Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[Murheli]

Juu, varmasti voi epäillä ihan mitä vain, vaikka ilmeisin tekijä lapioisi ojaa vieressä. Ehkä hänellä oli liian laihaa kahviakin mukana...

[Myrskylintu]

Olin tuossa lomamatkalla ja pysähdyin tankkaamaan Isojoella ihan muina miehinä, niin siihen tuli paikallinen mies kertomaan että "tuossa lähellä on muuten se Kyllikin hauta, jos haluat nähdä". Olin ihan että "ai niin, tosiaan juu". Tuli käytyä se sitten katsomassa. Teemun kirja tuli otettua lukuun nyt sitten sen inspiroimana. Haudalla tuli mieleen että se on ikään kuin pienen harjun takana, tieltä tullessa. Kaivaja on halunnut olla vähän näkösuojassa tieltä, haudan olevan. Eipä tästä casesta hirveästi pysty sanomaan mitä ei olisi jo sanottu sataan kertaan.

Kirja on viihdyttävästi kirjoitettu. Kova on ollut Vikki Lehmusvirran elämä, huh. Hakalasta en oikein tiedä, kuka nyt tekee murhan ja hautaa todisteet kotinsa viereen? Sama Vikin kanssa. Toisaalta tuntuu vähän oudolta sekin että Merikarvialla töissä ollut pappi olisi väijynyt Isojoella korven puskissa keskellä hämärää yötä asiakseen. Saattoi tietysti olla liikkeellä autolla. Cruisaillut ympäriinsä ja kas, tuossahan menee Kyllikki. On se pokkaa vaatinut sekin, tunnettuna pappina tehdä murha keskellä valtatietä, auto tyhjäkäynnillä siinä vieressä. Tielaitoksen mies ei nähnyt autoa ihan niinä hetkinä siellä. Jo auton äänikin olisi kuulunut 50-luvun korpiyössä kauas.

Se on tuo 1950-luvun Suomen todellisuus maaseudulla ollut aikamoinen. Isäni oli Kyllikin kanssa samaa ikäluokkaa. Suunnilleen joka toinen oli sotaveteraani. Viina tuntuu virranneen huolella, vaikka ei ollut siihen aikaan helppoa hankkia kaupasta eikä halpaa.

[Renault]

^ Hautaa kotinsa viereen? Ei tuo nyt ihan oletetun tappajan kodin nurkilla ollut hautapaikka ja silloin juuri haudataan kun tapetaan kotiseuduilla. Ulkopaikkakuntalaisen kannattaa jättää hautaamatta ja kiirehtiä pian pois. Vrt. Tulilahden tapaus.

[bob]

Meillä kun päivittäiseen tai ainakin viikottaiseen liikkumisympäristöön kuuluu Larhan talo, Pauliina V:n katoamis- sekä löytöpaikka kuten myös Max Huplin jauhelihatehdas tuossa aivan vieressä, niin laajennettiin hieman rikostuntemusta. Viime vuonna ajettiin Utöyan ohi sekä juostiin Tunnelgatanin rappusia ylös ja David Bagares gataa alamäkeen karkuun. Nyt sitten tämän kesän aluksi tutustuttiin jo Bodomin murhaniemeen ja viimeisimpänä kotimaisiin muihin vastaaviin ja ovat ihan järjettömän tylsiä paikkoja molemmat nyt viimeisimpinä koetut. En voi suositella ajomatkaa Ulvilaan enkä oikein tänne Isojoellekaan. Tulipa molemmat nähtyä ja varsinkin Ulvilan Tähtisentie on uskomattoman mitäänsanomaton kokemus. Huomiota kiinnitti ainoastaan asuinalueen ahtaus ja tiiviys. Ulkopuolisen murhaajan täytyy olla melkoinen agentti jos tänne päättää tulla rynnäköimään – huonompaa miljöötä puukkomurhaan on aika vaikea edes kuvitella…

Mutta isojoen ketjussa kun ollaan, niin mennäänpä siihen, sen matkakertomukseen ja sen tuumailuihin.

