Jukka Kallio-Soukaisen surma - toukokuu 1992

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
Aizerbaidzan
Angus MacGyver
Viestit: 6649
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Jukka Kallio-Soukaisen surma - toukokuu 1992

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan »

Tästä ilmeisesti ratkaisematta jääneestä henkirikoksesta en löytänyt keskustelua. Tapauksesta tuomittiin aikoinaan alioikeudessa kaksi henkilöä, mutta molemmat vapautettiin ylemmissä oikeusasteissa syyttöminä. Käytämme tässä vain heidän etunimiään.

Surma tapahtui Rauman maalaiskunnan Kaarolla 21.5.1992. Raumalaiselta vuonna 1957 syntyneeltä Jukka Kallio-Soukaiselta leikattiin veitsellä kaula auki yksityisasunnossa. Surmanteon aikaan asunnossa oli Kallio-Soukaisen lisäksi 20-vuotias raumalainen päiväkotiapulainen Minna sekä 31-vuotias euralainen eläkeläinen Kari. Luulisi siis, että juttu oli päivänselvä. Vaan eipä ollutkaan...

Eurajoen kihlakunnanoikeus joutui pohtimaan juttua yli vuoden. Lääninsyyttäjä, apulaispoliisitarkastaja Pertti Sihvonen vaati syytetyille tuomiota taposta. Kallio-Soukaisen omaiset vaativat rangaistusta murhasta erityisen raakuuden vuoksi.

Minna ja Kari syyttivät toisiaan tapahtuneesta. Minnan mukaan Kari surmasi Kallio-Soukaisen katkaisemalla leipäveitsellä kaulan. Kari puolestaan väitti Minnan tapelleen Kallio-Soukaisen kanssa ja huitoneen uhria puukolla. Täsmällistä kuvausta surmateosta Kari ei kuitenkaan kyennyt antamaan. Tapahtumia yritettiin selventää rekonstruoimalla niitä videolle. Siitäkään ei ollut mitään erityistä apua.

Lokakuussa 1992 Kari ja Minna passitettiin mielentilatutkimuksiin. Tutkimuksiin oli tuolloin noin puolen vuoden jono joten oli selvää, että päätös saataisiin vasta ensi vuoden puolella.

Toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1993 Eurajoen kihlakunnanoikeus langetti tuomiot sangen harvinaisella äänestyspäätöksellä. Yksi lautamiehistä kannatti Karia koskeneen tapposyytteen hylkäämistä, mutta oikeuden puheenjohtaja ja muut lautamiehet olivat syytteen mukaisen tuomion kannalla. Tuomion langettamisessa oikeuden puheenjohtajan kanta on erimielisyystapauksessa ratkaiseva. Minnan tuomitsemisessa sen sijaan kihlakunnanoikeuden lautakunnan yksimielinen kanta oli ratkaiseva. Oikeuden puheenjohtaja oli sitä mieltä, että Minnan syyte taposta olisi pitänyt hylätä. Kummatkin saivat 10 vuoden ja 1 kuukauden vankeustuomion.

Syyttäjänä loppuvaiheessa toiminut Rauman nimismies Heikki Mäkelä vaati tuomittujen vangitsemista välittömästi tuomion julistamisen jälkeen. Oikeus kuitenkin armollisesti katsoi, että tuomittujen vangitsemista oli kohtuullista siirtää Minnan nuoren iän vuoksi ja Karin vammaisuuden takia. Perusteena vangitsemisen lykkäämiselle oli myös tuomittujen asiallinen käytös koko vuoden mittaisen oikeuskäsittelyn ajan.

Turun hovioikeus teki oman päätöksensä 14.3.1994. Se antoi Minnalle ja Karille vapauttavan tuomion. Perusteluna oli se, ettei kummankaan syyllisyydestä oltu esitetty riittävän varmaa näyttöä. Näin siitä huolimatta, että todistetusti surmanteon aikaan paikalla olivat vain Minna ja Kari.

Rauman nimismies Heikki Mäkelä haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. KKO oli syyskuussa 1994 sitä mieltä, että tapauksella ei ole laintulkinnan kannalta ennakkotapauksen luonnetta ja niinpä se hylkäsi hakemuksen.

Lähteet: Satakunnan Kansan artikkelitietokanta

Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Re: Jukka Kallio-Soukaisen surma - toukokuu 1992

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Erittäin outo tapaus ! Sopii ehkä lakikirjaimen puitteisiin, mutta sotii maallikon oikeustajua vastaan. Onko syytetyn asema moninverroin vahvempi kuin uhrin ? Uhri jäi tässä tapauksessa ilman oikeutta !

