Helena Jämiäluoman murha Kankaanpäässä 1972!

[Mirtsi]

Kankaanpää oli ja on edelleen ainakin asukaslukunsa perusteella pieni kaupunki. Voisi kuvitella, että moni tuntee toisensa ainakin välillisesti. On siis jopa todennäköistä, että Jämiäluoma tunsi murhaajansa ainakin jollain tavalla. Tekotapa toki viittaa henkilökohtaiseen motiiviin, mutta tämä on kaikki pelkkää arvailua niin kauan kunnes totuus selviää. Todennäköisesti ei selviä koskaan.

Tiedän tuon Vaaka69:n kuvaileman tyypin. Luonnollisesti kyseinen mies oli aluksi poliisin näkökulmasta kiinnostava epäilty, mutta loppujen lopuksi selvisi, ettei hänellä ollut osuutta asiaan.

Mahdollisesti sama henkilö josta äitini tänäkin päivänä puhunut paljon mitä tuo mies on tehnyt vaimollee....? hmph

[HonestJoe]

Muistetaanpas sellainenkin, että Kankaanpää oli melko pieni paikka, mutta varsin lähellä oli "Monaco"=Ikaalinen. Historiaa hiukan taaksepäin, suunnilleen kertarytinällä Ikaalisiin rantautui Sami Suomisen Ikamer /Minigrip, Tuftex kokolattiamatot- Kymarno jne lattiapäällysteet, Ikaalisten silkki-aikoinaan euroopan suurimpiin kuuluva tekstiiliteollisuuden laitos, jossain vaiheessa Finnlayson. Tuilla rakennettiin Teiharjun korpeen Siporexin "kaasubetonitehdas" uraauurtavine metodeineen 8 mitä ihmeellistä oli hötöbetonin teossa, jota venäläiset olivat tehneet jo kymmeniä vuosia aiemmin?
Em firmat kuitenkin työllistivät jopa muutamia tuhansia, niinpä liikkui mitä hyvänsä piripäätä ja sekakäyttäjää Ikaalinen +-60 km säteellä.
Siinä sekapäisiä tekijöitä ja käyttäjiä.

[Vekku11]

Hyvä huomio kyllä...vaikka toisaalta tämäntyyppisiä tekoja olis sitte voinu/pitänyt tapahtua enempikin. Mun nähdäkseni tilanne on nyt se, että asian suhteen on jotain tapahtumassa. palaan asiaan taas joskus

[hipsulainen]

Uusimmassa Apu-lehdessä (numero 50/2013) oli tästä tapauksesta juttua:

Helenan pikkulauantai päättyi raa'asti
Pitkä tutkinta: Poliisi vihjaa, että kehittynyt tekniikka saattaa ratkaista yli 40 vuotta sitten tapahtuneen Helena Jämiäluoman surman.

Suomessa on jo useita selvittämättömiä henkirikoksia, joiden tutkimusten yhteydessä poliisi on löytänyt tekijän "geneettisen sormenjäljen" DNA:n. Kunhan vain joku näistä verityöntekijöistä jättää uudelleen jäljen itsestään, hän jää kiinni.

Kankaanpään keskustassa vuonna 1972 raiskatun ja surmatun Helena Jämiäluoman, 17, veriteko ei kuulu suoranaisesti näihin "jonain päivänä varmasti selviäviin murhiin", mutta lähellä on. Murhaaja ei jättänyt DNA:taan, mutta kuitenkin merkittäviä
jälkiä itsestään. Sellaisia voisivat olla vaikkapa verijäljet, joita poliisin kehittynyt tekniikka pystyy nykyään hyödyntämään aivan eri tavalla kuin ennen. Niinpä rikostutkijat ovat yhä optimistisia siitä, että Helenan surma voi aika pian selvitä, vaikka rikos tehtiin yli 40 vuotta sitten.

