Onerva Ketolan kellarisurma, Helsinki 1981

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
vasikka
Javier Pena
Viestit: 1848
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 5:05 pm

Onerva Ketolan kellarisurma, Helsinki 1981

Viesti Kirjoittaja vasikka »

Tästä jutusta on ollut puhetta parin muun jutun yhteydessä, mutta pyynnöstä avaan tästä oman topicin.

Yksi Helsingissä 1980-luvulla tapahtuneista selvittämättömistä naissurmista on Helka Onerva Ketolan kellarisurma 30.1 1981.

42-vuotias Ketola oli jäänyt sairaseläkkeelle selkävamman vuoksi. Hän oli viettänyt viimeistä lltaansa Kallion baareissa ja ystävättärensä luona Sturenkadulla. Täältä hän käveli puolentoista kilometrin matkan kotiinsa Itä-Pasilan Kasöörinkadulle.

Puolen yön aikaan Ketola nähtiin asuintalonsa ulko-oven edessä arviolta 25-30 vuotiaan miehen seurassa. Mies oli ilmeisesti halunnut kolmen lukon taakse talon kellaritioihin. Ketola taas ei ollut halunnut laskea häntä sisälle.

Viereisen rapun syvennyksessä olleet kolme poikaa näkivät miehen ja Ketolan menevän muutaman minuutin riitelyn jälkeen sisään taloon ja laskeutuvan kellarikerrokseen. Yksi naapuri kuuli kellarista jymähtävän äänen vain vähän tämän jälkeen.

Varhain seuraavana aamuna naapuri löysi Ketolan kotitalonsa pesutuvan komerosta. Surmaaja oli raiskannut ja kuristanut uhrinsa. Mennessään surmaaja vei myös Ketolan käsilaukun ja pankkikirjan. Niitä ei ole koskaan löytynyt.

Surmaajaksi epäillystä miehestä saatiin hyvät tuntomerkit. Mies oli tumma tukkainen, viiksekäs ja noin 170-175cm pitkä. Päässään hänellä oli tumma pipo, jonka etuosa oli valkoinen. Vaatetuksena oli tumman sininen raidallinen pusero, farkut ja ruskeat korkosaappaat.

Ketolan tuttavapiiristä tai talon asukkaista ei löytynyt ketään johon tuntomerkit sopisivat. Poliisi arvelee, että uhri ja tekijä kohtasivat toisensa sattumalta.

(lähteenä mm. alibi 4/2007)

Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Re: Onerva Ketolan kellarisurma, Helsinki 1981

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

vasikka kirjoitti:Tästä jutusta on ollut puhetta parin muun jutun yhteydessä, mutta pyynnöstä avaan tästä oman topicin.

Yksi Helsingissä 1980-luvulla tapahtuneista selvittämättömistä naissurmista on Helka Onerva Ketolan kellarisurma 30.1 1981.

42-vuotias Ketola oli jäänyt sairaseläkkeelle selkävamman vuoksi. Hän oli viettänyt viimeistä lltaansa Kallion baareissa ja ystävättärensä luona Sturenkadulla. Täältä hän käveli puolentoista kilometrin matkan kotiinsa Itä-Pasilan Kasöörinkadulle.

Puolen yön aikaan Ketola nähtiin asuintalonsa ulko-oven edessä arviolta 25-30 vuotiaan miehen seurassa. Mies oli ilmeisesti halunnut kolmen lukon taakse talon kellaritioihin. Ketola taas ei ollut halunnut laskea häntä sisälle.

Viereisen rapun syvennyksessä olleet kolme poikaa näkivät miehen ja Ketolan menevän muutaman minuutin riitelyn jälkeen sisään taloon ja laskeutuvan kellarikerrokseen. Yksi naapuri kuuli kellarista jymähtävän äänen vain vähän tämän jälkeen.

Varhain seuraavana aamuna naapuri löysi Ketolan kotitalonsa pesutuvan komerosta. Surmaaja oli raiskannut ja kuristanut uhrinsa. Mennessään surmaaja vei myös Ketolan käsilaukun ja pankkikirjan. Niitä ei ole koskaan löytynyt.

