Sisko Liisa Lehtisen surma Riihimäellä 6.8.1974

[dazu]

Hyvä juttu, että IS on lähtenyt tekemään tästäkin tapauksesta juttusarjaa. Vaikka tapaus on itselleni hyvinkin tuttu, niin suurelle yleisölle tämä on ihan vieras tapaus... Odotan innolla jatkoa ja käyn katselemassa, joko uusia artikkeleita on ilmestynyt...

Nimimerkit metsätonttu ja damfin ovat ovatkin ihan hyvin tässä spekuloineet, metsätonttu ehti sanomaan kokolailla samat jutut, mitä itse ajattelin tähän nyt kommentoida ja damfin toi esiin hyvän idean siitä, että Lehtinen olisi voinut puolustautua ja vahingoittaa hyökkääjää.

Mielestäni mikään ei poissulje sitä mahdollisuutta, että tällä olisi ollut sama tekijä, kuin hiekkakuoppasurmilla... Lisäksi on tosiaan olemassa mahdollisuus, että tekijä on ollut joku juoppuhullu, tai skitsofreenikko, joka on harhoissa tehnyt teon.
Ihan tekopaikan vieressähän oli kai joku paikka, missä puliukoilla oli tapana kokoontua.. näin ollen voisi olla joku tällainenkin, että on ryypännyt kolme viikkoa putkeen ja alkanut näkemään pikku-ukkoja.

En usko, että tekijä on seurannut Liisaa, vaan että tekijä on tullut mahdollisesti häntä vastaan. Perustan tämän näkemyksen siihen, että Liisa lähti tekopaikalta raahautumaan takaisin päin, tulosuuntaansa. Näin voisi myös olla, että tekijä lähti takaisin kohti tulosuuntaansa, eli vastakkaiseen suuntaan, kuin Liisa.

[mikko1979]

Tarina Sisko Liisa Lehtisen surmasta Riihimäellä 6.8.1974 jatkuu

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006414923.html

Kalevista, 24, tuli yksi Liisan, 32, raa’asta murhasta epäillyistä – unet Cortinassa keskeytyvät poliisin koputukseen

Liisan, 32, murhan aamuna teollisuusvartija löytää vaaleasta Ford Cortinasta nukkuvan miehen. 24-vuotiaasta Kalevista tulee yksi murhasta epäillyistä. Kalevi kiistää eikä verta löydy.

Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin vuonna 1974 tapahtunutta murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.

Teollisuusvartija Reino havaitsee yhdeksän aikaan aamulla Riihimäen siunauskappelin takana vaalean Ford Cortinan. Tie, jolta Cortina löytyy, johtaa sorakuopalle. Cortinassa nukkuu mies. On elokuun 6. päivä 1974.

Noin kahdeksaa tuntia aikaisemmin tarjoilija Sisko Liisa Lehtinen, 32, on löytynyt kuolleena Eteläiseltä Asemakadulta. Reino kutsuu paikalle poliisit.

Tästä Cortina-miehestä, Kalevista, 24, tulee yksi Liisan murhan epäillyistä.

– Heräsin siihen, kun autoni oveen kolisteltiin. Saatuani silmäni auki, totesin, että ulkopuolella on poliisi, Kalevi kertoo kuulusteluissa.

Poliisit vievät Kalevin poliisiasemalle henkilöllisyyden selvittämistä varten. Mies ilmoittaa oikean nimen ja kertoo olevansa kotoisin Heinolasta. Poliisi tarkistaa Kalevin ruskearuudullisen takin ja suorat housut, mutta silmämääräisesti niissä ei havaita verta. Cortinasta ei löydy puukkoa. Autossa on farmaritakkikin, mutta siinäkään ei näy epäilyttäviä tahroja.

Kalevi Cortina.jpg (64.33 KiB) Katsottu 13827 kertaa

Kalevi löytyy nukkumasta Cortinasta noin kahdeksan tuntia Liisan murhan jälkeen.
Kuva: Joonas Salo

Merkonomiksi itseään tituleeraavaa Kalevia kuulustellaan. Kuulustelujen jälkeen Kalevi kävelee vapaana miehenä ulos. Poliisi ottaa hänestä Polaroid-kuvan.

Omaisuusrikoksiin aiemmin syyllistynyt Kalevi viettää vapaata kesää. Hän on astunut ulos vankilasta 22. heinäkuuta.

12 päivää myöhemmin tilanne muuttuu dramaattisesti. Kalevi pidätetään murhasta epäiltynä. Tarkempiin tutkimuksiin päätyy myös Cortina.

Poliisi on saanut tietää, että koulutyttö on nähnyt vajaa tunti ennen Liisan murhaa henkilön, jonka tuntomerkit sopivat poliisin mielestä Kaleviin. Matkaa koulutytön ja tuntemattoman miehen kohtaamispaikalta, Patastenmäen sillalta surmapaikalle on noin 250 metriä.

Tyttö kertoo poliisille, että vastaan tullut mies käveli kovaa vauhtia ja oli tuiman näköinen. Kohdatessa mies käänsi kasvonsa poispäin.

Poliisi epäilee myös, että Liisan murhaan saattaa liittyä väkisinmakaamisen yritys, vaikka seksuaalista väkivaltaa Liisalle ei tehty. Hänen puseronsa ja hameensa ovat veressä ja hiekassa, mutta sukkahousut ja bikinit ovat ehjät ja muutoinkin järjestyksessä.

Kalevi on aiemmin käynyt käsiksi syrjäisillä paikoilla liikkuneisiin yksinäisiin naisiin ja yhdessä tapauksessa käyttänyt myös puukkoa lyömättä sillä kuitenkaan uhria.

Kalevi vaihtelee kertomustaan illan kulusta, autoista ja henkilöistä, mutta yhdestä asiasta hän on varma: hän ei ole surmannut Liisaa. Vakituista tointa miehellä ei ole. Viimeksi hän on ollut kirjurina TVH:lla.

