Leo Savioja, Keuruu, 1962
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Leo Savioja, Keuruu, 1962
Kansansoittaja Leo Saviojan henkirikoksesta kerrotaan Aake Jermon Ei vanhene koskaan-kirjassa:
Kansansoittajan tappo
Keuruulainen kansansoittaja Leo Savioja löydettiin 9.8. 1962 metsiköstä puolen kilometrin päästä Haapamäen asemalta puukolla surmattuna. "Savi-Leko" oli etevä, hiljainen ja pidetty pelimanni, jonka ainoana vikana oli hieman liiallinen alkoholin käyttö. Hän oli nuoruudessaan opiskellut Helsingin Konservatoriossakin, mutta sitten "lähtenyt Mikkelin markkinoille ja markkinareissulleen jäänyt". Viuluniekalla ei tiedetty olleen yhtään vihamiestä, eikä surmatyön motiiviksi hevin voida kuvitella ryöstöäkään, koska koko seudulla yleisesti tiedettiin hänen melkein aina kuljeksivan pennittömänä. Vaikka käyttikin väkeviä, ei hän yleensä viihtynyt juoppoporukoissa, vaan soitteli jossakin syrjässä viuluaan. Hänet oli viimeksi nähty viuluineen elossa Haapamäen asemalla kaksi päivää ennen ruumiin löytymistä. Ruumis oli kätketty näreitten keskelle, mutta kaikki jäljet oli hävittänyt kaatosade, joka oli kastellut läpikotaisin niin kuolleen kansansoittajan kuin hänen viereltään löydetyn, iäksi vaienneen viulunkin.
Mistään muualta en ole tapauksesta lukenut. Ei tiettävästi ole tämäkään rikos selvinnyt.
Kansansoittajan tappo
Keuruulainen kansansoittaja Leo Savioja löydettiin 9.8. 1962 metsiköstä puolen kilometrin päästä Haapamäen asemalta puukolla surmattuna. "Savi-Leko" oli etevä, hiljainen ja pidetty pelimanni, jonka ainoana vikana oli hieman liiallinen alkoholin käyttö. Hän oli nuoruudessaan opiskellut Helsingin Konservatoriossakin, mutta sitten "lähtenyt Mikkelin markkinoille ja markkinareissulleen jäänyt". Viuluniekalla ei tiedetty olleen yhtään vihamiestä, eikä surmatyön motiiviksi hevin voida kuvitella ryöstöäkään, koska koko seudulla yleisesti tiedettiin hänen melkein aina kuljeksivan pennittömänä. Vaikka käyttikin väkeviä, ei hän yleensä viihtynyt juoppoporukoissa, vaan soitteli jossakin syrjässä viuluaan. Hänet oli viimeksi nähty viuluineen elossa Haapamäen asemalla kaksi päivää ennen ruumiin löytymistä. Ruumis oli kätketty näreitten keskelle, mutta kaikki jäljet oli hävittänyt kaatosade, joka oli kastellut läpikotaisin niin kuolleen kansansoittajan kuin hänen viereltään löydetyn, iäksi vaienneen viulunkin.
Mistään muualta en ole tapauksesta lukenut. Ei tiettävästi ole tämäkään rikos selvinnyt.
Re: Leo Savioja, 1962
Tuostakin jutusta oli saletisti keskisuomalaisen kymmentä keskisuomen selvittämätöntä henkirikosta käsittelevässä sarjassa, joka aiemmin oli netissä. Eipä vaan silloin pari vuotta sitten älynnyt tänne kopioida noita juttuja, kun ne verkosta tuppaavat jossain vaiheessa usein häviämään.
EDIT: Jos jollain on keskisuomalaisen maksulliset tunnukset, niin voisi noita juttusarjoja lueskella ja referoida olleellisin osin tänne.
EDIT: Jos jollain on keskisuomalaisen maksulliset tunnukset, niin voisi noita juttusarjoja lueskella ja referoida olleellisin osin tänne.
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Leo Savioja, 1962
Tämä tapaus on varmasti yksi merkillisimpiä surmatapauksia Suomessa, sillä tekotapakin on yhä hämärän peitossa. Savioja löytyi metsiköstä puukko kaulassaan, mutta puukonisku ei tappanut häntä. Se oli tehty vasta Saviojan jo kuoltua. On esitetty teoriaa yliajosta, joka on haluttu naamioida puukotussurmaksi. Uhri tapettiin tylpällä rautaesineellä.
