Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
Avatar
paccasucco
Axel Foley
Viestit: 2108
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja paccasucco »

Comance kirjoitti:
Ma Syys 14, 2020 2:38 pm
Vikki sanoi et arvo se oli joka tappoi ?
Kuuselan Vikki?
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty

kusiainen
Harjunpää
Viestit: 311
Liittynyt: Ke Syys 27, 2017 6:58 pm

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja kusiainen »

Teletietojen ja muiden paikannustietojen avulla saataisiin selville, missä ihmiset ovat liikkuneet. Ihmisten liikkeitä voitaisiin selvittää myös tiekameroiden avulla.
Onko noissa peltipoliiseissa jatkuva nauhoitus ja rekisterikilpien logitus päällä? Tätä ei tietenkään tunnusteta...

Stobbart
Poliisikoira Rex
Viestit: 273
Liittynyt: Ti Helmi 20, 2018 11:42 am

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Stobbart »

Eli Vikki Kuusela, kuten paccasucco edellä mainitsi. En tiedä mistä tuo lempinimi on peräisin, mutta etp:ssä Vihtorin lempinimeksi mainitaan Kuuselan Vikki muutamassakin kohdassa.

Renault
Hetty Wainthropp
Viestit: 496
Liittynyt: Ma Loka 07, 2019 10:13 pm

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Renault »

^Onko talon/tilan nimi jossa asui Kuusela? Noin maalla henkilöt nimetään. Ei Vikki Kuusela vaan Kuuselan Vikki.

Avatar
paccasucco
Axel Foley
Viestit: 2108
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja paccasucco »

https://yle.fi/uutiset/3-11566553

En valitettavasti ehdi nyt kopioida ylläolevan linkin sisältöä kuvineen, ehkä joku toinen tekee sen puolestani.
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty

sörsse
Rico Tubbs
Viestit: 1258
Liittynyt: Ma Tammi 16, 2017 1:30 am

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja sörsse »

Alla paccasuccon linkin sisältö.

Kuva

Kyllikki Saaren suohaudan merkiksi iskettyä männynnärettä ja mahdollisesti murhaajalle kuulunutta sukkaa säilytetään nykyään Rikosmuseossa.

Vuonna 1953 kadonneesta ja surmatusta Kyllikki Saaresta on kirjoitettu kaksi näytelmää, tehty kaksi dokumenttia ja kaksi elokuvaa. Tapaus on innoittanut useita lauluntekijöitä, ja kolme drinkkiä kantaa Kyllikki Saaren nimeä. Internet on yli 60 vuotta suohaudan avaamisen jälkeen täynnä keskusteluja ja spekulaatioita tappajasta, jota ei koskaan saatu kiinni.

Kirjoja Suomen kenties kuuluisimmasta kuolemasta on kirjoitettu ainakin viisi. Keskiviikkona julkaistiin yksi lisää. Teos on nimeltään Kuuluisan kuoleman varjo, ja sen on kirjoittanut Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Saarelta on kirjoitusprosessin aikana udeltu pääsääntöisesti kahta asiaa, ja molempiin vastaus on kieltävä. Ei, hän ei sukunimestään huolimatta ole sukua kirjansa kohteelle. Ja ei, hän ei varsinaisesti ole kiinnostunut Kyllikki Saaresta. “Minulla ei ole emotionaalista suhdetta murhaan, kiinnostusta käydä murhapaikalla tai halua osallistua murhaajaa koskevaan nettikeskusteluun”, Saari naulaa heti kirjansa johdannossa.

Sosiologille kuuluisa surma tarjoaa salapoliisileikin sijaan pikemminkin erityisen arkiston, jonka kautta kurkistaa 1950-luvun Suomeen. Perinpohjaisesti tutkittu tapaus on jättänyt jälkeensä valtavan määrän dokumentteja.