Hän kertoo tulleensa Riihimäelle kaverinsa kanssa ja yrittäneensä sisään useampaan ravintolaan samana iltana, kun Liisa murhataan. Hän arvelee olleensa Riihimäen asemalla noin puoli yhden aikaan yöllä.

Tuttavamies näkee Kalevin lähdön Heinolasta ja kertoo myöhemmin kuulusteluissa, kuinka Kalevi sanoi lähtiessään menevänsä katselemaan maailmaa.

– Joka paikassa kuitenkin ilmoitettiin, että ravintola on täynnä. En tiedä, oliko kaikissa tapauksissa tosiaan näin, vai johtuiko torjuva asenne siitä, että olin jonkin verran humalassa, joskaan en siinä määrin, että tolkku olisi ollut minulta pois, Kalevi kertoo illan kulusta.

Liisa kalenteri.jpg (46.62 KiB) Katsottu 13827 kertaa

Keskusrikospoliisin laajassa tutkimusaineistossa on myös Liisan kalenteri. Hänen elämänsä päättyy toisen käden kautta 6.8.1974.
Kuva: Joonas Salo

Viimeisin paikka, jossa hänen kaverinsa yrittää sisään, on rautatieasema. Kalevi itse pyörii sillä aikaa rautatieaseman pysäköintipaikalla ja puhuu omien sanojensa mukaan linnakundien kanssa.

– Paikalla oli linnajätkiä ehkä seitsemän. Yhdenkään niiden nimeä en tiedä.

Kalevi kertoo myös, että hänen ja kaverinsa autossa on illan aikana kaksi ”ämmää”, jotka miehet jättävät ajelun päätteeksi Shellin pihaan. Myöhemmin hän kertoo, että naiset on jätetty Esson pihaan.

– Autoani kuljettanutta kaveria en ole tämän jälkeen nähnyt. Tiedän hänestä sen verran, että hän on minua vähän lyhyempi. Hänen ikäänsä on vaikea sanoa ja hänen vaatetustaan en katellut siinä mielessä, että muistaisin siitä jotain, Kalevi kertoo kuulusteluissa.

Koulutytön havainnot hän tyrmää.

– Patastenmäen sillan yli en ole täällä koskaan kulkenut.

Poliisi kysyy, millainen vaatetus Kalevilla oli iltana, jolloin Liisa murhattiin. Kalevi kertoo, että hänen päällään oli ruudullinen pikkutakki, vihreät suorat housut, kauluspaita ja jalassa sandaalit. Sandaalit hän sanoo hankkineensa hiljakkoin Heinolan Sekundakengästä.

Myöhemmin hän kertoo, ettei muista, mitkä kengät olivat jalassa.

– Olen ne kengät heittänyt johonkin pois, mutta en muista paikkaa. Syy kenkien pois heittämiseen oli se, että ne kalvoivat kantapäätä.

Vaalean takin Kalevi kertoo jälkeenpäin repineensä autonpesuräteiksi.

Kalevin puukon käyttö kiinnostaa poliisia ja siitä poliisi tenttaa myös Kalevin tuttavaa.

– Hänellä oli aina se mukanaan, jopa niin, että hän toi sen saunaankin mukaansa, tuttava kertoo.

Kalevi itse kertoo, että, ”yleensä pidän aina puukkoa mukanani. Sillä Riihimäen matkalla minulla ei ollut puukkoa mukana”. Tuttava kertoo toista ja sanoo Kalevin ottaneen Moran matkaansa lähtiessään. Palatessaan Kalevilla ei enää Moraa tuttavan mukaan ollut, kun sitä olisi tarvittu auton korjauksessa.

Yksi löytö joutomaalta saa poliisin erityisesti epäilemään Kalevia. Se on murhaajan jättämä Parker-kuulakärkikynä, joka löytyy veriläikän vierestä kamppailupaikalta. Kalevin tiedetään kantaneen sellaista kynää mukanaan.

Poliisiasemalla Kalevi sanoo, että jos kynän säiliö on ohut, kynä on hänen. Kalevi kiertää kynän auki poliisien katsellessa. Säiliö on paksu.

– Minulle näytetty kuulakärkikynä ei ole minun, Kalevi tyrmää.

Poliisi lähettää Kalevin vaatteita, käsineet, kaksi puukkoa ja autossa olleet huovat tutkittavaksi kriminaalilaboratorioon. Niissä ei ole verta.

Keskusrikospoliisi teettää vertailun myös rikospaikalta löytyneestä kynästä ja Kalevin kirjeistä, joita hän on lähettänyt eräälle naiselle. Poliisi haluaa tietää, olisivatko nuo kirjeet voitu kirjoittaa murhapaikalta löytyneeltä Parker-kynällä. Mustelausunto on negatiivinen.

Poliisi tenttaa myös surmapaikasta. Sen tien Kalevi myöntää olevan tutun.

– Ajoin silloin surmapaikan ohitse, kun pääsin 6.8. poliisiasemalta vapaaksi. Paikalla oli poliisimiehiä niittämässä heinää. Olen sitä katua ajellut myös aikaisemmin useita kertoja mennessäni Hyvinkäälle.

Poliisi niitti heinää tien molemmin puolin kamppailupaikalla ja etsi miinaharavalla Liisan hengen riistänyttä teräasetta. Apuna oli myös poliisikoira. Teräasetta ei löytynyt.

Cortinamies.jpg (54.4 KiB) Katsottu 13827 kertaa

Rikostoimittaja Hannes Markkula haastattelee Cortina-miestä Heinolan poliisiasemalla. ”Mitään näyttöä poliisi ei löytänyt. Ei voinutkaan löytää, sillä rikosta en ole tehnyt”, mies kommentoi Liisan murhaa.

Ilta-Sanomien rikostoimittaja Hannes Markkula haastattelee Cortina-miestä Heinolan putkassa lokakuussa 1974. Mukana on miehen äiti, joka päivittelee poikaparkaansa, äidin mukaan hiljaista, herkkää ja hyvätapaista, mutta joka menee kuin tuuliviiri muiden johdateltavana.