Porin suunnalta lähestyttiin ohittaen Merikarvia. Olettamuksena täältä se Kauko on yön hämärissä laina-autollaan huristellut lapio takapenkillä Isojokea kohti. Jo hyvissä ajoin ennen kylää, kiinnittyy huomio isoon suohon, joka on vähän kuin Lapin loputon avosuo jatkuen silmänkantamattomiin. Lapset kyselivät, että onko toi sitä samaa suota, mistä se Kyllikki löytyi. Periaatteessa kai tavallaan onkin, se kun jatkuu ikuisuuksiin vähän joka suuntaan. Hyviä piilopaikkoja tää kyllä tarjoilee vaikka mihin tarkoitukseen. Matkalla etsittiin Isojokea lähestyessä sitä Kyllikin hartaustilaisuuden kansakoulua, mutta ei oikein löytynyt. Isojoen kirkolle noustessa selvisi syykin – ei se Honkajoen suunta ollut meidän tulosuunta ollenkaan vaan se oli ihan eri tie. Auto parkkiin ja kirkon pihalle kävelylle. Tietona oli, että Kyllikki pötköttää kirkon etuoven edessä ekassa rivissä ja siinä melko keskellä. Vanhoissa kirkoissa kun on sisäänkäynti neljällä suunnalla, niin kesti kokonaisen ympyrän verran äkätä, mikä on tuohon aikaan ollut pääovi. Sen jälkeen siististi hoidettu Auli Kyllikin kivi löytyi. Selvästi joku taho tahtoo pitää edustan siistinä Kaunis näky.

Käytiin itse kirkon sisälläkin. Vähän joutui kelaamaan, että ehkä juuri tällä penkillä on Kyllikki istunut viimeisenä sunnuntaiaamunaan ennen kuin on polkenut viimeistä kertaa kotiinsa vessateessa elämänsä viimeisille päikkäreilleen ja illan menoja varten laittautumaan.

Tästä kirkolta auto liikkeelle Maijun ja Kyllikin reitille. Meijerin risteys on muuttunut paljon, itse meijerikään ei ehkä ole olemassa tai sitten se on se paljon odotettua pienempi tönö siinä pienellä aukealla. Seuraavaksi etsimään polkua, joka veisi polkupyörän löytöpaikalle. Turha ajatus. Ei siinä tien laidassa oikein ole sellaista uraa, joka natsaisi mitenkään. Hiljaa ajeltiin, mutta pitäis tietää tarkkaan, mistä se fillari löytyi, jotta tästä sinne osaisi mennä. Aluetta tuntemattomana oli ihan turha lähteä sinne korpeen rymyämään. Vasta rakennettua teollisuusaluetta tuolla itäpuolella tietä on sen verran, että ei viitsi lähteä niiden pihoille mitään etsimään.

Itse suohautakin oli vähän tylsä. Tietysti aina nää kuvissa moneen kertaa nähdyt paikat vähän kolahtaa kun itse siihen paikalle menee, mutta ei tää sitten muuta tarjoakaan. Polku on lyttyyn turismitallattu luontopolku, joka ei tarjonnut muuta kuin tuhat hyttysenpistoa. Mukanani olleet pari pienehköä lasta odottivat niskavillat pystyssä, kuinka karmiva paikka tää onkaan – olihan monet tarinat kertoneet, kuinka paikalla oikein tuntee pahuuden läsnäolon ynnä muuta. Olin itsekin onnistuneesti pelotellut, kuinka täällä voi tuntea ihan mitä vain kamalaa. No ei tuntenut. Itse tällaisena ylianalyyttisenä viilipyttynä en varmaan olisi edes huomannut vaikka Kyllikin haamu olisi istunut oksalla ja heitellyt käpyjä takaraivoon. Lapsetkaan eivät yhtään pelänneet. Vähän petyin. Nuorempi noista oli aika poikkeuksellisen mietteissään, mutta ei tuokaan kertonut pahuutta tunteneensa. Normaali metsäpolku tää on kaikin puolin.