Näyttää vahvasti siltä, että kyse oli taposta. Tällöin teko olisi jo vanhentunut. Mikään ei suoranaisesti viittaa suunnitelmallisuuteen tai erityiseen raakuuteen.
Näyttää vahvasti siltä, että kyse oli taposta. Tällöin teko olisi jo vanhentunut. Mikään ei suoranaisesti viittaa suunnitelmallisuuteen tai erityiseen raakuuteen.
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Leo Savioja, 1962
Liitän tänne nimimerkki blackwidow´n toiseen ketjuun lähettämän Keskisuomalaisen jutun:
MITEN VAIKENI KANSANSOITTAJA SAVILEKUN VIULU
Haapamäen kylä Keuruulla eli 1960-luvun alussa vireää aikaa. Rautatie leimasi vilkkaiden reittien risteysaseman ympäröivän kylän elämää. Kuin asema, kuului katukuvaan myös kansansoittaja Leo Savioja.
Koko pitäjä tunsi hyväntahtoisen ja iloisen kulkurin, joka elätti itsensä kulkurina soittamalla viuluaan kylällä, kahviloissa, kapakoissa ja joskus jopa junassa. Viinaan menevällä Saviojalla oli pieni tila Keuruun Suojärvellä, mutta kirkonkylällä hän kuitenkin aikansa vietti.
"Savileku" soitti viimeiset sävelensä torstaina 9. elokuuta vuonna 1962. Asemamies näki Saviojan vaeltavan viuluineen läpi ratapihan kello 3.30. Seuraava, joka hänet näki, oli ojankaivaja Tauno Lampinen lauantaiaamuna 11. elokuuta. Tuolloin Savioja makasi kuolleena Haapamäen terveystalon viereisessä metsikössä, Keuruulle johtavan maantien varressa.
Saviojan ruumis oli ruhjeilla, kylkiluita oli poikki ja kaulaan oli isketty puukko. Viulu ja muut tavarat olivat hujan hajan ympärillä.
Kummallista oli kuitenkin se, että puukoniskusta ei ollut valunut juurikaan verta. Miten Savioja siis oli kuollut?
Löytöpaikalla suoritettiin tutkintaa ja läheisistä puista löytyi hiuksia sekä ruumiin läheltä kivi, joka sopi pään vammojen aiheuttajaksi. Ruumiille suoritettiin myös normaali avaus. Alkoi näyttää ilmeiseltä, että Savioja oli jo kuollut tai kuolemankielissä puukoniskun tapahtuessa ja se oli tehty vain jonkinlaiseksi hämäykseksi. Poliisi alkoi tutkia oletusta, että Savioja olisi joutunut yliajetuksi ja sen jälkeen viety metsään sekä lavastettu henkirikoksen uhriksi.
Toinen vaihtoehto oli ryyppyporukassa syntynyt riita, joka olisi johtanut veritekoon. Tämän puolesta puhui Saviojan veren alkoholipitoisuus löydettäessä, mikä oli yli 2 promillea. Hän ei ollut kuitenkaan lähipäivinä juopotellut paikallisessa ravintolassa, joten humala johtui pitkästä ryyppyputkesta tai hänen oli pitänyt saada joltakulta viinaa ennen kuolemaansa.
Poliisi alkoi etsiä rattijuoppoja sekä erityisesti ulkopaikkakuntalaisia, jotka olisivat voineet olla tapahtuma-aikana Haapamäellä. Yöllä lähteneiden junien matkustajia kuultiin, matkaliikkeiden matkustajalistat tutkittiin ja kierrettiin läpi läheiset metsätyömaat tivaten, oliko joku ollut työmaalta pois.
Ensimmäinen varsinainen löytö oli kuitenkin ilmiantaja, joka kertoi olleensa taksin kyydissä, kun kuljettaja oli ajanut Saviojan päälle. Tarina oli selkeä ja yksityiskohtainen tukien poliisin teoriaa yliajosta ja sen peittelemisestä puukolla. Ratkaisu tuntui hetken olevan jo käsissä.
Tarina taksin yliajosta osoittautui kuitenkin heti tekaistuksi. Kyseisellä kuljettajalla ei ollut ollut enää aikoihin kuvatunkaltaista autoa, eikä hän ollut koskaan kuljettanut ilmiantajaa. Näin ollen ratkaisu kääntyikin ilmoitukseksi perättömästä ilmiannosta.