Mies ei ensin halua tulla haastatelluksi, koska epäilee, että kyseessä on poliisin ansa, mutta avautuu sitten Markkulalle.

– Kerran keksitty, aina keksitty, Kalevi kuittaa uusimmat omaisuusrikosepäilyt, joiden vuoksi häntä pidetään putkassa.

– Jos olisin saanut kuulla mitä yöllä Riihimäellä oli sattunut, en koskaan olisi jäänyt paikkakunnalle nukkumaan.

Kalevi valittelee jutussa, että poliisit eivät jätä häntä rauhaan.

– Aina jos menen työhönkin, pian minut haetaan pois ja pidätetään menneisyyden perusteella. En tiedä, miksi se tyttö surmattiin. Täällä Heinolassa minut vangitaan aina ensimmäisenä, vaikka kanavarkaudesta epäiltynä. Mutta näyttöä surmaan ei ole eikä tule, Kalevi summaa.

Markkula palaa Cortina-miehen juttusille huhtikuussa 1975. Kalevi väittää tietävänsä, kuka surmasi Liisan ja sanoo, että sama henkilö on uhannut häntä usein ja yrittänyt jopa ampua. Kalevi istuu haastatteluhetkellä Mikkelin lääninvankilassa omaisuusrikoksista.

Kalevi kertoo villin tarinan, kuinka murhaaja on soittanut hänelle ja uhkaillut ja kerran tavoittanutkin ravintolasta Porvoosta. Tuolloin ”murhaaja” ehdotti Kalevin mukaan hänelle tapaamista lähistöllä jutun selvittämistä varten.

Kun Kalevi menee paikalle, tummasta autosta aletaan Kalevin mukaan ampua häntä. Kun Markkula kysyy murhaajan tuntomerkkejä, Kalevi kertoo, ettei ehtinyt nähdä häntä kunnolla.

– Käytän armotta pistoolia, jos se vainooja ilmestyy jostain minun tielleni. Rikoksen selvittämisestähän on luvattu useiden tuhansien markkojen palkkio. Se kuuluisi silloin minulle, Kalevi uhoaa haastattelussa.

Pian tämän haastattelun jälkeen, keväällä 1975, Kalevi joutuu jälleen poliisin kanssa tekemisiin Liisan murhan johdosta. Poliisi on saanut käsiinsä kirjeen, jota väitetään Kalevin ”tunnustukseksi”. Se on päivätty helmikuulle 1975 Mikkelin lääninvankilaan.

– Mainittu asiakirja, jonka toisella puolella lukee ”tunnustus” ja jonka toiselle puolelle olen allekirjoittanut nimeni, on minulle täysin tuntematon, mitä tulee tunnustuksen alla olevaan tekstiin. Asiassa ei ole vähäisintäkään perää ja on tämä juttu kokonaisuudessaan (henkilön nimi) minulle tekemä ”konkelo”.

Asiakirjassa lukee muun muassa: ”Surman tehdessäni en ollut täysissä järjissäni, joten en aivan yksityiskohtaisesti pysty tarkentamaan tekoni tapahtumia surmapaikalla. Koska olin niin sanotun pakokauhun vallassa jo ennen kuin tekoni tapahtui. Tekohetkestä en muista muuta kuin sen, että löin kyseistä naista, siis Lehtistä puukolla useita eri kertoja rintaan ja selkään, radan ja maantien välissä sijaitsevan pensaikon tuntumassa.”

Mitään motiivia teolle ei asiakirjassa kerrota.

Kalevi kertoo muistavansa hyvin paperissa olevan allekirjoituksen. Sen tarkoituksena oli hänen mukaansa, että tuttava olisi myynyt sillä asiakirjalla hänelle auton. Hän arvelee tuttavansa laatineen tekstin asiakirjaan siinä toivossa, että saisi haltuunsa palkkion, joka on luvattu Liisan murhan selvittämisestä.

Liisan työpaikan, ravintola Keitaan, kanta-asiakkaat laittoivat keräyksen pystyyn tarjoilijan murhan selvittämiseksi. Keitaan omistaja lupasi tuhat markkaa. Riihimäen kaupunki ja Iltaset-lehti lupasivat kumpikin tuhat markkaa. Palkkio herätti poliisin mukaan unennäkijät ja palkkionmetsästäjät.

– Kuten sanottu, ei minulla ole mitään tekemistä tämän tunnustuksen sen paremmin kuin Sisko Lisa Lehtisen kuolemankaan kanssa, Kalevi painottaa poliisille.

Poliisia hiertää Kalevin muistamattomuus ja vaihtelevat kertomukset. Kalevi kuittaa ne sanomalla, että ”mikäli juttu menee oikeuteen hän muistaa asiat ja löytyy todistajakin, joka kertoo hänen olleen muualla tekoaikana”.

Sinne asti tai edes syyteharkintaan Kalevin osalta juttu ei koskaan mennyt.

Kukaan ei ole koskaan nostanut palkkiota Liisan murhan selvittämiseen johtavista vihjeistä. Kalevi ei ole ainoa, joka joutuu asian johdosta poliisikuulusteluihin.

Hän, kuten muutkin murhasta epäillyt, ovat syyttömiä, sillä ketään teosta ei koskaan tuomittu. Kalevi kuoli pari vuotta sitten.

Lähde keskusrikospoliisin esitutkintapöytäkirja, siltä osin kuin se on julkinen sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.

Tämä on toinen osa juttusarjaa, jossa käsitellään riihimäkeläisen tarjoilijan selvittämätöntä murhaa.

Lisätty artikkelissa olleista kuvista kolme
-NILS-

[metsätonttu]

Mielenkiintoinen epäilty tuo Kalevi. Todisteita ei lehtijutun perusteella löytynyt, mutta ei mitään poissulkevaakaan asiaa.

Olisi kiva tietää mikä oli koulutytön tarkka kuvaus henkilöstä, joka oli liikkunut Patastenmäen sillalla ennen surmaa.

