Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[Dave Klein]

Voisikohan kuvitella seuraavan tapahtumaketjun? Auto tönäisee Kyllikin nurin, joka loukkaantuu. Kuski nostaa Kyllikin autoon ja lähtee ajamaan sairaalaan, vaikka Porin suuntaan. Matkalla Kyllikki kuolee, ja kuljettaja on aivan neuvoton. Lopulta keksii piilottaa pyörän ja ruumiin, mutta aikaa on prosessiin mennyt puoli päivää tai enemmän. Eikä ole uskaltanut tunnustaa, kun huomannut olleensa sangen tyhmä. Oisko loogista?

Minkä vuoksi yliajaja olisi palannut Isojoelle hautaamaan ruumiin? Hitonmoinen riski.
Lisäksi vieraspaikkakuntalainen ei ikinä olisi, ensinnäkään tiennyt Lellunlaaksoon (paikka mistä fillari löytyi) johtavaa rytekköistä metsätietä, tunnettiin Ratastien nimellä, eikä olisi osannut haudata pyörää syvimpään kohtaan suolla.
Kyllilki oli saanut osumaa kasvoihin. Niin rajua, että kasvojen luut olivat murtuneet. On kyllä maailman oudoin yli / päälleajo, jos isku, auton keula osuu kasvojen alueelle.

[petro]

Täsmennän ajatuksentynkääni: autoilija olisi ollut joku lähikylältä, ehkä puolituttu. Tuntenut maaston, ja halunnut, että kalmo löytyy. Auton ja pyörän törmätessä vammat voivat olla moninaiset. Kasvot voivat osua pyörän tankoon tms.

[Firefox69]

Kyllikki Saaren murha

Finlandia-katsaus 220 käsittelee vain yhtä aihetta, Kyllikki Saaren (1935-1953) tapausta. Kyllikki Saaren murha on Suomen tunnetuin henkirikos. Isojokelainen 17-vuotias Kyllikki Saari pyöräili hartaustilaisuudesta kotia kohti myöhään illalla 17.5.1953 ja katosi. Kyllikin ruumis löydettiin suolle haudattuna vasta syksyllä 11.10. Siunaustilaisuuteen Isojoen kirkolla 25.10.1953 osallistui noin 25 000 ihmistä.

Valmistumisvuosi 1953
Tuotanto Suomi-Filmi Oy

https://kavi.finna.fi/elavamuisti/Recor ... video_4763

[Laasti]

Yliajoteoriasta luovuttiin jo tuoreeltaan, kun Kyllikin pyörä löytyy. Eikä mikään muutenkaan puhu sen puolesta, että Päntäneen tiellä olisi tapahtunut kolaria. Luulisi että törmäyksestä olisi jo kuulunut kova ääni, joka olisi kantautunut lähiasukin korviin.

[eelaCraig]

Miksi Kyllikki saaren tapauksesta tuli niin kiinnostava? Miksi hautajaisiin tuli niin valtavasti ihmisiä? Maamme kuuluisin henkirikos? Mikä tapauksessa kiehtoo? Itselleni tulee Kyllikki Saaren rippikuvasta mieleen välittömästi Leonardo da Vincin mestariteos, Mona Lisa. Ja kysymysleikkiä voidaan edelleen jatkaa ...miksi Mona Lisasta tuli maailman tunnetuin (kallein) maalaus? Eihän kuvassa oleva nainen ole edes kaunis, kuvassa ei ole mitään säväyttävää, ei hienoja värejä, ei hienoa maisemaa kuten taidemaalauksissa yleensä, naisella ei ole tyylikästä kampausta, ei meikkejä, ei erikoisia kauniita vaatteita, ei värejä, ... ei kertakaikkiaan mitään spesiaalia.

Salaperäisyydessään sekä Kyllikki Saari että Mona Lisa tuovat mieleen vanhan sanonnan ... "hiljaisissa vesissä ne syvimmät salat".

