Albert ja Vilhelmiina Stenvallin murha 2.12.1913

[Aizerbaidzan]

Helsingin Sanomien sivuilla osui silmään lyhyehkö artikkeli kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven veljen ja tämän vaimon kuolemasta:

"HS 100 VUOTTA SITTEN
Kaksoismurha Aleksis Kiven kuolinmökissä" (linkki juttuun)

Tehdäänpäs tästä selvittämättömäksi jääneestä kaksoismurhasta alustus. Teolle löydettiin yksi vahva tekijäehdokas, mutta tuomiota ei oikeudesta tullut. Lähteenä on käytetty Nurmijärven uutisia (20.7.2011).

-----------------------------

Keskiviikkona 3.12.1913 Tuusulassa paljastui julma veriteko. Räätäli Albert Stenvall, 82, ja tämän vaimo Vilhelmiina, 68, löytyivät surmattuna tuvastaan. Tutkimuksissa pääteltiin, että teko oli tapahtunut edellisenä päivänä. Vanha aviopari oli surmattu Eskilstunan tehtaiden uudella puukolla, joka oli terältään 94 mm mittainen. Murhaaja oli yllättänyt Albertin makuulta, Vilhelmiina oli kädessään olleesta syvästä haavasta päätellen kamppaillut vastaan. Rouvan taistelu elämästä oli ollut niin rajua, että hän oli osin tukehtunut oksennukseensa.

Tuvasta löytyi piirongin laatikosta 400 markkaa paperiin käärittynä, seinäkaapista paperossilaatikosta 25 markkaa, kukkarosta ja läkkipeltisestä rasiasta vielä yhteensä kuusi markkaa 67 penniä. Lisäksi löytyi Helsingin Kansallis-Osake-Pankin talletustodistus, jolla oli 500 markkaa. Tuvasta löytyi siis sen verran rahaa, että ei voida varmasti sanoa, oliko murhaaja tullut paikalle ryöstöaikeissa.

Tiistaina 9.12.1913 poliisi pidätti Lopessa Ojakkalan kylässä 38-vuotiaan irtolaisen Robert Matinpoika Merisen (s. 11.10.1875) epäiltynä kaksoissurmasta. Pidätettäessä Merinen yritti harhauttaa ylikonstaapelia ilmoittamalla nimekseen "Vuorinen", mutta eräs talonomistaja paljasti huijauksen.

Merinen ei ollut ensimmäistä kertaa viranomaisten kanssa tekemisissä. Ensimmäisen tuomionsa hän oli saanut 24-vuotiaana Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa 12.2.1900: kolme kuukautta vankeutta varkaudesta. Vankilassa ollessaan Nurmijärven kihlakunnaoikeus luki hänelle toisen tuomion 1.3.1900 -----> 100 markan sakot sekä neljän kuukauden ja 15 päivän vankeus juopumuksesta, vallattomuudesta julkisella paikalla, poliisin vastustamisesta sekä näpistämisestä. Lisäksi Merinen määrättiin olemaan kaksi vuotta ilman kansalaisluottamusta.

Vankila ei miestä parantanut. 27.6.1906 Nurmijärven kihlakunnanoikeus mätkäisi hänelle sakot sekä 1 vuoden 9 kuukauden kuritushuonetuomion viinan myynnistä ja varkauksista. Oikeus määräsi Merisen olemaan ilman kansalaisluottamusta viisi vuotta 8.4.1908 eteenpäin.

Mies ei edelleenkään sopeutunut yhteiskuntaan. Hän tehtaili hieman ennen Stenvallien kuolemaa tuttavansa kanssa lähiseuduilla huvilamurtoja ja varkauksia.

Merinen kiisti veriteon jyrkästi, mutta häntä epäiltiin todennäköisin syin. Stenvallien kodin läheisyydessä oli havaittu murha-aikoihin mies, jonka tuntomerkit täsmäsivät häneen. Epäilyt vahvistuivat entisestään, kun selvisi, että Merinen oli yrittänyt muokata ulkonäköään leikkaamalla viiksiään. Hän oli hyvin hermostunut, ja antoi murha-ajan liikkumisistaan ristiriitaisia tietoja.