Eikö tuo juuri ole klassinen venkuloiden temppu syyttää toinen toisiaan.Näinhän esim. Juha Valjakkala teki kolmoissurman yhteydessä.

Ihmettelen KKO:n kantaa. Eikö se ole juuri tälläisiä tapauksia varten ?

Eivätkö uhrin omaiset voisi valittaa päätöksestä jonnekin EU:n tuomioistuimeen periaatteessa vieläkin ?

Mikä lienee taustalla ? Olivatko syytteessä olevat henkilöt jollain tapaa vaikutusvaltaisten henkilöiden sukulaisia seudulla ?

Olisi hauska tietää vielä Hovioikeuden jäsenten kokoonpano asiassa ?

Samoin KKO:n.

EDIT: poistettu lainaus ja säästetty tilaa (ekologinen ratkaisu)

Aizerbaidzan
Angus MacGyver
Viestit: 6649
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan »

Tässä Jukka Kallio-Soukasen vanhempien tuntoja...
Satakunnan Kansa kirjoitti: Päivämäärä: 1.5.1994
Tekijä: Kari Suni
Paikkakunta: RAUMA/SK

Suru on täyttänyt kahden vuoden ajan raumalaisten Kosti ja Oili Kallio-Soukaisen elämän. Toukokuussa 1992 heidän poikansa Jukka Kallio-Soukainen surmattiin äärimmäisen raa'alla tavalla. Uusi järkytys tuli runsas kuukausi sitten, kun Turun hovioikeus hylkäsi kaikki surmanteon syytteet ja kumosi alioikeuden langettamat tuomiot.

Ilmeiset syylliset vapautettiin, koska oikeuden mielestä ei ollut riittävän varmaa näyttöä siitä, kumpi kahdesta epäillystä oli rikokseen syyllinen. Oikeuden päätös on herättänyt ihmetystä, sillä surmapaikalla ja tekoaikaan ei ollut uhrin lisäksi muita kuin syylliseksi epäillyt, sittemmin syyttömiksi todetut mies ja nainen. Keskeistä jutussa oli, että kumpikin epäilty kiisti oikeudessa syyllisyytensä, mutta syytti teosta toistaan.

Eläkepäiviään viettävät insinööri Kosti Kallio-Soukainen ja kätilö-terveydenhoitaja Oili Kallio-Soukainen asuvat kahdestaan arvokkaassa puutalossa Vanhan Rauman vieressä Onnelan alueella. Menneet kaksi vuotta ovat olleet vähemmän onnellisia, sillä Jukan väkivaltainen kuolema ja oikeuskäsittely ovat painaneet mielessä lyijynraskaina.

Vaikka asia on heille vaikea ja raskas aihe puhuttavaksi, he haluavat esittää mielipiteensä julkisuuteen. He kokevat, etteivät he ole saaneet poikansa puolesta oikeutta, ja he ovat menettäneet uskonsa oikeuslaitokseen ja sen kykyyn arvioida, mikä on oikein ja mikä väärin.

He ovat ymmällään, ettei laki toimi niin kuin on tarkoitettu. Mitä asiasta pitäisi oikein miettiä? Se ainakin on selvää, ettei raa'an surman tekijöiden vapauttaminen ole omiaan lisäämään yleistä lain kunnioitusta. Tapauksen pitäisi olla vakava viesti lainsäätäjille ja korkeille oikeusviranomaisille.

Kallio-Soukaiset vaativat alioikeudessa rangaistuksia epäilyille murhasta, ja heidän mielestään teon perusteellisuus ja ihmiselle käsittämätön raakuus puhuvat edelleen ankarimman rangaistuksen puolesta. He toivovat, että vielä löytyisi mahdollisuus saada juttu korkeimpaan oikeuteen.

Prosessi on vireillä, sillä jutun syyttäjä on hakenut valituslupaa korkeimpaan oikeusasteeseen.

Vapauttava tuomio täydellinen yllätys

Toukokuun 21. päivän julmat tapahtumat vuonna 1992 Kaaron kylässä yksityisasunnossa ja niiden seuraamuksitta jääminen koettelevat ilmeisesti useimpien oikeustajua. Poikansa menettäneet Kallio-Soukaiset ovat järkyttyneitä ja turhautuneita hovioikeuden päätöksestä.

-Kuinka näin voivat asiat mitenkään mennä, he kysyvät ja ihmettelevät toistuvasti.

