä sotilaista tapettiin tai kuoli matkalla nälkään ja uupumukseen." (s. 77)

Vain harvat selvisivät hengissä ja päätyivät Vologdan alueella sijaitsevaan Tšerepovetsin kotiuttamisleiriin asti.

"Leirissä oli suomalaisia, unkarilaisia, romanialaisia ja muita Saksan rinnalla taistelleita sotilaita. Saksalaisia oli 3000 - 5000 miestä. Suomalaiset olivat pääasiassa jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944 Viipurissa, Siiranmäessä ja Ihantalassa vangittuja, mutta heistä lähes kaikki kotiutettiin jo marras-joulukuussa. Näin suomalaiset tuskin tapasivat Hansia ja hänen Königsbergistä lähtenyttä kolonnaansa." (s. 78)

"Tšerepovetsin kotiuttamisleirissä jokainen vanki yritettiin värvätä yhteistyöhön - eli vakoojaksi - neuvostoliittolaisten kanssa. Jos vanki suostui, hänelle luvattiin hyvä sairaanhoito ja pikainen kotiinpääsy. Useimmat suomalaiset kieltäytyivät tarjouksesta, mutta muutamat suostuivatkin." (s. 80)


KOULUTUS

Hans tarttui yhteistyötarjoukseen kuin hukkuva oljenkorteen. Mitä muuta hänellä oli elämältä odotettavissa? Vaikka sota oli loppunut, hänellä ei ollut ammattia eikä perhettä.

Hans oli käynyt Saksassa vain keskikoulun, mutta hänet huomattiin pian kielellisesti lahjakkaaksi. Jo koulussa hän oli opiskellut hiukan venäjää, joskin se oli ehtinyt melkein tyystin unohtua. Uuden koulutuksen jälkeen hän puhui kieltä sujuvasti, minkä lisäksi hän oppi sujuvan suomen kielen. Oppipa hän myöhemmin vähän englantiakin, ja aikanaan hänen oli käytännön syistä pakko opetella vielä ruotsi. Hän oppi nopeasti myös vakoojien tarvitsemat tiedot ja taidot, joiden omaksumisessa auttoivat osaltaan Hitler Jugendissa vietetyt partiopoikamaiset vuodet.

Tämä hyvin suunniteltu ja määrätietoinen vakoojakoulutus kesti kolme ja puoli vuotta. (s. 82)

Hans Assmann' -niminen henkilö syntyi tässä koulutuskeskuksessa. Asiaa ei kuitenkaan kerrottu vielä Suomeen lähetetylle yhdyshenkilölle, joka käytti Inga Stenin nimeä. Hansin motivaatiota työtään kohtaan haluttiin nimittäin lisätä hankkimalla hänelle Suomen matkaa varten henkilöpaperit Max Haasen nimellä. Mitä vaativampi tehtävä, sitä useampi peitenimi.

Vakoojan erikoiskoulutus alkoi peruskoulutusjakson jälkeen. Siihen kuului salakielisten sanomien laatiminen ja lukeminen, vastustajien surmaaminen, jälkien hävittäminen, ruumiiden kätkeminen, ihmisiin vaikuttaminen sekä kansalaisten mielialojen ja moraalin tarkkailu. Suppeampia aiheita olivat peitepiirrosten laatiminen, muona- ja asevarastojen rakentaminen, naamiointi ja liikkuminen maastossa jälkiä jättämättä.


Hans Assmann tuli Helsinkiin Max Haase -nimisenä heinäkuussa 1952. Hän saapui laivalla Lyypekistä Olympia-terminaalin passintarkastukseen muiden saksalaismatkustajien joukossa kenenkään kiinnittämättä häneen erityistä huomiota. (s. 23)


TEHTÄVÄT SUOMESSA

Hans Assmann ilmoittautui paikkakunnalta toiselle kiertäväksi kirkkomaalariksi, jonka tehtävänä vakoojana oli suorittaa tärkeitä sotilaallisia mittauksia: siltojen leveys ja pituus, tierumpujen sijainti ja teiden painorajoitukset, soiden kunto kesällä ja jäätymissyvyys talvella, sekä selvittää kaikki muukin sotajoukoille tärkeä tieto. Koska mittauksia ei pystytty suorittamaan vielä ilmakuvista, jonkun piti suorittaa ne paikan päällä ja "kiertävä kirkkomaalari" sopi tehtävään erinomaisesti.


KYLLIKKI SAAREN MURHA

Vieno Assmannin mieleen tuli usein eräs toukokuinen ilta vuonna 1953, jolloin hän oli vieraillut Hansin kanssa vanhempiensa luona Kauhajoen Päntäneellä. Sinne he olivat tulleet Hansin autolla, jota Hans ja usein autonkuljettajana ennenkin toiminut Antti ajoivat vuorotellen.

Vieno oli tarkistanut almanakasta, että kyseessä oli todellakin toukokuun 17. päivä. Päivämäärästä oli tullut kohtalokkaalla tavalla tärkeä, koska Isojoella, Kauhajoen naapuripitäjässä, oli kadonnut tuona päivänä tuntemattomalla tavalla nuori nainen. (s. 91)

"Hans lähti tiettävästi Antin kanssa iltapäivällä autoajelulle. Kun Vieno luki sanomalehdestä Kyllikin katoamisesta, epäilys miesten osuudesta tapahtumaan alkoi kalvaa häntä. Hän kuitenkin torjui sen, sillä miehet olivat kertoneet menevänsä katsomaan Isojoen, Karijoen, Karvian ja Kauhajoen kirkkoja ja suunnittelemaan niiden maalausurakoita. Kirkkojen maalaaminen piti aloittaa parin viikon kuluttua, joten oli jo hiukan kiire.