Surmaajaksi epäillystä miehestä saatiin hyvät tuntomerkit. Mies oli tumma tukkainen, viiksekäs ja noin 170-175cm pitkä. Päässään hänellä oli tumma pipo, jonka etuosa oli valkoinen. Vaatetuksena oli tumman sininen raidallinen pusero, farkut ja ruskeat korkosaappaat.

Ketolan tuttavapiiristä tai talon asukkaista ei löytynyt ketään johon tuntomerkit sopisivat. Poliisi arvelee, että uhri ja tekijä kohtasivat toisensa sattumalta.

(lähteenä mm. alibi 4/2007)
Tekijästä on hyvä tuntomerkit, koskapa nuo kolme poikaa ovat varmaankin tapittaneet aika tarkkaan noita tapahtumia ja pystyneet painamaan yksityiskohtia mieleen. Jos mies olisi saatu tunnistusriviin, niin epäilemättä pojat olisivat hänet tunnistaneet. Tuon ajan Iltalehdet viljelivätkin tekijästä piirrettyä kuvaa, jonka on täytynyt olla siis varsin aidon näköinen, kosolti sivuillaan. Tyyppi oli kuitenkin sellainen sen aikainen tavallisen jannun näköinen, sillä viiksekkäitä pipomiehiä riitti tuona talvena katukuvassa.

Olisiko tekijä ja uhri sittenkään aivan sattumalta kohdanneet ? Olisiko uhri suostunut riitelemään minuuttien ajan paikalle aivan sattumalta tupsahtaneen hepun kanssa ?

vasikka
Javier Pena
Viestit: 1848
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 5:05 pm

Re: Onerva Ketolan kellarisurma, Helsinki 1981

Viesti Kirjoittaja vasikka »

Niin. Uskoisin, että poliisi on sen linjan aika tarkkaan tutkinut. Jutussa tosiaan mainittiin ihan erikseen, että Ketolan tuttavapiiristä tai talon asukkaista ei löytynyt ketään johon tuntomerkit olisivat sopineet.

Minusta tuo riitely selittyy hyvin ihan silläkin, että eihän sitä monikaan mielellään päästä pummia lukkojen taakse rappuun maleksimaan.

Sellainen mahdollisuus tietenkin mietityttää, että asuiko miehen joku tuttava kenties lähistöllä vai oliko hän tullut paikalle vartavasten pahat mielessään.

Peräkylän Maigret kirjoitti:
Olisiko tekijä ja uhri sittenkään aivan sattumalta kohdanneet ? Olisiko uhri suostunut riitelemään minuuttien ajan paikalle aivan sattumalta tupsahtaneen hepun kanssa ?

Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Re: Onerva Ketolan kellarisurma, Helsinki 1981

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

vasikka kirjoitti:Puolen yön aikaan Ketola nähtiin asuintalonsa ulko-oven edessä arviolta 25-30 vuotiaan miehen seurassa. Mies oli ilmeisesti halunnut kolmen lukon taakse talon kellaritioihin. Ketola taas ei ollut halunnut laskea häntä sisälle.Viereisen rapun syvennyksessä olleet kolme poikaa näkivät miehen ja Ketolan menevän muutaman minuutin riitelyn jälkeen sisään taloon ja laskeutuvan kellarikerrokseen.Ketolan tuttavapiiristä tai talon asukkaista ei löytynyt ketään johon tuntomerkit sopisivat. Poliisi arvelee, että uhri ja tekijä kohtasivat toisensa sattumalta. (lähteenä mm. alibi 4/2007)
Poliisi arvelee, että uhri ja tekijä kohtasivat toisensa sattumalta. Se ei kuitenkaan pois sulje sitä, että tekijä ja uhri eivät olisi tunteneet toisiaan jollain tasolla jo aikaisemmin. Ketola taisi olla varsin ahkera kapakoissa istuja ja tätä kautta monennäköistä etunimi- ja kasvotuttua kertynyt Kallion /Vallilan hämäristä kuppiloista vuosien saatossa. Ei olisi lainkaan ihmeellistä, että tekijä olisi joku näistä Populuksen, Bertinan, Kipakan tai Kaaren Baarin (Weeruskan) jne jne vakiojuopoista 80 -luvulla ! Varmasti tämä on ollut yksi keskeinen tutkintalinja, mutta onko tekijä päässyt livahtamaan haavista läpi. On huomattava, että uhrin ja tekijän ei ole tarvinnut kohdata surma-iltana ko. ravintoloissa vaan tiet ovat kohdanneet sattumalta myöhemmin. Poliisi on tietysti pyrkinyt kartoittamaan lähinnä tuon tekoillan ihmisiä niissä ravintoloissa ja baareissa, joissa uhri on oleskellut.