Juristit osasivat ehkä ennakolta arvailla vapauttavan tuomion mahdollisuutta sen jälkeen kun Eurajoen kihlakunnanoikeus 31. toukokuuta 1993 langetti harvinaisella äänestyspäätöksellä 10 vuoden ja 1 kuukauden vankeustuomion syytetyille.

-Meille hovioikeuden päätös tuli täydellisenä yllätyksenä, se oli shokki, Oili Kallio-Soukainen sanoo.

Hovioikeudessa suullista käsittelyä seuraamassa ollut Kosti Kallio-Soukainen on myös hämmästynyt ja hyvin turhautunut jutun lopputuloksesta.

-Se on kuin tervetulotoivotus, että tulkaa vaan Raumalle rikoksentekoon. Täällä voitte leikellä ketä vaan, kunhan vain muistaa ottaa kaverinsa mukaan ja muistaa sitten syyttää toisiaan, hän tuumii.

Ei kostoa, vaan oikeutta

Kallio-Soukaiset katsovat heidän poikansa tapauksen olevan yksi tapaus siinä yleisessä linjassa, että lakipykäliä ja rangaistuksia löysätään ja poliisin toimintamahdollisuuksia rajoitetaan.

He uskoivat vielä oikeuskäsittelyn aikana, että yhteiskunta pitää huolen heidän oikeuksistaan, ja rikoksentekijä saa rangaistuksensa.

Näyttää siltä, että jostain kumman syystä pykäliä on tehty niin, että niistä löytyy läpimentäviä aukkoja vakavissa rikoksissakin.

Kosti Kallio-Soukainen kummastelee, ettei laista löytynyt sellaista pykälää, johon perustuen oikeus olisi pystynyt ratkaisemaan yhdessä huoneessa kolmen ihmisen kesken tapahtuneen rikoksen syyllisyyden.

Paikalla oli uhrin lisäksi vain kaksi muuta.

-Emme missään tapauksessa puhu näistä asioista siksi, että haluaisimme kostoa tai vahingonkorvauksia. Niillä ei ole mitään merkitystä, ne eivät kuitenkaan toisi poikaamme takaisin. Mutta annettaisiin rangaistuksena edes se, mikä lain mukaan kuuluukin.

Tekoon syyllistyneitä Kallio-Soukaiset sanovat toisaalta säälivänsäkin, sillä onhan hämmästyttävää, että joku kykenee elämään äärimmäisen raaka veriteko tunnollaan. Jos ei tuomiota tulisikaan täällä aikanamme, se tulee sitten kaikkein korkeimmalta, he luottavat.

Kaikesta jouduttu selviämään yksin


Kallio-Soukaisten tapaus on myös malliesimerkki rikoksen uhrien heikosta asemasta Suomessa. Surun ja hämmennyksen keskellä he ovat olleet yksin. Miltään taholta ei heille ole tarjottu apua raskaan prosessin missään vaiheessa.

Rikollisille yhteiskunta sen sijaan antaa tarvittaessa maksuttomat oikeudenkäynnit ja tueksi verovaroin kustannetut juristit.

-Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjakin piti itse lunastaa. Hovioikeuden päätös, ihme kyllä, tuli maksutta, Kosti Kallio-Soukainen toteaa.

Oili Kallio-Soukainen kertoo kääntyneensä ulkopuolisten auttajien puoleen ja saaneensa hyvää apua Rauman kriisikeskukselta sekä seurakunnan sururyhmältä. Hän on kiitollinen saamastaan tuesta, ja elämä tuntuu vähitellen lähteneen tasapainottumaan. Tosin hovioikeuden tyrmäävä päätös sai raskaan asiavyyhden pyörimään mielessä taas päällimmäisenä.

Jälkeenpäin he olisivat toivoneet juristin apua ja tukea, sillä oikeus on muodollisuuksineen ensikertalaiselle outo ja vaikeaselkoinen paikka.

Ja kuten tapauksen lopputulos osoittaa, tarvitaan lakiasioiden ajamiseen todella asiansa osaavaa lakimiestä.

Asianajajaan turvautuminen on kuitenkin hyvin kallista, ja pitkän oikeusprosessin kustannukset voivat helposti nousta kymmeniin tuhansiin markkoihin.

Kosti Kallio-Soukainen toteaa ironisesti, että yksi keino olisi tietysti ollut turvautua kotivakuutukseen sisältyvään oikeusturvavakuutukseen ja palkata sen turvin juristi valvomaan etuja.

Tosin vakuutuksessakin on omavastuuosuus.