Kauppakoululainen Helena oli kotoisin muualta, mutta vietti aikaansa Kankaanpäässä, pikkukaupungissa, jossa myös hänen
opinahjonsa sijaitsi. Kohta alkaisi koulun toinen vuosikurssi. Kesällä 1972 Helena oli majoittunut samaan kämppään ystävättärensä kanssa. Lisäksi hän työskenteli läheisellä grillikioskilla, varsin liki tulevaa murhapaikkaansa, isoa
puistomaista kenttää. Elokuun 17. päivä muodostui Helenalle kohtalokkaaksi. Hänellä oli ollut vapaapäivä kioskilta, ja päivä oli toimintaa täynnä. Niihin aikoihin nuoret puhuivat "pikkulauantaista", sillä keskiviikkoisin järjestettiin paljon tansseja ja
juhlittiin muutenkin. Kankaanpäässä moni asia sovittiin kioskin tuntumassa, missä nuoretkin mielellään tapasivat toisiaan.

Poliisi saikin myöhemmin selville, että Helena oli poikennut työpaikallaan surmailtana kello 23. Silloin hän kertoi, ettei ollut vielä täysin ratkaissut, kuinka jatkaisi juhlintaa myöhemmin. Eräs pariskunta väittää nähneensä hänen kulkeneen levottomana edestakaisin Kuninkaanlähteentien katua kello 1.20. Joku toinen kertoi poliisille, että hän oli kuullut huutoja ja riitelyä samasta suunnasta kymmenen minuuttia myöhemmin.
Poliisin papereiden mukaan epäiltiin, että kohtalokas surma tehtiin kello 2 aamuyöllä. Surmatun, raiskatun ja alastoman Helena Jämiäluoman löysi läheisessä omakotitalossa asunut eläkeläinen Aarne Asell yhdessä koiransa Killin kanssa aamulla kello 6, kun parivaljakko oli normaalilla aamulenkillä.

Asell ilmoitti pelottavasta löydöstään suoraan tuntemalleen konstaapelille, sillä Kankaanpäässä ei tuolloin enää ollut poliisipäivystystä. Myöhemmin tutkinta siirtyi keskusrikospoliisin Turun lääninosastolle, jonka tulo murhapaikalle jostain syystä kesti ja kesti. Paikalle saapui tutkijoiden lisäksi poliisin siirrettävä kenttälaboratorio eli tekniikka näytteiden ottoa varten. Heti kävi selville, että raiskauksen uhrin vaatteita oli heitelty ympäri lähimetsikköä. Nuori neitonen oli surmattu raa'asti jollain tylpällä esineellä, päähän kohdistuneilla iskuilla. Poliisi on tähän asti ollut vaiti teon tarkoista yksityiskohdista, sillä niistä tietävät vain murhaaja ja poliisi.

Pienellä paikkakunnalla levisi nopeasti tieto tapahtuneesta verityöstä. Niinpä kioskin kentälle tuli torstai-päivän kuluessa valtavasti uteliasta väkeä. Paikallispoliisi oli kuitenkin valppaana, eikä yleisöä päästetty syyllistymään samanlaiseen jälkien sotkemiseen kuin esimerkiksi Bodominjärven kolmoismurhassa Espoossa 1960. Poliisi veti paksun köyden jonkin matkan
päähän lakanalla peitetystä ruumiista. Siihen saakka yleisö päästettiin. Suomalaiseen rikoshistoriaan jäi tästä tilanteesta legendaarinen ja samalla irvokas valokuva: lapset ja aikuiset tungeksimassa poliisin lippusiiman takana. Etualalla murhattu nuori nainen peitettynä. Kun murha tapahtui noin kello 2, vasta iltapäivällä rikospaikkatutkijat siirsivät ruumiin pois Kankaanpään keskustasta.

Poliisi sai pienen hidastelun jälkeen kohtalaisen paljon vihjeitä. Ne lisääntyivät, kun Kankaanpään kaupunginvaltuusto lupasi ratkaisevista vihjeistä 3000 markan palkkion (nykyrahassa noin 500 euroa) silloista rahaa. Sitä ei koskaan maksettu.