Lisäksi tässä ei kerrota millä motiivilla Kalevi on käynyt käsiksi muihin jutussa mainittuhin naisiin, oliko taustalla ryöstöyritys, raisksusyritys, pahoinpitely-yritys vai mikä.

Yksi seikka mietityttää, omaisuusrikostaustaa omaava Kalevi ei olisi ottanut matkaansa Sisko-Liisan laukussa ollutta huomattavaa rahasummaa. Ei sinänsä vielä todista mitään, mutta huomionarvoinen seikka mietittäessä proliilia. Voiko kyseessä on täysin pieleen mennyt ryöstöyritys vai eikö ollut tarkoitus ryöstää ollenkaan. Tätä voisi valoittaa se miten Kalevi oli toiminut muiden naisten ja ssa joihin hän väitetysti oli käynyt käsiksi.

[dazu]

Täällä odotellaan jatkoa Sari Autiolta tähän lupaavasti alkaneeseen juttusarjaan, vai joko se loppui? Kaikki matsku juttuun liittyen kiinnostaa...

[ABC]

MIelenkiintoisesti tuossa allekirjoitetussa lausunnossa esiintyy ns. etäännyttäminen, joka on tyypillistä syyllisille: "...löin kyseistä naista, siis Lehtistä..." Ehkä tunnetuin esimerkki etäännyttämisestä on Bill Clintonin vakuutus, jossa hän painotti koskien Lewinskyä: "I did not have sexual relations with that woman".

Lisäksi Kalevi vaikuttaa satuiluun taipuvaiselta, jutut rönsyilevät miten ja minne sattuu, kuvailua on paljon kuten monesti tapavalehtelijoilla. Samat piirteet esiintyvät myös tuossa tunnustuksen pätkässä.

Pelkästään näiden tietojen perusteella pitäisin Kalevia todennäköisenä tekijänä - olisiko tässä taas yksi juttu jossa todennäköinen tekijä oli poliisin tiedossa mutta näyttö jäi puuttumaan.

[metsätonttu]

Taisi jäädä lehtiartikkelisarja vähän torsoksi? Lupaava alku, mutta katkesi kuin kanan lento. Toivotaan, että uusia osia viel ilmestyy.

[erämaaetsivä]

Osa kolme. Jutussa myös kuvia, joku vois lisäillä niitä...

Ilta-sanomat:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006430137.html

Julkaistu: 8.3. 8:05

Miehen oudot sanat ravintolassa jäivät kummittelemaan tarjoilijoiden mieleen – sitten levisi tieto Liisan, 32, murhasta

ruohikkoa.jpg (105.84 KiB) Katsottu 11027 kertaa

Sisko Liisa Lehtinen murhattiin yli 45 vuotta sitten, mutta tapaus on yhä mysteeri. Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.

Riihimäkeläisen tarjoilijan Sisko Liisa Lehtisen, 32, laajasta murhatutkinnasta paljastuu monta erikoista käännettä. Yksi yllättävimmistä löytyi aikoinaan nukkumasta mustasta Plymouthista.

Mies oli poliisille tuttu, sillä häntä oli kuulusteltu aiemmin yhtenä syylliseksi epäillyistä ns. Bodomin murhasta. Bodomin murhat ovat tapaus, jossa kolme telttailijaa murhattiin verihelluntaina 1960. Neljäs telttailija loukkaantui. Kolmoismurha on yhä selvittämättä.

Nyt sama mies, keski-ikäinen autonasentaja, torkkui autossaan muutama päivä Liisan murhan jälkeen Riihimäen aluesairaalan luona 10. elokuuta 1974. Kello oli noin puoli kahdeksan aamulla.

Poliisi oli etsinyt miestä epäiltynä alaikäiseen sekaantumisesta. Nyt hänestä tuli yksi Liisan murhan epäillyistä.

musta umpiauto.jpg (94.79 KiB) Katsottu 11027 kertaa

Poliisi pyytää havaintoja mustasta Plymouthista Riihimäellä, mutta yhtään varmaa havaintoa kohtalokkaalta yöltä ei tule.

Mies pidätetään kuulusteluja ja tarkistuksia varten. Hänen autonsa kuva annetaan lehdistölle vihjeitä varten.

Mies selittää nukkuneensa Liisan murhayönä autossaan Vantaan Myyrmäessä yksinään ja tulleensa vasta 9. elokuuta Riihimäelle ”Masan” kanssa ja jääneensä yksin autoon nukkumaan ”Masan” häipyessä ”naisiin”.

Tämä tarina ei ole totta, sillä auton kuvan julkistamisen jälkeen paljastuu, että Hyvinkään poliisit ovat pysäyttäneet miehen auton Kytäjänkadulla 5.–6. elokuuta välisenä yönä kahden aikaan. Mies on saanut sakot kortittomana ajosta.

– Minkäänlaista ajokorttia ei minulla ole koskaan ollut vaikkakin olen jatkuvasti autoani kuljettanut, mies myöntää kuulusteluissa.

Mies muuttaa useaan otteeseen kertomustaan, koska hänelle on tullut ”muistivirhe”. Lopulta hän kertoo olleensa 5. elokuuta Riihimäellä, mistä hän on ajanut Helsingin kautta Lahteen. Myöhään illalla hän kertoo olleensa Hyvinkäällä, mistä poliisit hänet tavoittavat.

– Tätä Riihimäellä oloa en ole aiemmin maininnut syystä, että minun mielestäni minun menemiseni ei pitäisi olla mitenkään poliisille tärkeitä, koska minä en ole mitenkään syyllinen Riihimäellä tapahtuneeseen henkirikokseen. Minulla on vaatteita säilössä erään tuttavani luona, mutta niillä ei pitäisi olla mitään tekemistä poliisin kanssa, enkä niiden olinpaikkaa nyt ilmoita, mies sanoo kuulusteluissa 15. elokuuta 1974.

Liisa lopettaa työvuoronsa ravintola Keitaassa noin puoli yhden aikaan yöllä. Elinaikaa ei ole jäljellä enää tuntiakaan, mutta sitä Liisa ei tiedä, kun hän sulkee oven perässään.

