Kolmen sanan tarina
Valvoja: Moderaattorit
-
- Javier Pena
- Viestit: 1846
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Re: Kolmen sanan tarina
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa. Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama "Laidunhuudot" vuodelta 1969. Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila, tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta mitättömät rinnat
Re: Kolmen sanan tarina
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa. Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama "Laidunhuudot" vuodelta 1969. Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila, tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta mitättömät rinnat pitkäaikaisesta pyykkipoikahoidosta huolimatta
Nothing is quite what it seems
Re: Kolmen sanan tarina
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa. Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama "Laidunhuudot" vuodelta 1969. Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila, tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta mitättömät rinnat pitkäaikaisesta pyykkipoikahoidosta huolimatta.
Lääkäri Jorma Imijä
Lääkäri Jorma Imijä
-
- Axel Foley
- Viestit: 2379
- Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
- Paikkakunta: Lahti
Re: Kolmen sanan tarina
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa. Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama "Laidunhuudot" vuodelta 1969. Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila, tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta mitättömät rinnat pitkäaikaisesta pyykkipoikahoidosta huolimatta.
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
-
- Javier Pena
- Viestit: 1846
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Re: Kolmen sanan tarina
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa. Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama "Laidunhuudot" vuodelta 1969. Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila, tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta mitättömät rinnat pitkäaikaisesta pyykkipoikahoidosta huolimatta.
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta
Re: Kolmen sanan tarina
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa. Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama "Laidunhuudot" vuodelta 1969. Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila, tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta mitättömät rinnat pitkäaikaisesta pyykkipoikahoidosta huolimatta.
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan.
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan.
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!
-
- Axel Foley
- Viestit: 2379
- Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
- Paikkakunta: Lahti
Re: Kolmen sanan tarina
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa. Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama "Laidunhuudot" vuodelta 1969. Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila, tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta mitättömät rinnat pitkäaikaisesta pyykkipoikahoidosta huolimatta.
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä hän sitten
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä hän sitten
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
-
- Poliisikoira Rex
- Viestit: 271
- Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 3:06 pm
Re: Kolmen sanan tarina
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä hän sitten munasi itsensä täydellisesti
~ Some crimes are so brutal. That if you survive, your only option is revenge. ~
Re: Kolmen sanan tarina
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä hän sitten munasi itsensä täydellisesti kuten Urpilainen eduskunnassa.
-
- Axel Foley
- Viestit: 2379
- Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
- Paikkakunta: Lahti
Re: Kolmen sanan tarina
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä hän sitten munasi itsensä täydellisesti kuten Urpilainen eduskunnassa. Tämän jälkeen hän
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Re: Kolmen sanan tarina
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä hän sitten munasi itsensä täydellisesti kuten Urpilainen eduskunnassa. Tämän jälkeen hän katosi ikuisiksi ajoiksi.
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2652
- Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 1:30 am
Re: Kolmen sanan tarina
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä hän sitten munasi itsensä täydellisesti kuten Urpilainen eduskunnassa. Tämän jälkeen hän katosi ikuisiksi ajoiksi. Sen pituinen se.
Totuus
-
- Axel Foley
- Viestit: 2433
- Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
- Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13
Re: Kolmen sanan tarina
Nyt kun tarina (onneksi! ) sai vihdoin ansaitsemansa päätöksen, niin joku viitseliäs sielu voisi tietysti koota sen yhteen, ja pääsisimme siten nautiskelemaan luovuutemme hetelmistä!Kyllikki S kirjoitti:Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä hän sitten munasi itsensä täydellisesti kuten Urpilainen eduskunnassa. Tämän jälkeen hän katosi ikuisiksi ajoiksi. Sen pituinen se.
- Geissimummo
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1392
- Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm
Valmis tarina!
Tässä on tarina kokonaisuudessaan, olkaa hyvä! En vaan ymmärrä, minkä ihmeen takia se muutti muotoaan kun liitin sen tänne Mutta, parempaankaan en pysty. Itse en ole siis tarinaa lukenut (kopioinut vain ja koittanut pysyä mukana parhaani mukaan)
Kolmen sanan tarina:
Huomasin, että kaikki ihmiset ympärilläni vaikenivat, koska olin
vahingossa laulanut ääneen, vaikka käteni olivat yltä päältä
veressä. Lavastusta miettiessäni päätin pitää turpani kiinni, jotta
muut eivät huomioisi Opelia, joka oli pöllitty parkkihallista.
Päätin ottaa riskin ja kerroin yleisölle, että kirjoittelen Minfoon
tekaistulla nimellä, jolloin kaikki uskottavuuteni oli yhden korren
varassa. Yleisön joukossa oli Peräkylän Maigret ja eräs kauan
sitten miehensä murhasta epäilty keski-ikäinen konttoristi, mutta
eräs vanhus puuttui. Vanhus, jonka Opel syttyi palamaan
takanani. Kaikki oli vielä epäselvää, koska Volvo-Markkanen alkoi
yllättäen laulamaan kappaletta "Bloody Hands". Tosin täysin
nuotinvierestä.
En tiedä olinko valveilla vai unessa mutta joka tapauksessa
halusin kauas pois.
Yhtäkkiä jostain kuului vaimea hihitys, mikä sai minut
epäilemään, että minua seurataan. Tähystelin puiden latvoihin
etsien epätoivoisesti merkkejä maallisesta onnesta. Epäloogisesti
aloin jo uskomaan saavani apua ylhäältä. Hihityksen alkuperäksi
paljastui isokokoinen, valkoinen papukaija, joka muistutti aivan
Tarja Halosta nuorena.
Yhtäkkiä lintu karjaisi: "Lautastani ette vie!" Siihen sitten
vastasin äänettömästi käyttäen vain keskisormea
kansainvälisenä käsimerkkinä. Lintu levitti siipensä, jotain tipahti
olkapäälleni. Haiseva kosto lautaskiistasta ! Jotain rasahti
takanani. Vilkaisin taakseni ja Peräkylän Maigrethan se
kadonnutta papukaijaansa Seppoa yritti unohtaa mielestään.
Ihana, kun loppu. Tai niin minä erehdyin luulemaan, kunnes suuri,
pelottava hahmo juoksi palavasta Opelista heiluttaen Saksan
lippua.
Kuulin vain naksahduksen kun Hans Assmann yritti matkia
paikallista päivystävää peräsmiestä, joka naksautteli niveliään
paikoilleen. Ihmettelin, mitä Hans tässä tarinassa tekee, mutta
sitten muistin, että Hansin veli veli Robin van Persie oli
valmistanut lampunvarjostimia lähetettäväksi sokeiden
vanhainkotiin. Varjostettiinko minuakin, vai oliko kaikki vain
laskuhumalani tuottamaa harhaa? Siinä sitten mietin naista jonka
olin huijannut maksamaan lottoni. Sen täysosumakupongin,
minkä humalassa sittemmin kadotin erään stripparin boksereihin.