Antti toi Hansin kotiin aamuyöstä ja pyysi yösijaa Vienon vanhempien luota. Se oli poikkeuksellista, sillä hän oli kertonut hankkivansa vierailun ajaksi itse oman asuntonsa. Toinen outo piirre miesten tekemässä retkessä oli se, että Hans oli kadottanut sen aikana toisen sukkansa ja että hänen kenkänsä olivat märät. Vieno kuitenkin unohti nämä pikkuseikat nopeasti, sillä miehillä oli usein työmenoiksi kutsuttuja matkoja, jotka kestivät aamuun saakka.

Eräänä iltana muutaman päivän kuluttua miehet lähtivät taas ajelulle määränpäätään kertomatta. Kun he ottivat mukaansa rautalapion, Vieno pyysi selitystä.

"Sillä voi tarkastella kirkonseinän maalia korkeammalta kuin seisten", Hans selitti. "Näkee, kuinka herkästi maali irtoaa."

Auton vieressä juteltaessa Vieno oli huomaavinaan sen etuosassa pieniä lommoja kuin se olisi törmännyt johonkin. Auton liikkumiseen ne eivät näyttäneet vaikuttavan, ja niin Hans ja Antti lähtivät matkaan lapioineen. (s. 92 - 93)


Hansin vaimoa vaivasi miehensä poissaolo juuri tuona toukokuisena yönä. Häntä vaivasi myös puuttuvan sukan mysteeri. Vieno otti sukan puheeksi Hansin kanssa pariinkin otteeseen, mutta sai vain selkäänsä molemmilla kerroilla.

Hans tunnusti Matti Paloarolle Kyllikin kuoleman vahingossa tapahtuneeksi yliajoksi. Tunnetuista syistä hän ja Antti eivät voineet ilmoittaa sitä poliisille, joten he lavastivat sen rikokseksi. Vahinkoon sopivat autossa havaitut lievät peltivauriot, polkupyörän vääntynyt ohjaustanko ja Kyllikin murtunut poskiluu. Lisäksi miehet olivat retkellä katoamisiltana, ja sen jälkeisenä iltana he tekivät vielä uuden retken varustettuina lapiolla. Heidän autoaan ei tunnistanut kukaan, eikä tiettävästi kukaan verrannut tieltä löytyneitä auton jarrutus- ja kääntämisjälkiä heidän autonsa renkaiden kuviointiin.

Hansin sukan löytöpaikalle on vaikeampi keksiä järkevää selitystä. Ehkä hänen jalkansa on vajonnut Lellunnevaan, ja kun märkä sukka on tuntunut epämukavalta, hän on kiskonut sen pois ja työntänyt Kyllikin kenkään. (s. 101)


Assmannin kertomuksesta vielä sen verran, että jättäisin ja karsisin suoraan siitä pois kaikki SS-miehen ja keskitysleirivartijan tarinat. Hänen kertomuksensa tekee juuri mielenkiintoiseksi se, ettei siitä saa ottaa kaikkea, vaan ainoastaan kaikkein oleellisimmat tiedot ikään kuin vinkkeinä (vihjeinä) käyttämällä päätänsä, leikkaako lanttu kuinka hyvin hoksaamalla rivien välistä asioita. Kaikkea ei ole kerrottu suoraan. Puukotukset Saksassa ja Ruotsissa voisivat osittain olla myös hänen tekosiansa. Hänhän oli pelotellut sairaalassa Bodomin murhien jälkeen hoitajia, että hänkin on puukolla leikannut ihmisiä, jotka ovat kaikki kuolleet.


TULILAHDEN MURHAT

Kylmä sota jatkui, joten suurvallat jatkoivat myös keskinäistä vakoiluaan.

Hans Assmann hoiti Suomessa omia tehtäviään. Pari vuotta sitten hän oli saanut urakan kirkon maalaamisesta Etelä-Savossa, missä on runsaasti kauniita rantoja. Hän ihastui seutuun niin paljon, että vietti pari kesää Heinäveden pitäjässä. Siellä hän tutustui myös Tulilahden leirintäalueeseen, joka oli Kermajärven rannalla kävelymatkan päässä pitäjän kirkosta.

Kesä 1959 oli harvinaisen kaunis ja lämmin. Kaksi parikymmenvuotiasta jyväskyläläistä neitosta, sairaanhoitajaoppilas Eine Nyyssönen ja konttoristi Riitta Pakkanen, olivat päättäneet tehdä polkupyörillään pitkän kesälomamatkan, vaikka kauniita maisemia oli Jyväskylän lähelläkin. He lähtivät kohti itää ja lupasivat pitää omaisensa ajan tasalla retken edistymisestä. Yhden postikortin he lähettivät Kolilta, mistä he kääntyivät kohti Heinävettä. Kortissa he kertoivat yöpyneensä kerran sateen takia polvijärveläisessä matkustajakodissa, mutta muuten he pystyttivät pienen telttansa leirintäalueille ja viettivät yönsä siinä. Tulilahdelle heidän arvellaan saapuneen sunnuntaina heinäkuun 27. päivän illansuussa. Tarkka ajankohta on epävarma, koska leirintäalueella ei ollut kirjanpitoa siellä käyneistä vieraista, eikä siellä ollut vartijaakaan.

