Sisko Liisa Lehtisen surma Riihimäellä 6.8.1974

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Doctor Lecter kirjoitti:No niin, juttu on etusivulla, kuten joku jo huomasikin. Joitakin tarkennuksia; tuo mainittu Hullu-Holopainen, oikeammin Pentti Juhani Holopainen ei siis voinut olla se Plymouthin kuljettaja, sillä vuonna 1960 hän olisi ollut vasta 10 tai 11-vuotias, eikä siis myöskään Bodomin epäilty.
Voisiko tämä Plymouthilla suihkinut henkilö yössä olla Hans Assman, joka taitaa olla ainakin kestoepäilty lähes kaikkiin sodan jälkeisiin selvittämättömiin henkirikoksiin maassamme.

Herrahan taisi tuntea vetoa laadukkaisiin länsiautoihin jo 60-luvulla.
merzi
Hetty Wainthropp
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 15, 2007 9:51 am

Viesti Kirjoittaja merzi »

Saila Noel kirjoitti:Valheella ja huumorilla ei ole sijaa kun on kyse murhasta.
Kerroin KRP:lle ahdistelijastani enkä tunnistanut häntä minulle näytetyistä valokuvista. Tutkin Riihimäen Sanomia kirjastossa murhan jälkeiseltä ajalta ja näin viittauksen "sanomalehdenjakajaan joka ei koskaan ilmoittautunut". Voisiko surmaaja olla lehdenjakaja? Ahdistelijani pääsi rappukäytävään perässäni vaikka olin vetänyt oven kiinni. Kenellä voisi olla avain? Lehdenjakajallako? Löysin lehdessä mainitun lehdenjakajan ikääntyneen työtoverin, joka kertoi minulle kaiken kuulemansa. Lehdenjakaja olikin nainen, joka oli omien sanojensa mukaan törmännyt Liisan surmaajaan. Ilmoitin KRP:lle nämä tiedot ja ihmettelivät miten olin löytänyt ne. En tiedä ottivatko yhteyttä nyt jo kuolleen lehdenjakajan työtoveriin. Jäljittäessäni miestä törmäsinkin vahingossa kertomukseen todistajasta.
Rappukäytävät ovat todella otollisia paikkoja kytätä tai pyöräsuojat. Kerrostaloissa.
Tottahan kellareihin pääsi ennen kuin talonmies tuli ovet lukitsemaan ja vain valot paljastivat onko joku tai ei kellareissa tai komeroissa. Aika pelottavaa mut näin se vain menee.
merzi
Hetty Wainthropp
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 15, 2007 9:51 am

Viesti Kirjoittaja merzi »

papillon kirjoitti:
merzi kirjoitti:Olin itse silloin 16-vuotias riihimäkeläistyttö ja olen vasta muutama vuosi sitten kertonut poliisille tietoni samoihin aikoihin tapahtuneista minuun kohdistuneista ahdisteluista. Surman jälkeen ahdistelijani katosi.

Mitä silloin tapahtui? Se tuskin ei ole salaisuus!

Olitko sinäkin merzi siis 16 vuotias ja ahdisteltu? Aikamoinen sattuma kun nimimerkki Saila Noel on kokenut saman kohtalon. :shock:
;)
Juuh Papin sanainen särmä sinkoilee, juu en ollut 16 v. :lol: lainausta yrittelin
Riihimäen ympäristössä on sattunut uskon vakavasti näin, oudon tekeilijän
outoja juttuja enemmältikkin. Viitaten postikortteihin nuorille tytöille jotka olivat viety ihan ite perille ja tapaamispaikkoina mitä oudoimmat .
papillon
Perry Mason
Viestit: 3635
Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
Paikkakunta: Ei kenenkään maa.

Viesti Kirjoittaja papillon »

^No juu, myönnetään...turhaa hevosenleikkiä :lol:

Mitä itse aiheeseen tulee, niin jos tuollaista tietoa on noinkin paljon liikkeellä, niin eikun sitten vaan ne poliisille.

Siellä sitten alkaa tapahtua toivottavasti.
Se tuossa kiinnittää huomiota että se ahdistelija katosi maisemista, siinä voi olla hyvinkin vihjettä kerrakseen.
No toivottavasti joku tietää jotain.

