Kaikkeen ylläolevaan: mitä enemmän kristinuskon perustaan tutustuu, sitä paremmin ymmärtää, mihin tarkoitukseen kristinusko on tarkoitettu - hajoittamaan ja hallitsemaan. Lähinnä jälkimmäisenä mainittua tarkoitusta varten.
En tajua, kuinka voisi olla vaikeaa noudattaa Raamatun käskyjä? Syrjähyppyjen jättäminen väliin ja toisen ihmisen tappamisen välttäminen ei luulisi olevan ylivoimaista.
Näin yleisesti olen Bombayn kannalla, ja itseänikin siis raivostuttaa tämä ihmisten "keräileminen". Minua ainakin Jeesuksena loukkaisi, jos minusta mitään tietämättömät, vääruskoiset urpot sanojani valikoiden poimisivat kuorrutteen kakusta, jota kristinuskoksi kutsutaan.
Ja se suurin mysteeri kaikista; monissa uskonnoissa on käsittääkseni sellainen systeemi, että taivaaseen pääsee uskomisen lisäksi toisellakin tavalla - jos ei ole kyseisestä uskonnosta koskaan kuullut, eikä ole siis tehnyt valintaa jumalaa vastaan, vaikka ei varsinaisesti uskokaan. Kun sitten näiden uskontojen edustajat ahkerina lähetystyöntekijöinä käyvät kimppuun kadulla tai tulevat oven taakse kolkuttelemaan, mitä hittoa niiden päässä liikkuu? Lähetyskäsky my ass, eikös olisi kaikille parasta, että mahdollisimman moni pääsisi taivaaseen? Kun siis joku näistä kiihkeästi uskovista, oman uskonsa lähetystyöntekijöistä hyökkää kimppuuni ja joudun valitettavasti vastaamaan "ei", päädyn vastaukseni takia helvetin lieskoihin. Kiitti vaan niin v-tusti.
Ja samaa asiaa olen miettinyt vuosikaudet, mitä markjakin edellä kummasteli; miten tosiaan voi olla mahdollista, että kaikki (=suurin osa) uskovat vilpittömästi olevansa juuri niitä, jotka ovat ainoana oikeassa? Uskontojen rakenteissa on yleismaailmallisia piirteitä, joiden esiintymiselle ei löydy ihmismielien yhtenäisten tekijöiden lisäksi mitään loogista selitystä. Koska ihmisen ymmärrys- ja käsityskyky on kovin rajallinen - toisilla hieman rajallisempi kuin toisilla - on aivan itsestäänselvää, että mieltä askarruttaviin, selittämättömiin kysymyksiin haetaan vastausta jonkinnäköisestä universaalista, kaiken selittävästä Olevaisesta. Spagettihirviöstä tai Allahista, pari esimerkkinä mainitakseni.
Olen lukenut maailmanuskonnoista jonkin verran ja aihe kiinnostaa, koska mielestäni on äärettömän mielenkiintoista, kuinka sokeasti ihmiset uskovat omaan uskoonsa. Vai kuinka usein kuulee herätysliikkeiden ja tuomionpäivänjulistajien myöntävän olleensa väärässä? Tai ylipäätään kenenkään muunkaan, kun uskonnoista on kyse? "Sori, mun moka, ootte ihan oikeessa, eihän nyt tietenkään kukaan voi neitseellisesti synnyttää!"?
Koska ihmistä ajaa eteenpäin kova tarve selviytyä, tulee sen sivuvaikutuksena ilmeisesti jonkinnäköinen kyvyttömyys ajatella omaa kuolevaisuuttaan. Kyllä se jokaista karmaisee jossain määrin ajatella, että vaikka kuinka tekisi hyvää ja saavuttaisi kaikkea, mitään ei saa mukaan kun täältä lähdetään pimeään yöhön. Tai vaikka löytäisi elämänsä suurimman rakkauden, saisi kymmenittäin mahtavia lapsia, kasvattaisi eläimiä ja omaisi suuren ystäväverkoston, viimeistä hengenvetoa vetäessään ja siitä hetkestä eteenpäin on täydellisen yksin. Surullista. Ei ihme, että tilalle keksitään miellyttävämpiä vaihtoehtoja, kuten ikuisesti jatkuvaa elämää kauniissa puutarhoissa neitsyiden ympäröimänä.
edit: muutamia kappaleita lisäpohdintaa
Voitko vaan antaa raamatun kohdan jossa sanotaan, että voi raamattua voi tulkita niin kuin itse haluaa?