Kiinalaiskaupunginosassa tosin ei savolaisia suvaittu lainkaan -
jouduin hyvästelemään Olvi-lippikseni, kun se rykäistiin kinukkien
toimesta päästäni. Makeasta oopiumin katkusta päätellen
kinukeilla oli muutakin kuin kalakukkoa. "Voe helevettiläene"
lipsahti syntymäväärien leukojeni välistä. Olin juuri
valmistautunut ottamaan ratkaisevan sivuaskeleen kun mieleeni
juolahti isäni, pullo huulillani läikähtikin rinnuksilleni ja kuulin
takaani askeleita, jolloin käännyin ympäri. Minfon
kesäretkiporukka töllisteli Ratapubin suuntaan ja piknik-kori
makasi kaatuneena parin sammuneen vieressä.
Sammalmättäästä löytyneet puolikengät sopivat minulle
täydellisesti.
Gravediggerin sääret näyttivät ruskettuneilta, ihana mies mutta
huono viinapää. Näköradiopuhelimeni tärinä havahdutti, viereisen
naisen luulemaan, että Suomi voitti muurahaispesässä istumisen
maailmanmestaruuden.Mutta kliimaksi johtuikin hajusta,
ÖöghhhPthyii! jotenkin niin syntyessäni isäni deodorantti petti
rajusti. Kiinnitysvaarnoista oli löytynyt vieraan miehen DNA,
tylppä astalo baarikaapista, verta 70-luvun tapetista,
ulkosuomalaisen punainen Volvo, jonka takapenkillä istui
Joutsenlahti huppu päässään ja kitara sylissään. Tässä vaiheessa
heräsin, vaikken kuitenkaan kuolleista uroshirvistä unta nähnyt,
vaan verevistä minfolaisista.
Karu totuus valkeni heleänä helluntain aamuna, olin alastomana
parkkipaikalla ja täysin rahattomana. Muistikin oli kadonnut.
Opelin sivupeilistä tarkistin naamatauluni kaamean kunnon:
kulmahammas pilkisti posken läpi ja otsassa oli kaksi
sorkanjälkeä.
Onneksi taskumattini oli vielä puoliksi täynnä, tietäisinpä vain
missä. Krapularyyppy olisi paikallaan, kunnon panosta
puhumattakaan. Pelkäsin alastomuuteni paljastavan kuulumiseni
Keskustapuolueen kannattajakuntaan maajussimaisine
rusketusrajoineni. Lisäksi Sirkka-Liisa Anttilaa muistuttava
rintavarustukseni uhkasi saattaa ympäristöni nauruhalvauksen
partaalle. Auringon häivyttäessä sävyeroja huomasin Anni
SinneTännemäen parkkipaikalle unohtamat korkokengät,
heinänkorsia siellä täällä. Laitoin korkkarit jalkaani - mutta voi! Ne
saivat reiteni näyttämään Kaarlo Tangon jykeviltä metrin
ympärysmittaisilta selluliittikasaumilta.
Vedin syvään henkeä, vatsaa sisään ja pieraisin, olin valmis mihin
tahansa jotta olisin kuin Damien, josta kukaan ei koskaan ollut
kuullutkaan. Ihmeellistä. Nojatuolisalapoliisina hän poisti
asiattoman viestin ja muljautti silmiään. MMMMMMM, ruskeita
suklaasilmiään, Fazerin Sinisen sävyisiä, iho kuin
hellämustapääfinnilällä: Kuun kraatereita muistuttava
kammottava, laaja, syvähuokoinen, ja helvetin rasvainen.
Aloimme kaikki kyllästyä hiljaisuuteen, joten laitoin Jätkän
Humpan levylautaselle. Juuri sen loppuessa jostakin kuului
laukaus. Vilkaisin läheisen MCDonaldsin tarjouksen: MCBandidos
eurolla puoliautomaattisena ilman äänenvaimennusta. Iso
rahahan euro on varsinkin rahattomalle, ilmarintaiselle,
keskiäkäiselle blondille, jolla on lättäjalat. Siispä päätin että minä
en maksa.
Jatkoin nälkälakkoani, minkä seurauksena olin lässähtänyt. Kestin
piinaa kuukausia mutta sitten retkahdin ryyppäämään ja
syöpöttelemään, mutta onni onnettomuudessa, exäni tuli ja
pakotti makrobioottiselle dieetille jonka seurauksena jouduin
mikrobilääkitykselle. En ymmärtänyt, että miksi, mutta popsin
pillerit mukisematta. Minut on kasvatettu kasvattamaan
kannabista pannuhuoneessa, keittämään pontikkaa
kylpyhuoneessa ja pieraisemaan puhelimeen.
Hyvä kotikasvatukseni auttoi minua kasvamaan kieroon.
Joudunkin tästä syystä kokoomusnuorten vaikutuspiiriin jo
rippikouluiässä.
Veriset käteni, jotka häiritsevät nyplätessä ja takamusta
raapiessa, nuolin paremman puutteessa. Maku kuitenkin aiheutti
sanalla sanoen voimakkaan samaistumisen AA:n tuomitsijoihin ja
aloin voida missholmesmaisesti joukkopsykoosissa oirehtien,
mutta onneksi ymmärsin viimeinkin elämän tarkoituksen.
Kunnallispoliitikko! Siihen minulla olisi taatusti edellytyksiä
tangokuninkaan tittelin voitettuani ja Hymyssä alasti olleen
serkkuni ansiosta. Tämä samainen serkku on vuoden 1945 Miss
Eva Braun. Ah, niitä kulmakarvoja! Ja mitkä viikset ! Se oli kesä,
jolloin tuikkasin tuleen kolme ulkohuussia ja yhden Valion
meijerin. Pyromania on sukuvika, erityisesti meillä
kleptomaaneilla on kiusallinen tapa pölliä punteittain tulitikkuja,
housunpuntit aivan pullistelevat sopivaa sytyteltävää etsiessä.
Jo isoisoisänikin aikoinaan hankasi puunpaloja yhteen
saadakseen kipinät sinkoilemaan.
Niin räjähti pontikkapannu, juuri kun isoisomummu oli tullut
saunasta, palvaamasta salakaadettua hirveä ja synnyttämästä
kuopustaan. Tara-kissa loikkasi uuninpankolta paikalle saapuneen
poliisin haaroihin, kotikuohinta. Mies-parka onneksi unohti
pontikkapannuni mutta teloitti kissailkimyksen.
Olin syystäkin erittäin tuohtunut, sillä kissa oli uudestisyntynyt
Messias. Ainakin omasta mielestäni. Katista tein karvanoppia,
jotka myin kirpputorilla katolilaisille mummoille.
Aloin kyllästyä jatkuvaan helteeseen roihuavaa torikojua
tuijotellessani ja jäätelöä syödessäni. Stracciatellaa ja pistaasia.
Ohi käveli koukkuselkäinen kameli ja kaksi aasia taakat
selässään. Leileissä oli öljyä, joka antaa yliluonnollisen kyvyn
lukea ajatuksia. Otin huvikseni hörpyt kokeillakseni, että toimiiko
öljy varmasti kunnolla. Vieressäni seisovan mummon öljytikku oli
jumissa , vaari oli hukkunut heinäsuovaan neulaa etsiessään ja
eno pudonnut veneestä päissään Häränperseenlahteen. Öljy siis
toimi vaikka paskalta maistuikin mutta ihmekkös tuo,
päävalmistusainehan se oli.
Kaikesta huolimatta olin aivan pähkinöissäni tuosta Ulvila-keissin
välituomiosta, joka on täysin hanurista, sillä siinä ei Herlin-lisää.
Kuitenkin aloin kaivaa kuoppaa city-kaneille, joita täällä
Pupuhuhdassa kylli piisaakin. Hyppäsin kanien sijasta itse
kaivamaani kuoppaan mikä ei ollut varmaan kenellekään yllätys.
Kiskoin multaa päälleni ja toivoin että voisin yllättää city-kanin
itse teosta, eli Terveyden Ennaltavarmistamisen
Osaamiskeskuksesta.
Kyllästyttyäni puuhaan huomasin Maigretin etsivän piippuaan. Se
olikin suussa. Sitä dementia teettää. Pappatautia sairastan
itsekin ja sen huomaa kun poseerasin Playboyssa mikä oli
perseestä; hammashoito ei pelannut. Vai olikohan se
kellokorttisysteemi mikä tökki? Jossain pakoputki paukkui,
varmaan Columbon pösö mikä ei ollut yhtä helppo ratsastettava
kuin salainen rakastajani joka oli nimeltään Johanna Tukiainen,
"Tuksu", etälamautinta himoitseva tanssijatar.
Tunsin Tuksun käden, sen ison märkivän hamuavan lamautintani,
jolloin melkein lamaannuin itsekin. Hikosin. Kaipasin äkisti
piippuani, joka oli jäänyt Tuksun ruokapöydälle mikä muistutti
kuulemma aivan viiksiäni, seksikästä.
Siveellisenä ihmisenä päätin Tuksun maallisen elämän. Tuksu
maantukoon minun kurpitsapenkissäni, jossa vilisee Vanhasen
näköisiä etanoita. Pistin sikarin palamaan kumpaankin korvaani ja
soitin uudelle pääministerille ja perhekerhon uudelle ex-
pääministerille. He molemmat ilahtuivat Tuksun kuolemasta.
Kävelin satamaa kohti kunnes tulin möljälle mikä oli syrjemmässä
sijaitseva satamalaituri pöljälle. Huomasin juopuneen tukkijätkän
valamassa painoja jalkoihinsa, hän haisi kuvottavasti, mikä
ilahdutti minua omalla sadistisella tavallaan. Päätin auttaa jätkää
tarjoamalla Rexonaani, mutta jätkäpä purskahti nauruun.
Ihmettelin, että mitä panisin päälle latotansseihin mutta päätin
että perinteinen Konepäivien kansanpuku hakaristikuosisella
haarakiilalla höystettynä olisi täydellinen mutta Minfon lippis
täytyisi vaihtaa Hankkija-lippikseen.
Myös Tangomarkkinat-look lakerikenkineen ja taskumatteineen
sai viinanhimoni nostamaan päätänsä. Tukkijätkältä pöllimäni
pontikkapullo pömpötti pirtsakasti perstaskussani päästäessäni
pitkän pierun.
Sikailun lopetettuani huomasin elämästäni ilon kadonneen.
Pakkohan oli siis heittää kaikki vaatteet kierrätykseen ja kirmailla
alasti nokkosniityllä. No nyytit punoittaen ja kankut
nokkospaukamilla olin elämäni suurimmassa täpinässä, masokisti
kun olen. Eikä aikaakaan kun huomasin tutun murhapaikan
pihassa punaisen Volvon omistajan vittuilevan ruotsiksi, oli
nimeltään Markkanen. Mietin, uskaltaisinko mennä moikkaamaan
vanhaa idoliani. Suunnitelman sotki kauhea aivokuppa, joka
vaivaa minua etenkin silloin, kun ajattelen jotakin.
Tauti tarttui yhdeltä maankuululta seksuaalirikolliselta, kun kun
virkkasimme samaa patalappua suviseuroissa Kokkolassa 1974.
Aivokupan hoito on hankalampaa kuin tavallisen: joka aamu
täytyy tehdä suolihuuhtelu, jonka ennen naapurini teki itselleen
sekä kumppanilleen. Tätä seurasi penslaus jota ei voinut kukaan
olla kuulematta saati haistamatta. Iltaisin naapurusto käyskenteli
kaasunaamareissaan lateksi asut mattopiiskat ojossa ja
käsiraudat visusti lanteillaan.
Pyörryin. Illalla heräsin kiinalaisen kaivurin jyrinään. Kaivoksen
luhistumisen jäljiltä näivettynyt paikallinen kuntouimariyhdistys
yritti kaivuriajon maailmanennätystä. Reiteni olivat terästä ja
pakarani kimmoisat. Päätin, etten koskaan joisi niin vahvaa
kirnupiimää! Hiuksenikin jo kasvavat sisäänpäin. Haukku juoksi
kanssani kilpaa ja perkele hävisin millin, mutta onneksi kukaan ei
nähnyt. Paitsi Nooruska, mutta hän tuskin vasikoisi. Peräkylän
Maigret puolestaan veteli verilättyjä illalliseksi josta BloodSucker
innostui, ikijanoinen reppana. Yöllä Belker eksyi huussireissulla
Lamin Irman majataloon. Yllättäen sieltä löytyi koko minfon
sisäpiiri. Olivat juosseet maratonin ja pukeutuneet sitten
dominoiksi jonka jälkeen Hyi olkoon, kaikkea pervoa:
letkajenkaten Niuvanniemeen. -Ja takaisin.
Hmm.. jos oisin tehnyt sen mitä salaa haaveilin - kuvannut
peppuja - olisin Niuvanniemessä minäkin. Siellä asustaa enoni,
erakko Mynämäeltä. Ainiin, ja isoisoanoppini Pielavedeltä, Neiti
kesäheinä 1902. Taidepeppukuvaus vaatii sommittelutaitoa ja
hyvän zoom-okulaarin. Parhaat kuvauspeput löytyvät PERÄkylän
hehkeiltä neidoilta.
Tosin vedin vesiPERÄN Toholammella kun kamerani ei millään
tahtonut kelvata tutkanlukijapoliiseille lahjukseksi vaikka
kansanedustajana uhkasin tekstiviesteillä, uuniperunoilla, ja
huitaisemalla tuppeensahatulla laudanpätkällä pääsin putkaan.
Kyynelehdin kun kamerani takavarikoitiin ja kuvat rikosmuseoon
(sijaitsee popmuseon vieressä) näytille nimelläni varustettuina.
Kuvista tuli suosittuja maailman perversiotutkijoiden
keskuudessa, nykyään kouluissa opetusmateriaaleina.
Tunnen että olen vanhasmin (fetissi) uranuurtaja, oman alani
guru. mestari vailla vertaa. Buttherefordsvillen yliopistossa
Britanniassa käyn luennoimassa assfetishismiä ylikomisarioille,
mutta Suomessa vedän kursseja työväinopistolla.
Päätin aloittaa alusta, koska olin lopussa. Ei enää perverssejä
politikkoja eikä varsinkaan Minfon ultrapervoja Ladyja ja pervojen
ylijumalan miehiä. Alan nunnaksi. Elämäni muussa tapauksessa
menee täysin hukkaan mutta nunnana voisin muuttaa
hiustyyliäni. Hyvästi tylsä, vihreä irokeesi rastoilla sotkettuna
pinkeillä raidoilla. Kaapu ja kumisaappaat ovat tästä lähtien
garderoobini helmet. Alkoholia ja tupakkaa ei kulu tarpeeksi,
höyrysaunan päätteeksi voisinkin ottaa jäähyväisviskin ja
pikkusikarin. Seksin tulee korvaamaan sauvakävely kerran
päivässä läheisellä pururadalla, jossa ennen harrastin
itsenipaljastelua monta kertaa päivässä eräälle kuusilajikkeelle.