Epäilty laitettiin samaan selliin kipsityöntekijä Gösta Valhlfrid Gerlachin kanssa, jonka tehtäväksi oli annettu udella mieheltä tietoja tämän tekemisistä. Viiden päivän kuluttua Merinen alkoikin puhumaan sellikaverilleen tapahtumista Stenvallien tuvassa. Hän mainitsi myös Eskilstunan puukon, vaikka siitä ja muista yksityiskohdista ei ollut vielä kerrottu julkisuudessa. Merinen kertoi teon motiiviksi rahan saannin Amerikan matkaa varten. Lisäksi Merinen pyysi Gerlachia välittämään eräälle Emil Wiktor Fästille viestin, että tämä kertoisi Merisen olleen murha-aikaan Fästien mökillä Nukarilla, Nurmijärven pitäjässä.

Kauppias A. Granbom kertoi, että Merinen oli käynyt Keravalla päivää ennen veritekoja kyselemässä tupettomia puukkoja. Myös kolme muuta liikkeessä ollutta miestä todisti Merisen vierailun. Granbom oli antanut Meriselle laatikosta puukkoja katseltavaksi, mutta kauppoja ei syntynyt. Heräsi epäilys, että Merinen oli varastanut kauppiaan huomaamatta puukon.

Oikeus kokoontui kuusi kertaa vuoden 1914 aikana: 17.4, 15.5, 12.6, 1.7, 24.7 ja 18.8. Merinen kiisti jyrkästi olevansa syyllinen Albert ja Vilhelmiina Stenvallin murhiin.

Sellikaveri Gerlach ei päässyt itse oikeuteen kertomaan kuulemiansa juttuja, sillä kuolema ehti korjaamaan hänet pois maaliskuussa 1914. Kaksi konstaapelia, Karl Sundberg ja Fredrik Hellman, kävivät sitemmin välittämässä oikeudelle Gerlachin onkimat tiedot.

Emil Fäst ja irtolainen Otto Blid kävivät oikeudessa korjailemassa antamiansa kertomuksia Merisen hyväksi. He väittivät syytetyn olleen tapahtuma-aikaan Nukarilla. Syyttäjä piti kuitenkin syyllisyydestä esitettyjä todisteita niin vahvoina, että vaati näille kahdelle todistajalle väärä vala -syytteitä.

Toisessa käräjäistunnossa 15.5.1914 Merinen toimitti oikeudelle pitkän selostuksen liikkeistään surma-aikaan. Hän kertoi saapuneensa Emil Fästin luokse Nukarille 1.12.1913 klo 19-20 aikoihin. Seuraavana aamuna hän oli mennyt Färstin verstastupaan, ja siirtynyt sieltä "vanhojen Fästien" (Emilin vanhempien) luokse kyläilemään. Hän oli poistunut sieltä klo 17 aikaan ja saapunut takaisin Emilin taloon klo 18-19 aikaan. Merinen kertoi menneensä Fästien lämpimään saunaan nukkumaan klo 21 aikoihin. Aamulla 3. päivänä Merinen oli kertomansa mukaan matkannut Vihtijärvelle Nokkalan torppaan, ja sieltä edelleen Lopelle, jossa kierteli vieraspaikkoja ennen pidättämistään.

Oikeus totesi, että Meristä vastaan oli näyttöä. Hänen omat kertomuksensa olivat ristiriitaisia ja ne olivat muuttuneet pitkin matkaa. Lisäksi edesmenneen Gerlachin kuulemat yksityiskohdat ― vaikkakin kahden poliisin välittämänä ― puhuivat karua kieltä.

