Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Valvoja: Moderaattorit
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2418
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Omassa lapsuudenkodissani ei puhuttu henkirikoksista lasten kuullen, mutta tietoisuus sellaisista asioista tuli löydettyäni kaikki rikoslehtikätköt, ja luettuani niitä salaa. Vanhempani eivät ole vieläkään järin innokkaita keskustelemaan moisista asioista, tai sitten meillä vain on muuta puhuttavaa enemmän.
Itse kyllä puhun vanhempien lasteni kanssa, sillä uskoisin heidän kaipaavan mahdollisuutta käsitellä niitä asioita yhdessä, kun nykylapset törmäävät noihin järkyttäviin uutisiin kaikkialla kodin ulkopuolella, mitä ei omassa lapsuudessani tapahtunut. Tarkoitan, että vaikka lehdissä asioista kirjoitettiin hyvinkin kaunistelematta, niin ei ollut kirkuvia lööppejä joka kulmalla, ei nettiä jne.
Itse kyllä puhun vanhempien lasteni kanssa, sillä uskoisin heidän kaipaavan mahdollisuutta käsitellä niitä asioita yhdessä, kun nykylapset törmäävät noihin järkyttäviin uutisiin kaikkialla kodin ulkopuolella, mitä ei omassa lapsuudessani tapahtunut. Tarkoitan, että vaikka lehdissä asioista kirjoitettiin hyvinkin kaunistelematta, niin ei ollut kirkuvia lööppejä joka kulmalla, ei nettiä jne.
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Ainostaan hyvin peitellysti aikanaan naapurustossa tapahtuneesta seksuaalissävytteisestä murhasta. Aikuisten suut napsahtivat, kyllä sujuvasti kiinni, kun lapsia oli lähistöllä. Lukuinnostustani Sapo-sarjaan ja mm. Agatha Christien tuotantoon ei myöskään katsottu hyvällä silmällä.
Älä oleta
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Kyllä mulle tuosta ainakin tuosta Turun tapauksesta juteltiin, siis Janne-pojasta, kun se oli lähellä mummin asuntoa. Sanottiin että oli vähän vajakki tyyppi sen murhan tekijä.
Psykiatrilla kävin ehkä kerran pienenä ja sille oli vanhemmat tai varmaankin lähinnä äiti sanonut että huolestuttaa kun luen lehdistä "kuolinilmoituksia" eli noita rikosjuttuja.. joku 6-7 vuotias taisin silloin olla kun osasin lukea siinä 4-5-vuotiaana. Tuli tosin katsottua perheen ja mummin kanssa kun siellä joskus kävin saksalaisia dekkareita eli lähinnä Kettua ja Derrickiä. Vieläkin saksalaiset dekkarit toimii ja katson niitä.
Se käsitys kyllä mulla on edelleen, että monesti kun lapset osaavat lukea ja lehtiä lukevat niin sarjakuvien ohella toinen kiinnostava osuus on juuri nuo rikosjutut.
Psykiatrilla kävin ehkä kerran pienenä ja sille oli vanhemmat tai varmaankin lähinnä äiti sanonut että huolestuttaa kun luen lehdistä "kuolinilmoituksia" eli noita rikosjuttuja.. joku 6-7 vuotias taisin silloin olla kun osasin lukea siinä 4-5-vuotiaana. Tuli tosin katsottua perheen ja mummin kanssa kun siellä joskus kävin saksalaisia dekkareita eli lähinnä Kettua ja Derrickiä. Vieläkin saksalaiset dekkarit toimii ja katson niitä.
Se käsitys kyllä mulla on edelleen, että monesti kun lapset osaavat lukea ja lehtiä lukevat niin sarjakuvien ohella toinen kiinnostava osuus on juuri nuo rikosjutut.
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2803
- Liittynyt: La Maalis 13, 2010 10:37 pm
- Paikkakunta: Pohjanmaan rannikkoseutu
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Kyllä meillä kotona isä puhui henkirikoksista, muistan erittäin hyvin, kun oli tapahtunut Tulilahden surmat, niin siitä puhui kauan ja hartaasti. Isä kielsi liftaamisen, ettei käy samalla lailla, kun ei sitä koskaan tiedä millainen kuski sattuu kohdalle. Isä piti aina joka asian kohdalla "opetusluennot" kuten tässäkin tapauksessa, mutta silti liftattiin paljon, kun ei ollut muuta kyytiä tansseihin.
Gods made heavy metal.
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Puhuttiin joskus. Äitini oli alibin ja rikospostin suurkuluttaja ja ei polvi pahemmaksi mennyt. Luin niitä ala-asteikäisenä jo aika paljon.
