Kaksoissurma Oulun Tuirassa v.1997

[Baretta]

Tunnen, tai aikanaan tunsin hyvinkin tuon pariskunnan pojan. Ei sovi mielestäni pätkääkään tekijäksi, kävi luonne sen verran tutuksi samojen harrastusten piiristä. Iältään nyt viisissäkymmenissä. Huhuja nämä jutut kyllä aina synnyttää...

[Kellarimies]

Pitääköhän paikkansa, että tämä tapetun pariskunnan poika olisi tehnyt itsemurhan? Lähibaarin isännät näin tarinoivat. Eli jos tekijä oli poika, niin tuskinpa enää oikeusjuttua saadaan aikaiseksi.

[Baretta]

Pitääköhän paikkansa, että tämä tapetun pariskunnan poika olisi tehnyt itsemurhan? Lähibaarin isännät näin tarinoivat. Eli jos tekijä oli poika, niin tuskinpa enää oikeusjuttua saadaan aikaiseksi.

Ohos. Tuo oli kyllä uutta tietoa.
Kuten kirjoitin niin ei tämä kaveri kyllä syylliseksi sovi oikein millään tavalla, häntä sen verran tunsin henkilökohtaisesti aikanaan.

[Kellarimies]

Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Kuulin etttä poika oli ollut epäiltynä tästä rikoksesta ja tappanut sitten itsensä. Mene ja tiedä. Tuiran baarien tietotoimiston uutisia.

[Baretta]

Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Kuulin etttä poika oli ollut epäiltynä tästä rikoksesta ja tappanut sitten itsensä. Mene ja tiedä. Tuiran baarien tietotoimiston uutisia.

Sieltähän ne parhaat uutiset tietty löytyy, paikallisesta...

Milloinkahan tuo itsari olisi tapahtunut? Katselin nimellä yhteystietoja ja vaikka niitä vielä löytyikin, niin jotain puutteita tosiaan löytyi.
Saattaa se tosiaan olla mahdollista, siis se itsari.
Koska tunsin ko. henkilön olen joka tapauksessa vakuuttunut hänen osallisuudestaan tapaukseen, muutoin kuin perheenjäsenenä.
On tuo ollut tarpeeksi ikävä paikka muutoinkin jos sille mahdolliselle itsarille joku syy halutaan löytää...
Olen ollut kaverin kanssa tekemisissä monenlaisessa tilanteessa ja "monessa kunnossa" mitään surmaajan raakuutta ei tässä miehessä todellakaan ole ollut. Olen aikoinaan nähnyt hänet mm. oksentavan kun vieressä nyljetään jänistä...
Ei ole Tuiran surmaaja hän. Toivottavasti tappaja vielä jokus saadaan kiinni, varsinkin jos jossain päin on epäilyksiä tämän ko. pojan suhteen.

[Kellarimies]

No joo, eipä taida oikein profiili sopia tässä tapauksessa. Jos joutuu yrjöämään jäniksen takia. Pariskuntahan oli kuitenkin laitettu hyvin pieniksi palasiksi. Poliisisedät joutuivat muovikasseissa roudaamaan vainajat pihalle.

[Baretta]

Ei sovi niin... Tämä pojan kohtalo kuitenkin siinä määrin kiinnostaa, että laitathan tänne viestiä jos kuulet enemmän tuosta itsarin ajankohdasta.
Minä viestitän myös jos kuulen jotain lisää...
Itse en siellä Tuiran pubeissa käy, mutta jos kohdalle sattuu joku yhteinen tuttava niin otanpa puheeksi.

[Oulunmies]

Minkähän vuoden Alibissa tästä on juttua? Ja mikä numero?

[Norsula]

Äsken tuli juttua pollari-tv:ssä, enkä löytänyt tästä ketjua hakua ja googlea käyttämällä.

http://ohjelmat.yle.fi/poliisitv/raport ... lisuudessa

Oulun murhat -poikkeus suomalaisessa henkirikollisuudessa


Jo kaksitoista vuotta on kulunut siitä, kun oululaisessa Tuiran kaupunginosassa murhattiin eläkeläispariskunta Aili ja Toivo Lempinen. Vielä näiden vuosien jälkeenkään poliisi ei tiedä, miksi säntillistä elämää kuoroharrastuksen ja yhdistystoimintaa harrastanut parskunta surmattiin.