Jotta me voisimme ratkaista Kyllikki Saaren murhan, meidän pitäisi päästä hänen "päänsä" sisään. Tämän vuoksi en ymmärrä miksi kukaan tutkijoista ei ole lähestynyt tutkimuksissaan Kyllikki Saaren isää, Eino Saarta tai äitiä Mimmi Saarta. Heistä kun ei löydy mistään minkäänlaista henkilökuvausta, millaisia he olivat ihmisinä nuoruudessaan tai vanhoilla päivillään? Erityisesti isän henkilökuva kiinnostaisi, sillä luulen että Kyllikki oli perinyt geeninsä enemmän isältään kuin äidiltään.

Olen todella pettynyt esim. historioitsija Teemu Keskisarjan kirjaan "Kyllikki Saari". Siellä ei kerrota yhtään mitään Kyllikki Saaren isästä, Eino Saaresta. On uskomatonta, että Teemu ei tuo hänestä esiin yhtään mitään, ei edes valokuvaa. Teemu Keskisarjalla ei ole minkäänlaista ihmistuntemusta syyllistäessään ja kirjoittaessaan pappi Kauko Kanervasta. Ei kauko Kyllikkiä missään tapauksessa murhannut. Kauko kanervo jumaloi ja rakasti nuoria naisia tai tyttöjä, ja viimeiseksi hän olisi heitä satuttanut. Ja kauko sai nuorilta naisilta myös vastakaikua eli hänessä täytyi olla jotain hyvää. Kyllä on Teemu Keskisarjan tutkimuksiinsa käytettämänsä aika mennyt täysin hukkaan. Jos hän olisi käyttänyt tuon ajan selvittääkseen Eino Saaren henkilökuvaa niin ...

Jos joku palstan seuraajista tietää mistä löytyisi enemmän tietoa Kyllikki Saaren isästä, niin laittakaa linkkiä tänne.

[Firefox69]

Yliajoteoriasta luovuttiin jo tuoreeltaan, kun Kyllikin pyörä löytyy. Eikä mikään muutenkaan puhu sen puolesta, että Päntäneen tiellä olisi tapahtunut kolaria. Luulisi että törmäyksestä olisi jo kuulunut kova ääni, joka olisi kantautunut lähiasukin korviin.

Olen kahlannut Kyllikki Saaren ensimmäistä ketjua läpi ja koonnut sieltä joitain mielenkiintoisimpia tietoja autohavaintoihin liittyen.

Ohessa kuva kirjasta Kyllikki Saaren arvoitus (sivu 41), jossa mainitaan, että kuuluisa autolinja oli kuuma koko ajan ja näin ollen arvostetun ammattikunnan edustajan hairahdukseen ei voitu täydellä syyllä uskoa.

[Firefox69]

Tämä Salon Seudun Sanomien uutinen on tullut useasti vastaan. Onko kukaan tämän lehden tilaaja, että voisi kopsata jutun tänne?

Kyllikki Saaren murhasta epäillyn jäljet johtavat Saloon – historioitsija Teemu Keskisarja pyytää salonseutulaisia penkomaan piironginlaatikoita

Auli Kyllikki Saari oli tuntematon maalaistalon tytär - kunnes hän kuoli. Sen jälkeen Kyllikki Saaren on tuntenut koko Suomi.

Nuoren naisen surmaaja on yhä tunnistamatta. Yhden epäillyn jäljet johtavat Saloon...


https://www.sss.fi/2022/01/kyllikki-saa ... oherrasta/


Tämä kysely liittyi ilmeisesti kirkkoherra Kauko Kanervoon, joka oli syntynyt Salossa 29. elokuuta 1911.

https://www.seiska.fi/listaus/sana/Kauko%20Kanervo


https://www.sotapolku.fi/henkilot/kaner ... 1911_salo/

[Firefox69]

Kauko Kanervo
Kyllikki Saaren rippipappi

Kauko Voitto Kanervo (29. elokuuta 1911 Salo – 26. kesäkuuta 1977) oli suomalainen kirkkoherra ja sotilaspastori.


