Listaa kadonneista->löytyvät läheltä katoamispaikkaansa?

[Liinakko]

En voi olla kiinnittämättä tähän huomiota. Niin moni kadonneista löytyy ajansaatossa lopulta niin läheltä katoamispaikkaansa, vaikka alue haravoitu alkuetsinnöissä "hyvin".

Itselleni tulee äkkiseltään mieleen ainakin
Karoliina Kesti
Kasimir Ringvall
Jonna Jokiranta
Mika Mäenpää
Aleksi Turunen
Mari Virolainen

[Liinakko]

unohtui pointti tästä viestistäni, eli pitäisikö maastoetsintää jotenkin kehittää ja rutkasti lisätä?

[Täysi Purenta]

Olen usein miettinyt samaa. Suomen oloissa maastoetsintä voi olla todella perkeleellistä kun aluskasvillisuutta riittää eikä tasaista paikkaa ole missään.
Oikeastaan etsintään koulutettu koira on ainoa joka pystyy haravoimaan etsintäalueet niin, että aluetta voi pitää lopullisesti läpikäytynä. Silti läheskään kaikilla alueilla ei ole lain vaatimia harjoitusaluueita, näkyvissä olevaa tietoa pelastusetsintäkoirista ja suoraan sanottuna kaikkien alueiden koulutuskaan ei toimi kuten pitäisi.
Omalla kotiseudullani etsintäryhmiin on mahdotonta päästä vaikka väen vähyyttä valitellaan. Harjoitusalue on puolustusvoimien alueen sisällä mikä tarkoittaa että harjoitusmahdollisuus on vain kantahenkilökunnalla. Kapparit vanhenevat mutta ovat haluttomia ottamaan uutta verta porukkaan. Kuitenkin etsintäpyyntöjä on enemmän kuin voidaan toteuttaa.
Samaa puhutaan kaikkialla Suomessa. Monissa paikoissa poliisi tahtoisi olla ainoa joka käyttää etsiviä koiria ja muutenkin ylityöllistetty virkavalta yrittää vapaa-ajallaan kansoittaa myös Vapepan eli Vapaaehtoisen pelastuspalvelun. Kuitenkin nykyään on paljon etsintöjä joita ei käydä erämaissa eikä erityisen kaukana asutuksesta. Koiraa ohjaavan ei tarvitsisi olla ihan niin pilkuntarkkaa eräkoulutusta käynyt eikä kaikissa etsinnöissä välttämättä tarvita poliisikoiraa. Kun pätevä nenänkäyttäjä olisi usein enemmän tarpeen.
Muissa maissa etsivät koirat on erotettu muista poliisikoirista. Etsintöihin käytetään rotuja jotka on luotu nenän käyttöön. Suomessa yritetään samoilla rammoilla saksanpaimenkoirilla tehdä kaikki.
Se mitä myös kaipaisin olisi siviilikoirien ilmaisujen nostaminen arvoonsa. Nykyään, kun lemmikkikoira antaa tiedon että pusikossa on jotakin, se raahataan kiireen vilkkaa kauemmas eikä kukaan käy katsomassa mikä sen ilmaisun aiheutti. Pari vuotta sitten palkittiin Sankarikoirana lemmikki joka oli iltalenkillä ilmaissut kuusen alaoksien alle ryömineen ja sinne kohmettuneen vanhuksen. Hänet saatiin vielä elvytettyä vaikka hypotermia oli jo pitkällä. Yön yli myöhään iltasella löytynyt vanhus ei olisi selvinnyt. Tässäkin avainasemassa oli isäntä joka lähti katsomaan, mitä koira räksyttää eikä vain kutsunut sitä pois. Tämäkin vanhus oli vain muutaman metrin päässä kerrostalon pihalta mutta täydellisen näkymättömissä.

[mipa74]

Hmm...

"Pelastusryhmät" kootaan Vapepan toimesta, ja mukana on useita organisaatioita. Armeija osallistuu etsintöihin virka-apuosastoilla joihin ei ulkopuoliset pääse.

Siviilikoiriakin käytetään paljon etsinnöissä apuna - nämäkin tulevat juuri Vapepan kautta. Vapepaan kuuluu monia palveluskoirakerhoja, joiden jäsenet ovat koirien kanssa mukana etsinnöissä.