Poliisi saa useita havaintoja miehen liikkumisesta kesällä 1974 Riihimäellä. Mies on pyrkinyt eri ravintoloiden tarjoilijoiden seuraan, ostellut heille kukkia ja pyytänyt autoajelulle.

Yksi tarjoilija kertoo päässeensä karkuun miehen autosta ilman kenkiä ja housuja marraskuussa 1973 sähkölaitoksen kulmalla. Tarjoilijan mukaan mies on yrittänyt maata hänet väkisin.

Miehestä tai mustasta Plymouthista ei kuitenkaan saada varmoja havaintoja Riihimäellä 5. elokuuta illalla.

– Vakuutan edelleen, että poistuin maanantaina 5.8.1974 aamupäivällä Riihimäeltä. Samalla ilmoitan, että tulen osoittamaan alibini kyseiseltä yöltä, jos minä joudun syyttömänä vangituksi, mies sanoo.

Hän kertoo lähteneensä ennen puoltapäivää Riihimäeltä Vantaalle, käyneensä ostamassa Rajatorpassa kioskista Ilta-Sanomat ja Elannosta grillilihaa, litran maitoa ja ruisleivän. Hän kertoo lukeneensa tarjoilijan kohtalosta lehdistä.

HYVIN ERIKOISTA miehen käyttäytyminen kuitenkin on. Poliisi kirjaa ylös, kuinka mies on päivä Liisan murhan jälkeen mennyt Riihimäen asemaravintolaan ja kuuluttanut: ”Vieläkö täällä on eläviä tarjoilijoita?”

Saman mies toistaa pari päivää myöhemmin ravintola Villikissassa. Siellä hän kehuu omistavansa suuren amerikkalaisen henkilöauton, tarjoaa muille asiakkaille ja jättää reilusti tippiä tarjoilijoille.

Kysyttäessä Plymouth-mies kertoo poliisille, että ”hän on kyllä kova naistenmies ja valmis iskemään naisen silloin kun se on mahdollista, mutta koskaan kuulusteltava ei ole yrittänyt väkisin sukupuoliyhteyttä”. Sellainen ei miehen mukaan sovi hänen luonteeseensa. ”Jos nainen ei ole ollut suostuvainen, on asia päättynyt siihen.”

ERÄS miehen piirittämäksi joutunut tarjoilija, Marjatta, kertoo kuulusteluissa, kuinka mies on ostanut hänelle useasti kukkasia ja tiedustellut hänen perhesuhteitaan. Mies on ostanut kukkia myös muille tarjoilijoille.

Marjatan mukaan mies on esiintynyt ”rahakkaana miehenä ravintolassa”. Todellisuudessa mies nukkuu autossaan, koska on myynyt jalasmökkinsä.

Mies on Marjatan mukaan pyydellyt päästä tarjoilijoiden seuraan, mutta ei ole esiintynyt millään tavalla väkivaltaisesti eikä ole lähtenyt seurailemaan henkilökuntaa.

Kun tarjoilijat eivät ole suostuneet miehen ehdotuksiin, on tämä Marjatan mukaan ”suutahtanut ja alkanut useasti puhumaan hävyttömiä, kehuen sukupuolielimensä kokoa ja taitoaan seurustelussa”. Yksi tarjoilija muistaa miehen osanneen puhua hävyttömyyksiä myös ruotsiksi.

Tarjoilija Seija kertoo poliisille, kuinka tuntee miehen ”erittäin kiivasluonteisena”. Hän muistaa miehen puhuneen suuresta omaisuudestaan ja liikkeestään, jossa hänellä on 12 alaista. Todellisuudessa naimaton mies korjailee autoja ja tekee maalaustöitä ja ansaitsee noin tuhat markkaa kuukaudessa.

MIEHEN yllä olleet vaatteet tutkitaan kriminaalilaboratoriossa. Verta ei löydy mistään eikä mitään sellaista, joka olisi kuulunut murhatulle Liisalle. Liisan vaatteita ja laukku on tutkittu kriminaalilaboratoriossa. Plymouthista ei löydy Liisan vaatteista peräisin olevia kuituja.

Autosta löytyy harmaita, vaaleita ja ruskehtavia hiuksia. Pisin hiuksista on 14 senttimetriä pitkä.

Mikroskooppisten tutkimusten perusteella ei voida todeta, että yksikään autosta löytyneistä hiuksista olisi Liisan. Niin Plymouth-mies kuin muutkin Liisan murhasta epäillyt ovat syyttömiä, sillä ketään ei koskaan murhasta tuomita. Mies lasketaan vapaaksi.

Vantaan käräjäoikeus tuomitsee Plymouth-miehen sen sijaan alaikäiseen sekaantumisesta yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden kuritushuonerangaistukseen elokuun lopussa 1974. Sen takia poliisi häntä alunperin etsikin.

Lähde keskusrikospoliisin esitutkintapöytäkirja, siltä osin kuin se on julkinen sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.

Tämä on kolmas osa juttusarjaa, jossa käsitellään riihimäkeläisen tarjoilijan selvittämätöntä murhaa.

Artikkeliin lisätty otsikko ja pari kuvaa
-NILS-

[Herravee]

Yksi yllättävimmistä löytyi aikoinaan nukkumasta mustasta Plymouthista.

Aikaisemmassa artikkelissa puhuttiin Cortina-miehestä joka nukkui vaaleassa sellaisessa.

Autossa nukkujia enemmänkin noilta ajoilta?

[dazu]

Mielenkiintoista juttua... Tässä on tainnut käydä samoin, kuin joidenkin muidenkin tapausten kohdalla, että tällaisia potentiaalisen oloisia tekijöitä on ollut useampiakin. Olin itse kirjoittanut ylös, että tässä oli ollut neljä aika vahvan oloista epäiltyä. Näistä kaksi on tässä jo tuotu tosiaan esiin.
Nämä Cortina-mies ja Plymouth-mieshän ovat ihan sosiopaatin oloisia kavereita olleet molemmat juttujensa ja käytöksensä perusteella. Mutta se, että joku on sosiopaatti ja ollut alueella teon aikaan ja vieläpä käyttäytynyt omituisesti, ei vielä tee hänestä murhaajaa.