– Poliisin tutkintalinjojen ohessa syntyi lastuja: tallessa on kaikenlaista tarinaa, kertomusta ja uninäkyä. Tässä on poikkeuksellinen mahdollisuus tutkia yhteisöä ja yhteiskuntaa voimakkaan shokin aiheuttaneen ilmiön kautta, Juho Saari sanoo.

Toiset murhat jäivät Kyllikin varjoon
Kyllikki Saaren kuolemasta on vuosien mittaan kirjoitettu enemmän kuin mistään muusta väkivallanteosta Suomessa. Eikö kansa muista ilman uusia kirjojakin, mitä Isojoella tapahtui? Muistaa, ja juuri sitä Juho Saari haluaa kirjassaan tutkia. Jostain syystä juuri tämä surma on osa kollektiivista tarinaamme samalla kun moni vastaava tapaus on unohtunut.

17-vuotias Kyllikki Saari katosi toukokuisena iltana vuonna 1953. Hänen polkupyöränsä löytyi suonsilmäkkeestä heinäkuussa ja ruumis lopulta suohaudasta saman vuoden lokakuussa. Massiivisia etsintöjä seurasivat massiiviset hautajaiset. Koko maan katseet kohdistuivat pitkäksi aikaa pieneen eteläpohjalaiseen kylään, ja siellä varttuneesta tavallisesta nuoresta naisesta tuli yhtäkkiä ikäluokkansa kuuluisin suomalainen.

Kyllikki Saaren tarina oli alusta saakka erityinen. Hänen katoamiskesänään Suomessa löydettiin toinenkin henkirikoksen uhri suohon haudattuna, mutta alkoholisoituneen kulkumiehen kohtalo ei jäänyt otsikoihin eikä mieliin. Vain kaksi vuotta myöhemmin Kemissä surmattiin 20-vuotias nainen, joka Kyllikki Saaren tapaan oli tulossa illalla kotiin ja kohtasi tappajan erottuaan ystävästään hetkeä aiemmin. Tämäkin tapaus on yhä selvittämättä, mutta silti suomalaiset eivät muista Elli Maria Immoa.

Kyllikki Saaren kohtalo puolestaan tarttui koko kansan muistiin heti. Juho Saari uskoo, että tarinan raamit ovat muistamisen kannalta aivan erityislaatuisesti kohdillaan.

– Kaiken taustana on kyläyhteisö, joka ahdistui, pelkäsi, vihasi ja oli utelias. Lisäksi tähän tapaukseen kuuluvat voimakkaat symboliset vastakkainasettelut: Kyllikki Saari roolitettiin uskonnolliseksi, ahkeraksi, siveelliseksi ja urheilulliseksi nuoreksi naiseksi, joka sitten kohtasi kammottavan kuoleman ja joka haudattin suohon kenties tukehtumaan. Kontrasti jää mieleen.

Kyllikki Saaren kuolema on myös klassinen tarina nuoresta naisesta, joka menee metsään ja katoaa. Kunnon jännityskertomuksen tapaan katoamista seuraavat suuret etsinnät, joiden aikana kuljetaan talosta taloon ja epäillään niin oman yhteisön väkeä kuin viranomaisia. Toisin kuin dekkareissa Kyllikki Saaren tarinassa ei kuitenkaan löydetä tappajaa eikä näin ollen saada moraalista opetusta. Juuri tätä aukkoa kirjailijat ja muut taiteilijat ovat sittemmin täyttäneet.

Unennäkijöitä ja ilmiantajia
Kyllikki Saari katosi ja surmattiin vuosikymmenellä, jolla suomalaisten oli mahdollista saada tietoa sujuvammin kuin koskaan ennen. Lehdistö oli kasvattanut levikkiään ja ihmisillä oli varaa irtonumeroihin.

Kadonneen etsinnät Isojoella olivat viisi kuukautta koko Suomessa eniten esillä ollut uutinen ja sitä kautta ihmisten arkikeskusteluissa läsnä päivittäin. Tämä aiheutti ennennäkemättömän ja nykynäkökulmasta hyvin erikoisen tarpeen osallistua viranomaistutkintaan.

