Roly kirjoitti:Kiitos Irene! Onhan tuossa hieman neuvoja mutta ei kyllä selitä sitä miksi harrastuksissaan, opinnoissaan ja työssään suurta peräänantamattomuutta ja rohkeutta osoittanut nuori ihminen yhtäkkiä luopuisi kaikesta ja vielä elämänsä parhaimman jakson kynnyksellä, kun kaikki alkaa olla erinomaisessa kunnossa. Sotii täysin sitä vastaan mitä normaalisti itsarin tekijästä tiedetään (heikko, henkisesti horjuva tai suuren negatiivisen tapahtuman kokenut, joka ei näe elämän jatkossa enää yhtään mitään hyvää), Siis mitä oli tapahtunut??? (Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi...).
Voisin itse ajatella, että jos on masentuneisuuteen taipuva henkilö, elämästä saattaa tulla merkityksetön vaikka "saavuttaa kaiken" -mikään ei tunnukaan miltään, elämä on onttoa vaikka kaikki on hyvin. "Tässäkö tämä oli?", ja ajatus ettei mikään enää koskaan muutu. Toisaalta jos kovasta työstä ja ahkeruudesta on tullut tunnustusta, on ehkä kokenut velvollisuudeksi jatkaa samalla linjalla, vaikka voimia ei ole. Käsittääkseni ne "kympin tytöt" (ja pojat) ovat juuri niitä, ketkä sairastuvat esim. anoreksiaankin, mielenterveyshän siinäkin tapauksessa on se, mikä pettää, vaikka sairauden oire on fyysinen. Eivät pelkästään ne luuserit itseään tapa, se toinen ääripää on myös riskiryhmää.
Valitettavasti luultavasti kukaan, -edes he, ketkä Nelaa rakastuvat, -eivät saa koskaan tietää lopullista syytä tekoonsa.
Oon ihan tavallinen suomalainen mies. Mä käytän harmaita housuja ja tykkään katsella kun kala syö ja syntyy renkaita.