Lapsuus ja nuoruus

Kauko Voitto Kanervo syntyi Salossa ja valmistui ylioppilaaksi Salon yhteiskoulusta 1933. Kanervo oli menettänyt tapaturmaisesti jalkateränsä, minkä jälkeen hän tahtoi opiskella papiksi. Kanervo suoritti teologisen erotutkinnon arvosanalla cum laude vuonna 1939. Hänet vihittiin papiksi Viipurissa 6.6.1939.


Nuorisopappina Karjalassa

Kauko Kanervo vihittiin avioliittoon 1939, puoliso oli Aino Sofia Tiitinen. Kanervo toimi ylimääräisenä pappina, nuorisopapin virassa Lumivaarassa ja Saarella 1939. Lumivaarassa seurakunnallinen nuorisotyö lähti lupaavasti liikkeelle, mutta Kanervon vajaat puoli vuotta kestänyt nuorisopastorin virka keskeytyi talvisodan vuoksi.


Sotilaspastorina

Kanervo palveli Puolustusvoimissa Kenttätykistörykmentti 3:ssa vuosina 1931–1932 sekä 1933. Hän toimi sotasairaalan pastorina 1939–1940 sekä Tukholman suomalaisessa seurakunnassa invalidipastorina, apulaispastorin virassa, vuonna 1940. Hän toimi myös pappina Angelniemessä 1940–1941, 1. divisioonan pastorin apulaisena 1941, sotasairaalan pastorina 1941–1942, Pohjois Karjalan sotilaspiirin kenttäpappina 1942–1944 sekä kappalaisena (vs.) Joensuun kirkossa 1944.

Kauko Kanervo oli sotilasarvoltaan luutnantti, hänelle on myönnetty kahdesti 4 lk. vapaudenristi.


Suomen Lähetysseuran palveluksessa

Kauko Kanervo oli Suomen Lähetysseuran palveluksessa sotasairaalan pastorina ja kenttäpappina vuodet 1941–1945.

Kauko Kanervo ja hänen vaimonsa Aino Kanervo sekä heidän tyttärensä lähtivät Afrikkaan ahvenanmaalaisen Erikssonin varustamon Viking-purjelaivalla Vaasan satamasta 15.11.1946. Afrikassa Kanervo palveli vuosina 1946–1950, muun muassa Suomen Lähetysseuran Okavangon alueella toimivalla lähetysasemalla Kuring-Kurussa. Kanervo joutui poistumaan lähetyskentiltä epänormaalin seksuaalielämänsä vuoksi.


Pappina sodan jälkeen

Kanervo suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1951. Hän toimi pappina Isossakyrössä 1950–1952, Isojoella vt. kirkkoherrana 1952–1953 ja Merikarvialla vt. kirkkoherrana vuodesta 1953 alkaen ja tämän jälkeen Kihniön kirkkoherrana 1955. Kanervo erotettiin papin virasta 21.8.1958.


Murhaepäily ja alaikäisen hyväksikäyttö

Isojoella vuonna 1953 murhatun Kyllikki Saaren rippipappina Kauko Kanervo joutui kuulusteltavaksi ensimmäisten joukossa. Hänellä oli kuitenkin oman lapsensa ja palvelijattarensa antama alibi puolen vuoden takaisesta vuoden 1953 toukokuun sunnuntaista, koska hän oli ollut heidän kertomansa mukaan Merikarvialla murhayönä. Toisen kerran Kanervoa kuulusteltiin sen jälkeen kun häntä syytettiin Parkanon talvikäräjillä 1956 sekaantumisesta 15-vuotiaaseen tyttöön. Kanervo tuomittiin hyväksikäytön vuoksi vuodeksi kuritushuoneeseen.