Myönnän virheolettamukseni. Usein näillä sotien jälkeen kuivatetuilla ja sittemmin uudestaan suojelluilla soilla näkyy ne kuivatusojien jäljet selvästi, joten oletin täälläkin näkyvän. Ei täällä mitään näkynyt. Ehkä jos olisi jatkanut polkua suohaudan editse kauemmas aukeammalle rämeelle, nevalle tai muulle avosuotyypille, niin sitten, mutta ei tässä kasvuston keskellä korpisuolla nyt mitään erottanut. Hetken funtsin, että olisi kävellyt suolla kilometrin sinne fillarin löytölammen suuntaan, mutta hyttysallergikkona jäi tämä toiseen kertaan.

Paluu isojoen kirkolle. Aluksi seikkailu Honkajoen suuntaan ajatuksena löytää se Kortteenkylän kansakoulu, mutta ei oikein kuvauksenmukaista taloa osunut silmään kumpaankaan suuntaan ajellessa. Olisi varmaan huolellisella ajelulla löytynyt, mutta ei oikein jaksanut keskittyä jokaisen punaisen puutalon kohdalla vertailemaan. Takaisin kirkolle, jossa jo takaisin majapaikkaamme päin käännyttyä yllätyksenä liki törmättiin aivan täyssattumalta Kyllikin työpaikan pihalle. Tätä ei edes mitenkään etsitty, mutta siinähän se aivan kirkon vieressä oli juuri tien toisella puolen. Siis niin liki, että jos kirkko kaatuu kyljelleen, niin tää rakennus saattaa jäädä alle. Tässä suoritettiin vielä viimeiset aiheeseen liittyvät pohdiskelut Kylllikin oman toimiston ikkunoiden edustalla. Ja täts it.

Ei oikein voi ymmärtää, miksi moinen 550 kilometrin ajelu ja neljän päivän reissu piti tällaisen vuoksi tehdä, mutta tulipa tehtyä. Ei tästä muuta iloa ole kuin, että nyt voi sanoa käyneensä. Yllättäen eniten pysäytti se Kyllikin luiden lopullinen määränpää. Se, että hautaa hoidetaan edelleen ja pidetään niin pirun nättinä, iskee pikkasen tajuntaan. Omaa tulevaa kuoppaani tuskin kukaan enää 70 vuoden päästä jaksaa kukittaa.

Loppiyilema on sellainen, että ei oikein ole mitään tulemaa. Ei täällä käyminen antanut tarinalle yhtään lisäarvoa tai uutta näkökulmaa. Tulipa piipahdettua, mutta hullua hurskaammaksi ei tämä retki tehnyt.

En voi parhaalla tahdollanikaan tätä ajoreissua suositella, Suomessa on tuhat parempaakin nähtävyyttä, vaikka tällä paikalla tietysti oma merkityksensä ja houkuttelevaisuutensa onkin. Nyt on koettu Bodom ja Isojoki, seuraavaksi otetaan suunnaksi Tulilahti?

Teille asiasta paljon ymmärtäville mulla olis kuitenkin pari kysymystä kun en itse tiedä/ymmärrä.

1. Hilma
Yössä kuultu huuto, ”tulkkaa herran nimes joku auttammaa!” tai vastaava, jonka todistaja Hilma-mummu muisti kuulleensa. Missä tää mummu oli huudon kuullessaan ja mihin suuntaan hän tämän äänen alkulähteen pystyi osoittamaan? Vai paikansiko mitenkään? Mummu tulee monesti todistajana vastaan, mutta mistään en tunnu löytävän sijaintia sille, missä tää mummun kotimökki on sijainnut?

2. Tekopaikka.
Meijeriltä tähän suuntaan tultaessa ensin on tietysti yhden kilometrin merkkitolppa, jonka kohdilta löytyi fillari. Kahden kilometrin tolpan paikkeilta löytyi itse Kyllikki. Miksi tätä kahden kilsan hujakoita pidetään yleisesti kohtaamis- ja tappopaikkana. Mulle luontevampi ajatus olis sen, että fillaria enää tapon jälkeen lähdettäis ajamaan kilometrin verran ikään kuin väärään suuntaan. Hiton iso riski, että joku Kyllikin tunteva tulee vastaan ja tunnistaa fillarin. Jopa auton lavalla kuskattuna- Mulle toi ajatus ja logiikka löytöpaikan kohta tappopaikkana ei aukea oikein mitenkään. Mitä muita mielipiteitä? Mitä mä en ole älynnyt ottaa huomioon, koska mun logiikallani tässä ei ole mitään järkeä?