Poliisi alkoi saada paitsi valheellisia tunnustuksia myös ilmiantoja. Paikalliset ihmiset raportoivat toistensa liikkeistä, ja rikolliset ilmiantoivat kiusantekomielessä poliiseja.

– Viranomaisille vinkattiin miehestä joka vaikutti “pelottavalta” tai erään epäillyn puolisosta, joka oli “näyttänyt omituista naamaa”. Junassa mies oli istunut väärin tai katsonut liian pisteliäästi. Jollakulla oli kello, joka näytti Kyllikki Saaren kellolta tai virsikirja, joka olisi saattanut kuulua kadonneelle, Juho Saari kuvailee.

Oma lukunsa olivat uninäyt. Suomalaiset alkoivat yhtenä rintamana nähdä unia Kyllikki Saaresta ja kertoa niistä viranomaisille. Raportoitujen unien määrää lisäsi se, että yleinen suhtautuminen enneuniin oli myönteinen ja muun muassa Kyllikki Saaren vanhemmat uskoivat uninäkyihin. Poliisi myös kehotti useissa radiohaastatteluissa toimittamaan pienimmänkin vinkin, joten kansalaiset antoivat vähäistäkin apuaan auliisti.

Kyllikki Saaren tapauksen arkistoihin onkin tallennettu valtava määrä suomalaisten alitajunnan tuotoksia vuodelta 1953. Etsintöjen aikana nähdyissä unissa ruumis on useimmiten piilotettu metsään, talon rakenteisin tai maatilan virtsakaivoon. Monissa unissa surmaajina nähtiin mieskaksikko, joka kuvattiin vastakohtien kautta: pitkä ja lyhyt, lihava ja laiha.

– Joitakin univihjeitä, joissa mainittiin nimiä, tutkittiin. Suurimmassa osassa kuitenkin lukee, ettei vinkki “anna aihetta”. Eniten nämä unet kertovat suomalaisen yhteiskunnan tavasta reagoida tapahtumaan, johon liittyy näin paljon tunnetta, Juho Saari sanoo.

Uninäkyjen rinnalla Kyllikki Saaren tutkintapöytäkirjoissa mainitaan selvänäkijät, joiden tehtävänä oli saada yhteys kuolleeseen Kyllikkiin.

– Vielä 50-luvulla jopa uskonnolliset yhteisöt suhtautuivat selvänäkemiseen myönteisesti. Poliisikin otti yhteyttä erääseen selvänäkijään, ja Kyllikki Saaren perhe palkkasi oman näkijänsä.

Hautajaisista koko kansan suurtapahtuma
Samalla kun muu Suomi näki näkyjä ja osti lehtien irtonumeroita, kyläyhteisö Isojoella ahdistui entisestään. Järjestettiin kansankokouksia, joissa organisoitiin etsintöjä ja toisaalta haluttiin vahvasti ohjata tutkintaa kohti yhteisön ulkopuolisia tekijöitä. Viranomaiset kävivät paikkakunnan jokaisessa talossa kysymässä, missä olit katoamisiltana.

Kuva

Sanomalehtikirjoitus vuonna 1953
Etsinnöistä ei ollut mahdollista jättäytyä sivuun. Kun kaikki olivat mukana ja moni tutkinnallinen seikka puhui sen puolesta, että tekijällä oli hyvä paikallistuntemus, oli etsiessä todennäköisesti helppo epäillä tappajan haravoivan maastoa samassa rintamassa. Yle kuvanauha
Kun Kyllikki Saari lopulta lokakuussa löytyi suohaudastaan, hänen tarinansa ihmisyksilönä päättyi. Ilmiön nimeltä Kyllikki Saari kaari alkoi kuitenkin vasta piirtyä. Hautajaiset eivät olleet tavalliseen tapaan pääte- vaan alkupiste.