Kolin postikortti jäi Einen ja Riitan viimeiseksi, sillä he katosivat viikon kuluttua sen lähettämisestä. (s. 103 - 104)

Moni alkoi pelätä yöpymistä koko leirintäalueilla. Tälläistä pelkoa Suomessa tuskin oli aiemmin esiintynyt.

Hansin vaimokin pelkäsi, mutta pelon syy oli toinen.

Vieno pelkäsi, koska Hansilla saattoi olla tekemistä tapauksen kanssa. Hän oli ollut päiväkausia poissa kotoa olinpaikkaansa ilmoittamatta, arvattavasti kirkkoja maalaamassa. Vieno soitteli eri pitäjiin, mutta yhdenkään maalausurakkaa ei pitänyt olla Heinäveden suunnassa työn alla. Hänen pelkonsa kasvoi sitä mukaa kuin tyttöjen etsinnät tiivistyivät." (s. 105)

Lehdistö seurasi tarkasti etsintöjä. Vihdoin elokuussa lehdet pääsivät uutisoimaan murhattujen tyttöjen löytymisestä. Kouvolan Sanomat otsikoi uutisensa seuraavasti:

NEITOSET MURHATTIIN TULILAHDEN LEIRIALUEELLA

IRRALLINEN KUUSENTAIMI PALJASTI MURHENÄYTELMÄN

Tytöt olivat haudattu lähelle vesirajaa, märkään paikkaan tehtyyn suohautaan, joka oli noin 20 metrin päässä teltasta raskaan ja upottavan taipaleen takana. Nyt tutkimuksia hoitamaan kutsuttiin jo Mikkelin lääninrikospoliisi. Se totesi, että toista uhria oli lyöty päähän jollakin tylpällä esineellä ja toista hakattu puukolla kuin raivon vallassa. --

Hauta oli naamioitu taitavasti. Sen päällä oli lapiolla erikseen irrotettuja turpeen palasia, jotka oli asetettu samaan järjestykseen kuin niiden ollessa paikoillaan ja kiinni maassa. Haudan päällä oli Kouvolan Sanomien mainitsema kuusentaimi. Se oli katkaistu puukolla, jonka terästä siihen oli jäänyt mikroskooppisen pienet naarmut. Niiden perusteella on päätelty, että puukko oli ollut risun katkaisijan vasemmassa kädessä.

Tyttöjen polkupyörät löydettiin Kermajärven pohjasta. Etsinnöissä löydettiin myös heidän telttansa, huopansa, kenkänsä ja joukko tarve-esineitä. Kateissa ovat heidän kellonsa, Riitan kamera ja molempien rahat.

Vieno Assmann huolestui nyt entisestään, sillä Tulilahden veriteoissa suohautoineen ja polkupyörineen oli liikaa Lellunnevan tapausta muistuttavia piirteitä. Lisäksi Hans oli ollut poissa sen sattuessa - ja hänkin oli vasenkätinen. (s. 106 - 107)


BODOMIN MURHAT

Lukuisiin veitsen- tai puukoniskuihin kuolivat 15-vuotiaat Maili Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman, toinen heidän poikaystävistään. Boismanin ikäinen Nils Wilhelm Gustafsson pääsi raahautumaan haavoittuneena osittain teltan ulkopuolelle, missä surmaaja iski häntä vielä kivellä tai muulla painavalla esineellä leukaan ja takaraivoon, niin että hän menetti tajuntansa.

Alueella oli veren tahrimia papereita, joihin surmaaja oli pyyhkinyt surma-aseen terää; poliisin mukaan niistä ei löytynyt sormenjälkiä. Kenkäparit olivat niin kuluneita, että niiden pohjissa oli reiät. Kengät oli kätketty lähellä sijaitsevaan Oittaan kartanoon johtavan tien varteen noin 600 metrin päähän surmapaikasta, kumpikin kenkäpari eri puolille tietä syystä, jonka tietää vain murhaaja - ja murhasta tässä teossa oli kyse. Tyttöjen kenkiä ei ollut piilotettu. (s. 119)

Bodominjärven surmatekojen uhrit haudattiin yleisen myötätunnon ja suuren julkisuuden myötä. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan heidän etsintänsä olisi kestänyt, ellei aamuvarhaisella ongelle saapunut Olavi Kivilahti tai joku muu ohikulkija olisi sattunut paikalle, sillä yhtä uhreista oli jo raahattu vesirajaa kohti. (s. 134)

"Hansin apulainen Antti puolestaan hukuttautui 1969, joskin hänen tehtäviään tunteneet pitivät mahdollisena myös 'vakuutusyhtiön' osallisuutta tapahtuneeseen. Hän saattoi olla sama henkilö kuin julkisuudessa usein mainittu paikallinen helposti suuttuva kioskinpitäjä" (s. 134)


Tämä on Wikipediasta:

Useiden silminnäkijöiden mukaan kaksi saksaa puhuvaa miestä oli hakenut hieman ennen kaksoismurhia punkaharjulaiselta kioskilta Tulilahden leirintäalueen kartan. Toinen miehistä olisi sopinut tuntomerkkien perusteella Hans Assmanniksi. Miehet olivat liikkeellä kuplamallisella Volkswagen-henkilöautolla. Punkaharju sijaitsee lähellä Heinävettä. Assmannin vaimo kertoi vuosia myöhemmin, että hänen miehensä ja tämän autonkuljettaja olivat automatkalla Heinäveden suunnalla murhien aikaan. Kertomuksen mukaan Hans Assmann oli viettänyt aiemmin pari kesää Heinäveden pitäjässä, jossa hän oli tutustunut myös Tulilahden leirintäalueeseen.


