Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Aktiivisimmin tällä hetkellä John Wyndham - Uhka Syvyydestä (The Kraken Wakes). On kirjaston kirja joten pitää saada alta pois, pari omasta hyllystä löytyvää on myös satunnaisluennassa.
Tämä Wyndham ei taida olla ihan tyyliseni kuitenkaan, vähän junnaavaa ja spekuloivaa tyyliä. Yleensä olen action-painotteisemman sci-fin ystävä Osui nyt kuitenkin tielle kun tylsistyneenä nappasin kerran hyllystä kirjan jonka entinen työkaveri oli lahjoittanut, saman tekijän Käenpojat (johon siis pohjautuu leffa Village of the Damned).
"Karkea kysymys koko kriminaalipolitiikan historian ajan on ollut, onko rikoksiin syyllistynyt (tai muuten poikkeava) henkilö paha vai hullu."
Tää yrittää epätoivoisesti kahlata läpi tänne minfoon perjantaiaamun jälkeen tulleita postauksia... nettipimennys kun on ollut kohdallani lähes täydellinen
Tim Weinerin v. 2008 suomennettu CIA on täällä jo mainittukin.
CIA miellettiin ennen kaikkialle ulottuvana ja kaiken tietävänä hirviönä.
Nyky käsitystä heijastaen Weiner paljastaa CIA,-n ja koko usan ulkopolitiikan hoidon hyvin kaaottiseksi prosessiksi jossa oikea käsi ei usein tiedä, mitä vasen tekee. Suhdetta ulkopolitiikkaa johtavaan presitenttiin kuvaa vanha totuus : kuninkaalle tuotavat viestit muovautuvat hänelle mieleisiksi.
Mielettömimpiä toimintoja oli vuosia -osittain vuosikymmeniä- jatkunut agenttien lähettäminen kommunistisiin maihin tukemaan ja organisoimaan kuviteltuja tai lavastettuja oppositio ja vastarintaliikkeitä. Varsinkin itäeurooppaan pudotetut joutuivat järjestään kiinni.
Propagandassa puhuttiin totalitarismista, mutta sen syvimpiä ominaisuuksia, henkistä otetta alistamaansa kansaan ja liikkumatilan puutetta ei ymmärretty.
Weiner selittää CIA.n ulkomaiset operaatiot, vallankaappaukset y.m antikommunismilla. Tämä on mielestäni yksipuolinen tulkinta. Perinteisen imperialismin ja taloudellisten motiivien unohtaminen on kyllä virheellistä historian kirjoitusta.
Iranin v.1953 tapahtumien kuvauksessa mainitaan öljyn kansallistamisesta yhdessä lauseessa. Mutta latinalaisesta-amerikasta kirjoitettaessa ei taloudellisiin intresseihin viitata edes niinkään räikeässä tapauksessa kuin Guatemalan 1954 kaappauksessa. Tuolloinhan Dullesin veljekset- ulkoministeri ja CIA johtaja- olivat henkilökohtaiseti sidoksissa Guatemalaa ja sen naapurimaita taloudellisesti dominoivaan unitet fruit yhtiöön.
Päätehtäväänsä NL kehitystä ja romahdusta ei CIA pystynyt ennakoimaan kadunmiestä paremmin.
CIA.n tilaa vuosituhannen vaihteessa muisteli sen eräs johtaja: "Tiedusteluyhteisössä oli yhteensä kolme henkilöä, joilla oli kielitaitoa ymmärtää kiihtyneiden muslimien välistä keskustelua.
CIA.n kyky analysoida tietoa katosi sähköpostin, kotitietokoneiden ja matkapuhelinten tulvaan ja yleisesti olevaan mahdollisuuteen salata yksityistä viestintää"
Jos noin on, on se lohdullista tietoa niille, jotka ovat huolestuneita "isonveljen" valvonnasta tulevaisuudessa. Viestinnän konbinaatioräjähdys estäisi kansalaisten valvonnan. Mutta päin vastaisiakin käsityksiä on.
Tänks Nooruska. Kyseistä kirjaa voi suositella kaikille filmihulluille, meheviä ja hauskoja juttuja vanhasta Hollywoodista riittää, melkoinen tietopaketti-pläjäys.
John Doe kirjoitti:Viiltäjä-Jackin päiväkirja........Erittäin mielenkiintoinen!
Näin tuon tänään kirppiksellä, mutta 9€ oli mielestäni liikaa...
Itselläni työn alla:
William D. Rubinstein - Historian suuret arvoitukset (juttua mm. JFK:n murhasta ja Jack the Ripperistä)
Anto Leikola - Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä
Kari Kuula - Helvetin historia
Poliisi kertoo - suomalaisia rikostapauksia (valittuja paloja Poliisi kertoo -kirjoista)
"Karkea kysymys koko kriminaalipolitiikan historian ajan on ollut, onko rikoksiin syyllistynyt (tai muuten poikkeava) henkilö paha vai hullu."
Quentin Patrickin Kalman laulu on pakko lukea uudestaan vähintään parin vuoden välein. Yleensä ihmiset mainitsee suosikikseen Kuoleman lyhdyn, mutta Kalman laulu on mun suosikki.
Osui nyt kuitenkin tielle kun tylsistyneenä nappasin kerran hyllystä kirjan jonka entinen työkaveri oli lahjoittanut, saman tekijän Käenpojat (johon siis pohjautuu leffa Village of the Damned).
Kyseistä kirjaa voi suositella kaikille filmihulluille, meheviä ja hauskoja juttuja vanhasta Hollywoodista riittää, melkoinen tietopaketti-pläjäys.