Maanviljelijänä

Vankilasta vapauduttuaan Kanervo hankki elantonsa maanviljelijänä Parkanossa Häädetjärvellä, kasvattamalla kanoja. Kanervon vaimo toimi koulun opettajana. Vaimonsa kuoleman jälkeen 1962, Kanervo jäi leskenä hoitamaan 5-vuotiasta poikaa ja kolmea tytärtä, joista vanhimmat kävivät töissä ja muut koulussa.


https://www.wikiwand.com/fi/Kauko_Voitto_Kanervo

[Firefox69]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyväksikäyttöskandaali 1950-luvulta

27.12.2020

Kirjoitan tässä tekstissäni pastori Kauko Kanervosta (1911-1977) tekemästäni tutkimuksesta. Kaikki tässä kirjoitettu perustuu julkisiin asiakirjoihin (Turun tuomiokapitulin arkisto ja Parkanon talvikäräjien pöytäkirja vuodelta 1956) ja näen asian esille tuomisen välttämättömänä sen yhteiskunnallisen merkittävyyden takia. Koska Kanervo on ollut julkisessa virassa ja tässä esitetyt tiedot liittyvät kiinteästi hänen viranhoidonsa arviointiin, ei laki törkeää yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä suojaa Kanervoa.

Kauko Kanervo vihittiin papiksi 1939 Lumivaaran ja Saaren seurakuntien nuorisopastoriksi. Sodan aikana hän toimi rintamalla ja Pohjois-Karjalassa sotilassairaalan pastorina. Vuosina 1946-1951 Kanervo oli lähetystyössä Afrikassa, minkä jälkeen hän toimi lukuisissa seurakunnissa Etelä-Pohjanmaalla. Hänen viimeinen virka oli Kihniön kirkkoherran tehtävä, josta hänet irtisanottiin, kun hän sai tuomion rippikoululaisen hyväksikäyttämisestä.

Melkein kaikkiin Kanervon virkapaikkoihin liittyy syytöksiä raiskauksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joista osa eteni esitutkintasolle. Ensimmäinen tapaus oli Joensuussa 1944, jossa Kanervo oli paljastanut itsensä ja kosketellut seurakuntalaista sielunhoitotilanteessa. Tästä aloitettiin esitutkinta, missä Kanervo kiisti tapahtuneen. Toisen tapauksen, kymmenen vuoden Joensuun tapahtuman jälkeen, tehdyn tutkinnan yhteydessä Kanervo kuitenkin myönsi tapahtuneen. Kanervon lähetystyö katkesi Afrikassa siihen, kun hän oli ollut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa toisen lähetystyöntekijän kanssa. Kanervo oli vuonna 1953 tapahtuneen Kyllikki Saaren murhan pääepäilty. Kanervo kiisti syyllisyytensä, mutta kertoi, että Saari oli ”tyydyttänyt” häntä toistuvasti ”käsin” kirkkoherranvirastossa. Kirkkoherran alibi murhayölle oli se, että hän oli maannut kotiapulaisensa kanssa samassa sängyssä tapahtuma-aikaan.

Kanervosta on tehty myös rikosilmoitus Laihialla ja Puumalassa väkivaltaisesta käyttäytymisestä naisia kohtaan, joiden tarkempi sisältön on jäänyt minulle epäselväksi. Kanervo myönsi Kihniön tapauksen kuulusteluissa myös olevansa väkivaltainen lapsiaan ja vaimoaan kohtaan ”mutta ei niinkään muita kohtaan”. Kanervon vaimo kertoi myös kirkkoherran kommentoivan mielellään rippikoululaisten seksuaalista viehättävyyttä ja katsovan pornografisia kuvia.

Kihniön seurakunnan kirkkoherran virassa toimiessaan Kanervo hyväksikäytti ainakin yhtä rippikoululaistaan, mistä hän sai lopulta tuomion Parkanon talvikäräjillä 1956. Uhrin mukaan Kanervo oli esimerkiksi toistuvasti vaaninut häntä hänen tullessaan iltatilaisuuksista, vienyt metsään ja raiskannut. Kanervon ja uhrin kertomukset eroavat toisistaan huomattavasti: Kanervon mielestä suhde oli vastavuoroinen, mutta hän ei toisaalta kiistä toistuvia suojaamattomia yhdyntöjä tai heidän välistä suhdettaan. Kanervo kirjoitti uhrilleen myös eroottis-uskonnollista runoutta sisältäviä kirjeitä. Todistajalausunnon mukaan uhrin kotona oli käyty oikeusprosessin aikana uhkailemassa: yksi uhkailijoista oli esiintynyt ”saarnamiehenä”. Kanervo tuomittiin vuoden kuritushuonerangaistukseen ja menettämään virkansa. Myöhemmin hän menetti myös oikeutensa toimia pappina.