Yllättävä käänne tapaukseen tuli vuonna 2000, kun surmaan liittyen kuultiin erästä miestä Haapamäen lähiseudulta. Kuuleminen liittyi muistikuviin, jotka olisivat voineet tukea erästä poliisin tutkinta-ajatusta siitä, että luvatta otetulla autolla liikkunut ryyppyporukka olisi vahingossa ajanut Saviojan yli.
Tämän uuden avauksenkin jälkeen Savilekun tapaus jää edelleen arvoitukseksi. Kuka halusi surmata harmittoman miehen, jolla ei ollut muuta kuin viulunsa?
lähde: keskisuomalainen - O.Ristimäki Keski-Suomen murhamysteerit
MITEN VAIKENI KANSANSOITTAJA SAVILEKUN VIULU
Haapamäen kylä Keuruulla eli 1960-luvun alussa vireää aikaa. Rautatie leimasi vilkkaiden reittien risteysaseman ympäröivän kylän elämää. Kuin asema, kuului katukuvaan myös kansansoittaja Leo Savioja.
Koko pitäjä tunsi hyväntahtoisen ja iloisen kulkurin, joka elätti itsensä kulkurina soittamalla viuluaan kylällä, kahviloissa, kapakoissa ja joskus jopa junassa. Viinaan menevällä Saviojalla oli pieni tila Keuruun Suojärvellä, mutta kirkonkylällä hän kuitenkin aikansa vietti.
"Savileku" soitti viimeiset sävelensä torstaina 9. elokuuta vuonna 1962. Asemamies näki Saviojan vaeltavan viuluineen läpi ratapihan kello 3.30. Seuraava, joka hänet näki, oli ojankaivaja Tauno Lampinen lauantaiaamuna 11. elokuuta. Tuolloin Savioja makasi kuolleena Haapamäen terveystalon viereisessä metsikössä, Keuruulle johtavan maantien varressa.
Saviojan ruumis oli ruhjeilla, kylkiluita oli poikki ja kaulaan oli isketty puukko. Viulu ja muut tavarat olivat hujan hajan ympärillä.
Kummallista oli kuitenkin se, että puukoniskusta ei ollut valunut juurikaan verta. Miten Savioja siis oli kuollut?
Löytöpaikalla suoritettiin tutkintaa ja läheisistä puista löytyi hiuksia sekä ruumiin läheltä kivi, joka sopi pään vammojen aiheuttajaksi. Ruumiille suoritettiin myös normaali avaus. Alkoi näyttää ilmeiseltä, että Savioja oli jo kuollut tai kuolemankielissä puukoniskun tapahtuessa ja se oli tehty vain jonkinlaiseksi hämäykseksi. Poliisi alkoi tutkia oletusta, että Savioja olisi joutunut yliajetuksi ja sen jälkeen viety metsään sekä lavastettu henkirikoksen uhriksi.
Toinen vaihtoehto oli ryyppyporukassa syntynyt riita, joka olisi johtanut veritekoon. Tämän puolesta puhui Saviojan veren alkoholipitoisuus löydettäessä, mikä oli yli 2 promillea. Hän ei ollut kuitenkaan lähipäivinä juopotellut paikallisessa ravintolassa, joten humala johtui pitkästä ryyppyputkesta tai hänen oli pitänyt saada joltakulta viinaa ennen kuolemaansa.
Poliisi alkoi etsiä rattijuoppoja sekä erityisesti ulkopaikkakuntalaisia, jotka olisivat voineet olla tapahtuma-aikana Haapamäellä. Yöllä lähteneiden junien matkustajia kuultiin, matkaliikkeiden matkustajalistat tutkittiin ja kierrettiin läpi läheiset metsätyömaat tivaten, oliko joku ollut työmaalta pois.
Ensimmäinen varsinainen löytö oli kuitenkin ilmiantaja, joka kertoi olleensa taksin kyydissä, kun kuljettaja oli ajanut Saviojan päälle. Tarina oli selkeä ja yksityiskohtainen tukien poliisin teoriaa yliajosta ja sen peittelemisestä puukolla. Ratkaisu tuntui hetken olevan jo käsissä.