1950-luvulla Suomessa järjestettiin neljät suuret hautajaiset. Saattajamäärän ja näkyvyyden osalta Kyllikki Saaren hautajaiset olivat samaa mittakaavaa Mannerheimin, Paasikiven ja Sibeliuksen hautajaisten kanssa. Väkeä oli paikan päälläkin viisinumeroinen määrä, ja radion välityksellä Kyllikki Saaren viimeistä matkaa seurasivat kymmenet tuhannet suomalaiset.

Jokainen tiedotusväline oli lähettänyt reportterinsa Isojoelle, paikalla oli kolme elokuvakameraa ja Yleisradiossa esitettiin myöhemmin samana päivänä erikoisohjelma hautajaisista.

– Sinä päivänä Kyllikki Saari tavallaan nousi kuolleista suomalaisten kollektiiviseen muistiin. Hän irtosi niistä ryhmistä, joihin oli kiinnittynyt ja muuttui kansalliseksi ilmiöksi, Juho Saari muotoilee.

Yritteliäisyys kukoisti hautajaisten aikaan
Hautajaispäivänä pienessä pohjalaiskylässä oli kirjaimellisesti ahdasta, mutta myös yritteliäisyys kukoisti: kaikki lähiseudun kuorma-autot oli valjastettu kuljettamaan tuhansia uteliaita turisteja kirkolta suohaudalle, ja hautajaisvieraat piti myös syöttää. Juho Saari jää pohtimaan markkinahumua ja mediahuomiota. Oliko kyse tragedian välittömästä kaupallistamisesta?

– Ehkä kaikki kertoo enemmänkin yhteiskunnan tilasta. 1950-luvulla Suomi oli monella tapaa sodasta noussut maa. Yhteiskunta oli kohtuullisen vakaa, idän uhka oli oleellisesti vähentynyt ja komissio poistunut, tulevaan katsottiin iloisena, oltiin saatu Miss Universum ja olympialaiset. Ja sitten tapahtuu jotakin tällaista.

Hautajaisiin tuli myös poliittinen sävy. Kansalla oli vielä syksyllä tuoreessa muistissa pääsiäisenä tapahtunut Soson neloismurha, jonka tuomiot oli annettu viikko Kyllikki Saaren katoamisen jälkeen.

– Suomessa oli vuonna 1953 vahvaa tahtoa palauttaa kuolemanrangaistus. Kyllikki Saaren hautajaisista tuli tälle keskustelulle yksi tärkeä alusta, Juho Saari sanoo.

Toimittajat yöpyvät suohaudalla
Isojoella ei ole tehty laajempaa historiankirjoitusta, mutta paikkakunnalla on sittemmin toimitettu pieni historiikki. Siinä Kyllikki Saaren tapausta käsitellään parin kappaleen verran.

– Kuvaavaa on, että paikallisesta maatalousnäyttelystä kirjoitetaan pitemmin. Tämä kertoo hyvin siitä, ettei Kyllikki Saaren kohtalo edelleenkään ole selvä.

Vaikka paikalliset ehkä mieluiten vaikenisivatkin tapahtuneesta, Kyllikki Saaren tarina ei ole sittemmin yhdelläkään vuosikymmenellä jäänyt nostamatta uudelleen esiin. Erityisesti 70- ja 80-luvuilla rikos- ja skandaalilehdet toivat mukanaan uudenlaisen tavan käsitellä tragediaa.

– Kyllikki Saaren kotona kävi toimittajia, eivätkä vanhemmat varmaankaan aina olleet ihan selvillä, millaiselle julkaisulle haastattelun antoivat, Juho Saari epäilee.

Julkisuuteen nousi myös toistuvasti tutkintalinjoja, jotka poliisi oli jo sulkenut. Juttuihin keksittiin loputtomasti uusia tulokulmia.

– Esimerkiksi Ratto-lehti vei 70-luvulla toimittajan ja valokuvaajan yöpymään suohaudalle, että juttuun tulisi särmää. Ja aina kun saatiin ääneen poliisi tai asiantuntija, juttu tehtiin. Kyllikki Saareen liittyy paljon asiantuntijoita sekä lainausmerkkien kanssa että ilman, Juho Saari hymähtää.