Lempiset eivät liikkuneet epäilyttävissä piireissä tai lähikapakoissa. Kyse ei siis ollut alamaailman tai päihdeporukan välien selvittelystä, eikä suomalaisittain tyypillisestä perheväkivallasta. Rikosylikomisario Kari Rantanen on ollut jutun tutkinnanjohtajana alusta alkaen. Hänen mukaansa tapauksesta on saatu poikkeuksellisen vähän vihjeitä. Satoja henkilöitä on kuultu ja viisi on ollut kiinniotettuna tapauksen johdosta. Kaksi henkilöä ehti kuolla, ennen kuin poliisi kerkisi heitä jututtaa.

Tärkein vihje on edelleen havainto hopeiseen haalariin ja mustaan vyöhön tai vyölaukkuun pukeutuneesta, salkkua kantaneesta miehestä. Häntä poliisi ei edelleenkään ole tavoittanut. Rantanen on vakuuttunut, että tietoa on, mutta sitä ei kerrota poliisille.

- Syynä voi olla esimerkiksi se, että ei haluta sekaantua toisten asioihin tai pelätään mahdollisia hankaluuksia, tai jopa kostoa, Rantanen pohtii.

Syyllisyys kalvaa

Oli tekijä hopeahaalarinen mies tai ei, kauan tekijä on saanut syyllisyyttään kantaa.

-Useimmat ihmiset tuntevat syyllisyyttä. On jopa sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat syyllisyyttä asioista, joita eivät ole koskaan tehneet, vaan pelkästään ajatelleet, kertoo vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma psykiatrisesta vankisairaalasta.

Lauerman mukaan rikoksentekijöissä on joukko ihmisiä, joilla on niin sanottuja psykopaattisia taipumuksia ja heillä ei ole taipumusta tuntea syyllisyyttä. Osa ihmisistä myös kykenee selittämään pahat tekonsa itselleen niin, ettei syyllisyyttä tarvitse kokea - se nimittäin on hyvin tuskallinen tunne.

Elokuvamaiseen tyyliin kuvitellaan usein, että ihminen tunnustaa menneisyyden pahat tekonsa kuolinvuoteellaan. Lauerman mukaan tällainen on kuitenkin harvinaista, sillä ihmiset ovat huolissaan jälkimaineestaan. Lisäksi on ihmisiä, jotka kykenevät elämään tekojensa kanssa syyllisyyden painamatta. Tällaiseen ihmiseen muiden on usein vaikea samaistua.

-Syyllisyys voi pitkään jatkuessaan suistaa ihmisen depressioon tai jopa itsemurhaan, muistuttaa Lauerma.

Ihminen voi kokea vapautuneisuuden tunteen esimerkiksi uskoon tullessaan. Tällöin hän helposti edellyttää muidenkin miltei automaattisesti antavan anteeksi hänen pahat tekonsa, koska kokee Jumalankin tehneen niin. Kaikkiaan syyllisyys on kuitenkin varsin hyödyllinen tunne:

- Jos ihmiset eivät lainkaan kykenisi tuntemaan syyllisyyttä, meidän yhteiskuntamme lakkaisi toimimasta.

Epätavallinen teko

Vaikka Lempisen eläkeläispariskunnan murha tuntuu järkyttävältä, mihinkään pelkoon ei ole aihetta. Teko on epätavallinen ja Kari Rantanen tietää, minkä tyyppiseen suuntaan suomalainen henkirikollisuus on matkalla.

- Nykyään henkirikoksissa tekijänä on yhä useammin nuori henkilö ja nainen. Aseet, etenkin teräaseet tekovälineenä ovat yleistyneet.

Rantanen ihmettelee, kuinka mitättömiltä tuntuvat sanaharkat toisinaan riittävät motiiveiksi äärimmäisiin tekoihin.

Tuiran murhista on kulunut aikaa, ja jo moni ensilumi on peittänyt teon jäljet. Aika vaikeuttaa poliisin työtä, mutta työ jatkuu silti, onhan rikosnimikkeenä murha, joka ei vanhene koskaan.

- Tällainen juttu, niin kauan kuin se on selvittämättä, on piikkinä lihassa niin tutkijalle kuin tutkinnan johtajallekin. Se on mielen päällä ja lähtökohtana on, että se pitää saada selvitettyä.

Melko epätavallinen tapaus kieltämättä. Itselle ei näinä tunteina tule muuta mieleen kuin jonkun tuttavan tai tuttavien välinen kauna motiivina tai täysin sattumanvarainen mielipuolinen teko.