Tutkimissani kirkollisissa asiakirjoissa Kanervosta syntyy vaikutelma mallikkaana pappina, mikä näkyy muun muassa hänestä annetuissa lausunnoissa. Vaikka Kanervoon liittyi useita vakavia rikosepäilyjä, ei niitä oltu mitenkään lukemissani asiakirjoissa käsitelty. Silloisen lain mukaan pappien rikosepäilyistä ilmoitettiin tuomiokapitulille, joten en näe uskottavana, ettei tuomiokapituli olisi ollut tapauksista tietoinen. Kihniön tapauksen aikana lääninrovasti kuuli ilmeisesti ensimmäisenä viranomaisena hyväksikäytöstä, mutta poliisille ilmoittamisen sijaan hän lähetti Kanervolle nuhtelukirjeen.

Kokonaisuudessaan Kanervon tapaus on poikkeuksellisen törkeä ja siinä on samoja piirteitä kuin katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaaleissa. Papin rooli on ollut Kanervon toiminnalle valitettavasti miltei täydellinen. Näkisin välttämättömänä aloittaa selvityksen, miten paljon kirkossamme on ollut hyväksikäyttöön syyllistyneitä pappeja.

Jos lukijaa kiinnostaa varsinainen tutkielmani, voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse ([email protected]).

Sakari Lintunen


https://www.kotimaa.fi/blogit/suomen-ev ... 0-luvulta/

[Firefox69]

Aune Niemi tiesi rippikouluun mennessään, että hänen rippipappinsa oli murhaepäilty. Puhua ei kuitenkaan saanut halaistua sanaa.

4.8.2021

Aune Niemen muistoissa Merikarvian entinen vt. kirkkoherra Kauko Kanervo on tummahko, ei mitenkään lihava, vaan mieluummin hoikka. Hän ei ollut pelottavan näköinen, vaan ulkoiselta olemukseltaan ihan normaali mies. Mutta kylillä puhuttiin. Naapuripaikkakunnalla Isojoella oli aikaisemmin surmattu 17-vuotias Kyllikki Saari. Yksi epäillyistä oli Saaren rippipappi Kauko Kanervo, joka toimisi myös Niemen rippipappina.

Köyhän talon tytär Aune Niemi oli piikana isossa siikaislaisessa maalaistalossa. Kesäksi hän muutti takaisin kotiinsa Merikarvialle käydäkseen rippikoulua. Kyllikki Saaren murha oli tuohon aikaan iso uutinen. Merikarvialtakin lähti bussilasteittain ihmisiä katsomaan Saaren suohautaa.

– Kyllä siitä puhuttiin paljon, kun meikäläisenkin korviin jäi. Kauhealta se tietysti tuntui, että tuollaistakin voi käydä, Niemi sanoo.

Rippikoulussa Kanervon epäiltynä olemisesta ei supistu halaistua sanaa edes nuorten kesken. Sellaisista asioista oltiin visusti hiljaa, varsinkin kun epäilty oli kirkkoherra. Kirkkoherra oli arvovaltainen henkilö, jota kunnioitettiin.

– Ennen vanhaan oli sellaista, ettei saanut puhua mitään huonoa kenestäkään. Oli kai se kamalaa, ja herrantähden pelotti kai, kun epäiltiin murhasta, Niemi sanoo.

Rippikoulussa luettiin Raamattua ja Katekismusta, sekä opeteltiin ulkoa kymmenen käskyä. Niemen mieleen jäivät Kanervon sanat:

– Hän sanoi, että ottaisi jokaisen meistä yksitellen puhutteluun, mutta koska meitä tyttöjä oli niin paljon, hän ei ehtisi.