3. Aikajana
Mitä tuolla on oikeasti tapahtunut? Mikä on sellainen uskottava tapahtumakuvaus?
Jos nyt unohdetaan syyllisen pohdinta, niin sen jälkeen täytyy tapahtumien edenneen jotenkin saman kaavan mukaan, olis sitten tekijänä lapiomies tai hengenmies. Jos otetaan seuraavat jollain tavalla todetut/todistetut seikat huomioon

-henki tai ainakin taju pois yhdellä hiton kovalla iskulla päin naamaa.
-fillari löytyy kilometrin päästä ikään kuin väärästä suunnasta.
-haudattu suohon vasta kankeuden iskettyä eli aikaisintaan maanantaina ehkä vasta jopa viikon tai parin päästä?

Miten tapahtumat on teidän mielestä edenneet, sellainen uskottava käsikirjoitus (kokonaan unohdetaan nyt tekijän nimellä spekulointi)?

[bob]

Sen verran tuolla suopaikalla käynti näköjään jäi mieleen kaiheroimaan, että menee yöunet.

Murhapaikka ja sen pohdinta laittoi mun päässä käyntiin sellasen ajtusketjun, että mitäpä jos tappo ei tapahtunut tuolla Meijerintiellä päinkään?!

Kertokaas muut yökukkujat vielä omat ajatukset tästä mulle melko uudesta teorian poikasesta, olkoon työnimeltään vaikka kotimurha. Täähän menee yksinkertaisesti näin:

Kyllikki oli aiemmin päivällä tai jo lauantain puolella riidellyt isänsä tai veljensä kanssa. Aamun kirkkomatkalta tultua meni erittäin poikkeuksellisesti pötkölleen kun oli mielipaha ja ehkä oli saanut kasvatuksellisen kurituksen ties sitten mistä uskonnollisesti lapsiaan kurittavan perheen mielestä hyvästäkin syystä.

Illan vietosta oli saanut ehdottoman käskyn tulla suoraan kotiin. Olisiko sitten mennyt kotonakin kertomaan raskausepäilyistään ja kotiväellä keittänyt yli, koska tällaista ei kerta kaikkiaan meijän perheessä vaan saa tapahtua!!!

Iltamyöhällä sitten kotiin tultua oli teeman ympärillä keskustelu jatkunut sillä seurauksella, että joko iskä tai veli oli menettänyt hillintänsä oikein kunnolla ja täräyttänyt lantalapiolla pikkuhuoraa suoraan käkättimeen! Raskaudesta ei ollut näyttöä, mutta ei tarvi ollakaan. Riitti se, että Kyllikki itse epäili tai edes mainitsi epäilevänsä tällaisen mahdollisuutta. Ekojen seksikokeilujen jälkeen on saattanut hyvinkin menkat hupsahtaa pois aikataulusta ja Kyllikki on voinut luulla ihan oikeasti olevansa raskaana kun ei menkkoja näy eikä kuulu. Uskonnolliselle isille tää tällainen ei ole voinut mitenkään upota vaan hieman on verenpaineet saattaneet äkillisesti kiehahtaa punaiselle.

Tää teoria selittäis muutamankin seikan aika hyvin ihan alkaen siitä synkästä ja voipuneesta mielentilasta ja synkistä puheista, jotka koko sunnunain oli vaivanneet niin kotona kuin hartaustilaisuudessa ja sen jälkeenkin.

1. Kyllikki ei voinut jäädä kenenkään tarjoamaan yökylään, koska iskä oli antanut ärjykäskyn tulla ihan nyt oikeasti suoraan kotiin PRKL! Se tekosyiden outo keksiminen ei siis johtunutkaan treffeistä Kanervon kanssa vaan isin käskytyksestä!

2. Tää saattoi myös hieman pelottaa ja sama kuin yllä, ei johtunutkaan pelkotila ja siitä mainitsemiset Kaukopapista vaan ihan omista kotioloista ja sinne saapumisesta.