Oli kuitenkin myös epävarmoja seikkoja. Oikeus katsoi, että eräiden todistajien kertomukset siitä, missä Merinen oli ollut tapahtuma-aikaan, olivat sangen ristiriitaisia. Tuomioistuin katsoi kuitenkin todistetuksi, että Merinen oli ollut tapahtumapäivänä 2.12 klo 20 aikoihin Emil Fästin luona. Stenvallit oli todennäköisesti surmattu klo 17-20 välisenä aikana, joten pidettiin mahdottomana, että Merinen olisi ehtinyt jalkaisin takaisin Fästin luo Nukariin klo 20 mennessä. Ei myöskään todistettu, että Merisellä olisi ollut hevosta käytettävissään, mikä olisi tehnyt nopean liikkumisen mahdolliseksi.

Oikeus katsoi Merisen syyttömäksi Albert ja Vilhelmiina Stenvallin henkirikoksiin. Hänet tuomittiin kuitenkin kuudeksi vuodeksi, kymmeneksi kuukaudeksi ja kymmeneksi päiväksi kuritushuoneeseen "törkeää laatua olevasta kolminkertaisesta varkaudesta sekä toiskertaisesta luvattomasta paloviinan myymisestä". Lisäksi Merinen määrättiin olemaan tuomion jälkeen kymmenen vuotta ilman kansalaisluottamusta.

Lähde:

* Nurmijärven Uutiset 20.7.2011, s. 6: Kiven veljen murha jäi selvittämättä

Aiheesta muualla:

* Uudenmaan museo-opas: ALEKSIS KIVEN KUOLINMÖKKI
* Holma, Jaakko (2011). Totta vai tarua? ― Aleksis Kiven kuolinmökin museoarvo ja aitous. Museologian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

[Nemesia]

Olen käynyt kyseisessä mökissä sisällä ja se on niin pieni, että mökissä EI pysty pyörimään huomaamatta eikä piiloutumaan mihinkään. Olen sitä mieltä, että murhaaja on ollut joku Stenvallien tuttu, joka on päästetty ovesta sisään arvaamatta seurauksia.

[MEG]

Tuon ajan rikoslaki oli hyvin kategorinen, jättäen tuomarille ja lautamiehille hyvin vähän harkintavaltaa. Langettavaan tuomioon vaadittiin kahden jäävittömän todistajan todistus. Niimpä esim. pohjanmaalla useisiin surmiin syyllistyneiden Iso-Antin ja Rannanjärven vankilaan saaminen oli työläs prosessi.

[Chikatilo]

Olen käynyt kyseisessä mökissä sisällä ja se on niin pieni, että mökissä EI pysty pyörimään huomaamatta eikä piiloutumaan mihinkään. Olen sitä mieltä, että murhaaja on ollut joku Stenvallien tuttu, joka on päästetty ovesta sisään arvaamatta seurauksia.

Mökki oli isompi vuonna 1913, koska osia siitä purettiin 1950-luvun alussa tehdyssä restauroinnissa.

Mökki sijaitsi vilkkaan tien varrella ja kulkijoita on riittänyt. Murha tehtiin ilmeisesti alkuillasta, joten ulko-ovi on voinut olla avoinna. Murhamiehellä on voinut olla vinkkitieto vanhasta pariskunnasta, jolla on rutkasti käteistä mökissään. Olihan kyseessä sentään tunnetun kirjailijan veli, joka oli muutamaa vuotta aiemmin tehnyt maa- ja mökkikaupat yliopistoväen kanssa.

Murha-ase oli mahdollisesti meilläpäin erikoinen (mutta Ruotsissa yleisempi) puukkotyyppi "tunnkniv", jossa ei ole tuppea vaan terä on suojassa puisen kahvan sisällä. Eskilstunassa toimi 50-luvulle asti kymmeniä puukko- ja veitsipajoja, joista muutama on vieläkin pystyssä. http://www.cultur.nu/knivar/eskilstuna/ ... um282$.jpg

Kuten MEG toteaa, oli tuomioistuimella aika heikot eväät ilmeisen syyllisen tuomitsemiseen. Näyttöä oli, ja tutkintahan eteni alkuvaiheessa nopeastikin - ja osin nykyisinkin käytössä olevin menetelmin. Vain ratkaiseva todiste puuttui. Sormenjälkitutkimus otti tuolloin ensiaskeliaan, vaan ei välttämättä vielä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Lierot siis täysin moderniin tapaan selvisivät tuomioista kimpassa valehtelemalla.