-Niin me jäimmekin kuin nallit kalliolle, hän toteaa.

Katjushka
Theo Kojak
Viestit: 1166
Liittynyt: Ma Kesä 11, 2007 9:17 pm

Re: Jukka Kallio-Soukaisen surma - toukokuu 1992

Viesti Kirjoittaja Katjushka »

Erittäin mielenkiintoinen juttu, josta en ollut kuullut. En halua viedä keskustelua pois tästä tapauksesta, mutta tuossa 1990-luvun alkupuolella linjausta tällaisiin juttuihin haettiin, ja tuomiot menivät vähän yksi risti kaksi-linjaa.
Ns. Forumin pahoinpitelyjutussa kaikki syytetyt syyttelivät toisiaan ja kaikki vapautettiin, koska ei haluttu tuomita syytöntä.
Myös Vantaan latosurmassa oli samanlainen asetelma kuin tässä Kallio-Soukaisen jutussa; kaksi paikallaolijaa, jotka molemmat syyttelivät toisiaan, mutta siinä tuli murhatuomio molemmille.

Aizerbaidzan
Angus MacGyver
Viestit: 6649
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Re: Jukka Kallio-Soukaisen surma - toukokuu 1992

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan »

Katjushka kirjoitti:Ns. Forumin pahoinpitelyjutussa kaikki syytetyt syyttelivät toisiaan ja kaikki vapautettiin, koska ei haluttu tuomita syytöntä.
OT, mutta Helsingin hovioikeus tuomitsi kolmesta syytetystä yhden 8 kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen huhtikuussa -95. Eli siinä jutussa syyllinen sitten lopulta löydettiin.

Doctor Lecter
James Bond (Sean Connery)
Viestit: 16992
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Otsikon tapaukseen kuin myös arvostamani nimimerkki Katjushkan kertomiin tapauksiin olisi hyvinkin mielenkiintoista kuulla juristin näkemykset asiasta.

Kallio-Soukaisten vanhempien tarina on ahdistava ja kertoo miten heikoilla uhri - tässä tapauksessa omaiset ovat. Asiaan ei ole vuosien saatossa sen suurempaa parannusta tullut - olkoot oikeusministerinä kuka tahansa näistä tyhjänpuhujista ja eduskunnan enemmistö millainen tahansa. Näpertelyyn riittää kyllä aikaa...

En ainaskan vielä löytänyt omista kätköistäni mitään tuohon Kallio-Soukaiseen juttuun, mutta jatkan penkomista.

Vaiettiinko asia lopulta ns. kuoliaaksi ja vanhempien taistelu asian puolesta ymmärrettävästi hiipui kun kaikki jotka voisivat tehdä jotain, vain levittelivät käsiään?
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Avatar
Luupää
Perry Mason
Viestit: 3847
Liittynyt: To Heinä 10, 2008 10:03 pm

Viesti Kirjoittaja Luupää »

Tunsin Jukan aikoinani. Vaaleatukkainen keskikokoinen kaveri, paljasjalkainen raumalainen. Rikkaan perheen vesa, isänsä oli silloin muistaakseni Rauma-Repolan telakalla joku ei-ihan-pieni pomo.

Olimme samaan aikaan etelä-Ruotsissa töissä samassa työpaikassa ja asuimmekin saman ison omakotitalon yläkerrassa kumpikin omissa huoneissamme. Aamurituaaliin kuului että ennen töihinlähtöä Jukka tuli ovelleni kopistelemaan ja herättämään, keitimme siinä minun kämpässäni sumpit ja läksimme yhtä jalkaa töihin.

Luonteeltaan Jukka oli vähän ylimielinen ja itsepäinen joten on saattanut varsinkin jälkimmäisen luonteenpiirteensä vuoksi ajautua riitatilanteeseen kohtalokkain seurauksin.

Pikku rötöksiä hän oli kertomansa mukaan sortunut tekemään ja hänen amerikanrautansa oli ollut aikoinaan Rauman poliisin suosittu pysäytysten kohde. Näissä tilanteissa hänen suhtautumisensa kulloisenkiin poliisipartioon ei ollut ihan tavisluokkaa vaan viranhaltijat saivat kuulla kunniansa. Tämä siis häneltä itseltään kuultua tarinaa, itse en ole yhtään tilannetta ollut todistamassa.

Minään varsinaisena rikollisena en häntä muista, mitä nyt pientä jäynää...

Itse tapausta kommentoidakseni niin tuntuu kyllä USKOMATTOMALTA tuo syyttämättäjättämispäätös!