[mikko1979]

Ravintolaan ilmestyi siisti pukumies, jota kukaan ei ollut ennen nähnyt – yöllä tieltä löytyi murhattu Liisa, 32

Viimeisenä iltana ravintola Keitaassa nähtiin sopusuhtainen ja sivistynyt pukumies, jonka henkilöllisyys ei koskaan selvinnyt. Myös monet muut yksityiskohdat ovat olleet auki jo yli 45 vuotta.

Sisko Liisa Lehtinen murhattiin yli 45 vuotta sitten, mutta tapaus on yhä mysteeri. Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.

Millainen oli se kesäinen ilta riihimäkeläisessä ravintola Keitaassa? Ilta, josta tuli tarjoilija Liisan, 32, viimeinen?

Annetaan puheenvuoro ravintolan toiselle omistajalle Railille, 38, joka viimeisen illan Liisan kanssa vietti. Raililla oli aamun valjettua raskas tehtävä käydä tunnistamassa sairaalassa Liisan ruumis 6. elokuuta 1974.

Vain muutamia tunteja aiemmin Raili oli eronnut Liisasta oman kotirappunsa edessä. Mikään ei enteillyt pahaa. Tunnelma oli hyvä. Liisa oli jäämässä vuosilomalle. Edessä oli lomamatka, mutta kotiinsakaan Liisa ei enää päässyt.

– Erotessani Lehtisestä en huomannut hänessä mitään erikoista. Hän oli iloinen lomastaan, ja sen varjolla laskimme leikkiäkin ennen kuin erosimme, Raili kertoi poliiseille.

Liisa kulki vuosikausia työmatkansa jalkaisin eikä koskaan kertonut Railille, että joku olisi häntä ahdistellut matkallaan lukuun ottamatta ”suunsoittajia”, jotka saattoivat viikonloppuisin pyrkiä seuraan.

– Minun tiedossani ei ole sellaisia mieshenkilöitä, jotka olisivat pyrkineet Lehtisen seuraan, ja Lehtisen siitä kieltäytyessä olisivat siitä kostonhaluisia. En myöskään tiedä hänellä olleen vihamiehiä, Raili ihmetteli julmaa veritekoa.

Liisalla ei ollut Railin mukaan ketään vakituista miesseuralaista.

– Käydessäni Lehtisen kanssa joskus ravintolassa, ei hän huolinut seuraansa ketä tahansa ja useimmiten tulimme kahden kotiin. Alkoholia hän käytti hyvin harkiten, Raili kertoi.

Yhtä ymmällään julmuudesta oli se, jolle Liisa oli kaikkein rakkain, Lyyli-äiti.

– Tyttäreni kulki päivittäin työmatkan jalkaisin kulkien normaalisti rautatieaseman editse ET. Asemakadulle mistä rappuja ylös Erkyläntielle. Liisa ei koskaan kertonut mitään, että häntä olisi tällä matkalla kukaan ahdistellut. Hän joutui useasti työstä tullessaan kulkemaan tämän matkan yöllä, mutta ei kertomansa mukaan pelännyt mitään, äiti kertoi poliiseille kaksi päivää Liisan murhan jälkeen.

Liisa oli syntynyt Savonlinnassa 24. kesäkuuta 1942. Hän asui äitinsä luona.

Vuosina 1962-1968 hän opiskeli Turussa. Ensimmäisen kerran hän oli mennyt töihin Keitaaseen 1965.

– Minun tiedossani ei ole, että Liisalla olisi ollut ketään vakinaista miesseuralaista. Vapaa-ajatkin hän viihtyi kotonaan eikä käynyt juuri missään huveissa tai ravintoloissa. Tapahtumapäivänä 5.8.1974 Liisa meni ravintola Keitaaseen työhön aamupäivällä ja lupasi tulla kotiin puolenyön aikoihin. Minä odottelin häntä kotiin palaavaksi koko yön ja aamulla 6.8. sain ilmoituksen, että tyttäreni oli kuollut. Minulla ei ole muita tietoja hänen viime vaiheistaan. Jos tyttäreni surmaaja saadaan selville, niin tulen yhtymään syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja korvausvaatimukset tulen esittämään oikeudessa, 60-vuotias murheen murtama äiti kertoi.

Erkyläntie.jpg (80.5 KiB) Katsottu 11025 kertaa

Liisa asui äitinsä kanssa Erkyläntiellä. Äiti odotti tytärtään koko yön. Aamulla hän sai tietää tyttärensä kuolleen. Kuva: Joonas Salo.

Millainen oli sitten se viimeinen ilta ravintola Keitaassa? Sinä iltana siellä oli tuntematon asiakas, siististi pukeutunut ja sivistyneeltä vaikuttanut mies, jonka henkilöllisyys ei selvinnyt tutkinnassa.

Raili oli keittiön ja Liisa salin puolella. Kassalla oli Railin sulhanen Erkki. Ilta oli hiljainen eikä asiakkaita ollut montaa.

Sekatyömies Heikki, 28, nautti Keitaassa pari vodkaa ja kiinnitti huomiota tuntemattomaan mieheen, jota ei ollut aikaisemmin nähnyt. Mies ruokaili ja nautti viiniä, jota Liisa hänelle toi. Mies kertoili hyvin asiantuntevasti unkarin ja suomen kielen yhtäläisyyksistä, mistä Heikki päätteli miehen olevan ”lukenut”.

Heikin mielestä Liisa seuraili tarkkaan tätä miestä. Myöhemmin Heikki ajatteli, että Liisa saattoi tuntea miehen. Silmälasipäinen noin 30–35-vuotias ja noin 175 senttimetriä pitkä mies oli pukeutunut pukuun ja hänen olemuksensa on siisti.