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Puhuttiin, ihan kasvatuksellisessa mielessä. Pienenä opin lukemaan ja luin myös sanomalehtiä. Ja kun tälläkin kylällä ihmisiä pistettiin kylmäksi, niin keskusteltiin niistä kyllä vanhempien kanssa.
When I die I don't want no part of heaven
I would not do heaven's work well
I pray the devil comes and takes me
To stand in the fiery furnaces of hell
(B.Springsteen - Youngstown)
I would not do heaven's work well
I pray the devil comes and takes me
To stand in the fiery furnaces of hell
(B.Springsteen - Youngstown)
- VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Murhat ja tapot oli sellainen aihe, mistä puhuttiin ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa muustakin aiheesta. Tälläisiä tapahtuu, ne ovat osa elämää, deal with it-henkisesti. Ei niillä peloteltu tai säikytelty koskaan, eikä niiden vuoksi istuuduttu pöydän ääreen Suuren Keskustelun hengessä. Asiat vain sanottiin, elämä jatkui, eikä niistä pidetty mitään sen ihmeempää showta. Meillä oli sinällänsä ihan mielenkiintoinen perheen henki aina, että kaikesta pystyi puhumaan ja asioita sai pohtia ilman kummempia rajoitteita. Minusta paljon parempi ja terveempi ilmapiiri kuin se, että hirveät hyssyttelyt ja piilottelut jos jotain ikävää sattui (vaikka se ei olisi edes koskettanut meitä, tuttavapiiriä tai sukulaisia mitenkään).
Edelleen esimerkiksi minua jaksaa hämmentää se, että kun Suomessa tapahtuu jotain ikävää (kouluammuskelut tai nyt viimeisimpänä sen 8-vuotiaan sieppaus), alkavat televisiouutiset, radio ja lehdet kertomaan kuinka kerrot asiasta lapsellesi ilman että lapsi järkyttyy. Jos vanhempien ja lasten välillä on näin huono kommunikaatio ja vanhempi ei tunne lastaan niin hyvin ettei osaa kertoa ikäviäkin asioita loogisesti, vaan joutuu lukemaan siihen ohjeet mediasta, niin enpä yhtään ihmettele että uusavuttomuusprosentit ovat koko ajan nousussa (sekä vanhemmilla että nuoremmilla). Ei elämän realiteetteja tietenkään tarvitse läsäyttää naamalle niin, että lyttäisi ihan kokonaan, mutta tuollainen pehmustetussa kultatuolissa lapsen kantaminen ei sekään varmasti tee hyvää. Sitten tulee juuri näitä tilanteita, että kun lapselle selviää mitä kaikkea maailmassa oikeasti tapahtuu, niin nämä asiat tulevatkin täytenä shokkina. "Nyt veti kyllä ihan sanattomaksi." No varmasti veti, mutta tälläistä se elämä on, ikäviäkin asioita tapahtuu ja useimmiten ne tapahtuvat muille, joskus itselle. Elämä jatkuu kuitenkin aina.
Edelleen esimerkiksi minua jaksaa hämmentää se, että kun Suomessa tapahtuu jotain ikävää (kouluammuskelut tai nyt viimeisimpänä sen 8-vuotiaan sieppaus), alkavat televisiouutiset, radio ja lehdet kertomaan kuinka kerrot asiasta lapsellesi ilman että lapsi järkyttyy. Jos vanhempien ja lasten välillä on näin huono kommunikaatio ja vanhempi ei tunne lastaan niin hyvin ettei osaa kertoa ikäviäkin asioita loogisesti, vaan joutuu lukemaan siihen ohjeet mediasta, niin enpä yhtään ihmettele että uusavuttomuusprosentit ovat koko ajan nousussa (sekä vanhemmilla että nuoremmilla). Ei elämän realiteetteja tietenkään tarvitse läsäyttää naamalle niin, että lyttäisi ihan kokonaan, mutta tuollainen pehmustetussa kultatuolissa lapsen kantaminen ei sekään varmasti tee hyvää. Sitten tulee juuri näitä tilanteita, että kun lapselle selviää mitä kaikkea maailmassa oikeasti tapahtuu, niin nämä asiat tulevatkin täytenä shokkina. "Nyt veti kyllä ihan sanattomaksi." No varmasti veti, mutta tälläistä se elämä on, ikäviäkin asioita tapahtuu ja useimmiten ne tapahtuvat muille, joskus itselle. Elämä jatkuu kuitenkin aina.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
-
- Lauri Hanhivaara
- Viestit: 148
- Liittynyt: To Huhti 23, 2020 6:04 pm
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Meillä puhuttiin. Katsottiin porukalla kaikki silloiset amerikkalaiset, suomalaiset ja muutkin rikosohjelmat ja -sarjat, jotka näkyivät mustavalko-tv:sitä kahdelta kanavalta. Kaikki Cannonit, Kuuden miljoonan dollarin mies, Arsene Lupinit, Ironsidet jne. Isä oli kova kommunisti ja vaahtosi vankien puolesta. Sanoi vankilassa olevien joutuneen luokkasorron kohteiksi ja että rikollisuus oli terve suhtautuminen kapitalistisen sortoon. Kaikkea tuollaista paskaa. Minä olin eri mieltä jo silloin ja sanoin, että vankilaan joutuneet saavat syyttää itseään kohtalostaan, oma vika. Siitä isä veti aina hernettä nenään. Joskus vieläkin naurattaa ne isän vaahtoamiset. Onneksi isä sai elää niin kauan, että sai nähdä kommunismin romahtamisen. Oli hiljaista poikaa politiikasta.