Joka tapauksessa kirkkojen maalausurakat olivat vain pelkkä peitetarina. Hansin tehtävänä vakoojana oli suorittaa tärkeitä sotilaallisia mittauksia: siltojen leveys ja pituus, tierumpujen sijainti ja teiden painorajoitukset, soiden kunto kesällä ja jäätymissyvyys talvella, sekä selvittää kaikki muukin sotajoukoille tärkeä tieto. Koska mittauksia ei pystytty suorittamaan vielä ilmakuvista, jonkun piti suorittaa ne paikan päällä ja "kiertävä kirkkomaalari" sopi tehtävään erinomaisesti. He eivät siis autokuskinsa Antin kanssa maalanneet oikeasti mitään kirkkoja.

Jostain uutisjutusta luin, että heidät olisi nähty tulevan lapion kanssa metsästä Kyllikki Saaren hautausretkeltä Isojoella. Hans Assmannilla oli useita peitenimiä (henkilöllisyyksiä), jolloin olettaisin hänen olleen Suomessa Kyllikin kuoleman aikaan. Hän ei ollut Saksan poliisin mukaan Suomessa omalla nimellään. Heillä oli myös vuokrattuna vaja, jossa säilyttivät tarvikkeitansa Isojoella. Tästä vajasta oli myös jossain uutisjutussa enemmän.

Assmannin kertomuksesta vielä sen verran, että jättäisin ja karsisin suoraan siitä pois kaikki SS-miehen ja keskitysleirivartijan tarinat. Hänen kertomuksensa tekee juuri mielenkiintoiseksi se, ettei siitä saa ottaa kaikkea, vaan ainoastaan kaikkein oleellisimmat tiedot ikään kuin vinkkeinä (vihjeinä) käyttämällä päätänsä, leikkaako lanttu kuinka hyvin hoksaamalla rivien välistä asioita. Kaikkea ei ole kerrottu suoraan. Puukotukset Saksassa ja Ruotsissa voisivat osittain olla myös hänen tekosiansa. Hänhän oli pelotellut sairaalassa Bodomin murhien jälkeen hoitajia, että hänkin on puukolla leikannut ihmisiä, jotka ovat kaikki kuolleet.


Tässä vielä aiemmasta kopioimastani jutusta:

Assmannin vaimo kertoi myös, että yksi hänen miehensä sukista puuttui ja hänen kenkänsä olivat märät, kun hän palasi kotiin murhan iltana. Autossa oli myös kolhuja. Rouva Assmannin mukaan muutamaa päivää myöhemmin Assmann ja kuljettaja lähtivät jälleen, mutta tällä kertaa heillä oli lapio mukana. Myöhemmin tutkijat päättivät, että Kyllikin murhaajan on täytynyt olla vasenkätinen, kuten Assmann.

https://mysteriesrunsolved.com/fi/auli-kyllikki-saari/

[Firefox69]

Löysin Turun Sanomista sen uutisen, jossa mainitaan, että Hans Assmann ja hänen toverinsa olisi nähty tulevan lapion kanssa metsästä Kyllikki Saaren hautausretkeltä Isojoella.

Bodom-murhiin kytketyn Assmannin syyllisyydestä ei löydy näyttöjä

Suojelupoliisin arkistoon taltioidussa asiakirjamapissa on tietoja saksalaissyntyisestä Hans Assmannista, joka kohukirjassa liitetään useisiin 1950-luvulla Suomessa mystisiksi jääneisiin murhiin. Kytköksiin ei löydy näyttöjä, vaikka monia viitteitä löytyykin. Epäilyksen varjo jää silti olemaan monien sattumien ja yhteensopivuuksien takia. Supon kansiossa omituinen Assmann luokitellaan liukkaaksi tyypiksi ja patologiseksi valehtelijaksi.

Assmannin tunnustus kuolinvuoteellaan Ruotsissa 1998 Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n agentin toimistaan ei sinänsä ole erikoista. Suomessa paljastui 1950-ja 1960-luvuilla lukuisia vakoilutapauksia, joissa oli toimittu eri puolilla maata peiteammattien turvin ja urkittu tietoja teistä, silloista ja muista mahdollisille sotatoimille tärkeistä yksityiskohdista. Paljastuneiden määrä kertoi, että Suomessa operoi sadoittain KGB:n asiamiehiä ja heidän tiedottajiaan, joista suuri osa ei ole edes paljastunut.

Neurologian professori Jorma Palon ja rikoskomisario Matti Paloaron kirjassa "Luottamus tai kuolema" Assmann niputetaan paitsi Bodomin kolmoismurhaan 1960, Kyllikki Saaren surmaan Isojoella 1953, Heinäveden Tulilahden kaksoismurhaan 1959 sekä Turun Sirkka-Liisa Waljuksen murhaan 1963. Myös Ruotsin selvittämättömät naismurhat 1950/60-lukujen taitteesta mainitaan.

Assmann kytketään väitettyyn, ratkaisevaan vilppiin Urho Kekkosen voittaessa presidentinvaalit 1956. Mies olisi toimittanut väärennetyn äänestyslipun ministeri Penna Tervolle, jonka ääni ratkaisi. Vain muutama viikko myöhemmin Tervo kuoli omituisesti virka-autonsa kolarissa Järvenpäässä, mutta kaikki tapausta koskevat asiakirjat ovat kadonneet.