Mielenkiintoinen väite, että virkavalta yrittäisi kansoittaa Vapepan? Etsinnät ovat maa-alueella poliisin johtamia operaatioita, joita he hoitavat virkatyönään. Mitään vapaa-ajalla olevien poliisien invaasiota en ole yhdessäkään etsinnässä nähnyt.

Olisi kiva tietää, mistä päin Suomea tuollaiset ajatukset tulevat

[A.Hastings]

Erittäin hyvä avaus! Jotain täytyy olla vialla kun kadonneita ei löydetä, vaikka ovat aivan lähimaastossa.

Poliisilla ei kai ole riittäväsjti resursseja kääntää jokaista kiveä ympäri. Ja Vapepa lienee tyypillinen suomalainen vapaaehtoisorganisaatio jossa osaamista ja tuloksia tärkeämpää on itse organisaatio, päteminen ja patsastelu.

Olisiko etsintätekniikoissa kehittämisen varaa? Onko Suomessa mitään tahoa joka keskittyisi tällaisten asioiden kehittämiseen?

[MEG]

Uusien taajamien teiden ja risteyksien katveeseen muodostuu paljon kuolleita kulmia, pusikoita joissa kukaan ei käytännössä liiku. lapset eivät leiki eivätkä ryyppymiehetkään pistäydy. Sinne viskattu väkivallan uhri tai sairaskohtaukseen menehtynyt pysyy helposti vuosikausia löytymättä. vaikka aivan vieressä kulkisi monipuolinen vilkas auto ja ulkoiluliikenne.

[kid]

Olen usein miettinyt samaa. Suomen oloissa maastoetsintä voi olla todella perkeleellistä kun aluskasvillisuutta riittää eikä tasaista paikkaa ole missään.
Oikeastaan etsintään koulutettu koira on ainoa joka pystyy haravoimaan etsintäalueet niin, että aluetta voi pitää lopullisesti läpikäytynä. Silti läheskään kaikilla alueilla ei ole lain vaatimia harjoitusaluueita, näkyvissä olevaa tietoa pelastusetsintäkoirista ja suoraan sanottuna kaikkien alueiden koulutuskaan ei toimi kuten pitäisi.
Omalla kotiseudullani etsintäryhmiin on mahdotonta päästä vaikka väen vähyyttä valitellaan. Harjoitusalue on puolustusvoimien alueen sisällä mikä tarkoittaa että harjoitusmahdollisuus on vain kantahenkilökunnalla. Kapparit vanhenevat mutta ovat haluttomia ottamaan uutta verta porukkaan. Kuitenkin etsintäpyyntöjä on enemmän kuin voidaan toteuttaa.
Samaa puhutaan kaikkialla Suomessa. Monissa paikoissa poliisi tahtoisi olla ainoa joka käyttää etsiviä koiria ja muutenkin ylityöllistetty virkavalta yrittää vapaa-ajallaan kansoittaa myös Vapepan eli Vapaaehtoisen pelastuspalvelun. Kuitenkin nykyään on paljon etsintöjä joita ei käydä erämaissa eikä erityisen kaukana asutuksesta. Koiraa ohjaavan ei tarvitsisi olla ihan niin pilkuntarkkaa eräkoulutusta käynyt eikä kaikissa etsinnöissä välttämättä tarvita poliisikoiraa. Kun pätevä nenänkäyttäjä olisi usein enemmän tarpeen.
Muissa maissa etsivät koirat on erotettu muista poliisikoirista. Etsintöihin käytetään rotuja jotka on luotu nenän käyttöön. Suomessa yritetään samoilla rammoilla saksanpaimenkoirilla tehdä kaikki.
Se mitä myös kaipaisin olisi siviilikoirien ilmaisujen nostaminen arvoonsa. Nykyään, kun lemmikkikoira antaa tiedon että pusikossa on jotakin, se raahataan kiireen vilkkaa kauemmas eikä kukaan käy katsomassa mikä sen ilmaisun aiheutti. Pari vuotta sitten palkittiin Sankarikoirana lemmikki joka oli iltalenkillä ilmaissut kuusen alaoksien alle ryömineen ja sinne kohmettuneen vanhuksen. Hänet saatiin vielä elvytettyä vaikka hypotermia oli jo pitkällä. Yön yli myöhään iltasella löytynyt vanhus ei olisi selvinnyt. Tässäkin avainasemassa oli isäntä joka lähti katsomaan, mitä koira räksyttää eikä vain kutsunut sitä pois. Tämäkin vanhus oli vain muutaman metrin päässä kerrostalon pihalta mutta täydellisen näkymättömissä.

http://www.pelastuskoiraliitto.fi/ Sieltä löytyy pelastuskoiratoimintaa kaikille lääneille. Oman koirani kanssa olin pari vuotta sitten menossa, mutta totesivat sieltä että koira on vähän liian vanha aloittamaan koulutusta. Olen samaa mieltä, että koiria voisi kouluttaa enemmänkin, se ei paljoa maksa mutta voi antaa paljon.