Kuva

Uuden Suomen lehtikirjoitus
Poliisilla oli yli 370 perustutkintalinjaa. Milloin etsittiin kolaroitua autoa, joka olisi töytäissyt Kyllikin tieltä, milloin paikallisia metsän hyvin tuntevia miehiä. Epäilyksen alaisena oli myös esimerkiksi vt. kirkkoherra, ja välillä kartoitettiin Kyllikkiin ihastuneita nuoria miehiä.Yle kuvanauha
Esitutkinta-aineisto ei lepää rauhassa
Nykyään Kyllikki Saaren muistoa pitävät elossa verkkokeskustelut sekä suuri joukko ihmisiä, joita Juho Saari kutsuu Kyllikki-veteraaneiksi.

– Suomessa on intohimoisesti Kyllikin kuolemasta kiinnostuneita ihmisiä.

Ei siis ihme, että kun surmatapauksen esitutkinta-aineisto vuonna 2018 tuli luvalla tutkittavaksi, se on ollut jatkuvasti jollakulla työn alla. Luvan saamiseen vaaditaan tosin perusteltu syy.

Ensimmäisenä aineiston perkasi Helsingin Sanomat ja heti samana kesänä Ilta-Sanomat julkaisi moniosaisen juttusarjan aiheesta. Tälläkään hetkellä aineisto ei lepää rauhassa, koska Juho Saaren jälkeen se matkasi välittömästi seuraavan varaajan tutkittavaksi.

Nyt Saari istuu työpaikallaan Tampereen yliopistolla ja kuvailee ympäripyöreästi arkistojen sisältöä. Kaikesta, mitä tutkinta-aineistossa näkee, ei saa kirjoittaa. Kirjan käsikirjoitus kulki kustantajan lisäksi myös KRP:n edustajien käsien kautta.

Henkilöstä ilmiöksi
Osa tapauksen brutaaleistakin yksityiskohdista on kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ollut kaikkien tiedossa. Sellainen on esimerkiksi Suomen ehkä kuuluisin puunkappale: männynnäre, jonka joku iski Kyllikin suohaudan merkiksi ja samalla hänen vatsansa läpi. Keskustelemme vastenmielisestä tapahtumasta ilmeenkään värähtämättä, ja Juho Saarella on sille selitys.

– Surmattu ihminen on muuttunut yksityisestä Kyllikki Saaresta yleiseksi Kyllikki Saareksi. Henkilö on kadonnut ja jäänyt leijumaan asiaksi keskuuteemme.

Kyllikki Saaren tapaus tuotti suomalaisille kollektiivisen tunteen, joka kantoi hyvin pitkälle. Sen jälkeen olemme toistuvasti ylläpitäneet tätä tunnetta lehdistön, muistomerkkien ja nettikeskustelujen myötä, Juho Saari pohtii.

Tapahtuman merkitystä ei hänen mukaansa tule liioitella, mutta on kuvaavaa, että olemme vielä vuonna 2020 istuneet perkaamassa tapahtunutta jo puolitoista tuntia.

Kuva

Kyllikki Saaren hautamuistomerkki
Isojoella pelättiin mainehaittaa paikkakunnalle. Pelko oli aiheellinen: pieni eteläpohjalainen kylä jäi ihmisten mieleen murhan vuoksi, ja Kyllikki Saaren suohauta on edelleen kunnan tärkein nähtävyys.Yle kuvanauha
Tutkijaa kiinnostavat tapahtumaketjut ja asioiden seuraukset. Kuolemanrangaistuksen palauttamiseen Kyllikki Saaren surman nostattama tunnekuohu ei riittänyt, mutta esimerkiksi lehtien irtonumerojournalismiin sillä on saattanut olla oma vaikutuksensa. Ennen kaikkea Kyllikki Saaren kohtalo on kuitenkin osa yhteistä tarinaamme.