- Tämä on Suomen historian mystisimpiä arvoituksia ja se vaatii lisäpenkomista. Sitä voi verrata Kekkosen sairaskertomusten häviämiseen sairaaloiden arkistoista, Paloaro kommentoi.

Salamurhateoria ja -uhka vilahtaa kirjassa useasti. KGB oli erikoistunut lavastettuihin murhiin, jotka näyttivät luonnollisilta. Näistä kerrotaan muun muassa David Brooken kirjassa The Storm Petrels ja KGB:n arkistoloikkarin Vasili Mitrokhinin paljastusmammutissa. Tervon tapauksessa on yleisesti tiedetty, että Neuvostoliitto painosti voimakkaasti Kekkosen puolesta.


Asiakirjojen kohtalo mystinen

Assmann tunnusti ampuneensa keskitysleirivartijana satoja juutalaisia, joten hän olisi paatuneena tyyppinä sopinut operoimaan jutussa, joskin KGB:llä oli aivan nykypäiviin saakka tapaturmiksi naamioituja likvidointeja varten oma osastonsa. Assmann oli värvätty agentiksi ollessaan sotavankina Neuvostoliitossa.

Tietojen kaivaminen on Paloaron mukaan ollut vaikeata, sillä Assmannia koskevat useat kansiot tai raportit ovat kadonneet sellaisiltakin viranomaisilta, joilla ne pitäisi olla, kuten puolustusvoimista ja sosiaalirekistereistä. Paloaron mukaan ulkomaisen järjestön salaiset agentit tai sen hämäryyksiin vihkiytyneet kotimaiset asiamiehet ovat järjestelmällisesti putsanneet kaikki todisteet, jotta tapahtumiin ei löydettäisi totuutta.

Supossa oleva Assmannin kansio on edelleen luokiteltu salaiseksi. Supon arkistoista vastaava strategisen linjan johtaja Matti Simola kertoi, että 60 vuoden salassapito koskee koko Supon henkilöarkistoa, sillä vain Valpon vuoteen 1948 ulottuvat asiakirjat taltioitiin kansallisarkistoon. Supon 25 vuotta vanhempaan materiaaliin on myönnetty vain muutama tutkijalupa.

Simolalla on Assmannista sama mielikuva kuin eräällä Supon päälliköllä, joka vuosi sitten tutustui saksalaista koskeviin asiakirjoihin. Tämän lausunnon mukaan Assmannin mapissa ei ole mitään erikoista, ei merkittävää eikä häntä luokiteltu ammattivakoojaksi. Hänet katsottiin "luistaviin henkilöihin" ja arvioitiin taitavaksi patologiseksi valehtelijaksi. Assmannin kansiossa on normaaleja ulkomaalaisen maahantuloon liittyviä asiakirjoja, asumis-.ja työpapereita ja kansalaiseksi ottamiseen 1959 liittyviä mainintoja.


Kulki maata kirkkomaalarina

Assmann-kirjan mukaan Kyllikki Saaren kuolema oli vahinko, kun Assmannin kanssa maastovakoilua Pohjanmaalla tehnyt agentti törmäsi naiseen miesten autolla ja paljastumista välttääkseen nämä lavastivat törmäyksen rikokseksi. Assman kyläili noihin aikoihin alueella. Kun Turun Rauhankadulla tapettiin 1963 Sirkka-Liisa Valjus, Assmann oli edellisenä iltana nähty Valjuksen kanssa ravintolassa, vaikka hänelle järjestyi erikoisesti alibi Pohjanmaalta.

Kirjassa ei selkeästi kerrota, mikä olisi ollut Assmannin motiivi Bodomin ja Tulilahden surmajutuissa. Sellaiseksi hahmottuvat kirkkomaalarin peitetyön ohessa tehdyt vakoilupuuhat ja Assmannin pitkäaikainen amfetamiinin käyttö, joka aiheutti harhoja sekä sekavuus-ja raivotiloja.

Assmann ja hänen kumppaninsa liikkuivat Tulilahden aikaan Itä-Suomessa. Assmann asui 1960 lähellä Bodomia ja murhia seuraavana päivänä hän ilmestyi Helsingissä Kirurgiseen sairaalaan. Neljä lääkäriä totesi hänet tekosairaaksi, mutta vasta monien yritysten jälkeen ja myöhemmin he saivat poliisin kuulustelemaan miestä. Alibin Assmannille antoi nainen, jonka todistusta on epäilty, mutta aivan hiljan hän ilmaantui julkisuuteen ja vakuutti Assmannin olleen luonaan Bodomin murhayönä. Lääkäreille epäilyt tiesivät jatkossa omituisia sattumuksia.

Assmannia epäiltiin paljosta, mutta vaimon hakkaamisesta saamansa kahden ja puolen vuoden kuritushuonetuomiosta huolimatta hän saattoi merkillisesti liikkua vapaana Pohjoismaissa, kuin korkeiden voimien suojeluksessa. Assmannin osuutta puitiin kaksi vuosikymmentä useissa lehdissä, mutta poliisin mukaan hän oli syytön.

Suomessa tuomittiin 1945-1972 maanpetoksesta 125 ihmistä, pääosa itäiseen tai eteläiseen Suomeen kohdistuneesta rajavakoilusta.