Tuntematon mies lähti Railin käsityksen mukaan noin yhdeksän aikaan illalla.

Raili ei ollut miestä koskaan aikaisemmin nähnyt. Liisa oli maininnut miehestä vain, että tämä oli sanonut, että viinin saa avata, vaikka ruoka ei ollut vielä pöytään tullut. Raili muisteli sopusuhtaisella miehellä olleen vaaleansävyinen puku, jossa oli mahdollisesti pieniä ruutuja tai kuvioita.

Tuntemattoman miehen jälkeen ravintolaan tuli kaksi paikkakuntalaista miestä. Ravintolassa oli myös Alkon paikallinen johtaja noin puoli kahteentoista asti yöllä. Railin mukaan johtaja tarkasti muun muassa rikkinäisiä juomapulloja.

Yhden tulijan Liisa torppasi miehen liiallisen päihtymyksen takia.

Valomerkki annettiin kello 23.15. Liisa, Raili ja Erkki järjestelivät vielä hetken paikkoja ja siirtyivät sitten Railin viereisessä talossa sijaitsevan asunnon portaiden eteen hetkeksi juttelemaan. Liisa lähti yksin kohti kotiaan kello 00.30.

joutomaa.jpg (81.29 KiB) Katsottu 11025 kertaa

Tällä paikalla Liisan kimppuun hyökättiin. Tutkija osoittaa nuolella yhtä verijälkeä. Kuva: Joonas Salo.

Joutomaalla iski murhaaja. Useilla teräaseen iskuilla haavoitettu Liisa kulki vielä noin sadan metrin matkan ennen kuin tuupertui soratielle, mistä hänet löydettiin noin kello 01.10–01.15. Hänen vammojensa laatu viittasi stilettityyppiseen, kahdella leikkaavalla terällä varustettuun aseeseen, joskin kärkiosastaan teroitettu puukko oli voinut tutkimusten mukaan myös aiheuttaa vammat.

Kriminaalilaboratorio tutki Liisan sormista leikattuja kynnen osia. Niissä ei havaittu hiuksia, ihoa tai mitään muutakaan, joka olisi voinut johdattaa poliisin murhaajan jäljille.

Vain muutama päivä murhan jälkeen poliisi sai erikoisen vihjeen. Vihjeen mukaan Liisa olisi ollut väärä uhri – oikea kohde olisikin ollut toinen tarjoilija. Vinkkaajan mukaan Liisa olisi murhattu erehdyksessä. Taustalla olisi ollut toisen tarjoilijan ero miehestään.

Poliisi otti yhteyttä vinkissä mainittuun toiseen tarjoilijaan. Hämmentynyt nainen kertoi, ettei hän tiedä, että kukaan uhkaisi hänen henkeään.

– Itse en usko, että mieheni olisi palkannut ketään surmaamaan minua. 16.8. hän kyllä tiedusteli minulta, että onko joku aikonut tappaa sinut. Tämä johtui siitä, että veljensä oli kertonut, että poliisista oli soitettu minulle, nainen kertoi poliisille.

Toistakin erikoista huhumyllyä keskusrikospoliisi joutui selvittämään. Syynä oli se, että Liisa oli käynyt Neuvostoliitossa. Huhuissa väitettiin, että näillä matkoilla olisi voinut olla ulkopoliittista merkitystä ja Liisalla voisi olla tekemistä vakoilija-asioiden kanssa. Sitkeä huhu oli perätön, sillä Suposta ei löytynyt minkäänlaisia merkintöjä Liisasta.

Pidätetyiksi joutuivat pian murhan jälkeen myös 26-vuotias rakennusmies, saman ikäinen autonasentaja ja 39-vuotias eläkeläinen. Eläkeläinen oli käyttäytynyt rautatieasemalla uhkaavasti eikä ollut viettänytkään yötään Suojakodissa, vaikka niin väitti. Eläkeläisen vaatteista ei löydetty verta.

Rakennusmiehellä oli verinaarmu ja tumma silmä aamulla kahdeksan aikaan, kun hänet tavattiin nukkumassa saunamökissä 6. elokuuta 1974.

Mies haettiin kuulusteluun 9. elokuuta, mutta hän oli niin vahvasti päihdyksissä, että poliisi joutui odottamaan seuraavaan päivään ennen kuin mies oli kuulustelukunnossa. Mies kertoi joutuneensa kolmen tuntemattoman miehen pahoinpitelemäksi. Näitä miehiä ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Mieheltä itseltään poliisi ei löytänyt puukkoa.

Kalevi.jpg (112.38 KiB) Katsottu 11025 kertaa

Kalevi suuttui epäilystä ja valitti kohtelustaan eri viranomaisille. Ne eivät nähneet huomauttamista poliisin toimissa. Kuva: Martti Peltonen.

Kalevi oli epäillyistä se, joka nosti metakan pidätyksestään. Hän oli aiemmin kolunnut Konnunsuon, Sukevan ja Mikkelin vankiloita ennen kuin joutui Liisan murhasta epäillyksi. Hän valitti kohtelustaan Hämeen läänin maaherralle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle asti, mutta veti vesiperän. Hänen kohdistetut toimet läpäisivät ylempien laillisuusvalvojien seulan. Poliisille ilmaantui Kaleviin kohdistuneen tutkinnan aikana myös todistaja, joka väitti Kalevin yrittäneen houkutella hänet alibiksi.

Kaikki teosta epäiltyinä olleet ovat syyttömiä, koska oikeuden eteen Liisan murhaajaa ei koskaan saatu.

Liisan äiti kuoli heinäkuussa 1992 saamatta koskaan tietää, miksi hänen tyttärensä murhattiin.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006437962.html

Julkaistu: 15.3. 8:00

Lisätty kolme kuvaa
-NILS-

[metsätonttu]

Kaikki teosta epäiltyinä olleet ovat syyttömiä, koska oikeuden eteen Liisan murhaajaa ei koskaan saatu.

