MURHA.INFO

Chikatilo, hyviä pohdintoja ja voisin kyllä kääntyä täysin tuon ajatuksen puoleen, että tekijä tunsi Ellin ja kyse oli jonkinlaisesta torjutuksi tulemisesta ja mustasukkaisuudesta. Miksi kuitenkaan kukaan ei tiennyt kuka olisi ollut vaikka ihastunut Elliin? Vai eikö Elli halunnut kertoa tästä ettei pahoittaisi henkilön mieltä enempää?

En usko mihinkään salaliittoteoriaan ,kostohypoteesiin,tai vastaavaan.Ei se Elli ainakaan "hellari" voinut olla.Eiköhän tapahtuman taustalla ole jälleen kerran huomattavasti arkipäiväisemmät syyt.

Elli Immon tapauksesta on hyvin vaikeaa löytää tietoja.Tapaus on kieltämättä askarruttanut minuakin kauan,jo -70-luvulta lähtien.Aake Jermo kuvaa lyhyesti asiaa klassikkoteoksessaan "Murha ei vanhene koskaan".(1975).Harmillista sinänsä,että A.J.päätti lopulta jättää,tosin harkinnan jälkeen,tämänkin tapauksen pois n.k.tärkeämpien juttujen tieltä.Hänellä varmasti olisi ollut lisätietoa tästäkin asiasta.Tosin,eihän Aake Kyllikin tapaustakaan pohdiskellessaan kertaakaan viitannut Vihtori Lehmusviitaan.

Ne muutamat harvat lehtiartikkelit,joita Aaken kirjan ilmestymisen jälkeen on tästä aiheesta julkaistu(esim.Alibi),kertaavat vain mennyttä,tosin valokuvalla höystettynä.

Ei mitään uutta auringon alla.Sitä samaa Alibi-lehti toteutti seuraavat 25.vuotta.Suoria lainauksia Aake Jermon kirjasta.Otsikot suuria,informaatio vähäistä.Onko kenelläkään edes juorunvaraista tietoa Elli Immon tapauksesta.En usko.

Hyvää illan jatkoa!

strangelove kirjoitti:Minulla on ollut se käsitys, että Elli Immon isä oli kuollut jo ennen vuotta 1955. Ja puhutaanhan tuossa Markkulan jutussakin samaan sävyyn.

No ei välttämättä ollut kuollut.Jospa oli eläkkeellä tai vaihtanut ammattia.Sitä ei mainita.Yksi ja sama asia,varmasti ei ollut tyttärensä surmaaja.

En myöskään jaksa uskoa mihinkään mustasukkaisuusdraamaan.Kaikilta osiltaan tämä on miulle suuri kysymysmerkki!

Kuten Susanne Lindholminkin tapauksessa,niin rikostutkijat ovat luultavasti päässeet hyvinkin lähelle ongelman ydintä,mutta ratkaiseva näyttö puuttuu.

Tarttuisin lähtökohtaisesti ainoaan selkeään merkkiin murhaajasta, isoon hiihtokengän jälkeen. Murhaaja oli siis luultavasti isokoinen mieshenkilö. Oliko siihen aikaan tavanomaista kulkea hiihtokengissä (monoissa), jollei ollut hiihtämässä? Poliisi on aikanaan varmaan kengänjäljen noteeranut. Ehkä Ellin murhan taustalla oli jotain saman tapaista kuin viime vuonna Tuusulan Hyrylässä tapahtuneessa murhassa: "pitää vain tappaa joku", "ääni käskee tappamaan" tms. Tuusulan kaltaiset tapaukset ovat harvinaisia, mutta niitä tapahtuu. Sotien jälkeen, vielä 50-luvullakin vaelteli pitkin maita ja mantuja lukuisia sodan traumatisoimia miehiä. Ellin aikaan mielenterveyshäiriöiden hoito oli vielä lapsenkengissään. Olisi kiinnostavaa tietää, paljonko murhailtana oli pakkasta? Vaikka tietysti sen ajan ihmiset olivat karaistuneet kylmälle aivan toisella tavalla kuin nykyään.

Kyllä tuohon aikaan käytettiin monoja talvella muulloinkin kuin hiihtolenkillä. Monot olivat yleiset talvijalkineet. Saattoi olla niinkin, että vielä vanhemman sisarruksen monot jäivät nuoremman käytettäviksi.

Omat monomuistoni alkavat vasta 60-luvulta, mutta sanoisin etta ei niita kylla huvikseen jalkaansa pistanyt jos et ollu suksilla liikenteessa. Kengan nahka oli kovaa ja jaykkaa ja pohjanahka se vasta paksua, kovaa, jaykkaa ja taysin sileeta oli. Ei mitaan pitoa kun lumessa kavelit. Toki myohemmin jonkinlaista kumista ulkopohjaa, urien kera, alettiin liimaamaan sen superpaksun ja jaykan ulkopohjan paalle.

No, ei kai niitä kukaan aivan mielellään pitänytkään, eikä varsinkaan veljen tai siskon vanhoja, mutta minkäs teit. Ei silloin pennuilta kyselty, mistä tykkäävät ja mistä ei.
Aikuiset käyttivät myös niitä. Jopa naiset. Monivuotiset talvijalkineet.

Mutta tässä Elli Immon tapauksessa on paljon epäselvyyttä ja tuntuu, kuin motiivikin puuttuisi täysin.

Hieman on jo vanhentunut ketju, mutta olkoon.