Kenttävakoilu väheni 1970-luvulle tultaessa, koska kartoitukset oli jo tehty ja urkinta kohdistui siitä lähtien enemmän yrityksiin, virastoihin ja järjestöihin. Paloaron mukaan tarinat vaikuttavat mielikuvituksellisilta, mutta ne teki kuoleman partaalla ollut mies. Jotakin ne ovat jo tuottaneet. Niinpä mm. eräs nainen Pohjanmaalla on tunnistanut Assmannin ja tämän toverin, jotka Kyllikin katoamisen aikaan tulivat lapio kourassaan metsästä katoamispaikan läheisyydessä.


https://www.ts.fi/uutiset/1073997793

[Firefox69]

Kävin vierailemassa Kyllikki Saaren FB-sivustolla etsiäkseni lisää tietoa kermanvaaleaan autoon liittyen. Siellä törmäsin silminnäkijähavaintoon papista kahden miehen kanssa autossa. Kanervo ajeli kahden miehen kanssa, joista toinen pienikokoinen. Tinuri oli nähnyt kerman värisessä autossa.

Ohessa kuva sen aikaisesta lehdestä, jossa kuvattuna Kyllikin oletettu katoamispaikka.

[Firefox69]

Tässä myös mielenkiintoinen juttu selvännäkijästä Kyllikki Saaren katoamiseen liittyen, jos näihin selvännäkijöihin on edes uskomista.

[Dave Klein]

Saarta ei haudattu suohautaan heti, vaan myöhemmin. Aikaikkunaksi on arvioitu 6-72 tuntia. Ei tunnu kovin uskottavalta, että yliajajat olisivat pitäneet kroppaa esim. takakontissa / jossain muussa paikassa jopa kolme vuorokautta ja palanneet Isojoelle hautaamaan sitä.
Lasinsirut katoamispaikalla ovat pelkkää hämäystä.
Kyllä tämä ihan henkirikos oli.

[Tovi]

Laitan tähän jotain seikkoja Jorma Palon kirjasta Luottamus tai kuolema!, hänen Hans Assmannin luona vierailuun ja kertomaan liittyen.

Sellanen pikku viilaus, että kirja on Paloaron ja Palon, Matti Paloaro oli se joka vieraili Assmanin luona.

Tämä postauksesi on hyvä referaatti eri tapahtumista ja siitä kuinka kirjassa Assman niihin sidotaan.

Olen miettinyt tuota Assmanin tallentamiskieltoa tästä keskustelusta. Paloaro sai vaan merkkailla joitain asioita ylös. Entinen poliisi varmasti osaa poimia muistiinsa oikeita asioita, mutta näin yksityiskohtainen kertomus ja kirja pelkästään muistinvaraisena muisteluna keskustelusta, ei varmasti ole täysin pitävä.

Eräänä iltana muutaman päivän kuluttua miehet lähtivät taas ajelulle määränpäätään kertomatta. Kun he ottivat mukaansa rautalapion, Vieno pyysi selitystä.
........
Lisäksi miehet olivat retkellä katoamisiltana, ja sen jälkeisenä iltana he tekivät vielä uuden retken varustettuina lapiolla.

Nämä aikataulutuksen epäloogisuudet tosiaan on kirjassa, piti oikein tarkastaa.

Erikoista myös lapio -ristiriita Tulilahden ja Isojoen välillä; toisessa tapauksessa ihmetellään kuinka lapio on voitu hakea koiran heräämättä viereisestä pihasta, toisessa sitä haetaan satojen kilometrien päästä sen aikaisella tiestöllä ja autokalustolla

Tässä myös mielenkiintoinen juttu selvännäkijästä Kyllikki Saaren katoamiseen liittyen, jos näihin selvännäkijöihin on edes uskomista.

Äkkiä tuosta muutamia epäkohtia nousee esiin, kuten että kaappauksen jälkeen pyörä piilotetaan ja auto kiitää murhapaikalle, sitten kiidetään takaisin hakemaan pyörä.
Tämän jälkeen kiidetään vieläkin pidempi matka mutta ruumis ja pyörä kuitenkin palautetaan lähes lähtöpisteeseen. Tosin aikarytmitystä tuosta jutusta on hankala muodostaa kun välillä siinä kiirehdittäneen aikaa kelauksella eteenpäin.
Tieltä ruumista kannetaan pitkä matka vaikka suohautahan on suhteellisen lähellä tietä, ruumis jätetään ja peitetään monttuun vaikka todellisuudessahan se oli kaivettu maahan. Ja vasta jonkin aikaa kuoleman jälkeen, ainakin näre siihen lyöty perästä päin.

Mielestäni tämä tarjoaa yhtä vähän oikeaa tietoa kuin pikku-Valmankin kertomat havainnot.

[Firefox69]

Etsiessäni viimeisintä tietoa Kyllikistä, tämä blogi tuli vastaan, jossa myös useita linkkejä Kyllikki Saaresta kertoviin videoihin ja uutisiin.


MA 15.05.2023 Kyllikki Saaren murhasta 70 vuotta

Professori Juho Saari on tutkinut Kyllikki Saaren murhan tapahtumia.