- On Anoi Kaa
- James Bond (George Lazenby)
- Viestit: 11798
- Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
- Paikkakunta: Syvä joki
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Meillä taas ei ollut perheessä ketään, joka olisi voinut kertoa murhista – kaikki kuolivat jäädessään traktorin alle.
Minä sitten vain jatkoin traktorilla ajoa.
Kohta avauksesta:
Minä sitten vain jatkoin traktorilla ajoa.
Kohta avauksesta:
Varsin mielenkiintoinen tieto villivatulta Vähäsarjan kirjan tietojen valossa!villivadelma kirjoitti: ↑La Helmi 18, 2012 4:25 pm Kyllikki Saaren murhaajasta äitini taasen sanoi, että 60-luvulla maaseudulla uskottiin vahvasti, että tappaja oli pappi.
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Kylla Kyllikki Saaresta ja Tulilahdesta puhuttiin lapsuudessani, vaikka en edes ollut syntynyt ko. murhien aikaan.
Haka-Enskan teot jo muistan, kiitos lehdiston ja oman uteliaisuuteni. Susanne Lindholmin surma pani pelon puserooni, koska oma koulutieni liippasi hyvin lahelta.
Haka-Enskan teot jo muistan, kiitos lehdiston ja oman uteliaisuuteni. Susanne Lindholmin surma pani pelon puserooni, koska oma koulutieni liippasi hyvin lahelta.
"It is great to be a blonde. With low expectations it's very easy to surprise people."
Pamela Anderson
Pamela Anderson
- paccasucco
- Axel Foley
- Viestit: 2112
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Isovanhemmat ja sukulaiset puhuivat Kyllikki Saaresta ja Tulilahdesta. Bodom oli liian "stadilainen" ja nimenä vaikeasti lausuttava, eikä se muutenkaan yltänyt näkyvyydessä edellisten tasolle. Myöhemmin kyllä sitäkin enemmän.
Kuopion nailonsukkamurhista, Pihtiputaan poliisisurmista ja liftarisurmista oli paljonkin puhetta.
Kuopion nailonsukkamurhista, Pihtiputaan poliisisurmista ja liftarisurmista oli paljonkin puhetta.
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty
- paccasucco
- Axel Foley
- Viestit: 2112
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm
Re: Puhuttiinko lapsuudenkodissanne henkirikoksista?
Onpa sinulla ollut jännittävä koulumatka Omakohtaisesti muistan urheilua harrastaneena siltä ajalta paremmin Lasse Virenin juoksut Montrealin olympiakisoissa. Ei ole omakohtaisia muistikuvia siitä, että Susanne Lindholmin murha olisi lapsuuskodissani aiheuttanut minkäänlaista keskustelua. Itseäni se on ilmeisesti askarruttanut sitäkin enemmän päätellen siitä, että lehtiarkistoistani näyttää löytyvän huomattavan paljon tuolloin julkaistua aiheeseen liittyvää materiaalia. Hilkka Laitisen katoamismysteeri oli kuitenkin siihen aikaan paljon kovempi sana.
Unohdin mainita edellisen viestini yhteydessä: pankinjohtaja Lauri Pessalan suorittamasta perhesurmasta puhuivat kaikki, eivät pelkästään omat vanhempani. Itse en ollut siihen aikaan syntynyt, mutta siitä puhuttiin vielä 1970-luvullakin.
https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... hp?t=17981
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty