Pelastaisitko tuntemattoman lapsen vai lemmikkisi?

[ABC]

Tässä maailmassa ihmiset saavat aivan vapaasti kenenkään puuttumatta saada sairaskohtauksia kaduilla. Naapuri saa heitellä puolisoaan seinille iltaisin ja ihmiset vain huokailevat, että " taas ne huusivat koko yön, en saanut sitten yhtään nukuttua ".
Niinpä. Silti aika suloista, että välitätte tuntemattomista edes teoriassa.

Tähän liittyen: kuka katsoi vanhan Karpo & Itkonen -jakson, jossa näytettiin miten voi nousta jäistä ylös?

Jaksossa kerrottiin tapaus, jossa pikkupoika oli pudonnut jäihin. Rannalla seisoi töllistelemässä useita ihmisiä, mutta vain 2 heistä yritti pelastaa pojan. Pelastajat saivat lopulta pelastaa itsensäkin, ja hädin tuskin onnistuivat siinä. Pellavapäinen pikkupoika hukkui.

Uskallan väittää, että moni tässä ketjussa, joka on vastannut pelastavansa ehdottomasti lapsen ennen eläintä, ja arvostellut lemmikinpelastajia, olisi ollut siinä joukossa joka vain seisoi tumput suorina rannalla.

[Howler]

Uskallan väittää, että moni tässä ketjussa, joka on vastannut pelastavansa ehdottomasti lapsen ennen eläintä, ja arvostellut lemmikinpelastajia, olisi ollut siinä joukossa joka vain seisoi tumput suorina rannalla.

Ja lisäksi minä uskaltaisin väittää, että loppujen lopuksi on ihan sama mitä tähän(kään) gallupiin vastaa, koska todellisessa tilanteessa ihminen ei välttämättä toimi, niin kuin on joskus miettinyt toimivansa.

[MotiivitOn]

Joka toisena päivänä toimii, joka toisena jäätyy.

Sankarikin on sankari vain sopivana päivänä, eikä sitä itse etukäteen osaa todellakaan sanoa kuinka tekee. Eilen toimin, tänään saatan jäätyä.

Mutta ketjun ei kai ole tarkoitus arvioida sitä, kuinka oikeasti toimii, vaan kirjoittajan moraalia?

[Loka]

Mutta ketjun ei kai ole tarkoitus arvioida sitä, kuinka oikeasti toimii, vaan kirjoittajan moraalia?

Harva sen tajusi kuitenkaan.

[Kalsaripatu]

Jos on niin sairas ajatusmaailma, että ELÄIN menee ihmisen hengen edelle, en toivo suurin surminkaan tapaavani näin naivin ja sairaiden aatosten omaavaa henkilöä. Kertakaikkiaan hirveää edes ajatuksen tasolla.

Voisiko olla niin, että tälläiseen kyselyyn vastaajilla on tällä
hetkellä vahva tunneside lemmikkiinsä, eikä johonkin fiktiiviseen
lapseen? Kun ihminen oikeasti näkee sen lapsen siellä liekkien
keskellä niin mieli voi muuttua.

Mitä tulee tuohon sairaaseen ajatusmaailmaan, niin sinun kohdalla on ainakin jotain pahasti pielessä. Nuo lemmikkiensä pelastajat eivät ainakaan ole toivoneet kenellekään pahaa kuten sinä:

No, toivotaan että jokainen teistä joutuu joskus tähän tilanteeseen ja juoksee palavasta talosta ELÄIN sylissään maassa rukoilevien vanhempien syliin. Jumalauta tätä toivon sydämestäni.

Toivottavasti päivitettävää ei tule, toivottavasti nämä pohjasakat joutuvat jossain vaiheessa eläinrakasta elämäänsä tähän tilanteeseen. Tosin niin päin, että heidän sijastaan pelastetaan joku saatanan hamsteri.

Ja vielä kehtaat listata muita idioottilistaasi? Laita nyt hyvänen
aika itsesikin sinne listalle!

Joo, ja kyllähän se lapsi tulisi pelastettua...

[ABC]

Pohjimmiltaan valinnassa viaton ihminen vs. viaton eläin on kysymys siitä, kuinka viaton se eläin tai ihminen on. Molemmat ovat luontokappaleita, mutta siinä missä eläin on viettiensä varassa, on esim. kuusivuotias ihmislapsi jo saattanut kerätä mojovan syntilistan esim. julmasti kiusaamalla kavereitaan. Jotkut ihmiset yksinkertaisesti ovat mätiä syntymästään asti (vrt. Jeffrey Dahmer).

Ajan takaa tuolla ylläolevalla sitä, että tähän kysymykseen vastaamisessa vaikuttaa paljon se, millaisena ihminen näkee toiset ihmiset. Ihminen, joka on lapsesta asti saanut pelkkää paskaa niskaan lajitovereiltaan, myös nuorilta sellaisilta, pystyy luomaan hyvän suhteen enää vain toisen lajin edustajiin. Hän ei enää näe ihmisissä mitään moraalisesti arvokasta ja suojeltavaa, eikä häntä voi siitä syyttää.

Niin ihminen makaa kuin petaa. Tälläkin palstalla on ollut niitä, jotka naureskelevat koulukiusaamisilleen. Heille ne ovat menneitä aivopieruja, mutta kiusattu kantaa niitä sielunsa haavoina lopun ikäänsä. Harvapa tulee ajatelleeksi, että jonain päivänä voi itse maata kadulla ja se ainoa vastaantulija onkin se kiusatuksi joutunut tyyppi...

[ketsku]

ketsku hyvä, ei lapsia tehdä sen takia, että ne kävisivät katsomassa sinua vanhana! Mikään ei ole vastenmielisempää vanhemmuutta kuin omissa lapsissaan riippuminen. Heillä on oma elämänsä elettävänä, ja oikeaa vanhemman rakkautta on se, että antaa lasten elää omaa elämäänsä. Ihmisen elämä on lyhyt, ja jokaisen pitää löytää siihen itse sisältö. Ei pidä yrittää elää läheistensä kautta, vaikka olisikin vanha ja jo kotiin/laitokseen sidottu.

No en kyllä ollenkaan tarkoittanut, että lapsissa riiputaan tai eletään heidän kautta. Mutta suurin osa lapsista jotka ovat saaneet hyvän lapsuuden HALUAVAT olla osa vanhempiensa elämää senkin jälkeen kun heillä on oma elämä. Esim. näitä meidän mummoja käy omaiset tapaamassa ihan vapaaehtoisesti. Toiset hyvin harvoin, toiset hyvin usein. Kukaan meidän mummoista ei velvoita niitä käymään. Mullakin on vain 1 lapsi ja sekin saattaa muuttaa aikuisena toiselle puolelle maapalloa mutta silti minulla on se ihmissuhde joka toivottavasti taas poikii lisää sukua joskus jne. Kyllä suvunjatkaminenkin on tärkeää. Koira/kissa/muu lemmikki on aika hetkellinen ilo kuitenkin verrattuna lapsiin.

[Damien]

Koira/kissa/muu lemmikki on aika hetkellinen ilo kuitenkin verrattuna lapsiin.

No noin yleisesti ottaen.
Voinen silti kertoa että kaikki 4 koiraani ovat eläneet
yli kymmenvuotiaiksi.
Ensimmäinen lapsi menehtyi ennen ensimmäistä ikävuottaan.
Joskus näinkin päin.
Voin sanoa että jokaisen "menetys" on sattunut yhtä paljon.

Huvittavaa miten pelkässä gallupissa on alettu provoilemaan.
Gallupin tarkoitushan on kysyä vain mielipidettä,
Silti täällä eräät ovat ottaneet oikeudekseen arvostella muiden
mielipidettä asiasta.

Tämä ei siis vain ketskulle.

Valitettavasti kukaan teistä vaan ei liene toistaan parempi selvittämään
siitä mikä kenellekin on tärkeintä tai kuinka pohjalla jonkun moraali on
sen suhteen, välittääkö enemmän lemmikistään vai vieraasta lapsesta.
Kuten en minäkään.
On hieman karannut tässäkin topicissa mopo lapasesta monella.

Itse isänä ja koiran omistajana, en tee minkäänlaista pesäeroa
sille kumpi on tärkeämpi.
Molemmat olen kasvattanut alusta asti, maksanut kaiken
ja valvonut öitä.
Enkä hetkeäkään kadu.

Eräs jo heittikin aikaisemmin kommenttia "Vaan synnyttääkö ihminen esim. koiria? "

Synnyttääkö kukaan meistä adoptiolastakaan?
Mikäs rakkauden merkki se on?
Tässäpä tämä tällä erää.
Jatkakaa provoilua, itselläni ei ole tämän enempää noihin
provoihin vastattavaa.
Hauskaa on kylläkin ollut seurata tätä.

[Jekku]

Pelastaisin oman lemmikkini, koska se on minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi, kuin ihminen jota en tunne. Ja toisin päin, pelastaisin oman lapseni, ennemmin kuin naapurin koiran. Perheenjäsenet ensin. Enkä ala tätä mitenkään perustelemaan enempää ja spekulaatiot mielenterveydestäni voi jättää pois, oon terve kuin pukki

[Scythe]

Voinen silti kertoa että kaikki 4 koiraani ovat eläneet
yli kymmenvuotiaiksi.
Ensimmäinen lapsi menehtyi ennen ensimmäistä ikävuottaan.
Joskus näinkin päin.
Voin sanoa että jokaisen "menetys" on sattunut yhtä paljon.

Itse isänä ja koiran omistajana, en tee minkäänlaista pesäeroa
sille kumpi on tärkeämpi.

Koiran menetys sattunut yhtä paljon kuin lapsen menetys? Enää en ihmettele yhtään miksi maailma on niin kieroutunut ja perseellään. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai et saa enää niitä, ihan lasten puolesta. Minäkin olen menettänyt pienen lapsen ja olen aina omistanut koiran. Tiedän kokemuksesta että lapsen menetys on ainakin 100 kertaa kovempi paikka kuin lemmikin menetys, ei sitä voi edes mitata ja verrata.

[joey]

Harvapa tulee ajatelleeksi, että jonain päivänä voi itse maata kadulla ja se ainoa vastaantulija onkin se kiusatuksi joutunut tyyppi...

Tämän keskusteluketjun vallitseva ajatus on se, että tuossa tilanteessa vika on siinä vastaantulevassa kiusatussa, mikäli ei siinä kadulla maatessaan saa apua.

[vandt]

Voinen silti kertoa että kaikki 4 koiraani ovat eläneet
yli kymmenvuotiaiksi.
Ensimmäinen lapsi menehtyi ennen ensimmäistä ikävuottaan.
Joskus näinkin päin.
Voin sanoa että jokaisen "menetys" on sattunut yhtä paljon.

Itse isänä ja koiran omistajana, en tee minkäänlaista pesäeroa
sille kumpi on tärkeämpi.

Koiran menetys sattunut yhtä paljon kuin lapsen menetys?

Jep, aika käsittämättömältä kuulostaa.

(samalla totean, että Damienin tai kenenkään ei tarvitse raiskata enteriä, vaikeuttaa nimittäin lukemista, kiitos)

[ketsku]

No noin yleisesti ottaen.
Voinen silti kertoa että kaikki 4 koiraani ovat eläneet
yli kymmenvuotiaiksi.
Ensimmäinen lapsi menehtyi ennen ensimmäistä ikävuottaan.
Joskus näinkin päin.
Voin sanoa että jokaisen "menetys" on sattunut yhtä paljon.

Oliko TÄÄ provo? Tuo on todella omituista, ilmeisesti sulla ei ollut kovin kummoista tunnesidettä lapseen mutta niihin koiriin oli?

Itse isänä ja koiran omistajana, en tee minkäänlaista pesäeroa
sille kumpi on tärkeämpi.
Molemmat olen kasvattanut alusta asti, maksanut kaiken
ja valvonut öitä.
Enkä hetkeäkään kadu.

No huh huh... Sinulle siis omat lapsesi ja omat koirasi ovat yhtä tärkeitä? Jos 5v lapsesi kuolee niin se on samat surut kun 5v koirasi kuolee? Et säkään kyllä ihan terve ole.

[Bleddyn]

Et säkään kyllä ihan terve ole.

Mikä sä olet sitä määrittelemään? Kuvitteleeko täällä joku voivansa sanoa, että paljonko saa tai pitää surra?

[ketsku]

Et säkään kyllä ihan terve ole.

Mikä sä olet sitä määrittelemään? Kuvitteleeko täällä joku voivansa sanoa, että paljonko saa tai pitää surra?

No mieleltään terve ihminen ei pidä lemmikkieläimiä ja omia lapsiaan saman arvoisina tai ainakaan niiden menettämistä verrattavissa olevina asioina. Jos näin on niin silloin suhteessa lapsiin ja eläimiin on jotain hieman vialla. Yleensä ottaen kaikki mielenterveysongelmathan joudutaan määrittämään oletetun "normaalin" mukaan. On tietty "normaali" ja siitä poikkeava ajatteleminen/tekeminen voidaan määritellä "epänormaaliksi". Voihan se olla, että damien vain provosoi mutta jos ei niin kyllä tuollainen kuulostaa epänormaalilta.

Mutta tuskin hän nyt sitä ihan niin tarkoitti, että on sama asia kuoleeko esim. 5v lapsi vai 5v koira. Tietysti jos hän ei asu lastensa kanssa eikä muutenkaan heitä tapaa juuri vaan asuu koiriensa kanssa niin ymmärtäähän sen silloin, että ne koirat ovat läheisempiä. Oletin nyt, että hän asuu lastensa kanssa ja osallistuu heidän päivittäiseen elämäänsä.