Perhana telkkariinkin pitäisi saada jokin ohjelma missä näitä epäselviä juttuja vatvottaisiin, vain niitä.
Sieltä saattaisi tulla vihjeitä, ja tulisikin.
Saila Noel
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 11
Liittynyt: To Kesä 12, 2008 2:32 pm

Viesti Kirjoittaja Saila Noel »

Oli todella suuri kynnys ottaa yhteyttä poliisiin 30 vuoden jälkeen, mutta Aamupostin artikkeli sai minut liikkeelle. Kerroin kyllä pääpiirteittäin kaikki tietoni KRP:lle, mutta sellainen tunne jäi, että koska en tunnistanut valokuvista ketään, he eivät pitäneet tietojani merkittävinä. Ovelasti kyllä kuulustelivat ja yrittivät saada minut muuttamaan kertomustani ja sotkeutumaan muistoissani, mutta tällaiset kipeät asiat eivät unohdu koskaan. 16-vuotiaana olin juuri saanut vapautta kotoa ja pääsin kaupungille kavereitten kanssa. Jos vanhempani olisivat kuulleet asiasta, en olisi päässyt viikonloppuisin ulos ollenkaan. Siksi en kertonut muille kuin likkakaverilleni, joka ei onnistunut koskaan näkemään tätä miestä. Seuraaminen ja puhelut muuttuivat loppua kohden yhä vain inhottavammaksi. Tuntui että hän sai puhtia mitä enemmän osoitin pelkoa. Voi olla että kyse on jostain muusta henkilöstä kuin Liisan surmaajasta ja olen pahoillani jos kokemukseni johtaa harhaan. Ainakin keskustelu Liisan surmasta saatiin alkuun ja uskon että pian muutkin uskaltavat kertoa kokemuksistaan.
Ailar
Jessica Fletcher
Viestit: 3284
Liittynyt: Ti Kesä 26, 2007 3:25 pm

Viesti Kirjoittaja Ailar »

Olisiko Liisan suunnittelema lomamatka voinut olla syy murhaan? Halusiko joku mustasukkaisuuttaan estää häntä lähtemästä? Mihin Liisa olisi mennyt lomalle, ulkomailleko? Jospa joku mustankipeä mies ajatteli, että ellen minä sinua saa, ei saa kukaan muukaan.
Saila Noel
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 11
Liittynyt: To Kesä 12, 2008 2:32 pm

Viesti Kirjoittaja Saila Noel »

Liisa oli lähdössä äitinsä kanssa seuraavana aamuna Moskovaan. Miessuhteista tietäisivät varmasti työkaverit Keitaasta, mutta kumman vähän riihimäkeläiset ovat asiaan kommentoineet?
19736
Frank Drebin
Viestit: 388
Liittynyt: La Joulu 08, 2007 1:19 pm

Sisko-Liisan tapaus

Viesti Kirjoittaja 19736 »

Aika heikkoa toimintaa viranomaisilta. Tuntuu ettei silloiset ensiapumiehet/poliisi ole ollut tehtäviensä tasalla. Minusta tavallinen ihminen pystyy jo päättelemään onko joku saannut puukoniskuja vai onko kyseessä ruhjevamma. Tappaja sai ratkaisevasti lisäaikaa. Tämän johdosta murha tai tappo on edelleenkin selvittämättä.
mipa74
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ke Loka 03, 2007 4:32 am

Re: Sisko-Liisan tapaus

Viesti Kirjoittaja mipa74 »

19736 kirjoitti:Aika heikkoa toimintaa viranomaisilta. Tuntuu ettei silloiset ensiapumiehet/poliisi ole ollut tehtäviensä tasalla. Minusta tavallinen ihminen pystyy jo päättelemään onko joku saannut puukoniskuja vai onko kyseessä ruhjevamma. Tappaja sai ratkaisevasti lisäaikaa. Tämän johdosta murha tai tappo on edelleenkin selvittämättä.
Valtaosassa tapauksista luulisi heti erottuvan puukotuksen ja yliajon, mutta koska emme tapahtumasta enempää tiedä, niin ei kannata heti lynkata ambulanssikuskeja.

Tosin tuohon aikaan ambulanssit olivat vain kuljetusvälineitä. Potilas nostettiin kyytiin ja sitten ajettiin kaasu pohjassa sairaalaan, jossa katsottiin vieläkö potilas elää ja onko jotain tehtävissä. Ei tuota oikein mitenkään voi verrata nykyaikaiseen ensihoitoketjuun.
When I die I don't want no part of heaven
I would not do heaven's work well
I pray the devil comes and takes me
To stand in the fiery furnaces of hell
(B.Springsteen - Youngstown)
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Re: Sisko-Liisan tapaus

