Uunisurma. Kokemäki 1960

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
joey
Angus MacGyver
Viestit: 6797
Liittynyt: La Marras 10, 2007 9:55 pm

Viesti Kirjoittaja joey »

Mua kiinnostaa lähinnä, että miten helvetissä saat jonkun vetämään kupillisen suolaa?

synkempi hautajaisvieras
Martin Beck
Viestit: 800
Liittynyt: Su Tammi 13, 2008 4:08 am

Viesti Kirjoittaja synkempi hautajaisvieras »

joey kirjoitti:Mua kiinnostaa lähinnä, että miten helvetissä saat jonkun vetämään kupillisen suolaa?
Erilaisia ja eri-asteisia suostuttelukeinoja on olemassa... Mikä riittää kenellekin. Eikö tuossa ylempänä ketjussa jo jotain tuon kyseisen sankarin tylynpuoleisista suostuttelukeinoista mainittukin?

OT:Btw, tuli tuosta mieleen, että luin jostakin entisen Gestapon kiduttajan(pitäisi varmaan sanoa nykykielessä haastattelija-henkilön) mietelmän, että ihmisen kuin ihmisen murtamiseen tarvitaan korkeintaan puoli tuntia. Muistaakseni sanoi vielä aikaa jääneen reilusti ylikin suurimmassa osassa tapauksia.
.

kaukana poissa


.

Matlock87
Nikke Knakkertton
Viestit: 153
Liittynyt: Ke Kesä 27, 2007 1:26 am
Paikkakunta: kuusankoski

Viesti Kirjoittaja Matlock87 »

Niin kyllähän se aika hullulta tuntuu,kun miettii että äkkiseltään vaivainen tl/rkl suolaa kurkusta kerralla ales tuntuu jo hemmetin voimakkaalta.Kylhän suuri suolanmäärä/sen käyttö vaikuttaa varmasti ainakin verenpaineeseen,tosin onhan niitä ruoka-ohjelmissa tehty ruokia joihin on kokonaisen "kalafileen" päälle kaadettu tolkuton paksu kerros suolaa.Tosin tuskinpa kypsänä sellaisen ruoan syöminen ihmiseltä edes onnistuisi ja sekin kokkaus-tapaus taisi mennä juuri tuon suolajutun kohdalla vituiksi.Kokitkin tekevät virheitä :lol:

amle
Armas Tammelin
Viestit: 74
Liittynyt: To Tammi 10, 2008 7:44 pm

Viesti Kirjoittaja amle »

Kuka ilmoitti naisen katoamisesta poliisille? Lapsetko? Muistelen, et naapurit oli ihmetelly miehen yhtäkkistä siivousvimmaa naisen katoamisen jälkeen. Oli tuulettanu kovasti ja polttanu jonku patjan siellä uunissa...
Rohkenen epäillä.

Minney Magia
Martin Riggs
Viestit: 616
Liittynyt: To Elo 16, 2007 9:33 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Viesti Kirjoittaja Minney Magia »

^Löytyy ketjun alkupäästä tieto, että "tammikuussa naapuri ilmoitti kadonneeksi."
Kaikki selviää joskus! Jos jokin ei ole selvinnyt,
kysymyksessä ei olekaan loppu.

luolamato
Scooby-Doo
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 20, 2008 8:10 pm

Viesti Kirjoittaja luolamato »

"Kun joku arvioi että emäntä olisi vieraissa käynyt, niin näin ei ollut asianlaita, mitä luultavimmin."

Hmm. Oma epäilykseni on, että emäntä oli lähtenyt taas muutamaksi päiväksi seikkailemaan kylille, ja palatessaan mustasukkainen mies ajatteli tyyliin, "notta tämä oli viiminen kerta ku tuo akanperkele hyppii mun silimille ja pittää minua pilkkanaan", jonka jälkeen joko kuristi tai tukehdutti vaimonsa tajuttomaksi ja tämän jälkeen muurasi hänet uuniin.

Ja tämä epäilys perustuen Hannes Markkulan Kuusi suomalaista murhaa- kirjaan. Tässä katkelma kirjasta:

" Vaikka Hilkka Saarisen muumioitunut ruumis löytyikin joulukuussa 1972, hänen kohtalonsa sinetöitiin ilmeisesti tasan 12 vuotta aikaisemmin, joulun alla 1960. Sosiaalilautakunta oli tuolloin jo aikoja sitten ottanut Saarisen perheen isän ja äidin kaikki viisi lasta huostaansa vanhempien huolettoman elämäntavan johdosta. Lapset sijoitettiin ennen pitkää kasvattiperheisiin. Kun Hilkka 1972 löytyi kuolleena, lapset olivat 15- 25- vuotiaita.