– Kun juttelin kirjani aiheesta ihmisten kanssa, minulle kerrottiin esimerkiksi, että 50-luvulla nuoria tyttöjä ohjattiin tulemaan kotiin ajoissa “ettei käy niin kuin Kyllikki Saarelle”, Juho Saari muistelee.

Kuuluisa ratkaisematon henkirikos jäänee kiveksi suomalaisten kollektiiviseen kenkään. Ruotsalaisilla on Palme, ja meidän tarinaamme kuuluu, että Kyllikki Saaren surmaaja liikkui kerran keskuudessamme.

Erona tapauksesta aiemmin kirjoittaneisiin kirjailijoihin Juho Saari ei halua osoittaa tätä kulkijaa sormellaan. Esitutkinta-arkistojen parissa vietetyn valtavan tuntimäärän jälkeen hän sovittelee sanansa tarkasti.

– Toki on niin, että toiset epäillyt ovat vain yhden alibin varassa kun toisilla on laajempia. Ja toiset saattavat olla todennäköisempiä tekijöitä kuin toiset. En silti pohdiskele nimeä, sillä se olisi ollut tuomioistuimen tehtävä. Minun osaltani tapaus on tämän kirjan myötä loppuun käsitelty."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/0 ... oitukseksi

Avatar
paccasucco
Axel Foley
Viestit: 2108
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja paccasucco »

Suuret kiitokset sörsse!

Päivällä kirjoitin tuonne hejacin puolelle Kyllikki Saaren murhasta tähän tapaan:

http://hejac.com/forum/viewtopic.php?p=38522#p38522
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty

Vankivapaana
Armas Tammelin
Viestit: 75
Liittynyt: To Joulu 31, 2015 6:12 pm

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Vankivapaana »

Onko sukasta tehty mitään tarkempia DNA-tutkimuksia tai näreestä? Oliko niin että vuoluujäljet olivat vasenkätisen vai muistelenko tulilahden tapausta?
Mikä on vankikarkurin ammattitauti :idea:
- Pakokauhu.

Avatar
Tarkastaja Levisi
Angus MacGyver
Viestit: 6598
Liittynyt: La Heinä 18, 2020 4:44 pm

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Tarkastaja Levisi »

Sukkaan tietääkseni sotkeutui monenlaista jälkeä maastossa, eli jonkinlaisten todistaminen löytäminen olisi ollut vaikeaa. Saaren vaatteiden palasia päätyi jopa Aamulehden toimittajalle, joten rikospaikkatutkinta oli kehnoa ja sekavaa. Luen itse parhaillaan tuota uutta kirjaa, puoleen väliin pääsin kolmessa tunnissa. Oma veikkaukseni murhaajasta on ojankaivaja(t) jotka kävivät tekemässä aidan suohaudan ympärille ruumiin löytymisen jälkeen.
– Touhumme eteni yhä pitemmälle, ja kun aloimme suoraan sanoen nussia lauteilla sylikkäin, Kari Tapio räjähti, Frederik muistelee kirjassa.

Tessu
Christopher Lorenzo
Viestit: 1530
Liittynyt: La Tammi 05, 2013 2:51 am

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Tessu »

kusiainen kirjoitti:
Su Syys 20, 2020 10:59 am
Teletietojen ja muiden paikannustietojen avulla saataisiin selville, missä ihmiset ovat liikkuneet. Ihmisten liikkeitä voitaisiin selvittää myös tiekameroiden avulla.
Onko noissa peltipoliiseissa jatkuva nauhoitus ja rekisterikilpien logitus päällä? Tätä ei tietenkään tunnusteta...
Käsittääkseni peltipoliisi ottaa kuvan ylinopeutta ajavasta autosta kun salama välähtää eli kokoajan ne ei kuvaa mitään.
Teletiedotkin niin ja näin koska ainahan kännykän voi jättä kotiin tai käyttää prepaid liittymiä,myös jos puhelin on kiinni ei se paikannu minnekkään,myöskään vanheimmat kännykät ei anna niin tarkkoja paikanteita kuin uudet