Niemi pyrki välttelemään kirkkoherraa, ja rippikoulun päättyminen oli hänelle iso helpotus. Konfirmaatio pidettiin Merikarvian kirkossa. Tytöillä oli siihen aikaan mustat rippipuvut, ja rippilahjaksi he saivat virsikirjan. Rippijuhlista ei ollut puhettakaan, ja Niemikin palasi takaisin töihinsä lähes samantien.

Aikanaan Kauko Kanervo myönsi poliisin kuulusteluissa tehneensä Kyllikki Saarelle asioita, jotka luetaan nykyisin seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Myöhemmin tuli ilmi myös monia muita kirkkoherraan yhdistettyjä syytöksiä hyväksikäytöistä, joissa kohteena oli nuori nainen. Vuonna 1956 mies tuomittiin 16-vuotiaan rippilapsensa hyväksikäytöstä vuodeksi kuritushuoneeseen. Rikos tapahtui Kihniöllä, jonne Kanervo siirtyi Merikarvialta. Tuomionsa jälkeen Kanervo erotettiin papin virasta. Hän kuoli vuonna 1977.

Kyllikki Saaren murha nousi otsikoihin jälleen tänä kesänä, kun historioitsija Teemu Keskisarja julkaisi kesäkuussa aihetta käsittelevän kirjansa. Aune Niemen mielestä olisi ehdottomasti hyvä asia, jos Kyllikki Saaren murhaaja saataisiin vielä selville, vaikka tapauksesta on kulunutkin jo 68 vuotta. Niemi tietää henkilökohtaisesti, miltä tuntuu joutua nuorena hyväksikäytön kohteeksi. Niemen ollessa noin 13–vuotias, hän toimi myyjänä pienessä, kotipihaansa pystytetyssä kioskissa. Sen omisti eräs naimisissa oleva, perheellinen mies, joka toimitti kioskiin tavaraa.

– Ihmiset tulivat viikonloppuna yölläkin koputtamaan ikkunaan, kun tulivat häistä ja muualta. Nousin myymään tietysti. Mies kehui, että kyllä olet Aune tehnyt hyvän tilin.

Erään kerran mies vei Niemen moottoripyörällänsä satamakioskiin. Siellä hän kävi tyttöön käsiksi, yritti kähmiä ja suudella.

– Sitten minua vietiin. Menin juosten kotiin. Myöhemmin mies yritti taas pyytää minua mukaansa. Sanoin, että en tule enää ikinä minnekään, älä pyydäkään.

Miehen lähentely-yritykset jäivät onneksi siihen. Tapaus vaivasi kuitenkin nuorta naista pitkään jälkeenpäin. Hän lohduttautui sillä, ettei mitään enempää sattunut.

– Pääsin kuitenkin heti siitä irti. Minulla on aina ollut kovat voimat käsissä, hullun voimat niin kuin sanotaan.

Niemi ei kuitenkaan koskaan kertonut tapahtuneesta, vaan piti kaiken sisällään. Hän muistaa, että siihen aikaan ei sellaisista tapauksista puhuttu kellekään, poliisille kaikkein vähiten. Sellainen kokemus oli iso häpeä.

– Lapset oppivat siihen, ettei puhuta. Ei siitä tarvinnut edes erikseen sanoa. On ihan hienoa, että nykyään puhutaan. Jos jollekin menisi kumminkin perille. Kai tämän päivän nuoretkin ovat jo aika valppaita, luulisin, Niemi sanoo.


https://www.sv24.fi/viihde/aune-niemi-t ... 5950e3373e

[Firefox69]

Kuuluisan kuoleman pitkä varjo

Kyllikki Saaren murha Isojoella toukokuussa 1953 kuuluu niihin harvoihin tapahtumiin, jotka ovat pysyneet kansakunnan muistissa vuosikymmenestä toiseen. Saaren hautajaiset 1950-luvulla vertautuvat mediatapahtumana Mannerheimin ja Sibeliuksen hautajaisiin.

Miten 17-vuotiaasta tuntemattomasta eteläpohjalaisesta naisesta tuli kaikkien tietämä kansallinen hahmo? Professori Juho Saari on käynyt läpi poliisin massiiviset arkistot ja kertoo uudessa kirjassaan, mitä hän löysi murhan ympäriltä (Kuuluisan kuoleman varjo – Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu, Gaudeamus 2020).