Liisan äiti kuoli heinäkuussa 1992 saamatta koskaan tietää, miksi hänen tyttärensä murhattiin.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006437962.html

Taisi olla juttusarjan viimeinen osa. Harmi, että tekijää ei saatu/ole saatu kiinni.

[dazu]

Tää on hyvä juttusarja, antaa tälle tapaukselle vähän lihaa luiden ympärille. Tää tapaushan on yleisesti ollut yksi kiinnostavimmista selvittämättömistä henkirikoksista ja tapausta on puitu paljon internetissä, niin nyt kun on tällainen juttussarja, missä on paljon ennen julkaisematonta tietoa ja koottuja aiemmin tiedossa olleita faktoja tapauksesta, niin nettidekkareiden on paljon helpompi tutustua ja pureutua tapaukseen. Juttusarja tulee toimimaan eräänlaisena factsheettinä keissin osalta.

Mielenkiintoista muuten, että tätä vakooja-skitsoilua oltiin harrastettu jo tuolloin... Ovatkohan nämä skitsoilun tänne foorumille tuoneet kenties ottaneetkin sen jostain vanhoista lehdistä?

Mitä tapauksen selvittämiseen tulee, niin lähtisin edelleen siitä, että tekijä ei seurannut Sisko-Liisaa, vaan käveli häntä vastaan. Tekoaika ja stiletti tekoaseena saattavat antaa suuntaa sille, minkälaista tekijää tässä etsitään...
Vaihtoehdot motiivin suhteen ovat mielestäni tässä: A) pieleen mennyt raiskauksen yritys, B) skitsofreenikon, tai juoppohullun harhannäyt, C) jonkinlaisen muunlaisen konfliktin syntyminen tekijän ja uhrin välille(tyyliin "onko sulla tupakkaa" -> "no ei todellakaan ole, painu vittuun"), D) tai sitten kyseessä on ollut sarjamurhaajatyyppinen tekijä, joka on toiminut sisäisen raivon, tai seksuaalisen halun vallassa.
Ryöstö tämä ei ole ollut...

[riihimäellä74]

Minulla on ollut läpi vuosien aina välillä ajatuksissa outo tapahtuma Riihimäeltä loppukesältä 1974. Olin silloin parikymppinen ja muutin tyttöystäväni kanssa elokuussa lopulla kouluun Riihimäelle. Liikuimme iltaisin lähes joka ilta Hämeenkadulla ja lähiympäristössä.

Yhtenä elokuun hämäränä iltana nousimme Hämeenkadulta kirkonpuistoon siihen pienen mäen päälle puiden ja pensaiden suojaan halimaan. Puistossa ei ollut muita kuin me. Sitten huomasimme keski-ikäisen miehen tulevan Hämeenkadun suunnalta puistoon ja tuijottavan tullessaan oudosti meitä. Mies kiersi meistä vasemmalle kirkon puoleista puiston reunaa. Unohdimme miehen hetkeksi, kun yhtäkkiä mies ole ihan lähellä meidän vasemmalla puolella tuijottamassa meitä hullun katse silmissään. Mies oli onnistunut hiipimään muutaman askeleen päähän meistä pimeydessä ja pensaiden suojassa. Ryntäsimme niin nopeasti kuin pääsimme mäkeä alas Hämeenkadulle. En ole mikään arkajalka enkä pienikokoinen mies, mutta tapaus oli niin uhkaava ja outo, että se jäi iäksi mieleen.

Jostain syystä en ollut koskaan kuullut Lehtisen surmasta ennen kuin nyt Iltasanoman jutusta. Tarkistin kartasta Keitaan sijainnin ja sehän oli ihan siinä Kirkonpuiston lähellä. En voi olla ajattelematta, että tuo meitä kytännyt mies on voinut myös kytätä joka ilta kotiin kävelevää Lehtistä ja sitten etsinyt sopivan iskupaikan reitin varrelta.

[Mariangel]

Minulla on ollut läpi vuosien aina välillä ajatuksissa outo tapahtuma Riihimäeltä loppukesältä 1974. Olin silloin parikymppinen ja muutin tyttöystäväni kanssa elokuussa lopulla kouluun Riihimäelle. Liikuimme iltaisin lähes joka ilta Hämeenkadulla ja lähiympäristössä.

Yhtenä elokuun hämäränä iltana nousimme Hämeenkadulta kirkonpuistoon siihen pienen mäen päälle puiden ja pensaiden suojaan halimaan. Puistossa ei ollut muita kuin me. Sitten huomasimme keski-ikäisen miehen tulevan Hämeenkadun suunnalta puistoon ja tuijottavan tullessaan oudosti meitä. Mies kiersi meistä vasemmalle kirkon puoleista puiston reunaa. Unohdimme miehen hetkeksi, kun yhtäkkiä mies ole ihan lähellä meidän vasemmalla puolella tuijottamassa meitä hullun katse silmissään. Mies oli onnistunut hiipimään muutaman askeleen päähän meistä pimeydessä ja pensaiden suojassa. Ryntäsimme niin nopeasti kuin pääsimme mäkeä alas Hämeenkadulle. En ole mikään arkajalka enkä pienikokoinen mies, mutta tapaus oli niin uhkaava ja outo, että se jäi iäksi mieleen.

Jostain syystä en ollut koskaan kuullut Lehtisen surmasta ennen kuin nyt Iltasanoman jutusta. Tarkistin kartasta Keitaan sijainnin ja sehän oli ihan siinä Kirkonpuiston lähellä. En voi olla ajattelematta, että tuo meitä kytännyt mies on voinut myös kytätä joka ilta kotiin kävelevää Lehtistä ja sitten etsinyt sopivan iskupaikan reitin varrelta.

Ilmoititko tapauksesta aikoinaan kellekään?

[riihimäellä74]

En ilmoittanut kenellekään, kun en tiennyt Lehtisen tapauksesta.

Onko kukaan muu nähnyt tai kuullut, että Riihimäen keskustassa kyttäili tuollainen hullu elo-syyskuussa 1974?