Stobbart
Poliisikoira Rex
Viestit: 273
Liittynyt: Ti Helmi 20, 2018 11:42 am

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Stobbart »

Tarkastaja Levisi kirjoitti:
La Loka 17, 2020 10:40 pm
Oma veikkaukseni murhaajasta on ojankaivaja(t) jotka kävivät tekemässä aidan suohaudan ympärille ruumiin löytymisen jälkeen.
Hyvä veikkaus, Arvo ja Vihtorihan siellä äkkiä aitaa rupesivat kasaamaan Kyllikin löydyttyä. Arvo oli kyhännyt aitaa Vihtorin kuikuillessa taustalla, jolloin Arvo oli huutanut: ”Vihtori, tuu sinäkin tänne apuun!” Tämän oli jutun tutkinnassa 50-luvulla ollut Ryyno Rintala kertonut tapausta 70-luvulla tutkineelle poliisille. Ryynohan oli myös varma Vihtorin ja Arvon syyllisyydestä. Veikkaan kuitenkin ettei Ryyno itse ollut tuota näkemässä, vaan Kyllikin isä lienee tämän kertonut alunperin. Kyllikin isähän oli paikalla haudan löydyttyä, ja kertoi 90-luvun alun haastattelussa poliisin aikanaan kysyneen häneltä oliko joku käyttäytynyt haudalla yliaktiivisesti, ja Arvon toiminta oli hänen silmäänsä pistänyt. Kyllikin isä selkeästi puhuu Arvosta haastattelussa, vaikka ei nimeä mainitse.

Jotenkin tuo Arvon hääriminen haudan ympärillä ennen haudan löytymistä ja sen löytyessä, sekä ojan kaivaminen haudan läheisyydessä ilman palkkaa on ollut niin läpinäkyvää toimintaa, että muutkin aihetodisteet huomioiden on edelleen hyvin ihmeellistä ettei kaksikkoa saatu kiinni. Suurin tekijä toki oli haudan myöhäinen löytyminen. Jäljet olivat ehtineet kylmetä 5 kuukautta. Toki myös valtava huhumylly ja suuri epäiltyjen määrä sekoittivat pakkaa, vaikka moni tutkija heidän syyllisyyttään selvänä pitikin haudan löydyttyä.

J.Maybrick
Axel Foley
Viestit: 2438
Liittynyt: Ma Tammi 21, 2013 1:09 pm

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja J.Maybrick »

Tuossa Juho Saaren opuksessa on yllättävän paljon luettavaa, jos punnitsee ja vertailee kaikkea siinä kerrottua ennen tiedossa olleisiin faktoihin (ja mitä niitä faktoja itse asiassa olikaan) ja mitä vain luultiin olevan :?

Paccasucco ei varmaan saa tuota 6.12. rupeamalla luettua, kyllä siinä päiviä vierähtää. Muuten, historioitsija Teemu Keskisarja vihjaili kesäkuisessa haastattelussa, että on mahdollisesti kiinnostunut kirjoittamaan kirjan K.Saaren surmasta.
Mikä piilee lumessa, tulee julki suvessa, ja sama toisella kotimaisella Vad som göms i snö kommer upp i tö

strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Eikä taida jäädä pelkäksi vihjailuksi, sillä kustantajan sivuilta selviää, että kirja julkaistaan kesäkuussa:

https://www.wsoy.fi/kirja/teemu-keskisa ... 9510467091

Stobbart
Poliisikoira Rex
Viestit: 273
Liittynyt: Ti Helmi 20, 2018 11:42 am

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja Stobbart »

Tuossa Ylen uudessa dokumenttisarjassa Dna-tutkija Jari Louhelainen vihjaa pariinkin kertaan, että hän saattaisi olla kiinnostunut myös Kyllikin tapauksen tutkimisesta. Käytännössähän tapauksen mahdollinen dna-tutkinta viittaa Kyllikin sukkaan, josta Louhelainen taisi suoraan mainitakin.