Miksi uhri olisi suostunut usean minuutin väittelyyn ulkona pakkasesta siitä, että pääseekö tekijä sisään kellaritiloihin ? Eikö asia olisi nopeammin päätetty: joko pääsee tai ei ! Ovatkohan nuo lähistöllä norkoilleet pojat kuulleet tuota keskustelua ja sen tarkempaa sisältöä ?

Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5172
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Myös minulla on vahva intuitio, että jonkinlainen hyvänpäivän tuttu saattaa olla kyseessä.

Pointti lienee ollut, että häiskä on kinunnut päästä kellariin nukkumaan, koska on joko koditon tai ei voinut kotiinsa jostakin syystä mennä.
Raiskaus on tullut mieleen vasta, kun on "löytänyt" uhrin.

Oliko Ketola muutes sinkku? Yrittikö mies päästä hänelle öitsimään?
Jos yritti, niin oli varmasti jonkinsortin tuttu, joka tiesi tulla yösijaa vonkaamaan.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!

vasikka
Javier Pena
Viestit: 1848
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 5:05 pm

Viesti Kirjoittaja vasikka »

Onko mitään seikkoja jotka puoltaisivat tai puhuisivat sitä vastaan, että sama mies olisi surmannut myös Susanne Lindholmin. Tai liittyisikö sama tekijä johonkin muuhun Helsingin naissurmaan?

Ja eikös edesmennyt Urho vihjaillut, että Ketolan surmaajan tuntomerkit täsmäisivät pahamaineiseen Jalo-Eetuun.

Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Tampereen Tyttö kirjoitti:Myös minulla on vahva intuitio, että jonkinlainen hyvänpäivän tuttu saattaa olla kyseessä.

Pointti lienee ollut, että häiskä on kinunnut päästä kellariin nukkumaan, koska on joko koditon tai ei voinut kotiinsa jostakin syystä mennä.
Raiskaus on tullut mieleen vasta, kun on "löytänyt" uhrin.

Oliko Ketola muutes sinkku? Yrittikö mies päästä hänelle öitsimään?
Jos yritti, niin oli varmasti jonkinsortin tuttu, joka tiesi tulla yösijaa vonkaamaan.
Samaa mieltä tismalleen. Joku tilapäisesti tai pysyvästi ulkoruokintaan joutunut yksilö, joka tunsi uhrin jollain tasolla. Mitäpä muuta tuossa olisi kinasteltu kuin yösijasta uhrin asunnossa tai ehkä sen lisäksi pienestä vipistä tai epäselvästä vanhan velan takaisin maksusta.

Eiköhän uhri ollut yksineläjä,niin ainakin luulisin.

Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

vasikka kirjoitti:Onko mitään seikkoja jotka puoltaisivat tai puhuisivat sitä vastaan, että sama mies olisi surmannut myös Susanne Lindholmin. Tai liittyisikö sama tekijä johonkin muuhun Helsingin naissurmaan?

Ja eikös edesmennyt Urho vihjaillut, että Ketolan surmaajan tuntomerkit täsmäisivät pahamaineiseen Jalo-Eetuun.
Poliisi on antanut ymmärtää, että eivät epäile näillä teoilla olevan yhteistä tekijää.

Pahamaineisen Jalo-Eetun osuus lienee tutkittu tarkalla suurennuslasilla kaikkien avoimien tapausten osalta ja eiköhän tämäkin linja ole suljettu jo.

Cotton
Martin Beck
Viestit: 772
Liittynyt: Pe Huhti 25, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Fall River

Viesti Kirjoittaja Cotton »

Asuin itse Itä-Pasilassa jo hyvän aikaa ennen O.Ketolan tapausta ja reilun kymmenen vuotta vielä sen jälkeenkin, joten tapaus on sikäli tuttu ja kohtalaisen hyvin muistissa.

Surma tapahtui tarkasti ottaen osoitteessa Kasöörinkatu 2 ja ilmeisesti F-rapussa, koska pesutupa ainakin talon pohjapiiroksen mukaan sijaitsee kys. portaassa. Viereisin porras on E-rappu johon matkaa n.10m. ja siitä seuraava D-rappu johon matkaa on n.25m.

Veikkaan, että mahdollisena silminnäkijänä mainitut kolme poikaa ovat olleet siis E- tai D-rapussa. Näiden rappujen ulko-ovet ovat hieman katseilta suojassa (tai olivat ainakin tuohon aikaan), joten epäilty ei ole ehkä ollut tietoinen yleisöstään. Jos pojat olisivat olleet näkyvillä koko juttu olisi saattanut jäädä siihen. (aikamoista jossittelua, mutta armahtakaa!)

Pojat (joita en henk.koht. tuntenut) taisivat olla itseäni pari ikäluokkaa vanhempia, mutta pyörivät luonnollisesti samoilla kulmilla ja samoissa porukoissa. Muistan, että kerran saatiin "ihan varma" vihje Pasilan murhaajasta Alkon edessä. Nykyään samalla paikalla taitaa olla Jehovien Valtakunnansali. No eihän siellä tietenkään ketään ollut ainakaan siinä vaiheessa kun sydän pamppaillen rynnättiin paikalle...

No sitten taas asiaan: Tekijän tuntomerkeissä puhuttiin puserosta? Onko termi ihan varma? Tuo kyseinen talvi oli aika runsasluminen ja nyky mittapuun mukaan kylmä. No olihan pipo sentään päässä, mutta ilman talvitakkia ei kovin kaukaa viitsi tulla postaamaan pakkaseen! Jospa tekijä sittenkin oli ns.Pasilan omaa remmiä? Tällöin uhri olisi hyvinkin voinut tuntea surmaajansa.

Jos tekijä kuului noiden Alkon betonipenkkien vakiokalustoon, niin voitaneen alkaa kuuluttaa ihmisten muistikuvia kyseisiltä ajoilta. Aika hataraahan tämä vielä on, mutta pitää vähän kysellä asian tiimoilta.

Ja olisiko mitään mahdollisuutta kellään linkittää tuota epäillyn kuvaa tänne, kun en itse moista löydä mistään?

Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Cotton kirjoitti: No sitten taas asiaan: Tekijän tuntomerkeissä puhuttiin puserosta? Onko termi ihan varma? Tuo kyseinen talvi oli aika runsasluminen ja nyky mittapuun mukaan kylmä. No olihan pipo sentään päässä, mutta ilman talvitakkia ei kovin kaukaa viitsi tulla postaamaan pakkaseen! Jospa tekijä sittenkin oli ns.Pasilan omaa remmiä? Tällöin uhri olisi hyvinkin voinut tuntea surmaajansa.
Tuo talvi oli tosiaan kylmä ja luminen.

Tuntomerkeissä mainittu pusero lienee ollut sellainen lämmin, topattu talvipusero jolla kyllä tarkeni hyvin kovassakin pakkasessa. Pusero viittaa vain malliin eli takki ei ollut edes lantiolle ylettyvä vaan sellainen sport-tyyppinen talvipusero joita 80-luvulla oli paljon enemmän kuin nykyisin.

Ei minullakaan ole kuvaa tähän laittaa, mutta näkömuisti kertoo sen olleen sellainen aivan tavallisen oloinen viiksekäs ,pipopäinen mies, joita istuskeli kulmien kuppiloissa pilvin pimein.

Minulla on sellainen intuitio, että uhri ja tekijä tunsivat pintapuolisesti toisensa. Sillä jos uhri ei olisi tuntenut tekijää, niin miksi ihmeessä hän olisi antautunut väittelyyn tuntemattoman ihmisen kanssa ? Jo pelko ja itsesuojelureaktio olisi aiheuttanut sen, että uhri olisi pyrkinyt mahdollisimman nopeasti eroon hänelle entuudestaan tuntemattoman miehen seurasta. Eihän uhrin olisi tarvinnut kuin avata ulko-ovi ja vetäistä se perässään kiinni ja tekijä olisi jäänyt pakkaseen. Jos tekijä olisi väkivalloin yrittänyt sisään, niin olisivat nuo silminnäkijäpojat sen kyllä havainneet. Nyt siis tekijä on saanut uhrin taivutettua laskemaan hänet yöksi kellariin pois pakkasesta. Ehkäpä tekijä olisi halunnut jopa yöksi uhrin asuntoon, mutta tähän uhri ei missään nimessä halunnut suostua ja siitä tuo silminnäkijäpoikien havaitsema sanaharkka. Uhri kuitenkin heltyi sen verran, että päätti antaa tekijälle yösijan kellaritiloissa itselleen kohtalokkain seurauksin.

Kylli
Perry Mason
Viestit: 3546
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Taannoin Itä-Pasilassa tapaamani "alkuasukas" kertoi oman talonsa kellarissa törmänneensä epämääräiseen, oudosti tuijottaneeseen, poliisin piiroskuvan miestä muistuttaneeseen mieheen n. vuosi Onervan tapauksen jälkeen. Ilmoitusta poliisille hän ei tehnyt...


BTW: Onerva oli ilmeisesti viettänyt viimeistä iltaansa silloisessa ravintola Kipakassa (Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun kulmassa, nyk. ravintola Kultainen Kulaus). Myös tämän tiedon antoi em. alkuasukas.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...

Turri
Remington Steele
Viestit: 208
Liittynyt: To Huhti 17, 2008 2:10 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Turri »

Eikös tämä mainittu siinä Itä-Pasilan kellarisurman yhteydessä?

Kylli
Perry Mason
Viestit: 3546
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Tämä on nimenomaan se tapaus. Mutta kun näitä ketjuja on useampi niin tämä valikoitui "siksi oikeaksi". Ja tämä käsittelee nimenomaan Onervaa, ei muita ns. kellarisurmia.


Onerva olisi muuten tänä vuonna täyttänyt pyöreitä.

Ajankulua on joskus vaikea hahmottaa. Mutta kun miettii, että Onerva oli kuollessaan pikkuisen reilu nelikymppinen, tulee väkisin mieleen surmaajan ikä...

Jos tekijä oli silloin 25-30 -vuotias kuten poliisi silminnäkijähavaintoihin perustuen arveli, olisi hän tänä päivänä siinä 52-57-vuotias...
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...

Jack the Ripper
Adrian Monk
Viestit: 2643
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Tekijä on tässä:
http://www.murha.info/userfiles/image/p ... os%201.jpg

Harmi että 1981 varmaan 80% 20-30-vuotiaista miehistä omasi kyseisenlaiset viikset. Onkohan poliisi selvittänyt loppuun asti sen linja-autokuskin liikkeet surmayönä?
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

Kylli
Perry Mason
Viestit: 3546
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Poliisi on varmasti selvittänyt Jalo Seppäsen liikkeet ko. yönä niin tarkkaan kuin ylipäänsä on mahdollista. Jalon nimihän on tullut esiin kaikissa näissä kellarisurmissa. Ja kun nuo tuntomerkitkin täsmäävät aikas hyvin...
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...

Vastaa Viestiin