Tarina taksin yliajosta osoittautui kuitenkin heti tekaistuksi. Kyseisellä kuljettajalla ei ollut ollut enää aikoihin kuvatunkaltaista autoa, eikä hän ollut koskaan kuljettanut ilmiantajaa. Näin ollen ratkaisu kääntyikin ilmoitukseksi perättömästä ilmiannosta.
Yllättävä käänne tapaukseen tuli vuonna 2000, kun surmaan liittyen kuultiin erästä miestä Haapamäen lähiseudulta. Kuuleminen liittyi muistikuviin, jotka olisivat voineet tukea erästä poliisin tutkinta-ajatusta siitä, että luvatta otetulla autolla liikkunut ryyppyporukka olisi vahingossa ajanut Saviojan yli.
Tämän uuden avauksenkin jälkeen Savilekun tapaus jää edelleen arvoitukseksi. Kuka halusi surmata harmittoman miehen, jolla ei ollut muuta kuin viulunsa?
lähde: keskisuomalainen - O.Ristimäki Keski-Suomen murhamysteerit
Re: Leo Savioja, 1962
Onkohan kenelläkään tietoa, missäpäin Suojärveä Savioja asui? Matkaa kuitenkin Keuruulta ja Haapamäeltä on sen verran, että tuskin jalkaisin liikkui?
When I die I don't want no part of heaven
I would not do heaven's work well
I pray the devil comes and takes me
To stand in the fiery furnaces of hell
(B.Springsteen - Youngstown)
I would not do heaven's work well
I pray the devil comes and takes me
To stand in the fiery furnaces of hell
(B.Springsteen - Youngstown)
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Leo Savioja, 1962
Periaatteessahan Savioja "asui" Haapamäellä. Tietääkseni hän ei tilallaan juurikaan aikaa vietäänyt. Savioja elätti itsensä soittamalla asemalla ja joskus junissa. On sanottu, että hän kuului Haapamäen katukuvaan.mipa74 kirjoitti:Onkohan kenelläkään tietoa, missäpäin Suojärveä Savioja asui? Matkaa kuitenkin Keuruulta ja Haapamäeltä on sen verran, että tuskin jalkaisin liikkui?
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Leo Savioja, 1962
Aiheesta oli aika pitkä juttu sunnuntain Keskisuomalaisessa. Katsotaan jos joskus jaksan sen pistää tänne.
Re: Leo Savioja, 1962
Hieman yli kaksi vuotta olen odotellut sinun laittavan tuon jutun tänne... Okei, vitsit sikseen.strangelove kirjoitti:Aiheesta oli aika pitkä juttu sunnuntain Keskisuomalaisessa. Katsotaan jos joskus jaksan sen pistää tänne.
Eikö se, että kylkiluita oli poikki ja mies oli ruhjeilla voi hyvinkin viitata yliajoon, juuri esitetyn ryyppyporukan toimesta? Puukonisku taas lavastamiseen? Pojille on iskenyt paniikki ja tuollainen kulissi on kyhätty (hätä)päissään. En tiedä kylläkään, miten tahallisen ja tahattoman yliajon erottaa toisistaan muusta kuin jarrutusjäljistä...? Siis jos joku haluaa käsitellä tätä asiaa murhana.
Mitenkään halveksumatta herra Saviojan kohtaloa, mutta eivätköhän tekijätkin makaa jo mullan alla. Varsin "kylmä" tapaus minun mielestäni. Muita mielipiteitä?
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Leo Savioja, Keuruu, 1962
Hyvä kun muistuttelit tästä tapauksesta. Olen skannannut tuon lehtijutun Crime Storyyn, joten jos omaat sinne tunnukset, niin ei muuta kuin lukemaan!
Saviojan kylkiluita oli poikki ja päästä löytyi jäämiä metallimaalista. Nykymenetelmillä olisi ehkä ollut selvitettävissä, oliko maali peräisin autosta. Itse pidän yliajoteoriaa todennäköisimpänä vaihtoehtona. Poliisin vuonna 2000 saama vihje autoilleesta ryyppyporukasta on varteenotettava vaihtoehto. Uskon, että joku porukkaan kuulunut henkilö on edelleen elossa ja tietää totuuden.