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

19736 kirjoitti:Aika heikkoa toimintaa viranomaisilta. Tuntuu ettei silloiset ensiapumiehet/poliisi ole ollut tehtäviensä tasalla. Minusta tavallinen ihminen pystyy jo päättelemään onko joku saannut puukoniskuja vai onko kyseessä ruhjevamma. Tappaja sai ratkaisevasti lisäaikaa. Tämän johdosta murha tai tappo on edelleenkin selvittämättä.
Olen samaa mieltä, että aika kömmähdys on tapahtunut. Viimeistään sen henkilön, joka totesi uhrin virallisesti kuolleeksi ja teki päätöksen että elvytystä ei jatketa jos sitä on yleensä ehditty antamaan, olisi käsitykseni mukaan pitänyt kyetä tunnistamaan kuolemaan johtaneet syyt tarkemmin . Ilmeisesti vasta seuraavana päivänä, noin vuorokauden kuluttua tapahtumasta , ruumiinavauksen yhteydessä selvisi asian todellinen laita !

Erehdyksiä tietysti sattuu ja tapauksen ikävä lopputuloshan ei muuksi olisi muuttunut. Kuitenkin mahdollisuudet saada tekijä kiinni olisivat olleet hyvin paljon suuremmat . Uhrin löytyminen tien laidalta johti viranomaisten ajatukset harhaan.
merzi
Hetty Wainthropp
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 15, 2007 9:51 am

Viesti Kirjoittaja merzi »

Kerroit puhelisoitoista Saila.
Mitä taustaääniä kuulit vai oliko soitot "hiljaisia" taustaääniltään?
Saila Noel
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 11
Liittynyt: To Kesä 12, 2008 2:32 pm

Viesti Kirjoittaja Saila Noel »

En muista ainakaan häiritseviä ääniä, auton ääntä tai koneita tai yhtäkkistä melua. Taustalta on voinut kuulua jotain mutta en voi muistaa sellaista. Miehen ääni oli tosi pehmeä ja miellyttävä. Alkuun en ymmärtänyt, että oli samasta miehestä kyse. Hän puhui hyvin rentoutuneena lähellä luuria ja oli miellyttävä puheissaan ensimmäisissä soitoissa. Hän varmaan soitti sisätiloista ja sai puhua rauhassa.
merzi
Hetty Wainthropp
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 15, 2007 9:51 am

Viesti Kirjoittaja merzi »

Saila Noel kirjoitti:En muista ainakaan häiritseviä ääniä, auton ääntä tai koneita tai yhtäkkistä melua. Taustalta on voinut kuulua jotain mutta en voi muistaa sellaista. Miehen ääni oli tosi pehmeä ja miellyttävä. Alkuun en ymmärtänyt, että oli samasta miehestä kyse. Hän puhui hyvin rentoutuneena lähellä luuria ja oli miellyttävä puheissaan ensimmäisissä soitoissa. Hän varmaan soitti sisätiloista ja sai puhua rauhassa.
Täytyy vähän vielä kysellä, siis murretta puhui? Ja oli luotettavan tuntuinen?
Mikä muuttui sitten ensimmäisen soiton? Ja mistä ylipäätään tiesi soitella juuri
sinulle tyyliin "salainen ihailija" treffit siellä jne. Mihin sinun kanssa treffejä
sopi?
Saila Noel
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 11
Liittynyt: To Kesä 12, 2008 2:32 pm

Viesti Kirjoittaja Saila Noel »

Ei hän mitään erityistä murretta puhunut. Jutusteli ystävällisesti ja miellyttävästi aluksi. Sitten tyyli muuttui. Kun lähdin viikonloppuna ulos, hän huusi perääni tyyliin: "tyttö, mihin menet?" Puhelimessa kutsui lempinimelläni. Hän ei ehdotellut treffejä koskaan. Riihimäki oli tuolloin hyvin pieni kaupunki, jossa ihmiset tunsivat toisensa. Olin muuttanut sinne vasta 14-vuotiaana perheeni kanssa eli olin kai jonkinlainen uusi kasvo kaupungilla. Ehkä se oli syy miksi jouduin kohteeksi. Ja tuskin olin ainoa kohde. Miksei kukaan riihimäkeläinen aikalaiseni kommentoi mihinkään? Jokainen uusi autokin huomattiin tuolloin, saati sitten hörhöt. Eräs nuoruudentuttuni asui (asuu) aivan surmapaikan vieressä silloisessa liikehuoneistossa ja v. 1975 hän kertoi etteivät kuulleet mitään talon sisälle.
Kylli
Perry Mason
Viestit: 3546
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Oliko ahdistelijasi siis joku tuttu, puolituttu tai ainakin kaupungilla tiedossa? Mistä hän oli saanut lempinimesi tietoonsa? Millä (teko)syyllä hän teki ensimmäisen yhteydenottonsa?
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Vastaa Viestiin