[mipa74]

Uusien taajamien teiden ja risteyksien katveeseen muodostuu paljon kuolleita kulmia, pusikoita joissa kukaan ei käytännössä liiku. lapset eivät leiki eivätkä ryyppymiehetkään pistäydy. Sinne viskattu väkivallan uhri tai sairaskohtaukseen menehtynyt pysyy helposti vuosikausia löytymättä. vaikka aivan vieressä kulkisi monipuolinen vilkas auto ja ulkoiluliikenne.

Tämä on aivan totta. Kuten olen aikaisemminkin todennut, kotipaikkakunnallani eräs kadonnut henkilö maatui yli 10 vuotta taajama-alueella metsässä, mistä ihmisiä kulki muutaman kymmenen metrin päästä ohi. Ihan jokaista neliömetriä ei tule kaupungissakaan tallattua vuosittain.

[jarmo.janis]

Uusien taajamien teiden ja risteyksien katveeseen muodostuu paljon kuolleita kulmia, pusikoita joissa kukaan ei käytännössä liiku. lapset eivät leiki eivätkä ryyppymiehetkään pistäydy. Sinne viskattu väkivallan uhri tai sairaskohtaukseen menehtynyt pysyy helposti vuosikausia löytymättä. vaikka aivan vieressä kulkisi monipuolinen vilkas auto ja ulkoiluliikenne.

Tämä on aivan totta. Kuten olen aikaisemminkin todennut, kotipaikkakunnallani eräs kadonnut henkilö maatui yli 10 vuotta taajama-alueella metsässä, mistä ihmisiä kulki muutaman kymmenen metrin päästä ohi. Ihan jokaista neliömetriä ei tule kaupungissakaan tallattua vuosittain.

Oletetaan että henkilö kuolee maastoon, ihmisten katseilta piiloon, mutta kuitenkin alueelle jolla liikutaan paljon.
Nyt puheena olevan Jonnan tapauksessa katoamisaika eli talvi on viivästyttänyt maallisten jäännösten pilaantumisprosessia, mutta viimeistään siloin kun alkaa terminen kevät, eli lämpö pysyy 24/7 plussalla pitäisi pilaantumisen todella alkaa.
Itse en (onneksi) ole tuoreita vainajia maastossa tai muuallakaan nähnyt, mutta olen antanut kertoa itselleni että haju on omanlaisensa ja helposti tunistettava. Ei mene jakeluun että olisi tapaus jossa hajua ei ihmeteltäisi. En muista missä ne ihan lähimenneisyyden puliukkomurhat (2 ukko paloiksi ja säkkiin) oli, mutta muistan lukeneeni, että juurikin haju oli sitten lopulta se jonka selvittely uhrien jäljille vei.

Ja multa katkesi ajatus. Tämä piti laittaa Jonna Jokiranta ketjuun.

[Destiny]

Kuinka monella tapauksista olisi ollut,uhrin selviytymiselle,merkitystä,että hänet olisi löydetty aiemmin?

Ikäväähän se on omaisille odottaa,mutta olisiko lopputulos ollut kuitenkaan eri,jos aiemmin olisi löytynyt?

[MEG]

Tämän ketjun ideanahan on kai pohtia -katoamispaikan läheltä löydettyjen valossa- löytymättömien kadonneitten kohtaloita.
Toki on konkreettista hyötyä nopeasti löytyvästä ruumiista. Poliisi saa johtolankoja väkivaltarikoksen uhrista, etsintäresulsseja säästetään ja omaisille on tieto kuitenkin parempi, kuin epätietoisuudessa eläminen.

[Waakku]

Kuinka monella tapauksista olisi ollut,uhrin selviytymiselle,merkitystä,että hänet olisi löydetty aiemmin?

Ikäväähän se on omaisille odottaa,mutta olisiko lopputulos ollut kuitenkaan eri,jos aiemmin olisi löytynyt?