[strangelove]

Tuon ajan rikoslaki oli hyvin kategorinen, jättäen tuomarille ja lautamiehille hyvin vähän harkintavaltaa. Langettavaan tuomioon vaadittiin kahden jäävittömän todistajan todistus. Niimpä esim. pohjanmaalla useisiin surmiin syyllistyneiden Iso-Antin ja Rannanjärven vankilaan saaminen oli työläs prosessi.

Menee vähän ot:ksi, mutta Antit Isotalo ja Rannanjärvi eivät syyllistyneet useisiin surmiin. Ainoastaan Isotalo tuomittiin yhdestä taposta 12 vuoden vankeuteen, mutta tuokin tapaus oli varsin kyseenalainen, enkä ainakaan minä pidä todennäköisenä, että Isotalo oikeasti tuohon tekoon syyllistyi. Itse hän kiisti tapon loppuun asti vielä vankilasta päästyäänkin.
Matti Haapojalla kylläkin saattoi tosiasiassa olla tilillään toistakymmentä murhaa tai tappoa, mutta vain kolmesta saatiin riittävää näyttöä.

Kiitos hyvästä avauksesta! Stenvallien murha on jostain syystä vaipunut unholaan siitäkin huolimatta, että uhrit olivat sukua maineikkaalle kirjailijalle, ja että teko tehtiin tämän kuolinmökissä. Vaikuttaa vähän siltä, että tappaja on päästetty sisälle vapaaehtoisesti, mutta ei sekään mielestäni kerro vielä mitään siitä, oliko hän uhreille tuttu. Oletan, että tuohon aikaan vieraisiin suhtauduttiin maaseudulla vähemmän epäilevästi kuin nykyisenä hälytysjärjestelmien aikakautena. Merinen vaikuttaa kerrottujen tietojen perusteella todennäköiseltä syylliseltä.

[LexVeritas]

MTV Uutiset 10.10.2018

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/raa ... en/7107864

[Ei mitään hajua]

Tiistaina 9.12.1913 poliisi pidätti Lopessa Ojakkalan kylässä 38-vuotiaan irtolaisen Robert Matinpoika Merisen (s. 11.10.1875) epäiltynä

Pitäisi olla Lopella. Media oli tuolloin jo ihan pihalla

Mutta, joo. Ollutta ja mennyttä koko case. Tässä on "murhakin jo vanhentunut" tekijän kuoltua...

[Robbing Hood]

Hovioikeus tuomitsi Merisen elinkautiseen Stenvallien murhasta. Tämä kuuluisi selvitettyihin?

[LexVeritas]

^Eliniäistä pukkasi sittenkin! Hieno löytö (mikäli pitää paikkansa).

Terveiset mm. MTV:n mysterisoivalle uutisväelle.

[Aizerbaidzan]

Hovioikeus tuomitsi Merisen elinkautiseen Stenvallien murhasta. Tämä kuuluisi selvitettyihin?

No, nyt on kyllä aika löytö. Jokaikinen minun näkemä lähde sanoo kaksoismurhan jääneen pimeäksi.

[L'amourha]

Kyllä tuosta uutisoitiin maanlaajuisesti tammikuussa 1915, hämmästyttävää että tuo hovin tuomio on mennyt tähän saakka kaikilta ohi. Kaksoismurhan pimeäksi jäämistä on kyllä kertoiltu laajalti aikojen kuluessa.

Larin Kyösti kirjoitti Aleksis Kiven veljenpojan, Arthur Stenvallin muistokirjoituksessa:

Albert Stenvall ja hänen vaimonsa murhattiin jälkeenpäin Kiven kuolinmökissä, eikä konnantyöntekijä koskaan tässä elämässä joutunut tekemään tiliä teostaan, suuren Tuntemattoman tuomarin edessä hän jo on sen tehnyt.

HS 04.02.1927