Voimia vanhemmille jos tätä lukevat ja vaikkeivät lukisikaan!
Kun linkität niin kopioi teksti samalla ketjuun, koska monet linkit lakkaavat ajan mittaan toimimasta ja asia katoaa bittiavaruuteen.

Ailar
Jessica Fletcher
Viestit: 3284
Liittynyt: Ti Kesä 26, 2007 3:25 pm

Viesti Kirjoittaja Ailar »

Minulta löytyi Alibi 10/1992, jossa kyseisestä tapauksesta. Tässä pääpiirteittäin juttu:

21.5.92 31-vuotias eläkeläinen Kari Silven ilmoitti puhelimella Rauman poliisille, että hänen asunnossaan makaa lattialla mies "kylmänä".
Kari oli loukannut muutama vuosi aiemmin selkänikamansa niin pahasti, että hänen jalkansa olivat osittain halvaantuneet. Hän kykeni liikkumaan vain kyynärsauvojen avulla ja seisoessaankin tarvitsi tukea.
Poliisin saapuessa hän istui selvin päin talon pihalla. Hän kertoi uhrin olevan Jukka K ja että tämän kaula on auki viilletty.
Uhrin ympärillä oli puolentoista neliön suuruinen hyytynyt verilammikko. Kaula oli leikelty auki niin pitkälti, että vain niskalihat töin tuskin pitivät pään kiinni ruumiissa. Miehen päällä oli täkki, jonka Kari kertoi laittaneensa vainajan peitoksi. Täkin alla, ruumiin vatsan päällä, oli poikittain verinen leipäveitsi. Vainajan jalassa oli farkut, joiden toinen lahje oli irti. Yläruumis oli paljaana. Viinapulloja ja rojua lojui pitkin lattiaa. Keittiötuoli oli kaatunut ruumiin jalkopäähän.

Kari kertoi heti poliiseille juopotelleensa Jukka K:n ja tämän 20-vuotiaan tyttöystävän Minna L:n kanssa. Kaikki kolme olivat olleet vahvasti humalassa. Kari ei muistanut tarkalleen tapahtumia illan ja yön ajalta.

Jossain vaiheessa oli äkätty, että Jukka oli kuollut. Apua oli lähdetty hakemaan Minnan kanssa 50 metrin päässä sijaitsevasta naapuritalosta. Talossa ei ollut ketään. Kari Silven oli kuitenkin änkeytynyt kainalosauvojen kanssa jollain konstilla kapeasta tuuletusikkunasta sisälle. Hän otaksui Minnan tulleen samaa tietä perässä. Hän yöpyi talossa Minnan kanssa, vaikka sanoikin, ettei muista siitä juuri mitään.

Poliisit tutkivat naapuritalon. Ulkoseinävalaisin oli rikottu. Talon ulko-ovi oli raollaan. Tuuletusikkuna oli auki. Sen karmissa oli verijälkiä. Naapurit kertoivat, että heiltä oli anastettu ainakin naisten sukat ja jääkaapista oli syöty ruokaa.

Minna soitti poliisille vajaan tunnin kuluttua Karin ilmoituksesta. Minna oli baarissa. Hän kertoi vainajasta ja että Kari Silven on tappanut tämän.

Surmapäivänä kolmikko oli baarissa tavattuaan lähtenyt taksilla alkoon ja sen jälkeen Karin asunnolle. Kari oli maksanut viinat (4-5 pulloa Koskenkorvaa) sekä taksimaksun.
Kari kertoi seuraavasti tapahtumien kulusta illan osalta:
Asunnolla oli ryypiskelty tosissaan. Jossain vaiheessa Jukka oli poistunut asunnosta. Pian Kari näki Jukan istuvan veripäin eteisestä yläkertaan johtavilla portailla. Eteisessä oli myös patja, jota Kari säilytti vintissä. Hän otaksui Jukan hakeneen patjan ja palatessaan kaatuneen portaissa ja loukanneen silmäkulmansa verta vuotavaksi. Haavaa oli Minnan kanssa yritetty paikkailla laastarilla.

Kari sanoi, ettei hän ainakaan muistanut, että heillä olisi ollut illan ja yön aikana mitään riitaa. Hän myös kertoi, ettei humalassa pysty kulkemaan kyynärsauvojenkaan varassa. Silloin hän kykeni vain konttaamaan. Karin kaulalla oli viilto, jonka alkuperää hän ei tiennyt. Myöhemmin hän epäili sen tulleen mahdollisesti tunkeutuessaan naapuritalon ikkunasta sisään.
Kävi myös selville, että Kari oli nauttinut aamupäivällä 20.5. lääkärin hänelle määräämiä lääkkeitä jalkasärkyyn, mutta ei enää sen jälkeen.

Kari kielsi käyneensä Minnaan käsiksi asunnossaan, koska ei yleensäkään käynyt naisiin käsiksi. Jukka sen sijaan oli joskus Minnan kertoman mukaan kurittanut tätä ja kerran jopa lyönyt puukolla kaulaan. Myöhemmissä kuulusteluissa Kari sanoi muistavansa, että Jukalla ja Minnalla oli keskenään jonkinlaista "säpinää". Minna seisoi tuolloin lattialla vain pikkuhousut jalassaan. Silloin Jukka tarrasi Minnan hiuksista ja löi kasvoihin ja tarttui kurkkuun. Sen jälkeen Silvenin muistikuvat taas napsahtivat poikki.
Seuraavaksi hän muisti Minnan sanoneen joskus yöllä, että "meidän täytyy lähteä täältä". Minna veti ylleen Silvenin asunnossa olleen, tälle sairaalasta jääneen ruskean aamutakin. Naapurissa käynnistä hän kertoi kuten aikaisemminkin.
Myöhemmin pidetyssä kuulustelussa Silven sanoi muistavansa, että Minnan ja hänen tullessa naapuritalosta Minna sanoi pelokkaasti, että "nyt minutkin tapetaan". Kari kertoi tavallaan pyörtyneensä nähtyään Jukan ja verilammikon asunnossaan. Palattuaan tajuihinsa hän oli talossa yksin ruumiin kanssa.

Minna kertoi päivän kulun samoin, mutta myöhemmät tapahtumat erosivat Karin kertomasta.
Minna kertoi kuinka klo 02-03 aikoihin hän ja Jukka istuivat sohvalla. Kari nousi vastapäisestä tuolista ja alkoi yllättäen puristella Minnaa kurkusta. Sen jälkeen hän heitti Minnan lattialle, jatkoi puristelua ja löikin kasvoihin, minkä seurauksena Minnan nenästä alkoi vuotaa verta. Jukka pyysi monta kertaa Karia lopettamaan, turhaan. Silloin Jukka veti Karin irti Minnasta, ja Kari ja Minna nousivat lattialta. Äkkiä Minna näki lapinleukun kaltaisen puukon Karin kädessä. Miehet seisoivat parin metrin päässä Minnasta. Yhtäkkiä Kari huitaisi puukolla Jukkaa kaulaan. Jukka kaatui selälleen lattialle. Kari asettui Jukan viereen polvilleen, survaisi puukon taas Jukan kaulaan ja alkoi heti puukkoa edes takaisin liikuttaen leikata Jukan kaulaa poikki. Hän myös otaksui, että Kari oli saattanut lyödä Jukkaa pullolla päähän. Jukan kurkusta kuului korinaa, kun kari hinkkasi kaulaa poikki. Lopetettuaan leikkaamisen hän heitti peitteen uhrin päälle ja kellistyi sohvalle nukkumaan. Silloin Minna uskalsi mennä Jukan luo. Hän pyysi miestä nousemaan, mutta tämä ei vastannut mitään. Minna poistui kertomansa mukaan talosta 04-05 aikaan. Hän oli mennyt soittamaan lähitalon ovikelloa, mutta kun kukaan ei tullut avaamaan, hän käveli kotiinsa, jonne saapui noin klo 06. 2-3 tunnin kuluttua hän meni pubiin, josta soitti poliiseille.

Uusissa kuulusteluissa Minna ketoi monet kohdat eri tavalla kuin aluksi. Hän jopa kertoi yrittäneensä nostaa Jukkaa lattialta. Hän myös kertoi Karille ja Jukalle tulleen riitaa viinaasta tai rahasta. Hän myös muisti kuinka Kari oli sohvalla lyönyt Jukkaa pullolla päähän. Samoin hän kertoi Jukan tulleen mustasukkaiseksi, koska Minna oli halannut Karia ja antanut tälle muutaman muiskun. Tästä syystä Jukka oli lyönytkin Minnaa ja kuristanut kurkusta. Kari oli tullut auttamaan ja tästä oli miesten välille syntynyt kahakka. Jukka ja Kari seisoivat vastakkain. Minna oli nähnyt kuinka Jukka kaatui lattialle selälleen ja Kari oli tässä yhteydessä avannut Jukan kurkun. Minna väitti niinkin, ettei lainkaan koskenut Jukkaan. He poistuivat Karin kanssa asunnosta ja olisivat soittaneet taksin naapurista, mutta kun kukaan ei ollut kotona, Minna oli mennyt ikkunasta ja avannut Karille oven.Puolitoista tuntia he olivat olleet naapurissa, syöneet ja levänneet. Sitten he olivat menneet Karin asunnolle, josta Minna oli lähtenyt kotiinsa.

Ruumiinavauksessa todettiin, että Jukka K:n pää oli miltei leikattu irti. Tutkimuksissa selvisi, että Kari oli oikeakätinen ja Minna vasenkätinen. Lääkärin mukaan leikkaaminen vaikutti vasemmalla kädellä tehdyltä, mutta sen oli voinut tehdä vasemmalla kädellä oikeakätinenkin.

Minnan ja Jukan historia on myös karua.
Minna oli pahoinpidellyt Jukkaa puukolla, kun he olivat ottaneet pilveä ja Jukka oli sekoillut katkaistun haulikon kanssa. Minna sivalsi miestä käsivarteen ja polveen.Sen jälkeen hän oli soittanut ambulanssin. (Jukka oli surmailtana esitellyt näitä arpia Karille).
Minna oli toisella kertaa lyönyt Jukkaa leipäveitsellä selkään.
Myös joulukuussa 1991 Minna kertoi lyöneensä Jukkaa veitsellä, koska Jukka löi Minnaa hiilihangolla. Asiasta ei ilmoitettu poliisille.

Katjushka
Theo Kojak
Viestit: 1166
Liittynyt: Ma Kesä 11, 2007 9:17 pm

Viesti Kirjoittaja Katjushka »

Jos tässä pitäisi syyllistä lähteä arvailemaan niin Minnaa veikkaisin tuon edellisen jutun perusteella. Jos Karinkin kaulalta löytyi joku puukon jälki niin ehkä Minna on miesten sammuttua kokeillut veistä molempiin.
Hurjankuuloista elämää tuossa on koko kolmikko viettänyt. Väkisin tulee mieleen, ettei poliisi ja tuomioistuimet halua "tuhrata aikaansa" tällaisten henkilöiden kuolemien pohtimiseen. Se on tietenkin väärin.
I wonder sometimes about the outcome of a still verdictless life.
Am I living it right?
John Mayer

Ailar
Jessica Fletcher
Viestit: 3284
Liittynyt: Ti Kesä 26, 2007 3:25 pm

Viesti Kirjoittaja Ailar »

Erään ristiriitaisuuden löysin myös Karin kertomasta: hänhän sanoi, ettei juovuksissa ollessaan pysty edes kainalosauvoilla liikkumaan. Nyt oli ryypätty rankasti. Konttasiko Kari naapuritaloon hakemaan Minnan kanssa apua? Tätä hän ei ainakaan Alibin mukaan mainitse. Eikö Minna olisi voinut mennä yksin ja Kari odotella asunnollaan?

Olisi myös mielenkiintoista tietää, kenen verta naapurin ikkunanpokassa oli. Kaikista kolmestahan tuli verta. Karin kaulalla oli viilto (kuvassa ehkä n. 2-3 cm:n pituinen), Minnalla tuli kertomansa mukaan verta nenästä sekä sormesta, jonka hän oli satuttanut kivutessaan naapurin ikkunasta (tämän hän oli maininnut yhdessä kuulustelussaan). Ja tietty Jukka oli yltäpäältä veressä.

vasikka
Javier Pena
Viestit: 1842
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 5:05 pm

Viesti Kirjoittaja vasikka »

Jotenkin jää maku, että kaikki oikeuden jäsenet eivät ole viitsineet perhetyä juttuun täydellä intensiteetillä. Luulisi syyllisen selvinneen noilla tapahtumatiedoilla ja annetuilla selvityksillä. Aika monet aihetodisteet tukevat Minnan syyllisyyttä.

Jack the Ripper
Adrian Monk
Viestit: 2642
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Uhrin peittely viittaisi läheisen tekemään henkirikokseen. Toki pää irti leikattu uhri voi olla niin karun näköinen että vieraampikin haluaa sen peitellä. Ehkä Kari leikkasi ja Minna peitteli?