Jeps, Karoliina Kestin tapauksessa kuulin kitinää miksi Likolammia ei uudestaan naarattu heti.

Josja kun hän oli siellä, kannattaako resurssit tulevasuudessa laittaa kuolleiden etsintään, vaiko etsintään missä on mahdollista edelleen löytää hengissä joku...Likolammin naaraus sillä hetkellä oli turhaa koska oli mahdollisuus löytää ihminen hengissä, jos löytyisi.

Oletetaan että henkilö kuolee maastoon, ihmisten katseilta piiloon, mutta kuitenkin alueelle jolla liikutaan paljon.

Olet varmaan käynyt alueella useasti missä J.Jokiranta katosi, Runosmäessä, tiedät myös paikan missä on oletettu paikka?
Varmuudella kuulemma henkirikoskin...

Näillähän ne etsinnät paranee, ihminen kuka ei edes tiedä missä Runosmäki on alkaa selittelemään mitä sattuu koska uskoo niin.

[Crishelle]

Jos ajatellaan Aleksi Turusen löytymispaikkaa - jos löytöpaikka on se jonka oletan olevan - ei ihme ettei häntä löytynyt aiemmin. Fazerin viereiset pöpeliköt ovat istutusmaita joille ei saa mennä ilman lupaa. Näitä läheltä löytyneitä on kuitenkin ollut enemmänkin, mm. Nora Bhatia.

Miksi Vapepan kursseille on vaikea päästä?

[aripertti]

unohtui pointti tästä viestistäni, eli pitäisikö maastoetsintää jotenkin kehittää ja rutkasti lisätä?

Useissa maastoetsinnöissä mukana olleena uskallan väittää, että pitäisi ja pitäisi. Mutta se ei ole ihan niin yksinkertaista... lisääminen on vaikeaa, koska vapaaehtoisia ei ole helppoa saada (meidän alueella kyllä otetaan kaikki mukaan, mutta edellytyksenä on etsintäkurssin käyminen) lisää ja homma on kuitenkin aina poliisivetoista, eli mihinkään ei lähdetä, ellei setä sininen niin määrää.

Kehittäminen onkin sitten toinen juttu... ja sitä itse asiassa tehdäänkin jatkuvasti. Mutta kun homma ei ole niin helppoa, miltä se äkkipäätään kuulostaa, ei kehittämistäkään kannata tehdä pelkän kehittämisen vuoksi. Aina maastoetsinnöissä etsittävän alueen määrittäminen perustuu viimeisiin havaintoihin kohdehenkilöstä, sekä tämän oleskelupaikan lähiympäristöön. Yleensähän omaiset, kylänmiehet yms. ovat jo haravoineet lähiympäristön, jolloin koiran käyttäminen lähietsintään muuttuu mahdottomaksi. Haravointiketjut lähtevät tällöin liikkeelle, mutta ihminen pystyy kyllä kätkemään itsensä erittäin hyvin joko tietoisesti tai tahtomattaan siten, että viidenkään metrin päästä on mahdotonta tehdä havaintoa.

Sitten kun soppaan lisätään vielä joku kyläläiseltä tullut luotettava vihje, missä henkilö on nähty 3h sitten n. 6km päässä kotoaan, alkaakin etsinnänjohtajalla olla tiukat paikat miettiessään, minne etsinn'ät keskitetään...

No, jos homma kiinnostaa, niin kannattaa hakeutua paikallisen Vapepa-osaston juttusille ja mennä vaikkapa etsintäkurssille mukaan. Sitä kautta saa parhaan käsityksen, miksi joku joskus löytyy tai jää löytymättä...

[A.Hastings]

että pitäisi ja pitäisi. Mutta se ei ole ihan niin yksinkertaista...
Mutta kun homma ei ole niin helppoa, miltä se äkkipäätään kuulostaa,
että viidenkään metrin päästä on mahdotonta tehdä havaintoa.
joku joskus löytyy tai jää löytymättä...

Kyllä sille kehittämiselle olisi selkeästi tarvetta, jos etsinnöissä mukana olevienkin mielestä "suattaapi löytyvä tai olla löytymättäki". Ja tämä vain näytetään hyväksyttävän ihan normaalina asiana. Kyllähän maastoetsinnän lähtökohta pitäisi olla se, että alueella on joku, ja hänet pitää löytää. Vapepan osalta kyseessä taitaa olla asenneongelma