Aluksi jahdattiin verisiä seteleitä paikkakunnalla levittänyttä miestä. Hänet löydettiinkin, mutta mies ei ollut etsitty surmaaja. Tämän jälkeen keskityttiin lähellä surmapaikkaa liikkuneeseen punaiseen venäläisvalmisteiseen Mosseen. Kun auto
vihdoin löytyi, siitäkään ei ollut hyötyä rikoksen selvittämiseen. Julkisuudessa alettiin puhua siitä, tunsiko Helena surmaajansa. Häntä pidettiin voimakkaana tyttönä. Lisäksi hän oli suhteellisen pitkä, 178 senttiä, joten kuka tahansa ei olisi pystynyt toteuttamaan raiskausta. Poliisin etsimiä nuoria miehiä ei kuitenkaan löytynyt.

Tilannetta vaikeutti sekin, ettei seudulla ollut tapahtunut muita ahdisteluja tai outoja itsemurhia, jotka olisivat
kytkeytyneet veritekoon. Huhuiltiin myös, että joku ihailija olisi voinut seurata Helenaa tämän työpaikkakunnalle ja torjumisen jälkeen tehdä epätoivoisen tekonsa. Tämäkään tutkintalinja ei johtanut tulokseen. Vaikka rikoksesta on kulunut jo 41 vuotta, ihmetyttää, että poliisi silloin tällöin tulee "ulos" ja korostaa, kuinka tekniikka on kehittynyt ja surmatutkimuksissa on edetty. Onko heillä joku epäilty, jonka ympärille kerätään todistusaineistoa? Murha ei rikoksena vanhene koskaan, joten veriteko voisi vielä selvitä.

Teksti Hannes Markkula

[Vekku11]

Niinpä. tasaisin väliajoin nostetaan tää juttu jossain..olis tietty hieno jos jotain olis tapahtumassa.luulis et näin on, kun on noita muitanki vanhoja selvittämättömiä tapauksia ihan riittävästi eikä niitä tällä tavalla nosteta. toisaalta, ei tässä avun jutussa juuri mitään uutta ollut.
aika kuluu, 41 vuotta jo mennyt. mutta jos (ja kun) tekjä yhä hengissä niin mahdollisuuksia on.
onkos muuten missään ollut mitään tarkempaa analyysiä siitä tylpästä esineestä, kuin että olis kivi/katukivi tjms? ei mulla varmaa tietoa ole, mutta autonrenkaan mutteriavainta tyrkytän.

[Blues]

Apua uusista dna-tekniikoista: Löytyykö Helenan murhaaja yli 40 vuoden etsinnän jälkeen?



Ruumiin löytäjä, eläkeläinen Aarne Asell toinen oikealta. Ruumiin löytäjä, eläkeläinen Aarne Asell toinen oikealta.Timo Palm
Julkaistu: 26.10.2014 14:41

Poliisi on kiinnostunut yhteistyöstä Viiltäjä-Jackin arvoitusta selvittäneen tutkijan kanssa. -Uskon tällaiseen mahdollisuuteen, Suomea kuohuttaneen, yli 40 vuotta vanhan seksuaalimurhan tutkinnanjohtaja sanoo.
Keskusrikospoliisi on kiinnostunut selvittämään Kankaanpäässä vuonna 1972 tapahtunutta Helena Jämiäluoman seksuaalimurhaa uusien dna-menetelmien avulla.

Tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Kimmo Heinosen mukaan murha voisi ratketa dna-tutkija Jari Louhelaisen kehittelemillä tutkimustekniikoilla, joiden avulla tämä selvitti kuuluisan Viiltäjä-Jackin todennäköisen henkilöyden.

-Uskon tällaiseen mahdollisuuteen. Tallessa oleva todistusaineisto on sen luontoista, että näistä menetelmistä voi olla apua, Heinonen sanoo.