3. Sukat harvemmin riisutaan puskaraiskatessa (luulisin), ei varmaan sen aikana eikä varmaan suoritteen jälkeenkään. Myöskään pää veriseksi lyödyltä harvemmin enää sukkia aletaan riisumaan. Sen sijaan kotioloissa tapahtunut isällinen ojennus on saattanut aiheuttaakin sen, että pikkareiden lisäksi on uhri ehtinyt riisua muutkin vaatteet ja asettua jo yöunille ennen yksipuolisen keskusteluhetken avaamista. Keskustelun muututtua vyöavitteiseksi ja mentyä lopulta takapihalla pahapäisesti pieleen, isi tai veikka eivät ole paniikeissaan saaneet puettua edes rintsikoita kunnolla takaisin veripäiselle kuolinkorisevalle siskolleen, ja tällä selittyy paitsi puuttuvat sukat, myös se ihmeellisesti puoliksi paikoiltaan oleva toinen rintsikan kuppikin. Ne käsiin laitetut sormikkaatkaan ei oikein sovi mihinkään teoriaa, mutta tällä tapahtumakuvauksella nekin selittyisivät kyllä.

4- Missä on kello ja virsikirja? Luulisi niiden nyt löytyneen. Ainakin Vihtori/Arvo olisivat olleet niin daijuja, että olisivat niiden hallussa pidosta kärähtäneet, Kauko ehkä olisi ne osannutkin pitää jemmassa. Suolta ne niinikään olisi melko isolla varmuudella kaivettu esiin. Mutta ehkäpä ne olivatkin koko ajan siellä kotona Kyllikin omalla yöpöydällä, koska hän ne sinne ehti yömyöhällä viedäkin. Kukapa niitä sieltä millään kotietsinnällä ole kuitenkaan käynyt etsimässä? Ei varmaan, joten ei olsi löytynyyt missään tapauksessa. Hengen lähdettyä ja tilanteen tasaannuttua, kotiperhe sitten piti niitä visusti tallessa ja iskäkin vältteli haastatteluja ja muutamissa harvoissakin sellaisissa vain vihjaili tietävänsä syyllisen nimen, mutta ei aio sitä kertoa. Olisiko kello ja virsikirja päätyneet oman perheen arvopiironkiin, jossa olivat vuosikymmeniä lopulta päätyen sitten ties kenen toimesta ties minne. Olisiko joku lapsenlapsi tai vastaava etäsukulainen kuolinpesää setviessään todennut, että voihan hevosenvittu mikä se täällä papereiden alla suatana onkaan! Mutta parempi nyt pistää suu kunnolla säppiin ja jätetään perheen maine lokaamatta ja ollaan niin kuin tätä virsikirjaa ja kelloa ei täällä olisikaan. Tulisipa tuo johonkin porilaiselle kirpparille joskus myyntiin, niin siinä se riemu repeäisi.

5- Kyllikki oli haudattu kuolinkankeuden alkuvaiheilla eli olikos se min. 4-6 h kuoleman jälkeen, mutta ehkä vasta parin viikon kuluessa. Selittääkö tämä kotiväen poikkeuksellisen myöhäisen ”huolestumisen” ja katoamisesta ilmoittamisen vasta tiistain puolella. Tässä on jätetty hyvin pelivaraa viedä ruumis sinne, missä satunnainen puskamurhaaja olisi kotimatkalla iskenytkin. Tähän mennessä oli jo ehkä saatu selvitettyä, missä Maiju oli viimeiset moikat sanonut, joten paikka täytyi olla siitä pieni pyräys kotiin päin. Sinne sitten auton lavalta sekä tytär että pyörä metsään, hämyn vuoksi vähän eri paikkaan – jahka kalliit venttiilit oli ensin otettu uusiokäyttöön johonkin toiseen pyörään. Molempien paikat oli erinomaisen hyvin valittu, pyörää ei löydetty kuin vasta syksyllä vesien laskettua ja Kyllikki oli kuopattu pienen rinteen taakse näkösuojaan tieltä. Perhe tunsi nämä seudut tarpeeksi hyvin juuri näin toimiakseen.

6. Tie-Jaskakaan ei Pettenkankaan risteyksen jälkeen nähnyt ketään koko tiellä. EWi nähnyt kukaan muukaan. Johtuisko ihan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei siellä ketään ollutkaan? Kyllikki pääsi turvallisesti kotiin asti ja meni iltapesulle ja pehkuihin.