Keskisuomalaisen viimeisimmässä jutussa muuten mainittiin, että asiassa suoritettiin kuulusteluja vielä vuonna 2009. Vaikka kyse on todennäköisesti joko taposta tai kuolemantuottamuksesta ja teko on siten jo rikosoikeudellisesti vanhentunut, niin poliisin velvollisuus on edelleen tutkia, jos jotain uutta ilmenee. Käytännössä nämä vanhentuneet teotkin voivat virallisesti selvitä, vaikka tekijää ei tuomiolle enää saataisikaan.
Saviojan kylkiluita oli poikki ja päästä löytyi jäämiä metallimaalista. Nykymenetelmillä olisi ehkä ollut selvitettävissä, oliko maali peräisin autosta. Itse pidän yliajoteoriaa todennäköisimpänä vaihtoehtona. Poliisin vuonna 2000 saama vihje autoilleesta ryyppyporukasta on varteenotettava vaihtoehto. Uskon, että joku porukkaan kuulunut henkilö on edelleen elossa ja tietää totuuden.
Keskisuomalaisen viimeisimmässä jutussa muuten mainittiin, että asiassa suoritettiin kuulusteluja vielä vuonna 2009. Vaikka kyse on todennäköisesti joko taposta tai kuolemantuottamuksesta ja teko on siten jo rikosoikeudellisesti vanhentunut, niin poliisin velvollisuus on edelleen tutkia, jos jotain uutta ilmenee. Käytännössä nämä vanhentuneet teotkin voivat virallisesti selvitä, vaikka tekijää ei tuomiolle enää saataisikaan.
Re: Leo Savioja, Keuruu, 1962
Niin... pohdin sitä, josko poliisin kannattaisi keskittää (alati supistuvia) voimavarojaan sellaisten tapausten tutkimiseen, joilla vielä on jokin rikosoikeudellinen merkitys. Onhan KRP:llä tälläkin hetkellä kasapäin selvittämättömiä murhia työpöydällään.strangelove kirjoitti: Keskisuomalaisen viimeisimmässä jutussa muuten mainittiin, että asiassa suoritettiin kuulusteluja vielä vuonna 2009. Vaikka kyse on todennäköisesti joko taposta tai kuolemantuottamuksesta ja teko on siten jo rikosoikeudellisesti vanhentunut, niin poliisin velvollisuus on edelleen tutkia, jos jotain uutta ilmenee. Käytännössä nämä vanhentuneet teotkin voivat virallisesti selvitä, vaikka tekijää ei tuomiolle enää saataisikaan.
Re: Leo Savioja, Keuruu, 1962
Niin...pohdin sitä, mahtaisitko edelleen ajatella samalla tavalla, jos uhri sattuisi olemaan vaikka lapsesi tai joku muu hyvin läheinen henkilö?Inhorealisti kirjoitti:Niin... pohdin sitä, josko poliisin kannattaisi keskittää (alati supistuvia) voimavarojaan sellaisten tapausten tutkimiseen, joilla vielä on jokin rikosoikeudellinen merkitys. Onhan KRP:llä tälläkin hetkellä kasapäin selvittämättömiä murhia työpöydällään.
Mutta mitä järkeä on yrittää naamioida autolla yliajaminen tapoksi asettamalla puukko kaulalle ikäänkuin olisi tapahtunut puukotus. Kyllähän kuolemantuottamuksesta saa paljon pienemmän tuomion kuin taposta. Tietääkö kukaan, milloin Leo syntyi, joko mennään 1800 luvun puolelle?
Re: Leo Savioja, Keuruu, 1962
Netin syövereistä löysin tiedon, että Leo oli kuollessaan 62-vuotias. Vanhempi herrasmies siis jo.Rusty kirjoitti:Tietääkö kukaan, milloin Leo syntyi, joko mennään 1800 luvun puolelle?
"Lentäväthän linnutkin rajojen yli" - Kimmo Kiljunen
Re: Leo Savioja, Keuruu, 1962
Alakoulusta tuttu tapa keskustella "älykkäästi", apinoida toisen käyttämiä sanoja. Hupaisaa, lapsilla.Rusty kirjoitti:Niin...pohdin sitä, mahtaisitko edelleen ajatella samalla tavalla, jos uhri sattuisi olemaan vaikka lapsesi tai joku muu hyvin läheinen henkilö?Inhorealisti kirjoitti:Niin... pohdin sitä, josko poliisin kannattaisi keskittää (alati supistuvia) voimavarojaan sellaisten tapausten tutkimiseen, joilla vielä on jokin rikosoikeudellinen merkitys. Onhan KRP:llä tälläkin hetkellä kasapäin selvittämättömiä murhia työpöydällään.