Vanhojen näytteiden tutkimista on tähän saakka vaikeuttanut todistuskappaleiden pinnalla olevan dna:n saastuminen, kun materiaalia on vuosikymmenten aikana käsitelty. Dna-imuroinnilla rikoksentekijästä peräisin olevat geneettiset jäljet saadaan imettyä todistuskappaleen sisältä, josta saastumattoman dna:n löytyminen on todennäköisempää.

Jämiäluoman murhasta on säilytetty sekä uhrilta että tekijältä peräisin olevaa todistusaineistoa. Käytössä olevat menetelmät eivät ole tähän mennessä tuoneet ratkaisua tapaukseen.

-Tallessa on muun muassa vaatteita. En voi kuitenkaan tarkemmin määritellä mitä, Heinonen sanoo.

Rikoskomisario ei sulje pois mahdollista yhteistyötä Jari Louhelaisen kanssa.

-En osaa ottaa kantaa viraston näkökulmasta, mutta tämän jutun tutkinnanjohtajana olen kiinnostunut kaikista uusista mahdollisuuksista.

Murha voi yhä selvitä


Liverpoolilaisessa yliopistossa työskentelevä Louhelainen on aiemmin kertonut olevansa kiinnostunut auttamaan suomalaistutkijoita vanhojen henkirikosten selvittämisessä.

Louhelaisen mukaan tekniikoiden hyödyntäminen Suomessa on täysin mahdollista. Esimerkiksi dna-imurointi on varsin yksinkertainen menetelmä.

-Se vaatii vain jonkin verran sorminäppäryyttä. Menetelmä sopii tapauksiin, joissa geneettinen materiaali on imeytynyt esimerkiksi kankaaseen. Kovilta pinnoilta tehtävässä näytteenotossa siitä ei ole hyötyä, hän huomauttaa.

Hän onnistui eristämään Viiltäjä-Jackiksi epäillyn Aaron Kosminskin dna:ta vanhasta shaalista 126 vuotta rikoksen jälkeen.

Dna:n lisäksi hän eristi myös muutaman solun lasermikroskoopin avulla.
Myös tätä menetelmää voidaan ainakin teoriassa hyödyntää Kankaanpään murhan tutkimuksissa.

-Solujen analysointi yksittäin voi olla hyödyllistä, jos biologista materiaalia on hyvin rajoitettu määrä tai jos epäillään että näytteessä on soluja enemmän kuin yhdeltä henkilöltä.

-Lasermikroskooppi on kallis laite ja sen käyttäminen vaatii tietotaitoa.



KUVA: Timo Palm
Kymmenet uteliaat silmäparit seurasivat poliisin tutkimuksia rikospaikalla. Kymmenet uteliaat silmäparit seurasivat poliisin tutkimuksia rikospaikalla.

17-vuotiaan kauppakoululaisen Helena Jämiäluoman raaka raiskausmurha herätti aikanaan paljon huomiota. Poliisi tutki tapausta perusteellisesti, ja lähes kaikki kankaanpääläiset kuulusteltiin. Silti tapaus ei ole selvinnyt. Poliisi ei kuitenkaan ole missään vaiheessa luovuttanut. Tapaukseen palataan aina, kun jotain uutta ilmenee.

-Tarkastamme uusimmat tekniset keinot ja niiden käyttömahdollisuudet muutaman vuoden välein. Uusia vihjeitä tarkastetaan vuosittain, Heinonen sanoo.

Elossa on edelleen henkilöitä, jotka kiinnostavat poliisia. Heinonen uskoo syyllisen jäävän kiinni.

-Pidän realistisena, että tekijä saadaan selvitetyksi.

Helena surmattiin elokuussa 1972


Elokuun 17. päivänä vuonna 1972 jämijärveläinen Helena Jämiäluoma oli viettämässä ystäviensä kanssa iltaa opiskelukaupunkinsa Kankaanpään torilla.

Viimeinen varma havainto Jämiäluomasta tehtiin puoliltaöin keskustassa Kuninkaanlähteenkadun ja Tannerinkadun risteyksessä. Hän oli silloin tuntemattomaksi jääneen miehen seurassa.