Kaikki himot ovat poissa, kiitos lobotomian ja naapurimökin
Kallen, joka oli erotiikan tappaja nuoruusmuistoineen Munalahden
parsinavetoista. Mitähän Kalle tänäpäivänä mahtaa tehdäkkään,
se muutti Jorman kanssa Hevonperseensuon tyhjillään olevaan
synnytyssairaalaan kesällä 1980, jolloin moottoritie oli kuuma ja
Pelle vielä kuumempi. Siellä oli huoria ja juoppoja käsittelevää
kaunokirjallisuutta useita kymmeniä kappaleita, kaikissa minä
muusana. "Hyi Irmaa!" huusivat koko Suomen kansa.
Tunsin itseni uudestisyntyneeksi ja puhtaaksi kuin uusiopaperista
tehty lautasliina. Nyt voisin huoletta rakentaa teflon-kuoren, joka
pärjäisi Alexander Stubbillekin kun olemme maratonilla hampaat
sädehtien. Reeperbahn-maraton alkoi Belker oppaanamme.
Ensimmäiset 10 kilometriä tuntui ihan tolkuttoman tiukalta, mutta
sitten näin jotain aivan ihastuttavaa: Lena Meyer-Landrut
hölkkäsi edessäni tiukoissa shortseissaan ja mahdottoman
pienessä topissa hölskyen kuin hyytelö. Mielestäsi et voi saada,
mutta yritä kuitenkin ! Perässä olikin mahdoton kuulua, joten
hiihdin. Pidin pienen kaffipaussin ja tapasin tätini luonnossa
pusikon juurella.
Pakenin tilannetta paikallismuseoon joka sijaitsi muutaman
harteikkaan sutenöörin välissä keimailevan horon kellarissa
mutta sitten tajusin kävelleeni harhaan. No sitten minä päätin
hipsiä varovaisesti kohti Nooruskan ylläpitämää
hampurilaisbaaria, jossa ovela Maigret puristeli Nooruskan
sämpylöitä Irma Lamin katsoessa korttejaan takanurkan
pokeriporukassa. Belkerin nostaessa panoksia räsypokassa Maija
Turjukka menetti villahousunsa ja Irma Lam pässinpökkimänsä.
Näppärä John Doe huijasi vetämällä ässän sukastaan ja toisen
housuistaan. Norsula vietti laatuaikaa kiillottamalla
kakskakkostaan pelipöydältä nappaamillaan Mariackan
verkkosukilla. Sekös harmitti kaappikellossa pitkiä kynsiään
teroittavaa Tara kissaa ja housuitta seisovaa afrikkalaista
toteemipaalua. Välipalaksi Matlockb ja Sajaki maistoivat maijan
leipomaa käpykakkua. Kuorrutuksen koemaistaja joutui
tiputukseen ripulikohtauksen aiheuttaman laksatiivin
yliannostuksen ja vihertävän paiseruton vuoksi.
Dramaattisten tapahtumien jälkimainingeissa muistin veriset
käteni. Anopin raato lojui kaatopaikalla, haaroissa koveni jo
ajatuksesta, kettukarkkeja! Sataa suolaista vettä ja salamat
iskevät, vetää kaikista ovista eteisiin ja kynnyksille halusit tai et.
Käperryin kauhuissani nurkkaan kuin kekäle kädessäni vesissä
toinen silmä tehtyäni uskomattomia uhrauksia. Viisaat istuvat
varjossa, mutta naisten kesken juoruillaan kaivon kupeella
kaatopaikalta löytyneestä kalmosta mikä ei varmasti yllättänyt
yhtäkään ihmistä. Hain vajasta betonimyllyn vastaisen varalle,
sillä sillä olen täysin varma, että betonikengät sopivat seuraaviin
hommiini erittäin mainiosti, nimittäin tankotanssiin. Suosittu
harrastus lintubongari-piireissä.
Vein hänet merelle uudella punaisella kumiveneelläni (sillä Lada-
arpajaisista voitetulla) toiveissani "sieniretki" lähisaaressa.
Valkoiset kärpässienet ovat jo shamaanien tuntema angiinalääke,
mutta nyt tarvitaan jotain vieläkin tehokkaampaa, paikallinen
azteekki elvyttämään kalvennutta anoppiani.
Hän heilutteli pythonia nuoruudessaan, mutta aamulla ei
jalkakaan noussut.En tiedä sitten kuinka käärmeen kävi, epäilen
karanneen paniikissa. Sadetakkiin verhoutunut azteekki himoitsi
anoppiani. Se sytytteli jo nuotiota ennen auringonnousua. Murha
mielessään hän suuntasi Kemira-lippis päässään kohti kertaalleen
kuollutta anoppia, apulantaa tästä teen (Piiskaa, anna Mulle)
vasten mun kasvojani. Anoppilannalla lannoitettiin raparperit
kuten aiempinakin vuosina azteekkimaalla. Karjahdin
vastalauseeksi, "Oi miksi silloin?", ja join absinttia enkä
noudattanut abstinenssia,jolloin ärtynyt pohjukaissuoleni parani.
Silloin päätin etten kieltäydy enää sylitanssista, ja istahdin enon
polvelle. Vanha pukki piristyi kummasti, joten annoin unilääkettä
muutaman purkillisen, jottei viiri nousisi pystyyn. Pahus,
annoinkin vahingossa sitalopraamia, joka aiheutti enossa
itsetuhoisia ajatuksia. Eno hyppäsikin veneestä vaikka yritinkin
estää ja silloin se kurppa karahti karikkoon.
Kumiveneilyyn kyllästyneenä päätin ryhtyä harrastamaan
sumopainia. Mainio harjoitusvastustaja MissHolmes, jota vedin
puolinelsonilla rasvaili jo reisiään, oli jo lähes juonut isun
perinnöt.
Olen laihanpuoleinen, joten sadan kilon tasoitus tuotti
karakemaisen händikäpin, karakemaisen olotilan, karakemaisen
Kesko-lippiksen ja muovikassin täynnä pingispalloja. Ähkäisin
treenatessani. Voitan vaikka liberot tippuisi jalasta..SAATANAN
FOUGANTHINE!Vei vaipat! Nyt täytyy lopettaa koko tarina !
Päätin aloittaa alusta. Lapsuuteni oli surullinen: liian pieni pipo
aiheutti sanoinkuvaamatonta koulukiusaamista.Kiusasin
pienempiäni poraamalla reikiä pulpetteihin. Tiesin poraavani
elämää varten. Sikakahjo psykologianmaikkani Tara Urpilainen
paasasi älyttömyyksiään melkeinpä joka päivä, kutsuen minua
sosiopaatiksi ja viheliäiseksi trikotillomaanikoksi.
Karvat olen repinyt naapurin sedältä ja voidellut vehkeet
vaseliinilla, päätin murtautua BB-taloon mutta eksyinkin AA-
kerhoon mäyräkoira povellani pullottaen. Voi apua, minulla taitaa
olla alkoholin terästämä pääni shharppina joka ei millään taida
kestää liiallista plissaamista Muumi-limpparilla.
Selvittyäni soitin mummolleni ja antauduin. Kerroin totuuden:
olen parantumaton arachibutyrofoobikko mutta toipunut
venustrafobiastani. Mummo nauroi mutta ymmärsi, sukuvika
kuulemma. Sama sukuvika on Amerikan-serkuilla, jopa kissallakin
joka kärsii musofobiasta.
Hiirikauhussaan säikähti kerran kavuten lipputangon nuppiin,
nuppi nuppi lipputangon-nuppi, aloin laulaa ja katti teki hätäkakat
Irma Lamin huiviin. Mummolla oli treffit Maukka Perusjätkän
kanssa Nooruskan oksennuspussitehtaan takapihalla, joten lähdin
kuokkimaan. Nooruska ja Irma, Pervonperän pahimmat
juoruämmät tilittivät juuri Kyllin viikonlopun kohuttuja yöjuoksuja
ja yössä liihoitteli BloodSuckerin lemmikkilepakko Lempi , jota
myös Belker haisteli.
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen
epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan
PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti
Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa.
Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama
"Laidunhuudot" vuodelta 1969.
Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi
lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina
Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila,
tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat
tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana
tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja
Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja
nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta
mitättömät rinnat pitkäaikaisesta pyykkipoikahoidosta
huolimatta.
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta
kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä
hän sitten munasi itsensä täydellisesti kuten Urpilainen
eduskunnassa. Tämän jälkeen hän katosi ikuisiksi ajoiksi. Sen
pituinen se.
Kolmen sanan tarina:
Huomasin, että kaikki ihmiset ympärilläni vaikenivat, koska olin
vahingossa laulanut ääneen, vaikka käteni olivat yltä päältä
veressä. Lavastusta miettiessäni päätin pitää turpani kiinni, jotta
muut eivät huomioisi Opelia, joka oli pöllitty parkkihallista.
Päätin ottaa riskin ja kerroin yleisölle, että kirjoittelen Minfoon
tekaistulla nimellä, jolloin kaikki uskottavuuteni oli yhden korren
varassa. Yleisön joukossa oli Peräkylän Maigret ja eräs kauan
sitten miehensä murhasta epäilty keski-ikäinen konttoristi, mutta
eräs vanhus puuttui. Vanhus, jonka Opel syttyi palamaan
takanani. Kaikki oli vielä epäselvää, koska Volvo-Markkanen alkoi
yllättäen laulamaan kappaletta "Bloody Hands". Tosin täysin
nuotinvierestä.
En tiedä olinko valveilla vai unessa mutta joka tapauksessa
halusin kauas pois.
Yhtäkkiä jostain kuului vaimea hihitys, mikä sai minut
epäilemään, että minua seurataan. Tähystelin puiden latvoihin
etsien epätoivoisesti merkkejä maallisesta onnesta. Epäloogisesti
aloin jo uskomaan saavani apua ylhäältä. Hihityksen alkuperäksi
paljastui isokokoinen, valkoinen papukaija, joka muistutti aivan
Tarja Halosta nuorena.
Yhtäkkiä lintu karjaisi: "Lautastani ette vie!" Siihen sitten
vastasin äänettömästi käyttäen vain keskisormea
kansainvälisenä käsimerkkinä. Lintu levitti siipensä, jotain tipahti
olkapäälleni. Haiseva kosto lautaskiistasta ! Jotain rasahti
takanani. Vilkaisin taakseni ja Peräkylän Maigrethan se
kadonnutta papukaijaansa Seppoa yritti unohtaa mielestään.
Ihana, kun loppu. Tai niin minä erehdyin luulemaan, kunnes suuri,
pelottava hahmo juoksi palavasta Opelista heiluttaen Saksan
lippua.
Kuulin vain naksahduksen kun Hans Assmann yritti matkia
paikallista päivystävää peräsmiestä, joka naksautteli niveliään
paikoilleen. Ihmettelin, mitä Hans tässä tarinassa tekee, mutta
sitten muistin, että Hansin veli veli Robin van Persie oli
valmistanut lampunvarjostimia lähetettäväksi sokeiden
vanhainkotiin. Varjostettiinko minuakin, vai oliko kaikki vain
laskuhumalani tuottamaa harhaa? Siinä sitten mietin naista jonka
olin huijannut maksamaan lottoni. Sen täysosumakupongin,
minkä humalassa sittemmin kadotin erään stripparin boksereihin.
Kiinalaiskaupunginosassa tosin ei savolaisia suvaittu lainkaan -
jouduin hyvästelemään Olvi-lippikseni, kun se rykäistiin kinukkien
toimesta päästäni. Makeasta oopiumin katkusta päätellen
kinukeilla oli muutakin kuin kalakukkoa. "Voe helevettiläene"
lipsahti syntymäväärien leukojeni välistä. Olin juuri
valmistautunut ottamaan ratkaisevan sivuaskeleen kun mieleeni
juolahti isäni, pullo huulillani läikähtikin rinnuksilleni ja kuulin
takaani askeleita, jolloin käännyin ympäri. Minfon
kesäretkiporukka töllisteli Ratapubin suuntaan ja piknik-kori
makasi kaatuneena parin sammuneen vieressä.
Sammalmättäästä löytyneet puolikengät sopivat minulle
täydellisesti.
Gravediggerin sääret näyttivät ruskettuneilta, ihana mies mutta
huono viinapää. Näköradiopuhelimeni tärinä havahdutti, viereisen
naisen luulemaan, että Suomi voitti muurahaispesässä istumisen
maailmanmestaruuden.Mutta kliimaksi johtuikin hajusta,
ÖöghhhPthyii! jotenkin niin syntyessäni isäni deodorantti petti
rajusti. Kiinnitysvaarnoista oli löytynyt vieraan miehen DNA,
tylppä astalo baarikaapista, verta 70-luvun tapetista,
ulkosuomalaisen punainen Volvo, jonka takapenkillä istui
Joutsenlahti huppu päässään ja kitara sylissään. Tässä vaiheessa
heräsin, vaikken kuitenkaan kuolleista uroshirvistä unta nähnyt,
vaan verevistä minfolaisista.
Karu totuus valkeni heleänä helluntain aamuna, olin alastomana
parkkipaikalla ja täysin rahattomana. Muistikin oli kadonnut.
Opelin sivupeilistä tarkistin naamatauluni kaamean kunnon:
kulmahammas pilkisti posken läpi ja otsassa oli kaksi
sorkanjälkeä.
Onneksi taskumattini oli vielä puoliksi täynnä, tietäisinpä vain
missä. Krapularyyppy olisi paikallaan, kunnon panosta
puhumattakaan. Pelkäsin alastomuuteni paljastavan kuulumiseni
Keskustapuolueen kannattajakuntaan maajussimaisine
rusketusrajoineni. Lisäksi Sirkka-Liisa Anttilaa muistuttava
rintavarustukseni uhkasi saattaa ympäristöni nauruhalvauksen
partaalle. Auringon häivyttäessä sävyeroja huomasin Anni
SinneTännemäen parkkipaikalle unohtamat korkokengät,
heinänkorsia siellä täällä. Laitoin korkkarit jalkaani - mutta voi! Ne
saivat reiteni näyttämään Kaarlo Tangon jykeviltä metrin
ympärysmittaisilta selluliittikasaumilta.
Vedin syvään henkeä, vatsaa sisään ja pieraisin, olin valmis mihin
tahansa jotta olisin kuin Damien, josta kukaan ei koskaan ollut
kuullutkaan. Ihmeellistä. Nojatuolisalapoliisina hän poisti
asiattoman viestin ja muljautti silmiään. MMMMMMM, ruskeita
suklaasilmiään, Fazerin Sinisen sävyisiä, iho kuin
hellämustapääfinnilällä: Kuun kraatereita muistuttava
kammottava, laaja, syvähuokoinen, ja helvetin rasvainen.
Aloimme kaikki kyllästyä hiljaisuuteen, joten laitoin Jätkän
Humpan levylautaselle. Juuri sen loppuessa jostakin kuului
laukaus. Vilkaisin läheisen MCDonaldsin tarjouksen: MCBandidos
eurolla puoliautomaattisena ilman äänenvaimennusta. Iso
rahahan euro on varsinkin rahattomalle, ilmarintaiselle,
keskiäkäiselle blondille, jolla on lättäjalat. Siispä päätin että minä
en maksa.
Jatkoin nälkälakkoani, minkä seurauksena olin lässähtänyt. Kestin
piinaa kuukausia mutta sitten retkahdin ryyppäämään ja
syöpöttelemään, mutta onni onnettomuudessa, exäni tuli ja
pakotti makrobioottiselle dieetille jonka seurauksena jouduin
mikrobilääkitykselle. En ymmärtänyt, että miksi, mutta popsin
pillerit mukisematta. Minut on kasvatettu kasvattamaan
kannabista pannuhuoneessa, keittämään pontikkaa
kylpyhuoneessa ja pieraisemaan puhelimeen.
Hyvä kotikasvatukseni auttoi minua kasvamaan kieroon.
Joudunkin tästä syystä kokoomusnuorten vaikutuspiiriin jo
rippikouluiässä.
Veriset käteni, jotka häiritsevät nyplätessä ja takamusta
raapiessa, nuolin paremman puutteessa. Maku kuitenkin aiheutti
sanalla sanoen voimakkaan samaistumisen AA:n tuomitsijoihin ja
aloin voida missholmesmaisesti joukkopsykoosissa oirehtien,
mutta onneksi ymmärsin viimeinkin elämän tarkoituksen.
Kunnallispoliitikko! Siihen minulla olisi taatusti edellytyksiä
tangokuninkaan tittelin voitettuani ja Hymyssä alasti olleen
serkkuni ansiosta. Tämä samainen serkku on vuoden 1945 Miss
Eva Braun. Ah, niitä kulmakarvoja! Ja mitkä viikset ! Se oli kesä,
jolloin tuikkasin tuleen kolme ulkohuussia ja yhden Valion
meijerin. Pyromania on sukuvika, erityisesti meillä
kleptomaaneilla on kiusallinen tapa pölliä punteittain tulitikkuja,
housunpuntit aivan pullistelevat sopivaa sytyteltävää etsiessä.
Jo isoisoisänikin aikoinaan hankasi puunpaloja yhteen
saadakseen kipinät sinkoilemaan.
Niin räjähti pontikkapannu, juuri kun isoisomummu oli tullut
saunasta, palvaamasta salakaadettua hirveä ja synnyttämästä
kuopustaan. Tara-kissa loikkasi uuninpankolta paikalle saapuneen
poliisin haaroihin, kotikuohinta. Mies-parka onneksi unohti
pontikkapannuni mutta teloitti kissailkimyksen.
Olin syystäkin erittäin tuohtunut, sillä kissa oli uudestisyntynyt
Messias. Ainakin omasta mielestäni. Katista tein karvanoppia,
jotka myin kirpputorilla katolilaisille mummoille.
Aloin kyllästyä jatkuvaan helteeseen roihuavaa torikojua
tuijotellessani ja jäätelöä syödessäni. Stracciatellaa ja pistaasia.
Ohi käveli koukkuselkäinen kameli ja kaksi aasia taakat
selässään. Leileissä oli öljyä, joka antaa yliluonnollisen kyvyn
lukea ajatuksia. Otin huvikseni hörpyt kokeillakseni, että toimiiko
öljy varmasti kunnolla. Vieressäni seisovan mummon öljytikku oli
jumissa , vaari oli hukkunut heinäsuovaan neulaa etsiessään ja
eno pudonnut veneestä päissään Häränperseenlahteen. Öljy siis
toimi vaikka paskalta maistuikin mutta ihmekkös tuo,
päävalmistusainehan se oli.
Kaikesta huolimatta olin aivan pähkinöissäni tuosta Ulvila-keissin
välituomiosta, joka on täysin hanurista, sillä siinä ei Herlin-lisää.
Kuitenkin aloin kaivaa kuoppaa city-kaneille, joita täällä
Pupuhuhdassa kylli piisaakin. Hyppäsin kanien sijasta itse
kaivamaani kuoppaan mikä ei ollut varmaan kenellekään yllätys.
Kiskoin multaa päälleni ja toivoin että voisin yllättää city-kanin
itse teosta, eli Terveyden Ennaltavarmistamisen
Osaamiskeskuksesta.
Kyllästyttyäni puuhaan huomasin Maigretin etsivän piippuaan. Se
olikin suussa. Sitä dementia teettää. Pappatautia sairastan
itsekin ja sen huomaa kun poseerasin Playboyssa mikä oli
perseestä; hammashoito ei pelannut. Vai olikohan se
kellokorttisysteemi mikä tökki? Jossain pakoputki paukkui,
varmaan Columbon pösö mikä ei ollut yhtä helppo ratsastettava
kuin salainen rakastajani joka oli nimeltään Johanna Tukiainen,
"Tuksu", etälamautinta himoitseva tanssijatar.
Tunsin Tuksun käden, sen ison märkivän hamuavan lamautintani,
jolloin melkein lamaannuin itsekin. Hikosin. Kaipasin äkisti
piippuani, joka oli jäänyt Tuksun ruokapöydälle mikä muistutti
kuulemma aivan viiksiäni, seksikästä.
Siveellisenä ihmisenä päätin Tuksun maallisen elämän. Tuksu
maantukoon minun kurpitsapenkissäni, jossa vilisee Vanhasen
näköisiä etanoita. Pistin sikarin palamaan kumpaankin korvaani ja
soitin uudelle pääministerille ja perhekerhon uudelle ex-
pääministerille. He molemmat ilahtuivat Tuksun kuolemasta.
Kävelin satamaa kohti kunnes tulin möljälle mikä oli syrjemmässä
sijaitseva satamalaituri pöljälle. Huomasin juopuneen tukkijätkän
valamassa painoja jalkoihinsa, hän haisi kuvottavasti, mikä
ilahdutti minua omalla sadistisella tavallaan. Päätin auttaa jätkää
tarjoamalla Rexonaani, mutta jätkäpä purskahti nauruun.
Ihmettelin, että mitä panisin päälle latotansseihin mutta päätin
että perinteinen Konepäivien kansanpuku hakaristikuosisella
haarakiilalla höystettynä olisi täydellinen mutta Minfon lippis
täytyisi vaihtaa Hankkija-lippikseen.
Myös Tangomarkkinat-look lakerikenkineen ja taskumatteineen
sai viinanhimoni nostamaan päätänsä. Tukkijätkältä pöllimäni
pontikkapullo pömpötti pirtsakasti perstaskussani päästäessäni
pitkän pierun.
Sikailun lopetettuani huomasin elämästäni ilon kadonneen.
Pakkohan oli siis heittää kaikki vaatteet kierrätykseen ja kirmailla
alasti nokkosniityllä. No nyytit punoittaen ja kankut
nokkospaukamilla olin elämäni suurimmassa täpinässä, masokisti
kun olen. Eikä aikaakaan kun huomasin tutun murhapaikan
pihassa punaisen Volvon omistajan vittuilevan ruotsiksi, oli
nimeltään Markkanen. Mietin, uskaltaisinko mennä moikkaamaan
vanhaa idoliani. Suunnitelman sotki kauhea aivokuppa, joka
vaivaa minua etenkin silloin, kun ajattelen jotakin.
Tauti tarttui yhdeltä maankuululta seksuaalirikolliselta, kun kun
virkkasimme samaa patalappua suviseuroissa Kokkolassa 1974.
Aivokupan hoito on hankalampaa kuin tavallisen: joka aamu
täytyy tehdä suolihuuhtelu, jonka ennen naapurini teki itselleen
sekä kumppanilleen. Tätä seurasi penslaus jota ei voinut kukaan
olla kuulematta saati haistamatta. Iltaisin naapurusto käyskenteli
kaasunaamareissaan lateksi asut mattopiiskat ojossa ja
käsiraudat visusti lanteillaan.
Pyörryin. Illalla heräsin kiinalaisen kaivurin jyrinään. Kaivoksen
luhistumisen jäljiltä näivettynyt paikallinen kuntouimariyhdistys
yritti kaivuriajon maailmanennätystä. Reiteni olivat terästä ja
pakarani kimmoisat. Päätin, etten koskaan joisi niin vahvaa
kirnupiimää! Hiuksenikin jo kasvavat sisäänpäin. Haukku juoksi
kanssani kilpaa ja perkele hävisin millin, mutta onneksi kukaan ei
nähnyt. Paitsi Nooruska, mutta hän tuskin vasikoisi. Peräkylän
Maigret puolestaan veteli verilättyjä illalliseksi josta BloodSucker
innostui, ikijanoinen reppana. Yöllä Belker eksyi huussireissulla
Lamin Irman majataloon. Yllättäen sieltä löytyi koko minfon
sisäpiiri. Olivat juosseet maratonin ja pukeutuneet sitten
dominoiksi jonka jälkeen Hyi olkoon, kaikkea pervoa:
letkajenkaten Niuvanniemeen. -Ja takaisin.
Hmm.. jos oisin tehnyt sen mitä salaa haaveilin - kuvannut
peppuja - olisin Niuvanniemessä minäkin. Siellä asustaa enoni,
erakko Mynämäeltä. Ainiin, ja isoisoanoppini Pielavedeltä, Neiti
kesäheinä 1902. Taidepeppukuvaus vaatii sommittelutaitoa ja
hyvän zoom-okulaarin. Parhaat kuvauspeput löytyvät PERÄkylän
hehkeiltä neidoilta.
Tosin vedin vesiPERÄN Toholammella kun kamerani ei millään
tahtonut kelvata tutkanlukijapoliiseille lahjukseksi vaikka
kansanedustajana uhkasin tekstiviesteillä, uuniperunoilla, ja
huitaisemalla tuppeensahatulla laudanpätkällä pääsin putkaan.
Kyynelehdin kun kamerani takavarikoitiin ja kuvat rikosmuseoon
(sijaitsee popmuseon vieressä) näytille nimelläni varustettuina.
Kuvista tuli suosittuja maailman perversiotutkijoiden
keskuudessa, nykyään kouluissa opetusmateriaaleina.
Tunnen että olen vanhasmin (fetissi) uranuurtaja, oman alani
guru. mestari vailla vertaa. Buttherefordsvillen yliopistossa
Britanniassa käyn luennoimassa assfetishismiä ylikomisarioille,
mutta Suomessa vedän kursseja työväinopistolla.
Päätin aloittaa alusta, koska olin lopussa. Ei enää perverssejä
politikkoja eikä varsinkaan Minfon ultrapervoja Ladyja ja pervojen
ylijumalan miehiä. Alan nunnaksi. Elämäni muussa tapauksessa
menee täysin hukkaan mutta nunnana voisin muuttaa
hiustyyliäni. Hyvästi tylsä, vihreä irokeesi rastoilla sotkettuna
pinkeillä raidoilla. Kaapu ja kumisaappaat ovat tästä lähtien
garderoobini helmet. Alkoholia ja tupakkaa ei kulu tarpeeksi,
höyrysaunan päätteeksi voisinkin ottaa jäähyväisviskin ja
pikkusikarin. Seksin tulee korvaamaan sauvakävely kerran
päivässä läheisellä pururadalla, jossa ennen harrastin
itsenipaljastelua monta kertaa päivässä eräälle kuusilajikkeelle.
Kaikki himot ovat poissa, kiitos lobotomian ja naapurimökin
Kallen, joka oli erotiikan tappaja nuoruusmuistoineen Munalahden
parsinavetoista. Mitähän Kalle tänäpäivänä mahtaa tehdäkkään,
se muutti Jorman kanssa Hevonperseensuon tyhjillään olevaan
synnytyssairaalaan kesällä 1980, jolloin moottoritie oli kuuma ja
Pelle vielä kuumempi. Siellä oli huoria ja juoppoja käsittelevää
kaunokirjallisuutta useita kymmeniä kappaleita, kaikissa minä
muusana. "Hyi Irmaa!" huusivat koko Suomen kansa.
Tunsin itseni uudestisyntyneeksi ja puhtaaksi kuin uusiopaperista
tehty lautasliina. Nyt voisin huoletta rakentaa teflon-kuoren, joka
pärjäisi Alexander Stubbillekin kun olemme maratonilla hampaat
sädehtien. Reeperbahn-maraton alkoi Belker oppaanamme.
Ensimmäiset 10 kilometriä tuntui ihan tolkuttoman tiukalta, mutta
sitten näin jotain aivan ihastuttavaa: Lena Meyer-Landrut
hölkkäsi edessäni tiukoissa shortseissaan ja mahdottoman
pienessä topissa hölskyen kuin hyytelö. Mielestäsi et voi saada,
mutta yritä kuitenkin ! Perässä olikin mahdoton kuulua, joten
hiihdin. Pidin pienen kaffipaussin ja tapasin tätini luonnossa
pusikon juurella.
Pakenin tilannetta paikallismuseoon joka sijaitsi muutaman
harteikkaan sutenöörin välissä keimailevan horon kellarissa
mutta sitten tajusin kävelleeni harhaan. No sitten minä päätin
hipsiä varovaisesti kohti Nooruskan ylläpitämää
hampurilaisbaaria, jossa ovela Maigret puristeli Nooruskan
sämpylöitä Irma Lamin katsoessa korttejaan takanurkan
pokeriporukassa. Belkerin nostaessa panoksia räsypokassa Maija
Turjukka menetti villahousunsa ja Irma Lam pässinpökkimänsä.
