Pahin asia mihin olette törmänneet elävässä elämässä ?

[Herkkis]

Kun olin 7v tökkäsin yhtä 12v poikaa suksisauvalla silmään ja aika kriittisten hetkien jälkeen onneksi paljastui ettei ollut tullut kuin pelkkä haava joka parani sitten.

[Otto]

Kerran tultiin jostain porukoitten kanssa ja huomattii ku joku tyyppi kaahaa tosi kovaa meidän ohi. Isä sanoi että kohta napsahtaa. Ajeltiin pari kilometriä niin samainen kaveri ajanut rautarekkaa päin. Mentii kattoo lähemmin, rekka ojassa runko vääntyneenä, tästä henkilöautosta mikä oli hieman pienemmän puoleinen ei ollut mitään jäljellä kuin takapuskuri. Löydettiin sen kaverin pää vähän kauempaa. Olin silloin n. 11v

Toinen juttu on se kun kerran olin tossa läheisen joen rannalla missä paikalliset spurgut tuppaa ryyppäämään. Menin lähemmäs rantaa niin siellä oli tyyppi tukehtuneena omaan oksennukseensa, oli lähemmäs 35 astetta lämpöä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eli mätänemisprosessi oli jo alkanut. Tyypin suuhun meni muurahaisia.

[Napsu]

Jaa täältä löyty tämmönenkin jutun aihe..
Hmm..

Oman koiran viimeset elin hetket oli paha homma.. Pahin ikinä ja eniten traumoja aikaan saanut on, kun löysin mutsini koiran hihnaan hirttäytyneenä..Mieleen on jääny myös Myyrmannin räjähdyksen muutama uhri.. lasinpalat oli keihästäny/puhkonu sen ihmisen lähes joka kohdasta ja verta oli aivan sikana jokapaikassa..

[Samarina]

Hienoa työtä, valitettavasti en vain muista eläinlääkärin nimeä...

Pentti Tapio? Aivan loistava eläinlääkäri, joka todella on omistautunut työlleen.

[VoDKa]

Hienoa työtä, valitettavasti en vain muista eläinlääkärin nimeä...

Pentti Tapio? Aivan loistava eläinlääkäri, joka todella on omistautunut työlleen.

Ei, ei ollut hän.

En muista mainitsinko tuossa samassa aiheessa toisen hyvän lääkärin samoilta seuduilta jo. Nimeä en viitsi mainita, mutta jos sanon että ihonväri poikkeaa perussuomalaisesta, niin varmaan moni sitten jo tunnistaa, jos on tunnistaakseen.

[Mäsä-Masa]

Kesällä 1993 minä olin ajamassa pitkin Tuusulan moottoritietä, kunnes satuin saapumaan vantaalaisen Tammiston alikulkukäytävän kohdalle (lähellä on Jättijako-automarketti) ja poliisi ohjasi liikennettä onnettomuuspaikan ohitse bussipysäkkirampin kautta.
Joku humalainen pariskunta oli oikaissut kävelynsä moottoritien yli ja keskikaistalla oli satunnaisia piikkihernepensaita. Juuri sellaisen pensaan takaa pariskunta yllätti valkoisen Ford Sierran kuskin, piiskautui auton tuulilasikarmiin (yläosa) ja lensi isolla kaarella tiehen. Alikulkukäytävä olisi vain 50 metrin päässä, mutta jostakin kohtalon oikusta pariskunta päätti yllättää moottoritien vähän liian aikaisin.
Kun minä ajoin paikalle, ehdin nähdä miehen ja naisen veriset ruumiit, ruumisautot, ambulanssit, poliisit ja hinausauton. Valkoisen Sierran kuski tutisi shokista ja poliisi kuulusteli. Seuraavana päivänä hesarissa oli pikku-uutinen, jossa mainittiin onnettomuuslautakunnan aloittaneen tutkimukset onnettomuudesta.

Muut näkemäni ihmisruumiit eivät olleet yhtä pahoja, päinvastoin. Ukkini kuoli yhtäkkiä sairaskohtaukseen kotoaan. Todella kaunis ja siisti kuolema. Minäkin haluaisin kuolla juuri tällä tavalla.


Villieläinten raadot on nähty ziljardia kertaa, siihen turtuu. Mutta jonkun lemmikkieläimen auton alle menemiset tuntuvat todella pahoilta. Kerran yksi kissa ryntäsi autoni alle yön pimeydessä, se vain ilmestyi eteen yhtäkkiä. Tuntui ja kuului ilkeästi. Jonkun pienen matkan päässä minä käänsin rattia ja palasin onnettomuuspaikalle. Yön pimeydessä kissavainajan silmät olivat auki ja loistivat, ikäänkuin olisi syyttänyt minua onnettomuudesta. Minä totesin kissan kuolleen yhtäkkiä ja siististi silmät auki. Asetin kissavainajan siististi tien varrelle jonkun löydettäväksi, koska sillä ei ollut kaulapantaa, jossa olisi yhteystietoja.

[Kalessin]

joskus teinivuosina satuin keskelle välienselvittelyä, jossa nuorehko kundi löi toista vasaralla, onneksi eka isku osui hiukan hutiin ja kaveri pakeni taksiin, mutta tää on varmaan pahin mitä olen muutaman muun pahoinpitelyn ohella nähnyt. mä olen säästynyt, mutta onhan se ihan reiluakin, kun töissä tulee nähtyä kaikenlaista tavallisen ihmisen mittapuulla kauheaa eikä se tunnu miltään, se nääs on ihan vaan työtä ja siihen suhtautuu hyvin eri tavalla, kuin siviilissä.

[Dr Bergmeister]

Vanha topic tämä on, mutta silti aina ajankohtainen.

Kyllä mun elämäni kovin paikka on ollut se, kun kannoin oman pienen lapseni hautaan. Syntyi sairaana eikä selvinnyt leikkauksesta, oli kuollessaan 1v5kk. MIkään tapahtuma ei ole sen jälkeen tuntunut yhtä pahalta, ei edes omien vanhempien kuolema.

[Irma Lam]

Jaa-a, mulla se taitaa olla monen asian yhteissumma, joista pahin on 3,5 vuoden avoliitto islaminuskoisen narsistin kanssa, joka oli sairaalloisen mustasukkainen. Ja tästä kaikki vasta alkoi...