Jämiäluoman ruumiin löysi ohikulkija noin kello kuusi seuraavana aamuna. Murha oli tapahtunut poliisin mukaan kello kahden aikoihin.



KUVA: Keskisuomalainen
Keskisuomalaisessa julkaistu kuva Jämiäluomasta. Keskisuomalaisessa julkaistu kuva Jämiäluomasta.

Rikospaikka, puistomainen alue, sijaitsi lähellä Kuninkaanlähteenkatua, muutaman sadan metrin päässä uhrin asunnosta. Torille paikalta oli matkaa parisataa metriä.

Löydettäessä Jämiäluomalla oli yllään vain pieni pusero. Muut vaatteet ja uhrin olkalaukku löytyivät eri puolilta metsikköä.

Uhri oli pahoinpidelty ja raiskattu. Poliisi tietää, millä välineellä murha tehtiin, mutta ei kerro sitä julkisuuteen tutkinnallisista syistä.

Rikospaikan jäljistä päätellen paikalla oli käyty kamppailua.
Jesse Mäntysalo

[Raataja]

DNA voi löytyä mutta siitä ei ole mitään hyötyä jos ei ole vertailukohtaa.

[kakkosurpo]

Eiköhän vertailu dna saada kaivettua tuon aikaisista epäillyistä.
Jos tämä otetaan tutkinnan alle tolla uudella tekniikalla niin uskoisin jutun selviävän, vaikka tekijä olisi jo vainaja.
Ajallisesti ei kyllä välttämättä ole vainaja, jos on teko hetkellä ollut vaikkapa n.20 vuotias, nyt olisi ikää reippaat 60 vuotta ja elinkautinen kutsuisi.
Elämme mielenkiintoisia aikoja tämän jutun osalta.

[kexxu47]

Juttu on mahdollista selvittää, koska dna näytteitä on olemassa. Eräs murhaepäilty, jota itse pidän varteenotettavana tekijänä on jo kuollut reilu 30 vuotta sitten. Surmasi naisystävänsä ja itsensä sen jälkeen. Äijä oli täysi konna muutenkin ja Kankaanpäästä kotoisin, vaikutti Parkanossa 70-luvun lopusta 80-luvun alkuvuosiin.

[kexxu47]

Löysinpä mielenkiintoisen sivuston ja foorumin. Tämä on keissi, joka on aina kiinnostanut. Nuorena pyörin Kankaanpäässä ja silloinen miesystävä kertoi mulle jutun, että yksi hänen tuttunsa on tappanut jonkun naisen ja ruumis on löydetty jostain puistosta. Kuulemma kaveri oli tämän itse kertonut, en muista tyypin nimeä, joka tällä oli kehunut, mutta eräs pienikokoinen vähemmistöryhmään kuuluva mies kuitenkin. On ollut silloin suurinpiirtein samaa ikää, kuin tämä Helena. Sellainen aika alkoholiin menevä kaveri, ainakin silloin 90-luvun alussa pyöri usein paikallisissa kaljakuppiloissa. Oli kerran vähällä käydä minunkin kimppuun, ihan aiheetta. Vähän sellainen arvaamaton. Mutta tuollaisen huhun olen siis kuullut, mutta on mulla siihen toinenkin teoria. Muistaako kukaan miestä, joka oli Kankaanpään seudulta kotoisin ja 80-luvun alussa tappoi naisystävänsä ampumalla Parkanossa ja tappoi myös itsensä. Kyseinen mies oli myös seksuaalirikollinen. Hänen entinen vaimonsa asui lähellä tätä tapahtumapaikkaa 70-80 luvun vaihteessa ja voi olla, että ovat yhdessä asuneet samassa paikassa jo silloin -72. Mies oli erittäin väkivaltainen tätä ampumaansa naista kohtaan koko seurusteluan ajan (muutaman vuoden) ja käytti hyväkseen tämän alle kouluikläistä tyttöäkin. Ikää miehellä olisi -72 ollut noin 35. Miehen luonne ja teot saivat epäilemään häntä, mutta viimeinen niitti oli tuo silmien puhkominen. Tuo kyseinen mies kertoi nimittäin tästä silmän puhkomisesta minulle lapsena ja uskoin sen olevan totta. Olisiko salaisuus mennyt hautaan hänen mukanaan?