Näppärä John Doe huijasi vetämällä ässän sukastaan ja toisen
housuistaan. Norsula vietti laatuaikaa kiillottamalla
kakskakkostaan pelipöydältä nappaamillaan Mariackan
verkkosukilla. Sekös harmitti kaappikellossa pitkiä kynsiään
teroittavaa Tara kissaa ja housuitta seisovaa afrikkalaista
toteemipaalua. Välipalaksi Matlockb ja Sajaki maistoivat maijan
leipomaa käpykakkua. Kuorrutuksen koemaistaja joutui
tiputukseen ripulikohtauksen aiheuttaman laksatiivin
yliannostuksen ja vihertävän paiseruton vuoksi.
Dramaattisten tapahtumien jälkimainingeissa muistin veriset
käteni. Anopin raato lojui kaatopaikalla, haaroissa koveni jo
ajatuksesta, kettukarkkeja! Sataa suolaista vettä ja salamat
iskevät, vetää kaikista ovista eteisiin ja kynnyksille halusit tai et.
Käperryin kauhuissani nurkkaan kuin kekäle kädessäni vesissä
toinen silmä tehtyäni uskomattomia uhrauksia. Viisaat istuvat
varjossa, mutta naisten kesken juoruillaan kaivon kupeella
kaatopaikalta löytyneestä kalmosta mikä ei varmasti yllättänyt
yhtäkään ihmistä. Hain vajasta betonimyllyn vastaisen varalle,
sillä sillä olen täysin varma, että betonikengät sopivat seuraaviin
hommiini erittäin mainiosti, nimittäin tankotanssiin. Suosittu
harrastus lintubongari-piireissä.
Vein hänet merelle uudella punaisella kumiveneelläni (sillä Lada-
arpajaisista voitetulla) toiveissani "sieniretki" lähisaaressa.
Valkoiset kärpässienet ovat jo shamaanien tuntema angiinalääke,
mutta nyt tarvitaan jotain vieläkin tehokkaampaa, paikallinen
azteekki elvyttämään kalvennutta anoppiani.
Hän heilutteli pythonia nuoruudessaan, mutta aamulla ei
jalkakaan noussut.En tiedä sitten kuinka käärmeen kävi, epäilen
karanneen paniikissa. Sadetakkiin verhoutunut azteekki himoitsi
anoppiani. Se sytytteli jo nuotiota ennen auringonnousua. Murha
mielessään hän suuntasi Kemira-lippis päässään kohti kertaalleen
kuollutta anoppia, apulantaa tästä teen (Piiskaa, anna Mulle)
vasten mun kasvojani. Anoppilannalla lannoitettiin raparperit
kuten aiempinakin vuosina azteekkimaalla. Karjahdin
vastalauseeksi, "Oi miksi silloin?", ja join absinttia enkä
noudattanut abstinenssia,jolloin ärtynyt pohjukaissuoleni parani.
Silloin päätin etten kieltäydy enää sylitanssista, ja istahdin enon
polvelle. Vanha pukki piristyi kummasti, joten annoin unilääkettä
muutaman purkillisen, jottei viiri nousisi pystyyn. Pahus,
annoinkin vahingossa sitalopraamia, joka aiheutti enossa
itsetuhoisia ajatuksia. Eno hyppäsikin veneestä vaikka yritinkin
estää ja silloin se kurppa karahti karikkoon.
Kumiveneilyyn kyllästyneenä päätin ryhtyä harrastamaan
sumopainia. Mainio harjoitusvastustaja MissHolmes, jota vedin
puolinelsonilla rasvaili jo reisiään, oli jo lähes juonut isun
perinnöt.
Olen laihanpuoleinen, joten sadan kilon tasoitus tuotti
karakemaisen händikäpin, karakemaisen olotilan, karakemaisen
Kesko-lippiksen ja muovikassin täynnä pingispalloja. Ähkäisin
treenatessani. Voitan vaikka liberot tippuisi jalasta..SAATANAN
FOUGANTHINE!Vei vaipat! Nyt täytyy lopettaa koko tarina !
Päätin aloittaa alusta. Lapsuuteni oli surullinen: liian pieni pipo
aiheutti sanoinkuvaamatonta koulukiusaamista.Kiusasin
pienempiäni poraamalla reikiä pulpetteihin. Tiesin poraavani
elämää varten. Sikakahjo psykologianmaikkani Tara Urpilainen
paasasi älyttömyyksiään melkeinpä joka päivä, kutsuen minua
sosiopaatiksi ja viheliäiseksi trikotillomaanikoksi.
Karvat olen repinyt naapurin sedältä ja voidellut vehkeet
vaseliinilla, päätin murtautua BB-taloon mutta eksyinkin AA-
kerhoon mäyräkoira povellani pullottaen. Voi apua, minulla taitaa
olla alkoholin terästämä pääni shharppina joka ei millään taida
kestää liiallista plissaamista Muumi-limpparilla.
Selvittyäni soitin mummolleni ja antauduin. Kerroin totuuden:
olen parantumaton arachibutyrofoobikko mutta toipunut
venustrafobiastani. Mummo nauroi mutta ymmärsi, sukuvika
kuulemma. Sama sukuvika on Amerikan-serkuilla, jopa kissallakin
joka kärsii musofobiasta.
Hiirikauhussaan säikähti kerran kavuten lipputangon nuppiin,
nuppi nuppi lipputangon-nuppi, aloin laulaa ja katti teki hätäkakat
Irma Lamin huiviin. Mummolla oli treffit Maukka Perusjätkän
kanssa Nooruskan oksennuspussitehtaan takapihalla, joten lähdin
kuokkimaan. Nooruska ja Irma, Pervonperän pahimmat
juoruämmät tilittivät juuri Kyllin viikonlopun kohuttuja yöjuoksuja
ja yössä liihoitteli BloodSuckerin lemmikkilepakko Lempi , jota
myös Belker haisteli.
Belkerin oidipuskompleksi sai alushousujen näpistämisen
epävirallisen maailmanmestarin Valdovasin himoitsemaan
PeräkylänMaigretin raappahousuja. Illempana onnetar lähti
Maybrickin kartanoon varkaisiin Hilarius Sorjosen kanssa.
Tähtäimenä oli tietenkin härän hännällään maalaama
"Laidunhuudot" vuodelta 1969.
Vihreiden energiapoliittinen esitys Olkiluoto-4 korvaamiseksi
lehmänpaskoilla oli tietysti maksettu jo hyvissä ajoin Miina
Äkkijyrkän arvokkaalla kyyttölaumalla. Sirkka-Liisa Anttila,
tunnettu salaminfolainen ja maamme eturivin sikailijoita olivat
tietysti maksaneet Tukiaisen perheen lomareissut joiden aikana
tietysti Tuksun läskinen kylki ikuistettiin moniin kuviin ja
Poliisisanomien etukanteen.Rikollisuus laskikin heti, ja
nänninimijälääkäri tutki isänkin. Oikein terve mies oli isäkin mutta
mitättömät rinnat pitkäaikaisesta pyykkipoikahoidosta
huolimatta.
Lääkäri Jorma Imijä haastettiin vihdoin viimein laittomasta
kupparitoimen harjoittamisesta Tartu Mikkiin-Ohjelmaan. Siellä
hän sitten munasi itsensä täydellisesti kuten Urpilainen
eduskunnassa. Tämän jälkeen hän katosi ikuisiksi ajoiksi. Sen
pituinen se.
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
A friend is nothing, but an known enemy.
Re: Kolmen sanan tarina
ihana tarina! Tolle täällä vaan repeilin, kun sen nyt yhteen pötköön luin
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!