MURHA.INFO

Siitä kun...
Luet minfossa jonkun kirjoittavan katsoneensa pienenä al-qaidan päänkatkomisvideota, ja mietit että eihän siitä mielestäsi ollut edes kauan kun itse katselit al-qaida uutisia kuvaputkitelevisiosta ja muistelet tunteneesi jo silloin itsesi melko vanhaksi.

Siitä, kun Pekingissä eka kertaa käydessäni Maon, tuon Idän Tiikerin, kuolemasta oli vasta viisi vuotta

Siitä kun ennen oli hyvin tärkeätä se, kuinka paljon vedän maasta oman ennätykseni ja voitan kaikki ja tietysti hauiksen ympärysmitta.
Nyt olen iloinen siitä, että olen täysin terve ja nautin joka päivä urheilusta oman hyvinvointini takia.
Eli ei ole tarvetta pullistella kenellekään.

Kun lukee kuolinilmoituksia ja löytää sieltä vähän väliä oman ikäisiä, ja kun tuota porukkaa on nyt kaatunut piiristä ihan liikaa lähiaikoina. Mihin se aika meni?

Kun nuoruus oli vielä mustavalkoinen, ja nykyään taas kaikki ”uusi” on kuin elokuvasta Päiväni murmelina.

Kun Jopolla paineltiin menemaan (ilman kyparaa), eika paljon huolestuttanut jos menopeli joskus unohtui yoksi pihamaalle lukitsemattomana. Apu-lehden paperinukkeja dyykattiin paperinkerayslaatikoista iltahamariin, ilmat etta vanhemmat olisivat olleet huolissaan ennen aikojaan

Kun:
Olet väsynyt.
Poskesi valuvat alas.
Luiset sormesi kellastuvat.
Kuplivasta maasta nousee valittavaa höyryä.
Jne.
(lainattu)

Itsekritiikkiä edellisen johdosta. Nykyään moni keski-ikäinen on veltompi ja väsyneempi kuin moni vanha ikinuori.

En mistään ja hyvä niin. Koen itseni ikiteiniksi. En pidä liian aikuismaisesta menosta, että ei sais hassutella edes selvänä! On muka lapsellista. Onneks mä ja avokki ollaan samoil aaltopituuksilla. Kännis se sekoilu kyl on toisille etuoikeus..

Mut mult kysyttiin kun olin paria kuukautta vaille 29, niin Oulussa kaupunkipussin kuljettaja kysy, et oonko viel kuuttatoista vuotta ja ihan tosissaan. Oon 181cm, mut hormonit tekee ihmeitä entiselle pukinpartaa 20 vuotiaana kantavalle Sonjalle, joka näytti silloin 30 vuotiaalta.
Multa vasta kysyi diilerikin, että oonko 18v... :'D Kaupassa kassa alko kerran remakkaan nauruun ku 30 vuotiaana näytin ikääni papereista sätkää ostaessani. Aina nd kysyy jos uus myyjä ja nykyään se tuntuu hyvältä. Arvostan myös kamamyyjiä, jotka ei myy alaikäisille. Itsekin sitten todistin sille, joka sitä täysikäisyyttäni epäili olevani 32 vuotias, swn takia, että ei jäänyt sen mieltä vaivaa, et onko myynyt lapselle sellaisia tuotteita, mitkä ei kuulu edes aikuisille, kuten ei alkoholikaan.

En sitten tiedä milloin olen vanha. No okei. Joskis tuntuu, että 1994 esimerkkinä, rttä se oli kuin muutama vuosi sitten.

Tai kun huomaa, että 2000 luvulla syntyneet on aikuisia osa jo ja varsinkin näis tappo- ja murhatuomiois sw tyntuu niin oudolta, kun oli itse 18 vuotias vuonna 2005. Sama kaiketi joka ihmisellä iästä riippumatta, mutta oudolta se tuntuu silti.

-En mistään hinnasta haluaisi ns uutta autoa. Vaikkapa vuoden 2001 Primera on jo liian tekninen.
-Kun en kysymättä ymmärrä omien lasteni puheita (däbätä??)
-Polvia ja nilkkoja särkee yöllä, ja on öisin herättävä myös useasti vessaan
-Puhun edelleen "mankasta", "nauhottamisesta", enkä ole koskaan käyttänyt mm. Netflixiä tai Spotify:ta
-Valitsen kaupassa tuotteen tarkasti mutta kotona huomaan ostaneeni vaikkapa juustomakkaraa tavallisen sijaan.
-Lapsen opettaja tai pk-hoitaja on yleensä minua nuorempi

Kyllähän sen vanhenemisen joka tavalla huomaa. Varsinkin muista.

Talvella kävi mielenkiintoinen tapaus(huomaa May-olen talvi-ihminen!): Avovaimoni odotteli bussia. Sattumalta kuljin ohi ja vaihdoin muutaman sanan.

Myöhemmin hän kertoi minulle, että toinen samalla pysäkillä bussia odotellut nainen oli kysynyt: Oliko tuo se sama ihana mies, joka kauan sitten tanssitti Monrepoossa kaikkia kauniita naisia.Vieläkin ihan hyvännäköinen.

Painotukset sanoilla kauan sitten ja vieläkin.

Tällä viikolla tapahtui sellaista, että ekan kerran valittelin puolisolle (niin, se ei ole enää poikaystävä vaan aviomies) ääneen oikeanpuoleisen lonkkani kummallisia "kiputuntemuksia". Myöhemmin sitten röökillä käydessäni mietin, että elänkö niin pitkään, että voin parinkymmenen vuoden päästä sanoa "olis pitänyt mennä silloin nuorena näyttämään tota lonkkaa".

(Enkä minä oikeasti edes ole wanha, tai en ainakaan miellä itseäni sellaiseksi. En oikein miellä itseäni myöskään aikuiseksi, mutta en nuoreksikaan. Enteileviä lähestyvän keski-iän oireilujako? Täytän tänä vuonna 35. Dear Eki, onko normaalia.)

Tiedän sen aina aamuisin, kun kelaan niitä unia joita taas näin - entisistä elämistä.

Joitakin muistikuvia varhaisilta ajoiltani on itselläni olemassa mahdollisista edellisistä inkarnaatioista tai sanokaamme niitä vaikkapa "jälleensyntymismuistoiksi". Nykyään otan niihin varauksellisen kannan, mutta pidän niitä mahdollisina. Nämä kokemukset tapahtuivat enimmäkseen ennen kuin olin täyttänyt 5.vuotta. Aikuisiälläkin olen kokenut muutamia täysin selittämättömiä tapahtumia. Kuuluvat paremminkin tuonne "huuhaa"- osaston puolelle.

Mutta sen wanhenemisen jokainen voi helposti havaita vaikkapa peiliin katsomalla.

Silloin on vanha, kun syntymäpäiväkakun kynttilät maksavat enemmän kuin kakun raaka-aineet. Tämä on wanha juttu.