Selailin Elli Immon hakusanoilla ja löysin jopa niinkin luotettavasta paikasta kuin Suomi24:sta tämän vuoden puolella kirjoitetun kommentin, jonka kirjoittaja väittää isotätinsä olleen Ellin paras ystävä. Hän tarjoaa epäillyksi rikokseen taksikuskia nimikirjaimilla J.K. Onko mitään tällaiseen henkilöön liittyvää tutkintalinjaa ollut koskaan poliisilla auki?

Tässä vielä linkki kyseiseen keskusteluun:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/1389026 ... ha-kemissa

Nimimerkki Ristikangas kirjoittaa:

Minulla on itse asiassa aika paljon tietoa tapauksesta. Olen lukenut aiheesta mitä netissä on luettavaa ja kumma että missään ei mainita taksikuskia "J.K". Mummoni sisko oli Ellin paras ystävä ja hän asui heillä. Hän oli varma että kyseinen taksikuski oli syylinen. Hän oli aika omituinen ja käyttäytyi hyvin ihmeellisesti heti murhan jälkeen. Hän kävi useasti Ellin kanssa Haaparannalla, jotku epäili että hakivat sieltä huumausaineita.

Elli oli murhailtana ollut karjala seuran tansseissa työväen talolla. Murhan jälkeen "J.K" oli seurannut mummoni siskoa autolla ja jopa tullut seuraavana päivänä Immoille kotiin ja lukinnut ulko-oven ja kysynyt mummon siskolta ja Ellin äitiltä mitä he olivat nähneet ja mitä he tiesivät murhasta. Immojen keittiöstä näki murhapaikalle. Hän oli istunut tuolilla ja tuijottanut koko ajan siihen suuntaan kun "kuulusteli" näit

Muistaako kukaan mikä oli talon numero Hirvonkadulla jossa Elli asui?

Eikös tähän juttuun liittynyt sellainen erikoisuus ja ikävyys, että kaksikin poliisimiestä puuhasteli kantelua jutun huonosta tutkimisesta.

Luottamus tai kuolema kirjassa Hans Assmannia vihjaillaan syylliseksi tähänkin tekoon. Kuitenkin yhdessä keskustelussamme Matti Paloaro totesi, että ei kyllä tainnut Hans Immoa tappaa, vaikka muutoin oli käsittämättömän kritiikitön Hansin "tunnustuksia" kohtaan.

Muistelen että Luottamus tai kuolema kirjassa olisi mainittu että Hans olisi ollut Kemissä murhan aikaan.

Lopettakaa nuo Assmannin sekottaminen jokaiseen selviämättömään murhaan, ei kenelläkään ole niin hyvää tsägää että ei jäisi jostain niistä kiinni. Sitäpaitsi se Jorma Palon kirja on osittain huuhaata.

Salomon kirjoitti:Muistelen että Luottamus tai kuolema kirjassa olisi mainittu että Hans olisi ollut Kemissä murhan aikaan.

Näin itsekin muistan. Hans puheli kuolinvuotellaan pelkkiä satuja, ja vaimonsa Vieno soitteli vanhoilla päivillään Paloarolle ja yritti saada viinarahaa kertomalla paljastuksia Hansin tekemisistä.

Paloaron puheitten mielenkiintoisin anti oli se, että sain sen vaikutelman, että poliisilla oli vankka käsitys siitä kuka murhan teki.

Dope Boyn ja Kuntonkin kaa olen samaa mieltä.

Mutta toisaalta: Elli Immon ratkaisematon murhamysteeri kiinnostaa yhä.Vanhoissa lehdissä puhuttiin paljonkin siitä "ruskeaturkkisesta naisesta".

Hyvin vähälle huomiolle tämäkin arvoituksellinen murhatatapaus on jäänyt.Elli Immon murha tuli uudelleen valokeilaan 1970- luvun alussa, jolloin lehdistössä oli juttua "huonosti suoritetusta" alkututkinnasta.

Onko kenelläkään minfolaisella kuvia murhatusta Elli Immosta? En tarkoita kasvokuvaa, vaan rikospaikkakuvia.Sellaisiakin lehdistö joskus julkaisi.

Salomon kirjoitti:Muistelen että Luottamus tai kuolema kirjassa olisi mainittu että Hans olisi ollut Kemissä murhan aikaan.

On todella surkuhupaisaa, että Paloaro ja Palo ottivat tosissaan nuo Assmannin satuilut. Vanha narsisti on huomiota saadakseen jutellut täyttä potaskaa, ja on tosiaan tuon teoksen mukaan syyllinen suunnilleen joka toiseen selvittämättömään murhaan Suomessa 50- 60-luvuilla. Assmanhan oli vaimonsa mukaan myös Kyllikki Saaren murhan aikaan yllättäen juuri jossain Isojoen suunnalla mitä lie maalausurakoita kartoittamassa. Ja Hans itse sitten vihjaili törmänneensä Kyllikkiin autolla. Oikeasti Assmanilla ei ollut Kyllikin surman kanssa mitään tekemistä, se on ihan pomminvarma juttu. Hän ei ollut tuolloin edes Suomessa.

Eikä ollut Assmanilla tekemistä minkään muunkaan selvittämättömän murhan kanssa. Bodomin osalta ymmärrän spekulaatiot, koska Hans oli oikeastikin silloin samalla suunnalla, ja poliisikin toimi jokseenkin salamyhkäisesti julkisuuteen päin hänen tutkintansa osalta. Jorma Palolle jäi sitten asiasta koko elämän kestävä trauma, ja on kuvaavaa että hän Assmanin Paloarolle kertomat sadut otti vakavasti.