Niihin aikoihin sosiaalilautakunnan asioita salattiin vieläkin tarkemmin kuin nyt. Kaikessa kummitteli kuuluisa vaitiolovelvollisuus. Kyläläiset olivat kuitenkin itse aikoja sitten panneet merkille, että pienessä tönössä, joka sijaitsi kolmen kilometrin päässä kirkonkylästä, vietettiin ns. huonoa elämää.

Siihen kuului apaattisen elämäntavan lisäksi aviomiehen erakkomainen, ihmisiä torjuva elämäntyyli juopotteluineen. Hilkka Saarinen oli puolestaan varsin usein valitellut mustasukkaisen miehensä väkivaltaisuutta. Samalla hän oli näytellyt kyläläisille erilaisia vammoja kehossaan ja kertoillut joskus raaoistakin pahoinpitelyistä. Poliisijuttuja niistä ei kuitenkaan tehty.

Aivan pulmunen ei rouvakaan ollut. Hän kyllästyi välillä ankeaan elämään ja lähti seikkailemaan kylille - ja pitemmällekin. Hilkka saattoi kuuleman mukaan viipyä retkillään pitkiäkin aikoja, päivä- ja yökausia. Aviomies epäili vaimonsa käyvän vieraissa.

Näistä retkistä aviomies ei tietenkään pitänyt. Miestä harmitti myös se, ettei vaimo hänen mukaansa ollut hoitanut kunnolla taloutta ja aikoinaan pieniä lapsia. Ruokaakaan ei aina ollut saatavissa, kun väsynyt sekatyömies palasi kotiin Harjavallasta, jossa kävi töissä. Sielläpäin häntä pidettiin jurona, mutta kovana puurtajana ja työmiehenä. Yksi toistuva riidanaihe oli se, ettei mies antanut vaimonsa vastaanottaa edes vaateapua naapureilta perheen heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Joulukuussa 1960 Hilkka Saarinen oli ollut paljon poissa kotoa. Mutta jouluaatoksi hän palasi kuitenkin yhteiseen tönöön, tarkkaan sanottuna aatonaattona, joulukuun 23. päivänä.

Lapsiahan ei kotona enää ollut, sillä sosiaali- ihmiset olivat toteuttaneet huostaanottonsa jo vuosia aiemmin. Vanhemmat elelivät siis kahdestaan.

Hilkka alkoi valmistella joulua. Muutamaa päivää myöhemmin, edelleen joulun pyhinä, vanhin lapsista, silloin 13- vuotias Seppo Juhani, tuli vanhempiensa kotiin tervehdyskäynnille. Isä ilmoitti pojan pettymykseksi, ettei äiti ollutkaan kotona. Mitään kunnon selitystä isä ei antanut. Ja Seppo Juhani ei ollut tottunut tiukkaamaan tältä kunnon selitystä; isähän oli hänelle itse asiassa hyvinkin vieras ja etäinen. Poika ja hänen mukanaan saapunut toveri tekivät kuitenkin talossa tärkeitä havaintoja. Huomio kiinnittyi isoon leivinuuniin, jonka ympäristöä oli selvästi siivottu; uunia oli paranneltu ja korjattu. Vierailuhetkellä Seppo Juhania ei päästetty lainkaan huoneeseen, jossa toinen puoli uunia sijaitsi. Selittämätön pelko isää kohtaan vallitsi pirtissä koko käynnin ajan. Seppo tovereineen oli nähnyt isän vievän vettä tupaan ja siivoavan siellä lukkojen takana.

- Miksi, takoi Sepon mielessä.

Lisäepäilyksiä jostakin mystisesti aiheutti mm. se, että isän sormet olivat jotenkin vahingoittuneet. Mutta myös isä oli epäluuloinen. Hän seurasi jatkuvasti poikien liikkeitä pihamaalla. Miehen kasvot muuttuivat punaiseksi, kun Seppo otti puheeksi äidin, poika kertoi myöhemmin poliiseille.

Kun isä oli tarpeeksi kauan vältellyt kipeää asiaa, hänen oli pakko sanoa jotain. Niinpä hän väitti äidin hävinneen "niille retkilleen" jouluaattona. Ukkopaha selitti, että äiti katosi sillä hetkellä, jolloin hän oli itse puita pilkkomassa, joten oikeastaan hän ei havainnut koko katoamista."


Kaikista karmivinta tässä mielestäni on se, että mies pystyi elämään vielä vuosia samassa talossa. Aika kylmä kaveri.

Doctor Lecter
James Bond (Timothy Dalton)
Viestit: 13300
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Hekin olivat joskus toisiinsa rakastuneita. Vai olivatko? Perheen perustivat. Kyllä tämä tästä... Elämä koettelee. Viha ja välinpitämättömyys astui taloon, ylitti hakkaamisen ja nöyryyttämisen kynnyksen. Asettui viimein asumaan, saaden lopulta vallan. Miksi?

"Ukkopaha selitti, että äiti katosi sillä hetkellä, jolloin hän oli itse puita pilkkomassa, joten oikeastaan hän ei havainnut koko katoamista."

En tiedä mihin meni. Hyvä vaan kun on mennyt!
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

ABC
Michael Knight
Viestit: 4099
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

^^ Noista aviovaimon "retkistä" ei ymmärtääkseni ole mitään muita todisteita kuin aviomiehen kertoma. Mielestäni siinä lähinnä sairaalloisen mustasukkainen mies kuvittelee vaimonsa käyneen vieraissa, kun tämä on välillä lähtenyt kotoa jatkuvan väkivallan takia.
Every ship must sail a world.

cicero
Michael Knight
Viestit: 4164
Liittynyt: Pe Syys 07, 2007 2:40 pm
Paikkakunta: ulkomaat

Viesti Kirjoittaja cicero »

tämä on kyllä jotenkin rankka juttu..edes ajatus siitä että nainen on kenties tiennyt kohtalonsa ennen kuolemaansa ehkä jopa tosiaan itse joutunut kuolinpaikkaansa asettumaan saa voimaan pahoin...

tässä ei tietystikään totuutta naisparan viimeisistä hetkistä tiedä kukaan muu kuin talon isäntä mutta jotenkin tuo kuvailemani tuntuu kovin realistiselta ajatukselta tämän pääkopan sisällä....

Tuollaiset "sairaat paskiaiset" viinanläträäjät ja vaimojaan hakkaavat kun yleensä tuntuvat nauttivan siitä kertomisen ilosta mitä kohta tulee tapahtumaan...sellainen voi saada uhrin kauhusta täysin lamaantuneeksi ja tottelemaan miehen käskyjä...hui olkoon...jos jossain niin tuolla varmaan kummittelee paikan päällä.....
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"

Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3840
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Kuinkahan pahasti holisoitunut mies oli? Yksi alkoholistien lempparivalheista on (ihan oikeasti) nimenomaan vaimon/naisystävän uskottomuudesta syyttäminen. Usein jutussa ei ole mitään perää.
Haluavat sillä tavalla kiillottaa omaa kilpeään ja esittää uskottoman eukon aiheuttaman huonon elämän oman juomisen syyksi. Juoppo voi olla kuin demonin riivaama ja todella pelottava. Tämä sama kuvio toistuu ns. "paremmissakin piireissä", kun alkoholismista on kyse.

Ainakin miehen omat lapset osasivat epäillä jotain pahaa.
Nothing is quite what it seems

cicero
Michael Knight
Viestit: 4164
Liittynyt: Pe Syys 07, 2007 2:40 pm
Paikkakunta: ulkomaat

Viesti Kirjoittaja cicero »

näin on..ja tuolla väitetyllä uskottomuudella annetaan sitten itselle hyvä syy taas juoda ja hakata :roll:

hyvin surullista :(
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"

Spider
Olivia Benson
Viestit: 718
Liittynyt: Ma Touko 28, 2007 5:31 pm

Viesti Kirjoittaja Spider »

Toisaalta voihan ihmiselle käytännössä syöttää kilon suolaa, koska todennäköisintä on, että hän sylkee/oksentaa suurimman osan ulos samantien. En pidä tuota ihan täytenä mahdottomuutena tässä tapauksessa, kun ottaa huomioon tämän isännän käytöksen kokonaisuudessaan. Vaikuttaa _todella_ häiriintyneeltä tapaukselta.
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)

Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3840
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Oliko tämä uunisurmaaja se sama mies, joka oli vaimolle suuttuessaan painanut naisen pään laskiämpäriin? Oli kuulunut ihan kotoisiin tapoihin mökissä.
Nothing is quite what it seems

Aizerbaidzan
Horatio Caine
Viestit: 6457
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan »

Maybrick kirjoitti:Oliko tämä uunisurmaaja se sama mies, joka oli vaimolle suuttuessaan painanut naisen pään laskiämpäriin? Oli kuulunut ihan kotoisiin tapoihin mökissä.
Kyllä ainakin PPK-kirjan mukaan.

villivadelma
Jane Marple
Viestit: 1072
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 8:14 am

Viesti Kirjoittaja villivadelma »

Tapaus on jättänyt ihan varmasti aikamoiset traumat perheen lapsille, mahdollisesti tarvitsevat psykoterapiaa elämänsä loppuun saakka.

Toivon tietysti, että lapset ovat päässeet joten kuten asian yli, vaikka vaikeaa se taatusti on.

Vastaa Viestiin