Sukkahan hyvin todennäköisesti on kuulunut tekijälle, joka on sen syystä tai toisesta tunkenut Kyllikkn suuhun, ehkä vaimentamaan avunhuudot. Poliisi 50-luvulla epäili vahvasti sen kuuluvan Vihtorille, joka kuulusteluissa myönsi parsivansa sukkansa itse. Sukassahan oli melko kömpelösti parsittu reikä.

Sukan mahdollisesta dna-tutkinnasta on puhuttu julkisuudessakin aina välillä, ja poliisin kantana on ollut se, että sukka on kontaminoitunut kulkien monen henkilön käsien kautta, eikä siitä siksi voi saada luotettavaa näytettä. Olen tästä kuitenkin sikäli vahvasti eri mieltä, että sukan dna-tutkintahan ei enää koske mitään mahdollista oikeusprosessia, vaan tehtäisiin historiankirjoituksen takia kuten huivin tutkiminen Viiltäjä-Jackin tapauksessa. Vaikka sukkaan on varmaankin useampi poliisi koskenut, niin on oletettavaa, että sukasta löytyy huomattavasti enemmän tekijän dna:ta, kuin kenenkään muun, koska uhrihan on sukkaa suurella todennäköisyydellä aikaisemmin pitänyt jalassaan, jonka johdosta kävellessä sukkaan on varmasti tarttunut huomattavasti enemmän ihosolukkoa, kuin kädellä sukkaan koskiessa.

Louhelainenhan voi nimenomaan myös tuota dna:n määrää arvioida tutkittavasta kohteesta. Jos tuosta sukasta siis löytyisi Vihtorin dna:ta, ja vielä huomattavasti enemmän kuin kenenkään muun, niin kyllä se olisi aika vahva sinetti syyllisyydelle, kun aihetodisteita on muutenkin ja mies oli pääepäilty. Tätä tutkimusta ei ymmärrettävästi ole aikaisemmin haluttu tehdä, ettei syyllisyyden varjo lankea julkisesti, ajatellen ihan tekijän lähipiiriäkin. Mutta vähän samasta syystähän esitutkintamateriaalikin oli salaista 65 vuoden ajan. Mutta nyt aikaa on kulunut jo niin paljon, että kun materiaali on avattu julkiseksi, niin kyllä tuo sukkakin pitäisi lopulta tutkia, jotta tapauksen historiankirjoitus saisi jonkinlaiset sinetin. Varsinkin kun meillä nyt sattuu olemaan alan asiantuntija, joka tuon tutkimuksen olisi halukas tekemään.

Bodom-dokkari oli hyvin tehty, jossa tapaukseen perusteellisesti perehtynyt (minfollakin aktiivinen kirjoittaja ) harrastaja keräsi näytteitä epäiltyjen tavaroista ja jälkeläisiltä, ja Louhelainen sitten tutki. Mitäpä jos Strangelove laittaisi pystyyn samanlaisen dokkarin Kyllikin tapauksesta. Eli Vihtorin, Kanervon, mustapartaisen miehen ym. mahdollisten sukulaisten dna:t vertailuun sukan mahdollisen dna:n kanssa. Eipä siinä, voihan se olla että jotain onkin jo tekeillä Louhelaisen toimesta.

strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Mielestäni dna-tutkimusten hyöty Kyllikki Saaren tapauksessa olisi nollatasoa. Täytyy muistaa, että aikanaan sukanriekale pestiin ennen tarkempia tutkimuksia ja jo pelkästään se oli dna-todisteiden kannalta tuhoisaa näin jälkikäteisessä kontekstissa. Sen lisäksi sukka tosiaan on kiertänyt monien käsien kautta ja sitä on säilytetty varmasti vaihtelevissa paikoissa, joissa kontaminaatio on ollut tehokasta. Tämä kaikki huomioiden dna-tutkimuksilla ei mielestäni olisi mitään näyttöarvoa edes historiankirjoituksen kannalta.

Vastaa Viestiin