[HarrietM]

Tässä on kovin vähän tietoa,
Mutt iltiksen jutusta selviää että pariskunta surmattiin kotonaan, tekotapaa kuvaillaan raa'aksi.
Murron jälkiä ei ole ollut, joten tekijä on ollut ilmeisesti pariskunnan tuttu, siis suurella todennäköisyydellä, saattaa olla tietysti joku lähetti, putkimies, talonmies, postinjakaja tms tai sellaiseksi tekeytynyt.
Tekotavasta voi päätellä yhtä sun toista, oliko teko henkilökohtainen jne
Minkälaisia johtolankoja poliisilla on, ketkä olivat nämä epäillyt?
Miksi poliisitutkija puhuu 'naisesta'?

Mitä selvisi rikospaikkatutkinnassa, onko poliisilla epäillyn DNA jne

Surmien yhteydessä, oliko eläkeläispariskunnan omaisuutta viety?

Jos puhutaan psykopaateista yleensäkin, niin heidän rikokset jää harvoin yhteen tekoon,
heillä saattaa olla useita rikoksia taustalla joista eivät ole välttämättä jääneet kiinni,
seksuaalirikokset, tuhopoltot, henkirikokset, murhan ja tapon yritykset jne

Iltalehdestä löytyi seuraava juttu marraskuulta 2009

Oulun kunnalliset eläkeläiset hyrisevät tyytyväisyydestä, kun he valitsevat insinööri Toivo "Topi" Lempisen, 67, yksimielisesti uudelleen puheenjohtajakseen yhdistyksen sääntömääräisessä syyskokouksessa maanantaina marraskuun 24. päivänä vuonna 1997.

Lempinen on pidetty, aktiivinen ja innostava puheenjohtaja, joka osallistuu Aili-vaimonsa, 69, kanssa vilkkaasti yhdistyksen toimintaan. He käyvät kerhossa, kuorossa, retkillä...

Yhdistyksen sihteeri Eeva Paakkola on erityisen mielissään valinnasta, sillä Topi on aina valmis auttamaan, jos hänelle tulee ongelmia pöytäkirjan kanssa.

Paakkola sopii, että poikkeaa parin päivän päästä Lempisille ja tuo puhtaaksi kirjoittamansa pöytäkirjan Topin tarkastettavaksi ja allekirjoitettavaksi.

"Voit juoda Ailin kanssa kahvit, kun minä tarkastan pöytäkirjan", Lempinen ehdottaa.

Ovi pysyy kiinni

On keskiviikko, marraskuun 26. päivä, kun Paakkola rimpauttaa Lempisten asunnon ovikelloa Kallenkuja 4:ssä Oulun Tuirassa.

"Siinä sitten on mukava ja miellyttävä pariskunta, Ailikin niin herttainen kuin ikinä", Paakkola ehtii ajatella odotellessaan sisään pääsyä.

Mutta kukaan ei tulekaan avaamaan ovea.

No jopas, Paakkola mumisee itsekseen ja painaa ovikelloa lujemmin.

Ei vieläkään mitään.

Onpa omituista, ei ollenkaan Topin tapaista, Paakkola kummastelee. Hän tuntee Topin säntillisenä miehenä, jonka sanaan voi takuuvarmasti luottaa.

Paakkola empii hetken, kunnes pudottaa pöytäkirjan postiluukusta, ja poistuu hämillisenä paikalta.

Hän soittaa vielä myöhemmin Lempiselle, mutta puhelu menee vastaajaan.

"Pudotin oviluukusta pöytäkirjan. Toivottavasti löydät sen", Paakkola sanelee lyhyen viestin.

Se ei enää puheenjohtajaa tavoita.

"Se koski syvältä..."

Seuraavana päivänä paljastuu karmea totuus, miksi Lempisten ovi pysyi kiinni.

Pariskunta löydetään kotoaan surmattuina. Tutkinnassa selviää, että heidät oli tapettu tiistaina, eläkeläisyhdistyksen kokouksen jälkeisenä päivänä.

- He makasivat surmattuina asunnossa jo silloin, kun olin oven takana, Paakkola sanoo hiljaisella äänellä.

Tuosta raa`asta kaksoissurmasta on tänään kulunut 12 vuotta.

- Se oli niin musertavan järkyttävää, käsittämätöntä. Kaikki meni aivan sekaisin, niin syvältä se koski.

- Sen olisi jotenkin voinut ymmärtää, jos olisi tapahtunut vaikka joku onnettomuus, mutta tuollainen mielipuolinen teko... Se oli niin sairasta, Eeva Paakkola sanoo.

Poliisi käynnisti massiiviset etsinnät surmaajan löytämiseksi. Se on tutkinnan aikana puhuttanut satoja ihmisiä, tehnyt noin 350 tutkimuspyyntöä laboratoriotutkimuksia varten ja tarkastanut valtavan määrän erilaisia vihjeitä, mutta tekijää ei ole saatu kiinni.

JARMO LUUPPALA

http://www.iltalehti.fi/oulu/2009112510609769_ou.shtml

[oolu]

IL: "Pöytäkirja jäi tarkastamatta - Oulun 12 vuoden takainen eläkeläispariskunnan kaksoissurma on edelleen ratkaisematta."

http://www.iltalehti.fi/oulu/2009112510609769_ou.shtml

IL: "Salaperäistä haalarimiestä ei löydetty"

http://www.iltalehti.fi/oulu/2009112510633294_ou.shtml

YLE: "Miksi vanhasta henkirikoksesta ei saada vihjeitä?"

http://areena.yle.fi/video/681738

Ja tarkkasilmäiset näkevät myös tuosta poliisi-tv:n pätkästä (oletan että siinä näytetään ehtaa vanhaa uutisfilmiä tapauksesta) asunnon numeroksi oliko se nyt 41 vai 42. Ja osoitehan oli Kallenkuja 4, Länsi-Tuirassa pieni kadunpätkä.


Toisella puolella tätä tietä tuossa tuo talo, siitä syystä kiinnostaa astetta enemmän tämä tapaus

[Tampereen Tyttö]

Kaksi henkilöä ehti kuolla, ennen kuin poliisi kerkisi heitä jututtaa.

(Tosiaan, tästä löytyy toinen ketju. )Tämä lainattu lause kuitenkin laittoi meikäläisen mielikuvituksen koetukselle. -Vastasivatko he? Tuskin. Siksipä jutun paljastuminen SAATTAA jäädä...

[paivi]

Semmosta huhua olen jutusta kuullut,että aika vahvasti olisi epäilty Lempisten omaa poikaa (jolla ilmeisesti ollut mielenterveys ongelmia) tekijäksi.Poika on jo kuulemma kuollut itsekkin,mutta nämä siis ovat huhuja ei faktaa!!

[HarrietM]

Ai tästä olikin jo juttua,

(tämä haku ei välttämättä aina toimi)

Onko mahdollista nämä kaksi ketjua nyt jotenkin yhdistää?

[hellämustapääfinnilä]

^
Otetaanpas jutut talteen:

Pöytäkirja jäi tarkastamatta
Keskiviikko 25.11.2009 klo 09.34
Oulun 12 vuoden takainen eläkeläispariskunnan kaksoissurma on edelleen ratkaisematta.

Oulun kunnalliset eläkeläiset hyrisevät tyytyväisyydestä, kun he valitsevat insinööri Toivo "Topi" Lempisen, 67, yksimielisesti uudelleen puheenjohtajakseen yhdistyksen sääntömääräisessä syyskokouksessa maanantaina marraskuun 24. päivänä vuonna 1997.

Lempinen on pidetty, aktiivinen ja innostava puheenjohtaja, joka osallistuu Aili-vaimonsa, 69, kanssa vilkkaasti yhdistyksen toimintaan. He käyvät kerhossa, kuorossa, retkillä...

Yhdistyksen sihteeri Eeva Paakkola on erityisen mielissään valinnasta, sillä Topi on aina valmis auttamaan, jos hänelle tulee ongelmia pöytäkirjan kanssa.

Paakkola sopii, että poikkeaa parin päivän päästä Lempisille ja tuo puhtaaksi kirjoittamansa pöytäkirjan Topin tarkastettavaksi ja allekirjoitettavaksi.

"Voit juoda Ailin kanssa kahvit, kun minä tarkastan pöytäkirjan", Lempinen ehdottaa.

Ovi pysyy kiinni

On keskiviikko, marraskuun 26. päivä, kun Paakkola rimpauttaa Lempisten asunnon ovikelloa Kallenkuja 4:ssä Oulun Tuirassa.

"Siinä sitten on mukava ja miellyttävä pariskunta, Ailikin niin herttainen kuin ikinä", Paakkola ehtii ajatella odotellessaan sisään pääsyä.

Mutta kukaan ei tulekaan avaamaan ovea.

No jopas, Paakkola mumisee itsekseen ja painaa ovikelloa lujemmin.

Ei vieläkään mitään.

Onpa omituista, ei ollenkaan Topin tapaista, Paakkola kummastelee. Hän tuntee Topin säntillisenä miehenä, jonka sanaan voi takuuvarmasti luottaa.

Paakkola empii hetken, kunnes pudottaa pöytäkirjan postiluukusta, ja poistuu hämillisenä paikalta.