Kyllikki Saaren katoamisesta 70 vuotta – Murhamysteeri kiehtoo vieläkin: “Todella puhdas suomalainen nainen, joka symboloi Elovena-tyttöä”

https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ ... uomalainen


Kyllikki Saari

https://www.youtube.com/watch?v=hFXDBU9HBlI


Murhamysteeri - Kyllikki Saari

https://www.youtube.com/watch?v=ROKcKxFihiE



Ei vanhene koskaan: Kyllikki Saari - Musta sirkus [1/3]

https://www.youtube.com/watch?v=ejNJ8IBj9TY


Ei vanhene koskaan: Kyllikki Saari - Musta sirkus [2/3]

https://www.youtube.com/watch?v=80lvZjZYvSQ


Ei vanhene koskaan: Kyllikki Saari - Musta sirkus [3/3]

https://www.youtube.com/watch?v=oC6MvZ8Mf8U



Kyllikki Saari | Pentti Kankaanpään tutkimukset

https://www.youtube.com/watch?v=DtzHigjPKS0



Kyllikki Saaren mysteeri piinaa Teemua | Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset, jakso 1/4

https://www.youtube.com/watch?v=C6S97jDBkzg


”Saalistajapapilla oli pakkomielle neitsyisiin” – Kyllikki Saaren, 17, murha tv:ssä

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a ... 23ae901179


Teemu Keskisarja ajaa tuhansia kilometrejä kuussa ja kärsii muistiongelmista – menestynyt historioitsija palkkasi apuvoimia

https://www.is.fi/viihde/art-2000009398596.html


Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari. Mysteerin ihmisten historia – true crime -tarina 70 vuoden takaa

https://kirsinbookclub.com/2021/06/teem ... den-takaa/



Yhä selvittämättä - Kyllikki Saaren murha | True Crime Suomi

https://www.youtube.com/watch?v=KoOTiGJ7s0E


Kyllikki Saari - Viimeinen kotimatka

https://www.youtube.com/watch?v=khhCzOfBYpI


MURHAPAIKALLA: Mitä tapahtui 17-vuotiaalle Kyllikki Saarelle?

https://www.youtube.com/watch?v=mQmW2VbLK8w


Teemu Keskisarja 19.10.2021 Vaasan kaupungintalon juhlasali

https://www.youtube.com/watch?v=Rh4oVYpoVqI


Kyllikki Saaren suohauta Isojoella

https://www.youtube.com/watch?v=ZSjVz9p9wPs


Kyllikki Saari

https://www.youtube.com/watch?v=Q6NtN2fVpak


Tiedonvälitys 1953 oli erilaista kuin nykyaikana. Silloin tiedonvälitys perustui aika pitkälle suusta suuhun menetelmään ja keskustelijan omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin. Huhut saivat siivet. Minäkin olen kuullut Kyllikki Saaren murhaan liittyvän kertomuksen, jota kertoja piti varmana totena. Hänen mielestään Kyllikki Saaren murhaaja oli Isojoen poliisi. Siksi murhaa ei saatu selvitettyä. Kun kyseinen poliisi jäi eläkkeelle, niin hän muutti nimensä ja muutti asumaan Himangalle. Siellä hän juopotteli loppuelämänsä ja tunnusti murhanneensa Kyllikki Saaren.


https://kalajokinen.blogspot.com/2023/0 ... ta-70.html

[Firefox69]

Olen miettinyt tuota Assmanin tallentamiskieltoa tästä keskustelusta. Paloaro sai vaan merkkailla joitain asioita ylös. Entinen poliisi varmasti osaa poimia muistiinsa oikeita asioita, mutta näin yksityiskohtainen kertomus ja kirja pelkästään muistinvaraisena muisteluna keskustelusta, ei varmasti ole täysin pitävä.

Minua on kiinnostanut alkuperäiset ja tuoreet autohavainnot tähän Kyllikin tapaukseen liittyen, joiden perusteella silloinen poliisi etsikin ulkopaikkakuntalaisia autolla liikkuneita. Postinjakaja oli nähnyt aamuvarhaisella tiellä lyhdyn sirpaleita ja auton kääntymisjäljet. Pitää selata molempia Kyllikin ketjuja täällä ja vilkaista uudelleen senaikaisia uutisia sanomalehdiistä. Olen lukenut nämä molemmat ketjut, josta on vierähtänyt jo aikaa.

Minut sai tarttumaan näihin autohavaintoihin viime keskiviikkoinen Genaun viesti:

Onnettomuus on yksi vaihtoehto. Maantieltä oli löydetty Kyllikin katoamisen aikoihin auton lyhdyn sirpaleita. Kyse voi olla iltahämärissä pyörällä liikkuneen Kyllikin yliajosta. 1991 löysin lähettämättömän kirjeen silloisen avovaimoni mummon jäämistöstä. Se oli kirje, jossa tämä mummo oli lähettänyt poliisille vihjeen autosta jossa oli kolhuja. Tämä muori oli päälle 30 ikäinen siihen aikaan ja piti kahvilaa jossakin suht lähellä isojokea. Eli tälläinen auto oli tullut juuri kyllikin katoamisen jälkeen kahvibaarin pihalle päivä tai 2 sen jälkeen. Autoa oli ajanut mies, jolla oli poikkeavan ulkonevat hampaat ja autossa oli muitakin miehiä ollut. Muori oli päivännyt kirjeen 1954 vuoden puolella, mutta en muista tarkkaan kk ja päivää enää. Ei ollut koskaan lähettänyt sitä poliisille kuitenkaan jostakin syystä. Se löytyi papereiden joukosta kun mummon asuntoa tyhjensimme. Harmittaa kun en ottanut tuota kirjettä talteen. Siinä kirjeessä oli auton merkki, jota en muista enää. Muorin mielestä tyypit olivat epäilyttäviä ja täysin outoja miehiä. Autosta oli oikea etulyhty rikki ja naarmuja konepellillä, sekä oikeassa etulokarissa väri oli kermanvaalea siinä autossa. Kirje saattaa olla jopa tallella silloisen avovaimon siskopuolella tallella, koska hän otti paperit ja kirjeet säilöön. Luin avovaimon kanssa kirjeen, koska siinä luki rikospoliisi ja osoite kuorenpäällä. Ihmettelimme, että mitä asiaa tällä muorilla oli rikospoliisille 1950-luvulla ollut. Tiellä oli ollut jotakin epämääräisiä jälkiä kohdalla, mistä ruumis oli kuljetettu metsään. Ehkä kyseessä oli yliajo ja teon salatakseen ruumis vietiin metsään ja haudattiin.