7.Syksymmällä sen männyn näreen suolta löysi Ilmari Hietaoja. Etsintäketjussa oli ilmeisesti ollut vain yhden etsijän päässä Kyllikin isä (sattumalta vai tapahtumia ohjaamassa?) ja näreen löytäjä Ilmari ei ollut Arvon, Vihtorin eikä Kanervon naapuri tai kaveri vaan yllättäen maanviljelijä Heikkilän kylältä ja isä Eino Saaren lähinaapuri ja hyvä kaveri. Asui siis ihan siinä Kyllikin kotitilan vieressä ja tunnetusti kaveerasi Eino Saaren kanssa.

Hurjasti jänniä yhteensattumia.

Mitä enemmän mä tätä kelaan, sitä enempi tästä meinaa tulla mun uusi lemppariteoria. Edelleen mulla ykkösenä on Kanervo, mutta hyväksi kakkoseksi on nousemassa tää sittenkin ihan kotioloissa tapahtunut murha/tahaton tappo.

Kotiperheen osuutta on ennenkin spekuloitu, mutta nyt kun itsekin tuohon vähän enemmän oon paneutunut, niin alkaa tuntua jopa ihan mahdolliselta skenaariolta.

[VUSZATN9]

Olen huomannut että useille ihmisille mikä tahansa teoria on hyvä, mikäli se vaan on hänen itsensä keksimä. Tällaisen teorian tueksi kelpaa mikä vaan asia, ja mitä epävarmemmin todennettu sen parempi. Sen sijaa mikään asia, joka on omaa teoriaa vastaan ei kelpaa, ja sille miksi ei kelpaa keksitään mitä uskomattomampia syitä. Vaikka lottovoiton todennäköisyyskin olisi ruhtinaallinen näille asioille, niistä puhutaan varmoina tai erittäin todennäköisinä. Sitten kun henkilö itse vatvoo keskenään näitä asioita vaikkapa vuosikaupalla, on hyvä kirjoittaa ne ulos tälle palstalle.

Mutta pastori olisi kärynnyt Hercule Poirotille normaalissa tunnin jaksossa.

[Dave Klein]

Kengässä olleesta huivista löydetyt hampaanjäljet? Kengänpohjassa ollut lehti, joka ei ollut paikallista kasvustoa.
Oliko murhaaja tai hänen apurinsa niin ovela, että lavasti nämä todisteet luodakseen mielikuvan, että Kyllikkiä oli pidetty vankina, suu tukittuna ja että hänet olisi autolla kuljetettu jonnekin ja kävelytetty vieraassa maastossa.
Vai tapahtuiko niin oikeasti....

[viivahattu]

Mutta pastori olisi kärynnyt Hercule Poirotille normaalissa tunnin jaksossa.

No tämä. Kirkkoherra Kanervo se murhaaja oli, mutta tuohon aikaan rikostutkinta oli vielä niin alkeellista, että pälkähästä pääsemiseen riitti, kun pelotteli pari ihmistä takaamaan itselleen alibin ja pysymään kertomuksessaan.

[Laasti]

Kanervosta ei syyllistä tehdä vetoamalla Keskisarjan kirjoituksiin tai moittimalla tuon ajan rikostutkintaa. Jos jota kuta on peloteltu, niin miksi Kanervo sitten menetti virkansa ja päätyi kanojen kasvattajaksi?

Kyllikki pelkäsi kotimatkaa ihan kuin kuka tahansa ilta-aikaan liikkeellä oleva nuori. Eikä asiaa helpottanut se, että kyseisellä etapilla oli peloteltu kylän naisia jo aikaisemminkin. Ilmeisesti myös Kyllikkiä.

[viivahattu]

Virkansa Kanervo menetti toisen rikoksen vuoksi, raiskattuaan 15-vuotiaan tytön. Siinä ei ilmeisesti onnistunut itselleen alibia puhumaan. No, se ja sama sikäli, että mies on ollut kuollut jo puoli vuosisataa.