Eipäs kun Minna leikkasi ja peitteli. Itselle ei oikeakätisenä tulisi mieleenkään edes makkarapakettia avata veitsi vasemmassa kädessä. Tuo kaulan aukaisu lienee sen verran vaativa operaatio että sen tekee pakostakin dominoivalla kädellä. Ainoastaan jos Karin oikea käsi oli kipeä, haavoilla ym. ymmärtäisin vasemman käden käytön. Näissä juoppopuukotuksissa ei hämäysmielessä puukoteta vasemmalla kädellä...Lisäksi Minnan syyllisyyden puolesta puhuu aikaisemmat puukotukset.

Omituinen oikeuden päätös kaikin puolin.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

joey
Angus MacGyver
Viestit: 6783
Liittynyt: La Marras 10, 2007 9:55 pm

Viesti Kirjoittaja joey »

vasikka kirjoitti:Jotenkin jää maku, että kaikki oikeuden jäsenet eivät ole viitsineet perhetyä juttuun täydellä intensiteetillä. Luulisi syyllisen selvinneen noilla tapahtumatiedoilla ja annetuilla selvityksillä. Aika monet aihetodisteet tukevat Minnan syyllisyyttä.
Aihetodisteet toki tukevat Minnan syyllisyyttä (ja sen kannalla olen itsekin, jo Minnan kertomuksen muuttumisesta johtuen), mutta mikään ei syyllisyyttä aukottomasti osoita. Toki on kyseenalaista, olisiko Karin kaltainen liikuntarajoitteinen kyennyt tekoon ylipäätään, olisiko se ollut siis fyysisestikään mahdollista kun oletus kuitenkin on, että uhri on pistänyt jonkin verran vastaan. Tällöin on hieman vaikeampaa iskeäkään "väärällä" kädellä, kuten Jaakko yllä mainitsikin.

Varmaa on, että jos molemmat olisivat saaneet tuomion taposta, olisi syytön joutunut vankilaan. Helppo se on täältä huudella, mutta taitaisi itsellänikin mennä sormi suuhun siinä vaiheessa kun pitäisi päättää viattoman miehen/naisen seuraavan kymmenen vuoden kohtalosta. En näe, että oikeus olisi tiedoillaan voinut päättää toisinkaan.

Luulisi muuten, että Minna on rehvastellut teollaan (tai vähintään sillä, ettei häntä koskaan tuomittu) jälkeenpäin. Aivan varmasti on kertonut jollekin. Nyt vain odotellaan, että tuo Joku löytää tiensä minfoon 8)

Jack the Ripper
Adrian Monk
Viestit: 2642
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Olisi kiva tietää kuten joey totesi, onko Minna kehunut teollaan tai sillä ettei jäänyt kiinni. Lisäksi olisi kiintoisaa tietää Minnan myöhemmät vaiheet. Lisää pahoinpitelyitä, kenties itse jo kuollut? Olisi nyt ilmeisesti 36-vuotias jos on hengissä. ONKO RAUMALAISILLA TIETOA? Suomessa lienee 10-20 elossa olevaa henkirikoksesta tuomiotta selvinnyttä mutta valtaosaa ei ole poliisi edes kuulustellut.

Pakko lisätä että luku lienee 50-100 kun lasketaan nämä selvät jutut päälle joissa näyttö vaan ei riitä. Ja kun insuliini on taas ajankohtainen puheenaihe niin mietin tässä hiljaa itsekseen että kuinkahan monta perinnönjakoa on toteutettu ns. nopeutetulla aikataululla... :roll: :roll: :roll:
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

anneli1
Olivia Benson
Viestit: 727
Liittynyt: Ke Joulu 05, 2007 12:30 pm

Viesti Kirjoittaja anneli1 »

Tämä seuraava spekulointini on äärettömän hedelmätöntä, mutta kuitenkin..

Jukka on kuollut ja erittäin väkivaltaisesti. Paikalla kaksi mahdollista tekoon syyllistynyttä, ns oikeus ei vaan voi tuomita kumpaakaan, ettei syytön vaan tulisi tuomituksi. Kaunista ja ah, niin länsimaista! Ihan oikeesti ei mitään rikosta ollut siis tapahtunutkaan, vrt poliisien melko huolimaton rikospaikkatutkinta tässä tapauksessa.

Ei tässä tuomioistuinkäytännössä haettukaan oikeasti syyllistä, vaan oikeusasteiden ehdotonta auktoriteettia, Brynolf Honkasalon perinteitä noudattaen.

Ihan samaa tullaan näkemään tapaus "Insuliinimurhaaja-sairaanhoitaja" -jutussa, ei siis aihetodisteet yksinkertaisesti riitä, joten kai se vauvakin pisti itse itseensä insuliinia.

Vastaa Viestiin