Juho Saari ei ole nimestään huolimatta sukua Kyllikki Saarelle. Hän ei myöskään ole erityisen kiinnostunut Kyllikki Saaresta eikä hänen murhastaan. Hän ei etsi syyllistä. Sen sijaan hän etsii traagisen tapahtuman pohjalta Suomen syvintä olemusta.

Millainen oli juuri sodasta selviytyvän Suomen mielenmaisema, kun ”yllättäen onnellista aikaa ilmaantui varjostamaan harvinainen tapahtuma – Kyllikki Saaren murha”.

Saari hakee vastauksia kunnianhimoisen tiedemiehen ammattitaidolla. Hän esittelee huhut ja juorut, unet ja enteet, kuulustelut ja erilaiset tutkintalinjat.

Syntyy ahdistava kuva ”sumuisesta Suomesta”, joka on täynnä pelkoa ja epäluottamusta. Se oli kaukana onnen ajasta, jollaista kuvaa olivat luoneet Helsingin onnistuneet olympialaiset ja Armi Kuuselan Miss Maailma -hurmos.

Isojoella elettiin kuin aavekaupungissa epämääräisten uhkien varjossa: oli vihaa, pelkoa, epäluuloja ja ilmiantoja tehtiin niin naapureista kuin sukulaisista.

Kyllikki oli kadonnut toukokuussa, mutta ruumis löytyi suohaudasta vasta lokakuussa. Hautajaisten jälkeiset kuukaudet olivat erityisen levotonta aikaa. Juorut levisivät suusta suuhun. Poliisi kävi käytännössä jokaisen kylän jokaisessa talossa ja kuulusteli lähes kaikki ihmiset.

Väärät ilmiannot johtivat kuulusteluihin, joissa paljastui yhä uusia syntejä: aviorikoksia, veropetoksia, pirtukauppaa, epäselvällä tavalla rikastuneita henkilöitä, epäiltyjä hankintapetoksia ja pimeän työvoiman käyttöä, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä henkilöitä, ryyppyremmejä, viinan salakauppiaita ja työkeikkoja toisilleen järjestäneitä miesporukoita.

Eräs mies ilmiannettiin, koska hänen liikkumisensa pimeässä vaikutti ”kammottavalta”. Erään epäillyn puolisoa poliisi kuulusteli, koska nainen oli ruumiin löytymisen jälkeen näyttänyt ”omituista naamaa”.

Yksityisyyden suojaa nykyisessä mielessä ei ollut. Lehdet julkaisivat epäiltyjen nimiä sitä mukaa kun saivat niitä tietoonsa. Se johti traagisiin seurauksiin. Ainakin kahdeksan murhatutkintaan liitettyä henkilöä teki itsemurhan kevään 1953 ja syksyn 1956 aikana.

Yksi hämmentävistä asioista on selvänäkijöiden runsas käyttö tutkinnan aikana. Kyllikki Saaren vanhemmat uskoivat uniin ja selvänäkijöihin. Kansalta kerätyillä varoilla maksettiin muutamille meedioille.

Kyllikin isä osti keräystuotoilla palveluja ainakin lapualaiselta tietäjältä Sanna Fossilta, jonka erityisalaa oli viinaan katsominen, sekä vilppulalaiselta ”tietäjäseppä Hurstiselta”. Hölynpölyä, sanoi poliisi. Keräysrahoilla palkattiin myös yksityisetsiviä.