Tämä kyseinen tyyppi oli Parkanossa vuosina 1979-1983-84 ja ampui naisystävänsä, sitten itsensä. Äijä piti divaria vajaan vuoden ja jonkinlaista koiravartio palveluakin. Tavaraa vain tuppasi katoamaan vartiokohteista ja homma loppui. Tyyppi oli päälle 40 ikäinen, kun ilmaantui tänne. Nuorena poikana joskus kävinkin siinä divarissa lehtiä vaihtamassa ja äijä istui pornolehti kädessä tiskin takana. Siellä oli kaikkea muutakin krääsää myynnissä. Tuon ammutun naisystävän tytär myöhemmin tappoi miehen ja osallistui naisen raiskaukseen. Lapsena saadut kauhukokemukset pilasivat hänen elämänsä. Mitä tulee tähän ukkoon, niin mies oli himomurhaajan prototyyppi ulkonäön perusteella. Hyvinkin saattaa olla Helenankin murhajaa.

[Vekku11]

Toivottavasti Helenan surma saadaan ratkaistuksi.. Tasaisin väliajoin tää nousee otsikoihin, joten uskon että tekijä on hengissä. Meinaan, että jos vahva tekijäehdokas on haudassa niin miksi nostaa tätä..tuskin ihan lähipäivinä mitään uutta tulee mutta jos lähiviikkoina/kuukausina.

[LAWoman]

Onko kellään tietoa millaisia sukulaisia Helenalla on elossa tai ylipäänsä olemassa saadakaseen mahdollisesta ratkaisusta lohdutusta? Divarimies kuulostaa kunnon klassikkohyypiöltä, sopisi hyvin johonkin kauhuleffaankin... Helena olisi varmasti moista osannut pelätä tai kiertää kaukaa, mutta minkäs teet, jos tyyppi hyppää kimppuun pusikossa. Olisiko näin voinut käydä?

[Vekku11]

Hänen äitinsä on vissiin yhä elossa, isä kuoli jo aikoja sitten. ja onhan niitä muitakin sukulaisia, etenkin kaukaisempia sitten enempikin. On toi divarimieskn yx vaihtoehto, mutta siinä tapauksessa pitäs sitte avata hautaa ja jos vaikka varmuus sitten saataiskin niin yleisö ei saa tietää. oon sitä mieltä että tässä on haussa nyt semmonen kuvio että tekijä haetaan esiin jos ja kun on hengissä yhä.
tekjä saattaa olla "kylillä" hyvinkin tunnettu henkilö. silloin työvuorossa ja yhä hengissä olev.taksikusk. vois mahdollisesti saada jotain irti..ihan mahdollista että jollain heistä on montaa muuta paremmat näköhavainnot.Tai joku mahdollisesti jopa tarkkaillut Helenaa.
semmosia...

[mikaelk]

Toivottavasti Helenan surma saadaan ratkaistuksi.. Tasaisin väliajoin tää nousee otsikoihin, joten uskon että tekijä on hengissä. Meinaan, että jos vahva tekijäehdokas on haudassa niin miksi nostaa tätä..tuskin ihan lähipäivinä mitään uutta tulee mutta jos lähiviikkoina/kuukausina.

Vekulla hyvä pointti, mitä itsekin mietin. Eli jos epäilty tekijä ei olisi hengissä, niin olisiko järkeä nähdä näin paljon vaivaa? Kyllä mustakin tuntuu, että tutkijoil on tekijäehdokas, joka elää..

[LAWoman]

Toivottavasti on ja saadaan tekijä syytetyn penkille!