[Renault]

Kanervosta ei syyllistä tehdä vetoamalla Keskisarjan kirjoituksiin tai moittimalla tuon ajan rikostutkintaa. Jos jota kuta on peloteltu, niin miksi Kanervo sitten menetti virkansa ja päätyi kanojen kasvattajaksi?

Kyllikki pelkäsi kotimatkaa ihan kuin kuka tahansa ilta-aikaan liikkeellä oleva nuori. Eikä asiaa helpottanut se, että kyseisellä etapilla oli peloteltu kylän naisia jo aikaisemminkin. Ilmeisesti myös Kyllikkiä.

Kuka siellä on häiriköinyt naisia aikaisemminkin? Asiasta on ollut juttua täälläkin, ja erittäin todennäköisesti eräs Lehmusviita oli päivystänyt noilla autioilla tieosuuksilla jo pitkään...

[Nite Owl]

Olin tuossa lomamatkalla ja pysähdyin tankkaamaan Isojoella ihan muina miehinä, niin siihen tuli paikallinen mies kertomaan että "tuossa lähellä on muuten se Kyllikin hauta, jos haluat nähdä". Olin ihan että "ai niin, tosiaan juu". Tuli käytyä se sitten katsomassa. Teemun kirja tuli otettua lukuun nyt sitten sen inspiroimana. Haudalla tuli mieleen että se on ikään kuin pienen harjun takana, tieltä tullessa. Kaivaja on halunnut olla vähän näkösuojassa tieltä, haudan olevan. Eipä tästä casesta hirveästi pysty sanomaan mitä ei olisi jo sanottu sataan kertaan.

Hieman sama tuli mieleen siellä käydessä. Aika pitkällä tiestä tuo hauta on, ja maasto/paikkallistuntemusta on tekijällä ollut. Ainakin Assmann-teoria kolarin peittelystä tuntuu epäuskottavalta, kolarin jälkeen varmaan olisi kiireessä/paniikissa pistetty lähemmäksi tietä.

[viivahattu]

Ei siihen ihan mahdotonta paikallistuntemusta tarvita, jos tieltä raahaa ruumiin lähimmän nyppylän taakse. On se hauta kuitenkin sen verran lähellä tietä, ei missään puolen kilometrin päässä. Olisiko suoraan kävellen sata metriä tien reunasta, olettaen että tie kulkee edelleen samassa kohdassa eikä tien linjaus ole esimerkiksi parannustöiden yhteydessä myöhemmin siirtynyt yhtään. Uskon toki edelleen, että tekijä oli se kirkkoherra, jolla paikallistuntemustakin on ainakin jonkin verran ollut.

[Nite Owl]

Ei siihen ihan mahdotonta paikallistuntemusta tarvita, jos tieltä raahaa ruumiin lähimmän nyppylän taakse. On se hauta kuitenkin sen verran lähellä tietä, ei missään puolen kilometrin päässä. Olisiko suoraan kävellen sata metriä tien reunasta, olettaen että tie kulkee edelleen samassa kohdassa eikä tien linjaus ole esimerkiksi parannustöiden yhteydessä myöhemmin siirtynyt yhtään. Uskon toki edelleen, että tekijä oli se kirkkoherra, jolla paikallistuntemustakin on ainakin jonkin verran ollut.

Tosiaan vain noin reilut sata metria näyttää Google Maps, jotenkin kävellessä tuntui pitkältä, nykyinen polkuhan opastinviitalta ei mene aivan suoraan. Pimeässä kuitenkin Assmannilta kuljettajineen olisi kuitenkin mennyt aika paljon aikaa löytää paikalle, kantaa ruumis jne. ja samalla oma auto tiellä mahdollisten silminnäköijen nähtävissä.

[Whisper]

Tämä löytynyt miesten sukka on jäänyt pyörimään mieleen. Suolla ojittaessa saattaisi kyllä tulla mieleen ottaa vaihtosukat mukaan, varsinkin jos on hieman parhaat päivänsä nähneet pieksut.
Mahtkoiko tämä VL olla vasenkätinen, kun jostain muistan lukeneeni että Kyllikin lävistänyt karahka olisi veistetty vasemmalla kädellä. Itsellä ei tulisi oikeakätisenä mieleenkään käyttää puukkoa vasurilla