Syyllistä ei koskaan löydetty, vaikka moni on yhä tietävinään tekijän. Murhasta syntyi legenda, joka jätti jälkensä paitsi Isojokeen myös koko Suomeen. Juho Saaren yhteenveto:

”Jotta suomalaiset muistelisivat Kyllikki Saarta vuosikymmenestä toiseen, hänen oli kuoltava niin kuin hän kuoli, häntä oli etsittävä niin kuin poliisit ja pohjalaiset häntä etsivät, paikkakuntalaisten oli löydettävä hänet niin kuin hänet löydettiin ja sukulaisten ja ystävien oli haudattava hänet niin kuin hänet haudattiin.”


https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormame ... tka-varjo/

[Firefox69]

Jotta me voisimme ratkaista Kyllikki Saaren murhan, meidän pitäisi päästä hänen "päänsä" sisään. Tämän vuoksi en ymmärrä miksi kukaan tutkijoista ei ole lähestynyt tutkimuksissaan Kyllikki Saaren isää, Eino Saarta tai äitiä Mimmi Saarta. Heistä kun ei löydy mistään minkäänlaista henkilökuvausta, millaisia he olivat ihmisinä nuoruudessaan tai vanhoilla päivillään? Erityisesti isän henkilökuva kiinnostaisi, sillä luulen että Kyllikki oli perinyt geeninsä enemmän isältään kuin äidiltään.

Jos joku palstan seuraajista tietää mistä löytyisi enemmän tietoa Kyllikki Saaren isästä, niin laittakaa linkkiä tänne.

Seura-lehden artikkelista löytyi ainakin kuva Kyllikin isästä ja äidistä. Laitan Kyllikin isän Eino Saaren kuvan tähän viestiin.


https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/kylli ... selitysta/

[Firefox69]

Jotta me voisimme ratkaista Kyllikki Saaren murhan, meidän pitäisi päästä hänen "päänsä" sisään. Tämän vuoksi en ymmärrä miksi kukaan tutkijoista ei ole lähestynyt tutkimuksissaan Kyllikki Saaren isää, Eino Saarta tai äitiä Mimmi Saarta. Heistä kun ei löydy mistään minkäänlaista henkilökuvausta, millaisia he olivat ihmisinä nuoruudessaan tai vanhoilla päivillään? Erityisesti isän henkilökuva kiinnostaisi, sillä luulen että Kyllikki oli perinyt geeninsä enemmän isältään kuin äidiltään.

Jos joku palstan seuraajista tietää mistä löytyisi enemmän tietoa Kyllikki Saaren isästä, niin laittakaa linkkiä tänne.

Tästä Iltasanomien sarjan ensimmäisestä osasta, jossa Kyllikin oma perhe kertoi Kyllikistä poliiseille, voi päätellä jotain Kyllikin vanhemmista.

Poliisi julkisti pitkään salatun murhatutkimuksen: paperit paljastavat, mitä oma perhe kertoi hirveän lopun kokeneesta Kyllikki Saaresta


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005711970.html

[eelaCraig]

Kiitoksia tiedoista sekä Kyllikin isän kuvista. Onko asiaan perehtyneillä tarkkaa tietoa ketkä Kyllikki Saaren kotiväestä (veljet, siskot, isä, äiti) olivat tarkkaan ottaen kotona murha-iltana niihin aikoihin kun Kyllikin piti tulla kotiin (noin klo 22.30-23.00 illalla)? Muistaakseni toinen veljistä (Kalevi) oli tullut kotiin tansseista vasta klo 12 jälkeen ja huomannut, että Kyllikki ei ollut kotona, koska Kyllikin takki ei ollut naulakossa. Muistaakseni toinen veljistä (Esko) oli ollut armeijassa. Entä äiti Vilhelmiina ja Kyllikin siskot, Hellin, Arvi ja Ritva, olivatko he kaikki kotona? Jossain taisi lukea, että isä (Eino) oli ollut lanaamassa tietä? Missä? Onko näistä asioista tarkempaa tietoa missään?

[eelaCraig]

Löysin vielä itse tarkempaa tietoa. Esko suoritti Kyllikin katoamisen (sunnuntai 17.5.1953 klo 22.30-23.00) aikoihin varusmiespalvelustaan Uudessakaupungissa eikä tiennyt Isojoen tapahtumista mitään (lomia ei ollut). Kyllikin siskoista Hellin taas oli piikana kokemäellä. Kalevi taas oli Kauhajoella tansseissa ja kotiutui vasta pikkutunneilla maanantai-aamuna 18.5.1953.