Vuoden 2017 Iltasanomista löytyi tämä uutinen, joista olen kopioinut vain autohavaintoja koskevat tekijäehdokkaat.


Yksinäinen pyörämatka Isojoen metsätiellä päättyi karmivimmalla tavalla – epäilykset kohdistuivat viiteen mieheen


Ex-poliisia epäiltiin – mutta hänellä oli alibi

Eräs vahvimmin epäillyistä oli vajaa 40-vuotias entinen poliisi. Hänet oli erotettu sinilakeista huonojen elämäntapojen vuoksi. Kylillä liikkui vahvoja huhuja, että kahvilanpitäjäksi siirtynyt mies oli sekaantunut rikollisiin bisneksiin. Ilmeisesti kahvilasta sai pöydän alta pimeää viinaa.

Silminnäkijän mukaan hänet oli nähty ajamassa toisen miehen kanssa kohti Kauhajokea Kyllikki Saaren katoamisyönä. Myös kaksi moottoripyöräilijää oli nähnyt entisen poliisin auton näköisen ajoneuvon olleen pysähdyksissä suhteellisen lähellä Kauhajoen Karhunkankaan metsätietä.

Myöhemmin poliisitutkinnassa Saaren katoamispaikalta löytyi runsaasti autonrenkaiden jälkiä ja salaperäisiä ajolyhdyn sirpaleita.

Miehellä oli kuitenkin pitävä alibi. Hän oli ollut viettämässä iltaa Kristiinankaupungin Kaupunginhotellissa yhdessä porilaisen liikemiehen kanssa. Porilainen kertoi poliisikuulusteluissa, että hän oli vienyt epäillyn Karijoelle miesten yhteisen tuttavan luokse yöksi.

Lisäksi entisen poliisin auto oli korjauksessa miltei koko toukokuun. Auto oli ajokunnoton, siitä puuttui jopa moottorin akku ja renkaat.


Hans Assmann tunnusti kuolinvuoteellaan

Myös Bodomin verilöylyyn yhdistettyä saksalaista Hans Assmannia pidettiin yhtenä murhaajaepäiltynä.

Assmannin vaimo kertoi, että hänen miehensä oli liikkunut Isojoen ja Kauhajoen suunnilla murhailtana. Vaimon mukaan miehen palattua aamulla takaisin puuttui häneltä toisen jalan sukka ja kengät olivat märät. Assmannilla oli sellainen auto, jonka kyläläiset olivat nähneet ajelevan suohaudan lähistöllä tuona synkkänä iltana. Vaimon mukaan autoon oli tullut myös kolhuja ja auton etuvalot olivat rikkoutuneet.

Assmann itse tunnusti kuolinvuoteellaan 1997 Kyllikki Saaren murhan. Syy oli kuulemma ollut vahingossa tapahtunut yliajo, minkä vuoksi mies oli seuralaisensa kanssa yrittänyt peittää teon hautaamalla Saaren suon poveen.

Myös neurologian professori Jorma Palo ja Matti Paloaro ovat kirjassaan Luottamus tai kuolema! – Hans Assmannin arvoitus nostaneet esille Assmannin Kyllikki Saaren murhan yhteydessä.

Poliisi selvitti Assmannin osuutta Saaren kuolemaan, mutta virkavallan saamien tietojen mukaan mies oli ollut tapahtuma-aikaan vaimonsa kanssa kotimaassaan Saksassa. Supon aikoinaan antamien tietojen mukaan Assmann saapui Suomeen ensimmäisen kerran olympiavuonna 1952, mutta palasi takaisin Saksaan kisojen jälkeen.

Suomeen Assmann palasi vasta heinäkuussa 1953.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005213387.html


Minua häiritsee ja mietityttää tämä kuulohavainto kyseiseltä yöltä. Jos Kyllikki on ollut vielä tajuissaan auton törmättyä häneen, niin onko hän huutanut apua? Vai onko hänen kimppuunsa todellakin käyty, jonka vuoksi hän on huutanut apua?

KOHTALOKKAALTA alkukesän yöltä ei ole kuin yksi outo kuulohavainto. Tilallinen Hilma, 66, meni katsomaan lehmiään suulissa ja palatessaan asuntoonsa kuuli huutoa: ”Tulka Jumalan tähden auttamaan”. Huuto pelästytti Hilman, joka arveli tappelun olevan käynnissä.

Varmuudella Hilma ei voinut sanoa, oliko huuto ollut naisen, mutta hänen käsityksensä oli, ettei se ainakaan miehen ollut. Hilman mukaan kello oli tuolloin puoli kaksitoista yöllä.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005720635.html

[petro]

Voisikohan kuvitella seuraavan tapahtumaketjun? Auto tönäisee Kyllikin nurin, joka loukkaantuu. Kuski nostaa Kyllikin autoon ja lähtee ajamaan sairaalaan, vaikka Porin suuntaan. Matkalla Kyllikki kuolee, ja kuljettaja on aivan neuvoton. Lopulta keksii piilottaa pyörän ja ruumiin, mutta aikaa on prosessiin mennyt puoli päivää tai enemmän. Eikä ole uskaltanut tunnustaa, kun huomannut olleensa sangen tyhmä. Oisko loogista?