Hän soittaa vielä myöhemmin Lempiselle, mutta puhelu menee vastaajaan.

"Pudotin oviluukusta pöytäkirjan. Toivottavasti löydät sen", Paakkola sanelee lyhyen viestin.

Se ei enää puheenjohtajaa tavoita.

"Se koski syvältä..."

Seuraavana päivänä paljastuu karmea totuus, miksi Lempisten ovi pysyi kiinni.

Pariskunta löydetään kotoaan surmattuina. Tutkinnassa selviää, että heidät oli tapettu tiistaina, eläkeläisyhdistyksen kokouksen jälkeisenä päivänä.

- He makasivat surmattuina asunnossa jo silloin, kun olin oven takana, Paakkola sanoo hiljaisella äänellä.

Tuosta raa`asta kaksoissurmasta on tänään kulunut 12 vuotta.

- Se oli niin musertavan järkyttävää, käsittämätöntä. Kaikki meni aivan sekaisin, niin syvältä se koski.

- Sen olisi jotenkin voinut ymmärtää, jos olisi tapahtunut vaikka joku onnettomuus, mutta tuollainen mielipuolinen teko... Se oli niin sairasta, Eeva Paakkola sanoo.

Poliisi käynnisti massiiviset etsinnät surmaajan löytämiseksi. Se on tutkinnan aikana puhuttanut satoja ihmisiä, tehnyt noin 350 tutkimuspyyntöä laboratoriotutkimuksia varten ja tarkastanut valtavan määrän erilaisia vihjeitä, mutta tekijää ei ole saatu kiinni.

JARMO LUUPPALA
[email protected]

Salaperäistä haalarimiestä ei löydetty
Keskiviikko 25.11.2009 klo 09.42
Oulun poliisi saa edelleen vihjeitä 12 vuoden takaisesta eläkeläispariskunnan surmasta.

- Toistaiseksi viimeisin vihje tuli kolmisen viikkoa sitten. Kaikki vihjeet tarkastetaan, mutta surma on edelleen mysteeri, rikosylikomisario Kari Rantanen Oulun poliisista sanoo.

Henkirikostutkinnan keskeisimpiä kysymyksiä on motiivin selvittäminen. Miksi? Miksi uhri tai tässä tapauksessa uhrit tapettiin?

Sitä ei nyt tiedetä.

Surmatun pariskunnan asunnon ovessa ei ollut murtojälkiä, joten ilmeistä on, että uhrit avasivat oven surmaajalle. Asunnosta ei viety mitään, joten ryöstö on poissuljettu motiivi.

- Pariskunnalla ei tiedetä olleen vihamiehiä, joten kostomotiivikaan ei tule kyseeseen, Rantanen sanoo.

Poliisin mukaan yksi mahdollinen vaihtoehto on, että tekijälle tuli harhaisku.

- Olisiko hän erehtynyt? Rantanen miettii.

Yksi tutkinnan kummallisuuksista on hopeanvärisiin haalareihin pukeutunut mies, joka nähtiin surmatalon Kallenkuja 4:n porraskäytävässä samoihin aikoihin, kun veriteot tehtiin.

Miestä ei etsinnöistä huolimatta löydetty. Onko hänellä mitään tekemistä surmatöiden kanssa, sitä ei tiedetä, mutta kysymyksiä herättää, miksi mies ei ole ilmoittautunut.

Poliisi uskoo edelleen, että juttu voi selvitä, vaikka mahdollisuudet heikkenevätkin päivä päivältä.

- Jonkun vihjeen tarkastuksessa voi löytyä tiedon muruja, jotka johtavat läpimurtoon, Rantanen sanoo.

Hän myöntää kuitenkin, että mennyt aika on rikostutkinnan vihollinen.

- Todistajien muistikuvat heikkenevät ja jotkut voivat siirtyä ajasta ikuisuuteen, kun vuosia kuluu. Tämän jutun tutkinnan aikana on kuollut kaksi henkilöä, joita olisimme halunneet kuulla vielä tarkemmin. Niihin kuolemiin ei liity mitään dramatiikkaa.

Rantanen sanoo, että joskus käy niin, ettei rikos kerta kaikkiaan selviä.

- Sellainenkin vaihtoehto on hyväksyttävä.

- Kun tekninen tutkinta, tiedustelu eivätkä kuulustelut tuo ratkaisua, niin tutkimukset voivat ajautua umpikujaan. Emme mekään ihmetekoihin pysty, mutta voin vakuuttaa, että töitä on tehty hartiavoimin, Rantanen sanoo.