Mutta mitä järkeä on yrittää naamioida autolla yliajaminen tapoksi asettamalla puukko kaulalle ikäänkuin olisi tapahtunut puukotus. Kyllähän kuolemantuottamuksesta saa paljon pienemmän tuomion kuin taposta. Tietääkö kukaan, milloin Leo syntyi, joko mennään 1800 luvun puolelle?
Oletko sinä Leon sukulainen vai miksi tulet tänne kettuilemaan? Onhan niiden selvittämättömien murhien uhreillakin omaisia? Pitääkö kaikissa asioissa ottaa huomioon toisten ihmisten tunteet? Oi-voi, ettei kukaan vain tunne itseään loukatuksi... on tämä yhtä mielensäpahoittamista koko yhteiskunta nykyään.
Joo, varmasti on 1800-luvun puolella syntynyt. Siksi niitä omaisiakin on suuri liuta parhaassa työiässä janoamassa poliisin tiedotusta tutkimusten etenemisestä...
Re: Leo Savioja, Keuruu, 1962
Heh, nyt taitaa olla vähän herkempi tapaus liikkeellä .Inhorealisti kirjoitti:Alakoulusta tuttu tapa keskustella "älykkäästi", apinoida toisen käyttämiä sanoja. Hupaisaa, lapsilla.
Tässä muuten itse kansantaiteilija työssään viulu kädessä
http://www.ksml.fi/kotimaa/Historiallis ... %A4/713494
Niin...pohdin sitä, että kuka tietää vaikka Leon tapauskin olisi suunniteltu murha ja tekijät vaikkapa -40 luvun alussa syntyneitä parikymmpisiä. Saataisivat olla edelleen elossa ja murhahan ei vanhene koskaan. Toivottavasti tapaus selviää mahdollisten elossa olevien sukulaisten vuoksi vaikka itse en ole sukua kansantaiteilijalle.
Re: Leo Savioja, Keuruu, 1962
Herkkyyttä löytyy kyllä ja älykkyyttäkin. Sanooko nimimerkkini mitään sinulle? Yritän tarkastella asiaa hieman laajemmassa mittakaavassa. Näinä aikoina pitää olla realisti. Poliisin vahvuutta vähennetään alkaen järjestyksen valvonnasta ja tehtäviä vaikuttaisi olevan uutisoinnin perusteella aiempaa enemmän. 50 vuotta vanha tapaus, eikä edes tietoa murhasta. Jossittelua voi aina harrastaa, mutta paljonko sellaiseen hakuammuntaan tulisi käyttää aikaa, vaivaa ja rahaa?Rusty kirjoitti:Heh, nyt taitaa olla vähän herkempi tapaus liikkeellä .Inhorealisti kirjoitti:Alakoulusta tuttu tapa keskustella "älykkäästi", apinoida toisen käyttämiä sanoja. Hupaisaa, lapsilla.
Tässä muuten itse kansantaiteilija työssään viulu kädessä
http://www.ksml.fi/kotimaa/Historiallis ... %A4/713494
Niin...pohdin sitä, että kuka tietää vaikka Leon tapauskin olisi suunniteltu murha ja tekijät vaikkapa -40 luvun alussa syntyneitä parikymmpisiä. Saataisivat olla edelleen elossa ja murhahan ei vanhene koskaan. Toivottavasti tapaus selviää mahdollisten elossa olevien sukulaisten vuoksi vaikka itse en ole sukua kansantaiteilijalle.
Okei, lähden leikkiin mukaan: sovitaan että oli murha ja tekijä/tekijät 40-luvun alussa syntyneitä. MIKÄLI elossa, he olisivat nyt ainakin 75-vuotiaita. Täysin vaarattomia muille paitsi itselleen. Täydellistä ajatuksen puutetta yrittää saada heitä sovittamaan tuomiotaan, yhteiskuntajärjestys ei heidän paikallaanoloa edes huomaa. Kenties he ovat näitä valitettavia tapauksia, jotka lööppien mukaan tukehtuvat omaan ruokaansa vanhainkodissa.
Menee jo politiikan puolelle, mutta kun jo muutenkin eletään velkarahalla, niin kohdennetaan nekin rahat sinne, missä rahasta on pragmaattista hyötyä.